MATKALLA MAISEMAAN - LUONNOLLISESTI (kuva: Roope Ruokonen) Suomen luonnonsuojeluliiton ja VR:n perinnemaisemien hoitohanke Keski-Suomessa vuonna 2010 Liisa Karhu Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri
1. Yleistä perinnemaisemista ja niiden tilasta Perinnemaisemilla tarkoitetaan maatalouden tai muiden varhaisten elinkeinojen muovaamia maisematyyppejä. Ne ovat syntyneet perinteisen maatalouden työmenetelmien tai varhaisen teollisuustoiminnan seurauksena ja ovat olennainen osa maisemallisesti vaihtelevaa, lajistollisesti monimuotoista maaseutumaisemaa. Perinnemaisemat voidaan jakaa perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinnemaisemiin. Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan perinteisen maatalouden menetelmien muovaamia ympäristöjä. Rakennetuilla perinneympäristöillä tarkoitetaan rakennelmia ja rakennuksia lähiympäristöineen sekä varhaisen teollisuuden ja liikenteen luomia maisemia. Toisaalta rakennettuun perinnemaisemaan liittyy usein oleellisesti myös lähimaastossa sijaitseva perinnebiotooppi. Osa perinnebiotoopeista on syntynyt luontaisesti ja ne eivät siksi ole riippuvaisia ihmisen tekemistä toimenpiteistä. Näitä ovat tulvaniityt, suoniityt, kalliokedot, ja rantaniityt. Suurin osa perinnemaisemista on syntynyt perinteisen maatalouden seurauksena, ja niiden säilyminen edellyttää niittoa tai laidunnusta. Tällaisia ovat kuivat ja tuoreet niityt, hakamaat, metsälaitumet, kedot ja lehdesniityt. Viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut perustavanlaatuinen maatalouden työmenetelmien muutos on romahduttanut perinnemaisemien määrän. Maatalous on koneellistunut voimakkaasti etenkin 1960- luvulta lähtien ja työvoimavaltaisemmista, vähemmän pinta-alayksikköä kohden tuottavista menetelmistä on luovuttu. Osa niityistä on muutettu pelloiksi tai metsitetty ja osa on kasvanut umpeen karjataloustoiminnan vähentymisen seurauksena. 1800-luvun lopun tilanteeseen verrattuna perinnemaisemia on jäljellä alle yksi prosentti ja 1950-luvun tilanteeseen verrattuna alle kymmenesosa. Noin 90 % perinnemaisemien luontotyypeistä onkin luokiteltu erittäin uhanalaisiksi tai äärimmäisen uhanalaisiksi. Perinnemaisemat ovat lajistollisesti maamme monimuotoisimpia luontotyyppejä. Niityt ja kedot edustavat monimuotoisimpia perinnemaisemia, ja eteläsuomalaiselta kohteelta voi löytää parhaimmillaan huikeat 40 putkilokasvilajia vain yhden neliömetrin alueelta. Niinpä perinnemaisemien katoaminen pelloksi muuttamisen takia ja laadun heikkeneminen umpeenkasvun myötä onkin ollut suuri menetys luonnon monimuotoisuudelle. Ekosysteemitason hälyttävä tilanne heijastuu väistämättä myös lajitasolle. Suomen 1505 uhanalaisesta eliölajista 28 % elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla. Suomesta on löydetty 1990-luvulla tehdyssä inventoinnissa arvokkaita perinnemaisemia noin 20 000 hehtaaria. Umpeenkasvaneiden, mutta kunnostettavissa olevien perinnemaisemien määrä on moninkertainen vielä tähän nähden ja hoidon resurssit huomioon ottaen kunnostettavissa olisi noin 40 000 hehtaaria. Eniten arvokkaita perinnebiotooppeja löytyy Varsinais-Suomesta ja vähiten Kaakkois-Suomesta. Puustoiset perinnemaisemat ovat tyypillisiä Keski-Suomessa 1800-luvun laajan kaskitalouden vuoksi. Perinnemaisemien kokonaisalasta 80 % on puustoisia, pääosin metsälaitumia. Tuoreita niittyjä pintaalasta on noin kymmenen prosenttia. Ketoja maakunnan alueelta löytyy hyvin vähän. Keski-Suomesta on inventoitu 192 perinnemaisemakohdetta, joiden yhteispinta-ala on 742 hehtaaria. Niittyjä on inventoinnissa löydetty 62 hehtaaria ja ketoja 3 hehtaaria. Harvinaistuvia perinnemaisemien lajeja kasvaa myös tienvarsilla, radanvarsilla ja erilaisilla joutomailla. Osa tämän hankkeen kohteita ei edusta inventoinnissa löydettyjä perinnemaisemia, mutta niillä on silti lajistollista arvoa.
