Nykyinen rangaistussäännös ja mitä sen säätämisen jälkeen on tapahtunut. Lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva

Transkriptio

1 Nykyinen rangaistussäännös ja mitä sen säätämisen jälkeen on tapahtunut Lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva Seminaari Seksin osto rikoksena ja ilmiönä

2 2 1. Seksuaalipalvelujen ostamista koskevat rangaistussäännökset Rikoslain (39/1889) 20 luvun 8 :ssä säädetään rangaistavaksi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Mainitusta rikoksesta rangaistaan pykälän 1 momentin mukaan sitä, joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa paritusrikoksen tai ihmiskaupparikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Teosta tuomitaan sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Pykälän 2 momentin mukaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön yritys on rangaistava (3 momentti). Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta eli alle 18-vuotiaalta on jo yleisesti kriminalisoitua kaikki ostamistilanteet kattaen (rikoslain 20 luvun 8 a ). Rangaistavaa on pykälän 1 momentin mukaan se, että lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Rangaistukseksi tuomitaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Myös tässä tapauksessa rangaistavaa on toisen korvaamien seksuaalipalvelujen käyttäminen (2 momentti). Yritys on niin ikään rangaistava (3 momentti). Jos seksuaalipalveluja ostetaan alle 18-vuotiaalta, sovelletaan rikoslain 20 luvun 8 a :ää eikä 8 :ää. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta on siis kriminalisoitu laajemmin kuin seksikaupan kohteena olevan hyväksikäyttö. Korvaukseksi riittää mikä tahansa korvaus, esimerkiksi opintosuorituksen hyväksyminen. Lisäksi seksuaalisen teon ei tarvitse näissä tapauksissa olla sukupuoliyhteyteen rinnastettava. Teko on myös ankarammin rangaistava kuin seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Rikoksen enimmäisrangaistus korotettiin vuonna 2011 yhdestä vuodesta kahteen vuoteen vankeutta.

3 3 Seksuaalipalvelujen tarjoaminen ja ostaminen yleisellä paikalla on rangaistavaa järjestysrikkomuksena järjestyslain (612/2003) 7 ja 16 :n perusteella. Sääntely tältä osin koskee sukupuoliyhteyttä ja siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa. Rangaistukseksi määrätään sakko tai rikesakko. Järjestyslain säännökset ovat toissijaisia rikoslain 20 luvun 8 ja 8 a :ään, joita sovelletaan tällaisissa tilanteissa niiden tunnusmerkistön täyttyessä. 2. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen tausta Hallituksen esitys HE 221/2005 vp Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointitarpeita, niin kriminalisoinnin puolesta puhuvia kuin sitä vastaan puhuvia, pohdittiin, kun rikoslain 20 luvun 8 seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä säädettiin. Hallituksen esityksessä HE 221/2005 vp ehdotettiin yleistä seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kyseisestä rikoksesta olisi tullut tuomita sakkoon tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen se, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa toisen ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Myös tätä sääntelyä olisi koskenut toisen lupaaman tai antaman korvauksen hyväksikäyttäminen (2 momentti), yritys olisi myös 3 momentin mukaan ollut rangaistava. Hallituksen esityksessä (s. 15 ja 16/I) seksuaalipalvelujen ostamisen yleistä kriminalisoimista perusteltiin sosiaalisen tasa-arvon ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisellä. Vaikka ehdotettu rangaistussäännös olikin yleinen käsittäen kaikki ostamistapahtumat, kriminalisointi nähtiin esityksessä korostuneesti ihmiskaupan ja parituksen ehkäisemiseen liittyväksi rikosoikeudelliseksi toimenpiteeksi. Kriminalisoinnilla pyrittiin vähentämään ihmiskauppaa ja paritusta aiheuttavaa seksuaalipalvelujen kysyntää. Kysynnän vähentymiseen liittyy kriminalisoinnin vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Esityksessä todettiin, että esimerkiksi Ruotsissa on kansalaisten asenne seksuaalipalvelujen ostamista kohtaan muuttunut kielteisemmäksi ehdotettua vastaavan kriminalisoinnin voimassaoloaikana. Kriminalisoinnin voitiin olettaa vähentävän Suomen houkuttelevuutta ihmiskauppa- ja paritustoiminnan markkina-alueena.

