Mari Päiveröinen 1600098 Yhteistoimintaa ja yksilöllisiä valintoja kuntoutumisen polulla Tutkimus käsittelee työikäisten työssä käyvien ihmisten kuntoutusta ja kuntoutumista. Tavoitteena oli uuden ja moniulotteisen tiedon tuottaminen kuntoutujan kuntoutus- ja kuntoutumisprosessista, sen sisällöstä ja etenemisestä sekä tekijöistä, jotka mahdollisesti edistävät, tai haittaavat kuntoutumisprosessia. Kuntoutujan lisäksi kuntoutuksen vaikutuksia tarkasteltiin myös työpaikan, työterveyshuollon sekä kuntoutuksen palveluntuottajan näkökulmista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Yhdeltätoista kuntoutujalta kerättiin tietoa pääkysymyksiin, jotka käsittelivät kuntoutuksen tarvetta ja tavoitteita, prosessin toteutumista ja sisältöä, kuntoutuksen tuloksia ja vaikutuksia, sekä kuntoutusta edistäneitä tai haitanneita tekijöitä. Kuntoutujien lisäksi tutkimuksessa haastateltiin kuntoutujien työnantajaa, työterveyshuollon edustajaa, sekä kuntoutuksen palveluntuottajaa. Kehittämishanke tutkimuksen taustalla sekä TK2-kuntoutusmalli Tutkimushanke on osa suurempaa, niin kutsuttua TK2-kehittämishanketta. Koko hankkeen taustaolettamuksena oli, että kun kuntoutusprosessi integroidaan lähemmäksi työelämää ja räätälöidään kunkin kuntoutujan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, se tuottaisi hyötyjä sekä kuntoutujalle, että työpaikalle. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena työssä jatkaminen, ja sen tukeminen. Sekä laajemmassa hankkeessa, että tässä tutkimuksessa kehitettiin kuntoutusta yhteistyössä kuntoutujien, työnantajien, työterveyshuollon, sekä kuntoutuksen palveluntuottajien kanssa. Tavoitteena oli tätä kautta uudistaa kuntoutusyhteistyötä, sekä saattaa Kelan kuntoutus joustavaksi osaksi työpaikkojen työkykyä tukevaa toimintaa. Hankeen malli oli tarkoitettu
joustavaksi, jotta huomioon voitaisiin ottaa sekä kuntoutujan, että työpaikan tarpeet. Tutkimuksessa käytetty TK2-malli koostui yksilöllisestä tilanneanalyysistä, ryhmäjaksoista, yksilöllisestä osasta, sekä päätösosasta. Jokaisen kuntoutujan kuntoutuspolku määrittyi sekä kuntoutujan, että hänen työpaikkansa tarpeiden mukaisesti. Lopulta myöskin olosuhdetekijät vaikuttivat kuntoutuspolun määrittymiseen. Käytetyssä TK2-mallissa oli kaksi toisiinsa kytkeytyvää pääteemaa; ammatillinen- ja terveysteema. Kuntoutuksen sisältöä joustavasti näiden teemojen pohjalta joustavasti ja tarpeiden mukaisesti. Kuntoutusprosessilla pyrittiin vastaamaan sekä yksittäisen kuntoutujan, että laajemman kuntoutusryhmän tarpeisiin. Lisäksi myöskin työpaikan tarpeet otettiin huomioon. Kuntoutumisen prosessi Tutkimuksessa todetaan, että nykyinen työelämä korostaa yksilön omaa vastuuta hyvinvoinnista ja työkyvystä. Myöskin ammatillinen kuntoutus on tehokkainta silloin, kun yksilö itse on aktiivinen ja motivoitunut työkykynsä ylläpitäjänä ja vahvistajana. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö tunnistaa työ- ja toimintakykynsä muutoksen ja on valmis tekemään muutoksia tilanteen parantamiseksi. Yksilön täytyy myöskin uskoa positiivisen muutoksen olevan mahdollista. Kuntoutuksen tehtävä on vahvistaa asiakkaan motivaatiota ja muutosvalmiutta. Kuntoutuminen nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, jonka johdosta kuntoutujan ajattelu-ja toimintamallit muuttuvat. Toimintakyky käsitetään fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen ja mahdollisuuksien summana. Ammatillisessa kuntoutuksessa on kuitenkin tärkeää keskittyä voimavarojen ja toimintakyvyn lisäksi myöskin erityisesti työhön palaamiseen, tai työssä jaksamiseen. Myös työpaikalta edellytetään tasa-arvoisuutta myös ammatillista kuntoutusta saavia työntekijöitä kohtaan, sekä valmiutta mukauttaa tarvittaessa työolosuhteita. Työn ja työympäristön muokkaaminen tukevat myös tutkimusten mukaan työhön paluuta.