2. Perinnemaisemien hoidon periaatteet Perinteisessä maataloudessa karja laidunsi kesät niityillä. Lanta kerättiin leipäviljan lannoitteeksi ja syksyllä niitettiin jäljelle jäänyt kasvillisuus eläinten talvirehuksi. Näin alueelta poistui ravinteita ja suurempikokoisia kasveja, jolloin pienempi kokoisille ja kilpailijoina heikommille kasveille vapautui kasvutilaa. Keskeisin tekijä niittyjen ja ketojen muodostumisen ja säilymisen kannalta on siis ollut ravinteiden poisto eli maaperän köyhdyttäminen. Kun mikään yksittäinen laji ei päässyt valtaamaan liiaksi kasvutilaa kehittyi, alueille ajan myötä hyvin monipuolinen kasvillisuus ja sitä hyödyntävä hyönteislajisto. Perinnemaisemien tilan kehittymiseen vaikuttaa hoidon laatu ja sen jatkuvuus. Ilman hoitoa perinnemaisemalajisto taantuu ja niinpä joka vuosi tapahtuva laidunnus tai niitto on ensiarvoisen tärkeää perinnemaisemien säilymisen kannalta. Laidunnuksessa voidaan käyttää hevosia, nautoja tai lampaita. Laidunnuksen haasteena on sopivien eläinten valikointi, sillä eri lajit ja jopa rodut valikoivat vaihtelevin tavoin syömäänsä kasvillisuutta. Yleensäkin laiduntajia voi olla vaikea saada hoitokohteeseen, mikäli maanomistaja ei omista eläimiä. Niitto on varsin työvoimavaltainen työmenetelmä, mutta toisaalta sen järjestäminen etenkin syrjäisemmille paikoille ja maatalousalueiden ulkopuolella oleville maille on helpompaa. Niitto tulee toteuttaa kerran tai kaksi kesässä riippuen alueen luonteesta. Mikäli kohde on rehevä ja kasvillisuus korkeaa, alue niitetään kaksi kertaa kesässä. Tällöin ensimmäinen niittoajankohta sijoittuu kesäkuulle ja toinen heinäelokuulle. Jos alueella on arvokasta kasvillisuutta ja rehevyys ei ole ongelmana, voidaan sen niittää vain kerran heinä-elokuussa. Ravinteikkuuden vähentämiseksi on tärkeää haravoida syntyvä niittojäte kasaan ja kuljettaa se alueen ulkopuolelle. Pääasiallinen perinnebiotooppien hoidon rahoituslähde on ollut maatalouden erityisympäristötuki. Koska karjatalous ja pientilat ovat vähentyneet edelleen, on se kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi tukimuodoksi. Lisäksi arvokkaat alueet sijaitsevat usein maatalousalueiden ulkopuolella. Niinpä monenlaisten toimijoiden mukanaolo on tärkeää, jotta perinnebiotooppien hoidon taso saadaan pidettyä edes nykyisellään. Matkalla maisemaan hanke on hyvä esimerkki kansalaisjärjestöjen ja työpanoksesta perinnebiotooppien hoidossa. 3. Matkalla maisemaan -hanke Keski-Suomessa VR:n rahoituksen turvin Suomen luonnonsuojeluliiton käynnistämä Matkalla maisemaan luonnollisesti hanke on alkanut vuonna 2008. Matti Aalto hoiti hanketta vuosina 2008 ja 2009. Ensimmäisenä hankevuotena Keski-Suomen hoitokohteet valikoitiin lähinnä Keuruun ja Haapamäen seudulta. Vuonna 2009 Keuruun ja Haapamäen ulkopuolisessa Keski-Suomessa kohteita valikoitiin ja talkoita järjestettiin yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Tavoitteeksi asetettiin muutaman uuden kohteen saaminen hoidon piiriin, ja siinä onnistuttiin. Vuonna 2010 kohteiden määrää lisättiin edelleen ELY-keskukselta ja Keurusseudun luonnonystäviltä saadun konsultaation perusteella. Yhteensä kohteita oli 11, josta hankkeelle uusia kuusi. Näistä kolme Petäinen, Lampila ja Isoaho eivät ole olleet hoidon piirissä useaan vuoteen, muita kohteita ovat hoitaneet muut tahot. Haapamäellä ei järjestetty talkoita, vaan työ tehtiin hankkeen vetäjän ja kesätyöläisten voimin. Muualla Keski-Suomessa järjestettiin kaikille avoimia talkoita yhteistyössä ELY-keskuksen, luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Talkoista tiedotettiin monipuolisesti. Luonnonsuojeluliiton moninaisten tiedotuskanavien lisäksi hyödynnettiin soveltuvia sähköpostilistoja ja lehtien ilmaisia tapahtumapalstoja. Myös luonnonvara- ja ympäristöalojen oppilaitosten opettajiin kannattaa olla yhteydessä, sillä ainakin Keski-Suomessa oli halua
