SEKSIN OSTAMISEN KRIMINALISOINNIN OIKEUDELLISET REUNAEHDOT

TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu Anna Lietonen SEKSIN OSTAMISEN KRIMINALISOINNIN OIKEUDELLISET REUNAEHDOT Pro gradu -tutkielma Julkisoikeus Tampere 2015

TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu LIETONEN ANNA: Seksin ostamisen kriminalisoinnin oikeudelliset reunaehdot Pro Gradu -tutkielma, xvi + 104 sivua. Julkisoikeus Huhtikuu 2015 Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella seksin ostamisen mahdolliseen täyskriminalisointiin liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Kyseessä on pro- ja contra -tyyppinen tutkimus, jossa tutkimuskysymykseen perehdytään sekä kriminalisointia puoltavien että sitä vastustavien oikeustieteellisten argumenttien avulla. Kyseisessä tarkastelussa painotetaan erityisesti perus- ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä arvioimalla sitä, mitkä perus- ja ihmisoikeuksiin pohjautuvat argumentit puoltavat seksin ostamisen täyskriminalisointia ja mitä rajoituksia perus- ja ihmisoikeudet puolestaan asettavat kriminalisoinnille. Tässä tarkastelussa olennaisena osana toimivat myös kriminalisointiperiaatteet, jotka voidaan kytkeä perusoikeuksiin ja niiden rajoitusedellytyksiin. Tämän hetkinen lainsäädäntö kieltää seksin ostamisen vain osittain eli alaikäiseltä sekä parituksen tai ihmiskaupan uhrilta. Sekä Suomessa että kansainvälisesti on käyty keskustelua siitä, miten prostituutioon tulisi suhtautua ja millä lainsäädännöllisillä keinoilla siihen liittyviä haittavaikutuksia tulisi pyrkiä kontrolloimaan. Prostituutiokeskustelussa on nähtävissä kaksi eriä näkökantaa: prostituution lähes kokonaiseen poistamiseen pyrkivät abolitionistit sekä haittavaikutusten esiintymistä ehkäisevää sääntelyä kannattava, regulaatioon perustuva suhtautumistapa. Prostituutiosääntelyyn liittyvässä tarkastelussa on nähtävissä selkeä ero myös siinä, käsitetäänkö prostituutio aina perus- ja ihmisoikeuksia vaarantavaksi toiminnaksi vai käänteisesti liberaalin oikeuskäsityksen mukaiseksi jokaisen yksilön valinnanvapauden ilmentäjäksi. Tutkimusta voidaan pitää lähtökohtaisesti oikeusdogmaattisena, mutta se nojautuu vahvasti myös oikeuspoliittisiksi luonnehdittaviin metodisiin lähtökohtiin. Tämän tutkimuksen pääasiallisena tavoitteena ei ole vastata yksiselitteisesti siihen kysymykseen, tulisiko seksin ostaminen kriminalisoida kokonaan Suomessa. Sen sijaan lähtökohtaisena tarkoituksenani on osoittaa, että seksin ostamisen täyskriminalisointiin liittyen on erittäin vaikea löytää sellaista lainsäädännöllistä ratkaisua, joka ei olisi jollain tapaa ristiriidassa perusoikeusjärjestelmän ja kriminalisointiperiaatteiden kanssa. ii

SISÄLLYS LÄHTEET... v LYHENTEET... xvi 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimuksen taustaa... 1 1.2 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus... 5 1.3 Metodit ja aineisto... 7 1.4 Tutkimuksen rakenne... 9 2 KESKEISET KÄSITTEET JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS... 11 2.1 Tutkimuksessa käytetyt käsitteet... 11 2.1.1 Prostituoitu vai seksityöntekijä?... 11 2.1.2 Seksin ostamisen kriminalisointi... 13 2.2 Perusoikeuksien merkitys rikosoikeudellisessa tarkastelussa... 14 2.2.1 Kriminalisointiperiaatteiden suhde perusoikeusjärjestelmään... 14 2.3 Prostituutio Suomessa... 18 2.3.1 Mitä on prostituutio?... 18 2.3.2 Prostituutioilmiö Suomen historiassa... 23 2.3.3 Prostituutiotilanne tällä hetkellä... 25 2.3.4 Voimassaoleva prostituutiolainsäädäntö... 28 2.4 Suhtautuminen prostituutioon... 33 2.4.1 Abolitionismi... 33 2.4.2 Regulaatio... 35 2.4.3 Prostituutiolainsäädäntö Pohjoismaissa ja eräissä muissa Euroopan valtioissa... 36 3 SEKSIN OSTAMISEN KRIMINALISOINNIN OIKEUDELLISET PERUSTEET... 38 3.1 Perus- ja ihmisoikeudet... 38 3.1.1 Henkilökohtainen koskemattomuus... 38 3.1.2 Yksityiselämän suoja ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus... 40 3.1.2 Tasa-arvo... 44 3.2 Ihmiskauppa ja paritus... 47 3.2.1 Kansainvälinen sääntely... 47 iii

3.2.2 Ihmiskauppa... 51 3.2.3 Paritus... 54 3.2.4 Ihmiskaupan ja parituksen suhde prostituutiopolitiikkaan... 57 3.3 Ruotsin malli esimerkkinä seksin ostamisen kriminalisoinnista... 60 3.3.1 Ruotsalaisen kriminalisointikeskustelun tausta... 60 3.3.2 Seksikauppalain soveltaminen ja käytännön vaikutukset... 64 3.4 Kriminalisointiperiaatteet seksin ostamisen kriminalisoinnin perusteena... 65 3.4.1 Oikeushyvien suojelu... 65 3.4.2 Hyöty haitta-punninnan periaate... 70 3.5.3 Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate... 72 4 SEKSIN OSTAMISEN KRIMINALISOINNIN OIKEUDELLISET RAJOITTEET... 77 4.1 Perus- ja ihmisoikeudet... 77 4.1.1 Yksityiselämän suoja ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus... 77 4.1.2 Elinkeinovapaus... 79 4.2 Kriminalisointiperiaatteet seksin ostamisen kriminalisoinnin rajoitteena... 82 4.2.1 Oikeushyvien suojelu... 82 4.2.2 Hyöty haitta-punninnan periaate... 87 4.2.3 Ultima ratio -periaate... 90 5 LOPUKSI: PUOLESTA VAI VASTAAN?... 95 5.1 Moralismi vs. liberalismi... 95 5.2 Kokonaiskuvan hahmottaminen prostituutiosääntelyn lähtökohtana... 100 iv

LÄHTEET Kirjallisuus Aalto-Heinilä, Maija: Moralismi, liberalismi ja rikosoikeuden rajat. Oikeus 3/2014, s. 259 272. Aaltonen, Jussi Niemi, Johanna: Seksikaupan kohteen hyväksikäyttö: Seksinostokiellon toimivuuden arviointi. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 39/2013. Aromaa, Kauko Lehti, Martti: Naiskauppa, laiton siirtolaisuus ja Suomi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 186/2002. Helsinki 2002. Ervasti, Kaijus: Oikeuspoliittinen tutkimus ja oikeuspolitiikka. Oikeus 4/2007, s. 382 388. Florin, Ola: A Particular Kind of Violence: Swedish Social Policy Puzzles of a Multipurpose Criminal Law. Sexuality Research and Social Policy 9/2012, s. 269 278. Flowers, R. Barri: The prostitution of Women and Girls. North Carolina 2005. Frände, Dan Matikkala, Jussi Tapani, Jussi Tolvanen, Matti Viljanen, Pekka Wahlberg, Markus: Keskeiset rikokset. Helsinki 2006. Holmström, Charlotta Skillbrei, May-Len: Is there a Nordic prostitution regime? Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio Tonry, Michael (toim.): Crime and justice in Scandinavia. Chicago 2011. Holmström, Charlotta: Förbud mot köp av sexuell tjänst i Sverige - en kunskapsöversikt som belyser avsedda effekter och diskuterar i vilken utsträckning förbudet inneburit oav-sedda konsekvenser. 2015. (Internetjulkaisu osoitteessa: http://www.rfsu.se/bildbank/dokument/policys%20etc/forbud_mot_kop_av_sexuell_tjanst_k unskapsoversikt.pdf?epslanguage=sv) v

