MASTOKANKAAN TUULIPUISTOHANKKEEN PERUSTILASELVITYKSET

TUULIKOLMIO OY MASTOKANKAAN TUULIPUISTOHANKKEEN PERUSTILASELVITYKSET KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPPISELVITYKSET 2011 2014, LISÄAINEISTOJA YVA-SELOSTUKSEEN TUULIKOLMIO OY AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 20255

MASTOKANKAAN TUULIPUISTOHANKKEEN PERUSTILASELVITYKSET KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYKSET 2011 2014, LISÄAINEISTOJA YVA-SELOSTUKSEEN, LIITE 8 19.12.2014 Olli-Pekka Vieltojärvi, FM Niina Lappalainen, FT biologia ii Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO... 1 2. HANKEALUEEN KUVAUS... 1 2.1 ERILLISKOHTEET METSÄT... 3 2.2 ERILLISKOHTEET SUOT... 5 2.2.1 Saloistenneva... 5 2.2.2 Kursunneva... 6 2.2.3 Valkeisnevan länsipuoliset pikkusuot Kippakengänneva ja nimetön suo... 9 2.2.4 Kursunkankaan pohjoispuolisen puron varsi ja Sahaojan varsi... 12 2.2.5 Muut kohteet... 13 2.3 ARVOKOHTEET... 14 3. VOIMALOIDEN SIJAINTIPAIKAT... 16 Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96320 ROVANIEMI p. 040-1333 800 (vaihde) Raportin kuvat Niina Lappalainen, Ahma ympäristö Oy Pohjakartat copyright: Maanmittauslaitoksen ortoilmakuva- ja peruskarttarasteriaineistoja 10-11/2014 Lisenssi: http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1.0_05012012.

1. JOHDANTO Tuulikolmio Oy suunnittelee tuulivoimapuistoa Raahessa sijaitsevalle Mastokankaan hankealueelle. Tuulivoimapuiston perustaminen edellyttää kohdealueen perustilaselvityksiä osana YVAmenettelyä. Osana perustilaselvityksiä alueella toteutettiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksiä vuosina 2011 ja 2014. Tämä liiteraportti täydentää joiltakin osin Mastokankaan tuulipuistohankkeen YVA-selostuksessa esitettyjä tietoja. 1 2. HANKEALUEEN KUVAUS Mastokankaan hankealueen metsät kuuluvat lähes poikkeuksetta metsätalouden piiriin. Voimakkaan metsätalouden myötä alueen metsien luonnontilaisuus on pääosin muuttunut ja eri-ikäiset kasvatusmetsät ja taimikot sekä avohakkuuaukeat ovatkin alueella tavallisia. Luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena säilyneitä metsäalueita on alueella harvassa, ja ne ovat pääosin pienialaisia. Alueen suot on pääsääntöisesti ojitettu, mistä johtuen alueella esiintyy runsaasti muuttuneita ja luonnontilaisuudeltaan heikentyneitä luontotyyppejä. Alueella esiintyy kuitenkin myös luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia suoalueita. Laajimmat ja edustavimmat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset suoalueet sijoittuvat hankealueen eteläosassa Kursunjärven ympäristöön (Kursunneva), koillisosassa Valkeisnevalle sekä länsiosan Saloistennevalle. Myös pienempiä edustavia kohteita esiintyy mm. puronvarsilla ja pienialaisilla ojittamattomilla suokohteilla. Pienvesistä alueella sijaitsee lampi (Kursunjärvi) sekä puroja (Kursunkankaan pohjoispuolinen puro ja Sahaoja).

2 Kuva 1. Hankealueelle sijoittuvia huomionarvoisia kohteita sekä arvolajiesiintymien sijainti (aaltoviiva). Pohjakartalla on nähtävissä ojitusten tavallisuus. Hakkuualoista vain osa on nähtävissä pohjakartalla (vihreä poikkiviiva).

