Länsi- ja Sisä-Suomi Päätös Nro 131/2013/1 Dnro LSSAVI/32/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 20.8.2013 ASIA HAKIJA Korholankosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvanluvan lupamääräysten tarkistaminen, Konnevesi Taimen Oy Ailakinkatu 5 40100 Jyväskylä HAKEMUS Taimen Oy on 22.2.2012 aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt Konneveden kunnan Kärkkäiskylän kylässä sijaitsevan Korholankosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Korholankosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisvelvollisuus perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 15.2.2006 antamaan ympäristölupapäätökseen nro 24/06/1 ja Vaasan hallinto-oikeuden 30.7.2007 päätöksellään nro 07/0370/2 muuttamaan määräykseen, jonka mukaan luvan saajan oli 28.2.2012 mennessä tehtävä ympäristölupavirastoon lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus. Aluehallintovirasto on toimivaltainen viranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11 c) kohdan nojalla kalankasvatusta koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toiminta ja sen sijainti Voimassa olevat luvat Kalankasvatuslaitos sijaitsee Konneveden kunnan Kärkkäiskylän kylässä hakijan omistuksessa olevilla tiloilla Lohikorpi RN:o 1:28 ja Taimenraivo RN:o 1:30. Itä-Suomen vesioikeus on myöntänyt luvan veden johtamiseen laitokselle 6.2.1985 päätöksellään nro 10/Va II/85, jota korkein hallinto-oikeus otettavan vesimäärän osalta muutti 25.2.1986 antamallaan päätöksellä niin, että laitokselle saadaan johtaa vettä enintään 1 000 l/s. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 0295 018 450 Vaasan päätoimipaikka fax 06 317 4817 Wolffintie 35 kirjaamo.lansi@avi.fi PL 200, 65101 Vaasa www.avi.fi/lansi Hakijalla on toistaiseksi voimassaoleva Itä-Suomen ympäristölupaviraston 15.2.2006 antama ympäristölupa nro 24/06/1 kalankasvatuslaitoksen toi-
mintaan. Vaasan hallinto-oikeus muutti 30.7.2007 päätöksellään nro 07/0370/2 ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksiä 3 ja 9 sekä luvan voimassaoloa ja tarkistamista koskevaa kohtaa. Edelleen korkein hallinto-oikeus 13.1.2009 antamallaan päätöksellä (taltionro 71) muutti lupamääräyksiä 3 ja 9. Tarkistamisen kannalta keskeiset lupamääräykset, Vaasan hallintooikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset sisällytettynä, ovat: ------ 3. Laitoksella kalojen ruokintaan vuosittain käytettävä rehu saa vuoden 2008 alusta lähtien sisältää enintään 610 kg fosforia. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. Fosforipäästö vesistöön saa olla vuoden 2008 alusta lähtien enintään 300 kg/a. Fosforipäästö lasketaan käytetyn rehun fosforimäärän ja kalojen kasvuun sitoutuneen fosforimäärän erotuksena. Laskelmassa käytetään kalaan sitoutuvana fosforimääränä 0,4 %. Laitoksella käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus on määritettävä Keski- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. 4. Kasvatushallin altaista johdettava vesi on käsiteltävä pyörreselkeyttimellä. Selkeyttimeen kertynyt liete on poistettava riittävän usein ja hallin altaisiin kertynyt liete vähintään kerran vuodessa. Maa-altaat ja poistokanavan yläpää säännöstelypadolle on tyhjennettävä kokonaan lietteestä kerran vuodessa. Altaiden tyhjennys vedestä on tehtävä hitaasti lietteen irtoamisen estämiseksi välttäen nopeita virtaaman vaihteluita. 5. Altaista, poistokanavasta ja selkeyttimestä poistetun lietteen käsittely on järjestettävä siten, että lietteen ja siitä muodostuvan lietekompostin käsittelystä ei aiheudu pohjaveden pilaantumista tai valumia vesistöön. Suodattimen turve on vaihdettava kerran vuodessa. ------ 9. Luvan saajan on pidettävä ympäristön kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä käyttöpäiväkirjaa. Siihen on merkittävä muun muassa päivittäiset virtaamatiedot, viikoittain käytetyt rehumäärät, rehun fosforipitoisuudet, laitokselle tuodut ja laitokselta poistetut kalamäärät, tiedot mahdollisista kalataudeista ja käytetyistä lääkkeistä, tiedot lietteen poistosta sekä sen määrästä ja käsittelystä, turvesuodattimen turpeen vaihdot, laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. 2
Alueen kaavat ja luonnonsuojelu Päästöjä vesistöön on tarkkailtava hakemuksessa esitetyn mukaisesti siten muutettuna, että altaista, pyörreselkeyttimestä ja poistouomasta poistetun lietteen määristä on pidettävä kirjaa ja poistetun lietteen fosfori- ja kiintoainepitoisuudet on selvitettävä edustavista kokoomanäytteistä, ellei selvityksiä ole tehty vuosina 2006 2008, vuosina 2009 ja 2010. Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailua tehdään kolme kertaa kesän aikana (kesä-, heinä- ja elokuussa). Edellä sanotut käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailut sisältävä tarkkailuohjelma on toimitettava Keski-Suomen ympäristökeskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. 10. Vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistutusten tuloksellisuutta on tarkkailtava Keski-Suomen TEkeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelma on toimitettava TEkeskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. ------ 16. Luvan saajan on tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavasta vuodesta alkaen istutettava Kynsiveteen vuosittain - 500 kpl 2-vuotiaita vähintään 20 cm:n mittaisia eväleikattuja Rautalammin reitin kantaa olevia järvitaimenen poikasia ja - 9 300 kpl 1-kesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia Rautalammin reitin kantaa olevia planktonsiian poikasia tai vaihtoehtoisesti 9 300 kpl 1-kesäisiä vähintään 6 cm:n mittaisia kuhan poikasia. Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa Keski-Suomen TE-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla istutettavien kalojen lajin, koon ja määrän osalta siten, että velvoitteen rahallinen arvo ei heikkene. Istutuksesta ja sen mahdollisesta muuttamisesta on ennakkoon kuultava vaikutusalueella toimivia osakaskuntia. Mikäli muutoksista ei päästä yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa hakemuksella erikseen ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. ------ Lupamääräysten tarkistamishakemukseen on tullut liittää tarvittavat suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusvaihtoehtoineen, kustannusarvioineen ja aikatauluineen. Korholankosken kalankasvatuslaitosalue kuuluu kunnanvaltuuston 22.3.2005 hyväksymän Konneveden koskireitin rantaosayleiskaavaalueeseen. Laitos on merkitty kaavaan merkinnällä E-1 eli eritysalue, kalankasvatuslaitos. Kaavamääräysten mukaan aluerajaus on merkitty karttaan nykyisen toiminnan mukaisesti ja laitoksen toiminnassa tulee noudattaa ympäristölupaviranomaisen määräyksiä ja ohjeita. Laitoksen itäpuoli- 3
