Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 104/2006 vp Auton kuuluminen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen Eduskunnan puhemiehelle Verohallituksen ohjeen mukaan auton kuuluminen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen tai henkilökohtaiseen tulolähteeseen määritellään autolla ajettujen kilometrien perusteella. Jos autolla ajetuista kilometreistä yli puolet on elinkeinotoimintaan liittyvää ajoa, auto kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Elinkeinonharjoittaja on usein erittäin riippuvainen autostaan, vaikka elinkeinotoiminta ei muodostaisikaan yli puolta ajokilometreistä. Hän voi joutua käymään lähellä sijaitsevalla linjaautoasemalla, postissa tai vastaavassa paikassa usein, jolloin ajokertoja syntyy paljon, mutta kilometrejä vähän. Yksityisautoilu voi näin ollen helposti ylittää elinkeinotoimintaan käytetyt kilometrit, mikä ei kuitenkaan vastaa auton todellista tarvetta. Oikeudenmukaisempaa olisi arvioida tapauskohtaisesti elinkeinonharjoittajan riippuvuus autostaan eikä vain käytettyjen kilometrien perusteella. Tämän vuoksi olisi kohtuullista, että mikäli elinkeinonharjoittaja pystyy osoittamaan tarvitsevansa autoansa lähes päivittäin, mutta yksityisautoilu ylittää elinkeinonharjoittamiseen liittyvät kulut, auto voitaisiin lukea elinkeinotoiminnan piiriin. Selvityksenä kävisivät auton käyttökerrat elinkeinotoimintaan viikoittain. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Verohallituksen ohjeen muuttamiseksi siten, että auton kuuluminen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen määritellään nykyistä menettelyä oikeudenmukaisemmin ja tarkemmin ottamalla huomioon elinkeinonharjoittajan todellinen auton tarve? Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2006 Toimi Kankaanniemi /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Toimi Kankaanniemen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 104/2006 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Verohallituksen ohjeen muuttamiseksi siten, että auton kuuluminen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen määritellään nykyistä menettelyä oikeudenmukaisemmin ja tarkemmin ottamalla huomioon elinkeinonharjoittajan todellinen auton tarve? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Käyttöomaisuushyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen elinkeinotulon verotuksesta annetun lain 53 :n mukaan silloin, kun sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti palveleviin tarkoituksiin. Verohallituksen ohjeessa, "Verohallituksen yhtenäistämisohjeet vuodelta 2005 toimitettavaa verotusta varten", Dnro 1572/32/2005, , ajoneuvon pääasiallisen käytön arviointi on ohjeistettu tehtäväksi sillä ajettujen kilometrien perusteella. Jos ajetuista kilometreistä yli puolet on elinkeinotoimintaan liittyvää ajoa, auto kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Mainittu yhtenäistämisohje sisältää tarkat ohjeet auton käytöstä aiheutuvien, verotuksessa vähennyskelpoisten kustannusten määrittämisestä eri tilanteissa. Ohjeessa on eritelty erikseen tilanteet, joissa auto kuuluu tai ei kuulu yksityisen elinkeinonharjoittajan tai henkilöyhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Lisäksi on ohjeistettu tilanne, jossa osittain elinkeinotoiminnassa ja osittain yksityiskäytössä ollut auto myydään. Lähtökohta edellä mainituissa tilanteissa on se, että elinkeinotulon hankkimisesta aiheutuneet auton kulut ja elinkeinotoimintaan kohdistuva osuus ajoneuvon poistoista saadaan aina vähentää tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina. Kulujen vähentäminen todellisen määräisinä edellyttää sitä, että niiden määrä on selvitetty ajopäiväkirjalla tai muulla luotettavalla tavalla. Poikkeuksia tästä autokuluja koskevasta pääsäännöstä on kaksi: yksityisen elinkeinonharjoittajan oikeus lisävähennyksen tekemiseen ja yhtymän yhtiömiehen tai osakeyhtiön osakkaan oikeus kilometrikorvausten veloittamiseen. Yksityinen liikkeen- ja ammatinharjoittaja saa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 55 :n mukaan verotuksessaan vähentää elinkeinotoimintaan liittyvästä matkasta lisävähennyksenä verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän ja yksityisiin varoihinsa kuuluvalla autolla tekemästä matkasta aiheutuneiden kirjanpidossa vähennettyjen menojen erotuksen. Mikäli kuluja ei ole kirjattu kirjanpitoon, saadaan vähentää kilometrikorvauksen enimmäismäärä. Jos kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, avoimen yhtiön yhtiömies tai osakeyhtiön osakas käyttää omaa autoaan yhtymän tai osakeyhtiön ajoihin, hän voi todellisten kulujen vähentämisen sijasta veloittaa yhtiöltä verovapaan kilometrikorvauksen ajetuista kilometreistä samalla tavalla kuin kuka tahansa työntekijä velottaisi. Silloin, kun elinkeinotoimintaa harjoitetaan yksityisen toiminimen tai elinkeinoyhtymän puitteissa elinkeinotoiminnan kuluina saadaan aina vähentää vähintään todelliset auton käytöstä aiheutuneet menot siitä riippumatta, kuuluuko auto elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen vai ei. Kulujen vähentäminen todellisen määräisinä edellyttää niiden selvittämistä luotettavalla ta- 2