2.1 Erilliskohteet Metsät Alueen metsät kuuluvat lähes poikkeuksetta metsätalouden piiriin. Voimakkaan metsätalouden myötä alueen metsien luonnontilaisuus on pääosin muuttunut ja eri-ikäiset kasvatusmetsät ja taimikot sekä avohakkuuaukeat ovatkin alueella tavallisia. Luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena säilyneitä metsäalueita on alueella harvassa, ja ne ovat pääosin pienialaisia. Alueen metsät edustavat suurelta osin mäntyvaltaisia kuivahkoja kangasmetsiä, joiden kenttäkerroksessa vallitsee puolukka ja variksenmarja (EVT, variksenmarja-puolukkatyyppi). Alueella esiintyy myös tuoreen (VMT, puolukka-mustikkatyyppi ja p.mt, pohjoinen mustikkatyyppi) kankaan alueita, joiden puustossa vallitsee kuusi. Kuivimmilla paikoilla esiintyy kuivan mäntykankaan alueita, joiden kenttäkerroksessa tavataan esimerkiksi kanervaa ja paikoin runsaastikin poronjäkäliä (ECT, variksenmarja-kanervatyyppi). Alueen voimakkaasta metsätalouskäytöstä huolimatta alueelle sijoittuu joitakin luonnontilaisen kaltaisia ja varttuneenkin metsän kangasalueita. Nämä ovat lähinnä tuoreen kankaan kohteita, kuivahkon sekä kuivan kankaan alueiden ollessa enemmän tai vähemmän metsätaloustoimenpiteiden kohteina. Luonnontilaisen kaltaisina säilyneitä varttuneemman metsän pienialaisia kuusikoita sijoittuu mm. hankealueen luoteisosaan Kursunmetsäautotien varteen, Saloistennevan kaakkoispuoliselle kangasmetsäalueelle ja kapealti Hautakankaan itäosan reunalla, hankealueen lounaisosaan Mastokankaalle sekä hankealueen kaakkoisosaan Kursunkankaalle ja Pirttisaareen. Mastokankaan itäosan tuoreella kankaalla on toteutettu harvennuksia, mutta kokonaisuudessaan kohde on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena siinä määrin, että se voidaan huomioida tässä. Luonnontilaisen kaltaisten tuoreiden kankaiden lajistossa esiintyy lähinnä tavanomaista lajistoa, kuten mustikka, vanamo, nuokkutalvikki, metsämaitikka, kevätpiippo, oravanmarja, lillukka, kultapiisku, metsäalvejuuri, riidenlieko ja metsäkerrossammal. Saloistennevan kaakkoispuolisella kuusivaltaisella kankaalla sekä Kursunkankaalla puron läheisyydessä esiintyy tavanomaisen tuoreen kankaan lajiston lisäksi jossain määrin myös jonkin verran rehevämmänkin kankaan lajistoa, kuten käenkaalta. Kursunkankaalla tavattiin lisäksi korallijuurta. Kohteiden puustossa esiintyy erirakenteisuutta, järeääkin puustoa, ja jossain määrin tavanomaista kääpälajistoa sekä maa- ja lahopuuta. Puustossa esiintyy kuusen lisäksi mäntyä ja koivua, ja erityisesti Mastokankaan itäosan tuoreella kankaalla esiintyy järeääkin haapaa. Pensaskerroksessa esiintyy lisäksi mm. harmaaleppää sekä pihlajan taimia. 3

4 Kuva 2. Saloistennevan kaakkoispuolella (ylävas.), Saunasaaressa (yläoik.), Mastokankaan itäosassa (alavas.) ja Pirttisaaressa (alaoik.) esiintyy luonnontilaisen kaltaista ja osin varttunuttakin kuusivaltaista tuoretta kangasta. Kuva 3. Hankealueen itäosassa on kuivan mäntykankaan kannaksia, joilla esiintyy paikoin runsaasti jäkälää (vas., keski). Kuivahkot kankaat ovat alueella tavallisia (oik.).

2.2 Erilliskohteet Suot Erilliskohteiden kuvauksissa huomioidaan pääasiassa luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset luontotyypit. Ilmakuvissa on esitetty suuntaa-antavat rajaukset ja kohteella esiintyvä pääluontotyyppi. 2.2.1 Saloistenneva Hankealueen länsiosassa sijaitseva Saloistenneva on keskiosiltaan ojittamatonta luonnontilaisen kaltaista, pääosin vähäpuustoista nevapinnan ja rahkarämemättäiden yhdistelmätyyppistä suota. Saloistennevan länsi- ja lounais-kaakkoispuolet on ojitettu, ja niillä esiintyy varputurvekangasta ja isovarpuista räme- ja nevarämemuuttumaa. Ojitukset ovat lisänneet puuston kasvua jonkin verran myös ojittamattoman suoalueen reunaosissa. 5 Kuva 4. Saloistennevan avointa keskiosaa (ylävas.), länsiosan rämettä jolla esiintyy suopunakämmekkää (yläoik.) sekä länsiosaa (alavas.). Suopunakämmekkää esiintyy alueella (aaltoviiva).