nen vesialue on merkitty vesialueeksi W-2, joka on luonnon- ja maisemaarvoltaan ja kalastoltaan merkittävä koskialue. Laitosta ympäröivä maaalue on pääosin merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Laitoksen läheisyydessä on myös asuinalueeksi (A) ja luonnonsuojelualueeksi (SL) merkityt alueet. Ympäristöministeriön 14.4.2009 hyväksymässä Keski-Suomen maakuntakaavassa kalankasvatuslaitoksen lähialueen vesialue on merkitty Natura 2000-verkostoon kuuluvaksi ja vesireittiä kulkemaan on merkitty vesiretkeilyyn soveltuva reitti. Vesialue Korholankosken kalankasvatuslaitoksen kohdalla kuuluu Vanginveden Natura-alueeseen (FI0900018), jonka tärkeimmät suojeltavat luontotyypit ovat koodilla 3110 karut kirkasvetiset järvet sekä koodilla 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Alue muodostuu peräkkäisistä hitaasti virtaavista altaista, joiden välissä on varsin voimakkaasti virtaavia koskia. Kalankasvatuslaitoksen vedet johdetaan poistokanavaa pitkin Natura-alueen ulkopuolelle Kynsiveteen. Korholankosken itärannalla, laitosta vastapäätä, on yksityismaalla oleva Timolan luonnonsuojelualue (YSA097379). Lisäksi laitoksen alapuolella on rantaan rajoittuva yksityismaalla oleva Ruukin luonnonsuojelualue (YSA202437). 4 Toiminta ja päästöt Laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1989. Laitoksella tuotetaan istukkaiksi kirjolohta, järvitaimenta, meritaimenta, järvilohta ja merilohta. Laitoksella on 20 maa-allasta ja kasvatushallissa 58 lasikuitupinnoitettua keinoallasta. Alun perin keinoaltaita oli 62, mutta neljä allasta on toiminnallisista syistä sittemmin poistettu käytöstä. Maa-altaiden pinta-ala on 17 700 m 2 ja tilavuus 10 800 m 3. Hallin altaiden alkuperäinen pinta-ala on 1 070 m 2 ja tilavuus 278 m 3. Vesi otetaan laitokselle Vanginvirrasta ja käytetty vesi johdetaan poistokanavaa pitkin Kynsiveteen Saksalansaaren pohjoispuolelle noin 300 metrin etäisyydelle Vanginvirran Natura-alueesta. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan vuodesta 2010 lähtien saa kalankasvatuslaitoksen vuosittain käytetty rehu sisältää enintään 610 kg fosforia ja fosforipäästö saa olla enintään 300 kg/a. Laitoksella käytetään ainoastaan kuivarehua ja ruokinta tapahtuu käsiruokintana. Rehun fosforipitoisuus on vuosina 2010 2011 ollut keskimäärin noin 1,2 %. Laitoksen tuottama lisäkasvu on vaihdellut vuosina 2006 2010 välillä 47 543 64 824 kg/a. Vastaavasti käytetty rehumäärä on vaihdellut välillä 42 515 59 955 kg/a. Fosforikuormitus on samalla aikavälillä vaihdellut päästötarkkailun perusteella 305 442 kg P/a ja ainetaseella laskettuna 270 402 kg P/a. Ainetaselaskelmissa on oletettu, että lisäkasvuun sitoutuva fosforimäärä on 0,4 %. Kun poistetun lietteen sisältämä fosfori on otettu huomioon, niin laskennallinen päästö vesistöön on
ollut 220 350 kg P/a. Laskelmissa on oletettu, että poistetun lietteen fosforipitoisuus on 50 g/m 3. Laitoksen maa-altaissa ei ole lietetaskuja. Altaat tyhjennetään ja puhdistetaan vähintään kerran vuodessa. Poistokanavan lietetaskuista poistetaan liete kerran vuodessa. Kasvatushallin altaista poistetaan lietettä ja hallin poistovesi ohjataan kahdelle pyörreselkeyttimelle. Pyörreselkeyttimiin kertynyt liete imuroidaan imutankkiin. Vuosittain laitokselta on poistettu lietettä 880 1 200 m 3. Liete kuljetetaan laitosalueella sijaitsevalle turvesuodattimelle. Turvesuodatin muodostuu kahdesta peräkkäisestä turvesuodatinyksiköstä. Liete-turveseos kompostoidaan. Turvesuodatukseen ja kompostointiin ei ole tullut muutoksia lupajaksolla. Luvan haltija on nykyisessä ympäristöluvassa määrätty esittämään lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa suunnitelma ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Hakija toteaa, että kyseessä on vanha maa-allaslaitos. Hakijan mukaan huomioiden laitoksen rakenne ja tuotanto, niin sen toiminnassa on jo pystytty minimoimaan ympäristökuormitus niin pieneksi kuin mahdollista, suhteutettuna laitoksen tuotantomäärään ja taloudellisesti kannattavaan toimintaan. Laitokselle ei ole olemassa taloudellisesti järkeviä teknisiä ratkaisuja, joilla olisi vastaanottavan vesistön tilaa parantava vaikutus, koska nykyisillä päästömäärillä vesistön laatu on hyvä ja kalankasvatuksen vaikutukset eivät näy vesistössä. Toiminnasta ei aiheudu hajuhaittoja tai päästöjä ilmaan. Rehu- ja kalakuljetuksista aiheutuu vähäistä liikenteen melua. Hakija esittää, että toimintaa jatketaan nykyisessä laajuudessa siten, että rehunkäyttö olisi noin 53 000 kg vuodessa ja rehun sisältämä fosforimäärä olisi noin 600 kg. Arvioitu lisäkasvu olisi 47 500 64 800 kg ja laitoksen päästö vesistöön olisi enintään 400 kg fosforia vuodessa. Jätehuolto ja tuotannossa käytettävät kemikaalit Kuolleet kalat, joita kertyy 4 500 12 500 kg vuodessa, toimitetaan alueelliselle jätteenkäsittely-yhtiölle (Mustankorkea Oy). Pakkausjätteet toimitetaan kunnalliseen jätehuoltoon (Jämsänkosken ympäristöhuolto). Vähäiset määrät lähinnä koneista syntyvää ongelmajätettä toimitetaan kunnalliselle ongelmajätteen keräyspaikalle. 5
Laitoksella käytettävät aineet ja kemikaalit säilytetään niille varatussa erillisessä ja tarvittaessa lämmitettävässä kaapissa. Vuosina 2008 2010 laitoksella käytettiin seuraavasti kemikaaleja: 6 Kemikaalin kauppanimi Käytetty määrä 2008 Käytetty määrä 2009 Käytetty määrä 2010 Benzocaine, kg 0,50 - - Formaliini UN2209, 8, III, litraa 6 318,00 4 850,00 4 820,00 Virkon S kg 4,00 1,00 1,00 Kalkki UL 90 T, kg 1 090,00 2 000,00 1 050,00 Oxatetracycline, kg - - 19,92 Ympäristön tila Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Laitoksen ympäristö Ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja käytännön soveltamista säätelevät suurelta osin laitoskoko ja toiminnan kannattavuus. Nykyisen toiminnan volyymiin suhteutettuna käytössä olevat tekniset ratkaisut, lietteen imurointi ja johtaminen turvesuodattimille, ovat olleet kehittyneitä ja käyttökelpoisia menetelmiä ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Yliruokintaa on vältetty perustamalla ruokinta kalojen ruokahaluun. Ruokinnassa on pyritty käyttämään mahdollisimman vähäfosforista kuivarehua. Kalankasvatuslaitos sijaitsee Konneveden alapuolella Rautalammin reitin Liesveden alueella ja siellä tarkemmin Liesveden lähialueella (14.361), Vanginvirran länsirannalla. Konnevesi laskee Kellanvirran alueella (14.362) sijaitsevien Siikakosken, Karinkosken, Kellanvirran ja Kellankosken kautta Vanginveden Liesveden lähialueella sijaitsevaan Liesveteen ja sieltä edelleen Ruokoselän, Vanginveden ja Vanginvirran kautta Kynsiveden lähialueella (14.352) sijaitsevaan Kynsiveteen. Vesi laitokselle johdetaan Vanginveden alapuolelta Vanginvirasta ja vedet johdetaan laitokselta poistokanavaa pitkin Kynsiveteen Saksalansaaren pohjoispuolelle. Keskivirtaama Vanginvirrassa jaksolla 2000 2011 on ollut 54,1 m 3 /s ja keskialivirtaama 30,8 m 3 /s. Siikakosken kalankasvatuslaitos ja Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamon sijaitsevat Korholankosken kalankasvatuslaitoksen yläpuolella Liesveden alueella. Jätevedenpuhdistamon jätevedet johdetaan Kellanvirran alueelle, Karinkosken alapuolelle Kellanvirtaan. Siikakosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Kellanvirran alueella.
