Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 2. maaliskuuta 2016 (OR. en) 6232/16 SOC 78 EMPL 47 SAATE Lähettäjä: Vastaanottaja: Asia: Neuvoston pääsihteeristö Valtuuskunnat Sosiaalisen vuoropuhelun elvyttäminen Tilannekatsaus Valtuuskunnille toimitetaan oheisena edellä mainittua asiaa koskeva komission asiakirja 7. maaliskuuta 2016 kokoontuvaa työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostoa (TSTK-neuvosto) varten. 6232/16 eho/ess/kmw
SOSIAALISEN VUOROPUHELUN ELVYTTÄMINEN TILANNE ENSIMMÄISEN VUODEN JÄLKEEN Euroopan komissio aloitti maaliskuussa 2015 työmarkkinaosapuolten ja muiden EU:n toimielinten kanssa sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämisen 30 vuotta Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun käynnistämisen (1985) jälkeen. Viimeisen vuoden aikana komissio, neuvosto ja työmarkkinaosapuolet ovat useiden konkreettisten toimien kautta antaneet oman panoksensa tälle elvyttämiselle. Tässä asiakirjassa arvioidaan, miten merkittävästi asiassa on edistytty. Työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistäminen on unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteinen tavoite (SEUT 151 artikla). Unioni tunnustaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten aseman ja edistää sitä ottaen huomioon kansallisten järjestelmien monimuotoisuuden. Se helpottaa työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua niiden itsenäisyyttä kunnioittaen (SEUT 152 artikla). Työmarkkinaosapuolilla on perussopimusten mukaisesti ainutlaatuinen rooli tehdä sopimuksia, jotka voidaan pyynnöstä panna täytäntöön EU:n lainsäädännöllä, joka perustuu komission ehdotukseen. Tähän rooliin kuuluu työmarkkinaosapuolten ja EU:n toimielinten vastuu huolehtia siitä, että laadittavassa lainsäädännössä noudatetaan parempaa, yksinkertaisempaa ja vähemmän kuormittavaa EU:n sääntelyä koskevaa yhteistä tavoitetta. Sosiaalisessa vuoropuhelussa käytetään työmarkkinamalleja, joissa työmarkkinaosapuolet voivat itsenäisesti soveltaa kollektiivisia neuvotteluja ja työntekijöiden osallistumista koskevia käytäntöjään. Sosiaalista vuoropuhelua voidaan käydä toimialojen välillä, toimialakohtaisesti tai alueellisesti kaikilla asianmukaisilla tasoilla: yritysten tasolla, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Sosiaalinen vuoropuhelu edellyttää kaikissa tapauksissa vahvoja ja riippumattomia työmarkkinaosapuolia, joilla on hyvä edustavuus, tarvittavat valtuutukset ja valmiudet. Työmarkkinaosapuolilla on myös oltava institutionaaliset rakenteet, jotta niiden vuoropuhelulla olisi vaikutusta. 6232/16 eho/ess/kmw 1
Euroopan on parannettava oman sosiaalisen markkinataloutensa kilpailukykyä ja oikeudenmukaisuutta vahvan ja pysyvän elpymisen aikaansaamiseksi ja sitä kautta laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi. Tämä edellyttää jatkuvia ja koordinoituja toimia kaikilla tasoilla. Onnistuneella ja tulossuuntautuneella sosiaalisella vuoropuhelulla on tässä keskeinen asema. Sosiaalinen vuoropuhelu on osa Euroopan sosiaalista mallia ja olennainen tekijä sosiaalisen markkinatalouden toimivuuden kannalta. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu Euroopan tasolla on kehittynyt asteittain siitä lähtien, kun se aloitettiin Maastrichtin sopimuksen nojalla. Työmarkkinaosapuolten tietämys ja kokemus työllisyys- ja sosiaalisesta tilanteesta, niiden oikeutus, edustavuus, valtuudet ja valmiudet neuvotella ovat perusta sille, että tunnustetut työmarkkinaosapuolet ovat keskeisiä toimijoita hallinnon ja päätöksenteon parantamisessa 1. Jäsenvaltiot, jotka osoittautuivat kriisin aikana kaikkein vastustuskykyisimmiksi, pystyivät usein luottamaan työntekijöiden ja työnantajien edustajien yhdessä suunnittelemaan työmarkkinapolitiikkaan tai kollektiivisiin neuvottelurakenteisiin, jotka olivat vähitellen sopeutuneet muuttuvan taloustilanteen haasteisiin. Sosiaalinen vuoropuhelu on vaikuttanut suoraan työpaikkojen säilymiseen kriisin aikana, erityisesti lyhytaikaisten työjärjestelyjen kautta. Talouden elpyessä sosiaalinen vuoropuhelu voi lisätä edellytyksiä luoda työpaikkoja ja parantaa työelämän laatua vaikuttamalla kilpailukyvyn ja työolojen parantamiseen, työn kysynnän ja tarjonnan parempaan kohtaamiseen tai investointeja ja kestävää kasvua edistävän työympäristön luomiseen. Se voi myös helpottaa rakenneuudistuksia, joita tarvitaan globalisaatioon, teknologiaan, väestörakenteeseen ja ilmastoon liittyvien muutosten vuoksi. Sosiaalisen vuoropuhelun kaikkia mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole viime vuosina pystytty täysin hyödyntämään. Siihen on kohdistunut erityisen suuria paineita niissä maissa, joissa talouskriisi on vaikuttanut eniten. Jopa niissä maissa, joissa sosiaalinen vuoropuhelu toimi suhteellisen hyvin, kriisi on vaikuttanut kielteisesti sen toimivuuteen. Tämän seurauksena sosiaalisen vuoropuhelun toimivuutta ja vaikuttavuutta on parannettava monissa jäsenvaltioissa. 1 Ne on erotettava selvästi muista kansalaisyhteiskuntaa edustavista organisaatioista. 6232/16 eho/ess/kmw 2
1. KORKEAN TASON KONFERENSSI 5. MAALISKUUTA 2015 Euroopan unioni edistää sosiaalista vuoropuhelua (SEUT 152 artikla) ottaen huomioon kansallisten järjestelmien monimuotoisuuden ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden. Komissio on todennut, että työmarkkinaosapuolten rooli on määriteltävä uudestaan ja sitä on vahvistettava elvytyspolitiikassa ja elvytykseen tähtäävissä uudistuksissa, ja päätti antaa uuden sysäyksen sosiaaliselle vuoropuhelulle. Korkean tason konferenssi sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämisestä järjestettiin Brysselissä 5. maaliskuuta 2015. Se toi yhteen EU:n toimielinten johtajat ja toimialojen väliset ja toimialakohtaiset Euroopan tason ja kansalliset työmarkkinaosapuolet. Konferenssissa keskusteltiin työmarkkinaosapuolten osuudesta talouden ohjausjärjestelmässä EU:n ja kansallisella tasolla sekä niiden osallistumisesta EU:n päätöksentekoon ja lakien säätämiseen. Kuten puheenjohtaja Juncker toi esille, sosiaalinen vuoropuhelu olisi elvytettävä niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla ja sekä kolmi- että kaksikantavuoropuheluna. Työmarkkinaosapuolet ja komissio sopivat, että sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämisellä tulisi pyrkiä 1) lisäämään työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon, 2) antamaan enemmän painoa kansallisten työmarkkinaosapuolten valmiuksien lisäämiselle, 3) ottamaan työmarkkinaosapuolet laajemmin mukaan EU:n päätöksentekoon ja lakien säätämiseen sekä 4) selventämään työmarkkinaosapuolten sopimusten ja paremman sääntelyn agendan suhdetta. 2. TEEMARYHMÄT EU-tason työmarkkinaosapuolet ja komissio sopivat kahden teemaryhmän perustamisesta sitoumustensa toteuttamista ja sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämisen jatkotoimien seurantaa varten. Teemaryhmät muodostuvat (EU- ja kansallisen tason ja sekä toimialojen välisten että toimialakohtaisten) työmarkkinaosapuolten edustajista. Niihin osallistui asiantuntijoita myös edellisestä, nykyisestä ja tulevista puheenjohtajavaltioista (Latviasta, Luxemburgista, Alankomaista, Slovakiasta ja Maltalta). Teemaryhmät raportoivat työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitealle. 6232/16 eho/ess/kmw 3
