IKÄYSTÄVÄLLINEN LAPPEENRANTA Vanhusneuvoston raportti kaupunginhallitukselle kokouksen 23.11.2015 kohtaan 473 Vanhusneuvoston esitys Ikäystävällisen Lappeenrannan - valmistelusta 1179/00.00.01.10/2015. Kaupunginhallituksen päätös: Vanhusneuvosto arvioi ikäystävällisyyden tämänhetkisen toteutumisen Lappeenrannan osalta ja raportoi kaupunginhallitukselle mahdollisista kehittämiskohteista. Tämän perusteella päätetään ikäystävällisen Lappeenrannan valmistelun käynnistämisestä. Vanhusneuvosto esittää kaupunginhallitukselle tämän raportin perusteella, että se nimeäisi Lappeenrannan kaupungin Ikäystävälliseksi Lappeenrannaksi ja ohjeistaisi tämän huomioon otettavaksi kaupungin hallintokuntien toiminnoissa. LAPPEENRANNAN VANHUSNEUVOSTO 2.5.2017 JT 0
IKÄYSTÄVÄLLINEN LAPPEENRANTA 1.Esityksen lähtökohdat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (EKSOTE) käynnisti vuonna 2014 ns. vanhuspalvelulain velvoittamana ja kuntajohtajien neuvottelukunnan ehdotuksesta suunnitelman Etelä-Karjalan ikääntyneen väestön tukemiseksi. Tavoitteena oli kuntakohtaisesti täydentää maakunnallista suunnitelmaa erityisesti sosiaali-ja terveyden- huollon ulkopuolisten hallintokuntien osalta. Suunnitelma laadittiin yhteistyössä alueen vanhusneuvostojen edustajien kanssa. Keskeiseksi visioksi määriteltiin Ikäystävällinen Etelä-Karjala 2020 toimintakykyisenä kotona. Vuodesta 2005 lähtien Suomessa on toteutettu Maailman terveysjärjestön (World Health Organization eli WHO) laatimaa Ikäystävällisen kaupungin ohjelmalistaa. Ensimmäisenä Kuopion kaupungissa ja nyt jo kymmenissä kunnissa toteutetaan WHO:n laatimaa ohjelmaa. Ikäystävällinen Lappeenranta on kaupunki, jossa lappeenrantalainen asukas voi elää aktiivista ja hyvää elämää iästä ja toimintakyvystä riippumatta. Asukkaalla on hyvät mahdollisuudet ylläpitää omaa terveyttään ja toimintakykyään, mikä edellyttää mm. esteetöntä toimintaympäristöä, jossa tarvittavat palvelut sekä toiminta- ja harrastus- mahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nykyiselle ohjelmakaudelle WHO on asettanut tavoitteiksi ihmisten osallistamisen ja heidän voimavarojensa lisäämisen sekä ihmisten elämää tukevien ja kannustavien yhteisöjen ja ympäristön kehittämisen. 1.7.2013 tuli voimaan laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista (980/2012) eli ns. vanhuspalvelulaki. Lain myötä myös vanhusneuvostot tulivat lakisääteisiksi. Kunnan velvollisuus on mm. huolehtia ikääntyneen väestön hyvinvoinnista, terveydestä, toimintakyvystä ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta. Toteutusta varten on kunnan laadittava suunnitelma. 2. Ikääntymisnäkymiä Vanhuspalvelulain mukaista ikääntynyttä väestöä (63+) on jo yli miljoona henkilöä Suomessa. Ikääntyneen väestön kasvu jatkuu Tilastokeskuksen ennusteen mukaan aina 2060-luvun loppuun saakka. 1