Husa, Jaakko Mutanen, Anu Pohjolainen, Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. Helsinki 2010. Häkkinen, Antti: Maksettua rakkautta Prostituutiokulttuuria Helsingissä 1860-luvulta nykypäivään. Teoksessa Heikkilä, Matti Vähätalo, Kari (toim.): Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos, s. 90 127. Tampere 1994. Jyrkinen, Marjut: Pohjoista politiikkaa ja prostituutiota. Oikeus 2/1998, s. 93 101. Kainulainen, Heini: Raiskausten käsitteleminen rikosprosessissa uhrin näkökulmasta. Teoksessa Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.): Väkivalta: Seuraamukset ja haavoittuvuus, s. 79 94. Helsinki 2006. Kainulainen, Heini Honkatukia, Päivi Niemi, Johanna: Kuka pelkää rikoksen uhria? Teoksessa Hinkkanen, Ville Mäkipää, Leena (toim.): Suomalainen kriminaalipolitiikka: Näkökulmia teoriaan ja käytäntöön, s. 93 112. Helsinki 2013. Karapuu, Heikki Lavapuro, Juha: Oikeus työhön ja elinkeinovapaus (PL 18). Teoksessa Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, s. 671 710. Helsinki 2011. Karma, Helena Pohjonen, Soile: Oikeusjärjestys ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistäminen. Teoksessa Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.): Väkivalta. Seuraamukset ja haavoittuvuus, s. 95 111. Helsinki 2006. Kimpimäki, Minna: Seksuaalinen itsemääräämisoikeus, oikeushyväajattelu ja moraalisen närkästyksen aika. Oikeus 2/1998, s. 20 29. Kimpimäki, Minna: Ihmiskauppa kansallisena ja kansainvälisenä ongelmana. Lakimies 8/1999, s. 1188 1201. Kimpimäki, Minna: Haureuden harjoittajista ihmiskaupan uhreihin. Tampere 2009. Kontula, Anna: Punainen exodus tutkimustyö seksityöstä Suomessa. Keuruu 2008. vi

Koskenniemi Martti: From apology to utopia. The Structure of International Legal Argument. Helsinki 1989. Lappi-Seppälä, Tapio: Miksi rikosoikeus? Teoksessa Hirvonen, Ari (toim.): Kohti 2000-luvun rikosoikeutta, s. 19 82. Helsinki 1994. Lavapuro, Juha: Oikeustapauskommentti KKO 2005:72. Lakimies 6/2005, s. 955 971. Leminen, Pia: Elämää prostituution jälkeen. Teoksessa Heikkilä, Matti Vähätalo, Kari (toim.): Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos, s. 128 148. Tampere 1994. Linnakangas, Esko: Seksityöntekijöiden ja -asiakkaiden tuloverokohtelu. Oikeus 4/2005, s. 423 435. Länsineva, Pekka: Perusoikeudet nyt. Teoksessa Länsineva, Pekka Viljanen, Veli-Pekka (toim.): Perusoikeuspuheenvuoroja, s. 109 119. Turku 1998. Länsineva, Pekka (a): Ammatinvalinnan vapaus perusoikeutena ja seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi. Edilex-julkaisu 8.2.2006. Länsineva, Pekka (b): Konstitutionalismi, perusoikeudet ja yksityinen valta. Lakimies 7 8/2006 s. 1177 1190. Länsineva, Pekka: Perusoikeudet yksityisten välisissä oikeusriidoissa. Defensor Legis 4/2011, s. 456 466. Marttila, Anne-Maria: Tavoitteena tasa-arvo suomalainen keskustelu rajat ylittävästä prostituutiosta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:37. Melander, Sakari: Kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Lakimies 6/2002, s. 938 961. vii

Melander, Sakari: Kriminalisointiteoria rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset. Helsinki 2008. Melander, Sakari: Rikosoikeus 2010 luvulla. Helsinki 2010. Mill, John Stuart: On Liberty. Alkuteos vuodelta 1859 (saatavilla verkkojulkaisuna osoitteessa www.gutenberg.org/files/34901/34901-h/34901-h.htm). Moreham, Nicole: The Right to Respect for Private Life in the European Convention on Human Rights: A Re-examination. European Human Rights Law Review 1/2008, s. 45 79. Niemi, Johanna: Seksuaalirikosten muutokset ja sukupuolittunut subjekti. Teoksessa Nuotio, Kimmo Herler, Casper Boucht, Johan (toim.): Nykyajan muuttuva oikeus, s. 113 140. Helsinki 2001. Niemi-Kiesiläinen, Johanna Nordborg Gudrun: Women s peace: A Criminal Law Reform in Sweden. Teoksessa Gunnarsson, Åsa Lundström, Karin Niemi-Kiesiläinen, Johanna Nousiainen, Kevät (toim.): Responsible Selves Women in the Nordig legal culture, s. 353 373. Aldershot 2001. Nieminen, Liisa (a): Nais- ja lapsikauppa ihmisoikeusongelmana. Oikeus 2/2005, s. 130 156. Nieminen, Liisa (b): Ihmisarvon loukkaamattomuus perus- ja ihmisoikeussuojan lähtökohtana. Lakimies 1/2005, s. 49 78. Nuotio, Kimmo: Perusoikeuksien merkityksestä rikosoikeudessa. Teoksessa Länsineva Pekka, Viljanen, Veli-Pekka (toim.): Perusoikeus-puheenvuoroja. Turku 1998. Nuutila, Ari-Matti: Rikosoikeudellinen huolimattomuus. Helsinki 1996. Ojala, Timo: Seksuaalirikokset. Porvoo 2014. viii

Ojanen, Tuomas Scheinin, Martin: Suomen valtiosäännön perusperiaatteet. Teoksessa Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, s. 217 226. Helsinki 2011. Outshoorn, Joyce: Introduction: prostitution, women s movements and democratic policies. Teoksessa Outshoorn, Joyce (toim.): The politics of Prostitution, s. 1 20. Cambridge 2004. Pellonpää, Matti: Henkilökohtainen koskemattomuus (PL 7 ). Teoksessa Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, s. 281 301. Helsinki 2011. Rachels, James: Voiko etiikka antaa vastauksia? Teoksessa Launis, Veikko Oksanen, Markku Sajama, Seppo (toim.): Etiikan lukemisto, s. 390 409. Helsinki 2010. Roth, Venla: Paritusta vai ihmiskauppaa? Defensor Legis 3/2007, s. 419 436. Roth, Venla: Defining Human Trafficking, Identifying Its Victims. A Study on the Impact and Future Challenges of the International, European and Finnish Legal Responses to Prostitution-Related Trafficking in Human Beings. Turku 2010. Roth, Venla: Näkymättömät uhrit: seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan tunnistaminen. Lakimies 5/2011 s. 975 999. Roth, Venla: Prostituutio, paritus ja ihmiskauppa. Teoksessa Kantola, Johanna Nousiainen, Kevät Saari, Milja (toim.): Tasa-arvo toisin nähtynä, s. 245 270. Tallinna 2012. Ruuskanen, Minna: The Good Battered Woman : A silence Defendant. Teoksessa Gunnarsson, Åsa Lundström, Karin Niemi-Kiesiläinen, Johanna Nousiainen, Kevät (toim.): Responsible Selves. Women in the Nordic legal culture, s. 311 329. Aldershot 2001. Schulze, Erika: Sexual exploitation and prostitution and its impact on gender equality. European Parliament Study. Directorate-General for international policies: Policy Departmet C. Citizen s right and constitutional affairs. Gender equality. 2014. (Saatavilla osoitteessa http://www.europal.europa.eu/studies) ix

Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Vammala 2003. Skaffari, Pia: Rajat ylittävä prostituutio tutkimus naisten kokemuksista pohjoisen itäprostituutiossa. Tampere 2010. Tapani, Jussi: Seksuaalipalvelujen ostamisen rangaistavuus mitä se kertoo meille rikosoikeudesta? Lakimies 7 8/2012, s. 1226 1229. Tolvanen, Matti: Rikosoikeus moraalisen viestin viejänä pohdintoja seksuaalipalvelujen oston ja myynnin kriminalisoinnista kriminalisointiperiaatteiden valossa. Oikeus 2/2003, s. 181 190. Tolvanen, Matti: Johdatus kriminaalipolitiikan teoriaan. Joensuu 2005. Tuori, Kaarlo: Kriittinen oikeuspositivismi. Helsinki 2000. Tuori, Kaarlo: Tuomarivaltio uhka vai myytti? Lakimies 6/2003, s. 915 943. Träskman, Per Ole: Ostettu seksi on kielletty seksi. Lakimies 3/2004, s. 479 492. Träskman, Per Ole: Lainvalmistelu Pohjoismaissa esimerkkinä seksipalvelun oston kriminalisointi. Teoksessa Hinkkanen, Ville Mäkipää, Leena (toim.): Suomalainen kriminaalipolitiikka - Näkökulmia teoriaan ja käytäntöön, s. 144 160. Helsinki 2013. Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeusuudistus ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lakimies 5 6/1996, s. 788 815. Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Vantaa 2001. Viljanen, Veli-Pekka: Yksityiselämän suoja (PL 10 ). Teoksessa Hallberg, Pekka ym. (toim.): Perusoikeudet, s. 389 411. Helsinki 2011. x

Virallisaineisto Valtiopäiväasiakirjat HE 309/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta HE 6/1997 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi HE 20/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi HE 221/2005 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 :n muuttamisesta HE 229/2014 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun 8 :n muuttamisesta - tähän liittyen Melander, Sakari: Lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 14.1.2015 - Nuotio, Kimmo: Lausunto perustuslakivaliokunnalle 14.1.2015 - Pro-tukipiste ry:n lausunto lakivaliokunnalle 27.11.2014. LaVM 10/2006 vp. Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä rikoslain 20 luvun muuttamisesta. xi

PeVM 25/1994 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta PeVL 23/1997 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi PeVL 36/2002 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta PeVL 17/2006 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä rikoslain 20 luvun muuttamisesta PeVL 56/2014 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä laiksi rikoslain 20 luvun 8 :n muuttamisesta Muu kotimainen virallisaineisto Oikeusministeriön työryhmämietintö 2003:5. Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio. 3.7.2003. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:10. Tasa-arvobarometri 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:23. Kansallinen ihmiskaupparaportti Kertomus 2014. Arvio ihmiskaupan vastaisen toiminnan tilasta ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisesta rikosprosessissa. Helsinki 2014. xii

Ulkomainen virallisaineisto Förbud mot köp av sexuell tjänst - En utvärdering 1999 2008 (SOU 2010:49). Betänkande av Utredningen om utvärdering av förbudet mot köp av sexuell tjänst. Stockholm 2010. Straffelovrådets betænkning om seksualforbrydelser. Betænkning nr. 1534. København 2012. xiii

Oikeuskäytäntö Kansallisten tuomioistuinten ratkaisut KHO 1984 B II 560 KKO 2005:72 KKO 2012:66 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut Dudgeon v. Yhdistynyt kuningaskunta (22.10.1981) F. v. Sveitsi, 11680/85, 55 D.R. 77 (1988) B. v. Ranska (25.3.1992) Laskey, Jaggard ja Brown v. Yhdistynyt kuningaskunta (19.2.1997) A.D.T. v. Yhdistynyt kuningaskunta (31.5.2000) P.G. ja J.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta (25.9.2001) Tremblay v. Ranska (11.9.2007) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut Asia C 268/99 (Aldona Malgorzata Jany ym.), tuomio 20.11.2001 Muut oikeustapaukset Saksan valtiosääntötuomioistuimen ratkaisu BVerwGE 64 (15.12.1981) Ranskan ylimmän asteen hallintotuomioistuimen ratkaisu CCPR/C/75/D/854/1999 (26.7.2002) xiv

Verkkolähteet YLE Uutisten artikkeli 28.6.2010: Nuorten seksikauppa on muuttanut muotoaan. (Saatavilla osoitteessa http://yle.fi/uutiset/nuorten_seksikauppa_on_muuttanut_muotoaan/5587417, viitattu 18.4.2015). Helsingin Sanomien artikkeli 2.2.2015: Tutkimusraportti: Ruotsin seksin ostokielto ei ehkä vähentänytkään prostituutiota. (Saatavilla osoitteessa http://www.hs.fi/ulkomaat/a1422848193078, viitattu 15.4.2015) Helsingin Sanomien artikkeli 20.7.2012: Oikeusministeri Henriksson ajaa seksinoston täyskieltoa. (Saatavilla osoitteessa http://www.hs.fi/politiikka/a1305584781695, viitattu 15.4.2015). Pro-tukipiste ry:n kanta seksin ostamisen yleiskriminalisointiin. Lausunto 5.11.2012. (Saatavilla osoitteessa http://pro-tukipiste.fi/fileadmin/protukipiste/tiedostot/materiaalipankki/kanta_kriminalisointiin_protukipiste.pdf, viitattu 19.3.105) Pro-tukipisteen internetsivut: http://pro-tukipiste.fi/ajankohtainen/browse/4/article/kampanjamuistuttaa-stigma-on-vakava-terveysriski/ (viitattu 16.4.2015). xv

LYHENTEET EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EN Euroopan neuvosto EU Euroopan unioni EY Euroopan yhteisö CEDAW Convention of the Elimination of All Forms of Discrimination against Women CRC Convention on the Rights of the Child HE Hallituksen esitys KHO Korkein hallinto-oikeus KKO Korkein oikeus LaVM Lakivaliokunnan lausunto PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö PL Suomen perustuslaki (731/1999) RFSU Riksförbundet För Sexuell Upplysning SopS Suomen säädöskokoelman (asetuskokoelman) sopimussarja SOU Statens offentliga utredningar vp Valtiopäiväasiakirja YK Yhdistyneet kansakunnat xvi

1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Prostituutio on aihe, joka herättää paljon mielikuvia ja kysymyksiä. Se on voimakkaasti kytköksissä historian aikana muovautuneisiin käsityksiin sukupuolirooleista, naiseudesta, moraalista, vallasta sekä vapaudesta. Aikaisemmin prostituutioon on tyypillisesti liitetty ns. huonon naisen leima ja siihen viittaavat termit ovat olleet hyvin negatiivisesti sävyttyneitä 1. Nykyään prostituutiokeskustelussa painotetaan kuitenkin entistä enemmän myös perusoikeuksiin liittyviä näkökulmia. Prostituoituja ei enää nähdä pelkästään epäsiveellisinä haureuden harjoittajina, vaan heidät käsitetään yhä useammin kansainvälisen ihmiskaupan uhreiksi. Tällöin keskustelun olennaisena ulottuvuutena on jokaisen yksilön henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden turvaaminen. Tuota jokaisen oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen voidaan tarkastella prostituutiokeskustelussa myös käänteisestä näkökulmasta: onko jokaisella myös oikeus halutessaan harjoittaa prostituutiota, mikäli se perustuu täysin vapaaehtoisiin lähtökohtiin? 2 Prostituutio ja siihen liittyvä lainsäädäntö ovatkin puhuttaneet suomalaista yhteiskuntaa useaan otteeseen viimeisten vuosikymmenten aikana. 1990-luvun alun lamavuosien sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä suomalainen prostituutiokulttuuri oli voimakkaassa murroksessa rajojen auettua sekä Viroon että Venäjälle. 3 Pitkän hiljaisemman ajanjakson jälkeen prostituutio nousi siten taas yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi, ja maksullista seksiä koskevaa lainsäädäntöä jouduttiin arvioimaan uudelleen. Seuraava suurempi kehitysaskel prostituutiosääntelyssä otettiin vuonna 2005, jolloin hallitus esitti seksin ostamisen täyskieltoa eli kaikkien seksinostotilanteiden kriminalisoimista. 4 Kiivaan keskustelun myötä eduskunta päätyi ns. kompromissiratkaisuun, jonka myötä rikoslakiin (39/1889) lisättiin osittainen seksinostokielto. Lain 20 luvun 8 :n 1 momentin mukaan seksin ostaminen on kiellettyä parituksen ja ihmiskaupan uhrilta. Tällöin sääntelyn ulkopuolelle jäivät sellaiset tilanteet, joissa seksiä ostetaan prostituutiota ns. vapaaehtoisesti harjoittavalta 1 Esimerkiksi Suomessa on käytetty haureuteen viittaavaa terminologiaa vielä 1970-luvulla. Lisäksi aikaisemmassa lainsäädännössä prostituoituihin on viitattu myös muilla siveettömyyteen ja säädyttömyyteen viittaavilla termeillä. Ks. esim. irtolaislaki 57/1936 ja HE 6/1997 vp. 2 Ks. esim. Kimpimäki 2009, s. 2 3. 3 Ks. esim. Aromaa Lehti 2002, s. 59 60. 4 HE 221/2005 vp.