Teemaryhmä 1 (Sosiaalinen vuoropuhelu, talouden ohjaus ja valmiuksien kehittäminen) kokoontui 2. heinäkuuta ja 27. lokakuuta. Teemaryhmä tarkasteli kansallisten ja Euroopan tason työmarkkinajärjestöjen osallistumista ja asemaa ohjausjaksoon liittyvien kansallisten uudistusten ja politiikkojen arvioinnissa, suunnittelussa, sopimisessa ja toteuttamisessa. Osallistujat totesivat, että työmarkkinaosapuolten EU-tason osallistuminen on huomattavasti lisääntynyt viime vuosina työmarkkinaosapuolten ja EU:n toimielinten niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä tapahtuvan säännöllisen yhteydenpidon kautta, mutta parannettavaa riittää kansallisella tasolla 2. Erityisesti kansallisten työmarkkinaosapuolten osallistumista kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun sekä keskeisten poliittisten uudistusten suunnitteluun ja toteutukseen voitaisiin vahvistaa ottaen samalla huomioon kansalliset käytännöt 3. Työmarkkinaosapuolten näkemysten lisäämistä kansallisiin uudistusohjelmiin pidettiin hyvänä käytäntönä. Teemaryhmä 1 tarkasteli myös sosiaalisen vuoropuhelun toimivuutta jäsenvaltioissa. Osallistujat olivat yleisesti sitä mieltä, että hyvin toimiva sosiaalinen vuoropuhelu edellyttää asianmukaisia rakenteita niin kaksikantaista kuin kolmikantaistakin työmarkkinavuoropuhelua varten. Teemaryhmä keskusteli erityisesti työmarkkinaosapuolten edustavuuteen liittyvistä kysymyksistä (vaikutukset jäsenistön ja neuvotteluvaltuutuksien kannalta) ja riittävistä valmiuksista (myös analyyttisista ja oikeudellisista valmiuksista) luoda tarpeeksi vahvat organisaatiot. Teemaryhmä otti esiin myös sen, että työmarkkinaosapuolilla on oltava asianmukaiset institutionaaliset rakenteet sekä kolmi- että kaksikantavuoropuhelun käymiseksi. Ryhmä totesi myös, että on varmistettava riittävät taloudelliset resurssit ja tuettava valmiuksia vahvistavia toimia ensisijaisesti työmarkkinaosapuolten ja kansallisten resurssien avulla, mutta mahdollisesti myös hyödyntämällä EU:n varoja (erityisesti ESR:a ja sosiaaliselle vuoropuhelulle varattuja, komission institutionaalisiin oikeuksiin perustuvia budjettikohtia). Viimeksi mainittu edellyttää asianomaisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten välistä tiivistä koordinointia täytäntöönpanovaiheessa sekä seurantaa ja arviointia vaikuttavien tulosten aikaansaamiseksi. 2 3 Eurofound esitteli alustavasti tutkimusta, joka käsittelee työmarkkinaosapuolten asemaa eurooppalaisessa ohjausjaksossa. Työllisyyden suuntaviivan 7 uusien sosiaalista vuoropuhelua koskevien säännösten mukaisesti. 6232/16 eho/ess/kmw 4
Teemaryhmä 2 (Sosiaalinen vuoropuhelu, päätöksenteko ja lakien säätäminen) kokoontui 15. heinäkuuta ja 10. marraskuuta. Ryhmä keskusteli työmarkkinaosapuolten osallistumisesta päätöksentekoon ja lainsäädäntötyöhön sosiaali- ja työllisyyspoliittisten ja myös muiden politiikkalohkojen aloitteiden yhteydessä 4. Todettiin, että sosiaalialan kolmikantahuippukokouksen, makrotaloutta koskevan vuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean kaltaiset kolmen osapuolen foorumit 5 mahdollistavat EU:n toimielinten ja työmarkkinaosapuolten näkemystenvaihdon tärkeistä uusista poliittisista kysymyksistä, kuten