4 4 Esityksessä kiinnitettiin myös huomiota parittajan alaisuudessa toimivan tai prostituutioon pakotetun prostituoidun itsemääräämisoikeuteen. Tällaisissa tapauksissa seksuaalipalvelujen ostamisen voidaan nähdä loukkaavan prostituoidun ruumiillista ja henkistä koskemattomuutta sekä hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Koska esityksessä ei ehdotettu pelkästään paritus- ja ihmiskauppatilanteisiin kytkettyä kriminalisointia, todettiin, että seksuaalipalvelujen ostamisen voidaan muissakin tilanteissa katsoa useimmiten loukkaavan seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta, koska palveluihin ryhdytään maksua vastaan. Päätös prostituoiduksi ryhtymisestä ei usein silloinkaan, kun toimintaan ei liity ihmiskauppaa tai paritusta, synny täysin vapaaehtoisen valinnan seurauksena. Prostituutioon saattaa tosiasiallisesti pakottaa esimerkiksi prostituoidun poikkeuksellisen huono taloudellinen tilanne tai rahoituksen hankkiminen huumausaineiden käyttämistä varten. Vaikka ehdotettu kriminalisointi siis suuressa määrin kohdistui ihmiskauppa- ja paritusrikollisuutta vastaan, esityksessä ei ehdotettu ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen sidottua rangaistussäännöstä. Tällaista vaihtoehtoa kyllä pohdittiin esityksessä (s ), mutta useasta syystä päädyttiin ehdottamaan yleistä rangaistussäännöstä. Ihmiskauppaan ja paritukseen sidotun rangaistussäännöksen osalta huomiota kiinnitettiin muun ohessa näyttövaikeuksiin, jotka saattaisivat johtaa siihen, että rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi tapauksia, joissa prostituutio tosiasiallisesti liittyy ihmiskauppaan tai paritukseen. Hallituksen esityksessä käsiteltiin myös etukäteen eri yhteyksissä väitettyjä seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimisen mahdollisia haittavaikutuksia (s. 16): - kriminalisointi pakottaisi harjoittamaan prostituutiota salassa, mikä saattaisi lisätä prostituoitujen riippuvuutta parittajista ja joutumista entistä enemmän parittajien vallan alaisiksi, - kriminalisointi ajaisi prostituoidut entistä huonompaan asemaan kohdistuessaan kaikkein suojattomimpiin naisiin, minkä seurauksena vapaus valita asiakkaat saattaisi kaventua ja voitaisiin joutua alistumaan parittajien kohdistamaan väkivaltaan ja - prostituutioon liittyvien vakavien rikosten tutkintamahdollisuuksien heikkeneminen (ostajat eivät halukkaita selvittämään asioita poliisin kanssa).