Suoalueen keskiosassa esiintyy avointa ja karua lyhytkorsinevarämettä (OlLkR), jolla mättäät ovat rahkarämettä ja harvat männyt matalakasvuisia (< 1 m). Vähäpuustoista lyhytkorsirämettä ympäröi karu jouhisaravaltainen sararäme (OlSR), jolla männyt ovat jo jonkin verran kookkaampia. Ojittamattoman suoalueen reunaosissa esiintyy myös melko tiheäpuustoistakin lyhytkorsirämettä (OlLkR) ja tupasvillarämettä (TR). Saloistennevan nevarämeluontotyypeillä esiintyy mm. harvakseltaan pullosaraa sekä hieman rimpipintaakin ilmentävää raatetta ja leväkköä, rämemättäillä mm. variksenmarjaa, suokukkaa, hillaa, vaivaiskoivua, valko- ja harmaaporonjäkälää sekä seinäsammaltakin. Saloistennevan länsi- ja lounaisosassa esiintyy puustoisempaa isovarpuista rämettä, jolla esiintyy jossain määrin nevapintaa ja mm. järvikortetta sekä suopunakämmekkää. Aivan länsiosaa, kankaiden väliin, sijoittuu pienialaisesti märkää ja mättäistä sarakorpea, jolla esiintyy myös mesotrofiaan viittaavaa kasvillisuutta (Ol-MeSK). Kohteella esiintyy mm. vähäkeskiravinteisten sammalten (sara-, vajo-, kalvakka- ja varvikkorahkasammal, kalvaskuirisammal) lisäksi myös keski-runsasravinteisia sammallajeja (keräpäärahkasammal, hetesirppisammal), sekä siniheinää, hieman tähtisaraa ja äimäsaraa, pullosaraa, pajuja ja koivua. Luontotyyppien uhanalaistarkastelussa sarakorvet, lyhytkorsirämeet ja sararämeet on luokiteltu alueellisesti vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi ja tupasvilla- sekä isovarpurämeet silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi. Alueen länsiosassa esiintyy vaarantunutta (VU) suopunakämmekkää. 2.2.2 Kursunneva Hankealueen eteläosassa sijaitsee pääosin ojittamaton ja luonnontilainen Kursunneva. Ojituksia esiintyy vain vähäisessä määrin suon reuna-alueilla. Kursunnevalle sijoittuu Kursunjärvi, jota ympäröi pääosin avoin ja märkä neva. Kursunjärven ja sen eteläpuolisen Läntinen lammen välillä tapahtuu vedenvirtausta. Kursunjärveen rajautuu avointa ja märkää luhtanevaa (LuN), jolla esiintyy mm. suovalkkua, runsaasti raatetta, rimpivesihernettä, luhtakuusiota, vehkaa, kurjenjalkaa sekä järvikortetta. Kursunjärven rannalla esiintyy ulpukkaa. Sammalista Kursunjärven eteläpuolella esiintyy mm. aapa- ja vajorahkasammalta sekä nevasirppisammalta. Luhtanevan lisäksi Kursunnevan eteläosassa esiintyy mm. märkää, keskiravinteisuuttakin ilmentävää rimpinevaa (luht. Ol-MeRiN) sekä rimpistä saranevaa (ri OlSN). Luhtaisella rimpinevalla esiintyy mm. runsaasti raatetta, järvikortetta sekä kurjenjalkaa, vehkaa, jouhivihvilää, luhtavillaa ja harvakseltaan pohjanpajua. Saranevalla vaihtelee rimpi- ja välipinta. Jouhisara esiintyy yleisenä, mättäillä esiintyy suovarpuja kuten suokukkaa, rimpipinnalla rimpivesihernettä ja sammallajistossa mm. kalvaskuirisammal, vajo- ja kalvakkarahkasammal. Suokohteella tavattiin myös hapra- ja rämerahkasammalta. Nevan länsipuolella esiintyy karua lyhytkortisen nevan ja rämemättäiden mosaiikkia (OlLkR). Isovarpurämeisillä mättäillä esiintyy harvakseltaan mäntyä ja koivua. Lajistossa esiintyy suovarpuja kuten vaiveroa, suokukkaa, vaivaiskoivua, karpaloa sekä hillaa, muta- ja rahkasaraa, pyöreä- ja pitkälehtikihokkia, järvikortetta, luhta- ja tupasvillaa, leväkköä ja raatetta sekä satunnaisesti kurjenjalkaakin. Pirttisaaren tuoreen kankaan (VMT) kuusikon reunan vaihtumisvyöhykkeellä esiintyy melko kapealti korpisuutta sekä edempänä tupasvillarämettä (TR), jolla kasvaa harvakseltaan mäntyä ja koivua. Kursunjärvestä laskee vesiä Kursunkankaan pohjoispuoliseen puroon. Kursunjärven pohjoispuolelle sijoittuukin märkää melko avointa luhtaa, jolla esiintyy harvakseltaan matalakasvuista koivua. Purossa esiintyy mm. lummetta ja ulpukkaa. Luhdan lajistoon sisältyy myös suoputki, terttualpi, mesiangervo, kurjenjalka ja pohjanpaju. Kursunnevasta itään, Pirttisaaren pohjoispuolella, suo jatkuu rimpi- ja saranevana (OlRiN-OlSN), sekä edelleen itään karuna ja avoimena lyhytkorsirämeenä (OlLkR), jolla esiintyy harvassa matalia mäntyjä, runsaasti matalaa suovarpua (vaivaiskoivu, suokukka, variksenmarja, suopursu, juolukka, vaivero), hillaa sekä karun nevapinnan lajistoa (kuten tupasvilla, muta- ja rahkasara). 6

7 Kuva 5. Kursunjärven länsipuolista nevarämettä (ylävas.) sekä eteläpuolen luhtaista nevaa, taustalla Pirttisaaren kangas (yläoik.). Kursunjärvestä laskee pohjoiskoilliseen vesiä, ja alueelle sijoittuu luhtaa (alavas.). Kursunnevan eteläosa ilmakuvassa (alaoik.). Luhtanevalla suovalkun esiintymisalue (aaltoviiva).

