Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet 2011

Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet 2011 Metsien ympäristönhoitoa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tukevien valtakunnallisten hankkeiden vuoden 2011 raporttien yhteenveto Saija Sirkiä, Suomen ympäristökeskus saija.sirkia@ymparisto.fi 27.1.2012 Sisältö Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet 2011... 1 Metsien ympäristönhoitoa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tukevien valtakunnallisten hankkeiden vuoden 2011 raporttien yhteenveto... 1 Miten luonnonhoitohankkeet istuvat METSOn hankemaailmaan?... 2 Luonnonhoitohankkeiden tulokset... 3 Monimuotoisuushyödyt... 3 Tiettyä elinympäristöä tai luonnonhoidon menetelmää käsittelevät hankkeet... 3 Luonnonhoidon ja METSO-ohjelman yleistä kehittämistä edistävät hankkeet... 5 Hankkeiden taloudellinen kestävyys... 6 Hankkeiden sosiaalinen kestävyys... 7 Johtopäätökset METSO-ohjelman kehittämisen kannalta... 7 Onko hankkeiden monipuolisuus haitta vai etu?... 8 Talousmetsien luonnonhoito tulevaisuudessa... 9 Viitteet... 10 Liite 1... 10

Miten luonnonhoitohankkeet istuvat METSOn hankemaailmaan? Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO käynnistyi vuonna 2008 ja tulee jatkumaan vuoteen 2020 saakka. METSOn tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä (Valtioneuvoston periaatepäätös 2008). Tavoitteisiin pyritään 14 toimenpidekokonaisuuden avulla. METSO-ohjelmaan sisältyy useita erilaisia hankekokonaisuuksia. Tietopohjan parantamiseen tähtäävässä PUTTE-tutkimusohjelmassa (www.ymparisto.fi/putte) sekä yhteistutkimushankkeissa (http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/metsat/metso/metso_yhteistutkimus.html) lähestytään metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista selvästi tutkimuksellisella otteella. METSOa tukevaa tutkimusta harjoitetaan lisäksi myös mm. Metsäntutkimuslaitoksessa. Metsänomistajien ja paikallisten METSO-toimijoiden yhteistyöhön perustuvat yhteistoimintaverkostot (http://www.metsonpolku.fi/metso/www/fi/metsanomistajille/yhteistoimintaverkostot/index.php ) on puolestaan erotettu omaksi toimenpiteekseen. Niissä tavoitteena on käytännönläheisen yhteistoiminnan kehittäminen, jossa yhdistetään metsäluonnon suojelu ja kestävä käyttö paikallisella tasolla. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat metsien ympäristönhoitoa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tukevat valtakunnalliset hankkeet eli METSOluonnonhoitohankkeet ovat nekin osa METSO-ohjelman hankemaailmaa. Hankkeilla tuetaan talousmetsien luontoarvoja kehittämällä uusia luonnonhoidon toimintatapoja, toteuttamalla käytännön luonnonhoitoa ja lisäämällä viestintää luonnonhoidosta ja METSO-ohjelmasta yleensä. Vaikka hankkeissa keskitytään käytännön luonnonhoitotoiminnan kehittämiseen ja toteuttamiseen, on joissakin tämän lisäksi tutkimuksellinen puoli. Muutama hanke keskittyy viestinnän lisäämiseen, toisaalta metsänomistajien ja ohjelman toteuttajien välillä, toisaalta toteuttajien keskuudessa mm. neuvontaa ja tiedonvälitystä parantamalla. Hankkeiden moninaisuudesta huolimatta niitä yhdistää keskittyminen yksityismetsien monimuotoisuuden turvaamiseen (METSO-toimintaohjelman toimenpide 4, Valtioneuvoston periaatepäätös 2008) sekä valtakunnallinen laajuus. Vaikka luonnonhoidon toimenpiteitä suoritetaankin paikallisesti, tuottavat hankkeet tietoa ja toimintamalleja, jotka ovat sovellettavissa koko maassa. Tämä on selvä ero suhteessa yhteistoimintaverkostoihin, joissa pyritään ensisijaisesti kehittämään paikallista toimintaa metsäluonnon turvaamiseksi ja maaseudun elinkeinojen tukemiseksi. Vuonna 2011 käynnissä oli 12 METSO-luonnonhoitohanketta (Taulukko 1). Useimmat ovat jatkohankkeita tai jatkoa vuonna 2010 tai aikaisemmin käynnistyneille saman aihepiirin hankkeille. Tässä yhteenvedossa kootaan hankkeiden raportoinnin tulokset vuodelta 2011. Muutaman hankkeen osalta on kyse loppuraportista (hankkeet 4, 5, ja 7 taulukossa 1), muut hankkeet kirjoittivat väliraportin. Hankkeiden raportit löytyvät yhteenvedon lopusta (Liite 1). Tilan säästämiseksi raporttien liitteet (mm. tiivistelmät) on jätetty tästä yhteydestä pois. 2

Hankkeen nimi Toteuttaja 1 Metsävara Zonation Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2 METSO luonnonhoito -kehittämishanke Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 3 Talousmetsälehdot monimuotoisiksi Suomen metsäkeskus, Pirkanmaan alueyksikkö 4 Lajiesittelyiden laatiminen uhanalaisille metsälajeille Suomen ympäristökeskus 5 Metsien ennallistaminen ja luonnonhoidon opas Metsähallitus 6 Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittäminen Suomen ympäristökeskus 7 Kivennäismaiden ja korpien ennallistamistoimet talousmetsien luonnonhoidon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen keinoina Suomen ympäristökeskus 8 Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot Suomen ympäristökeskus 9 Uuteen toimintakulttuuriin ja luonnonsuojelun kustannustehokkuuteen UPM Silvesta Oy säästöpuuryhmien poltto yksityismetsissä 10 Tulella tehokkaammin valtakunnallinen luonnonhoidollisten kulotusten kehittämishanke Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä 11 Lähteikköjen ja lettojen kunnostamisen Suomen ympäristökeskus monimuotoisuusvaikutukset 12 Minun METSOni Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Taulukko 1. Metsien ympäristönhoitoa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tukevat valtakunnalliset hankkeet vuonna 2011. Lisätietoa hankkeista löytyy mm. METSO-ohjelman sivustolta www.metsonpolku.fi. Luonnonhoitohankkeiden tulokset Monimuotoisuushyödyt Tiettyä elinympäristöä tai luonnonhoidon menetelmää käsittelevät hankkeet Luonnonhoitohankkeiden ei tarvitse raportoida hankkeiden kautta hoidettuja hehtaareita. Vain Talousmetsälehdot monimuotoisiksi -hankkeen osalta raportoitiin toteutettujen lehdonhoitokohteiden kappalemäärät ja hehtaarit. Vaikka lukumäärätavoitteesta jäätiin, pintaalassa päästiin tavoitteen ylärajalle (yhteensä n. 100 ha hoidettuja lehtokohteita kahden vuoden ajalta). Hankkeen johdosta myös laadukkaiden lehtokohteiden kytkeytyneisyys parani useilla alueilla. Tulosten arvioinnissa todetaan kuitenkin, että hankkeen vaikuttavuus laajenee vasta, kun pinta-ala on huomattavasti suurempi, ja toimintatavat ovat vakiintuneet metsätoimijoiden keskuudessa. Koska lehdot ovat merkittävä METSO-elinympäristö, ja suurin osa lehdoista sijaitsee 3

