Historiatieteiden palautepäiväretki Pyhännälle 29.4.2010 Humanistisen tiedekunnan historiatieteiden kevään 2010 palaute ja virkistysretken kohteena oli Pyhäntä. Palautepäivän tilaisuuteen osallistui yhteensä 22 opiskelijaa ja kymmenen henkilökunnan jäsentä. Linja auto lähti Linnanmaalta kohti kello 8.30. Matkareittinä oli noin 120 kilometrin taival: Oulu Temmes Kestilä Pyhäntä. Menomatkalla tutustuttiin opettajilta koottuun seminaarityöskentelyn ja opinnäyteohjauksen teemapalautekoontiin, kuultiin Matti Leiviskän reittiesittely sekä tehtiin lyhyt tutustumiskierros Kestilän kirkonkylään. Ensimmäinen varsinainen vierailukohde oli Pyhännän Tavastkengän kylä, jonka maa- ja kotitalousseura tarjosi kylätalolla aamupalan. Matti Leiviskä esitteli Tavastkengän historiaa. Kylätalossa tutustuttiin myös Viestintä tuohitorvista kännyköihin näyttelyyn, jonka jälkeen tehtiin kävelyretki alueen kulttuurimaisemaan tutustumiseksi. Tavastkengältä siirryttiin Pyhännän kirkonkylälle. Ravintola Järvihelmessä nautittiin historiatieteiden sponsoroima lounas, jonka jälkeen osa ryhmästä käveli Pyhännän kunnantalolle ja tutustui matkan varrella olevaan Pyhännän kirkkoon. Palautetilaisuus pidettiin ja Pyhännän kunnantalon auditoriossa kello 13.45 alkaen. Aluksi kuultiin vs. kunnanjohtaja Jouko Nissisen esittämä Pyhännän tervehdys, jonka jälkeen historiatieteiden
opetuksen kehittämistyöryhmän (OKTR) puheenjohtaja Henry Oinas-Kukkonen avasi palautepäivätilaisuuden sekä toimi tilaisuuden puheenjohtajana. Varsinaisessa palautetilaisuudessa Tiima ry:n koulutuspoliittinen vastaava Maija Ruuskanen esitti yhteenvedon kevään aikana kerätystä kurssi- ja seminaaripalautteesta. Opiskelija Karoliina Kemppainen kokosi muistiin seuraavan tiivistetyn koosteen opiskelijapalautteesta ja siitä käydystä keskustelusta: Kurssipalaute Kurssipalautetta oli tullut 68 kpl, yhteensä 17 eri kurssista ja yhdestä kirjatentistä. Kursseihin oltiin pääosin tyytyväisiä, mutta kehitettävääkin löytyy. Palaute jakautui hyvin epätasaisesti eri kurssien välille, mikä hieman vääristää kokonaiskuvaa. Lisäksi peruskursseista saatiin vain kaksi palautelomaketta. Opettajien tulisikin jakaa lomakkeet opiskelijoille kurssin lopussa ja varata aikaa niiden täyttämiseen. Tiima-päivät, joilla palautetta kerätään, eivät tavoita kaikkia. Kritisoitavaa löytyi luentoajoista, kurssien ajoituksesta ja osittain sisällöstä sekä työmäärästä. Ns. virastoaikojen ulkopuolella järjestettäviä luentoja pidettiin huonona asiana. Henkilökunnan mukaan niille ei aina ole vaihtoehtoa, koska päiväajat ovat niin täynnä. Toisaalta historiatieteissä onkin hyvin onnistuttu siinä, etteivät luentosarjat mene aikataulullisesti päällekkäin. Palautelomakkeen ongelmakohtana on, ettei luentoaikojen kohdalla ole tarkempaa erittelyä, joten on vaikea tietää mättääkö joku muukin kuin iltaluennot. Tähän tulisi kiinnittää huomiota. Palautetta tuli myös siitä, ettei kaikkien kurssien ajoitus ole paras mahdollinen. Tästä tulisi pikaisesti saada lisätietoa, jotta palaute voitaisiin ottaa huomioon seuraavissa opetussuunnitelmissa. Kurssien koettiin myös menevän jonkin verran sisällöllisesti päällekkäin. Henkilökunnan mukaan tämä on tärkeä näkökohta, sillä oppiaineella on jatkuvat paineet vähentää opetusta joten päällekkäisyydet tulisi karsia. Tähänkin kaivataan tosin täsmentävää tietoa.