henkilöltä. 5 Suomalainen prostituutiosääntely on sittemmin noussut uudestaan lainsäätäjän mielenkiinnon kohteeksi. Vuonna 2012 laaditussa hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa määriteltiin yhdeksi tavoitteeksi toteuttaa aikaisempaa kattavampi arviointi seksin ostamiseen liittyvästä lainsäädännöstä. 6 Erityisesti Suomen nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on useaan otteeseen vaatinut, että Suomi seuraisi Ruotsin esimerkkiä ja säätäisi seksin ostamisen täyskiellon, jonka myötä kaikki seksinostotilanteet kriminalisoitaisiin. Henriksson pitää nykyistä lainsäädäntöä riittämättömänä parituksen ja ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi. 7 Samaan lopputulokseen ovat päätyneet myös Johanna Niemi ja Jussi Aaltonen, jotka laativat vuonna 2013 selvityksen seksinostokiellon toimivuudesta Suomessa. Selvityksen mukaan nykyinen lainsäädäntö on epäselvä ja aiheuttaa erilaisia tulkintaongelmia muun muassa tahallisuuskysymysten yhteydessä rikostutkinnassa. 8 Tähän ongelmaan on päätetty vastata täsmentämällä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevaa rikoslain 20 luvun 8 :ää siten, että seksin ostaminen parituksen ja ihmiskaupan uhrilta on rangaistavaa myös tuottamuksellisesti tehtynä. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella on ollut vaikea osoittaa, millaisessa tilanteessa ostajan voidaan edellyttää havaitsevan prostituution liittyvän paritukseen tai ihmiskauppaan. Uudella lakimuutoksella pyritäänkin suojelemaan parituksen ja ihmiskaupan uhreja nykyistä paremmin. 9 Kyseinen säännös tulee voimaan kesäkuussa 2015. Prostituutiota koskeva oikeuspoliittinen keskustelu on ollut sekä Suomessa että kansainvälisestikin voimakkaiden näkemyserojen värittämää. Yksimielisyyttä ei ole saavutettu ensinnäkään siitä, millaisena ilmiönä prostituutio ylipäänsä nähdään ja millaisin keinoin siihen liittyvien haitallisten vaikutusten esiintymistä tulisi pyrkiä estämään. Prostituutiokeskusteluun liittyykin olennaisesti kysymys prostituutiota harjoittavien henkilöiden vapaaehtoisuudesta ja siihen liittyvästä uhrinäkökulmasta. Toiset näkevät prostituution yhtenä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona, jolloin sitä ei voida koskaan pitää vapaaehtoisena valintana. Konkreettisimmalla tasolla tämä yksilön henkilökohtaisen koskemattomuuden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen ilmenee paritukseen ja ihmiskauppaan kytkeytyvässä pakko- 5 Sääntelystä tarkemmin ks. luku 2.3.4. 6 Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012 2015, s. 33. 7 Ks. esim. Helsingin Sanomien artikkeli 20.7.2012: Oikeusministeri Henriksson ajaa seksinoston täyskieltoa. 8 Aaltonen Niemi 2013, s. 116 120. 9 HE 229/2014 vp, s. 1 5. Ks. tästä tarkemmin luvussa 2.3.4. 2

prostituutiossa. Toinen osapuoli on sen sijaan sitä mieltä, että prostituutio voi olla myös yksilön vapaaehtoinen valinta, joka liittyy jokaisen oikeuteen määrätä omasta ruumiistaan ja sukupuolisesta käyttäytymisestään. Tällaisissa näkemyksissä prostituutio voidaan rinnastaa myös elinkeinoon. 10 Edellä mainitut näkemyserot vaikuttavat puolestaan siihen, minkälaista sääntelyä pidetään parhaana vaihtoehtona. Karkean jaottelun mukaisesti suhtautumisessa prostituution sääntelyyn on nähtävissä kaksi eri linjaa: prostituution osittaiseen tai jopa kokonaiseen poistamiseen pyrkivät abolitionistit sekä prostituutiosta aiheutuvien haittojen minimointia korostavat regulaation kannattajat. 11 Näkemyseroja ilmenee myös siinä, nähdäänkö tarpeellisena kohdistaa rikosoikeudellisia toimenpiteitä myyjän, ostajan vai kenties molempien osapuolten toimintaan. Viimeaikaisin kehityssuunta näyttäisi olevan se, että prostituution luonteesta johtuen myyjän toiminnan kriminalisointia ei pidetä tarkoituksenmukaisena, vaan sanktiot pyritään kohdistamaan ennen kaikkea seksiä ostaviin henkilöihin. Tässä kehityksessä erityisesti Ruotsi on toiminut sunnannäyttäjän roolissa kriminalisoimalla pelkästään seksin ostajan toiminnan. 12 Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvä keskustelu liikkuu luonnollisesti usein moraalisten kysymysten alueella. 13 Tämän vuoksi myös prostituutiota ja sen sääntelyä koskevat argumentit ovat usein hyvinkin voimakkaasti moraalisesti värittyneitä. Tästä huolimatta on syytä muistaa, että seksinostotilanteiden kriminalisointiin liittyvä harkinta on ennen kaikkea myös oikeudellinen kysymys. Kriminalisointia pohdittaessa täytyy ottaa huomioon erilaisia perus- ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä sekä punnita eri oikeuksien välisiä suhteita. Vaikka seksin ostaminen nähdäänkin monella tapaa ei-toivottuna ja moraalisesti vääränä ilmiönä, oikeudellisessa viitekehyksessä ei voida juuttua pelkästään arvopohjaiseen argumentointiin. Mahdollisesta täyskriminalisoinnista päätettäessä tulee ottaa huomioon kaikki ne oikeudelliset reunaehdot, joiden puitteissa rikosoikeudellista lainsäädäntöä ylipäätään tuotetaan. Näillä reunaehdoilla viittaan tässä tutkimuksessa erityisesti Sakari Melanderin hahmottelemaan kriminalisointiteoriaan, joka saa käytännön ilmentymänsä kriminalisointiperiaatteina. Laillisuusperiaate, ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate, oikeushyvien suojelun periaate, ultima ratio periaate sekä hyöty-haitta-punninnan periaate auttavat punnitsemaan kysymystä siitä, onko 10 Ks. esim. Kimpimäki 2009, s. 2 3 ja 29 32. 11 Aaltonen Niemi 2013, s. 14 15 ja Schulze 2014, s. 14 26. 12 Ks. tarkemmin luku 3.4. 13 Ks. lisää seksin ja moraalin välisestä suhteesta esim. Frände ym. 2006, s. 127 128. 3