talousmetsissä, on lehtoihin kohdistuvan luonnonhoidon kehittäminen merkittävä toimenpide metsäluonnon monimuotoisuuden hyväksi. Monipuolista lahopuuta sisältävien lehtojen merkitys korostuu etenkin useiden uhanalaisten lajien elinympäristönä. Muita tärkeitä luonnonhoidon elinympäristöjä käsiteltiin lähinnä Suomen ympäristökeskuksen hallinnoimissa hankkeissa. Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittäminen -hankkeessa yksityismaiden perinnebiotooppien hoitoa edistetään tehostamalla kohteiden etsintää ja kouluttamalla maanomistajia ja metsäalan toimijoita. Hankkeessa on toistaiseksi keskitytty kehittämään mallia kohteiden etsintään, koulutettu toimijoita ja otettu yhteyttä potentiaalisten kohteiden maanomistajiin. Yhdessä Tapion kanssa on tehty selvitys kohteiden suojelun ja hoidon rahoitusvaihtoehdoista. Koska kohteet ovat yleensä pienialaisia ja hoidon jatkuvuus on turvattava, vaativat ne erityishuomiota ja ponnistuksia toteutuksen onnistumiseksi. Toisaalta perinneympäristöjen äärimmäisen uhanalaisuuden vuoksi erityistoimenpiteet ovat perusteltuja. Selkeästi osoitettavia monimuotoisuushyötyjä on saatu selville hankkeessa 7 (Kivennäismaiden ja korpien ennallistamistoimet, Taulukko 1). Hankkeessa on koottu yhteen tietoa Suomen pitkäaikaisimmista ennallistamisseurannoista, yhteensä 15 vuoden ajalta. Tuloksista selviää, että kivennäismailla on ekologisesti perusteltua jättää metsänharvennuksen yhteydessä pieniläpimittaista (5 10 cm) lahopuuta maastoon. Toimenpide ei aiheuta metsätuhoja, mutta lisää alueen kovakuoriaislajimäärää jopa nelinkertaiseksi lähtötilanteeseen verrattuna. Samalla pienet aukot lisäävät metsikön rakenteellista monimuotoisuutta ja edistävät taimettumista. Lahopuu kuitenkin kuluu loppuun 10 15 vuodessa, eli sitä on tuotettava määräajoin lisää monimuotoisuushyötyjen säilyttämiseksi. Samassa hankkeessa todettiin myös, että ojitettujen korpien ennallistaminen ojat tukkimalla voi kohteen alkutilasta riippuen tuottaa 10 15 vuodessa lähes luonnontilaista vastaavan elinympäristön. Ennallistamisen aiheuttama vettyminen lisäsi radikaalisti kohteen lahopuun määrää: muutamasta kuutiosta keskimäärin yli sataan kuutioon hehtaarilla. Runsas lahopuusto on tyypillistä myös luonnontilaisille korville. Aukkoihin alkoi myös muodostua metsärakennetta monipuolistavaa taimikkoa. Rahkasammalet elpyivät ennallistamisen myötä nopeasti, jos rahkasammalen peittävyys oli kohteella ennen ennallistamista keskimäärin 50 % tai enemmän. Muussa tapauksessa elpyminen oli huomattavasti hitaampaa. Kasvilajistossa tapahtui runsaussuhteiden muutoksia, eikä kaikkia luonnontilaisten korpien lajeja saatu takaisin. Kovakuoriaislajisto sen sijaan elpyi nopeasti, etenkin jos lähistöllä oli luonnontilainen lähdealue. Luonnontilaiset tai sen kaltaiset korvet ovat tärkeitä elinympäristöjä myös monille linnuille, kuten tikoille, kuukkelille ja kanalintujen poikueille. Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -hankkeessa pyritään edistämään harjujen elinympäristöjen ja lajiston säilymistä. Hankkeessa kartoitetaan paahdelajiston esiintymistä ja hoidetaan sopivia kohteita kahdella n. 10 000 hehtaarin alueella. Kuten muissakin kulotusluonnonhoitoa ja puuston polttoa kehittävissä hankkeissa (hankkeet 9 ja 10, Taulukko 1) kohteiden toteutus on ollut vielä hyvin vähäistä. Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot - hankkeessa toteutettiin vuonna 2011 yksi kohde, Tulella tehokkaammin -hankkeessa kaksi kohdetta. UPM Silvestan säästöpuuryhmien poltot jäivät toivotusta määrästä, mutta hankkeessa tehtyjen kovakuoriaisseurantojen tulokset ovat lupaavat: säästöpuuryhmien poltto houkuttelee paloalueelle runsaasti paloriippuvaista lajistoa, myös uhanalaisia lajeja. Hankkeet tekevät 4

keskenään tiivistä yhteistyötä, jonka avulla toteutuksiin saadaan toivottavasti lisäpanostusta tulevaisuudessa. Lähteikköjen ja lettojen kunnostamisen monimuotoisuusvaikutukset -hankkeessa tutkitaan kunnostusten ekologisia vaikutuksia. Hanke on aloittanut toimintansa vuonna 2011 keräämällä kattavan otoksen yksityismetsien ja Metsähallituksen kunnostetuista lähteiköistä ja inventoimalla 30 ennallistettua lettoa tai muuta rehevää suokohdetta. Lettojen osalta todettiin, että ennallistamistoimet näyttävät onnistuneen pääosin hyvin, ja vanhemmat kohteet olivat jo varsin luonnontilaisen kaltaisia. Monilla kohteilla tavattiin uhanalaisia sammallajeja, jotka olivat levittäytyneet paikalle varmuudella vasta ennallistamisen jälkeen. Hankkeen avulla voidaan kehittää kunnostustoimenpiteitä myös jatkossa ekologisesti vaikuttavampaan suuntaan. Luonnonhoidon ja METSO-ohjelman yleistä kehittämistä edistävät hankkeet Osassa valtakunnallisista luonnonhoitohankkeista ei tehdä laisinkaan käytännön luonnonhoitotoimintaa. Näiden hankkeiden hyödyt metsäluonnon monimuotoisuudelle ovat välillisiä, mutta eivät välttämättä pieniä. Luonnonhoidon yleiseen kehittämiseen tähdätään Tapion METSO-luonnonhoito -kehittämishankkeessa, samoin kuin Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas -hankkeessa. METSO-luonnonhoito -kehittämishankkeessa paneuduttiin vuonna 2011 käytännön luonnonhoidon toteuttajien (sis. luonnonhoidon suunnittelun ja tekemisen) tukemiseen. Hankkeen toiminta oli lähinnä kouluttamista, viestintää ja asiantuntijatukea. Hankkeen suurin arvo on koota tieto luonnonhoidon eri lajeista keskitetysti yhden tahon alle. Täten alan toimijat voivat kääntyä tämän tahon puoleen ja saada tarvittavaa tietoa ja tukea toiminnalleen. Monimuotoisuushyötyjä hanke ei suoranaisesti tuota, mutta se edistää talousmetsien luonnonhoitoa ja METSO-ohjelmaa tukemalla monimuotoisuuden turvaamista yksityismetsissä ja neuvomalla ja kouluttamalla metsäammattilaisia. Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas -hanke kokosi tähän mennessä kertyneet tiedot ja kokemukset metsien luonnonhoidosta ja ennallistamisesta yksiin kansiin. Opas toimii ohjekirjana alan toimijoille ja auttaa heitä ymmärtämään luonnonhoidon ekologisia perusteluja. Välillisesti käytännön toimintaa ohjaavana teoksena opas voi tuottaa monimuotoisuushyötyjä laajastikin. Metsävara Zonation, Lajiesittelyiden laatiminen uhanalaisille metsälajeille ja minun METSOni - hankkeet edistävät METSO-ohjelmaa yleisemmin, ei pelkästään talousmetsien luonnonhoidon kehittämisen kannalta. Metsävara Zonation -hankkeessa tuetaan koko METSO-alueen kattavien Zonation-analyysien toteutusta ja tulosten käyttöönottoa. Ekologisin perustein rakennettujen analyysien avulla saadaan METSO-ohjelmaan monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä kohteita myös alueiden kytkeytyneisyys huomioon ottaen. Tällä voi tulevaisuudessa olla suuri vaikutus lajien todellisiin levittäytymismahdollisuuksiin ja pitkän aikavälin säilymiseen. Lajiesittelyiden laatiminen uhanalaisille metsälajeille -hanke täydensi aikaisempaa hanketta, jonka avulla saatiin metsäorganisaatioissa käyttöön valtakunnallinen toimintamalli uhanalaisten lajien tietojen käyttöön ja siirtoon. Hankkeessa parannettiin tietopohjaa uhanalaisista lajeista ja niiden turvaamiskeinoista metsätaloudessa. Metsäalan toimijat voivat hankkeen myötä ottaa uhanalaiset 5