IKÄÄNTYNEEN VÄESTÖN MÄÄRÄ (63+) 2015 % 2020 % 2030 % SUOMI 1 271 642 23.2 1 408 996 25.2 1 618 244 28.1 ETELÄ-KARJALA 36 790 28.1 39 603 30.9 42 763 33.5 LAPPEENRANTA 17 866 24.5 19 677 26.7 21 763 29.1 Lähde: Etelä-Karjalan liitto/tilastokeskus Suomi on väestön ikääntymisessä edelläkävijä Euroopassa. Vuonna 2019 arvioidaan Suomen olevan Euroopan ikääntynein maa. Etelä-Karjala on maakuntien viidenneksi ikääntynein väestöltään. Vanhuspalvelulaissa ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä. Saman lain mukaan iäkäs on henkilö, jonka toimintakyky on korkean iän, sairauden tai vammojen tahi korkeaan ikään liittyvän rappeutuman vuoksi heikentynyt. Ikäpoliittista keskustelua käytäessä painottuu usein ihmiskunnan suurin saavutus, eliniän piteneminen, kuten sen seurauksena ilmenevä yhteiskunnan ikääntyminenkin. Ikääntyneiden kasvumäärissä erityistä huomiota kiinnittyy vanhimpien ikäluokkien nopeaan määrälliseen kasvuun. Eläkeiän ja varsinaisen vanhuuden välistä aikaa suomalaisessa keskustelussa nimetään usein kolmanneksi ikävaiheeksi (60 80-vuotiaat) ja varsinainen vanhuus mielletään alkavaksi vasta 85 ikävuoden seutuvilla.valtakunnallisenlaatusuosituksen mukaan ikääntyneiden palvelutarpeet arvioidaan usein 75 vuotta täyttäneille. Palvelutarpeiden on havaittu yleensä lisääntyvän tuon ikärajan jälkeen. Seuraavalla sivulla olevassa Tilastokeskuksen väestöennusteessa kuvataan Lappeenrannan ikääntyvän väestön ennustetta vuodesta 2015 lähtien vuoteen 2040 saakka. Ikäväestön sisäisessä rakenteessa 75 vuotta täyttäneiden osuus kasvaa ja painottuu enenevästi vanhimpiin eli yli 84 vuotta täyttäneisiin erityisesti vuodesta 2030 lähtien. Tämä väestömuutos edellyttää aktiivisia toimenpiteitä koko kuntaorganisaatiolta eikä suinkaan rajoitu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Viime mainituista alueista vastaava kunta- yhtymä Eksote toteaa omassa suunnitelmassaan: Ikäystävällinen Etelä-Karjala toiminta- kykyisenä kotona visio linjaa suunnitelmaa ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi ja palvelujen kehittämiseksi neljän seuraavan teeman kautta: - osallisuus - mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen - asuminen ja elinympäristö - asiakaslähtöiset palvelut ja prosessit 2
Tilastokeskuksen väestöennuste 2040: 3. Ikäväestön toimintaedellytyksiä Tämän päivän suomalaisessa vanhuspoliittisessa linjauksessa ikäihmiset nähdään aktiivisina ja tasa-arvoisina kansalaisina, myös muissa rooleissa kuin avun ja palveluiden tarvitsijoina. Vanhuspalvelujen lähtökohtana on ikäihmisten arvostaminen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaaminen. Valtakunnallisen ikääntymispolitiikan tavoitteena on edistää iäkkäiden ihmisten toimintakykyä itsenäistä elämää aktiivista osallistumista yhteiskuntaan Ikääntyneiden selviytymisen ja samalla yhteiskunnan voimavarojen riittävyyden kannalta - oleellista on neljän perusasian toimivuus: asuminen toimeentulo palvelut ja osallistuminen 3
1) Ikääntyneiden asuminen Vuoteen 2030 mennessä tarvitaan miljoona esteetöntä ja turvallista asuntoa, jos tavoitteena on kansallisen tavoitteen mukaisesti se, että ikääntyneistä kotona asuu vähintään 92 % 75 vuotta täyttäneistä. Nyt ainoastaan pieni osa asunnoista valtakunnallisen selvityksen mukaan on valmiina. Tällä hetkellä asuntokannassamme on esteettömiä asuntoja noin 300 000. Nykyisellä rakentamisen vauhdilla saadaan 300 000 esteetöntä asuntoa. Saneerausten avulla on toteutettavissa lisää tavoiteaikataulussa. Päättäjien, yritysten ja kansalaisten on nykyistä tehokkaammin varauduttava myös tältä osin ikääntymiseen. Lappeenrannassa ikääntyneiden asuntovajausta on kaupungin keskusta-alueilla. Osa reuna-alueille toteutetuista kohteista ei