7 Veden laatu Kalasto ja kalastus Kynsiveden alueen vesi on kirkasta ja niukkaravinteista tai ajoittain lievästi ravinteikasta. Kesällä 2011 Korholankosken kalankasvatuslaitoksen yläpuolisella Vanginvirran havaintopaikalla ja kalankasvatuslaitoksen alapuolisilla havaintopaikoilla Kynsivedellä pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin 9 µg/l. Veden a-klorofyllipitoisuus oli suurin Kynsiveden pohjoisosan Salonselän havaintopaikalla (keskimäärin 6,8 µg/l) ja matalin Kynsiveden keskiosan havaintopaikalla (keskimäärin 5,2 µg/l). Kynsiveden pohjoisosan havaintopisteellä (Kynsivesi Salonselkä 20) alusvedessä on havaittu usein loppukesällä alusvedessä voimakasta hapen vajausta. Myös vuoden 2011 elokuussa havaittiin Kynsiveden pohjoisosassa voimakasta hapen vajausta alusvedessä (1,8 mg O 2 /l). Alueen vedenlaadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin määrien vaihtelut johtuvat valuma-alueelta tulevan kuormituksen vaihteluista ja vesistön virtaaman vaihteluista. Veden yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan alueen vesi on laadultaan hyvää. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Kynsivesi on vesimuodostumana luokiteltu suppean biologisen aineiston perusteella ekologiselta luokaltaan hyväksi, ja tavoitteena on hyvän tilan säilyttäminen. Toimenpideohjelman mukaan kalankasvatuksen fosforikuormituksen vähentämistavoite on nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä 10 % ja typpikuormituksen 5 %. Lisätoimenpiteeksi on ehdotettu vesiensuojelun tehostamissuunnitelman liittämistä seuraavaan tarkistamishakemukseen erityisesti silloin, kun alapuolisen vesialueen tila uhkaa heiketä ravinnekuormituksen johdosta. Maa-allaslaitoksen vesiensuojelua on esitetty tehostettavaksi muuttamalla maa-altaat lietepesällisiksi keinoaltaiksi tai itsepuhdistuviksi altaiksi ja varustamalla ne tehokkailla lietteenpoistojärjestelmillä. Korholankosken kalankasvatuslaitoksen Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen 24/06/1 (15.2.2006) mukaisesti toiminnan vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistutusten tuloksellisuutta on tarkkailtava Keski-Suomen TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Vuonna 2011 tehtiin tarkkailun puitteissa kalastuskirjanpitoa, Nordic-verkkokoekalastuksia ja kalastustiedustelu. Lisäksi arvioitiin kalaistutusten tuloksellisuutta. Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella Liesveden ja Kynsiveden Salonselän tärkeimpien saalislajien kannoissa ei näyttäisi tapahtuneen viime vuosina merkittäviä muutoksia. Suurin osa saaliista koostui lahnasta, hauesta ja kuhasta. Lohikalojen saaliit olivat vähäisiä, esimerkiksi Liesvedellä
taimenen osuus oli 3,5 % vuoden 2011 kokonaissaaliista. Saalistietoja saatiin kolmelta kalastajalta. Verrattain alhaisen pyyntiponnistuksen vuoksi tuloksiin liittyy epävarmuutta. Muun muassa luontaiset pyyntiolosuhteiden vaihtelut sekä muutokset verkkojen solmuväleissä ja kalastuspaikoissa voivat tällöin vaikuttaa merkittävästi yksikkösaaliiseen. Verkkokoekalastusten perusteella kesällä 2011 Kynsiveden Salonselällä särkikalojen osuus saaliin biomassasta oli hieman korkeampi ja petokalojen osuus alhaisempi kuin ekologisen tilan luokittelun vertailujärvissä. Kalastustiedustelun mukaan Siikakosken ja Kynsiveden Salonselän välisellä alueella vapaa-ajankalastus on suosittu harrastus. Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista 45 % kalasti alueella vuonna 2011. Runsaimmin kalastajia oli Liesvedellä. Eniten vapaa-ajankalastajat saivat saaliiksi haukea, ahventa, kuhaa, lahnaa ja muikkua. Erityisistä haittatekijöistä pyydysten likaantuminen haittasi kalastajien mukaan yleisimmin kalastusta. Pyydysten likaantuminen koettiin merkittävimmäksi haitaksi jo vuoden 2004 tiedustelussa. Tehtyjen kalanpoikasistutusten tuloksellisuuden arviointiin sisältyy runsaasti epävarmuustekijöitä. Kuhakannat ovat pitkällä aikavälillä runsastuneet koko tarkkailualueella ja ilmeisesti myönteiseen kehitykseen ovat osaltaan vaikuttaneet säännölliset istutukset. Kuhaistutukset ovat 2000- luvulla vähentyneet merkittävästi aiemmasta, mutta samalla kalastuskirjanpitäjien kuhan yksikkösaalis on edelleen kasvanut. Tämä viittaa onnistuneeseen luontaiseen lisääntymiseen. Siika- ja taimenistutusmäärien ja kalastuskirjanpitäjien yksikkösaaliiden välillä ei vallitse selvää riippuvuutta. Raportin mukaan istutusten tuloksellisuutta voitaisiin arvioida paremmin merkintä-takaisinpyynti -menetelmän avulla. Vaikutukset ympäristöön Korholankosken kalankasvatuslaitoksen vuotuinen fosforipäästö on vähentynyt 1980-luvun puolenvälin 400 500 kg:sta nykyiseen noin 300 kg:aan. Fosforipäästö oli vuonna 2011 keskimäärin 0,8 kg/d. Kuormitus on suurinta kalojen kasvukautena. Vuonna 2011 kesä-elokuussa Korholankosken kalankasvatuslaitoksen fosforipäästö oli keskimäärin 1,4 kg/d. Korholankosken kalankasvatuslaitoksen fosforikuormituksesta vuosina 2006 2010 aiheutuva pitoisuuden lisäys alapuolisessa vesistössä on ollut 0,16 0,35 µg P/l. Fosforipäästöistä aiheutuva pitoisuuslisä on ollut suurinta elo-, syys- ja lokakuussa, esimerkiksi vuonna 2010 päästöistä aiheutuva pitoisuuslisä oli elo-, syys- ja lokakuussa 0,4 0,7 µg P/l. Siikakosken ja Korholankosken laitoksien fosforipäästöjen osuus niiden alapuolisen vesistön kokonaisfosforikuormituksesta on vuosien 2006 2010 kesäkuukausina (kesä-elokuu) vaihdellut välillä 8,2 29,6 %. Vuonna 2011 kesä-elokuussa kalankasvatuslaitosten päästöjen aiheuttama fosforipitoisuuden lisäys Kynsiveden Salonselällä oli 1 2 µg P/l. 8
Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu ESITYS TARKISTETUIKSI LUPAMÄÄRÄYKSIKSI HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Toiminta ei hakemuksen mukaan vaikuta Vanginveden Natura-alueen niihin luontoarvoihin, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000- verkostoon. Käytetty vesi johdetaan poistokanavaa pitkin Kynsiveteen Saksalansaaren pohjoispuolelle noin 300 metrin etäisyydelle Vanginvirran Natura-alueesta. Tarkkailualueella vedenlaatuun vaikuttavat kalankasvatuslaitosten lisäksi muun muassa maa- ja metsätalous, asumajätevedet, luonnonhuuhtouma ja vesistöjen sisäinen ravinnekuormitus. Kalatalous- ja vesistötarkkailun tulosten perusteella Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitosten vaikutukset tarkkailualueen kalakantoihin ja kalastukseen ovat pysyneet likimain ennallaan. Kalataloudellisessa tarkkailussa käytetyillä menetelmillä ei voida erotella valuma-alueen rehevöittävien kuormitustekijöiden vaikutuksia toisistaan. Toiminnanharjoittaja esittää, että laitoksen käyttö-, vesistö- ja kalataloustarkkailua jatketaan nykyisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Luvan haltija on nykyisessä ympäristöluvassa määrätty esittämään lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa, miten laitoksen fosforipäästöt määritellään luotettavasti ja miten esitys vaikuttaa käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuihin. Hakija esittää, että päästötarkkailun ajankohtia muutetaan siten, että kasvatuskaudella otetaan viikon kokoomanäyte joka toinen viikko ja muuna aikana kokoomanäyte joka kolmas tai neljäs viikko siten, että näytejaksojen kokonaismäärä on 20. Hakijan mukaan menettelyllä voidaan ajallisesti aiempaa tarkemmin selvittää kasvatuskauden aikainen kuormitus ja sen vaihtelu. Muilta osin päästötarkkailu tehdään nykyisin voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Hakija esittää, että laitoksen vuotuinen fosforipäästö vesistöön saisi olla 400 kg. Nykyisessä luvassa fosforipäästöksi on määrätty enintään 300 kg/a. Hakija on täydentänyt hakemustaan 12.10.2012 muun muassa laitoksen tarkemmalla asemapiirroksella, perustiedoilla Vanginveden Naturaalueesta ja arviolla toiminnan vaikutuksista alueeseen, selvityksellä lietteen sisältämästä fosforimäärästä, suunnitelmalla ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja esityksellä laitoksen fosforipäästön määrittelemisestä sekä vuoden 2011 käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailun yhteenvetoraporteilla. 9
10 Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa sekä Konneveden ja Hankasalmen kunnissa 14.11. 14.12.2012 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdos ta lausunnon Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta ja kalatalousviranomaiselta sekä Konneveden ja Hankasalmen kunnilta ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta. Kuulutuksesta on ilmoitettu 15.11.2012 Laukaa- Konnevesi -lehdessä ja Hankasalmen Sanomissa. Lausunnot 1) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on huomauttanut, ettei hakija ole esittänyt suunnitelmaa ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Hakija on todennut, että kyseessä on vanha maa-allaslaitos, jolle ei ole olemassa taloudellisesti järkeviä teknisiä ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan lupahakemukseen tuli myös liittää esitys siitä, miten fosforipäästöt määritellään luotettavasti ja miten tämä vaikuttaa käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuihin. Hakija on esittänyt, että näytteenottojakson pituus muutettaisiin 7 vuorokaudeksi nykyisestä 14 vuorokaudesta ja näytteenottojaksojen lukumääräksi muutettaisiin 20 jaksoa nykyisen 13 jakson sijaan. Kasvukauden aikana näytteet otettaisiin joka toinen viikko ja muuna aikana joka kolmas tai neljäs viikko. Muutos ei vaikuta käyttö- ja vesistötarkkailuihin. Lausunnonantajan tiedon mukaan laitoksella on käytössä 58 keinoallasta, mikä tieto tulisi päivittää lupaan. Nykyisen luvan lupamääräys 4, koskien lietteenpoistoa, tulisi muuttaa kuuluvaksi seuraavasti: Kasvatushallin altaista johdettava vesi on käsiteltävä pyörreselkeyttimellä. Hallin altaisiin kertynyt liete on poistettava riittävän usein, vähintään kerran vuorokaudessa ja selkeyttimeen kertynyt liete vähintään kerran vuodessa. Maa-altaat on tyhjennettävä kokonaan lietteestä vähintään kerran vuodessa ja poistokanavan lietetaskut on tyhjennettävä tarvittaessa, vähintään kerran vuodessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus esittää fosforipäästörajaksi enintään 300 kg/a ja rehun sisältämäksi fosforimääräksi enintään 610 kg/a. Fosforipäästö tulee laskea päästötarkkailun perusteella. Vesienhoidon suunnittelussa Kynsivesi on luokiteltu suppean ekologisen aineiston perusteella hyvään tilaan. Vesienhoidon tavoitteena on Kynsiveden osalta hyvän tilan säilyttäminen. Kynsiveden a-klorofyllipitoisuuksien aikasarjan suunta havaintopisteissä Kynsivesi 20 ja Kynsivesi 65 on nouseva. Vedenlaatutuloksista voidaan lisäksi havaita, että alusveden happitilanne on ollut ajoittain huono myös viime vuosina, erityisesti havaintoasemalla Kynsivesi 20. Jotta hyvän tilan tavoite turvataan, ei kuormitusta tule lisätä nykyisestä.