Kursunnevasta kaakkoon, Pirttisaaren ja korpisen pienen saarekkeen välitse, johtaa suojuotti, jolla esiintyy lähinnä oligotrofisen kasvillisuuden suursaraista nevarämettä ja nevakorpeakin (OlSR, OlSK). Sararäme on melko avointa, puuston lisääntyessä juotilla edettäessä kaakkoon sarakorvelle (koivu, kuusi, myös mänty). Suursarat ovat pääosin jouhisaraa ja korvessa pullosaraa. Juotin ja pienen suoalueen väliin sijoittuu kapeahko isovarpurämeen (VIR) kuvio. Juotti yhdistää Kursunnevan Pirttisaari Rajalehdon eteläpuoliseen vähäpuustoiseen suoalueeseen. Pienehkö suoalue on säilynyt lähes ojittamattomana, ja sillä esiintyykin luonnontilaisen kaltaisia luontotyyppejä. Kohteen eteläosassa esiintyy variksenmarjarahkarämettä (VaRaR) ja karua sararämettä (OlSR), ja pohjoisosassa myös karua rimpinevaa (OlRiN) sekä lyhytkorsirämettä (OlLkR). Kursunnevan kuivemmassa pohjoisosassa esiintyy eteläosaa kuivempaa isovarpurämettä (VIR) sekä tupasvillarämettä (TR). Pohjoisosan suoalueelle sijoittuu kuivahkon kankaan (EVT) metsäsaarekkeita, joista lounaispuoleinen saareke voi täyttää metsälain kriteerit ojittamattomalle suolle sijoittuvan kangasmetsäsaarekkeen metsälakikohteesta (suoalue voidaan luokitella metsälaissa tarkoitetuksi ojittamattomaksi suoksi ilmakuvissa näkyvistä reuna-alueiden ojituksista huolimatta, sillä ojituksilla ei ole ollut huomattavaa vaikutusta suokokonaisuuteen). Koillinen kangasmetsäsaareke sijoittuu melko lähelle kankaan reunaa, mutta voidaan luokitella muuksi arvokkaaksi elinympäristökohteeksi. Luontotyyppien uhanalaistarkastelussa saranevat, sararämeet, sarakorvet ja lyhytkorsirämeet on luokiteltu alueellisesti vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi ja luhtanevat, rimpinevat, isovarpurämeet ja tupasvillarämeet silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi. Kursunjärven etelärannalla esiintyvä suovalkku on silmälläpidettävä (NT), alueellisesti uhanalainen (RT) sekä rauhoitettu laji. Ojittamaton Kursunneva on kokonaisuudessaan arvokas suoalue muuten hyvin ojitetulla hankealueella. Pohjoisosaan sijoittuu kaksi kangasmetsäsaareketta, joista toinen voi täyttää metsälain kriteerit ojittamattomalle suolle sijoittuvan kangasmetsäsaarekkeen metsälakikohteesta, ja toinen on muu arvokas elinympäristökohde. 8

9 Kuva 6. Kursunnevan pohjoisosa ilmakuvassa (yllä). Kursunjärvestä itään laskevan puron pohjoispuolista karua ja avointa nevarämettä (alavas.), pohjoisosan tupasvillarämettä ja kangassaareke (alaoik.). 2.2.3 Valkeisnevan länsipuoliset pikkusuot Kippakengänneva ja nimetön suo Kippakengänneva ja sekä etelä-kaakkoispuoleinen nimetön suo ovat avoimia ja karuja soita.

10 Kuva 7a. Kippakengänneva (yllä) ja nimetön suo (alla). Nimettömän suon reunakankaalla esiintyy valkolehdokki (aaltoviiva).

