KIRJALLINEN KYSYMYS 738/2008 vp Yksin elävien aseman parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa kaikkien ihmisten tulisi olla tasa-arvoisia ja yhdenveroisia lain edessä. Tämä vaatimus ei kaikkinensa kuitenkaan toteudu verovaroilla kustannettujen sosiaalisten etuuksien kohdalla. Runsaasti keskustelua on herättänyt avioliittoeläke, jota voidaan maksaa lapsettomille leskille. Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2006 maksettiin puolison ansioeläkettä 262 200 leskelle, joista noin 5 900 leskellä oli huollettavia lapsia. Keskimääräinen leskeneläke oli 459 euroa kuukaudessa, mutta osa leskistä sai jopa yli 2 600 euroa kuukaudessa leskeneläkettä. Yksineläjät joutuvat sinnittelemään vielä vanhoinakin usein niukkojen tulojensa kanssa. Suomessa on virallisesti miljoona yhden hengen taloutta. Yksin elävät eivät muodosta yhtenäistä joukkoa, mutta sitä eivät perheetkään ole. On ydinperheitä ja uusperheitä, lapsiperheitä ja pariskuntia. On perheitä, joissa vanhemmat käyvät töissä tai ovat työttömiä. On hyvinvoivia hyvätuloisia perheitä ja perheitä, joissa on köyhyyttä, mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia. Perheiden tarpeista puhuttaessa perheitä käsitellään kuitenkin yhtenäisenä ryhmänä, eikä se näytä olevan ongelma. Tässä on oleellinen ero suhtautumisessa yksin elävien ja perheellisten välillä. Yksin eläviin kohdistuu rasitteita, jotka johtuvat yksin elämisestä, työelämästä, yhteiskunnasta tai heidän taloudellisesta tilanteestaan. Perheiden rasitteet ovat jo kauan olleet tiedossa, ja niitä on tutkittu ja avuksi on kehitelty erilaisia tukimenetelmiä, mutta yksin elävien tilannetta ei ole tutkittu. Tutkimustuloksilla saattaisi olla suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Osa yksin elävistä on hyvinvoivia, hyvin toimeentulevia ja tyytyväisiä, mutta osalle yksin eläminen ei ole oma valinta, emmekä tiedä, miten tämä tosiasia vaikuttaa heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Koska lähes miljoona suomalaista asuu tällä hetkellä yksin, olisi korkea aika alkaa tutkia myös heidän tilannettaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen yksinäisten, pieniä eläkkeitä saavien toimeentuloa ja miten yksin elävien tilanteesta aiotaan saada tutkittua tietoa, että heidätkin otetaan aidosti huomioon suomalaisessa yhteiskunnassa ja päätöksenteossa? Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2008 Merja Kyllönen /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 738/2008 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen yksinäisten, pieniä eläkkeitä saavien toimeentuloa ja miten yksin elävien tilanteesta aiotaan saada tutkittua tietoa, että heidätkin otetaan aidosti huomioon suomalaisessa yhteiskunnassa ja päätöksenteossa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen lakisääteinen eläkejärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkelakien mukaisella työeläkkeellä korvataan sitä ansiotulon menetystä, joka henkilölle aiheutuu vanhuudesta, työkyvyttömyydestä tai perheenhuoltajan kuolemasta. Työeläkkeen määrä riippuu henkilön omasta työhistoriasta ja työtuloista. Työeläkejärjestelmän menot katetaan työnantajilta ja vakuutetuilta perittävillä vakuutusmaksuilla, jotka määräytyvät eläkkeen perusteena olevien ansiotulojen perusteella. Kansaneläkejärjestelmällä puolestaan turvataan vähimmäistoimeentulo niille, joille työeläkettä on kertynyt vain vähän tai ei lainkaan. Kansaneläkejärjestelmän mukaiset menot katetaan työnantajilta perittävillä maksuilla ja