Kurssien sisällöissä aiheuttaa hankaluuksia myös, että ne yritetään saada sopimaan kaikille historian opiskelijoille. Sama sisältö ei välttämättä sovi fukseille ja vanhemmille opiskelijoille sekä toisaalta historian ja aate- ja oppihistorian opiskelijoille. Tätä on henkilökunnan mukaan mietittävä, mutta pieni oppiaine ja pienet resurssit rajoittavat kurssien räätälöimistä vain pienille ryhmille. Luennoilla käytävä keskustelu koettiin positiiviseksi, ja sitä toivottaisiin lisää. Tässä kaivataan kuitenkin myös opiskelijoiden itsensä aloitteellisuutta. Kurssien suoritusmuodot herättivät paljon keskustelua. Palautteessa toivotaan enemmän harjoitustehtäviä, mutta luennoilla kysyttäessä kaikki valitsevat tentin. Osa kokeekin, ettei työläästä tehtävästä aina saa tarpeeksi opintopisteitä työmäärään nähden. Yleinen mielipide kuitenkin on, että tehtävistä oppii tehokkaammin kuin tentistä. Tehtävien ohjeistuksesta henkilökunta muistutti, että epäselvistä asioista tulisi kysyä, ja vielä hyvissä ajoin. Luennoilla käytettäviä dioja pidettiin pääosin hyvänä asiana, mutta sekin mainittiin, ettei niistä ole hyötyä jos joutuu olemaan pois luennolta. Keskustelussa todettiin, että diat ovat ennen kaikkea oheismateriaalia, eikä niissä ole tarkoituskaan olla luentojen koko sisältöä. Tenteistä annettiin palautetta, etteivät tulokset aina ole saatavilla kolmen viikon kuluttua, kuten säännöt määräävät. Kirjatenteissä suurena ongelmana on, ettei kirjoja ole tarpeeksi saatavilla. Kirjastolla saattaa kuitenkin olla niitä useita kappaleita varastossa, mutta niitä ei lainata tai annetaan vain lukusalikäyttöön. Etenkin nyt toukokuussa, kun moni on jo kesätöissä, on todella hankalaa löytää aikaa kirjastossa istumiseen päiväaikaan. Vappuaaton tenttipäivä herätti paljon närkästystä, ja lienee osittain myös resurssien tuhlausta. Seminaaripalaute Seminaareista on kerätty ensimmäistä kertaa palautetta. Palautetta kerättiin sekä opiskelijoilta että opettajilta. Historiatieteet ovat tässä askeleen edellä muuta yliopistoa, sillä lähiaikoina seminaaripalautetta aletaan kerätä laajemminkin.
Eniten keskustelua herätti töiden valmistuminen ja aikatauluissa pysyminen, sillä haitari aloitusistunnosta työn valmistumiseen on aivan liian laaja. Muualla, esimerkiksi Tampereen yliopistossa, on käytössä paljon tiukempi järjestelmä. Proseminaarin eri vaiheet on aikataulutettu hyvin tarkasti, ja jos työtään ei saa valmiiksi, täytyy prosessi käydä seuraavana vuonna uudelleen. Tällaista mallia on osa toivonut meillekin, ja siinä on kieltämättä puolensa. Mallissa on kuitenkin myös hankaluuksia, sillä monilla opiskelijoilla elämäntilanne ei salli kovin tiukkoja aikatauluja, ja vaarana on myös se, ettei töitä ehditä tehdä kunnolla ja hioa loppuun asti. Proseminaarin viivästyminen voi myös pahimmillaan pilata koko opinnot ja pitkittää valmistumista. Joustavuutta pidettiin lopulta parhaana vaihtoehtona. Suurin haaste on se, miten opiskelijat saataisiin ymmärtämään, kuinka paljon aikaa kandidaatintutkielman tekeminen vaatii. Proseminaarin yhteydessä olisi hyvä opetella oman työn aikatauluttamista, sillä siitä on hyötyä myöhemminkin työelämässä. Opettajien jämäkämmän otteen lisäksi kaivataan myös opiskelijoiden vastuullisuutta sekä itseään että muita kohtaan, sillä työn käsittelyn siirtyminen voi vaikeuttaa opponoijan tilannetta. Siirtymävaihetta kandi- ja maisterivaiheen välillä tulisi lyhentää. Gradu-aiheesta olisi hyvä sopia vaikka heti proseminaarin jälkeen, vaikkei sitä alkaisikaan heti tehdä. Kun pikkuhiljaa mietiskelee ja perehtyy aiheeseen, työhön tarttuminen on helpompaa. Ohjaukseen tultaneen kiinnittämään entistä enemmän huomiota, kun jatko-opiskelijoille pakolliset ohjaussopimukset yleistyvät myös alemmilla tasoilla. Meillä voidaan kuitenkin olla iloisia siitä, että ohjaajien lisäksi saamme myös ohjausta, päinvastoin kuin monet muut. Seminaarityöskentelyssä paljon kritiikkiä herätti se, että opiskelijat ovat niin huonosti valmistautuneita istuntoihin, joten keskustelua ei juuri synny. Tässä hyväksi keinoksi onkin koettu töiden sähköinen jakaminen. Palautetilaisuuden jälkeen tutustuttiin Leiviskänkankaan teollisuusalueeseen, jossa kohteena oli PRT-Forest Oy. Matti Leiviskä kertoi Pyhännän ja tehtaiden historiasta sekä niiden historiankirjoittamisesta. Kukin osallistuja sai lahjaksi teoksen Parakeista passiivitaloihin: Suomen
puutaloteollisuuden historia. Paluumatkalla ajettiin Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan kautta ja kuultiin niistä sekä lähialueella olevasta Haapavedestä paikkakuntaesittelyjä ja muisteloita. Kertojina olivat Mika Kopperoinen, Matti Mäntylä ja Matti Salo. Yliopistolle saavuttiin ennen, jo perinteeksi muodostunutta, kello 17 paluuaikaa. Henry Oinas-Kukkonen OKTR, pj.