11 Kuva 7b. Kippakengänneva (vas.) ja nimetön suo (kuvat oik.). Kippakengännevan länsi-lounaispuoli on ojitettua ja turvekankaaksikin muuttunutta, mutta ojittamaton osa on säilynyt pääosin luonnontilaisen kaltaisena. Luonnontilaisen kaltaisen suoalueen reuna-alueilla esiintyy isovarpurämettä (IR, VIR) ja rahkarämettä (RaR). Keskiosan avoimella ja karulla yhdistelmätyypin lyhytkorsirämeellä (OlLkR) esiintyy harvassa matalia mäntyjä, rahkaisuutta sekä paikoin ruoppa- ja rimpipintaa. Lajistossa tavataan mm. tupasvilla ja tupasluikka sekä rimpipinnoilla mutasara, valkopiirtoheinä, raate ja leväkkö. Keskiosissa esiintyy lisäksi karua rahkasammalvaltaista rimpinevaa (OlSphRiN), jolla kasvaa runsaasti leväkköä. Kippakengännevaan rajautuvat kuivat (ECT) kangasalueet on pääasiassa hakattu, ja pohjoispuolisen kankaan reunaan on kaivettu oja. Nimetön suo on ojittamaton ja luonnontilainen lukuun ottamatta kahta suon reunalle ulottuvaa ojaa kohteen etelä- ja kaakkoisosissa. Kohteella kulkee koillis-lounaissuuntaisesti märkä ja karu rimpinevan (OlRiN) suojuotti, jolla esiintyy jonkin verran ruoppapintaa sekä lajistossa mm. valkopiirtoheinä, leväkko, mutasara, tupasluikka ja sammalista vajorahkasammal ja kalvakkarahkasammal. Märän juotin lounaispuolella esiintyy harvamäntyisten rämejuottien ja jouhisaraisten rimpipintojen mosaiikkia (OlRiNR). Kohteella esiintyy myös lyhytkorsinevaa (OlLkN) jolla esiintyy myös rimpiä sekä rahkarämemättäitä, rahkaista lyhytkorsirämettä (rahk. OlLkR) sekä reuna-alueilla vähäpuustoista variksenmarjarahkarämettä (VaRaR) ja isovarpuista rämettä (IR). Rämeillä esiintyy matalakasvuista mäntyä, jonkin verran kelopuita, suokukkaa, vaivaiskoivua ja tupasvillarämeisyyttä (TR). Suoalueelle sijoittuu kapeita kuivan kankaan (ECT) kannaksia, joilla

esiintyy myös karukkokankaan piirteitä. Kannaksilla kasvaa tiheää, melko matalakasvuista mäntyä, poronjäkäliä sekä hirvenjäkälää ja kanervaa. Kannaksille sijoittuu polkuja. Luontotyyppien uhanalaistarkastelussa lyhytkorsirämeet ja saranevat on luokiteltu alueellisesti vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi, minkä lisäksi rimpinevat, rimpinevarämeet, tupasvillarämeet sekä isovarpurämeet luokitellaan silmälläpidettäviksi (NT). Rahkarämeet ovat elinvoimaisia (LC) koko maassa. Kohteella esiintyy harvapuustoista suota, joka voidaan lukea muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Nimettömän nevan länsipuolisella kankaalla esiintyy valkolehdokkia, joka on rauhoitettu laji. 2.2.4 Kursunkankaan pohjoispuolisen puron varsi ja Sahaojan varsi Kursunkankaan pohjoispuolisessa puronvarren länsiosassa esiintyy luonnontilaista rehevää, märkää ja luhtaista ruoho- ja heinäkorpea (luht. RhHK). Puron varren paikoin hyvin ryteikköisessä puu- ja pensaskerroksessa esiintyy tervaleppää, harmaaleppää, koivua, pihlajaa, haapaa, kuusta, katajaa sekä runsaasti kookastakin pajua (mm. kiiltopaju, tuhkapaju). Puron lähiympäristö on erityisesti länsipäässä lähellä Kursunnevaa erittäin märkää vesi- ja mätäspintojen mosaiikkia. Puron vaikutusalueella esiintyy mm. runsaana vehka, rentukka, terttualpi, raate, suoputki, mesiangervo, kurjenjalka, korpi- ja suo-orvokki, metsäkorte, metsäalvejuuri, myös käenkaalta ja kultapiiskua esiintyy, karhunputkea, metsäkurjenpolvea, luhtavuohennokkaa, sudenmarjaa, kastikoita paikoin vallitsevana, saroista mm. harmaasara sekä sammalista oka- ja haprarahkasammal, palmusammal, ruusukesammal sekä muita korpien aitosammalia (Mniaceae). Mättäillä esiintyy tavanomaisia metsäsammalia sekä varpuja, ja paikoin puronvarressa esiintyy pienialaisesti myös metsäkortekorpimaisuutta (MkK). Osin puro virtaa myös tuoreen kankaan kuusikossa tai heinäisessä ja kuivemmassa koivikossa (osalla koivikosta toteutettu hakkuita sekä ojituksia, sijoittuen puron pohjoispuolelle suunnitellun tiereitin tuntumaan). Itäpäässään, ennen Sahaojaa, puro haarautuu useiksi (kausikuiviksi) uomiksi. Puronvarren länsi- ja keskiosan korpisilla luontotyypeillä esiintyy useita hentosaran esiintymiä, sekä itäosassa yksi kurjenmiekan esiintymä. Rehevä puronvarren korpi rajautuu lähinnä tuoreen kankaan kuusikkoon, ja rajavyöhykkeellä esiintyy karumpaa kangaskorpea. Puron länsiosan välittömän lähiympäristön luhtainen korpi on pääosin luonnontilaista, ja se voi täyttää metsälain mukaiset rehevän korven metsälakikohteen kriteerit, sekä puronvarren välittömän lähiympäristön metsälakikohteen kriteerit. Ruoho- ja heinäkorven on luontotyyppinä luokiteltu alueellisesti erittäin uhanalaiseksi (EN) luontotyypiksi. Hentosara on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Kurjenmiekka on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. Sahaojan varressa esiintyy mm. märkää ja luhtaista korpea, jolla esiintyy vähä- ja keskiraveinteisuudesta kertovaa sammallajistoa, kuten kiiltolehväsammalta, hapra- ja rämerahkasammalta sekä kalvaskuirisammalta. Puu- ja pensaskerroksessa vallitsee koivu ja pajut. Verrattuna Kursunkankaan pohjoispuolisen puronvarren korpeen, Sahaojan korpisen puronvarren lajistossa tavataan myös lehtovirmajuurta. Puro virtaa osin myös tuoreella kankaalla. Sahaojan varren välitön lähiympäristö on joiltakin osin säilynyt luonnontilaisen kaltaisena (Kursunkankaan itäja kaakkoispuolella), mutta joiltakin osin puronvarren luonnontilaisuus on huonontunut ympäröivistä hakkuista johtuen Kursunkankaasta koilliseen). Puron varteen on näilläkin kohdin jätetty jonkin verran puustoa. Sahaojan varren välitön lähiympäristö voi joiltakin osin täyttää metsälain puronvarren lähiympäristön metsälakikohteelle asetetut kriteerit. 12

