ULKOASIAINMINISTERIÖ Viestintä ja kulttuuriosasto VKO 08 http://global.finland.fi Arkistoitu keskustelu: Kansalaisjärjestöhankkeet ja kehityspolitiikka 28.2.2006 15:43 Kuuluvatko yhteiskunnalliset asiat järjestöjen mielestä kehitysyhteistyön kenttään, ja miten ne tulisi ottaa huomioon hanketta suunniteltaessa? Ovatko suomalaisjärjestöjen kumppanit etelässä valmiit ottamaan itselleen myös yhteiskunnallisen vaikuttajan roolin? Miten suomalaiset järjestöt voisivat välttää tukemasta etelän kansalaisyhteiskuntien voimistumista, kun ne Suomessa kampanjoivat kehitysyhteistyövarojen nostamisen puolesta 0,7 tasolle aivan yhtä poliittisesti? Kirjoittaja / Author: Matti Lahtinen Päiväys: Tiistai, 28.2.2006 15:43:29 Otsikko / Subject: Kansalaisjärjestöhankkeet ja kehityspolitiikka Kehitysyhteistyö tähtää muutokseen. Muutos voi olla pieni, pientä ihmisjoukkoa koskeva, tai se voi koskea koko kansakuntaa. Yhtä kaikki kaikki muutokset yhteiskunnassa ovat luonteeltaan poliittisia. Ne edellyttävät päätöksiä, jotka koskevat useita ihmisiä. Ne lisäävät yhteisön taloudellisia ja tiedollisia voimavaroja ja jakavat niitä uudelleen. Niissä saatetaan muuttaa ihmisten tapoja toimia yhdessä. Kansalaisjärjestöjenkin kehitysyhteistyöhankkeiden tulee tähdätä kehitysmaiden ihmisten elämäntilanteiden pysyvään paranemiseen. Kehityspolitiikka ei tarkoita vain korkeissa sfääreissä käytävää keskustelua esimerkiksi Tobinin verosta, Maailman kauppajärjestöstä tai globaalista demokratiasta. Se on yhtä lailla pieniä paikallisia muutoksia: kouluun käytettävien voimavarojen lisäämistä, vammaisten osallistumisen helpottamista uutta rakennettaessa tai syrjäseutujen terveyspalvelujen lisäämistä. Pienet muutokset ihmisten arkielämässä mahdollistavat heidän osallistumisensa myös isojen muutosten vaatimiseen. Suomalaisten järjestöjen tulee tuntea hyvin se ympäristö, johon ne hankkeitaan suunnittelevat. Tavoitteiden, toimintojen ja niiden poliittisen vaikutusten suunnittelu edellyttää paikallisten yhteisöjen ja yhteiskuntien omien tavoitteiden tuntemista. Suomalaisten järjestöjen on välttämätöntä keskustella kumppaneidensa kanssa myös hankkeiden poliittisesta aspektista rakentaessaan yhteistyösuhteitaan. Kuuluvatko yhteiskunnalliset asiat järjestöjen mielestä kehitysyhteistyön kenttään, ja miten ne tulisi ottaa huomioon hanketta suunniteltaessa?
