Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvanluvan lupamääräysten tarkistaminen, Konnevesi

Transkriptio

1 Länsi- ja Sisä-Suomi Päätös Nro 130/2013/1 Dnro LSSAVI/31/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvanluvan lupamääräysten tarkistaminen, Konnevesi HAKIJA Taimen Oy Ailakinkatu Jyväskylä HAKEMUS Taimen Oy on aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt Konneveden kunnan Kärkkäiskylän kylässä sijaitsevan Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisvelvollisuus perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston antamaan ympäristölupapäätökseen nro 25/06/1 ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellään nro 07/0371/2 muuttamaan määräykseen, jonka mukaan luvan saajan oli mennessä tehtävä ympäristölupavirastoon lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus. Aluehallintovirasto on toimivaltainen viranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11 c) kohdan nojalla kalankasvatusta koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toiminta ja sen sijainti Voimassa olevat luvat Kalankasvatuslaitos sijaitsee Konneveden kunnan Kärkkäiskylän kylässä hakijan omistuksessa olevalla tilalla Koskipää RN:o 29:87, jonka lisäksi hakija on vuokrannut tilasta Korpela RN:o 29:110 alueen, jolla osa laitoksen altaista sijaitsee. Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 9/Va II/85 ( ) nojalla laitokselle saa johtaa vettä välisenä aikana enintään 2,5 m 3 /s, mistä sen tulee pienetä tasaisesti helmikuun loppuun määräksi 2 m 3 /s. Vettä saa johtaa enintään 2 m 3 /s. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Vaasan päätoimipaikka fax Wolffintie 35 kirjaamo.lansi@avi.fi PL 200, Vaasa Hakijalla on toistaiseksi voimassaoleva Itä-Suomen ympäristölupaviraston antama ympäristölupa nro 25/06/1 kalankasvatuslaitoksen toi-

2 mintaan. Vaasan hallinto-oikeus muutti päätöksellään nro 07/0371/2 ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksiä 3 ja 11 sekä luvan voimassaoloa ja tarkistamista koskevaa kohtaa. Edelleen korkein hallinto-oikeus antamallaan päätöksellä (taltionro 72) muutti lupamääräyksiä 3 ja 11. Tarkistamisen kannalta keskeiset lupamääräykset, Vaasan hallintooikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tekemät muutokset sisällytettynä, ovat: Laitoksella kalojen ruokintaan vuosittain käytettävä rehu saa vuoden 2008 alusta lähtien sisältää enintään kg fosforia. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. Fosforipäästö vesistöön saa olla vuoden 2010 alusta lähtien enintään kg/a. Fosforipäästö lasketaan käytetyn rehun fosforimäärän ja kalojen kasvuun sitoutuneen fosforimäärän erotuksena. Laskelmassa käytetään kalaan sitoutuvana fosforimääränä 0,4 %. Laitoksella käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus on määritettävä Keski- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. 4. Altaiden lietetaskut on tyhjennettävä lietteestä kasvukauden aikana vähintään joka toinen viikko ja muulloin tarpeen mukaan. 5. Altaista poistetun lietteen käsittely on järjestettävä siten, että lietteen ja siitä muodostuvan lietekompostin käsittelystä ei aiheudu pohjaveden pilaantumista tai valumia vesistöön. Suodattimen turve on vaihdettava kerran vuodessa Luvan saajan on pidettävä ympäristön kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä käyttöpäiväkirjaa. Siihen on merkittävä muun muassa päivittäiset virtaamatiedot, viikoittain käytetyt rehumäärät, rehun fosforipitoisuudet, laitokselle tuodut ja laitokselta poistetut kalamäärät, tiedot mahdollisista kalataudeista ja käytetyistä lääkkeistä, tiedot lietteen poistosta sekä sen määrästä ja käsittelystä, turvesuodattimen turpeen vaihdot, laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Päästöjä vesistöön on tarkkailtava hakemuksessa esitetyn mukaisesti siten muutettuna, että altaista poistetun lietteen määristä on pidettävä kirjaa ja poistetun lietteen fosfori- ja kiintoainepitoisuudet on selvitettävä edustavista kokoomanäytteistä, ellei selvitystä ole tehty vuosina , vuosina 2009 ja

3 Alueen kaavat ja luonnonsuojelu Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailua tehdään kolme kertaa kesän aikana (kesä-, heinä- ja elokuussa) kahdeksalta näytepisteeltä. Edellä sanotut käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailut sisältävä tarkkailuohjelma on toimitettava Keski-Suomen ympäristökeskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. 12. Vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistutusten tuloksellisuutta on tarkkailtava Keski-Suomen TEkeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelma on toimitettava TEkeskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta Luvan saajan on tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavasta vuodesta alkaen vuosittain istutettava: Taikinaiseen-Liesveteen Rautalammin reitin kantaa olevia 1-kesäisiä vähintään 9 cm:n mittaisia harjuksen poikasia kpl ja 1-vuotiaita vähintään 7 cm:n mittaisia järvitaimenen eväleikattuja poikasia kpl. Liesveteen 1-kesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia planktonsiian poikasia (Rautalammin reitin kantaa) kpl tai vaihtoehtoisesti 1-kesäisiä vähintään 6 cm:n mittaisia kuhan poikasia kpl. Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa Keski-Suomen TE-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla istutettavien kalojen lajin, koon ja määrän osalta siten, että velvoitteen rahallinen arvo ei heikkene. Istutuksesta ja sen mahdollisesta muuttamisesta on ennakkoon kuultava vaikutusalueella toimivia osakaskuntia. Mikäli muutoksista ei päästä yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa hakemuksella erikseen ympäristölupaviraston ratkaistavaksi Lupamääräysten tarkistamishakemukseen on tullut liittää tarvittavat suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusvaihtoehtoineen, kustannusarvioineen ja aikatauluineen. Kalankasvatuslaitosalue kuuluu kunnanvaltuuston hyväksymän Konneveden koskireitin rantaosayleiskaava-alueeseen. Laitos on merkitty kaavaan merkinnällä E-1 eli eritysalue, kalankasvatuslaitos. Kaavamääräysten mukaan aluerajaus on merkitty karttaan nykyisen toiminnan mukaisesti ja laitoksen toiminnassa tulee noudattaa ympäristölupaviranomaisen määräyksiä ja ohjeita. Laitoksen itäpuolinen vesialue on merkitty vesialueeksi W-2, joka on luonnon- ja maisema-arvoltaan ja kalastoltaan merkittävä koskialue. Laitosta ympäröivä maa-alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Laitoksen alapuolisen vesistön varrella on 3