13 Kuva 8. Kursunkankaan pohjoispuolisen puron (yllä vas. ja keskellä) sekä Sahaojan (yläoik.) vartta. Puronvarsi sekä Sahaoja ilmakuvalla (rajaukset suuntaa-antavia ja osin leveämpiä näkyvyyden vuoksi). Puronvarressa esiintyy hentosaraa (musta aaltoviiva; läntinen ja keskimmäinen esiintymisalue) sekä kurjenmiekkaa (musta aaltoviiva; itäinen alue). 2.2.5 Muut kohteet Siliänkivenneva, joka sijaitsee Kursunnevan länsipuolella, on pitkänomainen rämesuoalue, jonka läpi kulkee tie (ks. kuva 1). Kohteella esiintyy vähäpuustoista variksenmarjarahkarämettä (VaRaR) jolla

esiintyy melko paljon pystykeloja. Reuna-alueilla räme muuttuu vähäpuustoiseksi isovarpurämeeksi, jolla esiintyy mm. mm. suopursu, vaivero, suokukka ja tupasvilla. Siliänkivennevan pohjoispuolella Saunasaaren kangasalueeseen rajautuu pienehkö isovarpurämekohde (VIR), jonka keskelle sijoittuu pieni suovarpuinen kangassaareke (ks. kuva 1). 14 Kuva 9. Siliänkivennevan vähäpuustoista rämettä (ylävas.) ja Saunasaaren kankaaseen rajautuvaa rämettä (yläoik.). Näkymä Valkeisnevalla (alavas.). Arvokas ja luonnontilaisen kaltainen Valkeisnevan suoalue on merkitty Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa merkinnällä SL-1 (ks. kuva 1). Hankesuunnitelmissa on huomioitu 500 m suojavyöhyke Valkeisnevan ja lähimpien voimaloiden välillä. Valkeisnevan länsireunalla esiintyy rämeisiä neva- ja nevarämeluontotyyppejä. Ravinteisuus vaihtelee karusta rahkasammalvaltaisuudesta paikallisesti meso-eutrofiaakin ilmentävään lajistoon, kuten kultasammal ja heterahkasammal. Valkeisnevan reunalla esiintyy mm. suopunakämmekkää (VU), suovalkkua (NT, RT, rauhoitettu) ja rimpivihvilää (alueellisesti uhanalainen, RT). 2.3 Arvokohteet Selvityksissä havaitut arvokohteet on esitetty kohdekuvauksissa edellä sekä kootusti YVAselostuksessa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta saatujen tietojen (päivätty 22.6.2011) mukaan suunnittelualueen kaakkoispuolisella Vaippanevan Natura-alueella esiintyy kiiltosirppisammalta