verovaroin. Henkilön kansaneläkkeen määrään vaikuttaa hänen muiden eläketulojensa määrä, perhesuhteensa sekä Suomessa asumansa aika. Kansaneläkkeen määrä vähenee asteittain työeläkkeen määrän kasvaessa. Vuonna 2008 yksinäisen henkilön täysimääräinen kansaneläke on 558,46 euroa kuukaudessa ja työeläkkeen ollessa 1 154,30 euroa tai enemmän kuukaudessa, kansaneläkettä ei jää maksettavaksi. Työ- ja kansaneläkejärjestelmän mukaiseen leskeneläkkeeseen on oikeus kaikilla sellaisilla leskillä, jotka olivat avioliitossa edunjättäjän kanssa tämän kuollessa ja joilla on tai on ollut yksi tai useampia yhteisiä lapsia edunjättäjän kanssa. Leskellä, jolla ei ole ollut yhteistä lasta edunjättäjän kanssa, on oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän edunjättäjän kuollessa oli täyttänyt 50 vuotta, avioliitto oli solmittu ennen kuin hän oli täyttänyt 50 vuotta ja avioliitto oli kestänyt vähintään viisi vuotta. Työeläkelakien mukainen perhe-eläke määräytyy kuolleen perheenhuoltajan työstään ansaitseman eläkkeen perusteella. Lesken osuus edunjättäjän eläkkeestä on 17 50 prosenttia sen mukaan, kuinka monta lapseneläkkeeseen oikeuttavaa lasta on. Jos edellä tarkoitettuja lapsia ei ole tai lapsia on vain yksi, leskeneläkkeen suuruus on 50 prosenttia edunjättäjän eläkkeestä. Lisäksi, koska leskeneläkkeen suuruus perustuu avioliittolain mukaiseen elatusvelvollisuuteen, lesken omat työeläkkeet ja -tulot vaikuttavat eläkesovituksen kautta vähentävästi leskeneläkkeen määrään. Jos nämä lesken omat tulot ovat 1,5 2 kertaa suuremmat kuin edunjättäjän eläke, leskeneläkettä ei jää maksettavaksi. Kansaneläkelain mukaisena leskeneläkkeenä maksetaan alkueläkettä ja jatkoeläkettä. Alkueläkettä maksetaan edunjättäjän kuolemaa seuraavalta kuudelta kuukaudelta. Alkueläke lakkaa kuitenkin lesken täytettyä 65 vuotta tai solmittua uuden avioliiton ennen 50 vuoden iän täyttämistä. Jatkoeläkettä maksetaan alkueläkkeen jälkeen. Jos leski saa kuitenkin kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai van- 2
Ministerin vastaus KK 738/2008 vp Merja Kyllönen /vas huuseläkettä tai aiemmin voimassa olleen kansaneläkelain mukaista työttömyyseläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä taikka näitä eläkkeitä vastaavaa eläkettä ulkomailta, jatkoeläkettä ei makseta. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleeseen kansaneläkelain kokonaisuudistukseen sisältyi muun muassa kansaneläkkeen määrään vaikuttaneesta kuntien kalleusluokituksesta luopuminen. Muutoksen johdosta kansaneläke nousi entisen II kuntaryhmän kunnissa I kuntaryhmän tasolle, mikä tarkoitti noin 20 euron kuukausikorotusta näissä kunnissa asuville kansaneläkkeensaajille. Samalla kansaneläkkeeseen tehtiin hallitusohjelman mukaisesti 20,50 euron suuruinen tasokorotus ja pienimmän maksettavan kansaneläkkeen määrää alennettiin. Lisäksi kansaneläkkeet nousivat vuoden 2008 alusta indeksitarkistuksen johdosta 2,5 %. Eläkeläisväestön pienituloisuus koskee pienen työeläkkeen ja sitä täydentävän kansaneläkkeen saajia sekä erityisesti niitä kansaneläkkeen saajia, jotka ovat oikeutettuja täyteen kansaneläkkeeseen. Heitä on hieman alle 100 000 henkilöä. Leskeneläkettä saavia oli vuoden 2007 lopussa 259 900 henkilöä. Heidän toimeentulonsa perustuu omaan työeläkkeeseen ja/tai kansaneläkkeeseen ja edunjättäjän jälkeen maksettavaan leskeneläkkeeseen. Kokonaiseläketulo jäi 105 900 henkilöllä alle 1 000 euron kuukaudessa. Heistä 93 600 oli naisleskiä. Yli 2 600 euron eläketuloa (omaeläke ja leskeneläke yhteensä) kuukaudessa