11 Nykyinen käyttötarkkailu on riittävä. Päästötarkkailua voidaan muuttaa hakijan esittämällä tavalla. Päästötarkkailuun kuuluvista vesinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori. Akkreditoitu laboratorio ottaa kontrollinäytteet kaksi kertaa kasvukaudella ja kerran kasvukauden ulkopuolella. Kontrollinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi ja kiintoaine sekä fekaaliset koliformiset bakteerit. Vaikutustarkkailua tulee lisätä talvikaudelle. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa kahdeksalta näytepisteeltä: toukokuun loppupuolella, kesäheinäkuun vaihteessa (vesipatsas kerrostunut), elo-syyskuussa ja helmimaaliskuussa. Muutoin vaikutustarkkailu voidaan tehdä hakemuksessa esitetyn ohjelman mukaisesti. Käyttö- ja päästötarkkailuohjelma tulee hyväksyä lupapäätöksessä ja toiminnanharjoittaja tulee velvoittaa toimittamaan lopullinen tarkkailuohjelma elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Muutettu vaikutusten yhteistarkkailuohjelma tulee esittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta. Tarkkailuja tulee voida muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarpeelliseksi katsomalla tavalla. Lupamääräysten tarkistamishakemus tulee laittaa vireille 10 vuoden kuluttua päätöksen antamisesta. 2) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on katsonut, että ympäristölupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin: - Luvan saajan on tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavasta vuodesta alkaen istutettava Kynsiveteen vuosittain 500 kpl 2- vuotiaita vähintään 20 cm:n mittaisia eväleikattuja Rautalammin reitin kantaa olevia järvitaimenen poikasia ja ensisijaisesti 9 300 kpl 1- kesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia Rautalammin reitin kantaa olevia planktonsiian poikasia tai vaihtoehtoisesti 9 300 kpl 1-kesäisiä vähintään 6 cm:n mittaisia kuhan poikasia. Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla istutettavien kalojen lajin, koon ja määrän osalta siten, että velvoitteen rahallinen arvo ei heikkene. - Luvan saajan tulee tarkkailla toimintansa vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon. Esitys kalataloudelliseksi tarkkailuohjelmaksi tulee toimittaa Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailu voidaan toteuttaa yhteistarkkailuna Taimen Oy:n Siikakosken laitoksen kanssa. - Laitoksen fosforipäästö vesistöön saa olla enintään 300 kg vuodessa. Toiminnalle voidaan myöntää lupa vuodesta 2010 käytössä olleen fosforikuormitusrajan mukaisena ja nykyisin kalataloudellisin velvoittein. Laitoksen jätevesien vaikutusalueella Kynsiveden Salonselällä alusvedessä on todettu usein loppukesällä voimakasta hapen vajausta. Vuosina 2011 ja 2012 elokuussa Kynsiveden pohjoisosan tarkkailupisteen alusveden hap-
pipitoisuus oli alimmillaan sitten 2000-luvun puolivälin, vain 1,8 1,9 mg/l; alusveden elokuinen happipitoisuus on laskenut vuodesta 2008 lähtien oltuaan 2000-luvun puolivälissä yli 3 mg/l. Vesistön tilan ei tule entisestään heikentyä, eikä myöskään laitoksen kuormitusta tulisi näin ollen nykyisestä lisätä. Salonselän alusveden happipitoisuus on alhaisempi kuin kriittinen raja vähähappista vettä sietäville kalalajeille. Tämä merkitsee kalastolle elinkelpoisen vesimassan supistumista. Lohensukuiset kalalajit joutuvat vaeltamaan näiltä alueilta muualle löytääkseen sopivamman elinympäristön. Havaitut alle 3 mg/l happipitoisuudet ovat liian alhaisia myös tavanomaisimpien talouskalojen kuten hauen, kuhan ja ahvenen viihtymisen kannalta. Korholankosken laitoksen osuus vesistöalueen pistekuormittajien yhteenlasketusta fosforikuormituksesta on ollut vuosina 2006 2010 keskimäärin noin neljännes, kun Siikakosken laitoksen osuus on ollut 70 % ja puhdistamon osuus 3 %. Laitosten yhteistarkkailun mukaan Siikakosken ja Korholankosken yhteenlaskettu osuus Kynsiveden pohjoisosaan Salonselälle tulevasta fosforikuormasta oli elokuussa 2011 12 20 %. Kalanviljelyn (molemmat laitokset yhteensä) vaikutus Salonselän fosforipitoisuuteen oli kesällä 2011 kesä-elokuussa 1,3 1,7 µg P/l. Tämä on 10 20 % Salonselän kokonaisfosforipitoisuudesta. Salonselkä on kokonaisfosforipitoisuuksiensa perusteella luokiteltavissa karun ja lievästi rehevän rajamailla olevaksi. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut koko 2000-luvun 8 10 µg P/l, ja samalla tasolla ovat olleet myös alapuolisten Kynsiveden seurantapaikkojen fosforipitoisuudet. Vesimuodostumana Kynsivesi on luokiteltu suppean biologisen aineiston perusteella ekologiselta luokaltaan hyväksi, ja tavoitteena on hyvän tilan säilyttäminen. Yläpuolisista vesistöistä Vanginvirta ja Vanginvesi ovat asiantuntijaarvion mukaan erinomaisessa ekologisessa tilassa, Liesvesi on asiantuntija-arvion mukaan hyvässä tilassa ja Siikakoski Kellanvirta alue on suppean aineiston mukaan arvioituna erinomaisessa ekologisessa tilassa. Pistekuormittajien vaikutus vesistössä näkyy Siikakosken alapuolisten seurantapaikkojen Siikakoskea selvästi korkeammissa kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksissa. Kokonaisfosforipitoisuuksien vuosikeskiarvojen mukaan seuranta-alueella ei näyttäisi tapahtuneen selvää muutosta huonompaan tai parempaan suuntaan viimeisen 15 vuoden aikana. Sen sijaan planktonlevien runsautta kuvastava a-klorofyllipitoisuus näyttäisi olevan lievässä nousussa sekä yläpuolisessa Siikakoskessa että kalankasvatuslaitosten ja puhdistamon vaikutusalueella. Laitoksen vaikutusalue Kynsivesi kuuluu Rautalammin reittiin, joka on kokonaisuutena melko vähäkuormitteinen ja karu arvokas vesistöalue. Rautalammin reitti on myös yksi Keski-Suomen uhanalaisen järvitaimenen tärkeimmistä esiintymis- ja lisääntymisalueista. Reitin taimenkantojen tilaa seurataan jatkuvasti. Korholankosken laitoksen yläpuolisissa Siikakoskessa, Taikinaisessa, Karinkoskessa, Kellankoskes- 12