3 Ministerin vastaus KK 104/2006 vp Toimi Kankaanniemi /kd valla. Yhtymän yhtiömiehelle ja osakeyhtiön osakkaalle yhtiö voi korvata osakkaan auton käytöstä aiheutuvat kustannukset kilometrikorvauksina. Tätä korvausta vastaa yksityisen elinkeinonharjoittajan oikeus todellisten kulujen ja kilometrikorvauksen enimmäismäärän erotuksen suuruiseen lisävähennykseen. Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että autokulut voidaan vähentää verotuksessa kattavasti siltä osin kuin ne kohdistuvat elinkeinotoimintaan. Tarvetta muuttaa käyttöomaisuuden elinkeinotulolähteeseen kuulumisen määritelmää ei tältä osin ole. Hallitus ei aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2006 Toinen valtiovarainministeri UIla-Maj Wideroos 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 104/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Toimi Kankaanniemi /kd: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att ändra Skattestyrelsens anvisning så att definitionen av när en bil hör till näringsverksamhetens förvärvskälla blir rättvisare och mer precis än hittills så att näringsidkarens verkliga behov av bil beaktas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 53 i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet hör en nyttighet som hör till anläggningstillgångar till näringsverksamhetens förvärvskälla om den uteslutande eller huvudsakligen används för ändamål som direkt eller indirekt främjar näringsverksamheten. I "Skattestyrelsens anvisning för harmonisering av beskattningen år 2005", Dnr 1572/32/2005, anges att avgörande för ett fordons huvudsakliga användning är antalet körda kilometer. Om mer än hälften av det sammanlagda kilometerantalet hänför sig till näringsverksamheten hör bilen till näringsverksamhetens förvärvskälla. Skattestyrelsens harmoniseringsanvisning innehåller noggranna instruktioner för hur i beskattningen avdragsgilla kostnader för användning av bil skall fastställas i olika situationer. I anvisningen redogörs separat för situationer då bilen hör respektive inte hör till näringsverksamhetens förvärvskälla för enskilda näringsidkare eller personbolag. Dessutom ges anvisningar för situationer då en bil som delvis använts i näringsverksamheten och delvis varit i privat bruk skall säljas. Utgångspunkten i ovan nämnda situationer är att de bilkostnader som orsakats av näringsinkomstens förvärvande och den del av avskrivningarna på fordonet som hänför sig till näringsverksamheten alltid får avdras som utgifter för inkomstens förvärvande. För att kostnaderna skall få avdras med faktiskt belopp skall de ha utretts i en körjournal eller på ett annat tillförlitligt sätt. Från denna huvudregel om bilkostnader finns två undantag: enskilda näringsidkares rätt till tillläggsavdrag och bolagsmäns och aktieägares rätt att fakturera kilometerersättning. En enskild rörelseidkare eller yrkesutövare får enligt 55 i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet som tilläggsavdrag i beskattningen dra av ett belopp som motsvarar skillnaden mellan maximibeloppet av den skattefria kilometerersättningen och det belopp som i bokföringen dragits av för utgifter som föranletts av sådana resor i anslutning till näringsverksamheten som rörelseidkaren eller yrkesutövaren gör med en bil som hör till hans privata tillgångar. Om kostnaderna inte har redovisats i bokföringen får maximibeloppet av kilometerersättningen dras av. Om en ansvarig bolagsman i ett kommanditbolag, en delägare i ett öppet bolag eller en aktieägare i ett aktiebolag använder sin egen bil för sammanslutningens eller aktiebolagets körningar får han, i stället för att dra av de faktiska kostnaderna, fakturera bolaget med skattefri kilometerersättning för antalet körda kilometer på samma sätt som vilken arbetstagare som helst. Då näringsverksamhet bedrivs i form av enskild firma eller näringssammanslutning får som kostnader för näringsverksamheten alltid dras av minst de faktiska kostnaderna för användningen av bil oavsett om bilen hör till näringsverksamhetens anläggningstillgångar eller inte. För att 4

5 Ministerns svar KK 104/2006 vp Toimi Kankaanniemi /kd kostnaderna skall få dras av med faktiskt belopp måste de utredas på ett tillförlitligt sätt. Till bolagsmän och aktieägare kan bolag betala ersättning för användning av egen bil genom kilometerersättningar. Denna ersättning motsvaras av enskilda näringsidkares rätt till tilläggsavdrag till beloppet av skillnaden mellan de faktiska kostnaderna och maximibeloppet av kilometerersättningen. Med anledning av det ovannämnda anser regeringen att avdragsrätten för bilkostnader till den del dessa hänför sig till näringsverksamheten är täckande i beskattningen. Något behov av att ändra definitionen av anläggningstillgångar som hör till näringsverksamhetens förvärvskälla föreligger inte i detta avseende. Regeringen ämnar inte vidta några åtgärder i frågan. Helsingfors den 15 mars 2006 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5