sai 8 300 leskeä eli kolme prosenttia kaikista leskeneläkkeensaajista. Tämänsuuruista leskeneläkettä sai 0,4 % leskistä. Eläketurvakeskuksessa on tehty eläkeläisiä koskevaa toimeentulotutkimusta. Tässä tutkimuksessa yhtenä painoalueena on eläketurvan taso ja eläkeläisten toimeentulo. Viimeisimmät tutkimusraportit eläkeläisten toimeentulosta ovat Juha Rantalan ja Ilpo Suoniemen Eläkeläisten toimeentulo tulonjaon kokonaisuudessa (2007) ja Hannu Uusitalon kokoomateos Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo. Kehitys vuosina 1990 2005 (2006) sekä Robert Hagforsin ym. julkaisu Eläkeläisten toimeentulo 1990-luvulla (2003). Juha Rantalan ja Ilpo Suoniemen (2007) tutkimuksesta ilmenee, että yksin elävien eläkeläisten köyhyysriski on selvästi korkeampi kuin muiden eläkeläisten. Erityisen korkea se on alle 55- vuotiailla eläkeläisillä. Heistä noin kaksi viidestä oli vuonna 2004 köyhyysrajan alapuolella. Alle 40-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten väestöosuus on alle 2 %, 40 49-vuotiaiden vastaava luku on 5 % ja 50 54 -vuotiaiden 11 %. Osuudet ovat samaa tasoa kuin muissa Pohjoismaissa (NOSOSCO 2006). Tämän ikäisistä työkyvyttömyyseläkeläisistä osa on yksin asuvia, joilla köyhyysriski on suuri. Toinen keskimääräistä suuremmassa köyhyysriskissä oleva eläkeläisryhmä on 75 vuotta täyttäneet yksin elävät naiset. Heistä yli 29 % eli köyhyysriskissä, kun eläkeläisten keskimääräinen köyhyysriski oli 13 %. Sen sijaan yksin elävien yli 75-vuotiaiden miesten köyhyysriski oli samalla tasolla kuin eläkeläisillä keskimäärin (Rantala ja Suoniemi 2007). Eläkkeensaajia, jotka olivat täyttäneet 75 vuotta, oli vuoden 2007 lopussa 412 506 henkilöä. Heistä leskeneläkettä sai 152 679 eli 37 %. Leskeneläke on keskeinen tulolähde erityisesti vanhimpien naisten kokonaiseläkkeessä. Leskeksi jääneillä miehillä leskeneläkkeen merkitys jää vähäisemmäksi johtuen eläkesovituksesta. Eläkesovitus vaikuttaa enemmän mies- kuin naisleskien leskeneläkkeeseen, sillä leskeksi jääneen miehen oma työeläke on usein suurempi kuin edesmenneen vaimon työeläke (Tuominen ym. 2006). Eläkeläisten suhteellinen köyhyys on lisääntynyt 1990-luvun lopusta lähtien, mutta eniten köyhyys on kasvanut työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa (Rantala ja Suoniemi 2007). Kun verrataan eläkeläistalouksien köyhyyttä koko väestön keskimääräiseen köyhyysriskiin, eläkeläisväestön köyhyys ei ole sen yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Myöskään vertailut EU:n vanhoihin jäsenmaihin eivät anna vanhusväestön köyhyydestä Suomessa vertailumaita synkempää kuvaa. Poikkeuksena ovat vanhimmat naiset, joilla köyhyysriski on myös EU:n mittapuun mukaan suuri (Ahonen 2006). Vertailutietoa nuor- 3
Ministerin vastaus ten eläkeläisten toimeentulosta eri EU-maissa ei ole käytettävissä. Tutkimustuloksia arvioitaessa on huomattava, että köyhyyden yleisyys riippuu köyhyyden määrittelystä. Köyhyys voidaan määritellä subjektiivisesti, sille voidaan valita absoluuttinen (euromääräinen) raja tai sitä voidaan tarkastella suhteellisena kysymyksenä. Edellä köyhyyden esiintyvyyttä on tarkasteltu suhteellisena pienituloisuutena, prosentuaalisena osuutena väestön mediaanitulosta. On selvää, että mitä korkeammalle raja asetetaan, sitä suurempi osa kotitalouksista jää köyhyysrajan alapuolelle. EU:ssa rajana käytetään yleensä 60 prosenttia väestön ekvivalentista tulosta. Eläketurvakeskuksessa on valmistumassa tutkimus eläkeläisten kulutuksesta ja ajankäytöstä sekä siitä, miten eläkeläisten