4 muun muassa asuinalueeksi (A), loma-asuntoalueeksi (RA-1), matkailupalvelualueeksi (MR) ja retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR) merkittyjä alueita. Ympäristöministeriön hyväksymässä Keski-Suomen maakuntakaavassa Siikakosken laitoksen lähialueen vesialue on merkitty Natura 2000-verkostoon kuuluvaksi ja Siikakoskelta alavirtaan on merkitty vesiretkeilyyn soveltuva reitti. Laitoksen ylä- ja alapuolinen vesialue kuuluu Konneveden - Kalajan - Niinivuoren Natura-alueeseen (FI ), jonka tärkein suojeltava luontotyyppi on koodin 3110 karut kirkasvetiset järvet. Konnevesi on niukkaravinteinen järvi, jonka vesi on erittäin kirkasta, sillä humusta ja muita orgaanisia aineita on niukasti. Vesi- ja rantakasvillisuus on karulle reittivedelle ominaista. Liesveden alaosa aina Kynsiveteen asti kuuluu Vanginveden Natura 2000-alueeseen (FI ). Alue muodostuu peräkkäisistä hitaasti virtaavista altaista, joiden välissä on varsin voimakkaasti virtaavia koskia. 4 Toiminta ja päästöt Laitos on aloittanut toimintansa 1960-luvulla. Laitoksella tuotetaan pääosin kirjolohta ruokakalaksi sekä jonkin verran järvitaimen-, meritaimen- ja kirjo lohiemoja. Kirjolohi teurastetaan pääosin kalakasvatuslaitoksella, mutta osa toimitetaan jatkokasvatukseen muille laitoksille. Kalojen verestyksestä syntyi vuonna 2010 noin 560 m 3 verivesiä, jotka johdetaan Konneveden kunnan viemäriverkostoon. Perattava kalamäärä vuonna 2010 oli kg ja perkeiden määrä kg. Perkeet viedään turkistarhoille. Perkauksessa käytetty vesimäärä vuonna 2010 oli 567 m 3. Käytettävä vesi otetaan kunnan verkostosta. Perkauslinjan alle on asennettu sihti, johon kiintoaineet jäävät, minkä jälkeen käytetty vesi johdetaan saostuskaivon kautta kunnan viemäriverkostoon. Laitoksella on 32 maa-allasta. Altaiden keskisyvyys on 1,5 m, pinta-ala m 2 ja tilavuus m 3. Vesi otetaan laitoksen yläpuolisesta Konnevedestä ja johdetaan poistokanavaa pitkin Siikakosken alapuolelle. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan vuodesta 2010 lähtien saa kalankasvatuslaitoksen vuosittain käytetty rehu sisältää enintään kg fosforia ja fosforipäästö saa olla enintään kg/a. Laitoksella käytetään ainoastaan kuivarehua ja ruokinta tapahtuu käsiruokintana. Rehun fosforipitoisuus on vuosina ollut noin 0,8 %. Laitoksen tuottama lisäkasvu on vaihdellut vuosina välillä kg/a. Vastaavasti käytetty rehumäärä on vaihdellut välillä kg/a. Fosforikuormitus on samalla aikavälillä vaihdellut päästötarkkailun perusteella kg P/a ja ainetaseella laskettuna kg P/a. Ainetaselaskelmissa on oletettu, että lisäkasvuun sitoutuva fosforimäärä on 0,4 %. Kun poistetun lietteen sisältämä fosfori on otettu huomioon, niin laskennallinen päästö vesistöön on ollut 940

5 1 040 kg P/a. Laskelmissa on oletettu, että poistetun lietteen fosforipitoisuus on 50 g/m 3. Laitoksen altaissa on 44 lietetaskua, joista liete imuroidaan traktorivetoisella imutankilla ja ajetaan lietevaunulla turvesuodattimelle. Liete on poistettu lietetaskuista kasvatuskauden aikana kuusi kertaa. Vuosittain laitokselta on poistettu lietettä m 3. Turvesuodatin muodostuu kahdesta peräkkäisestä turvesuodatinyksiköstä. Liete-turveseos kompostoidaan. Turvesuodatukseen ja kompostointiin ei ole tullut muutoksia lupajaksolla. Luvan haltija on nykyisessä ympäristöluvassa määrätty esittämään lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa suunnitelma ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Hakija toteaa, että kyseessä on vanha maa-allaslaitos. Hakijan mukaan huomioiden laitoksen rakenne ja tuotanto, niin sen toiminnassa on jo pystytty minimoimaan ympäristökuormitus niin pieneksi kuin mahdollista, suhteutettuna laitoksen tuotantomäärään ja taloudellisesti kannattavaan toimintaan. Laitokselle ei ole olemassa taloudellisesti järkeviä teknisiä ratkaisuja, joilla olisi vastaanottavan vesistön tilaa parantava vaikutus, koska nykyisillä päästömäärillä vesistön laatu on hyvä ja kalankasvatuksen vaikutukset eivät näy vesistössä. Toiminnasta ei aiheudu hajuhaittoja tai päästöjä ilmaan. Rehu- ja kalakuljetuksista aiheutuu vähäistä liikenteen melua. Hakija esittää, että toimintaa jatketaan nykyisessä laajuudessa siten, että rehunkäyttö olisi noin kg vuodessa ja rehun sisältämä fosforimäärä olisi noin kg. Arvioitu lisäkasvu olisi kg ja laitoksen päästö vesistöön olisi enintään kg fosforia vuodessa. Jätehuolto ja tuotannossa käytettävät kemikaalit Kuolleet kalat, joita kertyy kg vuodessa, toimitetaan alueelliselle jätteenkäsittely-yhtiölle (Mustankorkea Oy). Lajittelussa poistetut kalat (8 100 kg vuonna 2010) toimitetaan turkistarhalle. Pakkausjätteet toimitetaan kunnalliseen jätehuoltoon (Jämsänkosken ympäristöhuolto). Vähäiset määrät lähinnä koneista syntyvää ongelmajätettä toimitetaan kunnalliselle ongelmajätteen keräyspaikalle. 5

6 Laitoksella käytettävät aineet ja kemikaalit säilytetään niille varatussa erillisessä ja lämmitetyssä kaapissa. Vuosina laitoksella käytettiin seuraavasti kemikaaleja: 6 Kemikaalin kauppanimi Käytetty määrä 2008 Käytetty määrä 2009 Käytetty määrä 2010 Benzocaine valmis liuos 7,00 14,00 14,00 Formaliini UN2209, 8, III, litraa 826,00 210,00 - Kali viemärinavausaine 5,00 10,00 10,00 Kemo A352 81,00 50,00 25,00 Tork Mevon 88 1, AquaFlor 1, Oxytetracyclin 7, Germacert Super - 33,00 50,00 Alhpa Jekt 3000, litraa - 4,20 5,10 Ympäristön tila Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Laitoksen ympäristö Ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja käytännön soveltamista säätelevät suurelta osin laitoskoko ja toiminnan kannattavuus. Nykyisen toiminnan volyymiin suhteutettuna käytössä olevat tekniset ratkaisut, lietteen imurointi ja johtaminen turvesuodattimille, ovat olleet kehittyneitä ja käyttökelpoisia menetelmiä ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Yliruokintaa on vältetty perustamalla ruokinta kalojen ruokahaluun. Ruokinnassa on pyritty käyttämään mahdollisimman vähäfosforista kuivarehua. Kalankasvatuslaitos sijaitsee Rautalammin reitin Liesveden alueella ja siellä tarkemmin Kellanvirran alueella (14.362), Konneveden luusuassa Siikakosken länsirannalla. Konnevesi laskee Kellanvirran alueella sijaitsevien Siikakosken, Karinkosken, Kellanvirran ja Kellankosken kautta Vanginveden Liesveden lähialueella (14.361) sijaitsevaan Liesveteen ja sieltä edelleen Ruokoselän, Vanginveden ja Vanginvirran kautta Kynsiveden lähialueella (14.352) sijaitsevaan Kynsiveteen. Vesi laitokselle johdetaan yläpuolisesta Konnevedestä ja vedet johdetaan laitokselta poistokanavaa pitkin Siikakosken alapuolelle. Keskivirtaama Siikakoskessa jaksolla on ollut 52,2 m 3 /s ja keskialivirtaama 29,7 m 3 /s.