kannustaa opiskelijoita niittotalkoisiin oppimaan käytäntöä. Talkoista laadittiin lehdistötiedote yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Tiedottamiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja panostaa siihen hieman työaikaa, sillä median avulla tavoitetaan uusia talkoolaisia ja saadaan näkyvyyttä tärkeälle asialle. Maakuntalehti Keskisuomalainen julkaisi lehdistötiedotteen talkoiden alla ja haastatteli samaan artikkeliin lyhyesti ELY-keskuksen biologia. Kolme lehteä teki jutun Korpilahden Kirkonmäen talkoista: Keskisuomalainen, Jämsän seutu ja Keski-Suomen viikko. Lisäksi hankkeen vetäjää haastateltiin radiossa noin viiden minuutin ajan talkoiden alla 26.7. 4. Matkalla maisemaan kohteet Keski-Suomessa 4.1. Keuruun ja Haapamäen kohteet Haapamäen kohteet sijaitsevat radan varsilla. Perinnemaisemat keskikesän kukkaloistossaan tuovat vaihtelua toisinaan yksitoikkoiseen maisemaan ja parhaimmillaan junamatkaaja saattaa nähdä jopa niittäjiä hoitotöissään. Haapamäen Asemanniityllä on mahdollisuus tutustua junan odotuksen lomassa tarkemmin perinnemaisemien kasveihin, sillä kohteessa on hankkeen kustantama, Matti Aallon ja Pertti Sulkavan tekemä opastaulu, jossa esitellään lajistoa ja paikan historiaa. Haapamäen kohteilla ei ollut tarpeen järjestää talkoita ja ne hoidettiin lähinnä kesätyöläisten ja hankkeen vetäjän voimin. Muista aiemmin mukana olleista Keuruun kohteista Haapamäen Asemanniitystä ja Pohjalan tilasta voi lukea vuosien 2008-2009 perinnemaisemaprojektin raportista. Ne niitettiin tänä vuonna pääosin LAPE-projektin (Laatua perinnemaisemiin ja ympäristönhoitoon) puitteissa. Keurusseudun luonnonystävät niittivät arvokkaimmat alueet Asemanniitystä. Kaikki kohteiden kasvillisuudesta löytyy lisätietoja Keurusseudun luonnonystävien www-sivuilta, lukuun ottamatta Petäisen niittyä. Porinradan varsi 0,2 ha Porinradan varsi sijaitsee parikymmentä vuotta sitten käytöstä poistetun junaradan varrella. Nykyään rata on resiinamatkailukäytössä. Niitty on erittäin aktiivisesti käytetyn perhoslaskentareitin parhaita paikkoja. Vuonna 2008 alueella tehtiin mittava puuston raivaus, sillä se oli päässyt vesakoitumaan varsin voimakkaasti. Raivausta edeltänyt vaikeahko umpeenkasvu näkyy edelleen alueen rehevyytenä, ja usein myös puuston poisto voi edesauttaa heinäkasvillisuuden runsastumista. Alueella tulisikin harkita mahdollisuutta niittää se kaksi kertaa kesässä, jolloin saataisiin poistettua enemmän ravinteita ja taannutettua suurikokoista kasvillisuutta, kuten kastikoita. Sopiva ajankohta ensimmäiselle niitolle on kesäkuun puolivälin tienoilla, toinen niitto tulee tehdä heinä-elokuussa. Tällöin voi jättää joitakin alueita kukassa olevia alueita niittämättä. Myös vesakonpoistoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Hoidon jatkuvuus on tärkeää alueella, sillä umpeenkasvu on todennäköisesti nopeaa mikäli hoito loppuun. Maininnanarvoisin kasvi on uhanalaiseksi luokiteltu hirvenkello, jota oli 1 kukkiva yksilö tänä vuonna. Kasvi ei ole lisääntynyt hoidon alettua alueella, mutta sinnikkään hoidon tuloksena näin toivottavasti käy. Niitylle leimaa antavina kasveina kukkivat särmäkuisma ja syysmaitiainen. Hylkysen niitty 0,1 ha Hylkysen niitty sijaitsee radan varrella pari kilometriä Haapamäeltä Seinäjoen suuntaan. Alue hoidettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2008, jolloin alue oli huomattavan vesakoitunut. Niinpä siellä toteutettiinkin ensimmäisenä hankevuonna puuston ja vesakon poisto niiton lisäksi. Vesakoituminen ei näyttäisi olevan hoidossa erityisesti huomioitava tekijä tällä hetkellä. Alueelle leimallista on runsaana kukkiva päivänkakkara, joka on ilahduttavasti lisääntynyt vuosi vuodelta, sekä huopa- ja pelto-ohdakkeet. Niityllä tava-