pakolaisten pääsystä kansallisille työmarkkinoille. Näiden foorumien toimintaa ja vaikutusta tehostetaan mahdollisuuksien mukaan. Osallistujat korostivat, että EU:n aloitteiden laadinnassa on käytettävä hyväksi työmarkkinaosapuolten asiantuntemusta, ja alkoi selvittää, mitä yhteistä on sellaisilla tekijöillä, jotka johtavat aitoon Euroopan tason osallistumiseen, joka toteutuu muulla tavoin kuin perussopimuksen nojalla tapahtuvalla työmarkkinaosapuolten kuulemisella. Osallistujat olivat yhtä mieltä myös siitä, että työmarkkinaosapuolten ja EU:n toimielinten tulisi oma vastuualueensa ja riippumattomuutensa huomioon ottaen tukea työohjelmiensa välisiä synergioita yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Teemaryhmä kävi lisäksi alustavan keskustelun EU-tason edustavuuden käsitteestä varsinkin tapauksissa, joissa työmarkkinaosapuolet halusivat, että niiden sopimukset pannaan täytäntöön EU:n lainsäädännöllä. Keskustelussa käsiteltiin etenkin nykyistä kansallisen ja EU-tason edustavuutta koskevaa perustetta sekä olemassa olevien menetelmien soveltamista 6. Teemaryhmä keskusteli myös sääntelyn parantamista koskevan paketin soveltamisesta erityisesti tällaisiin sopimuksiin. Keskustelussa muistutettiin, että työmarkkinaosapuolten erityisasemaa on kunnioitettava. Esiin tuotiin myös se, että työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava sopimuksensa perustana olevan tietopohjan vahvistamiseen samalla kun kansalliset viranomaiset pidetään ajan tasalla sopimuksen valmistelusta. Teemaryhmien viimeinen kokous pidettiin 26. 27. tammikuuta 2016 yhteiskokouksena, jossa molempien ryhmien edustajat tapasivat. Suurin osa kokousajasta varattiin työmarkkinaosapuolten ryhmä- ja kahdenvälisiin keskusteluihin. EU-tason työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet teemaryhmien keskustelujen pohjalta ehdotuksesta yhteiseksi julkilausumaksi sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämisestä. 4 5 6 Eivät kuulu SEUT 154 155 artiklan eivätkä muodollisen kaksivaiheisen kuulemismenettelyn piiriin. Kolmikantajärjestelyssä komission kanssa. Eurofound esitteli alustavasti tutkimusta, joka käsittelee työmarkkinaosapuolten edustavuutta kansallisella ja Euroopan tasolla. 6232/16 eho/ess/kmw 5
3. KOMISSION, NEUVOSTON JA TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN JATKOTOIMET Komissio jatkoi ja vahvisti työmarkkinaosapuolten kuulemista eri aloilla. Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten halutaan osallistuvan eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja tässä yhteydessä komissio kuuli (23. syyskuuta) niiden näkemyksiä haasteista ja mahdollisista painopisteistä vuoden 2016 vuotuista kasvuselvitystä varten. Tiedonannossa Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä (21. lokakuuta 2015) todettiin, että komission edustustot jäsenvaltioissa kuulevat kansallisia työmarkkinaosapuolia ohjausjakson ennalta määriteltyjen keskeisten välitavoitteiden kohdalla. Näiden toimien lisäksi työmarkkinaosapuolten kanssa käydään eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvien käyntien aikana tehostettua vuoropuhelua sekä poliittisella että teknisellä tasolla. Komissio pyrkii varmistamaan, että näissä kuulemisissa noudatetaan kaikissa jäsenvaltioissa johdonmukaista lähestymistapaa, jotta kansalliset työmarkkinaosapuolet pystyvät osallistumaan asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla kansalliset käytännöt huomioon ottaen. Komissio julkaisi tammikuussa 2016 "Employment