(Hamatocaulis vernicosus), hetekinnassammalta (Scapania paludosa) sekä sammalpiennarsientä (Agrocybe elatella). Suunnittelualueen pohjoispuolella on pihapiiri, jolla esiintyy pohjannoidanlukkoa (Botrychium boreale). Suovalkun aikaisemmin tiedossa ollut esiintymä sijaitsee hankealueen pohjoispuolella Latvalammen avoimella rantanevalla. Tietojen perusteella Saloistennevalla on tavattu kaitakämmekkää vuonna 1965. 15

3. VOIMALOIDEN SIJAINTIPAIKAT Voimaloiden lopullisten sijaintien selvittyä voimalapaikoilla sekä suunnitelluilla kulkureiteillä toteutettiin maastoselvityksiä 26.-29.9.2014. Ajankohta sijoittui suositellun kasvillisuusselvityskauden (heinä-elokuu) ulkopuolelle, mikä on voinut vaikuttaa joidenkin lajien havaitsemiseen ja tunnistettavuuteen. Voimalapaikat sijoittuvat kuitenkin pääasiassa sellaisille alueille, että myöhäisellä ajankohdalla ei katsota olevan merkittävää vaikutusta selvitysten lopputulokseen. Voimaloiden sijaintipaikat on esitetty seuraavissa kuvissa. Kuvateksteissä on lyhyesti kuvattu sijaintipaikan aluetta sekä kuvattu voimalapaikalle johtavaa tielinjausta. Luonnontilaisille tai luonnontilaisen kaltaisille luontotyypeille on ilmoitettu alueelliset uhanalaisluokitukset. 16 Kuva 10. Voimalapaikka 1 (VE1 ja VE2) sijoittuu kahden tien ja hakkuuaukean väliin sijoittuvalle kapealle sekapuustoiselle kankaalle. Voimalapaikalle johtaa olemassa oleva tie.

17 Kuva 11. Voimalapaikka 2 (VE1 ja VE2) sijoittuu ojitetun turvekankaan ja kuusivaltaisen tuoreen (VMT) kankaan rajavyöhykkeelle. Voimalapaikalle johtaa kunnostettavaa metsätietä, uusi tielinjaus sijoittuu turvekankaalle. Kuva 12. Voimalapaikka 3 (VE1 ja VE2) sijoittuu sekapuustoiselle hakkuualueelle. Voimalalle johtaa uusi tielinjaus, joka sivuaa Siliänkivennevan luonnontilaisen kaltaista vähäpuustoista isovarpurahkarämettä, sijoittuen kuitenkin lähes kokonaan kankaan mäntytaimikolle ja hakkuualueelle.

18 Kuva 13. Voimalapaikka 4 (VE1 ja VE2) sijoittuu hakkuuaukean ja kuusitaimikon rajalle. Voimalapaikalle johtaa uusi tielinjaus hakkuuaukealla. Kuva 14. Voimalapaikka 5 (VE1 ja VE2) sijoittuu kapealle sekapuustoiselle kangaskaistaleelle tien ja Kursunnevan väliin. Voimalapaikalle johtaa olemassa oleva tie.

19 Kuva 15. Voimalapaikka 6 (VE1 ja VE2) sijoittuu Pirttisaaren edustalle, avoimelle ja rimpiselle saranevalle (alueellisesti vaarantunut luontotyyppi) Kursunnevan luonnontilaisen kaltaisella suokokonaisuudella, välittömässä lähiympäristössä myös luhtaista rimpinevaa sekä tupasvillarämettä (alueellisesti silmälläpidettäviä luontotyyppejä). Tielinjaus kulkee Kursunnevan eteläosan halki lyhytkorsirämeellä (alueellisesti vaarantunut luontotyyppi) ja saranevalla. Kuva 16. Voimalapaikka 7 (VE1 ja VE2)sijoittuu Pirttisaari Rajalehdon eteläpuoleisen pienehkön, pääosin ojittamattoman vähäpuustoisen suoalueen lyhytkorsinevan (alueellisesti vaarantunut luontotyyppi) ja avoimen rimpinevan vaihettumisvyöhykkeelle (silmälläpidettävä luontotyyppi). Tielinjaus kulkee Pirttisaaren reunalla tupasvillarämeellä, isovarpurämeellä (alueellisesti silmälläpidettäviä luontotyyppejä), sekä sararämeen ja sarakorven reunassa (vaarantuneita luontotyyppejä).

20 Kuva 17. Voimalapaikka 8 (VE1 ja VE2) sijoittuu Saloistennevan ojitetun turvekankaan ja ojittamattoman lyhytkorsirämeen väliselle isovarpuiselle rämemuuttumalle. Tielinjaus kulkee varputurvekankaalla, läpäisten varttuneen tuoreen kankaan (p.mt) kuusikon Saloistennevan kaakkoispuolella. Kuva 18. Voimalapaikka 9 (VE1 ja VE2) sijoittuu varputurvekankaalle. Tielinjaus kulkee turvekankaalla.