5 5 Valiokuntakäsittely Eduskunnan lakivaliokunta järjesti hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä laajat ja monipuoliset asiantuntijakuulemiset. Eduskuntakäsittelyn ohella julkinen keskustelu asiasta oli mittavaa. Lopulta lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 10/2006 vp) perusteella kriminalisointi rajattiin koskemaan seksuaalipalvelujen ostamista parituksen tai ihmiskaupan kohteelta. Lakivaliokunta kiinnitti mietinnössään ensinnäkin huomiota siihen, että ehdotettuun uuteen tunnusmerkistöön liittyy sen yleisyyden vuoksi useita rikoslainopillisia ongelmia. Täsmentämisen tarpeeseen olivat viitanneet perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta lausunnoissaan. Lakivaliokunta kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että hallituksen esityksessä uuden kriminalisoinnin tueksi esiin tuodut keskeiset perusteet kiinnittyvät nimenomaan parituksen ja ihmiskaupan vähentämiseen ja ennalta estämiseen. Valiokunta piti erityisen tärkeänä, että tällaista vakavaa rikollisuutta pyritään tehokkaasti torjumaan. Lakivaliokunta kiinnitti huomiota myös siihen, että hallituksen esityksen aikana valiokunnalle esitettiin kovin erisuuntaisia näkemyksiä Ruotsissa käyttöön otetun yleisen seksin oston kriminalisoinnin merkityksestä. Valiokunnalle esitetyn selvityksen valossa kysymys uuden rikostunnusmerkistön soveltamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista on Ruotsissa jossakin määrin kiistanalainen. Edellä mainittuja seikkoja harkittuaan lakivaliokunta päätyi siihen, ettei se siinä vaiheessa puolla seksuaalipalvelujen ostamisen yleistä kriminalisointia. Sen sijaan valiokunta katsoi, että hallituksen esityksen tavoitteita voidaan toteuttaa säätämällä rangaistavaksi seksin ostaminen sellaiselta henkilöltä, joka on parituksen kohteena tai ihmiskaupan uhri. Lakivaliokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siinä oli useita vastalauseita. Tärkeässä asemassa lopputuloksen kannalta oli eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 17/2006 vp), jossa painoa pantiin perustuslain 8 :ssä vahvistetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämälle rikostunnusmerkistön tarkkarajaisuusvaatimukselle sekä sille, että kysymys on varsin intiimille yksityiselämän osa-alueelle kohdistuvasta ja yksilön itsemääräämisoikeutta rajoittavasta rikosoikeudellisesta sääntelystä. Yksilön itsemääräämisoikeus puolestaan kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin, erityisesti perustuslain 7 :n sään-

6 6 nöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja 10 :n säännöksiin yksityiselämän suojasta. Perustuslailla suojatun yksityiselämän piiriin kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumistaan samoin kuin vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään (HE 309/1993 vp, s. 53/I ja PeVL 15/2001 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta piti ongelmallisena sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta kriminalisoinnin laaja-alaisuutta ja siihen liittyvää etääntymistä perusoikeusjärjestelmään kiinnittyvistä pääasiallisista tavoitteista. Perustuslakivaliokunta viittasi myös siihen, että hallituksen esityksessä ehdotetulla yleisellä kriminalisoinnillakin pyrittiin nimenomaan heikentämään parituksen ja ihmiskaupan toimintaedellytyksiä ja sitä kautta turvaamaan seksuaalipalveluja myyvien seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Hallituksen esityksestä antoi lausunnon myös eduskunnan hallintovaliokunta (HaVL 24/2006 vp). Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että rikoslainsäädännön hyväksyttävälle käytölle asetettaviin yleisiin edellytyksiin kuuluu muun muassa se seikka, että rangaistavan teon tai laiminlyönnin tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. Tämä on tärkeää myös poliisin suorittaman esitutkinnan kannalta, jotta tiedetään, millainen teko on rangaistusuhan alainen. Tältä osin lakiehdotusta oli hallintovaliokunnan mukaan pidettävä liian väljänä. Hallintovaliokunta kiinnitti huomiota myös niihin kriminalisoinnin väitettyihin haittavaikutuksiin, joita oli käsitelty myös hallituksen esityksessä. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että kriminalisointiin liittyvä valvonta tehokkaasti toteutettuna edellyttää, että poliisilla on käytettävissä riittävät tähän tarkoitukseen suunnattavissa olevat voimavarat. Kriminalisointi rajautui siis koskemaan tilanteita, joissa seksuaalipalveluja myyvän voidaan katsoa tai ainakin perustellusti olettaa olevan alisteisessa asemassa toiseen henkilöön eli ihmiskaupan tai parituksen harjoittajaan nähden. Tosin on huomattava, että paritusta koskeva rikoslain 20 luvun 9 ei monilta osin rakennu tällaiselle alisteiselle suhteelle parittajan ja prostituoidun välillä. Joka tapauksessa tähän kysymykseen liittyy se, että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön kriminalisoimisen yhteydessä käytiin paljon keskustelua vapaaehtoisesta ja pakotetusta prostituutiosta. Keskustelu koski ennen kaikkea sitä, onko ensiksi mainittua olemassa, ja jos on, miten raja näiden prostituution muotojen välille vedetään. Hallituksen esityksessä oli jo kiinnitetty huomiota siihen, että ryhtyminen prostituoiduksi ei useinkaan synny täysin vapaaehtoisen valinnan tuloksena, vaikka päätökseen ei liity paritusta tai ihmiskauppaa. Joka tapauksessa mielipiteet jakaantuivat niin tämän kysymyksen kuin ylipäänsä kriminalisointitarpeen ja kriminalisoinnin sisällön suhteen.