taan myös uhanalaiseksi luokiteltua hirvenkelloa, jota oli vuonna 2010 4 kukkivaa ja 7 kukkimatonta yksilöä. Niitylle uutena lajina havaittiin tänä vuonna soikkokaksikko, joka on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi osassa pohjoista Keski-Suomea. Muita huomionarvoisia lajeja ovat pukinparta ja vilukko, joita niityllä on vain joitakin yksilöitä. Hylkysen niityn tila on lähtenyt kehittymään suotuisaan suuntaan, ja niittäminen kerran kesässä on riittävä hoitotoimenpide. Hylkysen niitty 21.7. ennen niittoa (kuva: Roope Ruokonen) Niemelänjärven ranta 0,1 ha Niemelänjärven ranta on yksi Keski-Suomen merkittävimmistä uhanalaiseksi luokitellun ahokirkiruohon kasvupaikoista. Vuosina 2008 ja 2009 paikalta laskettiin yli 40 kukkivaa yksilöä ja vuonna 2010 25 kukkivaa sekä 5 kukkimatonta yksilöä. Keski-Suomen ELY-keskuksen arkistojen mukaan maakunnassa on havaittu pitkällä aikavälillä noin sata ahokirkiruohon esiintymää, joista vain harvat ovat säilyneet lajille riittävän avoimina. Vaikka maakunnassa sijaitsevien esiintymien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, on jokainen kasvupaikka tärkeä lajin säilymiselle. Muita huomionarvoisia lajeja ovat harvinaistuneet isolaukku ja alueella runsaana esiintyvä nurmitatar. Ahokirkiruohon tilannetta kasvupaikalla on tarkkailtu vuosien ajan sekä poistettu yksittäisiä pajuja kasviyksilöiden ympäriltä. Ensimmäisenä hankevuonna toteutettiin laajamittaisempi vesakonraivaus. Jonkin verran alueella tulee edelleen kiinnittää huomiota puun taimien poistoon, muuten vuosittainen niitto on sopiva hoitotoimenpide. Matti Aalto on tehnyt hankkeen puitteissa niitylle ahokirkiruohosta kertovan kyltin, että ihmiset eivät tietämättömyyden takia kerää tai tallo kasvia. Kirkiruohoja Nimelänjärven rannassa (kuva: Matti Aalto)
Petäisen niitty 0,1 ha Petäisen niitty sijaitsee Haapamäen keskustan tuntumassa lähellä vanhaa yhteiskoulua. Alue on osa Petäisen tilaa. Kuivahkon niityn länsipuolta reunustaa rivistö vanhoja pihlajia, joiden takaa aukeaa näkymä pelloille, pohjoispäästä taas voi ihailla tilan päärakennusta. Pohjoispäässä tilustien varrella kasvaa varttuneita mäntyjä sekä pienempiä koivuja, joiden poistamista maanomistajat ovat harkinneet näkymien avaamiseksi. Ainakin osittainen mäntyjen poisto olisi hyvä asia alueen kasvillisuuden kannalta, sillä ne happamoittavat karikkeellaan maaperää. Alueella on todennäköisesti laidunhistoria, mutta laidunkäytössä se ei ole ollut vuosikymmeniin, ja sitä ei ole muutenkaan hoidettu. Huomionarvoisimpia lajeja alueella ovat silmälläpidettäväksi luokiteltu ketoneilikka, sekä harvinaistunut nurmikohokki. Muita alueelle leimallisia kasveja ovat paimenmatara, pietaryrtti ja puutarhatulokkaana niitylle levinnyt, päiväperhosten suosima isomaksaruoho. Vuosien hoita- mattomuus näkyy alueen rehevöitymisenä, ja etenkin hietakastikka on vallannut kasvutilaa muilta lajeilta. Alueen maaperä on varsin hiekkapitoinen ja sen ansiosta niitty on säästynyt vaikeammalta umpeenkasvulta. Maanomistajan kertoman mukaan aikoinaan paikalla on ollut