7 Veden laatu Korholankosken kalankasvatuslaitos ja Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamon sijaitsevat Siikakosken kalankasvatuslaitoksen alapuolella Liesveden alueella. Jätevedenpuhdistamon jätevedet johdetaan Kellanvirran alueelle, Karinkosken alapuolelle Kellanvirtaan. Korholankosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Vanginveden Liesveden lähialueella. Kellanvirran, Vanginveden Liesveden ja Kynsiveden alueella vesi on kirkasta ja niukkaravinteista tai ajoittain lievästi ravinteikasta. Kesällä 2011 Siikakosken havaintopaikalla pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin (n=3) 6 µg/l ja a-klorofyllipitoisuus 4,1 µg/l. Siikakosken alapuolisten veden laadun havaintopaikkojen (7 havaintopaikkaa) keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat kesällä 2011 päällysvedessä tasolla 8 10 µg/l. Keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 5,1 6,8 µg/l (5 havaintopaikkaa). Liesveden havaintopisteellä ja Kynsiveden pohjoisosan havaintopisteellä (Kynsivesi Salonselkä 20) on alusvedessä havaittu usein loppukesällä voimakasta hapen vajausta. Myös vuoden 2011 elokuussa Liesvedellä havaittiin voimakasta hapen vajausta alusvedessä (2,6 mg O 2 /l) samoin kuin Kynsiveden Salonselällä (1,8 mg O 2 /l). Tarkkailualueen vedenlaadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllin määrien vaihtelut johtuvat valumaalueelta tulevan kuormituksen ja vesistön virtaaman vaihteluista. Veden yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Siikakosken-Kellankosken- Korholankosken alueella vesi on laadultaan erinomaista ja Liesveden- Kynsiveden alueella hyvää. Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Siikakoski-Kellanvirta on suppean aineiston mukaan arvioituna erinomaisessa ekologisessa tilassa. Liesvesi on asiantuntija-arvion mukaan hyvässä ekologisessa tilassa ja Vanginvirta sekä Vanginvesi erinomaisessa ekologisessa tilassa. Kynsivesi on luokiteltu suppean biologisen aineiston perusteella ekologiselta luokaltaan hyväksi, ja tavoitteena on hyvän tilan säilyttäminen. Toimenpideohjelman mukaan kalankasvatuksen fosforikuormituksen vähentämistavoite on nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä 10 % ja typpikuormituksen 5 %. Lisätoimenpiteeksi on ehdotettu vesiensuojelun tehostamissuunnitelman liittämistä seuraavaan tarkistamishakemukseen erityisesti silloin, kun alapuolisen vesialueen tila uhkaa heiketä ravinnekuormituksen johdosta. Maa-allaslaitoksen vesiensuojelua on esitetty tehostettavaksi muuttamalla maa-altaat lietepesällisiksi keinoaltaiksi tai itsepuhdistuviksi altaiksi ja varustamalla ne tehokkailla lietteenpoistojärjestelmillä. 7

8 8 Kalasto ja kalastus Siikakosken kalankasvatuslaitoksen Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen 25/06/1 ( ) mukaisesti toiminnan vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistutusten tuloksellisuutta on tarkkailtava Keski-Suomen TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Vuonna 2011 tehtiin tarkkailun puitteissa kalastuskirjanpitoa, Nordic-verkkokoekalastuksia ja kalastustiedustelu. Lisäksi arvioitiin kalaistutusten tuloksellisuutta. Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella Liesveden ja Kynsiveden Salonselän tärkeimpien saalislajien kannoissa ei näyttäisi tapahtuneen viime vuosina merkittäviä muutoksia. Suurin osa saaliista koostui lahnasta, hauesta ja kuhasta. Lohikalojen saaliit olivat vähäisiä, esimerkiksi Liesvedellä taimenen osuus oli 3,5 % vuoden 2011 kokonaissaaliista. Saalistietoja saatiin kolmelta kalastajalta. Verrattain alhaisen pyyntiponnistuksen vuoksi tuloksiin liittyy epävarmuutta. Muun muassa luontaiset pyyntiolosuhteiden vaihtelut sekä muutokset verkkojen solmuväleissä ja kalastuspaikoissa voivat tällöin vaikuttaa merkittävästi yksikkösaaliiseen. Verkkokoekalastusten perusteella Liesveden kalakantojen tila oli kesällä 2011 ekologisen tilan luokittelun vertailujärvien tasolla. Kynsiveden Salonselällä särkikalojen osuus saaliin biomassasta oli hieman korkeampi ja petokalojen osuus alhaisempi kuin vertailujärvissä. Kalastustiedustelun mukaan Siikakosken ja Kynsiveden Salonselän välisellä alueella vapaa-ajankalastus on suosittu harrastus. Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista 45 % kalasti alueella vuonna Runsaimmin kalastajia oli Liesvedellä. Eniten vapaa-ajankalastajat saivat saaliiksi haukea, ahventa, kuhaa, lahnaa ja muikkua. Erityisistä haittatekijöistä pyydysten likaantuminen haittasi kalastajien mukaan yleisimmin kalastusta. Pyydysten likaantuminen koettiin merkittävimmäksi haitaksi jo vuoden 2004 tiedustelussa. Tehtyjen kalanpoikasistutusten tuloksellisuuden arviointiin sisältyy runsaasti epävarmuustekijöitä. Kuhakannat ovat pitkällä aikavälillä runsastuneet koko tarkkailualueella ja ilmeisesti myönteiseen kehitykseen ovat osaltaan vaikuttaneet säännölliset istutukset. Kuhaistutukset ovat luvulla vähentyneet merkittävästi aiemmasta, mutta samalla kalastuskirjanpitäjien kuhan yksikkösaalis on edelleen kasvanut. Tämä viittaa onnistuneeseen luontaiseen lisääntymiseen. Siika- ja taimenistutusmäärien ja kalastuskirjanpitäjien yksikkösaaliiden välillä ei vallitse selvää riippuvuutta. Raportin mukaan istutusten tuloksellisuutta voitaisiin arvioida paremmin merkintä-takaisinpyynti -menetelmän avulla. Vaikutukset ympäristöön Siikakosken kalankasvatuslaitoksen vuotuinen fosforipäästö on vähentynyt 1980-luvun alun runsaasta kg:sta (vuonna 1982 peräti kg) nykyiseen hieman alle kg:aan. Fosforipäästö oli vuonna 2011 keski-

