Santahamina, Riviera 4.VIII.2007 Indikaattori 1: Luontoalueet Päivitetty: 2/2015 Milja Heikkinen
Indikaattori 4: Alkuperäislajien muutos, putkilokasvit Nyt toteutetussa muodossaan indikaattori on liian työläs kunnolla seurattavaksi ja liiallisen tulkinnannavaraisuutensa vuoksi hutera. Alkuperäislajien lukumäärän jatkuvakaan pieneneminen, joka on odotettava suuntaus kaupungeissa, ei aiheuta miinuspisteitä eli indikaattori menettää nopeasti merkityksensä kokonaispistekertymässä (ellei sitten tehdä kyseenalaisia palautusistutuksia tms. keinotekoisia lajimäärän nostatuksia). Työläs Indikaattoria seurataan kasvillisuuskartoituksilla. Nykyiset kartoitustiedot ovat jo melko vanhoja, joten uusi kartoitus pyritään järjestämään mahdollisimman pian. Koko kasviston (!) riittävän tarkka kartoitus vie vuosia ja vaatii syvällistä taitoa niin lajintuntemuksessa kuin historiallisten kasvistoainesten tunnistamisessa! User s manual suosittelee kolmea vuotta indikaattorien päivitysväliksi. Tämä on varmaankin epärealistista koko lajistolla putkilokasveissa.
Indikaattori 4: Alkuperäislajien muutos, putkilokasvit Tulkinnanvarainen ja hutera ( virhemarginaali ylittää helposti pisteytyksessä käytetyt lajimäärät) Kasviston historialliset ainekset: Rajanveto ainesten välillä usein hankalaa (omakin mielipiteeni monista lajeista vaihtelee ajan mittaan joko uusien esiintymien löytämisen myötä tai muuten vaan); esiintymien erisyntyisyys on yleistä, ts. sama laji kuuluu usein eri osissa kaupunkia eri aineksiin (koko alueella etusijajärjestys voi ratketa yhdenkin esiintymän luonteen ja kohtalon perusteella). Nyt mukana myös muinaistulokkaat (arkeofyytit), mikä voi helpottaa tulkintaongelmaa alkuperäinen / muinaistulokas, mutta toisaalta voi tavallaan piilottaa aidon alkuperäisyyden vähenemistä (koska muinaistulokkaat vallitsevasti sietävät ihmisen toimia paremmin kuin aidot alkuperäislajit).
Helsinki, Östersundom, Susiraja
Tarkasteltavan alueen laajeneminen Helsingin floristiseen aineistoon ovat tulleet vuoden 2002 jälkeen merkittävimpinä lisinä Santahaminan ja sen lähisaarten rajoitusalueiden sekä Östersundomin liitosalueen kartoitustiedot, joiden myötä Helsinki on saanut tai sen alueelle on palautunut uusia putkilokasvilajeja. Niitä ei ole mielekästä laskea Helsingin suoranaiseksi hyväksi tämän indikaattorin seuraavassa pisteytyksessä, koska ne eivät ole aitoja lisiä lajilukuun (ellei toisin todisteta). Tulevien tarkastelujen lähtöarvoon ne kyllä tulee sisällyttää taannehtivasti eli jo aiemminkin läsnäolleina (ellei toisin todisteta). Vai voidaanko entuudestaan tutkimattomia alueita tai uusia alueliitoksia todella käyttää suoraviivaisesti luonnontilan säilymisen tai jopa lisääntymisen todisteluna?
Vaihtoehdoista Kyseessä on nimenomaan alkuperäislajien muutoksen seuranta. Siksi mukana tulisi olla vain lajeja, joiden alkuperäisyys (tai muinaistulokkuus) alueella on varmaa ja vakiintunutta, ja niistäkin vain (GPS-paikannetut!) esiintymät, jotka ovat tulkittavissa alkuperäisiksi (tai riittävän vanhoiksi). Tämä lajisto näine esiintymineen kuvaisi oikeasti alkuperäiskasviston ja myös -luonnon tilan kehittymistä (joka ei Helsingissä varmasti ole nykyaikana 4 pisteen väärti). Jotta seurannasta ei tulisi liian työlästä ja virhealtista, seurattava lajisto tulisi supistaa joukkoon harvinaisia ja ekologiselta indikaattoriarvoltaan huomattavia lajeja ja niiden esiintymiä. Tällä tavoin itse asiassa lähestyttäisiin jo käytössä olevaa mutta vaille huomiota jäänyttä Helsingin ns. kestävän kehityksen A-indikaattoreihin kuuluvaa lehtojen ja viljavien korpien valikoidun lajiston seurantaa.