jokin tietty kriminalisointi hyväksyttävissä vai ei. 14 Kriminalisointiperiaatteet ovat puolestaan läheisessä suhteessa perusoikeuksiin ja niiden rajoitusedellytyksiin. 15 Perustuslakivaliokunta on todennut, että yksittäisten perusoikeuksien käyttöön liittyvien kriminalisointien sallittavuutta joudutaan arvioimaan samalla tavoin kuin perusoikeuksien rajoituksia ylipäätään. 16 Prostituutiosääntelyyn liittyykin erittäin olennaisesti tiettyihin perusoikeuksiin ja niiden rajoitusedellytyksiin liittyviä kysymyksiä. Arvioidessaan seksinostokiellon säätämistä koskevaa hallituksen esitystä HE 221/2005 vp perustuslakivaliokunta totesi, että seksin ostamisen kriminalisointi on kiinteästi kytköksissä ostajan ja myyjän itsemääräämisoikeuteen. Yksilön itsemääräämisoikeus kiinnittyy puolestaan eri perusoikeuksiin, erityisesti perustuslain (731/1999) 7 :ssä määriteltyyn henkilökohtaiseen vapauteen sekä 10 :ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan. Lausunnossa muistutettiin siitä, että yksityiselämän suoja kattaa jokaisen yksilön oikeuden solmia vapaasti suhteita muihin ihmisiin sekä oikeuden määrätä itsensä ja ruumiinsa lisäksi myös seksuaalisesta käyttäytymisestään. Myyjän näkökulmasta merkittävänä pidettiin myös perustuslain 18 :ssä määriteltyä oikeutta työhön sekä elinkeinovapauteen. 17 Seksin ostamisen kriminalisointiin liittyvässä perusoikeustarkastelussa ei voida sivuuttaa myöskään ihmiskauppaan ja paritukseen liittyviä kysymyksiä. Ihmiskauppa on globaali ongelma, joka koskettaa myös Suomea. 18 Erilaisten arvioiden mukaan ihmiskaupan uhrien määrä liikkuu useissa miljoonissa vuosittain. Tutkimusten mukaan yleisin ihmiskaupan syy Euroopassa on seksuaalinen hyväksikäyttö, joka käsittää 62 % uhreista. Näistä 96 % on naisia ja tyttöjä. Nimenomaan seksuaalisen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan määrä on kasvanut viime vuosien aikana kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta. Ongelma on tunnistettu myös EU-tasolla, jossa pyritään vaikuttamaan ilmiöön erilaisilla strategioilla, toimenpiteillä ja ohjelmilla. Vaikka ihmiskaupan ja prostituution välinen suhde on pystytty selkeästi osoittamaan, EU on toistaiseksi keskittynyt vain ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön sääntelyn ohjaamiseen. Siten prostituution sääntelystä päättäminen on jäänyt kunkin jäsenvaltion oman 14 Melander 2008, s. 173. Ks. myös Tolvanen 2005, s. 142 161 sekä Nuutila 1996, s. 76 90. 15 Nuutila 1996, s. 68 ja Melander 2008, s. 95. 16 PeVL 23/1997 vp, s. 2 3. 17 PeVL 17/2006 vp, s. 2 3. 18 Ks. esim. Roth 2011, s. 975. 4

harkinnan varaan. 19 Prostituutioon ja sääntelyyn liittyvässä keskustelussa olennaista onkin huomioida prostituutioilmiön monimuotoisuus ja sen perusoikeusherkkyys. Suhtautumistapojen välisessä kahtiajaossa mielenkiintoista onkin se, että kiistan kummatkin osapuolet pyrkivät periaatteellisesti samaan lopputulokseen eli prostituutiota harjoittavien henkilöiden mahdollisimman laajamittaiseen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Erot löytyvät kuitenkin siitä, minkälaisina kyseisten oikeuksien ydinsisällöt käsitetään ja minkälaisessa suhteessa eri perusoikeudet ovat toisiinsa nähden. Tähän liittyen olennaisena kysymyksenä voidaan pitää myös sitä, missä määrin julkisen vallan on toisaalta turvattava tiettyjen perusoikeuksien toteutuminen perustuslain 22 :n nojalla ja toisaalta missä suhteessa samanaikaisesti kunnioitettava jokaisen yksilön autonomiaa ja oikeutta tehdä omaa itseään koskevia päätöksiä. Prostituutiota on tutkittu suhteellisen paljon eri tieteenaloilla. 20 Suomalaisessa oikeustieteessä viime aikoina tehdyistä prostituutioon liittyvistä tutkimuksista ja selvityksistä voidaan mainita erityisesti Minna Kimpimäen tuotanto 21 sekä Johanna Niemen ja Jussi Aaltosen laatima selvitys seksinostokiellon toimivuudesta Suomessa. Prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa on tutkinut puolestaan laajalti Venla Roth 22. Lisäksi prostituutiosääntelystä on kirjoitettu useita oikeustieteellisiä artikkeleita 23. Aikaisemman prostituutiotutkimuksen laajuudesta huolimatta näkisin, että käsillä oleva tutkimus tuo tähän kenttään uudenlaisen näkökulman huomioimalla entistä laajemmin nimenomaan seksin ostamisen kriminalisointiin liittyvät perus- ja ihmisoikeuslähtöiset pro- ja contra-argumentit. 1.2 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat seksin ostamisen täyskriminalisoinnin oikeudelliset reunaehdot. Tuohon kysymykseen haetaan vastausta seuraavien alakysymys- 19 Schulze 2014, s. 78. 20 Ks. esim. Skaffari 2010, s. 18 22. Ks. myös Kontula 2008. 21 Erityisesti Kimpimäki 2009. 22 Erityisesti Roth 2010. 23 Ks. esim. Tolvanen 2003, Träskman 2004 ja Tapani 2012. 5

ten avulla: 1. Mitkä ovat seksin ostamisen kriminalisoinnin oikeudelliset perusteet? 2. Mitkä ovat seksin ostamisen kriminalisoinnin oikeudelliset rajoitteet? Kyseessä on siis pro- ja contra -tyyppinen tutkimus, jossa tutkimuskysymykseen perehdytään sekä kriminalisointia puoltavien että sitä vastustavien oikeustieteellisten argumenttien avulla. Kyseisessä tarkastelussa painotetaan erityisesti perus- ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä arvioimalla sitä, mitkä perus- ja ihmisoikeuksiin pohjautuvat argumentit puoltavat seksin ostamisen täyskriminalisointia ja mitä rajoituksia perus- ja ihmisoikeudet puolestaan asettavat kriminalisoinnille. Tässä tarkastelussa olennaisena osana toimivat myös kriminalisointiperiaatteet, jotka edellä todetun mukaisesti ovat läheisessä suhteessa perusoikeuksiin ja niiden rajoitusedellytyksiin. Kriminalisointiperiaatteiden osalta olen ottanut tarkasteltavaksi ne periaatteet, jotka näkemykseni mukaan ovat merkityksellisimpiä ja kyseenalaisimpia nimenomaan seksin ostamisen kriminalisointia koskevassa keskustelussa. Tämän tutkimuksen pääasiallisena tavoitteena ei ole vastata yksiselitteisesti siihen kysymykseen, tulisiko seksin ostaminen kriminalisoida kokonaan Suomessa. Sen sijaan lähtökohtaisena tarkoituksenani on osoittaa, että seksin ostamisen täyskriminalisointiin liittyen on erittäin vaikea löytää sellaista lainsäädännöllistä ratkaisua, joka ei olisi jollain tapaa perusoikeusjärjestelmän ja kriminalisointiperiaatteiden kanssa ristiriidassa. Lisäksi tutkimuksen avulla pyritään muistuttamaan siitä, että seksin ostamisen kriminalisointiin liittyvät oikeudelliset reunaehdot tulee pyrkiä määrittelemään mahdollisimman kattavasti ja rationaalisesti. Koska tutkimustehtävänä on noiden oikeudellisten reunaehtojen tarkastelu, se tuo väistämättä mukanaan vaatimuksen melko laajaan kokonaisuuteen perehtymisestä. Omat haasteensa asettaa myös prostituutioilmiön monimuotoisuus ylipäänsä: siihen liittyy runsaasti erilaisia ulottuvuuksia niin sosiaalisiin, taloudellisiin kuin historiallisiinkin kysymyksiin liittyen. Tällöin vaarana on tutkimuksellisesta näkökulmasta katsottuna liiallinen sivupoluille eksyminen ja tutkimuksen kenties tarpeetonkin laajeneminen. Tätä kompastuskiveä pyrin kuitenkin välttämään keskittämällä tarkasteluni erityisesti prostituutioilmiöön liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin. Tavoitteena on suorittaa kyseistä tarkastelua mahdollisimman objektiivisesti sekä kriminalisointia perustelevien että sitä rajoittavien tekijöiden suhteen. 6