tulotason nousu näkyy kulutuksen ja ajankäytön muutoksissa (Tuominen ym. 2008). Eläketurvakeskuksessa on parhaillaan käynnissä myös tutkimus eläkeläisväestön kokemista toimeentulovaikeuksista. Siviilisääty ja kotitalouden koko ovat tulojen ohella tutkimuksessa huomioon otettavia tekijöitä (Palomäki ym. 2008). Koko väestöä koskevaa toimeentulotutkimusta tehdään Stakesissa. Kuluvalla vuosikymmenellä on julkaistu suomalaisten toimeentulon ja köyhyysriskin kehitystä selvittäviä artikkeleita Suomalaisten hyvinvointi -julkaisujen sarjassa. Hallituksen asettaman SATA-komitean tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Vuoden 2009 loppuun mennessä valmistellaan hallitusohjelman mukaan kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien henkilöiden toimeentulon nykyistä paremmin turvaava malli. Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 738/2008 vp Merja Kyllönen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 738/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att förbättra utkomsten för ensamlevande pensionstagare med liten pension och på vilket sätt tänker man få tillgång till forskningsdata om situationen för ensamlevande så att också dessa i konkret mening kan beaktas i det finländska samhället och när beslut ska fattas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det finländska lagstadgade pensionssystemet består av två parallella system. Med arbetspension enligt arbetspensionslagarna ersätts den förlust av förvärvsinkomst som en person orsakas på grund av ålderdom, arbetsoförmåga eller familjeförsörjarens död. Arbetspensionens storlek är beroende av personens arbetsinkomster och tid i arbetslivet. Utgifterna för arbetspensionssystemet täcks med försäkringspremier som tas ut av arbetsgivaren och den försäkrade. Premien bestäms utifrån de förvärvsinkomster som ligger till grund för pensionen. Med folkpensionssystemet åter tryggas en minimiutkomst för dem som har tjänat in bara en liten arbetspension eller ingen alls. Utgifterna för folkpensionssystemet täcks med avgifter som tas ut av arbetsgivaren och med skattemedel. Storleken på en persons folkpension påverkas av personens andra pensionsinkomster, familjeförhållanden samt bosättningstid i Finland. Folkpensionen minskar successivt i takt med att arbetspensionen ökar. År 2008 uppgår det fulla beloppet av folkpension för ensamlevande till 558,46 euro i månaden. Om den månatliga arbetspensionen är 1 154,30 euro eller högre, betalas ingen folkpension. Rätt till efterlevandepension enligt arbets- och folkpensionssystemet har en efterlevande som var gift med förmånslåtaren vid dennes död och som har eller har haft ett eller flera gemensamma barn med förmånslåtaren. En efterlevande make som inte har haft något gemensamt barn med förmånslåtaren har rätt till efterlevandepension, om den efterlevande har fyllt 50 år när förmånslåtaren avlider, äktenskapet har ingåtts innan den efterlevande fyllde 50 år och äktenskapet har varat i minst fem år. Familjepensionen enligt arbetspensionslagarna bestäms på basis av den pension som den avlidne familjeförsörjaren har tjänat in genom sitt arbete. Den efterlevandes andel av förmånslåtarens pension är 17 50 procent beroende på antalet barn som har rätt till barnpension. Om det inte finns några barn eller bara ett barn med denna rätt, är efterlevandepensionen 50 procent av förmånslåtarens pension. Eftersom efterlevandepensionens storlek grundar sig på underhållsskyldigheten enligt äktenskapslagen, har dessutom den efterlevandes egna arbetspensioner och arbetsinkomster genom pensionsjämkning en reducerande inverkan på efterlevandepensionen. Om dessa inkomster är 1,5 2 gånger högre än förmånslåtarens pension, betalas ingen efterlevandepension. Efterlevandepension enligt folkpensionslagen betalas i form av begynnelsepension och fortsättningspension. Begynnelsepension betalas under sex månader efter förmånslåtarens död. Begyn- 5