9 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu ESITYS TAKASTETUIKSI LUPAMÄÄRÄYKSIKSI määrin 2,7 kg/d. Kuormitus on suurinta kalojen kasvukautena. Vuonna 2011 kesä-elokuussa Siikakosken kalankasvatuslaitoksen fosforipäästö oli keskimäärin 6,1 kg/d. Siikakosken kalankasvatuslaitoksen fosforipäästöistä vuosina aiheutuva pitoisuuden lisäys Siikakosken alapuolisessa vesistössä on ollut vuositasolla 0,33 0,79 µg P/l. Fosforipäästöistä aiheutuva pitoisuuslisä on ollut suurinta elo-, syys- ja lokakuussa, esimerkiksi vuoden 2010 syysja lokakuussa päästöistä aiheutunut pitoisuuslisä oli yli 2 µg P/l. Siikakosken ja Korholankosken laitoksien fosforipäästöjen osuus alapuolisen vesistön kokonaisfosforikuormituksesta on vuosien kesäkuukausina (kesä-elokuu) vaihdellut välillä 8,2 29,6 %. Vuonna 2011 kesäelokuussa kalankasvatuslaitosten päästöjen aiheuttama fosforipitoisuuden lisäys Kynsiveden Salonselällä oli 1 2 µg P/l. Toiminta ei hakemuksen mukaan vaikuta Konneveden Kalajan Niinivuoren Natura-alueen niihin luontoarvoihin, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Tarkkailualueella vedenlaatuun vaikuttavat kalankasvatuslaitosten lisäksi muun muassa maa- ja metsätalous, asumajätevedet, luonnonhuuhtouma ja vesistöjen sisäinen ravinnekuormitus. Kalatalous- ja vesistötarkkailun tulosten perusteella Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitosten vaikutukset tarkkailualueen kalakantoihin ja kalastukseen ovat pysyneet likimain ennallaan. Kalataloudellisessa tarkkailussa käytetyillä menetelmillä ei voida erotella valuma-alueen rehevöittävien kuormitustekijöiden vaikutuksia toisistaan. Toiminnanharjoittaja esittää, että laitoksen käyttö-, vesistö- ja kalataloustarkkailua jatketaan nykyisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Luvan haltija on nykyisessä ympäristöluvassa määrätty esittämään lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa, miten laitoksen fosforipäästöt määritellään luotettavasti ja miten esitys vaikuttaa käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuihin. Hakija esittää, että päästötarkkailun ajankohtia muutetaan siten, että kasvatuskaudella otetaan viikon kokoomanäyte joka toinen viikko ja muuna aikana kokoomanäyte joka kolmas tai neljäs viikko siten, että näytejaksojen kokonaismäärä on 20. Hakijan mukaan menettelyllä voidaan ajallisesti aiempaa tarkemmin selvittää kasvatuskauden aikainen kuormitus ja sen vaihtelu. Muilta osin päästötarkkailu tehdään nykyisin voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Hakija esittää, että lupamääräyksiä tarkistettaessa fosforipäästörajaksi asetetaan nykyinen fosforin päästöraja kg vuodessa. 9

10 10 HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Hakija on täydentänyt hakemustaan muun muassa laitoksen tarkemmalla asemapiirroksella, perustiedoilla Konnevesi Kalaja Niinivuori Natura-alueesta, selvityksellä lietteen sisältämästä fosforimäärästä, lietetaskujen poistotiheydestä, lietteen kompostoinnista sekä suunnitelmalla ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja vuoden 2011 käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailun yhteenvetoraporteilla. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa sekä Konneveden ja Hankasalmen kunnissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta ja kalatalousviranomaiselta sekä Konneveden ja Hankasalmen kunnilta ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta. Kuulutuksesta on ilmoitettu Laukaa- Konnevesi -lehdessä ja Hankasalmen Sanomissa. Lausunnot 1) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on huomauttanut, ettei hakija ole esittänyt suunnitelmaa ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Hakija on todennut, että kyseessä on vanha maa-allaslaitos, jolle ei ole olemassa taloudellisesti järkeviä teknisiä ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan lupahakemukseen tuli myös liittää esitys siitä, miten fosforipäästöt määritellään luotettavasti ja miten tämä vaikuttaa käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuihin. Hakija on esittänyt, että näytteenottojakson pituus muutettaisiin 7 vuorokaudeksi nykyisestä 14 vuorokaudesta ja näytteenottojaksojen lukumääräksi muutettaisiin 20 jaksoa nykyisen 13 jakson sijaan. Kasvukauden aikana näytteet otettaisiin joka toinen viikko ja muuna aikana joka kolmas tai neljäs viikko. Muutos ei vaikuta käyttö- ja vesistötarkkailuihin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy hakijan esityksen fosforipäästörajaksi enintään kg/a ja rehun sisältämäksi fosforimääräksi enintään kg/a. Fosforipäästö tulee laskea päästötarkkailun perusteella. Siikakosken kalankasvatuslaitoksen alapuolinen vesimuodostuma Siikakoski-Kellanvirta on luokiteltu vesienhoidossa suppean ekologisen aineiston perusteella erinomaiseksi. Vesien hyvä tai erinomainen tila ei saa heiketä. Vesienhoidon tilatavoitteet voidaan turvata esitetyllä fosforikuormitusrajalla. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan altaiden lietetaskut on tyhjennettävä lietteestä kasvukauden aikana vähintään joka toinen viikko ja muulloin tarpeen mukaan. Lietettä ei ole poistettu lupamääräyksen mukai-

11 sesti. Laitokselta saadun tiedon mukaan lietettä ei kerry niin paljon, että sitä voisi poistaa joka toinen viikko kasvukauden aikana. Lietteenpoistomääräystä voidaan muuttaa niin, että lietetaskut on tyhjennettävä kasvukauden aikana vähintään kerran kuukaudessa ja rehun käytön ollessa suurimmillaan tarvittaessa vähintään kolmen viikon välein sekä muulloin tarpeen mukaan. Nykyinen käyttötarkkailu on riittävä. Päästötarkkailua voidaan muuttaa hakijan esittämällä tavalla. Päästötarkkailuun kuuluvista vesinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori. Akkreditoitu laboratorio ottaa kontrollinäytteet kolme kertaa kasvukaudella ja kerran kasvukauden ulkopuolella. Kontrollinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi ja kiintoaine sekä fekaaliset koliformiset bakteerit. Vaikutustarkkailua tulee lisätä talvikaudelle. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa kahdeksalta näytepisteeltä: toukokuun loppupuolella, kesäheinäkuun vaihteessa (vesipatsas kerrostunut), elo-syyskuussa ja helmimaaliskuussa. Muutoin vaikutustarkkailu voidaan tehdä hakemuksessa esitetyn ohjelman mukaisesti. Käyttö- ja päästötarkkailuohjelma tulee hyväksyä lupapäätöksessä ja toiminnanharjoittaja tulee velvoittaa toimittamaan lopullinen tarkkailuohjelma elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Muutettu vaikutusten yhteistarkkailuohjelma tulee esittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta. Tarkkailuja tulee voida muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarpeelliseksi katsomalla tavalla. Lupamääräysten tarkistamishakemus tulee laittaa vireille 10 vuoden kuluttua päätöksen antamisesta. 2) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on katsonut, että ympäristölupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin: - Luvan saajan on päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavasta vuodesta alkaen istutettava Taikinaiseen, Karinkoskeen ja Kellankoskeen yhteensä kpl 1-vuotiaita, Rautalammin reitin kantaa olevia, vähintään 7 cm:n mittaisia järvitaimenen eväleikattuja poikasia. Liesveteen tulee ensisijaisesti istuttaa 1-kesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia planktonsiian poikasia (Rautalammin reitin kanta) kpl tai vaihtoehtoisesti 1-kesäisiä vähintään 6 cm:n mittaisia kuhan poikasia kpl. Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa Keski-Suomen ELYkeskuksen kanssa sovittavalla tavalla istutettavien kalojen lajin, koon ja määrän osalta siten, että velvoitteen rahallinen arvo ei heikkene. - Luvan saajan tulee tarkkailla toimintansa vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon. Esitys kalataloudelliseksi tarkkailuohjelmaksi tulee toimittaa Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailu voidaan toteuttaa yhteistarkkailuna Taimen Oy:n Korholankosken laitoksen kanssa. 11