7 7 Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön rangaistavaksi säätämisen yhteydessä lakivaliokunta totesi pitävänsä tärkeänä, että uuden sääntelyn toimivuutta seurataan tarkoin. Oikeusministeriö velvoitettiin antamaan valiokunnalle selvitys uuden lain soveltamiskäytännöstä kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Asiaa koskevaan eduskunnan vastaukseen (EV 93/2006 vp) myös sisältyi lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että prostituoitujen käytettäviksi järjestetään riittävästi sellaisia tukitoimia, joilla edistetään heidän mahdollisuuksiaan irtautua prostituutiosta ja siirtyä työelämän piiriin. 3. Rangaistussäännöksen edellyttämä tahallisuus Mietinnössään LaVM 10/2006 vp lakivaliokunta korosti sitä, että rikoslain 20 luvun 8 :ssä on kyse niin sanotusta olosuhdetahallisuudesta. Mietinnön mukaan tunnusmerkistön mukaisten tekojen voidaan arvioida varsin usein tapahtuvan sellaisissa olosuhteissa, joissa tekijä mieltää tilanteen tunnusmerkistön syyksiluettavuusvaatimuksen täyttävällä tavalla. Tavallisesti kyse lienee eräänlaisista tyyppitilanteista, joissa toiminnan tietyt piirteet viittaavat siihen, että teon kohteena oleva henkilö on tunnusmerkistössä erikseen mainitun rikoksen uhri. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan paritukseen tyypillisesti viittaavina piirteinä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia ilmoituksia. Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan ihmiskauppaan viittaavana piirteenä esimerkiksi se, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen.

8 8 4. Lakivaliokunnalle vuonna 2009 annettu selvitys Oikeusministeriö antoi lakivaliokunnalle marraskuun 2009 alussa sen mietinnössään LaVM 10/2006 vp edellyttämän selvityksen. Rangaistussäännöksen soveltamisen arvioinnissa tarpeellisten tietojen saamiseksi ja soveltamisvaikutusten selvittämiseksi oikeusministeriö lähetti seuraaville tahoille lausuntopyynnön: - sisäasiainministeriö/poliisiosasto, - sosiaali- ja terveysministeriö, - työ- ja elinkeinoministeriö, - Valtakunnansyyttäjänvirasto, - tasa-arvovaltuutettu, - vähemmistövaltuutettu, - tasa-arvoasiain neuvottelukunta, - Helsingin poliisilaitos, - johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen/Pirkanmaan syyttäjänvirasto, - Exit pois prostituutiosta ry, - Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry, - Pro-tukipiste ry, - Seksialan Liitto Salli ry, - Seksuaalinen tasavertaisuus ry, - Unioni Naisasialiitto Suomessa ry ja - erikoistutkija Johanna Niemi/Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Lausunnot eivät ilmennä mitään yhtenäistä suhtautumista kriminalisointiin ja sen toimivuuteen. Kyseisen pykälän lyhyehkön voimassaolon takia asiaan todettiin liittyvän myös epävarmuustekijöitä. Joissakin lausunnoissa esitettiin kannanottoja seksuaalipalvelujen ostamisen yleisen kriminalisoimisen puolesta. Joissakin lausunnoissa todettiin, että uuteen rangaistussäännökseen liittyy näyttöongelmia ja että rikosnimikkeen käyttökynnys on korkealla. Joissakin lausunnoissa viitattiin prostituution painumiseen maan alle ja tästä aiheutuviin haittoihin prostituoiduille ja rikostutkinnalle. Selvityksen mukaan sen valmistumiseen mennessä rikoslain 20 luvun 8 :ää oli sovellettu lähinnä vain yhden ihmiskauppa-asian yhteydessä, mikä oli johtanut 36 henkilön tuomitsemi-