Ministerns svar nelsepensionen upphör dock när den efterlevande har fyllt 65 år eller om han eller hon ingår ett nytt äktenskap före 50 års ålder. Fortsättningspension betalas efter begynnelsepensionen. Men om den efterlevande får sjukpension eller ålderspension enligt folkpensionslagen eller invaliditetspension eller individuell förtidspension enligt den tidigare folkpensionslagen eller motsvarande pension från utlandet, betalas ingen fortsättningspension. Enligt den totalreviderade folkpensionslag som trädde i kraft i början av 2008 har man frångått kommunernas dyrortsklassificering som påverkat bland annat storleken på folkpensionen. Detta ledde till att folkpensionen i kommunerna i den tidigare andra dyrortsklassen steg till samma nivå som i de kommuner som hörde till den första dyrortsklassen, vilket innebar en höjning på cirka 20 euro per månad för folkpensionstagarna i dessa kommuner. Enligt intentionerna i regeringsprogrammet genomfördes samtidigt en nivåhöjning på 20,50 i folkpensionerna och beloppet av den lägsta folkpension som betalas ut sänktes. Till följd av indexjusteringen höjdes dessutom folkpensionerna med 2,5 procent från början av 2008. Till gruppen av låginkomsttagare hör pensionstagare med små arbetsinkomster och kompletterande folkpension och i synnerhet sådana folkpensionstagare som är berättigade till full folkpension. Något under 100 000 personer befinner sig i den situationen. I slutet av 2007 fick 259 900 personer efterlevandepension. Deras utkomst består av egen arbetspension och/eller folkpension och efterlevandepension som betalas efter förmånslåtarens död. Omkring 105 900 personer hade en sammanlagd pensionsinkomst som låg under 1 000 euro i månaden. Av dem var 93 600 änkor. En pensionsinkomst på över 2 600 euro i månaden (egenpension och efterlevandepension sammanlagt) hade 8 300 efterlevande, dvs. tre procent av alla pensionstagare med efterlevandepension. Storleken på efterlevandepensionen uppgick till ett sådant belopp hos 0,4 procent av de efterlevande. Pensionsskyddscentralen har genomfört en undersökning om pensionärernas inkomster. Ett av tyngdpunktsområdena i undersökningen är nivån på pensionsskyddet och pensionärernas utkomst. De senaste forskningsrapporterna om pensionärernas utkomst är Juha Rantalas och Ilpo Suoniemis Eläkeläisten toimeentulo tulonjaon kokonaisuudessa (2007) och Hannu Uusitalos samlingsverk Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo. Kehitys vuosina 1990 2005 (2006) samt publikationen Eläkeläisten toimeentulo 1990-luvulla som getts ut av Robert Hagfors m.fl. (2003). Av Juha Rantalas och Ilpo Suoniemis undersökning (2007) framgår att fattigdomsrisken bland ensamlevande pensionärer är avsevärt högre än bland andra pensionärer. Särskilt hög är den bland pensionärer under 55 år. Av dessa låg omkring två av fem under fattigdomsgränsen 2004. Andelen personer under 40 år med sjuk- eller invalidpension är mindre än 2 procent av befolkningen, motsvarande siffra för 40 49-åringar är 5 procent och för 50 54-åringar 11 procent. Andelarna ligger på samma nivå som i de övriga nordiska länderna (NOSOSCO 2006). Av dem med sjuk- eller invalidpension är en del ensamlevande som löper hög fattigdomsrisk. En annan grupp av pensionärer som löper större fattigdomsrisk än andra grupper är ensamlevande kvinnor som har fyllt 75 år. Av dem löper 29 procent risk för fattigdom, medan den genomsnittliga fattigdomsrisken hos pensionärer är 13 procent. Bland ensamlevande män över 75 år ligger fattigdomsrisken däremot på samma nivå som bland pensionärer i snitt (Rantala och Suoniemi 2007). I slutet av 2007 uppgick antalet pensionärer som fyllt 75 år till 412 506. Av dem fick 152 679, dvs. 37 procent, efterlevandepension. Efterlevandepensionen är en central inkomstkälla när det gäller i synnerhet äldre kvinnors totala pension. På grund av pensionsjämkningen har efterlevandepensionen mindre betydelse för änklingar. Pensionsjämkningen har större inverkan på änkors än på änklingars efterlevandepension, eftersom änklingars arbetspension ofta är större än den avlidne hustruns arbetspension (Tuominen m.fl. 2006). Den relativa fattigdomen bland pensionärer har ökat sedan slutet av 1990-talet, men mest har 6
Ministerns svar KK 738/2008 vp Merja Kyllönen /vas fattigdomen ökat bland arbetslösa och studerande (Rantala och Suoniemi 2007). Om man jämför fattigdomen i pensionärshushåll med den genomsnittliga fattigdomsrisken i hela befolkningen, är fattigdomen bland pensionärer inte vanligare än i befolkningen i snitt. Jämförelser med de gamla medlemsländerna i EU ger inte heller någon dystrare bild av fattigdomen bland den äldre befolkningen i Finland än i jämförelseländerna. Ett undantag är äldre kvinnor bland vilka fattigdomsrisken är stor också med EU:s mått mätt (Ahonen 2006). Det går inte att få jämförbara uppgifter om utkomsten för unga pensionärer i olika EU-länder. Vid bedömningen av undersökningsresultaten bör man notera att fattigdomens utbredning är beroende av hur man definierar fattigdom. Fattigdom kan definieras subjektivt, man kan fastslå en absolut gräns (i euro) för den eller granska den som en relativ fråga. Ovan har man granskat förekomsten av fattigdom relativt och ställt låga inkomster i förhållande till medianinkomsten för hela befolkningen. Det är klart att ju högre man sätter gränsen, desto större andel av hushållen stannar under fattigdomsgränsen. Som gräns inom EU används vanligen 60 procent av befolkningens ekvivalenta inkomst. Vid Pensionsskyddscentralen pågår slutfasen av en undersökning om konsumtionen och tidsanvändningen bland pensionärer och om hur förändringar i konsumtion och tidsanvändning avspeglas i pensionärernas inkomstnivå (Tuominen m.fl. 2008). Vid Pensionsskyddscentralen pågår som bäst också en undersökning om pensionärernas upplevda utkomstproblem. Civilstånd och hushållets storlek är vid sidan av inkomsterna faktorer som bör beaktas i undersökningen (Palomäki m.fl. 2008). Vid Stakes genomförs undersökningar som gäller hela befolkningens utkomster. I publikationsserien Suomalaisten hyvinvointi har under detta årtionde publicerats artiklar som belyser utvecklingen av utkomsten och fattigdomsrisken bland finländare. SATA-kommittén, som tillsatts av regeringen, har som mål att minska fattigdomen och tillförsäkra invånarna en adekvat nivå på grundtryggheten i alla livssituationer. Före utgången av 2009 kommer man i enlighet med regeringsprogrammet att bereda en modell som bättre än nu tryggar utkomsten för dem som har de lägsta pensionsinkomsterna. Helsingfors den 31 oktober 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 7