lajit paremmin huomioon toiminnassaan, mikä voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa positiivisesti lajiston säilymiseen ja uhanalaiskehitykseen. Minun METSOni hanke oli hankkeista puhtaasti viestinnällisin tuloksena oli METSOtoteutusvaihtoehtoja esittelevä esite, jossa metsänomistajat kertovat omin sanoin tekemistään suojelusopimuksista ja luonnonhoidosta. Voidaan olettaa, että jos esite saadaan laajalti sellaisten metsänomistajien tietoisuuteen, joilla on kiinnostusta metsäluonnon suojeluun tai hoitoon, se lisää METSO-tarjouksia ja vaikuttaa näin välillisesti koko ohjelman etenemiseen ja metsäluonnon monimuotoisuuden tilan paranemiseen. Hankkeiden taloudellinen kestävyys Luonnonhoitohankkeet ovat yleisesti ottaen taloudellisesti kannattava sijoitus metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen: suurin osa arvokkaasta metsäluonnosta sijaitsee yksityismetsissä, hankkeissa voidaan parhaimmillaan kattaa laajoja hoitopinta-aloja eikä kohteiden suojeluun sitoudu varoja. Etenkin sellainen luonnonhoito, joka voidaan toteuttaa suhteellisen pienellä miestyövoimalla normaalien metsätaloustoimien ohessa, on taloudellisesti kannattavaa. Talousmetsälehdot monimuotoisiksi -hankkeessa lehtojen hoito toteutetaan puuntuotannon rinnalla, osana normaalia metsänkäsittelyä. Kustannuksia aiheutui lähinnä leimikkojen suunnitteluun ja puunkorjuun ohjaukseen kuluneista työtunneista. Kokonaisuutena hankkeessa sovelletut toimintatavat sopivat hyvin kustannustehokkaaseen monimuotoisuusarvojen ylläpitoon ja lisäämiseen talousmetsissä. Kivennäismaiden ja korpien ennallistamista tutkinut hanke (hanke 7, Taulukko 1) osoitti, että ennallistaminen ei aiheuta suuria taloudellisia tappioita metsänomistajalle. Pienimittaisen lahopuun lisääminen ei aiheuttanut lisääntyneitä metsätuhoja vaan pikemminkin edisti metsän uudistumista. Vaikka hankkeessa tutkituilla korvilla lahopuuta muodostui vedenpinnan noston yhteydessä runsaasti, haluttua suuremmat puuston kuolemiset ovat soiden ennallistamisessa yleisesti ottaen harvinaisia (hanke 11, Lähteikköjen ja lettojen kunnostamisen monimuotoisuusvaikutukset). Ennallistamistoimenpiteenä suositellaan ojien täyttämistä, jolloin riskiä patojen vuotamisesta ei ole, ja ojalinjat maisemoituvat nopeammin. Kulotuksiin ja polttoihin liittyvissä hankkeissa (hankkeet 9 ja 10, sekä osin myös hanke 8, Taulukko 1) hoitotoimien kustannustehokkuuteen kiinnitetään paljon huomiota. Kulotustoimintaa pidetään luonnonhoitona, jossa yhdistyvät taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys esimerkillisellä tavalla (hanke 10, Tulella tehokkaammin ). Toisaalta kulotukseen liittyvä lupaprosessi voi olla raskas ja byrokraattinen, ja tietyillä alueilla hoidon on oltava jatkuvaa (hanke 8, Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot). Pelastuslain mukaan kulotus on tehtävä käytännön työhön perehtyneen metsäammattilaisen valvonnassa toimijoiden koulutus on siis tärkeää. Säästöpuuryhmien polttoa kehittäneessä hankkeessa (hanke 9, Uuteen toimintakulttuuriin ) tarkoituksena oli kehittää menetelmä, joka ei jatkossa tarvitse hankkeen tukea vaan on itsessään kustannuksiltaan edullinen ja täten helposti toteutettavissa. Tämän tavoitteen tulisi ihannetapauksessa toteutua joka hankkeessa, jotta taloudellinen kestävyys olisi taattu myös pidemmällä aikavälillä. Liian usein hankkeiden tuottamat käytännöt haudataan hankkeiden 6

päättymisen myötä. Toisaalta käytännön toimia ohjaa paljolti valtion maanomistajille osoittama taloudellinen tuki; esimerkiksi kulotusten suhteen ongelmaksi nähdään luonnonhoitotoiminnan ja kemera-lainsäädännön käymistila, mikä estää selkeän kulotustuotteen laatimisen ja markkinoinnin (hanke 10, Tulella tehokkaammin ). Hankkeiden sosiaalinen kestävyys Kaikki kestävyyden eri aspektit sitoutuvat vahvasti toisiinsa. Esimerkiksi säästöpuuryhmien polttoa kehittäneen hankkeen (hanke 9, Uuteen toimintakulttuuriin ) raportissa mainitaan, että kun ekologinen ja taloudellinen kestävyys toteutuvat, niin hyvin usein toteutuu myös sosiaalinen kestävyys. Toisin sanoen jos luonnonhoidon toimenpiteestä aiheutuu selkeästi monimuotoisuushyötyjä, ja se voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti, menetelmän kysyntä metsänomistajien keskuudessa kasvaa. Tältä osin myös tiedon lisääntyminen etenkin siitä, miten tehdyt toimenpiteet vaikuttavat (ekologiset seurantatiedot) lisää luonnonhoidon sosiaalista kestävyyttä. Ekologista seurantaa sisältävät hankkeet (7, 8, 9 ja 11, Taulukko 1) sekä neuvontaa, viestintää ja tukipalveluja tuottavat hankkeet (ainakin 1, 2, 4, 5, 10 ja 12, Taulukko 1) tukevat tätä sosiaalisen kestävyyden puolta. Esimerkiksi Minun METSOni -hanke edisti laajasti METSOtiedotusta, ja on luultavaa että kohteiden tarjonta lisääntyy esitteen kautta saadun vertaistuen myötä. Useissa hankkeissa on havaittu, että vaikka luonnonhoidon yleinen hyväksyttävyys on korkea ja maanomistajat ovat kiinnostuneita luonnonhoidosta, heitä täytyy aktivoida kohdennetusti, jotta tiettyjä elinympäristöjä saadaan turvattua tai niiden luontoarvoja lisättyä (esim. hankkeet 3, 6 ja 8, Taulukko 1). Maanomistajia kannattaa lähestyä ensimmäiseksi kirjeellä, jotta aiheesta tulee alustavasti tuttu. Tämän jälkeen vaaditaan kuitenkin yleensä henkilökohtainen yhteydenotto, jotta maanomistaja saa lisätietoja ja mahdollisuuden esittää kysymyksiä (esim. hankkeet 3 ja 6). Useimmissa hankkeissa oli myös panostettu jonkinlaisen yleisötilaisuuden järjestämiseen. Lisäksi hankkeet viestivät toiminnastaan sekä sähköisesti internetissä että muualla mediassa. Metsäalan toimijoiden osallistaminen oli suuressa roolissa Metsävara Zonation -hankkeessa, kun alueelliset analyysipainotukset päätettiin. Käytännön luonnonhoidon koulutusta järjestettiin puolestaan mm. METSO luonnonhoito -kehittämishankkeessa. Metsäalan toimijoiden riittävä osaaminen ja relevanttien sidosryhmien huomiointi viestinnässä takaa, että METSO-ohjelman hyväksyttävyys säilyy korkeana toimijoiden itsensä keskuudessa. Tämä on tärkeää, jotta toimijat jaksavat motivoitua viemään viestiä ohjelmasta ja sen mahdollisuuksista maanomistajille. Tukipalvelujen turvaaminen noussee entistä tärkeämpään rooliin tulevaisuudessa, kun luonnonhoidon toteutus organisoidaan uudelleen ja kemera-rahoituksen taso laskee (hanke 2, Taulukko 1). Johtopäätökset METSO-ohjelman kehittämisen kannalta Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet tuottivat tietoa, neuvontaa, tukipalveluita ja käytännön luonnonhoitotöitä talousmetsien luontoarvojen tukemiseksi. Hankkeet tuottivat monimuotoisuushyötyjä joko suoraan välillisesti. Ennallistamisen ja luonnonhoidon ekologiset seurannat osoittivat, että luonnonhoidosta on selvästi hyötyä metsien monimuotoisuuden 7