9 9 seen seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä. Lisäksi rangaistusmääräysmenettelyssä oli määrätty rangaistus yhdelle henkilölle tästä rikoksesta. Selvityksessä todetaan, että hyväksikäyttörikosten määrillä on välttämätön yhteys siihen, minkä verran paritus- ja ihmiskaupparikoksia saadaan tutkittua ja selvitettyä. Paritusrikosten ja ihmiskaupparikosten lukumääriin puolestaan liittyy se, että näiden rikosten tehokas tutkinta edellyttää riittäviä ja asiantuntevia tutkintaresursseja. Selvityksessä todetaan, että rangaistussäännöksen vähälle soveltamiselle jääminen ei tarkoita sitä, että säännös itsessään olisi epäonnistunut. Rikoslainsäädännöllä on myös rikoksia ennalta estävää ja moraalia luovaa vaikutusta. Rikoslainsäädännön toimivuus ei ole siis pelkästään sidoksissa siihen, kuinka usein ja miten sitä sovelletaan. Lisäksi selvityksessä todetaan, että kolmen vuoden aika on lyhyt uuden rangaistussäännöksen toimivuuden arviointiin. Uuden rangaistussäännöksen tulkinta ja soveltaminen hakevat yleensä aina jonkin aikaa uomaansa. Juuri ennen edellisen vaalikauden loppumista helmikuussa 2011 lakivaliokunta totesi pöytäkirjassaan 120/2010 vp pitävänsä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen arviointia erittäin tärkeänä mutta että valiokunnalla ei ollut kuitenkaan siinä yhteydessä mahdollisuuksia ryhtyä käsittelemään asiaa eli oikeusministeriön antamaa selvitystä laajemmin. Valiokunta toivoi, että eduskuntavaalien jälkeen valittava lakivaliokunta voisi aikanaan jatkaa työtä asian parissa. Selvityksen laatimisen aikaan oli nähtävissä, että rikosprosessiin tulevien paritusrikosten määrä saattaa olla kasvussa. Tämä arvio onkin toteutunut vuonna Merkittävästi mainittuna vuonna on kuitenkin kasvanut myös tutkittavaksi tulleiden ihmiskaupparikosten määrä. Mitä tulee seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttörikoksiin, rikosprosessiin päätyneiden juttujen määriin paritus- ja ihmiskaupparikosten lisääntyminen ei näytä vaikuttaneen. Poliisin tietojärjestelmien mukaan vuonna 2010 ei kirjattu yhtään rikosilmoitusta hyväksikäyttörikoksesta, vuonna 2011 kirjattiin 11 tapausta, joista vain yksi päätyi syyttäjälle. Vuonna 2012 on kirjattu 17 tapausta.