12 Nykyisessä lupaehdossa olevat Rautalammin reitin harjukset korvataan niiden rahallista arvoa vastaavalla määrällä taimenenpoikasia. Rautalammin reitin harjuksen saatavuudessa on tapahtunut muutoksia, joiden myötä poikasten saatavuus on aiempaa epävarmempaa. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan osa taimenistutuksista voidaan jatkossakin toteuttaa harjusistutuksina. Siikakosken laitoksen osuus vesistöalueen pistekuormittajien yhteenlasketusta fosforikuormituksesta on ollut vuosina keskimäärin 70 %. Siikakosken ja Korholankosken yhteenlaskettu osuus Kynsiveden pohjoisosaan Salonselälle tulevasta fosforikuormasta oli elokuussa %. Kalanviljelyn (molemmat laitokset yhteensä) vaikutus Salonselän fosforipitoisuuteen oli kesällä 2011 kesä-elokuussa 1,3 1,7 µg P/l. Tämä on % Salonselän kokonaisfosforipitoisuudesta. Laitoksen yläpuolisen Siikakosken kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut vuosina välillä 5 8 µg P/l ja koski on ravinnepitoisuuden perusteella karu. Laitoksen alapuolisella Karinkoskella ja Kellankoskella pitoisuus on jonkin verran korkeampi, 7 10 µg P/l. Tuloksissa ei ole havaittavissa selvää muutosta ajan myötä. Kynsiveden Salonselkä, johon kohdistuu myös Korholankosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus, on kokonaisfosforipitoisuuksiensa perusteella luokiteltavissa karun ja lievästi rehevän rajamailla olevaksi. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut koko 2000-luvun 8 10 µg P/l, ja samalla tasolla ovat olleet myös alapuolisten Kynsiveden seurantapaikkojen fosforipitoisuudet. Kalankasvatuslaitosten ja jätevedenpuhdistamon vaikutus vesistössä näkyy Siikakosken alapuolisten seurantapaikkojen Siikakoskea selvästi korkeammissa kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksissa. Kokonaisfosforipitoisuuksien vuosikeskiarvojen mukaan seuranta-alueella ei näyttäisi tapahtuneen selvää muutosta huonompaan tai parempaan suuntaan viimeisen 15 vuoden aikana. Sen sijaan planktonlevien runsautta kuvastava a- klorofyllipitoisuus näyttäisi olevan lievässä nousussa sekä yläpuolisessa Siikakoskessa että kalankasvatuslaitosten ja puhdistamon vaikutusalueella. Vesimuodostumana Siikakoski-Kellanvirta on suppean aineiston mukaan arvioituna erinomaisessa ekologisessa tilassa. Liesvesi on asiantuntijaarvion mukaan hyvässä ekologisessa tilassa ja Vanginvirta sekä Vanginvesi ovat asiantuntija-arvion mukaan erinomaisessa ekologisessa tilassa. Kynsivesi on luokiteltu suppean biologisen aineiston perusteella ekologiselta luokaltaan hyväksi, ja tavoitteena on hyvän tilan säilyttäminen. Laitoksen jätevesien vaikutusalueella Liesveden ja Kynsiveden Salonselän alusvedessä on todettu usein loppukesällä hapen vajausta. Liesvedellä elokuun mittauksissa on useimpina vuosina 2000-luvulla havaittu alle 4 mg/l happipitoisuutta. Salonselällä alusveden happipitoisuudet ovat olleet tätäkin alhaisempia: vuosina 2011 ja 2012 elokuussa tarkkailupisteen Kynsivesi 20 alusveden happipitoisuus oli alimmillaan sitten 2000-luvun puolivälin, vain 1,8 1,9 mg/l, ja Salonselän alusveden elokuinen happipi- 12

13 toisuus on laskenut vuodesta 2008 lähtien oltuaan 2000-luvun puolivälissä yli 3 mg/l. Vesistön tilan ei tule entisestään heikentyä. Alusveden alhainen happipitoisuus vähentää kalastolle elinkelpoista vesialaa. Lohensukuiset kalalajit joutuvat vaeltamaan näiltä alueilta muualle löytääkseen sopivamman elinympäristön. Havaitut alle 3 mg/l happipitoisuudet ovat liian alhaisia myös tavanomaisimpien talouskalojen kuten hauen, kuhan ja ahvenen viihtymisen kannalta. Siikakosken laitoksen vaikutusalue Siikakosken alapuolelta Kynsiveteen kuuluu Rautalammin reittiin, joka on kokonaisuutena melko vähäkuormitteinen ja karu arvokas vesistöalue. Rautalammin reitti on myös yksi Keski- Suomen uhanalaisen järvitaimenen tärkeimmistä esiintymis- ja lisääntymisalueista. Siikakosken laitoksen vaikutusalueella on useita koskia, joissa taimen lisääntyy. Reitin taimenkantojen tilaa seurataan jatkuvasti. Siikakoskessa, Taikinaisessa, Karinkoskessa, Kellankoskessa, Keskisenkoskessa ja Korholankoskessa (viimeisimpänä aloitettu) on seurattu taimenkantojen tilaa sähkökalastuksin 1990-luvun lopulta lähtien. Poikastiheyksissä on suuriakin vuosien välisiä vaihteluita. Vuoden 2009 jälkeen tiheydet ovat jatkuvasti laskeneet. Vastaava trendi on todettu myös joillakin muilla Keski-Suomen koskilla. Siikakosken 0+ taimenten tiheys on ollut keskimäärin korkeimpia Keski-Suomessa seuratuista koskista, vuosina keskimäärin poikasta aarilla. Osassa Konneveden koskista on inventoitu myös taimenten kutupesiä muutamina viime vuosina. Kutupesien laadun ja määrän perusteella suuria emotaimenia on reitillä vähän. Kynsiveden alapuolisessa Simunankoskessa on havaittu Keski-Suomen suurimpia 0+-ikäisten taimenten tiheyksiä (keskimäärin poikasta aarilla vuosina ) ja myös Konneveden koskireittiä enemmän kutupesiä. Helmikuussa 2012 Konneveden koskireitin seitsemän koskea tulivat Kellankoski Voima Oy:n osake-enemmistön oston myötä Konneveden kunnan hallintaan. Kunnan tavoitteena on kehittää koskireitistä vetovoimainen kestävän kalastuksen kohde, jossa olisi elinvoimainen luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Taimenen elinmahdollisuuksia on parannettu kunnostamalla Konneveden koskireitin koskia. Viimeisimpänä kohteena valmistui Korholankoskien kunnostus vuonna Myös koskien alapuolisten järvien tila vaikuttaa alueen järvitaimenkantojen tilaan, koska taimen käyttää järvialueita syönnös- ja talvehtimisalueinaan. Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitosten kalataloudellisen tarkkailun tulosten mukaan laitosten jätevesien vaikutusalue Siikakoski Salonselkä on hyvää pyyntialuetta, jossa kalasto on monipuolinen ja siellä esiintyy arvostettuja saalislajeja muikkua, siikaa, taimenta ja kuhaa. Taimensaaliissa on suuria vuosien välisiä vaihteluita. Kuhakannat ovat vähitellen voimistuneet, samoin lahnan yksikkösaalis on kasvanut luvulla. Alueen siika-, kuha- ja taimenkantojen tilaan ovat osaltaan vaikuttaneet kalankasvatuslaitosten kompensaatioistutukset. 13