Pidän tutkimusta siinä mielessä tärkeänä ja ajankohtaisena, että lainsäätäjä on viime vuosien aikana osoittanut olevansa selvästi kiinnostunut seksin ostamista koskevan lainsäädännön tiukentamisesta. Uudella lakimuutoksella on otettu askel vielä pidemmälle, kuin osittaisen seksinostokiellon säätämisen yhteydessä tehtiin. Uskoisin, että mikäli uusikaan lakimuutos ei toimi toivotulla tavalla, edessä on ennemmin tai myöhemmin uusi keskustelu mahdollisen täyskriminalisoinnin säätämisestä. Tätä tutkimusta voidaan pitää pääsääntöisesti julkisoikeuden alaan sijoittuvana valtiosääntöoikeudellisena tutkimuksena, jossa liikutaan ajoittain myös rikosoikeudellisella alueella. Kriminalisointeorian yhteydessä kaikki kriminalisointiperiaatteet on kuitenkin suhteutettu perusoikeusjärjestelmään sekä EU-oikeuteen, mikä osoittaa rikosoikeuden olevan läheisessä suhteessa myös valtiosääntöoikeuteen. 24 Siten tässä tutkimuksessa suoritettavaa rikosoikeudellista tarkastelua voidaan pitää edellä mainituin osin yhtenä valtiosääntöoikeudellisen ulottuvuuden osatekijänä. 1.3 Metodit ja aineisto Tätä tutkimusta on lähtökohtaisesti melko haasteellista asettaa juuri tietynlaiseen metodiseen muottiin. Tutkimuskysymystä lähestytään monien eri näkökulmien kautta, ja tutkimuksen olennaisena palasena oleva prostituutio on yleisesti ottaen hyvin moniulotteinen ilmiö. Koska tutkimuksessa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta (de lege lata) erityisesti perusoikeuksien ja niiden rajoitusedellytysten osalta, tutkimuksen metodinen perusta on siten lainopissa eli oikeusdogmatiikassa. Lainopin tehtävänä on voimassa olevan oikeuden sääntöjen systematisoinnin ja tulkinnan lisäksi myös institutionaalista tukea ja yhteisöllistä hyväksyntää nauttivien oikeusperiaatteiden arvosidonnainen punninta. Lainopillista metodia hyödyntävä tutkimus tuottaa siten perusteltuja oikeudellisia systematisointi- ja tulkintakannanottoja voimassa olevan oikeuden säännöistä. 25 Tämän tutkimuksen yhteydessä voitaisiin nähdäkseni viitata myös perusoikeuskeskeiseen laintulkintaoppiin, ainakin mikäli käsitämme sen Siltalan määrittelemällä tavalla. Hänen luonnehdintansa mukaisesti perusoikeuskeskeinen laintulkintaoppi asettaa voimassa olevan perusoikeusjärjestelmän vakioiduksi kiintopisteeksi, johon oikeudellinen systematiikka ja sääntötason tulkinta sekä oikeusperiaatteiden ja muiden oikeudellisten 24 Melander 2010, s. 20. 25 Siltala 2003, s. 108 109. Ks. myös Husa Pohjolainen 2010, s. 20 21. 7

ratkaisustandardien punninta on viime kädessä palautettavissa ja jota vasten toteutetun oikeudellisen tulkinnan, systematisoinnin ja punninnan oikeellisuutta tulee viime kädessä arvioida. 26 Tämä kuvaus koskettaakin tätä tutkimusta siinä mielessä, että seksin ostamisen täyskriminalisointia perustelevia ja sitä rajoittavia argumentteja peilataan jatkuvasti perusoikeusjärjestelmään niin yksittäisten perusoikeuksien kuin kriminalisointiperiaatteidenkin kohdalla. Vaikka käsillä oleva tutkimus on väistämättä lainopillinen, se nojaa voimakkaasti myös oikeuspoliittisiksi luonnehdittaviin metodisiin lähtökohtiin. Oikeuspoliittisella tutkimuksella voidaan viitata tutkimukseen, jolla on pyrkimys tai kyky vaikuttaa oikeuspoliittiseen päätöksentekoon, lainvalmisteluun sekä suunnitteluun. 27 Oikeuspoliittinen tutkimus kytkeytyy siten yhteiskunnalliseen tavoitteenasetteluun ja suunnitteluun tuomalla siihen oikeudellista näkökulmaa esimerkiksi lainsäädännön vaikutusten arvioinnin myötä. 28 Tämän tutkimuksen pääpaino ei ole de lege ferenda -tyyppisessä pohdinnassa, mutta siitä huolimatta pidän oikeuspoliittista ulottuvuutta merkittävänä tutkimuksen osatekijänä. Prostituutiosääntely on hyvin voimakkaasti sidoksissa edellä mainittuun yhteiskunnalliseen tavoitteenasetteluun ja esimerkiksi ultima ratio -periaatteen yhteydessä joudutaan tarkastelemaan hyvinkin laajasti myös muita kuin puhtaasti oikeustieteellisiä seikkoja. Lisäksi kysymyksenasettelu suuntaa tutkimuksen jo lähtökohtaisesti lainvalmisteluvaiheeseen, jossa joudutaan tasapainottelemaan oikeuden ja politiikan välimaastossa. Viljanen onkin todennut, että oikeus ei määritä kaikkea politiikan sisältöä, mutta politiikka ei myöskään ole riippumaton poliittiseen päätöksentekoon kohdistuvista oikeudellisista reunaehdoista. 29 Tutkimuksen aineisto koostuu pääosin oikeuskirjallisuudesta sekä lainvalmisteluaineistosta. Prostituutioilmiön luonteesta johtuen olen oikeustieteellisen aineiston lisäksi tarkastellut joissain kohdin myös muilta tieteenaloilta olevaa aineistoa. Koska käsillä oleva tutkimus pohjautuu Sakari Melanderin hahmottelemaan kriminalisointiteoriaan, hänen kriminalisointiperiaatteita käsittelevä väitöskirjansa 30 on tutkimuksen keskeisimpiä lähdeteoksia. Kriminalisointiperiaatteiden osalta tutkimuksessa on käytetty myös Matti Tolvasen laatimaa aiheeseen liittyvää 26 Siltala 2003, s. 571. 27 Ervasti 2007, s. 382. Ervasti kritisoikin sitä, että oikeusdogmatiikan piirissä ei ole perinteisesti oltu erityisen kiinnostuneita sellaisen tiedon tuottamiseen, josta olisi hyötyä oikeuspoliittisen päätöksenteon ja suunnittelun näkökulmasta. Ks. Ervasti 2007, s. 384. 28 Husa Pohjolainen 2010, s. 19. 29 Viljanen 2001, s. 345. Ks. myös Melander 2008, s. 146 157 ja Tuori 2000, s. 149 154. 30 Melander 2008. 8