10 10 5. Muuta rangaistussäännöksen säätämisen jälkeen tapahtunutta Seksin oston säätäminen rangaistavaksi Norjassa ja Islannissa Norjassa tuli vuoden 2009 alussa voimaan rikoslain 202 a, jossa yleisesti kriminalisoidaan seksuaalipalvelujen ostaminen. Rikoksesta tuomitaan sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, jos rikos on tehty erityisen loukkaavalla tavalla. Seksuaalipalvelujen ostamista koskeva rangaistussäännös säädettiin Norjassa kohtuullisen nopeasti. Ehdotus lähetettiin lausunnoille heinäkuussa 2007 ja esitys (Ot. prp. nr. 48 ( )) annettiin valtiopäiville huhtikuussa Norjassa oli vielä vuonna 2004 laajan työryhmäraportin perusteella päädytty siihen, että seksuaalipalvelujen ostamista ei yleisesti kriminalisoida. Varsin suppeasta Norjan hallituksen esityksestä ilmenee, että seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimista koskevan pykälän tarkoituksena on taistella prostituutiota ja ihmiskauppaa vastaan. On pyritty siihen, että seksuaalipalvelujen kysyntä pienenee ja vähemmän naisia ja miehiä joutuu prostituutioon. Tarkoituksena oli myös saada aikaan asennemuutos, joka pitää sisällään sen, että seksin ostaminen ei ole hyväksyttävää. Islannissa otettiin huhtikuussa 2009 rikoslakiin 206 koskien yleistä seksin oston kriminalisointia. Pykälässä säädetään rangaistavaksi maksun tai muun korvauksen antaminen tai lupaaminen prostituutiosta. Rangaistukseksi tuomitaan sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Islannin rangaistussäännös ei perustu hallituksen esitykseen vaan valtiopäivillä tehtyyn lakialoitteeseen. Ruotsissa tehdystä seksin oston kriminalisointia koskevasta selvityksestä ilmenee, että ehdotus ei herättänyt suurempaa keskustelua valiokunta- ja valtiopäiväkäsittelyssä. Lakialoitetta perusteltiin sillä, että prostituutio on yhteiskunnallinen ilmiö, jota kukaan ei halua ja jota vastaan täytyy tämän vuoksi kamppailla. Kiellon katsottiin myös osoittavan, että ihmisruumista ei voida tarkastella tavarana.

11 11 Ruotsissa tehty lainsäädäntömuutos ja suoritettu lainsäädännön arviointi Ruotsissa seksuaalipalvelujen ostamista koskeva yleinen kriminalisointi on rikoskaaren (brottsbalk) 6 luvun 11 :ssä: Den som, i annat fall än som avses förut i detta kapitel, skaffar sig en tillfällig sexuell förbindelse mot ersättning, döms för köp av sexuell tjänst till böter eller fängelse i högst ett år. Vad som sägs i första stycket gäller även om ersättningen har utlovats eller getts av någon annan. Pykälää on muutettu lailla 2011:517 niin, että enimmäisrangaistus korotettiin kuudesta kuukaudeksi yhteen vuoteen vankeutta. Lainmuutoksen tarkoituksena on sen valmistelutöiden (Prop. 2010/11:77) mukaan luoda tilaa vivahteikkaammalle rangaistusarvon arvioinnille koskien vakavia ostotapauksia. Mistään yleisestä kyseisen rikoksen rangaistusarvon korottamisesta tai uudelleenarvioinnista ei kuitenkaan ole kysymys. Esityksessä todetaan, että lainmuutoksesta huolimatta rikoksen rangaistus tulee jatkossakin olemaan usein sakkorangaistus. Ruotsin hallitus päätti huhtikuussa 2008 nimittää erityisen selvityshenkilön arvioimaan seksinostokiellon soveltamista ja kiellon vaikutuksia. Selvityshenkilöksi nimettiin oikeusneuvos Anna Skarhed, joka mietinnön valmistuessa toimi oikeuskanslerina. Hänellä oli tukenaan asiantuntijaryhmä, lisäksi selvityshenkilöllä oli sihteeri. Selvityksen tuloksena syntynyt laaja 300-sivuinen mietintö julkaistiin kesäkuussa 2010 (SOU 2010:49). Mietinnöstä tehdyn yhteenvedon mukaan seksinostokiellolla on ollut tavoiteltuja vaikutuksia ja se muodostaa tärkeän välineen prostituution ja seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan estämisessä ja niiden vastaisessa kamppailussa. Mietinnön johtopäätöksiä on, että prostituutio Ruotsissa, toisin kun siihen verrattavissa maissa, ei ole kiellon käyttöön ottamisen jälkeen kasvanut. Seksin ostokielto on myös ehkäissyt järjestäytyneen rikollisuuden sijoittumista Ruotsiin. Rikollisryhmät pitävät Ruotsia seksinostokiellon takia huonona markkina-alueena.