14 14 Vuoden 2011 koeverkkokalastuksen tulosten mukaan Liesveden kalakantojen tila on ekologisen tilan luokittelun vertailujärvien tasolla. Kynsiveden Salonselällä särkikalojen osuus saaliin biomassasta oli hieman korkeampi ja petokalojen osuus alhaisempi kuin vertailujärvissä. Siikakosken ja Kynsiveden Salonselän välisellä alueella kalastetaan aktiivisesti. Vuoteen 2009 asti toteutettujen havaskokeiden ja vuoden 2011 kalastustiedustelun vastausten mukaan pyydysten limoittuminen haittaa jonkin verran kalastusta Siikakosken ja Liesveden välisellä alueella ja myös Kynsiveden Salonselällä. 3) Hankasalmen kunnan ympäristölautakunta on todennut, että päästötarkkailuun ja rehun kulutuksen ja kalojen kasvun avulla laskettuihin ainetaseisiin perustuvat kuormituslaskelmat ovat poikenneet toisistaan sen verran, että sekä kuormitusraja että raja käytettävän rehun sisältämälle fosforimäärälle ovat jatkossakin tarpeen. Kuormitusta on jatkossakin syytä tarkkailla sekä päästötarkkailun että ainetaselaskelman avulla. Laitos on lähialueen ylivoimaisesti suurin vesistöjen fosforikuormittaja. Laitoksen kuormituksella lienee ollut vaikutusta Liesveden ja Salonselän lievää rehevöitymistä osoittaviin klorofylli-a-pitoisuuksiin ja mahdollisesti myös alusveden heikkoon happitilanteeseen loppukesäisin. Alusveden happipitoisuuden lasku on huolestuttavaa ja tilannetta tulee seurata tarkasti, ja alueen vesistökuormitusta tulee pyrkiä vähentämään edelleen. Kynsiveden alueelta on tullut jonkin verran ilmoituksia vedenlaadun ongelmista erityisesti kahden viimeisen vuoden aikana. Pääosin ongelmat liittynevät runsaiden sateiden aiheuttamiin huuhtoutumiin, mutta pistekuormituksellakin lienee vaikutusta osana kokonaisuutta. Mikäli lupa myönnetään toistaiseksi, on siinä määrättävä lupamääräysten tarkistamisesta, mikä mahdollistaa alapuolisen vesistön tilan muutosten huomioon ottamisen. Tekniikan ja menetelmien kehittyminen tekee toiminnan ajoittaisen arvioinnin ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaiden käytäntöjen näkökulmasta tarpeelliseksi. Velvoitetarkkailujen yhteenvetoraportit tulee toimittaa tiedoksi Hankasalmen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain niiden valmistuttua. 4) Konneveden kunnanhallitus on huomauttanut, että Siikakosken kalankasvatuslaitos on merkittävin yksittäinen fosforin pistekuormituksen lähde Konneveden kunnan alueella, jolla on vaikutusta Siikakosken alapuoliseen vesistöön. Fosfori on peräisin kalojen ruokintaan käytetystä rehusta. Laitoksella tulee käyttää kalanrehua, jonka fosforipitoisuus on mahdollisimman alhainen ja ruokinta tulee optimoida niin, ettei yliruokintaa tapahdu.

15 Muistutukset ja mielipiteet Kala-altaiden lietetaskut tyhjennetään kuusi kertaa vuodessa. Lietetaskut tulee kuitenkin tyhjentää tehollisen ruokintakauden aikana kerran kuukaudessa. 5) A kiinteistön Suvanto omistajana vaatii, että Siikakosken kalankasvatuslaitoksen kirjolohen kasvatus lopetettaisiin toistaiseksi tai ympäristöluvan määräyksiä tarkistetaan siten, että sallittuja veteen laskettavia fosforipäästöjä alennetaan. Tuotanto tulisi laskea sellaiselle tasolle, että kasvatettujen kalamäärien jätökset on mahdollista siirtää maalle kompostoitavaksi. Jätteet vastaavat muistuttajan laskelmien mukaan massaltaan vähintään asukkaan tai kesämökkiläisen jätöksiä. Mikäli ala saa ympäristötukea, se tulisi valvoen kohdistaa kasvatuskalan lannan poistamiseen luonnonvesistä. Laitoksella toteutettu vesien puhdistus ei ole ollut riittävää alapuolisen vesistön rehevöitymisen pysäyttämiseksi saatikka vähentämiseen. Tämä näkyy entistä nopeampana rantakivien, kalaverkkojen, katiskojen ym. pintojen peittymisenä kevyellä orgaanisella kiintoaineella ja limalla. Koskisirvikäslajien siiviläverkot täyttyvät nopeasti tällä hajoavalla massalla. Koskisirvikkäät ovat merkittävä virtaavan veden luonnonkalojen ravintokohde. Veden näkösyvyys on heikentynyt. Näihin havaintoihin ei ole vaikuttaneet vuodenaikojen ja vedenkorkeuden vaihtelut, sillä käytännön syistä teemme havaintoja keväällä maaliskuusta alkaen lokakuun loppuun. Epävirallinen havaintosarjamme kattaa nyt vuodet luvulla Suvantovirtaan on kasvanut lietekertymien myötä yhä sankempi ahvenvita-, nauhapalpakko- ja järvisätkinkasvusto ja Kellanlahti on kasvamassa umpeen tiiviistä järviruoko-, järvikaisla-, uistinvita-, vesitatarja ulpukkakasvustoista. Kalasto on myös muuttunut yhä särkikalavaltaisemmaksi. Lahnaparvet imuroivat akanvirtojen kasaamia koskenreunuksia. Vapaa-ajankalastuksessa saaliiksi tulee touko-kesäkuun vaihteessa yhä suurempia haukia, jotka veden lämmetessä siirtyvät syvempiin vesiin. Aikuiset harjukset ja järvitaimenet ovat tyystin kadonneet. Veden väri ei ole viime vuosina juurikaan tummentunut, mikä viittaa siihen, ettei suo- ja metsäojituksen osuus veden laadun heikkenemisessä ole kasvanut merkittävästi. Kalasairauksien leviäminen luonnonkaloihin lienee jätetty huomiotta. Hakemuksessa olisi tullut esittää vertailuarvot laitoksen yläpuolisen Konneveden ja laitoksen alapuolisen koski- ja suvantojakson fosforiarvoista. Jos ravinnekuormia oikeasti halutaan vähentää, tulisi vesiviljelyltä ja kalateollisuudelta vaatia samoja päästörajoja kuin teollisuus- ja asutusjätevesiltä ja toisaalta maa- ja metsätalouslannoitteilta. 6) B, C, D ja E kiinteistön Koskimökki omistajina ovat ilmoittaneet, että he ovat hankkineet kiinteistön omistukseensa syksyllä 15