upea kukkameri perhosineen. Myös tilustien varrella kasvaa samaa huomionarvoista kasvillisuutta kuin niityllä. Petäisen niityllä maksaruoho kukkii varsin runsaana. Hietastikka osoittautui vaikeasti viikatteella taltutettavaksi (kuva: Olli Autio) 4.2. Kohteet muualla Keski-Suomessa Muualla Keski-Suomessa oli seitsemän hankekohdetta. Kaikki talkoot toteutettiin yhteistyössä ELYkeskuksen kanssa. Talkoissa oli myös paikallisia yhteistyökumppaneita. Korpilahden Vaarunniityn ja Kirkonmäen sekä Karhukorven talkoiden organisoinnista päävastuun kantoi ELY-keskus. Muut talkoot järjestettiin piirin ja ELY-keskuksen yhteistyönä. Lampilan tila, Petäjävesi, tilustien varsi 200 m Lampilan tilan mailla sijaitsee noin hehtaarin kokoinen erityisympäristötuen piirissä oleva mullikoiden laiduntama hakamaa. Myös muualla tilan alueella tavataan arvokasta perinnemaisemakasvillisuutta. Hankkeeseen uudeksi kohteeksi otettiin hakamaata ja peltoalueita erottava tilustien varsi, jossa kasvaa uhanalaiseksi luokiteltuja ahokirkiruohoa, ketonoidanlukkoa ja ketokatkeroa. Kohde niitettiin alkukesällä, ennen ketokatkeron kukintaa. Ahokirkiruohot ja ketonoidanlukot merkittiin kuitunauhoilla. Niiton lisäksi tilustien varrelta ja ojasta raivattiin vesakkoa. Ahokirkiruohoja tien varrelta ja pellon reunalta laskettiin lähes kymmenen ja ketonoidanlukkoja useita kymmeniä. Aikaisesta niittoajankohdasta johtuen ketokatkero ei ollut lainkaan havaittavissa. Kasvin
kukintaa ei aikainen niittoajankohta kuitenkaan haittaa. Muita alueelle leimallisia kasveja ovat särmäkuisma ja metsäkurjenpolvi. Alue niitettiin yhdessä ELY-keskuksen väen ja Petäjäveden luonnon kanssa. Isoaho, Laukaa 1,4 a Laukaan Isoaho on sähkölinjan alapuolinen alue eikä se siis ole varsinaisesti perinnemaisema nykytilassaan. Kuitenkin sen historiaan liittyy karjatalous, sillä kasvilajisto on peräisin joko läheiseltä tilalta tai alue on entistä laidunta. Kasvit ovat sinnitelleet alueella sähkölinjojen alapuolisten vesakonraivausten ansiosta, joka ei kuitenkaan riitä pitkällä aikavälillä säilyttämään elinympäristöä kasveille riittävän avoimena. Kohteessa kasvaa uhanalaista ahosilmäruohoa sekä runsaasti hirvenkelloa. Uutena lajina kohteesta löytyi musta-apilaa, joka on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi ja alueellisesti uhanalaiseksi. Mainitsemien arvoinen on myös puutarha-alkuperää oleva, alueella runsaana kukkiva lehtosinilatva sekä harvinaistunut, mutta ei uhanalainen, isolaukku. Talkoot järjestettiin yhteistyössä Keski-Suomen ELY-keskuksen ja Laukaan luonnon kanssa. Alueelta piti poistaa vesakonraivausten jäljiltä lahoamaan jäänyttä puustoa sekä myös elävää vesakkoa ja taimia. Viikatteella ei tänä vuonna ollut käyttöä, mutta tulevina vuosina aluetta täytyy niittää. Etenkin ympäröivän maitohorsmakasvuston leviäminen alueelle voi olla huomioitava asia seuraavien vuosien hoitotöissä Kasvien, varsinkin hirvenkellon kannalta tärkeimmät alueet saatiin raivattua ja työn lopputulos oli oikein hyvä. Vaarunniitty, Korpilahti 0,5 ha Vaarunniitty on Putkilahden valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva viehättävä metsäniitty, jolla vallitsevat metsäkurjenpolvi, metsäkorte ja poimulehdet. Tuoreeksi suurruohoniityksi luokitellulla alueella on tavattu myös uhanalaista ukontulikukkaa sekä runsaasti erilaisia sieniä ja perhosia. Laidunnuksen loppumisesta on verrattain lyhyt aika. Vaarunniitty rajoittuu Oittilan puronvarsi- ja jalavalehtoon sekä varttuneisiin metsiin, joissa laidunvaikutus näkyy vielä selvästi. Ympäröivistä lehdoista löytyy myös kaksi Suomen pohjoisinta pähkinäpensasta. Talkoolaisia ahkeroimassa Vaarunniityllä hellesäässä. (kuva: Henna Kukkanen) Talkoissa saatiin niitettyä koko alue. Myös alueen keskiosassa kasvavia varttuneita ja nuorempia koivuja kaadettiin. ELY organisoi talkoot, joissa oli osallistujia useilta tahoilta: Korpilahden kotiseutuyhdistyk-