kannalta. Osa hankkeista keskittyi ennemminkin sosiaalisen kestävyyden tuottamiseen tiedottamisen sekä luonnonhoidon ja METSO-ohjelman hyväksyttävyyden edistämisen kautta. Taloudellinen kestävyys sai vähemmän huomiota, mutta yleisesti ottaen luonnonhoitoa pidetään taloudellisesti kannattavana välineenä yksityismetsien monimuotoisuuden turvaamisessa. Kun monimuotoisuusarvoja säilytetään ja lisätään puuntuotannon rinnalla, maanomistajan toivomalla tavalla, yhdistyvät kaikki kestävyyden puolet toisiinsa (hanke 3, Taulukko 1). Onko hankkeiden monipuolisuus haitta vai etu? Vuonna 2011 valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet olivat varsin monimuotoinen kokonaisuus. Osa hankkeista tuotti ekologista seurantatietoa luonnonhoidon vaikuttavuudesta, osassa keskityttiin luonnonhoidon edistämiseen käytännössä, osa tuotti toimijoiden tukipalveluja ja osa keskittyi viestintään. Tiiviin yhteenvedon tuottaminen näin moninaisesta hankejoukosta on haasteellista. Voidaankin kysyä, kuinka hyvin tämä heterogeenisyys palvelee METSO-ohjelmaa? METSOn hankekokonaisuuksien selkeämpää profilointia on esitetty jo aiemmin (esim. METSOhankeyhteistyö ja viestintä -hankkeen loppuraportti). Luonnonhoitohankkeiden osalta tulevaisuus on pitkälti auki: luonnonhoidon käytännön toteutuksen ja rahoituksen turvaaminen on nyt etusijalla, eikä uusien valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden valintaa ole näköpiirissä. Yksi mahdollisuus olisi, että koko METSO-ohjelmaa edistävät tuki-, viestintä- ja neuvontapalveluja tuottavat hankkeet (esim. hankkeet 1 ja 2, Taulukko 1) luokiteltaisiin omaksi hankekokonaisuudekseen tai rahoitettaisiin jonkin muun METSOn instrumentin avulla. Myös osaa ekologiseen seurantaan keskittyvistä hankkeista voisi ajatella rahoitettavan Maa- ja metsätalousministeriön yhteistutkimusvaroista. Toisaalta ainakin hankekokonaisuuksien määrän lisääminen voisi lisätä ohjelman byrokratiaa ja monimutkaistaa hankemaailmaa entisestään. Hankkeiden monipuolisuus voidaan nähdä myös etuna. Monet hankkeista tukevat useampaa kuin vain yhtä METSO-ohjelman toimenpidettä sekä talousmetsien luonnonhoitoa METSO-ohjelman ulkopuolisilla kohteilla. Myös yksityismetsien monimuotoisuuden turvaamiseen (METSOtoimintaohjelman toimenpide 4, Valtioneuvoston periaatepäätös 2008) vaaditaan monia lähestymiskulmia. Luonnonhoito on näistä yksi ja kenties merkittävin, mutta myös muita tarvitaan. Tietty käytännönläheisyys takaa sen, että hankkeissa voidaan pilotoida uusia toimintamalleja ja perehdyttää toimijoita ja maanomistajia kentällä. Sekoitus käytännön luonnonhoitoa, viestintää ja toimenpiteiden tulosten ekologista (miksei sosiaalistakin) seurantaa olisi oikeastaan ihanteellinen paketti toteutettavaksi yksittäisessä hankkeessa. Toisaalta ekologiset muutokset vaativat aikaa, eikä toimenpiteiden todellinen teho selviä ennen kuin seurantaa on suoritettu useita vuosia (esim. hanke 7, Taulukko 1). Valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden valinnassa tulisi tulevaisuudessakin nojata tiettyihin kriteereihin. Hankkeiden tulisi tuottaa sellaista tietoa tai käytänteitä, joilla tuetaan yksityismetsien monimuotoisuuden turvaamista. Luonnonhoidon kehittäminen ja sen vaikuttavuuden seuranta on tässä keskiössä, mutta myös muut, esimerkiksi luonnonhoidon tai -suojelun hyväksyttävyyttä (maanomistajien parissa) edistävät hankkeet voivat lukeutua kriteerin alle. Muiden METSOtoimenpiteiden tukeminen voidaan katsoa hankkeelle eduksi, kunhan pääpaino säilyy yksityismetsien monimuotoisuuden turvaamisessa. 8

Hankkeiden tulisi myös tuottaa tietoa tai käytänteitä, joita voidaan soveltaa koko maassa (valtakunnallinen vaikuttavuus). Jos hankkeen toiminta ja tulokset ovat hyvin paikallisia, tulisi aiheeseen harkita ennemmin yhteistoimintaverkosto-näkökulmaa. Ajallisesti hankkeita rajoittaa rahoituskauden kesto; laajemmat, ekologista seurantaa tai muuta monivuotista tutkimusta vaativat hankkeet olisi hyvä ohjata yhteistutkimusrahoituksen piiriin. Tietty ongelmanratkaisukeskeisyys on hyvä sisällyttää kriteereihin, jotta hankkeiden tuottamat tiedot saadaan varmuudella nopeasti käytäntöön. Mahdollisuus yhdistää tieteellinen tutkimus osaksi hanketta on eduksi, kunhan käytännön tulos (käytänne, tieto, toimintamalli) taataan. Kriteerien sisällä valintaa voivat ohjata muut painotukset, kulloistenkin tieto- ja kehitystarpeiden mukaisesti. Hankkeiden monipuolisuus olisi kuitenkin hyvä nähdä ennemmin etuna kuin haittana. Talousmetsien luonnonhoito tulevaisuudessa Luonnonhoidon toteutuksen ja rahoitusinstrumenttien selvittäminen ja kehittäminen lienee ajankohtaisin asia käytännön luonnonhoitotoimien turvaamisessa. Hanketasolla elinympäristökohtainen kehittämistyö luonnonhoidon eri lajeista jatkuu, vaikka hankekohteiden käytännön toteuttamisesta ei vielä ole varmuutta. Toivottavaa olisi, että hankemaailman löydökset jäisivät elämään hankkeiden päättymisen jälkeenkin. Tulevaisuuden hankehauissa olisi hyvä kehittää mittaristo tai seurantasuunnitelma, jota vastaan hankkeiden onnistumista voidaan mitata. Selkeään lopputuotteeseen ja sen tuotteistamiseen tulisi panostaa enemmän. Myös ulkopuoliset selvitykset pidemmän aikavälin hankevaikuttavuudesta antaisivat lisätietoa valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden tehosta. Metsäkeskusuudistuksen yhteydessä luonnonhoidon asema tulisi turvata, ja toimijoiden motivaatiota pitää yllä. Myös uusien toimijoiden, etenkin luonnonhoidon toteuttajien, saatavuus ja näkökannat (mm. koulutustarpeet) tulisi selvittää. Paikallisesti tällainen hanke on jo aluillaan (yhteistoimintaverkostona) toivottavasti hankkeen tuottamia innovaatioita voidaan soveltaa laajemminkin. METSOn tavoitteiden saavuttaminen vaatii aktiivisuutta ja panostamista, etenkin tiettyjen jatkuvasti hoidettavien elinympäristöjen osalta (mm. hankkeet 6 ja 8, Taulukko 1). Hankkeissa kartoitetut yksityiset metsäkohteet ovat usein monen elinympäristötyypin kokonaisuuksia, joissa voi olla myös muita kuin METSO-kohteiksi luokiteltuja luonto- ja maisema-arvoltaan merkittäviä osia (esim. hanke 6, Taulukko 1). Luonnonhoidon toteuttajan tulisikin osata nähdä alueet kokonaisuuksina, ja esitellä maanomistajalle luonnonhoidon ja -suojelun toteutuspalettia laajasti. Myös muut kuin METSO-ohjelman käyttämät rahoitusmekanismit olisi tunnettava. Käytännönläheinen toimijoiden koulutus tällaisilla monipuolisilla kohteilla olisi mielekästä se myös koetaan toimijoiden osalta hyödyllisenä (hanke 2, Taulukko 1). Yksi merkittävimmistä luonnonhoidon tutkimustarpeista olisi selvittää, kuinka luonnonhoito saataisiin integroitua osaksi metsänhoidon normaaleja käytäntöjä. Meneillään oleva metsälain uudistus todennäköisesti ohjaa yksityismetsien käyttöä yhä sallivampaan suuntaan. Tämä mahdollistaisi myös kustannustehokkaiden, metsänhoidon yhteydessä tehtävien luonnonhoitotoimien suorittamisen entistä joustavammin. Myös laajeneva FSC-sertifiointi tuo uusia paineita etenkin kulotuksen enenevään käyttöön. Luonnonhoito koetaan usein 9