Ovatko suomalaisjärjestöjen kumppanit etelässä valmiit ottamaan itselleen myös yhteiskunnallisen vaikuttajan roolin? Miten suomalaiset järjestöt voisivat välttää tukemasta etelän kansalaisyhteiskuntien voimistumista, kun ne Suomessa kampanjoivat kehitysyhteistyövarojen nostamisen puolesta 0,7 tasolle aivan yhtä poliittisesti? Matti Lahtinen ma ylitarkastaja UM/KEO 33 Kirjoittaja / Author: Tuija Halmari Päiväys: Torstai, 2.3.2006 16:31:17 Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuuluu ilman muuta mukaan sellaiseen osaan kansalaisjärjestöhankkeita, joissa ne niveltyvät luontevasti osaksi toimintaa. Esimerkiksi vammaisjärjestöjä (mutta yhtä hyvin esim. naisjärjestöjä tai ammattiyhdistysliikettä) vahvistavien hankkeiden tarkoituksena on saada aikaan a.o. järjestön kehittämistä ja sen jäsenten voimaantumista, jotta ne voisivat vaikuttaa asioihin omassa yhteiskunnassaan, ja osallistua esimerkiksi köyhyyden vähentämisohjelmiin. Sen sijaan on ymmärrettävää, että monissa hyvin käytännöllisissä hankkeissa kehityspoliittisesta vaikuttamisesta puhuminen, tai sen vaatiminen (viittaus hanketuen lomakkeisiin) tuntuu keinotekoiselta. Lahtinen osaa omassa puheenvuorossa viisaasti formuloida vaikuttamisen myös pienimuotoiseksi, paikalliseksi vaikuttamiseksi. Ei siis pidä antaa Millenium Goalsien korkealentoisten tavotteiden lannistaa, vaan pitää yrittää nähdä pienetkin vaikuttamismahdollisuudet. Kansalaisjärjestöhankkeet ovat hyvin monimuotoisia ja on muistettava, että järjestöt toimivat omasta tahdostaan valitsemiensa kumppanien kanssa. Järjestöjä ei siis voi määräänsä enempää ohjata tai vaatia vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa tietyssä maassa X, vaikka ministeriö näkisi siellä tarpeita ja demokratiavajetta. Hanketuen linjoja, keinoja ja työkaluja hyvässä yhteistyössä järjestöjen kanssa kehittämällä voidaan sen sijaan saada aikaan porkkanoita joilla suomalaisia kansalaisjärjestöjä innostetaan entistä enemmän etelän kansalaisjärjestöjä vahvistavan vaikuttamistoiminnan tukemiseen.
Tuija Halmari Toiminnanjohtaja Vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöyhdistys FIDIDA ry Kirjoittaja / Author: Leif Packalén Päiväys: Perjantai, 3.3.2006 11:41:45 Monilla järjestöillä on hyviä henkilökohtaisia kontakteja yhteiskunnallisesti aktiiveihin henkilöihin Etelässä. Emme kuitenkaan voi odottaa että he ottaisivat kohtuutonta vastuuta maansa poltiikassa. Yksi esimerkki: Meillä oli pari vuotta sitten mielestämme hyvä hankeidea Keniassa. Suunnittelimme että John Ghitongo, journalisti ja silloin Transparency Kenian puheenjohtaja, ja kenialaiset piirtäjät tekisivät yhdessä korruption vastaisen sarjakuvakampanjan. Neuvottelimme siitä moneen kertaan mutta piirtäjien into laantui silloiseksi harmikseni. Tänään Ghitongo on maanpaossa ja piirtäjät sinnittelevät kuten ennen. Nyt ymmärrän paremmin heidän silloisen epäröintinsä. Leif Packalén Maailman sarjakuvat Världens serier ry. Kirjoittaja / Author: Kirsi Salonen Päiväys: Keskiviikko, 15.3.2006 07:58:56 Edelliset kirjoittajat ovat jo todenneet, ettei vaikuttamistyön ja kehityspoliittisen työn tarvitse olla korkeissa sfääreissä liikkuvaa tai abstraktia, koko maailman kattavaa ajattelua. Kehityspolitiikka ei myöskään ole erillinen tai eristetty keskusteluklubi. Samalla tavalla kehityspoliittinen työ ei ole vain vallan käytävillä lobbaamista, vaan myös vaikkapa tiedotustoimintaa, tilaisuuksien järjestämistä tai käynnissä oleviin poliittisiin prosesseihin osallistumista. Kansalliset toimintaohjelmat ja köyhyydenvähentämisstrategiat ovat tällaisia prosesseja. Esimerkiksi Sambian vammaisjärjestöt ovat tehneet hartiavoimin työtä, jotta valtio