sen, ELY:n, Metsähallituksen ja luonnonsuojelupiirin lisäksi talkoisiin osallistui huomattava määrä myös mökkiläisiä ja kyläläisiä. Kirkonmäki, Korpilahti Niitty liittyy kiinteästi kirkonmäen valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön. Pääosin avoin niitty sijoittuu mäen länsirinteelle. Niityn kasvillisuus on melko monipuolista ja tavallisempien kasvien, kuten nurmiröllin, siankärsämön ja leinikkien ohella alueella kasvaa myös huomionarvoisena pölkkyruohoa, ukonpalkoa ja lehtovirmajuurta sekä uhanalaista ketokaunokkia. Alueen aiemmasta käytöstä ei ole tarkkaa tietoa. Ainakin mäkimaisema on ollut avoimempi viime vuosisadan alkupuolella, sillä nyt osassa rinnettä kasvaa järeää männikköä. Niittyä on hoidettu useita vuosia entisen Keski-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. ELY-keskus käy neuvotteluja lammaslaidunnuksen aloittamisesta Kirkonmäellä. ELYn organisoimissa talkoissa niitettiin avoin alue. Talkoot saivat myös mediahuomiota, ja Keskisuomalainen, Jämsän seutu sekä Keski-Suomen viikkolehti julkaisivat jutun tapahtumasta. Liehun tila, Kuhmoinen 0,7 ha Liehun niitty on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi, joita on Keski-Suomessa yhteensä noin kolmekymmentä. Alueen laidunnuksella on pitkä historia, sillä sen ydinalueita on laidunnettu ainakin sata vuotta, vuoteen 1991 saakka. Alue on ollut hoitamatta vuoteen 2007 saakka. Osa alueesta on kynnetty aikoinaan pelloksi, jonka johdosta siellä kasvillisuus on vähempiarvoista. Niityn ydinosa on säilynyt kyntämiseltä pintakivisyytensä ansiosta. Hoitokohteena olikin tämä kasvillisuudeltaan arvokkaampi alue. Alueen maisemassa vuorottelevat katajat ja yksittäiset järeämmät puut avoimen niittyalueen kanssa. Niityltä löytyy useita huomionarvoisia lajeja, kuten silmälläpidettäväksi luokiteltu ketoneilikka sekä alueellisesti uhanalaiset ketokaunokki ja kesämaitiainen. Muita niityllä havaittuja harvinaisia, mutta ei uhanalaisia lajeja ovat häränsilmä, mäkilehtoluste, nurmikohokki, syylälinnunherne, sinivuokko, aholeinikki, peurankello, nurmitatar, isolaukku, ruusuruoho, nurmikaunokki, jäkki ja kissankäpälä. Liehun huomionarvoisten lajien määrä on siis melko suuri, sillä yleensä Keski-Suomen perinnebiotooppikohteista löytyy 1-3 huomionarvoista lajia. Kohde oli hankeessa mukana kolmannen kerran. Sitä hoidettiin yhteistyössä Keski-Suomen ELYkeskuksen ja Kuhmoisen 4H- yhdistyksen kanssa. 4H- yhdistykselle maksettiin talkookorvaus. Arvoikkaimmat osat saatiin niitettyä ja myös vesakkoa poistettiin jonkin verran. 4H- yhdistys kannattaa ottaa mukaan jatkossakin talkoisiin mukaan. Liehun niitty olisi myös hyvä erityisympäristötukikohde. Tulevina vuosina olisi hyvä tehdä hoitosuunnitelman mukainen puuston poisto, sillä varsinkin keskiosassa kasvaa jonkin verran karikkeellaan maaperää happamoittavaa kuusta. Lisäksi niityllä on kuivuneita risuja ja taimia muutamassa kasassa. Nämä voitaisiin polttaa yhdessä puuston ja taimikon poistosta syntyvän jätteen kanssa. Varttuneemmat rungot maanomistaja hyödyntänee polttopuuna. Hetteen tila, Muurame 0,2 ha Hetteen perinnemaisema koostuu niitystä, hakamaasta ja metsälaitumesta, joiden yhteispinta-ala on 2 hehtaaria. Maisemaa elävöittää kaksi vanhaa rakennusta, aitta ja savusauna. Tilalla on myös Hetteen maatalousmuseo. Sinne on tilan edesmennyt omistaja kerännyt erilaisia vanhoja esineitä, joista iäkkäimmät sijoittuvat 1800-luun alkuun. Alueen laiduntaminen loppui 1980- ja 1990-luvun taitteessa, kun