21 Kuva 19. Voimalapaikka 10 (VE1 ja VE2) sijoittuu kankaalle hakkuuaukean läheisyyteen. Tielinjaus kulkee pääosin hakkuuaukealla. Kuva 20. Voimalapaikka 11 (VE1 ja VE2) sijoittuu mäntytaimikkoon. Tiereitti sijoittuu mäntytaimikkoon.

22 Kuva 21. Voimalapaikka 12 (VE1 ja VE2) sijoittuu kuivahkolle (EVT) havupuuvaltaiselle kankaalle (vas.), harvaa taimikkoa kasvavan hakkuuaukean läheisyyteen (oik.). Tiereitti voimalapaikalle sijoittuu Kursunnevan pohjoisosan varsinaiselle isovarpurämeelle ja tupasvillarämeelle (alueellisesti silmälläpidettäviä luontotyyppejä) sekä Kursunkankaan pohjoispuoleiselle kankaalle, joka on osaksi hakattua. Kuva 22. Voimalapaikka 13 (VE1 ja VE2) sijoittuu kankaan avohakkuuaukealle (vas.). Tie voimalapaikalta 12 jatkuu ylittäen Kursunkankaan pohjoispuolitse virtaavan puron (kangasalueiden väliin sijoittuu ojitettua koivikkoa jolla on metsätalouskäytön jälkiä sekä hieman soistunutta tuoretta kangasta Kursunkankaan reuna-alueella), Kursunkankaan tuoreella kankaalla sekä sen eteläpuolisilla hakkuu- ja taimikkoalueilla. Sahaojan läheisyydessä tielinjaus kulkee vähän matkaa puronvarren koivikossa, jolla on tehty hakkuita ja ojituksia.

23 Kuva 23. Voimalapaikka 14 (VE1 ja VE2) sijoittuu Saloistennevan luoteispuoliselle turvekankaalle. Tiereitti voimalalta 21 (vain VE1) jatkuu ojittamattomalla Saloistennevan länsiosalla, reitille sijoittuu vaarantuneen suopunakämmekän esiintymä. Kuva 24. Voimalapaikka 15 (VE1 ja VE2) sijoittuu tien vierustan kapean kankaan reunan ja variksenmarjarahkarämeen välimaastoon. Tielinjaus sijoittuu pääosin kapealle kankaalle.

24 Kuva 25. Voimalapaikka 16 (VE1 ja VE2) sijoittuu kuivan kankaan hakkuuaukealle. Tielinjaus kulkee kuivalla kankaalla sekä hakkuuaukealla. Kuva 26. Voimalapaikka 17 (VE1 ja VE2) sijoittuu ojitetulle varputurvekankaalle. Voimalapaikalle johtaa perusparannettava metsätie (tie yhdessä kohdassa poikki), uusi tielinjaus sijoittuu turvekankaalle.

25 Kuva 27. Voimalapaikka 18 (VE1 ja VE2) kuivahkolla mäntykankaalla mäntytaimikon läheisyydessä. Tielinjaus kulkee kuivahkolla mäntykankaalla, tuoreen kankaan kuusikossa sekä hakkuualueilla/taimikoissa, osaksi metsätieuralla. Kuva 28. Voimalapaikka 19 (VE1 ja VE2) sijoittuu Sahaojan pohjoispuoliselle kiviselle kuivahkolle kankaalle. Tiereitti kulkee parannettavalla metsätiepohjalla, uusi tie kuivahkolla kankaalla.

26 Kuva 29. Voimalapaikka 20 (VE1 ja VE2) sijoittuu tien ja hakkuuaukean välimaastoon, ojitetulle rämeiselle kangasreunukselle. Voimalapaikalle johtaa olemassa oleva tie. Kuva 30. Voimalapaikka 21 (VE1) sijoittuu Saloistennevan länsipuolelle, suurelta osin ojitettujen turvekankaiden ympäröimälle kiviselle sekapuustoiselle tuoreelle kankaalle. Tielinjaus kulkee kuten voimalalle 8, jatkuen turvekankaan/rämemuuttuman reunaa voimalapaikalle.

27 Kuva 31. Voimalapaikka 22 (VE1) sijoittuu isovarpurämeen reunaan, jonka hakkuuaukeaan rajautuva reunus on ojitettu. Tielinjaus pääasiassa kankaan reunalla. Kuva 32. Voimalapaikka 23 (VE1) sijoittuu mäntyvaltaiselle kuivahkolle kankaalle. Tiereitti voimalapaikalle kulkee kunnostettavalla metsätiellä sekä mäntykankaalla.

28 Kuva 33. Voimalapaikka 24 (VE1) sijoittuu kiviselle taimikkoalueelle. Tielinjaus kulkee kuivahkolla mäntykankaalla, tuoreen kankaan kuusikossa, ojitetuilla ja muuttuneella suojuotilla sekä kivisellä matalaa mäntyä kasvavalla kuivahkolla kankaalla.