maanomistajien keskuudessa hyväksyttävämmäksi monimuotoisuuden turvaamiskeinoksi kuin suojelu, joten tämänkaltaiselle kehittämistoiminnalle olisi sekä tilausta että tarvetta. Talousmetsien luonnonhoidon kehittämisen ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta olisi ihanteellista, jos maanomistajat itse aktivoituisivat toteuttamaan ja vaatimaan luonnonhoitoa mailleen. Tältä osin nykykannustimet eivät kenties vielä ole täysin riittävät. Jos toimivien ekosysteemien ylläpidosta tulevaisuudessa maksettaisiin maanomistajalle korvausta, voisi luonnonhoidosta tulla luonteva osa jokaisen yksityismetsän metsien käsittelyä. Menetelmien on tällöin oltava valmiiksi hiottuja ja tietotaito helposti saatavilla kehittämistyötä kannattaa siis jatkaa. Viitteet Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta 2008 2016. 27.3.2008. Valtioneuvosto, Helsinki. Lehtomaisen perinneympäristön hoitoa Talousmetsälehdot monimuotoisiksi -hankkeessa. Kuva hankkeen loppuraportista (Liite 1). Liite 1 METSO-luonnonhoitohankkeiden vuoden 2011 loppuraportit (ilman liitetiedostoja, mm. tiivistelmiä). Raportit ovat Taulukon 1 mukaisessa järjestyksessä. 10

Metsävara Zonation kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 481/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 1.2.2011 Sivu 1/6 Metsävara Zonation HANKKEEN TOTEUTUKSEN RAPORTTI VUONNA 2011 1. Hankkeen tavoitteet Metsävara Zonation -hankkeen päätavoite on tukea METSO-alueen kattavien Zonationanalyysien toteutusta, viestintää ja tulosten käyttöönottoa METSO- ohjelman toimenpiteissä. Osatavoitteita vuonna 2011 olivat: 1. Tehdään sopimukset kattavien paikkatietoaineistojen, kuten yksityismetsätalouden metsävaratiedon käyttöoikeuden saamiseksi Zonation analyyseihin 2. Luodaan perusteet analyysitulosten käyttöönotolle eri puolilla Suomea (viestitään tulosten käyttäjille ja muille sidosryhmille analyysien toteuttamisesta, tavoitteista ja osallistumismahdollisuuksista päätöksentekoon) 3. Tuotetaan päätökset eri alueille sopivista painotuksista 2. Hankkeen osapuolet ja yhteistyö Hanketta on toteutettu Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion työnä. Hankkeen ohjauksesta on vastannut maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeen ohjausryhmänä on toiminut valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden ohjausryhmä. Metsävara Zonationia on toteutettu osana valtakunnallista Zonation yhteistyöhankekokonaisuutta (METZO -projekti). Kokonaisuuteen osallistuminen antaa kehittämishankkeelle tarpeelliset liittymät päätösanalyysin menetelmien kehittämiseen. METZO projektin ohjausryhmässä ovat mukana Metsähallitus, Metsäkeskus Keski- Suomi, SYKE, METLA, Helsingin ja Jyväskylän yliopistot, Tapio, MMM ja YM. Tärkeimmät yhteistyökumppanit hankkeelle ovat olleet Etelä-Savon metsäkeskus (Antti Leinonen), Helsingin yliopiston metapopulaatiobiologian tutkimusryhmä (Atte Moilanen ja Joona Lehtomäki) sekä Metsähallituksen luontopalvelut (Tuomas Haapalehto). Metsävara Zonation hankesuunnitelman mukaisten tulosten saavuttamiseksi tehtiin yhteistyötä myös useiden alueellisten metsä- ja ELY-keskusten kanssa. Alueelliset toimijat olivat apuna infopäivien järjestelyissä ja osallistuivat aktiivisesti hankkeen toimintaan.

Metsävara Zonation kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 481/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 1.2.2011 Sivu 2/6 3. Hankkeen tulokset Työsuunnitelmaan merkitty tulos Toteutunut tulos Selvitetään sopimuskäytäntö ja laaditaan yhteinen sopimuspohja metsävaratietojen saamiseksi. Tehdään sopimukset metsäkeskusten kanssa. Viestinnän suunnittelu ja toteuttaminen Viestintä ja jalkauttaminen projektiryhmän työllä. Kootaan viestintämateriaalit ja välitetään tietoa metsäkeskusten neuvottelupäiville, alueellisille METSO yhteistyöryhmille, ELY-keskuksiin sekä medialle. Järjestetään neljän alueen päätöspalaverit (Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi ja Pohjois-Suomi ). Kaikilla alueilla toteutetaan kaksi kokoontumista, joiden välillä osallistujat täyttävät internet-lomakkeen. Valmistelutyöt tehdään toukokesäkuussa ja palaverit järjestetään elosyyskuussa. Yhteistyössä E-S metsäkeskuksen kanssa selvitettiin edellytykset saada yksityismetsien metsävara-aineisto metsäkeskusaluekohtaisten Zonation analyysien toteutukseen. Sopimus tietojen käytöstä toteutui, kun metsäkeskusten johtajat tekivät kokouksessaan 23.3.2011 päätöksen analyysien toteutuksesta E-S metsäkeskuksessa. Hankkeen työnä selvitettiin myös Zonation-tulosten käyttö METSOa toteuttavissa organisaatioissa, esimerkiksi ELYkeskuksissa. Selvityksen tuloksena on tuotettu muistio Zonation analyysin tulosten käyttömahdollisuuksista metsäkeskuksissa ja ulkopuolisissa organisaatioissa (Yhteistyö MMM, lakimies Kirsi Taipale, Palaveri MMM:ssä 6.5.2011) Viestintä- ja jalkauttamisryhmällä useita kokouksia, joiden sisältönä viestintäsuunnitelman tarkistaminen, järjestettävät tilaisuudet ja tuotettavat materiaalit. www.metsavastaa.net/zonation -nettisivua on kehitetty viemällä sivustolle tietoa Zonation-analyysien toteutuksesta ja tavoitteista. Hanke on osallistunut Zonation ja METSO esitteen tuottamiseen yhteistyössä Metsähallituksen ja ympäristöministeriön kanssa. Hanke on osallistunut ELY-keskuksille järjestetyn Zonationpäivän valmisteluihin ja toteutukseen. Hankkeen toimesta Zonation-analyysejä on esitelty metsäkeskusten neuvottelupäivillä toukokuussa 2011. Hanke osallistui 22.6.2011 pidetyn sidosryhmäseminaari ja mediainfon suunnitteluun ja toteutukseen. Mediainfo tuotti juttuja esim. maaseudun tulevaisuuteen. Zonation-tiedotusta toteutettiin myös Tapion uutiskirjeen välityksellä. Hankkeen järjestämillä alueellisilla Zonation-infopäivillä, nettikyselyillä ja päätöksentekopalavereilla on toteutettu Zonation viestintää alueellisten toimijoiden ja etenkin METSOyhteistyöryhmien suuntaan. Infopäivät järjestettiin Tampereella 8.9.2011, Helsingissä 9.9.2011, Kuopiossa 13.9.2011 ja Oulussa 15.9.2011. Tilaisuuksiin oli ilmoittautunut yhteensä 54 henkilöä. Kohdeyleisönä olivat METSO yhteistyöryhmät. Ohjelma oli kaikissa tilaisuuksissa samanlainen. Esitelmät nähtävillä netissä ja Atte Moilasen esitelmävideo youtubessa Nettikysely toteutettiin syyskuussa ja vastauksia saatiin 28 kpl. Tuloksista on tehty koosteet internetiin. Päätöksentekopalaverit toteutettiin nettipalavereina 18.10., 20.10., 25.10. ja 27.10. Palavereissa sovittiin nettikyselyn