tilalla luovuttiin lypsykarjatoiminnasta. Käyttämättöminä vuosina alue pääsi rehevöitymään ja umpeenkasvamaan. Keski-Suomen ympäristökeskuksen toimesta alue saatiin hoidon piiriin jälleen vuonna 2004. Alueelta on poistettua asteittain puustoa niittämisen lisäksi. Tänä vuonna puustoa ei poistettu. Avoin alue käsittää rehevöitynyttä niittyä sekä lajistoltaan edustavaa tuore- ja pienruohoniittyä. Arvokkain kasvillisuus sijaitsee hoitamallamme 0,2 hehtaarin kokoisella alueella. Niityn kasvilajisto on varsin monipuolinen. Huomionarvoisista lajeista alueella esiintyy jäkki, pukinparta, ketoneilikka, ketonoidanlukko ja ketotuulenlento, jota ei ole kuitenkaan havaittu 2000-luvulla. Muita kasveja ovat suolaheinät, särmäkuisma, isoaho-orvokki, huopakeltano, ahomansikka, rätvänä, siankärsämö, kalvassara ja paimenmatara. Niitimme alueen yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Myös Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys osallistui talkoisiin ja oli avuksi niiden järjestelyissä. Karhukorpi, Rutalahti (Joutsa) Puolen kilometrin päässä Viisari-Rutalahden maakuntamaisemasta sijaitseva Karhukorven niitty pistää ohikulkijan silmään poikkeuksellisen värikkäällä kukkaloistollaan. Vaikka alue on ollut kauan käyttämättä, se ei ole kasvanut umpeen, sillä maaperä on hyvin hiekkapitoista. Niityn historiasta ei löydy laidunnusta, mutta se on ollut pitkään heinämaana. Reunojen kasvillisuus on päässyt korkeaksi, ja myös mäntyjä on useita. Kasvillisuus koostuu epätyypillisestä tuoreesta ja kuivasta niitystä, jolla vuorottelevat siellä täällä kanervamättäät. Niityllä kasvaa useita huomionarvoisia lajeja, kuten ruusuruoho, nurmikohokki, ketoneilikka ja nurmitatar. Löydettiinpä talkoissa ketonoidanlukkokin alueelle uutena lajina. Kukilla viihtyy monipuolinen perhoslajisto, joukossa harvinainen kirjoverkkoperhonen. 5. Lopuksi Hanke onnistui varsin hyvin Keski-Suomessa: kohteita oli yhteensä 11, josta viisi oli uusia Matkalla maisemaan -hankkeessa. Näistä kolme Lampila, Petäinen ja Isoaho eivät ole olleet käytännössä lainkaan hoidon piirissä viime vuosina. Perinnemaisemien heikko tilanne sekä Suomen luonnonsuojeluliitto ja VR saivat huomiota niin alueellisessa kuin paikallisessakin mediassa. Yhteistyö Keski-Suomen ELYkeskuksen ja muiden tahojen kanssa sujui hienosti. Myös vapaaehtoisia talkoolaisia saatiin mukaan hoitotyöhön. Keski-Suomessa on varsin vähän niittyjä ja ketoja, joten tämä VR:n rahoittama hanke oli suureksi hyödyksi perinnemaisemien lajeille. Suuremman hankesumman turvin olisi mahdollista panostaa tietyillä kohteilla, etenkin Porinradan niityllä parempaan hoitoon, sekä joillakin kohteilla, kuten Petäisen niityllä kasvillisuuden inventointiin. Kohteiden vuosittainen niitto on hyvin tärkeää, sillä etenkin rehevämmillä kohteilla heinät ja muut suuremmat kasvit alkavat runsastua perinnemaisemalajien kustannuksella varsin nopeasti hoidon loppumisen jälkeen. Varsinkin uhanalaisten lajien kannalta hoito on ensiarvoisen tärkeää, sillä yhdenkin esiintymän katoaminen umpeenkasvun myötä on suuri menetys. Tiedossa on tässä vaiheessa, että rahoitus ei jatku nykyisessä laajuudessa. Perinnemaisemien hoidon järjestämistä mietitään vuoden 2011 alussa, kun tiedetään mahdollisista muista rahoituslähteistä sekä muiden tahojen perinnemaisemien hoitohankkeista.