16 2010. Naapureiden kanssa on keskusteltu veden tilasta ja se on huonontunut selvästi viime vuosina. Järven kotilokanta on lähes täysin hävinnyt. Muistuttajat ovat liittäneet muistutuksen oheen Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tekemän tarkastuksen pöytäkirjan. Muistuttavat huomauttavat, että levän ilmaantuminen uimapaikalle vuonna 2011 ei aiheutunut tehdystä pohjan haraamisesta, sillä levää esiintyi myös vuonna 2012 koko rantaosuudella. Muistuttajien kiinteistöltä ei laske mitään jätevesiä järveen. Kiinteistön käyttö on vähäistä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimittaman tarkastuspöytäkirjan liitteenä olevien vedenlaatutaulukoiden arvot ovat kyseenalaisia. Ilmeisesti kyseessä on laitoksen omavalvonta, eikä se näin ollen ole uskottavaa. Kosken alapuolella esiintyy sopivalla tuulella hajuhaittoja. Jos laitos hoitaisi asiansa oikein, ei tällaista haittaa olisi lainkaan. Vuonna 2012 vedenpinta oli runsaiden sateiden vuoksi korkealla. Kalanviljelylaitoksella on ilmeisesti jouduttu juoksuttamaan runsaasti ylimääräistä vettä. Kuinka paljon ylimääräinen juoksutus on aiheuttanut ravinteiden karkausta ja lupaehtojen ylitystä? Viljelylaitoksen toiminta tällaisessa korkean luontoarvon koskessa on täysin kestämätöntä. Laitoksen lupaehtoja täytyy ehdottomasti tiukentaa ja tarkastukseen panostaa viranomaisten puolelta kunnolla. 16 Hakijan selitys Olennaisia asioita Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnossa ilmeneviä seikkoja ovat, että fosforipäästö tulee laskea päästötarkkailun perusteella ja että Taimen Oy:n esitys päästötarkkailusta hyväksytään ja lupa-ajaksi ehdotetaan 10 vuotta. Kannanotto on yhdenmukainen Maa- ja metsätalousministeriön Kansallisen vesiviljelyohjelman kanssa. Luvan on oltava vähintään 10 vuoden pituinen, jotta yrityksellä on varmuus toiminnan jatkumisesta kannattavan laajuisena. Määräystä altaiden lietetaskujen tyhjentämisestä kasvukauden aikana kerran kuukaudessa ja rehun käytön ollessa suurimmillaan tarvittaessa vähintään kolmen viikon välein, ei tule antaa. Lietetaskut tyhjennetään varmasti niin usein kuin se on järkevää mahdollisimman pienien päästöjen saavuttamiseksi. Liian suuri etukäteen määrätty kaavamainen tyhjennysväli aiheuttaa turhia kustannuksia ja ylimääräisiä päästöjä. Lietetaskujen tyhjennys aiheuttaa aina jonkin verran lietteen sekoittumista veteen ja pienemmät päästöt saavutetaan, kun taskut tyhjennetään sopivin väliajoin ennen taskujen täyttymistä, lietteen kuitenkin jo tiivistyttyä taskuihin. Kansallisen vesiviljelyohjelman perusajatus on selkeästi, että ympäristölupiin ei sisällytetä mitään ympäristön kannalta tosiasiassa turhia tuotantoa rajoittavia tekijöitä ja että sisävesialueen maa-allas- tai kiertovesilaitoksille ainoaksi rajoittavaksi tekijäksi tulee lupaehtoihin ottaa todelliset päästöt. Luvanhakijan omaan harkintaan on jätettävä ne keinot, joilla kye-

17 tään pysymään luvassa sallitun mukaisissa päästöissä. Lietetaskujen tyhjennysväli on juuri sellainen seikka, joka on jätettävä laitoksen omaan harkintaan. Mikäli lupaan sisällytetään lietteen poistoa ym. koskevia lausumia, tulee niiden olla lähinnä ohjeluontoisia ja ainoaksi toimintaa todellisuudessa rajoittavaksi tekijäksi tulee jättää todelliset päästöt. Viljelylaitokselle tulee olla mahdollisuus toimia haluamallaan tavoin, kunhan päästöt pysyvät määrätyissä rajoissa. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen lausunnosta ilmenee, että kokonaisfosforipitoisuudet ovat koko 2000-luvun aikana olleet samalla tasolla, eikä selvää muutosta huonompaan tai parempaan suuntaan ole tapahtunut viimeisen 15 vuoden aikana. Lausunnosta ilmenee, että vesistöt ovat joko erinomaisessa tai hyvässä kunnossa. Edellä esitetty vahvistaa jo edellisen lupakierroksen aikana esitetyssä Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksen tutkimusraportissa todetun, että Siikakosken ja Korholankosken laitokset eivät toimiessaan edes tuolloisen kg:n päästörajan mukaisesti olleet aiheuttaneet merkittävää rehevöitymistä. Tuolloin esitetty yhteispäästöjen 300 kg:n pienentyminen vähentäisi laitosten alapuolisten vesistöjen fosforikuormitusta suhteessa kokonaiskuormitukseen häviävän vähän. Käytännössä tuota muutosta ei voitaisi hajakuormitetussa vesistössä havaita tai mitata. Vesistöjen tilaa säätelee enemmän yläjuoksulta tuleva hajakuormitus. Tärkeää on huomioida Kansallisessa vesiviljelyohjelmassa mainittu peruslähtökohta, jonka mukaan kalanviljelystä saa aiheutua seurauksia lähiympäristölle aivan kuten muustakin yhteiskunnalle tärkeästä toiminnasta, kunhan ympäristön tilassa ei tapahdu juuri kyseisestä toiminnasta aiheutuvaa olennaista heikentymistä. Kalanviljelytoiminnan päästöjä ei siis tulisi rajoittaa muualta tulevien päästöjen vuoksi. Kalanviljelyä ei saa rangaista kohtuuttomilla rajoituksilla muun muassa maatalouden ja haja- ja lomaasuntojen päästöjen vuoksi, vaikka puuttuminen kalanviljelyn päästöihin toki on huomattavasti helpompaa. Hankasalmen ja Konneveden kuntien lausuntojen osalta hakija viittaa edellä mainittuun. Mitään muita kasvatusta rajoittavia lupamääräyksiä kuin päästötarkkailuun perustuva päästöraja ei tule asettaa ja mitään ylimääräistä selvitysvelvollisuutta ei tule määrätä. B:n ym. ja A:n muistutukset ovat tunnepitoisia, eivätkä ne vastaa vesistöjen tilaa koskevia tutkimustuloksia. Niissä ei ole huomioitu muun muassa Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksen tutkimusraportista ilmenevää seikkaa, että vesistöjen tilaa säätelee enemmän vesistöjen yläjuoksulta tuleva hajakuormitus kuin kalankasvatuslaitosten kuormitus. Vuoriston muistutuksessa vaaditaan kalanviljelylle samoja päästörajoja kuin muun muassa asutusjätevesiin ja maa- ja metsätalouslannoitteille. Nämä ovat kuitenkin merkittävä osa hajakuormitusta ja sen osuus Van- 17