sa, Keskisenkoskessa ja Korholankoskessa (viimeisimpänä aloitettu) on seurattu taimenkantojen tilaa sähkökalastuksin 1990-luvun lopulta lähtien Poikastiheyksissä on suuriakin vuosien välisiä vaihteluita. Vuoden 2009 jälkeen tiheydet ovat jatkuvasti laskeneet. Vastaava trendi on todettu myös joillakin muilla Keski-Suomen koskilla. Siikakosken 0+ taimenten tiheys on ollut keskimäärin korkeimpia Keski-Suomessa seuratuista koskista, keskimäärin 24 0+ -poikasta aarilla vuosina 1999 2011. Osassa Konneveden koskista on inventoitu myös taimenten kutupesiä muutamina viime vuosina. Kutupesien laadun ja määrän perusteella suuria emotaimenia on reitillä vähän. Kynsiveden alapuolisessa Simunankoskessa on havaittu Keski-Suomen suurimpia 0+-ikäisten taimenten tiheyksiä (keskimäärin 36 0+ -poikasta aarilla vuosina 1996 2011) ja myös Konneveden koskireittiä enemmän kutupesiä. Helmikuussa 2012 Konneveden koskireitin seitsemän koskea tulivat Kellankoski Voima Oy:n osake-enemmistön oston myötä Konneveden kunnan hallintaan. Kunnan tavoitteena on kehittää koskireitistä vetovoimainen kestävän kalastuksen kohde, jossa olisi elinvoimainen luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Taimenen elinmahdollisuuksia on parannettu kunnostamalla Konneveden koskireitin koskia. Viimeisimpänä kohteena valmistui kalankasvatuslaitoksen viereisten Korholankoskien kunnostus vuonna 2011. Myös koskien alapuolisten järvien tila vaikuttaa alueen järvitaimenkantojen tilaan, koska taimen lajina käyttää järvialueita syönnös- ja talvehtimisalueinaan. Korholankosken ja Siikakosken kalankasvatuslaitosten kalataloudellisen tarkkailun tulosten mukaan laitosten jätevesien vaikutusalue Siikakoski- Salonselkä on hyvää pyyntialuetta, jossa kalasto on monipuolinen ja siellä esiintyy arvostettuja saalislajeja muikkua, siikaa, taimenta ja kuhaa. Taimensaaliissa on suuria vuosien välisiä vaihteluita. Kuhakannat ovat vähitellen voimistuneet, samoin lahnan yksikkösaalis on kasvanut 2000- luvulla. Alueen siika-, kuha- ja taimenkantojen tilaan ovat osaltaan vaikuttaneet kalankasvatuslaitosten kompensaatioistutukset. Vuonna 2011 ensimmäistä kertaa tehdyn Nordic-koeverkkokalastuksen tulosten mukaan Liesveden kalakantojen tila on ekologisen tilan luokittelun vertailujärvien tasolla. Kynsiveden Salonselällä särkikalojen osuus saaliin biomassasta oli hieman korkeampi ja petokalojen osuus alhaisempi kuin vertailujärvissä. Siikakosken ja Kynsiveden Salonselän välisellä alueella kalastetaan aktiivisesti. Vuoteen 2009 asti toteutettujen havaskokeiden ja vuoden 2011 kalastustiedustelun vastausten mukaan pyydysten limoittuminen haittaa jonkin verran kalastusta Siikakosken ja Liesveden välisellä alueella ja myös Kynsiveden Salonselällä. Luvansaajan toiminnan vaikutusten kompensoimiseksi ja toiminnan vaikutusten seuraamiseksi on edelleen tarpeellista asettaa luvan saajalle velvollisuus kalanistutuksiin ja kalataloudelliseen tarkkailuun. 13
Muistutukset ja mielipiteet 3) Hankasalmen kunnan ympäristölautakunta on todennut, että laitos on toiminut vuodesta 2010 alkaen voimassa olleen fosforin kuormitusrajan puitteissa tai aivan rajoilla. Päästötarkkailuun ja rehun kulutuksen ja kalojen kasvun avulla laskettuihin ainetaseisiin perustuvat kuormituslaskelmat ovat poikenneet toisistaan kuitenkin sen verran, että sekä kuormitusraja että raja käytettävän rehun sisältämälle fosforimäärälle ovat jatkossakin tarpeen. Laitoksen kuormitusta on jatkossakin syytä tarkkailla sekä päästötarkkailun että rehun kulutuksen ja kalojen kasvuun perustuvien ainetaselaskelmien avulla. Fosforikuormitusrajaa ei tule nostaa nykyisestä 300 kg:sta vuodessa 400 kg:aan vuodessa. Laitos on yhdessä Siikakosken laitoksen kanssa lähialueen ylivoimaisesti suurin vesistöjen pistekuormittaja fosforin osalta. Luonnontilaista keskisuomalaista reittivesistöä edustavien Liesveden ja Kynsiveden erinomaista tilaa tulee kaikin tavoin vaalia. Liesvedellä ja Salonselällä viime vuosina havaittu alusveden happipitoisuuden lasku on huolestuttava. Alueen kuormitusta tulisi pyrkiä vähentämään edelleen. Kynsiveden alueelta on tullut jonkin verran ilmoituksia vedenlaadun ongelmista erityisesti kahden viimeisen vuoden aikana. Pääosin ongelmat liittynevät runsaiden sateiden aiheuttamiin huuhtoutumiin, mutta pistekuormituksellakin lienee vaikutusta osana kokonaisuutta. Mikäli lupa myönnetään toistaiseksi, on siinä määrättävä lupamääräysten tarkistamisesta, mikä mahdollistaa alapuolisen vesistön tilan muutosten huomioon ottamisen. Tekniikan ja menetelmien kehittyminen tekee toiminnan ajoittaisen arvioinnin ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaiden käytäntöjen näkökulmasta tarpeelliseksi. Velvoitetarkkailujen yhteenvetoraportit tulee toimittaa tiedoksi Hankasalmen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain niiden valmistuttua. 4) Konneveden kunnanhallitus on vaatinut, että uudessa ympäristöluvassa vuosittainen fosforipäästö 300 kg tulee pitää ennallaan. Korholankosken kalankasvatuslaitos on huomattava pistekuormittaja Kynsivedelle ja sen alapuoliselle vesistölle. Laitoksen vuoden 2011 keskimääräinen fosforikuormitus oli 0,79 kg P/d, kun vastaava luku Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamon aiheuttamasta pistekuormituksesta oli 0,079 kg P/d. Ympäristölupahakemuksesta ei selkeästi ilmennyt kuinka usein ja kuinka lietteenpoisto suoritetaan maa-altaista. Lietteenpoisto tulee tehdä riittävän usein, jotta kiintoainetta ei joudu käytetyn veden mukana Kynsiveteen. Luvan saajan tulee antaa Konneveden kunnalle selvitys, kuinka maa-altaista poistetaan liete ja kuinka usein se tehdään. 5) A, B ja C kiinteistöjen Eevala 275-404-1-55 (kiinteistöyhtymä A) ja Marjakoski 275-404-1-57-D (kiinteistöyhtymä B ja C) omistajina ovat puolta- 14
neet ympäristöluvan myöntämistä, fosforipäästörajaa kuitenkin nostamatta. On sekä Taimen Oy:n, sen sidosryhmien, alueellisen luonnon että asukkaiden etu etsiä keinoja päästöjen rajaamiseksi nykyisen luvan myöntämälle tasolle. Kynsiveden Vanginveden alue on liitetty osaksi Natura 2000 aluetta. Alue muodostuu peräkkäisistä hitaasti virtaavista altaista, joiden välissä on varsin voimakkaasti virtaavia koskia. Veden laatu on alueen vaikutuspiirissä olevista kalanviljelylaitoksista huolimatta säilynyt hyvänä. Kyseessä on valtakunnallisesti merkittävä Maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rantojensuojeluohjelmankohde. Vesistön laatu voidaan Kynsiveden alueella luokitella lievästi reheväksi. Kynsivesi-Leppäveden fosforin hajakuormituksesta yli 2/3 on peräisin maataloudesta ja noin neljännes alueen haja- ja loma-asutuksen päästöistä. Fosforipäästöjen määrän vähentämiseksi on haja- ja lomaasutuksen osalta lainsäädännöllisin keinoin ryhdytty korjaaviin toimenpiteisiin parin viime vuoden aikana. Muistuttajat viittaavat kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjetta koskevaan työryhmän ehdotukseen. Keinoista tehokkain ja myös taloudellisesti perusteltavissa oleva on kasviperäistä valkuaista sisältävän rehun käyttäminen. Jatkuvaa päästöjen ehkäisemistä edesauttaa lammikoiden asianmukaisten rakenteiden ylläpito sekä hyvä hoito. Poistoveden puhdistustekniikan parantaminen on investointina valtion harkinnanvaraisten investointi- ja kehittämisavustusten piirissä. Se luo edellytyksen tuotantomäärien lisäämiseen ja yrityksen imagon edistämiseen, eikä ole syytä unohtaa siitä hyödynnettävissä olevaa markkinointiarvoa. 