Metsävara Zonation kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 481/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 1.2.2011 Sivu 3/6 vastausten keskiarvoihin perustuen niistä painotuksista ja kytkeytyvyysarvoista, joita käytetään ensimmäisten alueellisten metsäelinympäristöjen Zonation-analyysien toteutuksessa. Palavereiden muistiot ovat esillä hankkeen internetsivuilla. Koordinointi ja yhteistyö laajemman hankekokonaisuuden suuntaan, hankkeen hallinto, raportointi ja toteutuksen seuranta Hanketta on toteutettu tiiviissä yhteistyössä Mk E-S:n analyysihankkeen ja valtakunnallisen MetZo-projektin (Tuomas Haapalehto) kanssa. Yhteistyötä on toteutettu säännöllisissä tapaamisissa ja puhelinpalavereissa. METSO-toimenpiteiden toteutumisen tukeminen Suojelualueverkoston kehittäminen Metsävara Zonation hankkeen työllä on edistetty metsäkeskusten metsävaratiedon saamista aineistoksi koko maan kattaviin metsäelinympäristöjen Zonation analyyseihin. Metsävaratiedon käyttö parantaa analyysin tulosten laatua. Metsävaratiedon käyttö analyysien aineistona vaikuttaa kuitenkin siihen, miten analyysituloksia voidaan luovuttaa metsäkeskuksen ulkopuolelle, esimerkiksi ELY-keskusten käyttöön. Hankkeessa on selvitetty Zonation-analyysin tulosten saamista ELY-keskusten käyttöön suojelualueverkoston kehittämiseksi. Metsävara Zonation hankkeessa tehdyt toimet ovat myös lisänneet suojelualueverkostoa toteuttavien toimijoiden tietämystä ekologisen päätösanalyysin mahdollisuuksista. Monimuotoisuuden turvaaminen yksityismetsissä Yhteistoimintaverkosto Valtakunnallisten Zonation analyysien tuloksia voidaan hyödyntää monimuotoisuuden turvaamisessa yksityismetsissä. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi elinympäristökohtaisten toteuttamisohjelmien päivittämisessä. Ohjelmissa laaditaan mm. suunnitelma elinympäristöjen hoidosta ja ennallistamisesta, luonnonhoitotoimenpiteiden kohdentamisesta ja elinympäristökohtaiset hoito-ohjelmat. Hankkeessa on koulutettu suojelusuunnitteluun liittyvää tietoa ja Zonation-analyysin perusteita metsäkeskuksille ja muille yksityismetsissä METSO-ohjelmaa toteuttaville organisaatioille. Käynnissä olevat yhteistoimintaverkostot ovat olleet kiinnostuneita Zonationanalyysien hyödyntämisestä työssään. Metsävara Zonation hankkeen työllä 2011 on edistetty analyysien toteuttamista. Valmistuessaan analyysin tulokset tukevat myös METSO yhteistoimintaverkostojen toiminnan suunnittelua ja kohdentamista. Zonation-analyysin hyödyntäminen on kuulunut erityisesti Männikkömetsät ja rantojen raidat yhteistoimintaverkoston toteuttamissuunnitelmaan. Hankkeen toimesta järjestettiin Zonation-esittely yhteistoimintaverkoston ohjausryhmän kokoukseen.

Metsävara Zonation kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 481/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 1.2.2011 Sivu 4/6 Luonnonarvojen kaupan organisointi ja yhteistyö METSOn periaatepäätöksen mukaisesti alueelliset ympäristökeskukset ja metsäkeskukset toteuttavat luonnonarvojen kauppaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa luonnontieteellisten valintaperusteiden ja alueellisten painopisteiden mukaisesti. Ympäristö ja metsäviranomaisten paikkatietojärjestelmiä voidaan henkilötietosuojalaissa säädetyissä puitteissa käyttää hyödyksi alueellisten painopisteiden määrittelyssä ja tarjouspyyntöjen kohdentamisessa. Zonation kehittämistyö lisää organisaatioiden yhteistyönä tapahtuvaa alueellisten painopisteiden pohdintaa tuomalla tähän uuden työkalun. Metsävara Zonation kehittämistyö on selvittänyt henkilötietosuojalain säätämiä puitteita paikkatietojärjestelmien hyödyntämisestä ja edistänyt järjestelmien tietosisällön käyttöä METSOn toteutuksessa. Metsänomistajien neuvonta ja metsäammattilaisten koulutus Hankkeen järjestämät infopäivät, nettikysely ja päätöksentekopalaverit ovat toimineet METSO yhteistyöryhmien koulutuksina koskien ekologisen päätösanalyysin hyödyntämistä METSOn toteutuksessa. Infopäivien sisältöön on kuulunut myös suojelusuunnittelun perusteiden kouluttamista osallistujille. Tämä antaa alueella toimiville METSOn toteuttajille mahdollisuuden ymmärtää paremmin METSO-ohjelman ekologisia tavoitteita. Viestinnän toteuttaminen Hankkeen työtä hyödynnettiin metsonpolku.fi sivuston kautta tehtävässä viestinnässä. Hankkeen tuottamissa materiaaleissa kerrotaan METSO-ohjelmasta. Ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys Ekologisen kestävyyden näkökulmasta ekologisten päätösanalyysin käyttöönotto METSO-ohjelman toteutuksessa lisää ohjelman ekologista vaikuttavuutta. Monimuotoisuuden turvaamisen taloudellinen tehokkuus paranee, kun rahoituspäätöksen tekijöillä on käytössään aiempaa parempaa tietoa päätöksenteon tukena. Mikäli ekologisen päätösanalyysin menetelmiä käytetään METSO rahoituspäätösten tukityökaluna, se lisää päätöksenteon perusteiden yhdenmukaisuutta. Hankkeen seurauksena syntyneet innovaatiot Hankkeen tärkein innovaatio tulee olemaan ekologisen päätösanalyysin menetelmien käyttöönotto METSO-ohjelmassa, jonka toteutus perustuu maanomistajalähtöisiin vapaaehtoisiin suojelutarjouksiin. Hankkeen onnistumiset ja epäonnistumiset sekä lyhyt riskianalyysi Hanke työskenteli vuonna 2011 työsuunnitelman mukaisesti.