Arto Kurtto 2.8.2004 HELSINGIN KESTÄVÄN KEHITYKSEN A-INDIKAATTOREINA SEURATTAVIEN LEHTOKASVIEN JA VILJAVIEN KORPIEN KASVILAJIEN ESIINTYMÄT 1990 JA ESIINTYMIEN TILA 2004 140 120 Seitsemän lehtokasvin esiintymien lukumäärä Helsingissä 1900-2004 100 80 60 40 20 0 1900 1940 1970 1990 2004 Tesmayrtti (Adoxa moschatellina) Metsämaarianheinä (Hierochloë australis) Soikkokaksikko (Listera ovata) Valkolehdokki (Platanthera bifolia) Imikkä (Pulmonaria obscura) Lehtoleinikit (Ranunculus cassubicus -ryhmä) Lehtopähkämö (Stachys sylvatica)
Arto Kurtto 2.8.2004 HELSINGIN KESTÄVÄN KEHITYKSEN A-INDIKAATTOREINA SEURATTAVIEN LEHTOKASVIEN JA VILJAVIEN KORPIEN KASVILAJIEN ESIINTYMÄT 1990 JA ESIINTYMIEN TILA 2004 Neljän viljavien korpien kasvin esiintymien lukumäärä Helsingissä 1900-2004 50 40 30 20 10 0 1900 1940 1970 1990 2004 Herttakaksikko (Listera cordata) Velholehti (Circaea alpina) Korpialvejuuri (Dryopteris cristata) Korpisara (Carex loliacea)
Vaihtoehdoista Helsingin arvokkaat kasvikohteet voisi myös olla kokonaisuus, josta lähtien saataisiin toteutuskelpoinen ja luotettava alkuperäiskasviston (tai arvokasviston) elämän indikaattori. Indikaattorin 5 (Alkuperäislajien muutos, perhoset) seurannan mahdollisen toteuttamisen osalta sanotaan: Ensimmäinen kartoitus tulisi tehdä mahdollisimman laajana. Tämän jälkeen seurannassa voitaisiin keskittyä alueisiin ja lajeihin, joiden kohdalla muutokset ovat todennäköisimpiä. Putkilokasvien osalta ensimmäinen kartoitus on jo toteutettu ja nyt on seurannan järkevän keskittämisen aika. Seurannassa ja indikaattorien pisteytyksessä kehityssuunnat (trendit) ja niiden voimakkuudet voisivat olla parempia ja luotettavampia mittareita kuin pienet lajilukumuutokset (näin ainakin lajiluvuiltaan suurissa ryhmissä kuten putkilokasvit). Koska Singapore Index ei ole tarkoitettu kaupunkien keskinäiseen vertailemiseen, vaan kunkin kaupungin itsearviointiin (self-assessment), voi kukin kaupunki varmaan soveltaa yleisohjeita sille kuvaavimpien ja toteuttamiskelpoisimpien indikaattoreiden laskentatapojen ja pisteytysten kehittämiseksi. Myös indikaattorin 4 osalta näin on syytä edetä, kuten indikaattoreissa 3 ja 8 on jo tehty.
Indikaattori 10: Ekologisesti haitalliset vieraslajit Putkilokasveissa vakinaisten lajien lukumäärä (809) olisi varmaankin kokonaislajimäärää (1108) parempi lähtökohta haitallisten vieraslajien prosenttiosuuden laskemisessa. Tosin saatava pistemäärä ei siitä ainakaan nykytilanteessa muuttuisi. Indikaattori 15: Biodiversiteettibudjetti Korkeasaaren sisällyttäminen tähän tarkasteluun on vähintäänkin kyseenalaista, vaikka ei saatava pistemäärä edes siitä parane. Itse kyllä miellän tämän indikaattorin tarkoittavan nimenomaan kyseisen kaupungin eli tässä Helsingin biodiversiteetin suojeluun panostamista.
Helsinki, Lapinlahti, ortodoksinen hautausmaa 9.XI.2014 Kun mummot kuolevat heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, Parempi päivä elettynä kuin kaksi kuoltuna. Sananlasku Eeva Kilpi