12 12 Mietinnön mukaan seksinostokiellolla on myös ollut normia luovaa vaikutusta. Kiellolle on nyt vahva tuki Ruotsissa. Kiellolla on osoittautunut olleen pelottavaa vaikutusta seksinostajiin. Selvityksessä ei ole ilmennyt, että kriminalisoinnilla olisi ollut negatiivista vaikutusta niihin henkilöihin, joita käytetään hyväksi prostituutiossa. Selvityksestä ilmenee, että seksinostokiellon säätämisen jälkeen katuprostituutio on puolittunut Ruotsissa. Selvityksen mukaan kysymys on prostituution tosiasiallisesta pienentymisestä eikä sen siirtymisestä internetin välityksellä tapahtuvaksi. Mietinnössä ehdotettiin kyseisen rikoksen rangaistusmaksimin nostamista yhteen vuoteen vankeutta, mikä edellä todetun mukaisesti toteutettiin vuonna Mietinnöstä ilmenee myös, minkä verran kriminalisointia on sovellettu. Rikosilmoituksia on vuosina kirjattu vuosittain 94, 92, 86, 110, 300, 156, 460, 163, 189 ja 187. Kyseisinä vuosina on rangaistusmääräysmenettelyssä tai tuomioistuimessa ratkaistu vuosittain 11, 25, 48, 44, 82, 53, 103, 126, 92 ja 76 asiaa. Kaikki rikosilmoitukset eivät siis johda syytteeseen tai tuomioon. Tähän vaikuttavia syitä ovat selvityksen mukaan ennen muuta näytön puute ja se, että teon ei kuitenkaan katsota muodostavan rikosta. Myös rikosten vanhentuminen on estänyt niiden etenemisen rikosprosessissa. Tavallinen rangaistus kyseisestä rikoksesta on ollut 50 päiväsakkoa. Tasa-arvo-ohjelma Valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta. Ohjelmassa todetaan, että Suomessa 2006 voimaantulleen lain mukaan seksin osto on rikos, jos seksin myyjä on parituksen tai ihmiskaupan uhri. Seksin ostoa koskevan lainsäädännön arviointi aloitettiin viime hallituskaudella. Ohjelmassa viitataan siihen, että Ruotsi on arvioinut omaa lainsäädäntöään varsin perusteellisesti vuonna 2010, ja todetaan, että esim. tätä arviota hyödyntäen Suomessa tulisi toteuttaa aikaisempaa kattavampi arviointi ja sen perusteella suunnitella mahdolliset jatkotoimet. Edellä todetun pohjalta tasa-arvo-ohjelmaan on kirjattu seuraava toimenpide: Toteutetaan seksin ostoa koskevan lainsäädännön kattava arviointi ja linjataan jatkotoimenpiteet. Arvioin-