and Social Developments in Europe Review" -julkaisusta uusitun painoksen, jossa tarkastellaan erityisesti jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja jossa todetaan, että tarvitaan lisätoimia, joilla varmistetaan, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat tiiviimmin asiaa koskeviin toimintapolitiikkoihin ja uudistuksiin jäsenvaltioissa. Valmiuksien lisäämisen suhteen komission yksiköt esittelivät sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämistä ESR-komitean täysistunnossa (3. kesäkuuta 2015). Jäsenvaltioita pyydettiin erityisesti antamaan lisätietoja ESR:n käytöstä työmarkkinajärjestöjen valmiuksien lisäämiseen edellisellä ja tämänhetkisellä varainhoitokaudella sekä huolehtimaan ESR:n käyttöä koskevasta seurannasta. Kartoitus ESR:n tämänhetkisestä tuesta työmarkkinaosapuolten valmiuksien lisäämiseen on saatavilla maaliskuun 2016 lopussa. Lisäksi komissio järjesti lokakuussa 2015 avoimien ovien päivien työpajan sekä hallintoviranomaisia että työmarkkinaosapuolia varten. Aiheena oli ESR:n käyttö työmarkkinaosapuolten valmiuksien lisäämiseen. Sosiaaliselle vuoropuhelulle varatut, komission institutionaalisiin oikeuksiin perustuvat EU:n talousarvion kohdat edistävät myös kansainvälistä yhteistyötä hankkeilla, joiden avulla määritetään hyviä käytäntöjä ja järjestetään keskinäisen oppimisen toimia, joissa käsitellään valmiuksien lisäämistä Euroopan maissa. Uuteen "Employment and Social Developments in Europe review" -julkaisuun sisältyvässä sosiaalista vuoropuhelua käsittelevässä luvussa tarkastellaan sosiaalisen vuoropuhelun toimivuutta ja vaikuttavuutta kansallisella tasolla ja todetaan, että työmarkkinaosapuolet tarvitsevat riittävät valmiudet rakentavan kaksikantavuoropuhelun käymiseksi. 6232/16 eho/ess/kmw 6
Lisäksi komissio on ottanut käyttöön työmarkkinaosapuolten järjestelmällisemmän kuulemisen EU:n päätöksenteossa ja lakien säätämisessä (SEUT 153 artiklassa tarkoitettujen, sosiaalipoliittisiin aloitteisiin sovellettavien muodollisten menettelyjen lisäksi). Tämä on toteutettu niin, että toimialojen välisten ja toimialakohtaisten työmarkkinaosapuolten kanssa on järjestetty kolme erityistä kuulemista, jotka koskevat pitkäaikaistyöttömyysaloitetta, tulevaa liikkuvuuspakettia ja kaavailtua osaamisstrategiaa. Lisäksi EU-tason työmarkkinaosapuolet ovat keskustelleet ensimmäisen varapuheenjohtajan Timmermansin kanssa sääntelyn parantamista koskevasta paketista, varapuheenjohtaja Kataisen kanssa investointiohjelmasta, varapuheenjohtaja Ansipin kanssa digitaalisista sisämarkkinoista ja kahdesti varapuheenjohtaja Šefčovičin kanssa energiaunionista. Komissio aloitti SEUT 154 artiklan mukaisesti työmarkkinaosapuolten kuulemisen ensimmäisen vaiheen työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan huhtikuussa 2015 ja työn ja perheelämän yhteensovittamisesta lokakuussa 2015. Komissio hyväksyi 19. toukokuuta 2015 sääntelyn parantamista koskevan paketin, jossa vahvistetaan perussopimuksissa työmarkkinaosapuolille annettu rooli ja kehotetaan kuulemaan työmarkkinaosapuolia aloilla, joilla on todennäköisiä sosiaalisia ja työllisyysvaikutuksia. Paketissa esitetään myös ohjeet menettelystä, jota komission on noudatettava arvioidessaan työmarkkinaosapuolten sopimuksia, joiden täytäntöönpanoa varten allekirjoittajat ovat pyytäneet neuvoston päätöstä, ja kehotetaan työmarkkinaosapuolia julkistamaan sopimuksensa. Neuvosto käsitteli sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämisen jatkotoimia sosiaalialan kolmikantahuippukokouksissa (19. maaliskuuta ja 15. lokakuuta), sosiaaliselle vuoropuhelulle omistetussa epävirallisessa TSTK-neuvostossa Riiassa (21. 