Metsävara Zonation kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 481/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 1.2.2011 Sivu 5/6 4. Tulosten arviointi Hankkeessa vuonna 2011 tehdyt tulokset ovat pohjustaneet ensimmäisiä kaikille metsäkeskusalueille tehtäviä metsäelinympäristöjen Zonation-analyysejä. Hankkeen työllä on kerätty asiantuntijanäkemyksiä analyysien toteutuksen pohjalle sekä osallistettu alueellisten METSO-yhteistyöryhmien jäseniä analyysien toteutukseen. Hanke tuotti tarpeellista perustietoa metsäkeskusten johtajille päätöksen tekoa varten. Metsäkeskusten johtajien päätös tarvittiin, jotta metsäkeskusten metsävaratieto saatiin osaksi analyysien toteutusta. Päätös oli jatkon kannalta keskeinen ja sen tuloksena Zonation-analyysit voidaan perustaa parhaaseen käytettävissä olevaan metsäelinympäristöjä koskevaan paikkatietoaineistoon. Metsäkeskusten metsävaratieto on henkilötietoa, joten sen käyttö analyysin taustadatana vaikutta tulosten käyttöön metsäkeskusorganisaation ulkopuolella. Hanke teki yhdessä maa- ja metsätalousministeriön lakimiehen ja Etelä-Savon metsäkeskuksen kanssa taustaselvitystä tietojen luovutuksesta muille toimijoille. Keskeiset kohdat on kirjattu muistioon, ja niitä on hyödynnetty vuoden aikana useaan otteeseen, esimerkiksi Zonation infotilaisuuksissa, joissa mm. ELY-keskusten edustajat ovat halunneet tietää, milloin ja miten he saavat analyysitulokset käyttöönsä. Myös MetZoprojektin ohjausryhmä on käsitellyt asiaa. Hanke on osallistunut aktiivisesti METZO-projektin viestinnän suunnitteluun ja toteutukseen. Yhteistyössä laadittua Zonation-METSO esitettä on jaettu useissa eri tilaisuuksissa. Sidosryhmille järjestetty seminaari sai myönteistä palautetta ja mediainfo tuotti viestintäsuunnitelman kannalta toivottavia lehtikirjoituksia. Viestintä on ollut aktiivista ja riskeihin varauduttiin perusteellisesti. Metsvastaa.net/zonation sivusto on vuoden aikana kehittynyt sisällöltään ja se tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden tutustua Zonation kehittämisen etenemiseen ja hankkeen tuottamiin materiaaleihin. Muun muassa Zonation infopäivässä Professori Atte Moilasen pitämä esitelmä videoitiin ja vietiin youtube-sivustolle, jossa video on kerännyt kymmenittäin katsojia. Hankkeen suurin panostus oli syksyllä järjestetty kokonaisuus, johon kuului alueelliset Zonation infopäivät, nettikysely ja vastausten koonti sekä nettineuvotteluina toteutetut päätöksentekopalaverit. Nämä suunnattiin METSO yhteistyöryhmille, ja jokaisesta yhteistyöryhmästä vähintään yksi osapuoli (Metsä/ELY-keskus tai muu) osallistui johonkin edellä mainituista. Joillakin alueilla lähes koko METSOyhteistyöryhmä oli mukana koko prosessissa. Tilaisuudet ovat palvelleet Zonationasian viestintää, koulutusta ja analyysien toteutukseen kuuluvaa asiantuntijapäätöksentekoa. Niiden myötä hanke pääsi tavoiteltuun lopputulokseen ja synnytti edellytyksiä alueellisten Zonation-analyyseihin. Päätöksentekopalavereiden lisäksi Etelä- Savon metsäkeskuksen työnä jokaisella alueella käytiin vielä erillisissä metsäkeskuspalavereissa analyysin yksityiskohtia läpi. Infopäivien palautteet olivat hyviä ja kannustavia, mutta toisaalta kävi ilmi, että asian sisäistäminen vaatii vielä jatkossa lisätyötä. Analyysi, sen yksityiskohdat ja tulosten käyttö ovat melko monimutkaisia METSO-yhteistyöryhmissä pitäisi olla riittävä osaaminen, jotta tuloksia voidaan hyödyntää METSOn toteutuksessa. Tämä havainto on otettu huomioon vuoden 2012 työsuunnitelmassa.

Metsävara Zonation kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 481/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 1.2.2011 Sivu 6/6 Zonation analyysin kehitys- ja resurssitarpeet säilyvät lähivuosina melko korkealla tasolla, mikäli ekologisen päätösanalyysin menetelmän soveltaminen halutaan kiinteäksi ja pysyväksi osaksi METSOn ja muun luonnonsuojelun toteutusta Suomessa. 5. Viestintämateriaali Hankkeen kaikki viestintämateriaalit ovat sähköisessä muodossa ja löytyvät metsavastaa.net/zonation sivustolta. 6. Tiivistelmä Metsävara Zonation -hankkeen päätavoite on tukea METSO-alueen kattavien Zonationanalyysien toteutusta, viestintää ja tulosten käyttöönottoa METSO- ohjelman toimenpiteissä. Vuonna 2011 Metsävara Zonation hanke selvitti yhteistyössä E-S metsäkeskuksen kanssa selvitettiin edellytykset, joilla yksityismetsien metsävara-aineisto saatiin mukaan metsäkeskusaluekohtaisten Zonation analyysien toteutukseen. Hankkeen työnä selvitettiin myös Zonation-tulosten käyttö METSOa toteuttavissa organisaatioissa, esimerkiksi ELY-keskuksissa. Hankkeen järjestämillä alueellisilla Zonation-infopäivillä, nettikyselyillä ja päätöksentekopalavereilla on toteutettu Zonation viestintää alueellisten toimijoiden ja etenkin METSO-yhteistyöryhmien suuntaan. Niiden avulla saatiin kehittämistyön käyttöön tarvittavat asiantuntijanäkemykset analyysin yksityiskohdista. Alueellisia Zonation Infopäiviä järjestettiin yhteensä neljä ja ne sijoittuivat Tampereelle, Helsinkiin, Kuopioon ja Ouluun. Nettikysely toteutettiin syyskuussa ja sen tuloksista on tehty koosteet internetiin. Päätöksentekopalaverit toteutettiin nettipalavereina 18.10., 20.10., 25.10. ja 27.10. Palavereissa sovittiin nettikyselyn vastausten keskiarvoihin perustuen niistä painotuksista ja kytkeytyvyysarvoista, joita käytetään ensimmäisten alueellisten metsäelinympäristöjen Zonation-analyysien toteutuksessa. Palavereiden muistiot ovat esillä hankkeen internet-sivuilla. Hanketta on toteutettu tiiviissä yhteistyössä Mk E-S:n analyysihankkeen ja valtakunnallisen METZO-projektin kanssa. Yhteistyötä on toteutettu säännöllisissä tapaamisissa ja puhelinpalavereissa. Hanke on tukenut METZO-projektin viestinnän suunnittelua ja viestintätilaisuuksien järjestelyjä. Hankkeen kaikki viestintämateriaalit ovat sähköisessä muodossa ja löytyvät www.metsavastaa.net/zonation sivustolta. Hanke työskenteli vuonna 2011 työsuunnitelman mukaisesti ja saavutti tuloksille asetetut tavoitteet. Hankkeen kolmantena toteutusvuonna 2012 voidaan panostaa vuoden alussa tehtävien Zonation-analyysien tulosten käyttöohjeiden laatimiseen, tulosten jalkauttamiseen ja käytön kokeiluun kaikilla alueilla. Hankkeessa tulee myös lisätä METSO-yhteistyöryhmien valmiuksia seurata ja kehittää analyysitulosten käyttöä MET- SOn toteutuksessa.