15 Hakijan selitys Olennainen asia Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnossa on se, että fosforipäästö tulee laskea päästötarkkailun perusteella. Linjaus on yhdenmukainen Maa- ja metsätalousministeriön kansallisen vesiviljelyohjelman kanssa. Kannanotto on yhdenmukainen Maa- ja metsätalousministeriön Kansallisen vesiviljelyohjelman kanssa. Kansallisen vesiviljelyohjelman perusajatus on selkeästi, että ympäristölupiin ei sisällytetä mitään ympäristön kannalta tosiasiassa turhia tuotantoa rajoittavia tekijöitä ja että sisävesialueen maa-allas- tai kiertovesilaitoksille ainoaksi rajoittavaksi tekijäksi tulee lupaehtoihin ottaa todelliset päästöt. Luvanhakijan omaan harkintaan on jätettävä ne keinot, joilla kyetään pysymään luvassa sallitun mukaisissa päästöissä. Lietetaskujen tyhjennysväli on juuri sellainen seikka, joka on jätettävä laitoksen omaan harkintaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esittämä määräys rehun enimmäisfosforimäärästä on vesiviljelyohjelman tarkoittama turha tuotantoa rajoittava määräys. Olennaista on vain todellinen päästö. Määräys saattaa esim. rehujen ja kasvatustekniikan kehityksen myötä muodostua tällaiseksi tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi. Jos luvassa lausutaan jotain
rehun enimmäisfosforimäärästä, pitää sanamuodon olla sellainen, että kyseessä on vain toissijainen ohjeluonteinen lausuma. Määrän saa ylittää, jos mitatut päästöt pysyvät määrätyissä rajoissa. Luvanhaltijan omaan valtaan jätettävä asia tulisi olla myös hallin altaisiin kertyvän lietteen poiston tarkka aikataulu. Käytännössä lietettä poistetaan erityisesti poikasten ollessa pieniä huomattavasti useammin kuin kerran vuorokaudessa. Mutta ehdottomaksi määräykseksi ei sitä tule asettaa. Luvan on oltava vähintään 10 vuoden pituinen, jotta yrityksellä on varmuus toiminnan jatkumisesta kannattavan laajuisena. Fosforipäästön enimmäismääräksi tulisi määrätä esitetty 400 kg P/a. Ympäristön tilan kannalta ei ole käytännössä mitään merkitystä sillä, onko suurin sallittu päästö 300 kg vai 400 kg. 100 kg:n ero ei vaikuta mitään alapuoleisen vesistöjen tilaan. Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen raportissa vuodelta 2006 todettiin, että Siikakosken ja Korholankosken laitosten yhteispäästöjen alentaminen silloisesta 1 600 kg:sta 1 300 kg:n vähentäisi laitosten alapuolisten vesistöjen fosforikuormitusta suhteessa kokonaiskuormitukseen häviävän vähän. Muutoksen vaikutuksia hajakuormitetussa vesistössä ei pystytä käytännössä havaitsemaan tai edes mittaamaan. Laitosten yhteispäästö laskettiin 1 300 kg:n ja sen jälkeiset mittaustulokset osoittavat, että tutkimuskeskuksen raportti oli oikeassa. Vesistön tilassa ei ole tapahtunut käytännössä mitään muutosta. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat koko 2000-luvun aikana olleet samalla tasolla eikä selvää muutosta huonompaan tai parempaan ole tapahtunut viimeisen 15 vuoden aikana. Edellä mainitun perusteella on oikea päätelmä, että päästöjen vähentämisellä ei ole ollut mitään vaikutusta alapuolisiin vesistöihin. Korholankoskelle haettu 400 kg:n päästöraja tarkoittaisi yhdessä Siikakoskelle haetun 1 000 kg:n kanssa 1 400 kg:n yhteispäästöjä. Selvää on, ettei 100 kg:n nousu yhteispäästöissä aiheuttaisi alapuolisten vesistöjen tilaan mitään muutoksia. Epävarmaa on jopa se onko kalankasvatuslaitosten päästöillä juuri mitään vaikutusta alapuolisten vesistöjen tilaan. Vesistöjen tilaa säätelee enemmän vesistöjen yläjuoksulta tuleva hajakuormitus, kuten Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen raportissa vuodelta 2006 todetaan. Kansallisessa vesiviljelyohjelmassa korostetaan toiminnan jatkumisen varmuutta, jos lähiympäristön tilassa ei ole tapahtunut laitoksen toiminnasta johtuvaa olennaista heikentymistä. Kalanviljelystä saa aiheutua seurauksia lähiympäristölle aivan kuten muustakin yhteiskunnalle tärkeästä toiminnasta, kunhan ympäristön tilassa ei tapahdu juuri kyseisestä toiminnasta aiheutuvaa olennaista heikentymistä. Kalanviljelytoiminnan päästöjä ei siis tulisi rajoittaa muualta tulevien päästöjen vuoksi. Kalanviljelyä ei saa rangaista kohtuuttomilla rajoituksilla muun muassa maatalouden ja haja- ja loma-asuntojen päästöjen vuoksi, vaikka kalanviljelyn päästöihin puuttuminen on huomattavasti helpompaa. 16
Päästörajan nostaminen 400 kg:n on tärkeää laitoksen kannattavan toiminnan turvaamiseksi. Laitoksella on vuonna 2012 tavattu IPN-tautia. Se aiheuttaa rajoituksia laitoksella kasvatettujen poikasten istutusmahdollisuuksiin. Tämän vuoksi laitoksen tuotantosuuntaa joudutaan todennäköisesti muuttamaan enemmän ruokakalan poikaskasvatukseen. Kannattava liiketoiminta edellyttää tuolloin päästörajan nostoa. Hankasalmen ja Konneveden kuntien sekä yksityisten ja kiinteistöyhtymän lausuntojen ja muistutusten osalta hakija viittaa edellä mainittuun. Muita kasvatusta rajoittavia lupamääräyksiä kuin päästöraja ei tule asettaa. Päästörajaksi tulisi määrätä haettu 400 kg, koska siitä ei aiheudu ympäristölle mitään olennaista haittaa, kun huomioidaan vesistöjen muu fosforikuormitus ja vesistöjen tilan pysyminen ennallaan huolimatta kalankasvatuslaitosten fosforipäästöissä tapahtuneista vaihteluista. Mitään erillistä selvitysvelvollisuutta lietteen poistosta Konneveden kunnalle ei tule määrätä. Normaalin valvonnan tulee riittää. 17 MERKINTÄ Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on tänään antanut päätöksen 130/2013/1 joka koskee Siikakosken kalankasvatuslaitoksen toistaiseksi voimassa olevan luvan lupamääräysten tarkistamista. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Aluehallintovirasto tarkistaa Itä-Suomen ympäristölupaviraston 15.2.2006 myöntämän, Vasan hallinto-oikeuden 30.7.2007 ja korkeimman hallintooikeuden 13.1.2009 osittain muuttaman, Korholankosken kalankasvatuslaitoksen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräykset. Uudet lupamääräykset korvaavat kokonaisuudessaan aiemman luvan määräykset. Lupamääräykset Laitoksen rakenteet 1. Kalankasvatuksessa käytetään 20 maa-allasta ja kasvatushallissa 58 keinoallasta. Maa-altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 17 700 m 2 ja tilavuus noin 10 800 m 3. Kasvatushallin altaiden pinta-ala on noin 440 m 2 ja tilavuus noin 300 m 3. Vesi laitokselle otetaan kahta tulovesiputkea pitkin Vanginveden alapuolelta Vanginvirrasta. Laitoksella käytetty vesi johdetaan poistokanavaa pitkin Kynsiveteen Saksalansaaren pohjoispuolelle. Pilaantumisen ehkäiseminen 2. Laitosta on hoidettava siten, että kalankasvatuksen ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet ja että toiminnasta ei aiheudu melu- eikä hajuhaittoja ympäristölle.