oikeuskirjallisuutta. Tutkimusaiheen voimakkaasta perusoikeusherkkyydestä johtuen olennaisena lähdeaineistona on perusoikeuksiin ja niiden rajoitusedellytyksiin liittyvä oikeustieteellinen kirjallisuus. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita erityisesti Veli-Pekka Viljasen väitöskirja 31. Merkittävää lähdemateriaalia ovat tarjonneet myös Minna Kimpimäen ja Johanna Niemen prostituutiosääntelyä käsittelevät teokset ja artikkelit. Ihmiskauppakysymyksiin liittyen Venla Rothin tuotanto on ollut merkittävässä roolissa. Koska tutkimuskysymys kattaa varsin laajan ja monipuolisen alueen, myös erilaisten työryhmien laatimat selvitykset ovat nousseet tärkeäksi lähdeaineistoksi. Tutkimuksessa tarkastellaan edellä mainittujen lähteiden lisäksi prostituutiosääntelyyn, perusoikeuksiin ja rikosoikeuteen liittyvää lainvalmisteluaineistoa eli käytännössä hallituksen esityksiä sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoja. 1.4 Tutkimuksen rakenne Käsillä olevan johdantoluvun jälkeen luvussa 2 tarkastellaan tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ja teoreettista viitekehystä. Luvussa esitellään tutkimuksen kannalta merkittävimmät käsitteet sekä osoitetaan tutkimuksen perustana oleva kriminalisointiperiaatteiden ja perusoikeusjärjestelmän välinen yhteys. Lisäksi luvussa taustoitetaan suomalaista prostituutiokeskustelua sekä luodaan katsaus prostituutiota säätelevään kansainväliseen lainsäädäntöön. Kyseisen luvun tarkoituksena luoda yleiskatsaus prostituutioilmiöstä ja siihen liittyvästä sääntelystä sekä pohjustaa seuraavissa luvuissa suoritettavaa pro- ja contra-argumenttien tarkastelua. Olen jakanut tutkimuksen ns. pääaineksen eli pro- ja contra-argumenttien käsittelyn kahteen eri lukuun. Luvussa 3 syvennytään niihin tekijöihin, joilla mahdollista seksin ostamisen täyskriminalisointia voidaan perustella. Luku rakentuu siten, että ensin käsitellään kriminalisointia puoltavia perusoikeusargumentteja ja sen jälkeen syvennytään ihmiskauppaan ja paritukseen. Näiden lisäksi luvussa esitellään ruotsalaista prostituutiolainsäädäntöä ja sen käytännön vaikutuksia. Luvun loppupuolella tarkastellaan kriminalisointia puoltavia kriminalisointiperiaatteita. Seuraava 4. luku rakentuu lähtökohtaisesti samoin kuin edellinenkin, mutta näkökulma on tällä kertaa päinvastainen. Luvussa esitellään ensin kriminalisointia rajoittavat, perusoikeusjärjestelmään pohjautuvat argumentit sekä tarkastellaan tämän jälkeen niitä kriminalisointiperi- 31 Viljanen 2001. 9

aatteita, joiden valossa mahdollista täyskriminalisointia voidaan pitää kyseenalaisena. Tämän jälkeen luvussa 5 pohditaan moralismiin ja liberalismiin liittyviä näkökulmia ja vedetään yhteen tutkimuksen aikana heränneet ajatukset. 10

2 KESKEISET KÄSITTEET JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS 2.1 Tutkimuksessa käytetyt käsitteet 2.1.1 Prostituoitu vai seksityöntekijä? Prostituutioon liittyvässä keskustelussa käytettävä käsitteistö vaihtelee jonkin verran sen käyttäjästä ja asiayhteydestä riippuen. Tietyn käsitteen valitseminen kertoo usein jo siitä, minkälaisena ilmiönä puhuja/kirjoittaja prostituutiota pitää. Yleisimmin käytetään käsitettä prostituoitu kuvaamaan sitä henkilöä, joka toimii seksinostotilanteessa seksin myyjänä. Usein synonyymina käytetään sanaa seksityöntekijä tai seksityöläinen. Mikäli halutaan korostaa prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa, saatetaan käyttää myös seksuaalisen hyväksikäytön uhriin viittaavia ilmauksia. Tämän vuoksi onkin tärkeää selventää, mitä käsitteitä nimenomaan tässä tutkimuksessa käytetään ja miksi. Varsinaista prostituution määritelmä tarkastellaan hieman myöhemmin luvussa 2.3.1. Prostituutioon liittyvä terminologia on epäyhtenäistä myös lainsäädännössä. Tämä johtuu osittain siitä, että seksinostoa käsittelevät lait on säädetty eri ajankohtina eikä käytettävä käsitteistö ole vakiintunut. Termi seksuaalipalvelut toistuu seksin ostamista alaikäiseltä käsittelevän säännöksen lisäksi järjestyslaissa (612/2003), jossa kielletään seksuaalipalveluiden tarjoaminen julkisella paikalla. Termiä on kritisoitu siitä, että se saattaa harhaanjohtavasti viitata myös sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät varsinaisesti liity maksulliseen seksiin. Seksuaalipalveluilla voidaan nimittäin joissain yhteydessä tarkoittaa myös ns. hyvän tavan mukaisia seksuaalisuuteen liittyviä palveluita kuten seksuaaliterapiaa tai -neuvontaa. Lisäksi termiä seksuaalipalvelut voidaan pitää sellaisen epätasa-arvoisena pidettävän ajattelumallin ilmentymänä, jossa seksuaalisuus käsitetään jonkinlaiseksi toisen sukupuolen (yleisimmin naisten) tarjoamaksi palveluksi. 32 Näistä edellä mainituista syistä vältän myös itse kyseisen termin käyttöä tässä tutkimuksessa. 33 Käsitteen seksityöläinen tai seksityöntekijä käyttäminen ei myöskään ole yksiselitteistä. 32 Aaltonen Niemi 2013, s. 11. 33 Huomautettakoon kuitenkin, että mikäli jossain kohtaa tutkimuksessa esiintyy kyseinen termi, se liittyy lähinnä lähdeteoksessa olleen tekstin referoimiseen. Joissain tapauksissa olen jättänyt termin seksuaalipalvelut muokkaamatta, mikäli alkuperäisen tekstin tekijä on käyttänyt sitä. 11

Esimerkiksi Aaltonen ja Niemi ovat oikeusministeriölle laatimassaan selvityksessä todenneet, etteivät halua käyttää kyseistä termiä, koska selvityksen yhteydessä ei tullut ilmi sellaisia tilanteita, joissa prostituoitujen toiminnassa olisi sovellettu työlainsäädäntöä tai täytetty yrittäjyyteen liittyviä velvollisuuksia. 34 Olen itse tutkimuksen tekijänä samaa mieltä siitä, että käsitteen varsinainen sisältö jää useimmissa tapauksissa kyseenalaiseksi: juridisessa mielessä seksityötä pidetään harvemmin samanlaisena työn muotona kuin esimerkiksi toimistotyötä. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KK0 2005:72 oli kyse tilanteesta, jossa syyttömänä vangittuna ollut prostituoitu oli vapauduttuaan vaatinut valtiolta korvauksia menetetyistä ansioistaan, koska oli vangitsemisensa aikana estynyt hankkimasta toimeentuloaan. Korkein oikeus hylkäsi prostituoidun vaatimuksen vedoten muun muassa siihen, prostituutiota on yleisesti Suomessa pidetty hyvän tavan vastaisena toimintana eivätkä siihen liittyvät sopimukset siten ole päteviä. Tällöin ko. sopimukseen liittyviä saatavia ei voida periä oikeusteitse. 35 Oikeuskäytännössä prostituutiota on lähestytty myös toisesta näkökulmasta. Esimerkiksi tapauksessa KHO 1984 B II 560 korkein hallinto-oikeus tuli siihen tulokseen, että prostituution harjoittamisesta saadut tulot ovat verotuksessa tuloveron alaista tuloa. 36 Myös osa prostituutiota harjoittavista henkilöistä pitää työtään yhtenä työnä muiden joukossa: heidän mukaansa prostituutio ei ole ainut työ, johon sisältyy riski huonoista työolosuhteista. Lisäksi he pitävät prostituutiota mahdollisuutena suurempiin tuloihin sekä joustaviin työaikoihin. Tätä näkökulmaa edustavat prostituoidut ovatkin kritisoineet voimakkaasti Ruotsin lainsäädäntöä siitä, että se estää edellä mainittujen seikkojen toteutumisen. 37 Edellä esitetystä huolimatta tässä tutkimuksessa käytetään ajoittain sanaa seksityöntekijä synonyymilla prostituoidulle. Tätä tehdään lähinnä tekstin elävöittämiseksi eikä tarkoituksena ole ottaa sanavalinnalla kantaa siihen, voidaanko prostituutiota todellisuudessa pitää yhtenä 34 Aaltonen Niemi 2013, s. 11. 35 Esimerkiksi Lavapuro on kuitenkin perustellusti kritisoinut kyseistä ratkaisua. Oikeustapauskommentissaan hän kyseenalaistaa korkeimman oikeuden suhtautumisen perustuslain takaamaan elinkeinovapauteen ja sen hyväksyttäviin rajoitusedellytyksiin. Lavapuro muistuttaa siitä, että perusoikeusnäkökulmasta tietyn ihmisryhmän luokitteleminen valtaväestöstä poikkeavaksi ryhmäksi, joka ei lähtökohtaisesti ansaitse samoja oikeuksia kuin valtaväestö, on lähtökohtaisesti pätemätön luokittelu riippumatta siitä, voidaanko kyseinen luokittelu oikeuttaa perinteeseen vedoten vai ei. Ks. tarkemmin Lavapuro 2005, s. 960 971. 36 Ks. myös Linnakangas 2005. 37 Schulze 2014, s. 8. 12

