KIRJALLINEN KYSYMYS 866/2004 vp Rajavartiomiesten työmatkakulujen verovähennysoikeus Eduskunnan puhemiehelle Sallassa Kelloselän rajavartioasemalla työskentelevät, mutta Rovaniemellä asuvat rajavartiomiehet ovat joutuneet oudossa asiassa taistelemaan veroviranomaisten tulkintojen kanssa. Rovaniemen verotoimisto on vastoin aikaisempia tulkintojaan päättänyt, etteivät rajavartiomiehet ole oikeutettuja oman auton käyttöön työmatkakuluja vähennettäessä. Rovaniemen verotoimisto hyväksyy vastoin aikaisempaa kantaansa vain julkisella kulkuneuvolla tehtävät matkat. Rajavartiomiehet tekevät ns. jaksotyötä, jossa työvuorot voivat alkaa ja päättyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Rovaniemeltä Kelloselkään on päivittäin kuitenkin vain yksi linja-autovuoro. Lauantaisin ja sunnuntaisin paluuvuoroa ei ole. Työpäivinä on lisäksi yksi linja-autovuoro Kemijärvelle, josta on junayhteys Rovaniemelle. Viikonloppuisin kotimatka julkisilla kulkuneuvoilla on käytännössä mahdottomuus. Odotusajat venyvät kohtuuttomiksi, eikä rajavartiomiehillä ole siihen tarkoitettua tilaa. Odotusaika voi olla 9 24 tuntia, jos edellytetään julkisen kulkuneuvon käyttöä. Joissakin esimerkkitapauksissa tällaista odotusaikaa voi kertyä kuukaudessa kahdeksan vuorokautta, jos noudatetaan Rovaniemen verotoimiston tulkintaa. Rajavartiomiehet tekevät työtä erityisissä oloissa, joissa normaalille perhe-elämälle ei jää paljon tilaa. Lapissa kulkuyhteydet ovat muutenkin pitkät. Pitkien etäisyyksien vuoksi työmatkakuluvähennyksellä on huomattava taloudellinen merkitys. On käsittämätöntä, jos verottaja olettaa rajavartiomiesten viettävän suuren osan vapaa-ajastaankin rajavartioasemilla. Kyse ei ole lain kirjaimesta, vaan sen tulkinnasta, jonka viranomainen on yhtäkkiä muuttanut. Rajavartiomiesten matkakustannuksia on tulkittu eri tavoin sen mukaan, minkä verotoimiston alueella rajavartija asuu. Mielestäni ei ole hyväksyttävää, että yksi verotoimisto omavaltaisilla tulkinnoillaan vaikeuttaa valtiolle vaativaa ja raskasta työtä tekevän ammattikunnan asemaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo puuttua Rovaniemen verotoimiston kohtuuttomaan tulkintaan, jonka mukaan Kelloselän rajavartiomiehille hyväksytään vähennettäviksi verotuksessa vain julkisen kulkuneuvon mukaiset työmatkakustannukset? Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 2004 Esko-Juhani Tennilä /vas Versio 2.1
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 866/2004 vp: Miten hallitus aikoo puuttua Rovaniemen verotoimiston kohtuuttomaan tulkintaan, jonka mukaan Kelloselän rajavartiomiehille hyväksytään vähennettäviksi verotuksessa vain julkisen kulkuneuvon mukaiset työmatkakustannukset? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on kuitenkin oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Alun perin asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja ei ole hyväksytty verotuksessa lainkaan vähennyskelpoisiksi. Myöhemmin niiden osittainen tulonhankkimisluonne on tunnustettu ja asunnon ja työpaikan väliset matkakulut on säädetty rajoitetusti vähennyskelpoisiksi. Voimassa olevien säännösten mukaan matkakustannukset asunnosta työpaikkaan ja takaisin voidaan vähentää halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuina. Näitä matkakustannuksia voidaan vähentää enintään 4 700 euroa verovuotta kohti ja vain siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna 500 euron omavastuuosuuden. Laissa ei ole erikseen säädetty sitä, milloin