METSO luonnonhoito kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 480/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 12.1.2012 Sivu 1/8 METSO luonnonhoito HANKKEEN TOTEUTUKSEN RAPORTTI VUONNA 2011 1. Hankkeen tavoitteet METSO luonnonhoito kehittämishankkeen tavoitteena on kehittää ja laajentaa talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoiman käyttöä metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Luonnonhoidon mahdollisuuksista kerrotaan säännöllisesti metsänomistajille ja METSO-ohjelmaa toteuttaville organisaatioille. Vuonna 2011 METSO luonnonhoito kehittämishankkeen tulokset suunnattiin erityisesti luonnonhoidon käytännön työntekijän tueksi. Käytännön työntekijällä tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka suunnittelevat ja tekevät METSO-ohjelman elinympäristöjen luonnonhoitotöitä. Yksityiskohtaisemmat tavoitteet vuoden 2010 työsuunnitelmassa olivat: Luonnonhoitotyöt METSO elinympäristöissä työssä oppimiskoulutus METSO luonnonhoito materiaalit Asiantuntijatuki elinympäristöjen hoito- ja kunnostushankkeille METSO luonnonhoito -tukiryhmä Viestintä 2. Hankkeen osapuolet ja yhteistyö Hanketta on toteutettu laajassa yhteistyössä useiden eri metsä- ja ympäristöalan organisaatioiden kanssa. Yhteistyö on rakentunut hankesuunnitelman erilaisten tulosten pohjalta. Hankkeen vastuuorganisaationa on toiminut metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Hanke on ostanut koulutusjärjestelyihin liittyvää asiantuntijapalvelua Pohjois-Karjalan metsäkeskuksesta sekä materiaaleihin liittyvää asiantuntijapalvelua Suomen ympäristökeskuksesta. Hankkeen ohjauksesta on vastannut maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeen ohjausryhmänä on toiminut valtakunnallisten luonnonhoitohankkeiden ohjausryhmä. Tukiryhmään osallistumisen kautta yhteistyön osapuolia ovat olleet edellä mainittujen lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulu, Metsäntutkimuslaitos, UPM metsä, Metsäteollisuus ry, Uudenmaan ELY-keskus, Metsämannut, Metsäliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Ympäristöministeriö, Metsähallitus luontopalvelut, ja MO-liitto Länsi- Suomi.

METSO luonnonhoito kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 480/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 12.1.2012 Sivu 2/8 3. Hankkeen tulokset Tulokset hankesuunnitelmassa vuonna 2011 Toteutuminen Luonnonhoitotyöt METSOelinympäristöissä työssä oppiminen. Varaudutaan 2 tilaisuuden järjestämiseen. Toteutettujen tilaisuuksien lukumäärä riippuu osallistujien määrästä. METSO-luonnonhoito materiaalit. Uusi työohjekortti luonnonhoito puronvarsielinympäristössä tuotetaan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Metsävastaa.net:in luonnonhoito sivusto pidetään ajan tasalla ja täydennetään uusilla materiaaleilla. Asiantuntijatuki elinympäristöjen hoitoja kunnostushankkeille. Puhelin- ja nettikokoukset tiedon- ja kokemustenvaihdon edistämiseksi luonnonhoitotöiden ja hankkeiden toteuttajille. Hanke valmisteli suunnitelman mukaiset koulutukset. Koulutuksen vastuuhenkilöitä olivat Sanna Kotiharju Tapiosta ja Janne Raassina Metsäkeskus Pohjois-Karjalasta. Koulutuksiin ilmoittautui 20 osallistujaa, jonka perusteella päätettiin järjestä yksi kahden päivän koulutus 20.-21.9.2011. Osallistujien organisaatiot olivat MK P-S, MK P-K, MK P-P, MK E- S, Metsähallitus ja Tapio. Koulutuksessa luonnonhoitoon tutustuttiin tekemällä ja seuraamalla hoitotöitä viidellä eri maastokohteella (letto- ja purokunnostus, lehdon hoito, Lähteen ja puron kunnostus, petolinnun tekopesä, lammen pinnan nosto, leton ennallistaminen, rehevä korpi ja lähde kohteen suunnittelu). Elinympäristöt olivat Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeiden toteutuskohteita. Hanke tuotti käsikirjoituksen työohjeesta pienen virtavesielinympäristön kunnostukseen. Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kommentoivat käsikirjoitusta ja antoivat kehittämisehdotuksia. Valmis käsikirjoitus taitettiin Tapiossa työohjekorttien ulkoasuun ja kortti ilmestyy netissä www.metsavastaa.net/metsoluonnonhoito sivulla tammikuussa 2012. Hanke on vastannut Metsavastaa.net/METSOluonnonhoito sivuston ajantasaisuudesta päivittämällä sivulle tietoja hankkeen tapahtumista. Hanke järjesti ja toteutti Puustoisten soiden ennallistamista koskevan kokemustenvaihtopalaverin nettikokouksena 17.11.2011. Kokouksen osallistui ennallistamisen asiantuntijat SYKEstä ja Metsähallituksesta sekä luonnonhoidon asiantuntijoita Metsäkeskuksista (K-S, E-S, P-P, P-K). Palaverissa tutustuttiin viimeisimpiin aihetta koskeviin tutkimustuloksiin ja metsäkeskusten luonnonhoitohankkeissa tekemiin ennallistamissuunnitelmiin. Kokemus osoitti, että nettineuvottelu toimii hyvin tiedonvälityksen ja suunnitelmien kommentoinnin välineenä. Maastotuki: varaudutaan toteuttamaan, kysyntään perustuen, enintään 5 kpl maastokäyntejä luonnonhoitotöiden Maastotuelle oli odotetunlaista kysyntää, ja hankkeen toimesta järjestettiin 4 kpl maastokäyntejä Mk Pirkanmaan, Rannikon, Häme-Uusimaan ja Kaakkois-Suomen luonnonhoitokohteilla. SYKEn asian-

METSO luonnonhoito kehittämishanke MMM päätös 8.3.2011 Dnro 480/322/2011 Lauri Saaristo Hankeraportti 12.1.2012 Sivu 3/8 suunnittelun avuksi. METSO luonnonhoito-tukiryhmä. Tukiryhmän kokoukset 2 kpl 1-päiväisiä kokouksia. tuntijoita ei ollut mukana maastokäyntien toteutuksessa. METSO luonnonhoito tukiryhmä kokoontui hankkeen toimesta kaksi kertaa, 1.6.2011 (12 osallistujaa) ja 29.11.2011 (14 osallistujaa). Tukiryhmän kokousten muistiot löytyvät netistä http://www.metsavastaa.net/materiaalit-3. Tukiryhmän ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin hankesuunnitelman mukaisesti METSOn alueellisia toteuttamisohjelmia luonnonhoidon näkökulmasta sekä luonnonhoidon toteuttamismalleja. Toisessa kokouksessa keskityttiin käsittelemään luonnonhoitohankkeiden organisoinnissa ja rahoituksessa tapahtuvia muutoksia. Keskustelusta koostettu tiivistelmä on hankkeen nettisivulla. METSO luonnonhoito viestintä Mediaviestintä - toimittajaretki ja siihen liittyvä tiedote heinäkuussa Hanke järjesti toimittajaretken METSO elinympäristön luonnonhoitokohteelle Sipooseen 22.8.2011. Kohde oli puronvarsilehto, jossa maanomistaja Rolf Wickström oli toteuttanut luontopainotteista metsänkäsittelyä. Retkeilylle kutsuttiin median edustajia, jotka kuljetettiin paikanpäälle Helsingin keskustasta. Retkeilyyn liittyi Tapion tiedote http://www.metsavastaa.net/uutinen?id=22520158. Retken tuloksena METSO luonnonhoidosta kirjoittivat Maaseudun tulevaisuus, Borgåbladet, Keski- Uusimaa / Sipoon sanomat, Finlands Natur, Forest.fi. Lisäksi aiheesta uutisoi MTV3:n seitsemän uutiset. - koulutuksiin liittyvä tiedote alueellisille medioille Pohjois-Karjalan työssä-oppimiskoulutuksiin kutsuttiin metsäkeskuksen toimesta median edustajia. Hanke avusti kutsuun liittyvän tiedotteen kokoamisessa. Koulutuksista julkaistiin kirjoitus metsäkeskusten intranet Silmussa. Viestintä internetissä - tuotetaan materiaalia hyödynnettäväksi METSOn viestinnässä metsonpolku.fi sivuilla ja hankkeen omilla sivuilla sekä muilla sosiaalisen median foorumeilla. - METSO luonnonhoito sähköiset uutiskirjeet sidosryhmille 2 kpl vuonna 2011 Hankkeen työnä tuotettiin blogi-kirjoitus Tapion pääsivulle. http://www.tapio.fi/blogi?id=22579261 Hanke julkaisi kaksi METSO luonnonhoidon ajankohtaislinkit sähköpostikirjeen, jonka jakelussa on 230 luonnonhoidon sidosryhmään kuuluvaa metsä- ja ympäristöalan ammattilaista.