KIRJALLINEN KYSYMYS 764/2004 vp Palomiesten eläkeiän alentaminen Eduskunnan puhemiehelle 1990-luvun alussa palomiesten eläkeikää nostettiin 55 vuodesta 65 vuoteen. Käytännön kokemukset osoittavat kuitenkin, etteivät palomiehet selviä enää kenttätyöstä 65 vuoden iässä. Palomiesten eläkeikä on vähitellen noussut viime vuosien aikana, ja tällä hetkellä keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on 57 vuotta. Tavoitteena on, että palomiehet jäävät eläkkeelle 65 vuoden iässä, vaikkakin erityistapauksissa eläke voidaan myöntää 62 vuoden iässä. Yleinen käsitys palohenkilöstön keskuudessa kuitenkin on, että tavoite on epärealistinen. Lain mukaan on mahdollista sijoittaa uudelleen ne palomiehet, jotka eivät selviä enää palomiehen tehtävistä. Uudelleen sijoitetut voivat esimerkiksi suorittaa palotarkastuksia. 50 vuoden ikä on kriittinen, jolloin jo monia täytyy sijoittaa uudelleen, vaikkakin asia on hyvin yksilöllinen. Kun palomiesten keski-ikä nousee, lisääntyvät onnettomuusvaarat työssä. Euroopassa keskimääräinen palomiesten eläkeikä on keskimäärin 50 55 vuotta. Näin pitäisi asian olla myös Suomessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä palomiesten eläkeiän alentamiseksi 55 vuoteen? Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2004 Mikko Elo /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Elon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 764/2004 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä palomiesten eläkeiän alentamiseksi 55 vuoteen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Eduskunta on täysistunnossaan 22 päivänä kesäkuuta 2004 hyväksynyt lain kunnallisen eläkelain muuttamisesta. Tämä muutos on osa koko työeläkejärjestelmässä vuoden 2005 alusta voimaan tulevaa uudistusta, jonka tavoitteena on työeläkejärjestelmän kehittäminen työssä pysymistä, työkykyä ja työllistymistä kehittävään suuntaan. Kunnallisen eläkelain eläkkeelle siirtymistä koskevat säännökset muuttuvat siten, että vanhuuseläkkeelle voi siirtyä valintansa mukaan 63 ja 68 ikävuoden välillä ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Nykyisen kaltaisesta yleisestä eläkeiästä luovutaan ja uusi eläkeikämalli tuo yksilölle mahdollisuuden valita itselleen sopivan eläkkeelle siirtymisiän. Mahdollisuus valita eläkkeelle siirtymisikänsä koskee myös palo- ja pelastustehtävissä toimivia. Myös eläkkeen laskentatapa muuttuu. Nykyisestä kymmenen viimeisen vuoden palkan perusteella tehtävästä eläkepalkan laskennasta siirrytään laskentatapaan, jossa eläke lasketaan kunkin vuoden ansioista ikään sidotun karttumaprosentin mukaan. Eläkkeen laskeminen jatkossa koko työuran ajalta vähentäisi viimeisten työvuosien aikana ansioissa tapahtuneiden muutosten vaikutusta eläkkeeseen, jolloin kevyempiin ja mahdollisesti palkkatasoltaan heikompiin tehtäviin siirtyminen ennen eläkkeelle jäämistä ei vaikuta eläkkeeseen yhtä merkittävästi kuin aikaisemmin. Työkyvyttömyyseläkeoikeuden harkinnassa on kunnallisessa eläkejärjestelmässä käytössä niin sanottu ammatillinen työkyvyttömyysmääritelmä. Arvioitaessa henkilön kykenemättömyyttä työhönsä otetaan tällöin huomioon sen ammatin vaatimukset, jossa henkilö eläkettä hakiessaan toimii. Kunnallisessa eläkelaissa on lisäksi erityinen työkyvyttömyysmääritelmä 60 vuotta täyttäneille, joka on tarkoitettu korvaaman siirtymäajan jälkeen poistuvaa yksilöllistä varhaiseläkettä. Näiden henkilöiden osalta työkyvyttömyyttä arvioidaan muita hieman lievemmin perustein. Tällöin otetaan huomioon henkilölle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä hänen työnsä vaativuus ja vastuullisuus silloin, kun ansiotyöura on pitkä, ja nämä seikat yhdistettynä sairauteen, vikaan tai vammaan tekevät työn jatkamisen kohtuuttomaksi. Työn vaativuudella ja vastuullisuudella tarkoitetaan tekijöitä, joilla on julkisen sektorin eräiden tehtävien erityisluonteen tai turvallisuuteen liittyvien vaatimusten vuoksi merkitystä yksilöllistä kokonaisarviota tehtäessä. Vuoden 2004 alusta lukien kunnalliselle eläkelaitokselle on säädetty velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta henkilöille, joilla voidaan todeta olevan sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva uhka tulla työkyvyttömäksi. Kuntoutuksen avulla pyritään siihen, että työelämässä voivat jatkaa myös ne henkilöt, joiden työkyky ei muutoin enää riitä julkishallinnon ammattien vaativuuteen, kuten esimerkiksi palo- ja pelastusalalla. 2