6. Kiitokset Hankkeessa tehtiin yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Organisaatioista merkittävin oli Keski-Suomen ELY-keskus, jonka kanssa järjestimme yhteensä seitsemät talkoot. Erityisesti haluan kiittää projektipäällikkö Kaisa Raatikaista ja biologi Johanna Hallmania, joiden kanssa järjestelimme talkoita. Kiitos myös Jämsän ammattiopiston luonnonvaralinjan opiskelijoille, jotka olivat useissa talkoissa suurena apuna. Kuhmoisen 4H-yhdistys oli arvokas yhteistyökumppani Liehun niityllä. Matti Aalto opasti minua useaan kertaan hankkeen aikana niin niittokohteiden hoidossa kuin hankkeen hallintoon liittyvissä asioissa. Hänelle kiitos neuvojen lisäksi hyvin hoidetusta hankkeesta kahtena edellisenä vuonna. Pertti Sulkava lainasi niittovälineitä, opasti niittokohteiden valinnassa sekä oli itsekin niittotyössä joillakin kohteilla. Myös Ari Aalto antoi neuvoja ja tietoja niittyihin liittyen. Piirin toiminnanjohtaja hoiti paperiasioita. Kiitos Jyväskylä seudun luonnonsuojeluyhdistyksen, Laukaan luonnon ja Petäjäveden luonnonsuojeluyhdistyksen aktiiveille, jotka olivat mukana toiminta-alueillaan järjestetyissä niittotalkoissa. Mukana olivat ainakin Silja Parri, Ari Jäntti, Anna Bagge sekä Matti Pakkanen tyttärineen. Kiitokset myös ahkerille kesätyöntekijöille Henna Kukkaselle ja Roope Ruokoselle. VR mahdollisti antamallaan rahoituksella tämän hankkeen. 7. Kirjallisuus Hetteen perinnebiotoopin hoitosuunnitelma. Maija Mussaari. Keski-Suomen ympäristökeskus 2007. Keski-Suomen perinnemaisemat. Reija Kivelä. Alueelliset ympäristöjulkaisut 175. Keski-Suomen ympäristökeskus 2000. Liehun niityn hoitosuunnitelma. Maija Mussaari. Keski-Suomen ympäristökeskus 2006. Matkalla maisemaan luonnollisesti. Suomen luonnonsuojeluliiton ja VR:n perinnemaisemaprojekti Keski-Suomessa 2008-2009. Matti Aalto. Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri 2009. Suomen perinnebiotoopit. Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Maarit Vainio, Hannele Kekäläinen, Aulikki Alanen ja Juha Pykälä. Suomen ympäristö 527, 2001. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 2.7. Perinnebiotoopit.Anna Schulman, Aulikki Alanen, Carl- Adam Hæggström, Ari-Pekka Huhta, Juha Jantunen, Hannele Kekäläinen, Leena Lehtomaa, Juha Pykälä, Maarit Vainio. Suomen ympäristö 8/2008. Ympäristöhallinnon internetsivu: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=16589&lan=fi. Keski- Suomen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. Luettu 30.8.2010. Ympäristöhallinnon internetsivu: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17949&lan=fi#a3. Leivonmäen kulttuuriympäristö. Perinnemaisemat. Luettu 7.8.2010. Ympäristöhallinnon internetsivu: http://www.environment.fi/default.asp?contentid=134804&lan=fi. Luettu 8.8.2010.
Liite 1. Niittoajankohdat ja osallistujamäärät. Talkoissa oli osallistujia yhteensä 85, joista eri henkilöitä 56. Vapaaehtoisia talkoolaisia oli 36, joista eri henkilöitä oli 29. Kohde Niittoajankohdat Osallistujat(hanke/ELY/ /vapaaehtoiset/muut yhteistyökumppanit/lape-miehet ) Lampila 14.6. 8 (2/2/4) Porinradan varsi (ei talkoita) 20.7. 3 Hylkysen niitty (ei talkoita) 21.7. 3 Niemelänjärvi (ei talkoita) 22.7. 3 Isoaho 26.7. 6 (2/1/3) Liehu 30.7. 13 (2/4/2/6) Hettee 2.8. 6 (1/1/4) Vaarunniitty 27.7. 25 (2/4/16/1/2) Kirkonmäki 29.7. 14 (2/6/4/-/2) Karhukorpi 4.8. 9 (1/4/1/-/3) Petäisen niitty 17.8. 4 (2/-/2/-/-)