palvele hakijoiden tarpeita. Lappeenrannan keskustaan jonottaa toimivia asuntoja 304 ikääntynyttä. Tavoite on realistinen käytettävissä olevat palvelut huomioon ottaen. Ikääntymistä seuraa usein myös erilaisia toimintarajoitteita. Havaintojen mukaan tyypillisiä ovat esimerkiksi neljän K:n ongelmat: kaatuminen, kantaminen, kurottaminen tai kumartuminen. Tästäkin syystä asunnon toimivuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ikääntyneiden kaatumisia on paljon ja niiden seurauksena mm. lonkkamurtumia. Yhden lonkkamurtuman hoito maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 22 000 euroa. Lappeenrantalaisten ikääntyneiden lonkkamurtumat Vuonna 2014 2015 2016 Määrä 101 100 115 Ennalta ehkäisy ja ennakoivat toimet lähes puuttuvat. Hissittömiä kerrostaloasuntoja Lappeenrannassa on 367 ja vuosittainen hissien rakentaminen näihin taloihin erittäin hidasta (vuonna 2016 hissit neljään taloon). Lappeenrannasta puuttuvat. Esteetön asunto hissittömyyden vuoksi puuttuu 600-700:lta 75 vuotta täyttäneeltä kerrostaloasukkaalta. Kaupungista puuttuvat palvelukorttelityyppiset asuinalueet eikä koko ajan kasvavan ikääntyneiden ryhmän tarpeet ole päätöksenteon keskiössä. Ikääntymistä ei voi ulkoistaa vain sote-kuntayhtymän asiaksi vaan se edellyttää aktiivisia toimenpiteitä koko kaupunkiorganisaatiolta. 4
5
2) Ikääntyneiden taloudellinen toimeentulo Yhä edelleen yli kaksi tuhatta eläkeläistä saa alle 800 euroa kuukaudessa eläkettä ja lisäksi lähes 3400 eläkeläistä saa alle 1100 euroa kuukaudessa. Vanhuuseläkeläisten kokonaiseläkekertymä on yli 312 miljoonaa euroa vuositasolla Lappeenrannassa. 3) Palvelut Säännöllisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä lappeenrantalaisia 75 vuotta täyttäneitä ikääntyneitä on reilut 25 %. Lappeenrannassa tavoitteena on, että 92 % 75 vuotta täyttäneistä asuu kotona. Tavoitteen edellytyksenä on eri toimijoiden yhteistyönä toteuttaminen. Terveys- ja sosiaalipalvelujen tarkoituksena on tukea kotona asumista valtakunnallisen tason mukaisesti. Ikääntyneiden kuntoutukseen on panostettu parin viime vuoden aikana korostetusti. Kulttuuritoimi pyrkii aktivoimaan ikääntyneitä monipuolisin palveluin. Kaupungin tavoitteena on myös järjestötoiminnan aktivointi. Asumispalvelut ja erityisesti keskustaajamaan halutut asunnot odottavat tulevaisuuden ratkaisuja. Huomattava osa ikääntyneiden palveluista on muita kuin sotepalveluja. Vähittäiskaupan keskittymät ovat osoituksena ikärakenteen muutoksen vähäisestä huomioon ottamisesta. 6
Kauppojen poistuminen asuntoalueilta toimii ikääntyneiden tarpeiden vastaisesti. Jos samanaikaisesti liikenne- yhteydet etäytyvät, muodostuu väistämättä kustannuksiltaan palveluvääristymiä. 4) Osallistuminen Sosiaalinen osallisuus on tutkijoiden mukaan eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa keskeistä. Se on Suomessakin noussut keskeiseen asemaan mm. uutta lainsäädäntöä luotaessa. Valtioneuvostojen taholta osallisuutta on painotettu niin kuntalain kuin vanhuspalvelulainkin valmistelujen yhteydessä ja käsite on muotoiltu myös säädösteksteihin. Osallisuus merkitsee kuulumista johonkin yhteisöön ja sen myötä korostetaan osallisuutta syrjäytymisen ja eristämisen vähentäjänä. Ikääntyneellä sosiaalinen osallisuus tarkoittaa elinmahdollisuutta tutussa ja turvallisessa ympäristössä, omien sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, itsemääräämisoikeuden omaamista sekä vaikutusmahdollisuutta yhteisöllisyyteen. Vanhuspalvelulain mukaan vanhusneuvosto toimii yhtenä ikääntyneiden osallistajana lakisääteisen tehtävänsä mukaisesti. Palveluprosessiin on nivottu asiakkaan oikeus omaa elämäänsä koskevana päätöksentekijänä. 