Ministerin vastaus KK 764/2004 vp Mikko Elo /sd Hyväksyessään kunnallisen eläkelain muutoksen eduskunta on hyväksynyt myös lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, tarvitaanko lainsäädännön muutoksia sen varmistamiseksi, että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytännössä sekä työterveyshuollon ja työsuojelun järjestämisessä tulee riittävästi huomioon otetuksi niiden tehtävien erityisvaatimukset, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen tai työn vastuullisuuteen yleisen edun kannalta. Sisäasiainministeriössä tullaan syksyn kuluessa käynnistämään kyseinen selvitystyö. Sisäasianministeriössä on erikseen käynnistetty toimet palomiesten ikääntymisestä pelastustoiminnalle aiheutuvien ongelmien selvittämiseksi, jotta pystytään ajoissa varautumaan toimenpiteisiin, joilla pelastustoimelle asetetut tavoitteet pyritään turvaamaan. Näiden selvitysten jälkeen arvioidaan mahdolliset muutostarpeet. Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2004 Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 764/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Elo /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att sänka brandmännens pensionsålder till 55 år? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Riksdagen godkände i sitt plenum den 22 juni 2004 en lag om ändring av lagen om kommunala pensioner. Denna ändring är en del av den reform som träder i kraft i hela arbetspensionssystemet vid ingången av 2005. Målet med reformen är att utveckla arbetspensionssystemet i en riktning som sporrar arbetstagarna att stanna kvar i arbetslivet, främjar deras arbetsförmåga och gynnar sysselsättningen. Bestämmelserna om pensionering i lagen om kommunala pensioner ändras så att övergången till ålderspension kan ske enligt eget val mellan 63 och 68 års ålder och övergången till förtida ålderspension när den försäkrade fyllt 62 år. Det nuvarande systemet med allmän pensionsålder frångås och den nya modellen för pensionsålder gör det möjligt för varje enskild person att själv välja en lämplig pensioneringsålder. Möjligheten att välja pensioneringsålder gäller också dem som arbetar i brand- och räddningsuppgifter. Också sättet för beräkning av pension ändras. Från nuvarande praxis där pensionslönen beräknas på basis av lönen för de tio sista åren övergår man till ett beräkningssätt där pensionen uträknas på basis av inkomsten för varje år enligt en av åldern beroende tillväxtprocent. Det att pensionen framöver räknas ut på basis av hela yrkesbanan minskar dessutom den inverkan som ändringar i inkomsten under de sista arbetsåren har i fråga om pensionen. Då har övergången till lättare uppgifter med en eventuell lägre lönenivå före pensioneringen inte samma betydande inverkan på pensionen som tidigare. Inom det kommunala pensionssystemet tilllämpas vid bedömningen av rätten till invalidpension begreppet yrkesbaserad arbetsoförmåga. Vid bedömningen av om en person är oförmögen att utföra sitt arbete beaktas då kraven för det yrke som personen i fråga har vid tidpunkten för pensionsansökan. I lagen om kommunala pensioner tillämpas dessutom en särskild definition på arbetsoförmåga för personer som fyllt 60 år, vilken avses ersätta den individuella förtidspension som försvinner efter övergångsperioden. I fråga om dessa personer bedöms arbetsoförmåga på något lindrigare grunder. Härvid beaktas hur påfrestande och slitsamt personens arbete är samt arbetets krävande natur och ansvarsfullhet då arbetstagaren har en lång förvärvsarbetskarriär och dessa faktorer i kombination med sjukdom, lyte eller skada gör det oskäligt att fortsätta arbeta. Med arbetets krävande natur och ansvarsfullhet avses faktorer som är av betydelse för den individuella helhetsbedömningen på grund av de krav som hänför sig till den särskilda karaktären av eller säkerheten i vissa uppgifter inom den offentliga sektorn. Från ingången av 2004 är den kommunala pensionsanstalten skyldig att ordna yrkesinriktad rehabilitering för den som på grund av sjukdom, lyte eller skada kan anses vara i fara att bli arbetsoförmögen. Med hjälp av rehabilitering strävar man efter att även personer vars arbetsförmåga inte annars längre är tillräcklig med tanke på de krav som ställs för yrken inom den offentliga för- 4
Ministerns svar KK 764/2004 vp Mikko Elo /sd valtningen, t.ex. brand- och räddningsväsendet, kan fortsätta arbeta. När riksdagen godkände ändringen i lagen om kommunala pensioner antog den också ett uttalande enligt vilket riksdagen förutsätter att regeringen utreder om det behövs ändringar i lagstiftningen för att säkerställa att de särskilda kraven för de uppgifter som anknyter till allmän säkerhet eller arbetets ansvarsfullhet med tanke på allmänt intresse beaktas tillräckligt i praxis för beviljande av invalidpensioner samt i ordnandet av företagshälsovård och arbetarskydd. Detta utredningsarbete kommer att inledas vid inrikesministeriet under hösten. Vid inrikesministeriet har särskilt inletts åtgärder för att lösa de problem som åsamkas räddningsverksamheten på grund av brandmännens stigande medelålder så att man i tid skall kunna förbereda sig på de åtgärder genom vilka de mål som ställts upp för räddningsväsendet kan tryggas. Efter att utredningarna har slutförts bedöms behovet av eventuella ändringar. Helsingfors den 4 november 2004 Region- och kommunminister Hannes Manninen 5