Tutkimukseen osallistuneet kuntoutujat Tutkimukseen osallistuneet kuntoutujat valittiin erinäisten valintakriteerien kautta. Huomioon otettiin kuntoutujan ikä, sukupuoli, ammatillinen tausta, työnantajasektori sekä kuntoutuspalvelun tuottaja. Valitut kuntoutujat edustavat valintakriteerien osalta kuntoutujien perusjoukkoa. Valittujen kutoutujien keski-ikä oli noin viisikymmentä vuotta. Naisia oli enemmän kuin miehiä. Ammattitaustaltaan kuntoutujat edustivat toimihenkilöitä ja työntekijöitä. Lisäksi yksi kuntoutuja työskenteli esimiestehtävissä. Kuntoutujiksi valittiin niin julkisellakuin yksityisellä sektorilla työskenteleviä. Käytetyt kuntoutuksen menetelmät Kuntoutuksessa sovellettiin monipuolisesti yksilöllisiä, ryhmämuotoisia ja yhteisöllisiä kuntoutuksen menetelmiä. Kuntoutuksen palveluntuottajat hyödynsivät työskentelynsä jäsentämisessä toisistaan eroavia teoreettisia viitekehyksiä ja lähestymistapoja. Menetelmiä varioitiin ryhmän, tai kuntoutujan tarpeiden mukaisesti. Tutkimukseen osallistuneiden kuntoutujien näkökulmasta ei ollut löydettävissä yhtä menetelmää, jolla olisi ollut merkittävä vaikutus kuntoutumisen onnistumiselle. Tietyn menetelmän sijasta TK2-kuntoutuksen vahvuudeksi nousi moniammatillisen tiimin tarjoamien erilaisten orientaatioiden, sisältöjen ja menetelmien suunnitelmallinen, joustava ja räätälöity hyödyntäminen. Tutkimukseen osallistuneiden kuntoutujien kannalta näyttää siltä, että sekä ryhmätyöskentelyllä ja -keskusteluilla, että yksilöllisillä eri ammattilaisten tarjoamilla tapaamisilla, sekä heidän tarjoamillaan neuvonnalla, ohjauksella ja seurannalla oli yhtä suuri merkitys osallistuneiden kuntoutumiseen. Toki toiset
kokivat ryhmätoiminnan tärkeämmäksi, kun taas toiset kokivat hyötyneensä enemmän yksilökohtaisista tapaamisista. Tulosten pohjalta voidaan vahvistaa, että onnistuneeseen tulokseen voidaan päästä monin erilaisin keinoin. Tärkeintä on asiakaslähtöisyys, sekä palveluiden yksilöllinen räätälöinti tarpeiden mukaisesti. Tutkimuksen päätelmät Tutkimuksen perusteella lineaarinen ajatus kuntoutuksen prosessista -tarve, tavoite, vaikutus- voidaan kyseenalaistaa. Esille nousseet kuntoutuksen tarpeet eivät välttämättä nousseet prosessi tavoitteiksi. Toisaalta taas asetetut tavoitteet eivät välttämättä vastanneet tarpeisiin. Tarpeet kartoitettiin alkuvaiheessa. Tarpeiden pohjalta asetettuja tavoitteita ei myöhemmin muokattu, vaikka esille nousi myöhemmin muita kuntoutuksen kannalta oleellisia tarpeita. Tosin joissakin tapauksissa kävi niin, että kuntoutuksen tarpeisiin vastattiin prosessin aikana, vaikkei näitä tarpeita oltu kirjattu tavoitteiksi. Myöskin kuntoutumisen painopiste nousi tärkeäksi; jos toiminnan kohteena oli koko työyhteisö, saattoivat yksilön tarpeet jäädä liian vähälle huomiolle. Kuntoutujien henkilökohtaiset tavoitteet kartoitettiin GAS-menetelmällä. Tutkimus paljasti, että GAS-tavoitteet ilmensivät kuntoutuksen, eivät niinkään kuntoutumisen tavoitteita. Tutkimus paljasti, ettei kuntoutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta voida mitata pelkästään GAS- tavoitteiden saavuttamisen kautta, vaan tähän tarvitaan moninaisempia mittareita. Kuntoutuksen ja kuntoutumisen onnistumiseen vaikutti monta edistävää tekijää, Edistävät tekijät vaihtelivat kuntoutujien välillä, ja hyviin tuloksiin päästiin monin erilaisin menetelmin. TK2-kuntoutuksen aktiivinen kuntoutujakäsitys sekä kuntoutuksen yksilöllisyys tukivat toisiaan edistäen asiakaslähtöisyyttä. Yksilöllisen räätälöinnin ansiosta kuntoutusprosessilla kyettiin vastaamaan niin yksittäisen kuntoutujan, kuin laajempien kuntoutusryhmien tarpeisiin.