3. Laitoksella kalojen ruokintaan vuosittain käytettävä rehu saa sisältää enintään 610 kg fosforia. Fosforipäästö vesistöön saa olla enintään 300 kg/a. Fosforipäästö lasketaan päästötarkkailun perusteella. Rehua ei saa yliannostella ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. 4. Kasvatushallin altaista johdettava vesi on käsiteltävä pyörreselkeyttimellä. Selkeyttimelle kertynyt liete on poistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Hallin altaisiin kertynyt liete on poistettava riittävän usein, kuitenkin kasvukauden aikana vähintään kerran vuorokaudessa. Maa-altaat on tyhjennettävä kokonaan lietteestä vähintään kerran vuodessa. Poistokanavan lietetaskut on tyhjennettävä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. 5. Altaista, poistokanavasta ja selkeyttimestä poistetun lietteen käsittely on järjestettävä siten, että lietteen ja siitä muodostuvan lietekompostin käsittelystä ei aiheudu pohjaveden pilaantumista tai valumia vesistöön. Suodattimen turve on vaihdettava vähintään kerran vuodessa. 6. Luvan saajan on tehtävä selvitys mahdollisuuksista tehostaa maaaltaiden lietteen poistoa. Selvitys ja suunnitelma lietteen poiston tehostamisesta aikatauluineen on toimitettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2015 mennessä. Suunnitelman perusteella aluehallintovirasto voi antaa lisämääräyksiä esimerkiksi maa-altaiden rakenteiden muuttamisesta siten, että nykyistä tehokkaampi lietteen poisto on mahdollista. 18 Jätehuolto 7. Laitosta on hoidettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Toiminnassa syntyvät jätteet on lajiteltava ja varastoitava asianmukaisesti. Jätteiden varastoinnista ja käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa ympäristölle eikä roskaantumista tai hajuhaittaa. Jätteet on toimitettava hyötykäyttöön tai käsiteltäviksi tavanomaisen jätteen tai vaarallisen jätteen käsittelypaikkoihin. 8. Kuolleet kalat on kerättävä talteen ja kompostoitava tai toimitettava laitokseen, jolla on asianmukainen lupa käsitellä nämä jätteet. Kuolleet kalat on käsiteltävä eläinjätteen käsittelystä annettujen säädösten mukaan. 9. Hyötykäyttökelpoiset lietteet on asianmukaisesti hyödynnettävä. 10. Jätteistä on pidettävä kirjaa, josta ilmenevät niiden määrä, laatu, alkuperä, toimitusaika ja -paikka sekä kuljettaja.
19 Kemikaalien varastointi 11. Laitoksella käytettävät pesuaineet, torjunta-aineet ja muut kemikaalit tulee varastoida omissa suljetuissa astioissaan siten, että ainetta ei pääse vuototapauksissa maaperään, pohjaveteen tai vesistöön. Häiriö- ja poikkeustilanteet 12. Luvan saajan on ilmoitettava kalankasvatuslaitokseen liittyvistä merkittävistä häiriö- ja poikkeustilanteista Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä sekä havaitut viat ja häiriötekijät on korjattava viipymättä. 13. Jos laitoksella olevissa kaloissa todetaan tai on syytä epäillä olevan eläintautilain nojalla vastustettavaa kalatautia tai muuta tarttuvaa kalatautia, jota ei yleensä esiinny Suomessa, asiasta on ilmoitettava joko kunnan tai aluehallintoviraston eläinlääkärille ja ryhdyttävä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin. Vakavista kalatautitapauksista on ilmoitus tehtävä myös Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tarkkailu- ja raportointimääräykset 14. Luvan saajan on pidettävä ympäristön kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä käyttöpäiväkirjaa. Siihen on merkittävä muun muassa: - päivittäiset virtaamatiedot - viikoittain käytetyt rehumäärät - rehun fosfori- ja typpipitoisuudet - laitokselle tuodut ja laitokselta poistetut kalamäärät viikoittain - tiedot mahdollisista kalataudeista ja käytetyistä lääkkeistä - tiedot käytetyistä kemikaaleista - tiedot lietteen poistosta sekä sen määrästä ja käsittelystä - turvesuodattimen turpeen vaihdot - laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön sekä häiriöiden johdosta tehdyt toimenpiteet. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. 15. Päästöjä vesistöön on tarkkailtava hakemuksessa ja 12.10.2012 päivätyn täydennyksen liitteessä 8 esitetyn mukaisesti. Viikon kokoomanäyte otetaan kasvatuskaudella joka toinen viikko ja muuna aikana joka kolmas tai neljäs viikko siten, että näytejaksojen kokonaismäärä vuodessa on 20. Päästötarkkailun näytteistä analysoidaan kokonaisfosfori. Päästötarkkailuraportissa on ilmoitettava sekä päästötarkkailun että ainetaseen perusteella lasketut päästöt. Luvan saajan tekemän päästötarkkailun lisäksi akkreditoitu laboratorio ottaa kontrollinäytteet kaksi kertaa kasvatuskauden aikana ja kerran kasva-
tuskauden ulkopuolella. Kontrollinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kiintoaine ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Poistetun lietteen määristä on pidettävä kirjaa. 16. Lupamääräyksissä 14 ja 15 edellytetyllä tavalla tarkistettu käyttö- ja päästötarkkailuohjelma on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle tarkistettavaksi viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailuohjelma on myös toimitettava tiedoksi Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue voi muuttaa käyttö- ja päästötarkkailuohjelmaa edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. 17. Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen tarkkailuohjelman periaatteiden mukaisesti, kuitenkin siten muutettuna, että tarkkailua tehdään neljä kertaa vuodessa (toukokuun loppupuolella, kesä-heinäkuun vaihteessa, elo-syyskuussa sekä helmi-maaliskuussa). Tarkkailuohjelma on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Hyväksytty tarkkailuohjelma on toimitettava tiedoksi Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue voi muuttaa vaikutustarkkailuohjelmaa tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. 18. Vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistutusten tuloksellisuutta on tarkkailtava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelma on toimitettava kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen voi muuttaa kalataloustarkkailuohjelmaa tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. 19. Käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailun sekä kalataloustarkkailun vuosiraportit on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Lisäksi tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa 20