lainmukaisena ja hyvän tavan mukaisena työnteon muotona 38. Pääosin tässä tutkimuksessa pyritään kuitenkin käyttämään käsitettä prostituoitu, joka mielestäni kuvaa käytettävissä olevista vaihtoehdoista neutraaleimmalla tavalla prostituutiota harjoittavaa henkilöä. Kyseisen termin käyttö on vakiintunut myös (oikeus)tieteellisessä kirjallisuudessa. 2.1.2 Seksin ostamisen kriminalisointi Tämän tutkimuksen kannalta on olennaista nostaa esille myös se seikka, että tässä työssä tarkastellaan nimenomaan seksin ostamisen kriminalisointiin liittyviä kysymyksiä. Kun Suomessa ryhdyttiin 1990-luvun suuren prostituutiokulttuurin murroksen jälkeen keskustelemaan prostituutioon liittyvästä sääntelystä, pääpaino oli nimenomaan seksin ostamisen kriminalisoimisessa. Malli tähän omaksuttiin kenties voimakkaimmin Ruotsista, missä oli vuonna 1999 toteutettu merkittävä prostituutioon kohdistuvan sääntelyn muutos kriminalisoimalla pelkästään seksin ostajan toiminta. 39 Kansainvälisesti ja historiallisesti tarkasteluna seksin ostamisen kriminalisoimisessa ei sinällään ole mitään uutta, sillä ostajaan kohdistuvia kieltoja on esiintynyt vuosikymmenten aikana eri puolilla maailmaa. Näihin ostokieltoihin on kuitenkin aina liittynyt myös prostituoidun toiminnan kriminalisointi eli samalla myös seksin myyminen on ollut kiellettyä. 40 Myös Ruotsissa ehdotettiin ensin sekä ostajan että myyjän toiminnan kriminalisoimista, mutta tämä sai aikaan voimakasta vastustusta. Ruotsissa nähtiin (ja nähdään edelleen) prostituutio nimenomaan yhtenä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona, jolloin olisi ollut ristiriitaista kriminalisoida myös prostituoidun toiminta. 41 Ajateltiin myös, että kysyntää vähentämällä vähennettäisiin siten varsinaisen prostituutionkin määrää. Ruotsalaista lainsäädäntöä onkin pidetty eräänlaisena pioneerina prostituutiosääntelyn kentällä. Maa on esittänyt useaan kertaan toiveensa siitä, että myös muut Euroopan valtiot seuraisivat Ruotsin esimerkkiä. 42 Tilannetta, jossa seksin myyminen on sallittua mutta ostaminen on kiellettyä, voitaisiin pitää epäjohdonmukaisena ja epäselvänä. Pelkästään ostamisen kriminalisoiminen on kuitenkin perusteltua myös ns. toisintoimimismahdollisuuteen liittyvien tekijöiden vuoksi. Mikäli prosti- 38 Tästä tematiikasta tarkemmin ks. luku 4.1.2. 39 Ks. ruotsalaisesta lainsäädännöstä lisää luku 3.3. 40 Aaltonen Niemi 2013, s. 21 23. 41 Träskman 2004, s. 480 481. 42 Schulze 2014, s. 51 54. 13

tuoitu tarjoaa seksipalveluita paritukseen tai ihmiskauppaan liittyvän seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena, seksipalvelujen myymisen tai tarjoamisen rangaistavuus ei voisi olla hyväksyttävissä prostituoidun toisintoimimismahdollisuuden puuttumisen vuoksi. Rikosoikeudellinen konformiteettiperiaate edellyttää, että rangaistusvastuun syntymiseksi yksilöllä on ollut kyky ja tilaisuus toimia toisin. Mikäli tällaista kykyä tai tilaisuutta ei ole ollut, käyttäytymistä ei voida pitää rikosoikeudellisesti moitittavana eikä yksilöä voida rangaista. 43 Tässä tutkimuksessa viitataan jatkuvasti käsitteeseen seksin ostamisen kriminalisointi. Tällä tarkoitetaan useimmissa tapauksissa nimenomaan mahdollista seksin ostamisen täyskieltoa eli tilannetta, jossa kaikki seksinostotilanteet kriminalisoitaisiin. Tällöin kiellettyä olisi ostaa seksiä parituksen tai ihmiskaupan uhrin lisäksi myös sitä vapaaehtoisesti tarjoavalta prostituoidulta. Kuten jo aikaisemmin todettiin, tällä hetkellä seksin ostaminen on kielletty ainoastaan alaikäiseltä sekä parituksen tai ihmiskaupan uhrina olevalta henkilöltä. Lisäksi maksullisen seksin ostaminen ja myyminen ovat kiellettyjä julkisella paikalla. 44 2.2 Perusoikeuksien merkitys rikosoikeudellisessa tarkastelussa 2.2.1 Kriminalisointiperiaatteiden suhde perusoikeusjärjestelmään Edellä esiteltyjen käsitteiden lisäksi on tässä vaiheessa syytä tarkastella myös sitä, mikä merkitys kriminalisointiperiaatteilla on nimenomaan tässä tutkimuksessa. Lisäksi on tarpeellista selventää, miten kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeusjärjestelmä ovat kytköksissä toisiinsa. Kriminalisoinnilla tarkoitetaan jonkun teon rangaistavaksi säätämistä. Kriminalisointiteorian tarkoituksena on puolestaan luoda tietyt sisällölliset reunaehdot rikoslainsäädännölle. Käytännön ilmentymänsä teoria saa kriminalisointiperiaatteiden muodossa, joita ovat laillisuusperiaate, ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate, oikeushyvien suojelun periaate, ultima ratio periaate sekä hyöty haitta-punninnan periaate. Kriminalisointiperiaatteiden avulla pyritään punnitsemaan kysymystä siitä, onko jokin kriminalisointi hyväksyttävissä vai ei. 45 Niillä voi- 43 Oikeusministeriön työryhmämietintö 2003:5, s. 3 sekä Melander 2010, s. 48. 44 Ks. nykyisestä sääntelystä tarkemmin luku 2.3.4. 45 Melander 2008, s. 173. Ks. myös Tolvanen 2005, jossa hän tarjoaa hieman erilaisen jaottelun koskien kriminalisointiperiaatteita. Tämä tutkimus perustuu kuitenkin nimenomaan Melanderin jaotteluun eri kriminali- 14