omaksuisi toimintaohjelman vammaissektorille. Hyviä tuloksia tuottanutta työtä on tehty monissa järjestöissä käytännön työn rinnalla, toisaalta sektorilla on myös vaikuttamistyöhön erikoistuneita järjestöjä. Toinen esimerkki on Itäprovinssin naisjärjestöjen osallistuminen Sambian uuden maapolitiikan muodostamiseen viime vuonna. Ilman ulkopuolista tukea pienviljelijöiden järjestöillä ei olisi ollut resursseja opiskella kapulakielisiä tekstejä ja matkustaa pääkaupunkiin kokouksiin. Koska he kuitekin ovat hallituksen ohjelman keskeisiä kohteita ja se koskettaa heidän elämäänsä varsin konkreettisesti, on osallistumiselle ja sen tukemiselle vahvat perusteet. Etelän kumppanijärjestö onkin asiantuntija omalla alallaan tämän faktan ohittaminen olisi itse asiassa varsin hölmöä, jos todella tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen vahvistuminen, se kun voi tapahtua vain sisältä päin. Vaikuttamistyössä tarvittava asiantuntijuus nousee ruohonjuuritason ongelmien tuntemisesta ja ratkaisemisesta, järjestöjen leipätyöstä. Lupaavien järjestöjen tukeminen onkin sijoitus tulevaisuuteen; kyky puhua oman asiansa puolesta eri foorumeilla on askel kohti pysyviä muutoksia. Etenkin pienten järjestöjen kohdlla vaikuttamisen kanavat ja mahdollisuudet eivät aina ole selvillä. Tokikaan kumppaneita ei voi pakottaa polittiiseen työhön, mutta hankesuunnitelmia tehtäessä asia kannattaa nostaa esiin ja kartoittaa tarve vaikuttamistyölle tai siihen valmentamiselle. Kirsi Salonen Kehityspoliittinen tiedottaja, Kepa Sambia Kirjoittaja / Author: Katja Kari Päiväys: Keskiviikko, 15.3.2006 14:01:30 Otsikko / Subject: Politiikkaa projektin sivutuotteena Hyvin konkreettinen ja ruohonjuuritasolla toteutettava projekti voi myös pitää sisällään aspekteja, jotka liittyvät kehityspolitiikkaan tai vaikuttamistyöhön. Esimerkiksi lähtökohta ja ideologinen perusta Disacare järjeston aloitteelle kouluttaa mosambikilaisia vammaisia pyörätuolien rakennuksessa on vammaisten keskeinen solidaarisuus ja taitojen jakaminen valtiollisten rajojen yli. Tavoite ja projektiin sisaltyva toiminta taas on hyvin konkreettista: rakennetaan pyörätuoleja. Projektin sivutuotteena nousee esiin kysymyksiä kuten vaikuttamistyön tarkeys, työllisyys ja paikallinen tuotanto. Kun pyörätuoleja parantuneen tieto taidon seurauksena pystytään tuottamaan paikallisesti, vammaisjärjestöille nousee konkreettinen tarve vaikuttaa päätöksentekoon jotta apuvälineita tarjoavat instituutiot ryhtyisivät suosimaan paikallista tuotantoa. Verstaat taas tarjoavat työpaikkoja, monessa tapauksessa myös itselleen vammaisille.
Projekti saa rahoituksen Suomesta Invalidiliitolta, mutta toimijat ovat sambialaisia. Ajatus on levittää osaamista apuvälinetuotannossa. Toimintamalli on mitoitettu pienille resursseille: muutaman ihmisen opinto ja koulutusmatkoja Mosambikista Sambiaan ja Sambiasta Mosambikiin vaatimattomalla matkabudjetilla. Oppia saaneet mosambikilaiset levittävät sitten omilla verstaillaan osaamistaan muillekin. Vaikka pienet matkabudjetit ja osittain kokemattomuus ovat aiheuttaneet joitakin vaikeuksia esimerkiksi tulkkauksen järjestämisessä, Disacaren koulutusohjelma on tuonut Mosambikiin arvokasta osaamista, joka toivon mukaan johtaa konkreettisiin tuloksiin apuvälineiden saatavuudessa ja paikallisen tuotannon nousussa. Samalla se tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden vertailla vammaisten asemaa tai valtioiden toimenpiteitä vammaisia koskevissa kysymyksissä. Kirjoittaja / Author: Matti Lahtinen Päiväys: Torstai, 16.3.2006 11:35:24 Otsikko / Subject: Re: Politiikkaa projektin sivutuotteena Kiitos keskustelupuheenvuoroista! Näyttää siltä, että kehityspolitiikka ei kirvoita kansalaisia palavaan mielipiteenvaihtoon. Asia on kuitenkin aika selvä. Poliittinen näkökulma ei ole vielä istahtanut järjestöjen syliin saumattomasti. Ehkä tarvitsemme muutaman avoimen keskustelun ja seminaarin siitä, mitä kehityspolitiikka voi paikallisella tasolla ja pienhankkeessa olla. Matti Lahtinen UM/KEO 33