13 13 nissa otetaan huomioon kokemukset Ruotsin seksin ostoa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta. Vastuutahoksi on kirjattu oikeusministeriö. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2012:66 Korkein oikeus on antanut seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan ennakkopäätöksen. Ratkaisussa on kysymys siitä, millä perusteilla rikoksesta alemmissa oikeusasteissa tuomitun (X) menettelyn tahallisuutta eli tässä tapauksessa olosuhdetahallisuutta oli arvioitava. Ratkaisuperusteet eri oikeusasteissa voi tiivistää seuraavasti: Käräjäoikeuden ratkaisu (X tuomittiin seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä 20 päiväsakkoon) Kysymyksessä olevasta seksuaalipalvelusta oli ollut ilmoitus seksitreffipalstalla. Vastaajat olivat olleet tietoisia siitä, että kysymys on maksetusta seksistä. Hinnasta oli sovittu etukäteen. Ilmoituksesta oli ollut pääteltävissä, että kysymyksessä oli virolainen nainen. Muutoinkin asianosaisten välisestä puhelin- tai tekstiviestikeskustelusta oli täytynyt ilmetä, että kysymyksessä oli ulkomaalainen henkilö. Useat vastaajat olivat todenneet, että henkilö vaikutti erittäin nuorelta ja kokemattomalta. Jo näiden edellä mainittujen seikkojen perusteella ja kun rahasta tarjottiin seksuaalipalveluja vallinneissa olosuhteissa, vastaajien on täytynyt ymmärtää, että nuori virolainen naishenkilö ei toiminut itsenäisesti vaan taustalla täytyi olla organisaatio, jonka nimissä hän toimi. Hovioikeuden ratkaisu (käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu X:n osalta) Asiassa oli riidatonta, että X ja toinen vastaaja olivat olleet asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä maksua vastaan. X:n ja toisen vastaajan kertomuksista ilmeni, että molemmat olivat ottaneet yhteyttä asianomistajaan internetissä seksitreffipalstalla olleen ilmoituksen perusteella. Molemmat vastaajat olivat myös havainneet asianomistajan olleen ulkomaalainen.

14 14 X oli kertonut asianomistajan vaikuttaneen poissaolevalta ja puhuneen välttävästi englantia. Toinen vastaaja oli kuvannut asianomistajaa olemukseltaan ujoksi ja hiljaiseksi. Asiassa ei ollut tullut esille edellä mainitussa lakivaliokunnan mietinnössä mainittuja tyypillisesti paritukseen viittaavia seikkoja, kuten yhteydenoton tapahtumista tai maksun suorittamista välikäsien kautta. Hovioikeus totesi kuitenkin olevan yleisesti tiedossa, että ulkomailta, erityisesti Venäjältä ja Baltian maista Suomeen tulevien prostituoitujen taustalla oli usein paritustoimintaa. X:n ja toisen vastaajan oli täytynyt ottaa huomioon parituksen mahdollisuus ja asianomistajan ulkomaalaistaustan, puutteellisen suomen ja englannin kielen taidon sekä ujon ja hiljaisen tai poissaolevan olemuksen perusteella käsittää, ettei tämä harjoittanut kysymyksessä olevissa olosuhteissa prostituutiota itsenäisesti vaan oli vähintäänkin parituksen kohteena. Korkeimman oikeuden ratkaisu (X:ää koskeva syyte hylättiin) Korkeimman oikeuden ratkaisussa viitataan siihen, mitä lakivaliokunnan mietinnössä LaVM 10/2006 vp todetaan siitä, minkälaiset seikat osoittavat kysymyksessä olevan rikoksen edellyttämää olosuhdetahallisuutta. Lisäksi korkein oikeus toteaa, että havaittavissa oleva psyykkisen toimintakyvyn puute ja täydellinen kielitaidottomuus voivat vahvastikin viitata siihen, ettei henkilö kykene toimimaan itsenäisesti, vaan että hän toimii parituksen tai ihmiskaupan uhrina. Pelkästään verraten nuoresta iästä tai ulkomaalaistaustasta tällaista epäilyä ei voida katsoa syntyvän. Edellä esitetty selvitys asianomistajan henkilöstä ja olemuksesta tai kielitaidosta ja taustasta eivät muiden asiassa ilmenneiden olosuhteiden perusteella erikseen tai niitä kokonaisuutena arvioiden osoita, että X on pitänyt varsin todennäköisenä, että asianomistaja on ollut parituksen kohteena.