22. huhtikuuta) ja lokakuun TSTKneuvostossa. EU-tason työmarkkinaosapuolet sekä työllisyyskomitea ja sosiaalisen suojelun komitea kävivät säännöllisesti keskusteluja eurooppalaisen ohjausjakson ratkaisevissa vaiheissa. Työllisyyden suuntaviivoissa, jotka neuvosto hyväksyi 5. lokakuuta 2015, kehotetaan kansallisia työmarkkinaosapuolia osallistumaan keskeisten uudistusten ja politiikkojen suunnitteluun ja toteuttamiseen ja korostetaan, että jäsenvaltioiden sosiaalisen vuoropuhelun toimivuuden ja vaikuttavuuden parantamista on tuettava. Lisäksi valmiuksien kehittämisestä ja kansallisten työmarkkinaosapuolten saamisesta mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon keskusteltiin asiaa käsitelleessä konferenssissa ja puheenjohtajavaltio Latvian isännöimällä työmarkkinaosapuolten foorumilla (30. ja 31. maaliskuuta). 6232/16 eho/ess/kmw 7
EU-tason toimialojen väliset työmarkkinaosapuolet esittelivät 14. heinäkuuta 2015 perusteellisen työllisyysanalyysinsä ja yhteisen työohjelmansa vuosiksi 2015 2017. Työmarkkinaosapuolet ovat kahdeksan prioriteettinsa osalta aloittaneet neuvottelut itsenäisestä puitesopimuksesta, joka koskee aktiivisena ikääntymistä (prioriteetti 1), ja ne ovat perustaneet työryhmän tutkimaan, miten niiden jäsenet ovat panneet täytäntöön aiemmat itsenäiset puitesopimukset. Tavoitteena on edistää valmiuksien lisäämistä ja tulosten parempaa täytäntöönpanoa (prioriteetti 8). EU-tason toimialojen väliset työmarkkinaosapuolet aikovat myös antaa yhteiset päätelmät työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta (prioriteetti 2). Loput viisi prioriteettia koskevat näkemystenvaihtoa ja yhteisiä toimia seuraavilla aloilla: liikkuvuus ja muuttoliike (prioriteetti 3), investoinnit ja työpaikkojen luominen (prioriteetti 4), digitalisaatio ja osaaminen (prioriteetti 5), aktiiviset työmarkkinapolitiikat (prioriteetti 6) sekä nuorisotyöllisyys (prioriteetti 7). EU-tason toimialakohtaiset työmarkkinaosapuolet, jotka toimivat 43:ssa eri alakohtaisessa neuvottelukomiteassa, jotka edustavat 75:tä prosenttia EU:n työvoimasta, ovat jatkaneet omien yhteisten työohjelmiensa toteuttamista. Tähän toimintaan on kuulunut yhteisiä lausuntoja, julkilausumia tai hankkeita, joiden aiheina ovat työpaikkojen luominen ja kohtaannon parantaminen, osaaminen ja oppisopimukset, liikkuvuus ja muuttoliike, energia ja ilmastonmuutos sekä digitalisaatio ja yhteistyötalous. EU-tason toimialakohtaiset työmarkkinaosapuolet ovat myös allekirjoittaneet sopimuksia, jotka ne ovat pyytäneet panemaan täytäntöön EU-lainsäädännöllä, kahdella toimialalla (merikalastus vuonna 2013 ja keskushallinnot vuonna 2015). Kaksi muuta toimialaa aikoo allekirjoittaa sopimuksia vuonna 2016 (kampaamo- ja merikuljetusala). Vuosi sitten osana sosiaalisen vuoropuhelun elvyttämistä annettujen sitoumusten täyttäminen on edennyt merkittävästi. Jatkamme näitä ponnisteluja tulevina vuosina pitäen ohjenuorana seuraavia pääperiaatteita: 1) EU:n sosiaalinen vuoropuhelu ei voi tuottaa tuloksia ilman kansallisen tason toimivaa ja vaikuttavaa sosiaalista vuoropuhelua ja suotuisampaa institutionaalista rakennetta. 2) Kolmikantaneuvottelujen, joihin viranomaiset osallistuvat, on perustuttava vahvaan kahden osapuolen sosiaaliseen vuoropuheluun. Tämä koskee niin EU-tasoa kuin jäsenvaltioitakin. 6232/16 eho/ess/kmw 8