18 ginvirran fosforikuormituksesta on ollut noin %. Jos johonkin puututaan, niin pitäisi siis puuttua hajakuormitukseen. B:n ym. muistutuksessa todetaan, että kiinteistö on hankittu vuonna 2010, joten väitteet perustuvat siis hyvin lyhyeen aikaan. Kalanviljelylaitokselta ei ole juoksutettu, eikä edes olisi voinut juoksuttaa, ylimääräistä vettä, eikä mitään ravinteiden karkausta tms. ole tapahtunut. Väitteet omavalvonnan epäluotettavuudesta ovat täysin perättömiä ja loukkaavia ja on syytä jättää omaan arvoonsa. 18 MERKINTÄ Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on tänään antanut päätöksen 131/2013/1 joka koskee Korholankosken kalankasvatuslaitoksen toistaiseksi voimassa olevan luvan lupamääräysten tarkistamista. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Aluehallintovirasto tarkistaa Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämän, Vasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallintooikeuden osittain muuttaman, Siikakosken kalankasvatuslaitoksen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräykset. Uudet lupamääräykset korvaavat kokonaisuudessaan aiemman luvan määräykset. Lupamääräykset Laitoksen rakenteet 1. Kalankasvatuksessa käytetään 32 maa-allasta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin m 2 ja tilavuus noin m 3. Vesi laitokselle otetaan tulokanavaa pitkin yläpuolisesta Konnevedestä ja johdetaan poistokanavaa pitkin Siikakosken alapuolelle. Pilaantumisen ehkäiseminen 2. Laitosta on hoidettava siten, että kalankasvatuksen ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet ja että toiminnasta ei aiheudu melu- eikä hajuhaittoja ympäristölle. 3. Laitoksella kalojen ruokintaan vuosittain käytettävä rehu saa sisältää enintään kg fosforia. Fosforipäästö vesistöön saa olla enintään kg/a. Fosforipäästö lasketaan päästötarkkailun perusteella. Rehua ei saa yliannostella ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. 4. Altaiden lietetaskut on tyhjennettävä lietteestä kasvukauden aikana vähintään kerran kuukaudessa ja muulloin tarpeen mukaan.

19 5. Altaista poistetun lietteen käsittely on järjestettävä siten, että lietteen ja siitä muodostuvan lietekompostin käsittelystä ei aiheudu pohjaveden pilaantumista tai valumia vesistöön. Suodattimen turve on vaihdettava vähintään kerran vuodessa. 19 Jätehuolto 6. Luvan saajan on tehtävä selvitys mahdollisuuksista tehostaa maaaltaiden lietteen poistoa. Selvitys ja suunnitelma lietteen poiston tehostamisesta aikatauluineen on toimitettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle mennessä. Suunnitelman perusteella aluehallintovirasto voi antaa lisämääräyksiä esimerkiksi maa-altaiden rakenteiden muuttamisesta siten, että nykyistä tehokkaampi lietteen poisto on mahdollista. Kemikaalien varastointi 7. Laitosta on hoidettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Toiminnassa syntyvät jätteet on lajiteltava ja varastoitava asianmukaisesti. Jätteiden varastoinnista ja käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa ympäristölle eikä roskaantumista tai hajuhaittaa. Jätteet on toimitettava hyötykäyttöön tai käsiteltäviksi tavanomaisen jätteen tai vaarallisen jätteen käsittelypaikkoihin. 8. Kuolleet kalat on kerättävä talteen ja kompostoitava tai toimitettava hyväksyttyyn vastaanottopaikkaan. Kuolleet kalat on käsiteltävä eläinjätteen käsittelystä annettujen säädösten mukaan. 9. Hyötykäyttökelpoiset lietteet on asianmukaisesti hyödynnettävä. 10. Jätteistä on pidettävä kirjaa, josta ilmenevät niiden määrä, laatu, alkuperä, toimitusaika ja -paikka sekä kuljettaja. 11. Laitoksella käytettävät pesuaineet, torjunta-aineet ja muut kemikaalit tulee varastoida omissa suljetuissa astioissaan siten, että ainetta ei pääse vuototapauksissa maaperään, pohjaveteen tai vesistöön. Häiriö- ja poikkeustilanteet 12. Luvan saajan on ilmoitettava kalankasvatuslaitokseen liittyvistä merkittävistä häiriö- ja poikkeustilanteista Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä sekä havaitut viat ja häiriötekijät on korjattava viipymättä. 13. Jos laitoksella olevissa kaloissa todetaan tai on syytä epäillä olevan eläintautilain nojalla vastustettavaa kalatautia tai muuta tarttuvaa kalatautia, jota ei yleensä esiinny Suomessa, asiasta on ilmoitettava joko kunnan tai aluehallintoviraston eläinlääkärille ja ryhdyttävä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin. Vakavista kalatautitapauksista on ilmoitus tehtävä myös Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

20 20 Tarkkailu- ja raportointimääräykset 14. Luvan saajan on pidettävä ympäristön kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä käyttöpäiväkirjaa. Siihen on merkittävä muun muassa: - päivittäiset virtaamatiedot - viikoittain käytetyt rehumäärät - rehun fosfori- ja typpipitoisuudet - laitokselle tuodut ja laitokselta poistetut kalamäärät viikoittain - tiedot mahdollisista kalataudeista ja käytetyistä lääkkeistä - tiedot käytetyistä kemikaaleista - tiedot lietteen poistosta sekä sen määrästä ja käsittelystä - turvesuodattimen turpeen vaihdot - laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön sekä häiriöiden johdosta tehdyt toimenpiteet. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. 15. Päästöjä vesistöön on tarkkailtava hakemuksessa ja päivätyn täydennyksen liitteessä 7 esitetyn mukaisesti. Viikon kokoomanäyte otetaan kasvatuskaudella joka toinen viikko ja muuna aikana joka kolmas tai neljäs viikko siten, että näytejaksojen kokonaismäärä vuodessa on 20. Päästötarkkailun näytteistä analysoidaan kokonaisfosfori. Päästötarkkailuraportissa on ilmoitettava sekä päästötarkkailun että ainetaseen perusteella lasketut päästöt. Luvan saajan tekemän päästötarkkailun lisäksi akkreditoitu laboratorio ottaa kontrollinäytteet kolme kertaa kasvatuskauden aikana ja kerran kasvatuskauden ulkopuolella. Kontrollinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kiintoaine ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Poistetun lietteen määristä on pidettävä kirjaa. 16. Lupamääräyksissä 14 ja 15 edellytetyllä tavalla tarkistettu käyttö- ja päästötarkkailuohjelma on toimitettava Keski-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle tarkistettavaksi viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailuohjelma on myös toimitettava tiedoksi Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue voi muuttaa käyttö- ja päästötarkkailuohjelmaa edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. 17. Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen tarkkailuohjelman periaatteiden mukaisesti, kuitenkin siten muutettuna, että tarkkailua tehdään nel-