halvimpana kulkuneuvona voidaan pitää muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Tulkintaa ohjaa vakiintunut oikeuskäytäntö. Oikeuskäytännössä asiassa on käytetty kohtuusharkintaa ja sen mukaan on ratkaistu, milloin vähennys voidaan tehdä oman auton käytön perusteella. Muutakin kuin julkista kulkuneuvoa voidaan pitää lain tarkoittamana halvimpana kulkuneuvona esimerkiksi silloin, kun julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä. Päivittäisten asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähennysperusteeksi on hyväksytty muu kuin julkinen kulkuneuvo myös esimerkiksi silloin, kun odotusaika meno-paluumatkalla on yhteensä vähintään kaksi tuntia tai jos julkista kulkuneuvoa käytettäessä kävelymatka yhteen suuntaan on vähintään kolme kilometriä. Päivittäisten työmatkojen osalta julkisten kulkuneuvojen oleminen kohtuudella käytettävissä arvioidaan eri kriteerien perusteella kuin pidemmän työ- tai vapaa-aikajakson alkaessa tai päättyessä, jollaisesta on kyse ns. viikonloppumatkoissa. Myös viikonloppumatkat voidaan vähentää halvimman kulkuneuvon käytöstä aiheutuvien kustannusten mukaan eli yleensä julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaan. Jos julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä tai jos verovelvollinen ei ehtisi käydä kotonaan käyttämällä julkista kulkuneuvoa, viikonloppumatkoja koskeva vähennys voidaan hyväksyä myös oman auton käytön perusteella. Kysymyksessä on esitetty seikkoja Kelloselän rajavartioasemalla työskentelevien rajavartijoiden verokohtelusta. Asiassa on ollut kyse asunnon ja työpaikan välisten päivittäisten matkakustannusten vähentämisestä sekä toisaalta viikonloppumatkojen kustannusten vähentämisestä. Verohallituksen asiasta antaman selvityksen mukaan Rovaniemen verotoimistossa verotettujen rovaniemeläisten rajavartijoiden asiassa kyse oli edellä mainituista viikonloppumatkoista Sal- 2
Ministerin vastaus KK 866/2004 vp Esko-Juhani Tennilä /vas lassa sijaitsevan rajavartioaseman ja asunnon välillä. Kemijärven verotoimistossa verotettujen kemijärviläisten, sallalaisten ja savukoskilaisten rajavartijoiden asiassa kyse oli päivittäisistä asunnon ja työpaikan välisistä matkoista. Kysymyksessä on siis kaksi erilaista tilannetta, joiden verokohtelut poikkeavat toisistaan. Verovelvollisten tasavertaiseen kohteluun pyritään jatkuvalla koulutuksella sekä riittävillä ja ajantasaisilla ohjeilla. Henkilöverotuksen käsikirjassa (Verohallituksen julkaisu 43.03) päivittäisten asunnon ja työpaikan välisten matkojen ja ns. viikonloppumatkojen vähennyksiin annettu ohjaus vastaa oikeuskäytäntöä. Verohallituksen yhtenäistämisohjeet (Dnro 2894/32/2003) noudattavat samaa tulkintaa. Jatkossakin koulutukseen ja ohjeistuksen riittävyyteen kiinnitetään huomiota. Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 866/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Esko-Juhani Tennilä /vänst: På vilket sätt har regeringen tänkt ingripa i den oskäliga tolkning som gjorts av Rovaniemi skattebyrå, dvs. att kostnaderna för arbetsresor godkänns som avdrag vid beskattningen av gränsbevakningsmännen vid Kelloselkä endast enligt taxan i allmänna färdmedel? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skattepliktig inkomst är de inkomster som en skattepliktig får i form av pengar eller förmåner med penningvärde. Den skattepliktige har dock rätt att från inkomsterna dra av de utgifter som har föranletts av att dessa inkomster skaffats. Ursprungligen godkändes inte kostnaderna mellan hemmet och arbetsplatsen över huvud taget som avdrag vid beskattningen. Senare har deras inkomstanskaffningskaraktär erkänts och kostnaderna för resor mellan hemmet och arbetsplatsen är avdragsgilla med vissa begränsningar. Enligt gällande bestämmelser får kostnaderna för resor mellan hem och arbetsplats dras av enligt taxan för det billigaste färdmedlet. Resekostnaderna får dras av till ett belopp på högst 4 700 euro och endast till den del de överstiger självriskandelen på 500 euro under skatteåret. I lagen bestäms det inte särskilt när något annat färdmedel än allmänna kommunikationsmedel får räknas som billigaste färdmedel. Tolkningen styrs av vedertagen rättspraxis. I rättspraxis har man använt sig av en skälighetsbedömning när det gällt att avgöra om avdraget skall få göras enligt kostnaderna för användning av egen bil. Det är också möjligt att anse att något annat färdmedel än offentliga kommunikationsmedel är det billigaste färdmedel som lagen avser, t.ex. i sådana fall där allmänna kommunikationsmedel över huvud taget inte finns att tillgå. Som grund för avdrag för kostnader för dagliga resor mellan hem och arbetsplats har andra färdmedel än allmänna kommunikationsmedel dessutom godkänts t.ex. i sådana fall där väntetiden vid en turoch returresa uppgår till sammanlagt minst två timmar eller där den skattskyldige måste gå minst tre kilometer i en riktning för att kunna använda sig av allmänna kommunikationsmedel. Skälig tillgång till allmänna kommunikationsmedel bedöms enligt olika kriterier om det är fråga om dagliga arbetsresor eller resor till och från längre arbetspass, t.ex. s.k. veckoslutsresor. Veckoslutsresorna får också avdras enligt billigaste färdsätt, dvs. i allmänhet enligt taxan i allmänna kommunikationsmedel. Om allmänna kommunikationsmedel inte finns att tillgå över huvud taget eller om den skatteskyldiga inte skulle hinna besöka hemmet om han eller hon använde allmänna kommunikationsmedel, kan avdraget för veckoslutsresor också godkännas enligt kostnaderna för användningen av egen bil. I spörsmålet anförs omständigheter som gäller beskattningen av gränsbevakare som arbetar vid Kelloselkä gränsstation. Frågan har gällt dels avdrag för dagliga resor mellan hemmet och arbetsplatsen, dels avdrag för veckoslutsresor. Enligt en utredning från Skattestyrelsen har det varit fråga om veckoslutsresor för gränsbevakarna från Rovaniemi, som beskattats av Rovaniemi skattebyrå. Resorna har gällt sträckan mellan gränsstationen i Salla och gränsbevakarnas 4
Ministerns svar KK 866/2004 vp Esko-Juhani Tennilä /vas bostäder. I fråga om gränsbevakarna från Kemijärvi, Salla och Savukoski, vilka beskattats av Kemijärvi skattebyrå, har det gällt dagliga resor mellan hemmet och arbetsplatsen. Det är alltså fråga om två olika situationer som beskattas på olika sätt. En jämlik beskattning av skattebetalarna eftersträvas genom fortgående utbildning och tillräckliga och aktuella anvisningar. De instruktioner som ges i handboken som gäller beskattning av personer (Skattestyrelsens publikation 43.03) och som gäller avdrag för resor mellan hemmet och arbetsplatsen och avdrag för s.k. veckoslutsresor motsvarar rättspraxis. Skattestyrelsens harmoniseringsanvisning (Dnr 2894/32/2003) följer samma tolkning. Även i fortsättningen kommer man att fokusera på tillräcklig utbildning och handledning. Helsingfors den 8 december 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5