4. Ikäsäädöstö ja laatusuositus Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) eli ns. vanhuspalvelulaki korostaa asiakkaan mahdollisuuksia osallistua itseään koskevaan asioiden käsittelyyn ja valintojen tekemiseen mm. hänelle suunnattujen palvelujen osalta. Vanhuspalvelulain myötä jo varsin kattava vanhusneuvostojen määrä Suomessa lakisääteistettiin jokaiseen kuntaan. Myös uudistuvassa maakuntahallinnossa on velvoitteet vanhusneuvostojen perustamiseen maakuntiin. Lain mukaan kunnan tulee turvata vanhusneuvostolle riittävät resurssit ja toimintaedellytykset. Vanhusneuvosto on otettava mukaan kunnan kaikkien toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan kaikissa asioissa, joilla on merkitystä ikääntyvän väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka ikääntyneen väestön tarvitsemien palvelujen kannalta. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Kuntaliiton kanssa tuottanut jo vuonna 2001 ensi kerran ikääntyneiden palvelujen laatusuosituksen sekä uudistetut versiot vuosina 2008 ja 2013. Suosituksen tavoitteena on turvata hyvä ikääntyminen ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville iäkkäille ihmisille. Laatusuositus on tarkoitettu ensisijaisesti iäkkäiden palvelujen kehittämisen ja arvioinnin tueksi kuntien päättäjille. Uusi laatusuositus on jälleen valmisteilla. Laatusuositus (2013) nostaa valtakunnalliseksi tavoitteeksi Ikäystävällisen Suomen. Laatusuosituksessa todetaan, ettei yhteiskunnan Ikääntymisessä ole kysymys vain iäkkäiden 7
määrän kasvusta vaan koko väestörakenteen muutoksesta. Taustalla vaikuttavat suurten ikäluokkien eläköityminen sekä syntyvyyden ja kuolevuuden aleneminen. Ennusteiden mukaan iäkkäiden määrä erityisesti vanhimmissa ikäluokissa kasvaa voimakkaimmin, samalla vähenee lasten ja työikäisen väestön määrä. Kunnilla on erilaiset lähtökohdat ja tarpeet suunnitella iäkkäiden kuntalaistensa asumiseen, osallisuuteen, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ja palveluihin liittyviä ratkaisuja. Nämä muutokset edellyttävät yhteiskunnan mukautumista laajasti entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. Haastavin muutos liittyy asenteisiin sekä valmistelussa että päätöksenteossa. Tarvitaan terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaavia toimia kuten esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä, toimivia liikenneratkaisuja tukemaan mahdollisuuksia asiointiin, mielekkääseen tekemiseen, kuten elinikäiseen oppimiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Voimassa olevaa säädöstöä on lisäksi useissa varsin tuoreissakin laeissa kuten mm. - sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) - terveydenhuoltolaissa (1326/2010) - omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) 5. Sote- ja maakuntauudistus tuovat muutoksia Maakuntauudistuksen sisältöuudistuksen laaja lausuntokierros on vastikään päättynyt ja johtanee vielä tarkistuksiin. Aikataulu nykyisellään on kireä ja valtioneuvoston tavoitteena on hankkeen toteutuminen vuoden 2020 alusta. 8
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen eli ns. sote-uudistus on laajimpia Suomessa toteutettuja hallinnon ja toimintatapojen muutoksia. Sen myötä vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy maakunnille. Kunnille jää edelleen asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Uudistuksen tavoitteena on muodostaa aiempaa paremmin yhteen sovitettu kokonaisuus, jossa korostuvat asiakaslähtöisyys, yhdenvertaisuus, saavutettavuus ja valinnanvapaus sekä laatu ja kustannustehokkuus. Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla oleva ns. kärkihanke (I&O) Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa tukee soteuudistuksen toimeenpanoa omaishoidon ja ikääntyneiden palvelujen osalta. Ikäihmisen mahdollisuuksia asua halutessaan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään parantavat lähipalveluina helposti saatavat sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelut tarvittaessa ympärivuorokautiset palvelut ikäystävälliset asumisratkaisut ja asuinympäristöt riittävät ja toimivat liikenne- ja kuljetuspalvelut omaisten osallisuus ja omaishoitajien riittävä tuki. 6. Ikäyställinen kaupunki on mahdollinen Ikäystävällinen kaupunki on kokonaisuus, jossa rakennetun ympäristön, liikenteen, asumisen ja palveluiden suunnittelussa otetaan huomioon ikääntyneen väestön tarpeet. Asuinalueiden rakenteilla voidaan edesauttaa myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden syntymistä: Ikäystävällinen kaupunki palvelee kaikkia kaupungin asukkaita silloin, kun asuinalueet on suunniteltu esteettömiksi ja ihmisen koko elämänkaaren huomioon ottaen. Ikäystävällistä kaupunkia ei voi syntyä ilman ikäihmisten palveluntarjoajien, asuinalueiden suunnittelijoiden sekä käytännön toteuttajien yhteistyötä. Ikäystävällisen asuinalueen olennaisia tekijöitä ovat esteettömyys, viihtyisyys, turvallisuus sekä palvelujen ja tuotteiden vaivaton saavutettavuus. Palvelualueet luovat osaltaan kaupungista ikäystävällisen ja toimivat asuinalueiden kehittämisen työkaluina. (Ympäristöministeriö Raija Hynynen) WHO totesi ikäystävällistä kuntaa esitellessään välttämättömäksi pakottaa ajatuksemme uusille urille väestön ikärakenteen tuomiin muutoksiin ja niihin varautumiseen. Meidän on investoitava iäkkäiden ihmisten terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon sekä turvattava mahdollisuudet iäkkäiden omalähtöiseen elämään ja tekemiseen sekä osallistumiseen ja vaikuttamiseen yhteisöissä. 9
10
7. Vanhusneuvoston suorittamat yhteisökyselyt WHO:n ikäyställisen kunnan arviointia varten on käytettävissä Ikäystävällisen kunnan arviointilomake, jota on suositeltu kuntien vanhusneuvostoille apuvälineeksi arviointiin. Lappeenrannan vanhusneuvosto lähetti lomakekyselyn yhteistyöverkoston 20 jäsenyhteisölle. Vastauksia saatiin ensimmäisellä kierroksella 14 ja lisäksi täydennyskyselyssä kolme vastausta eli 85 % kohderyhmästä vastasi. Vastauksista yhteenveto on seuraava: Ikäystävällisen kunnan yhteisöarviointi Kyselyyn vastasivat eläkeläis- ja vanhustyöyhteisöjen jäsenet, joita voitaneen pitää aktiivisina osallistujina. 11