Kuntoutujan aktiivisen toimijuuden lisäksi tutkimuksen tuloksissa painottuivat kuntoutuksen oikea-aikaisuus, sekä esimieheltä saatu tuki. Jos kuntoutujan työkyky oli uhattuna, oli esimiehen tuen lisäksi myöskin työterveyshuollon aktiivinen tuki tärkeää. Näiden lisäksi myöskin yhteistyö muiden toimijoiden kanssa oli avainasemassa kuntoutumisen onnistumisen kannalta. Prosessin edetessä ammattilaisverkoston toimijoiden yhteisten käsitysten muodostaminen, roolien selkeyttäminen, suunnitelmallinen tavoitteiden sopiminen sekä tehtyjen ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden tarkastelu tukivat kuntoutumistulosten pysyvyyttä. Moniammatillisen verkoston rakentaminen, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä koettiin tärkeäksi, ja kuntoutujat hyödynsivätkin verkostoa aktiivisesti. Kuntoutuksen keinovalikoimaan tarvitaankin monialainen, yksilöllinen, joustava, ja työelämään tiiviisti kytkeytyvä kuntoutusmalli. Tätä kautta kuntoutus voitaisiin käynnistää aikaisemin, ja työuria kyettäisiin pidentämään. Pohdinta Tutkimuksessa nousi selkeästi kuntoutujan aktiivinen rooli omassa kuntoutumisprosessissaan. Kuntoutumista ei pääse tapahtumaan, ellei yksilö itse ole valmis muutokseen, ja työskentele aktiivisesti tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta omia tarpeitaan ja tavoitteitaan on joskus vaikea hahmottaa, saati sanoittaa ammattilaiselle. Myös asiakassuhteen luotettavuus on tärkeää. Jos asiakas kokee, että hänen ongelmiaan vähätellään, tai häntä ei arvosteta, ei asiakas avoimesti pysty kertomaan tarpeistaan. Näin asiakassuhteen rakentamiseen tulisi panostaa entistä enemmän. Kuntoutusprosessi kuvastui tutkimuksessa melko suoraviivaisena ja jäykkänä. Tarpeet kartoitettiin, tavoitteet asetettiin, ja näiden pohjalta prosessi vietiin läpi. Prosessi kuvastui täysin erialaisena, kuin se asiakasprosessin malli, jota meille koulussa on opetettu. Kuntoutumisprosessista tutui puuttuvan jatkuva reflektio ja tilanteen arviointi. Olisi tärkeää, että tarpeita ja tavoitteita tarkasteltaisiin koko prosessin ajan, jotta toimintaa kyettäisiin muokkaamaan mahdollisesti muuttuvien tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Vallalla tuntuu edelleen liian
usein olevan ajatus kaikille kaikkea. Tutkimuksessa tuli selkeästi esille, että yksilöllinen palvelujen suunnittelu ja toteutus ovat ensiarvoisen tärkeitä kuntoutumisprosessin onnistumiseksi. Myös moniammatillisuuden tärkeyttä korostettiin. Luulen, että tässä on vielä paljon kehitettävää. Liian usein asiakasta pompotellaan palveluntuottajalta toiselle ilman, että ammattilainen itse tietää, mitä joku toinen ammattilainen omalla pisteellään tekee. Moniammatillisuutta korostamalla vastuun ja tehtävien jako helpottuu, ja sekä asiakas, että ammattilaiset kykenevät hahmottamaan kokonaisuuden paremmin. Yhteistyöhön on tärkeää saada mukaan myöskin työnantajan edustaja. Toki tämä voi tuoda eteen myöskin haasteita työnantajan motivaation ja työpaikan ilmapiirin, sekä keskinäisten sosiaalisten suhteiden vuoksi. Ylipäätään kuntoutuksessa tuntuu olevan vielä paljon kehitettävää. Toivottavaa olisi, että moniammatillisuutta korostettaisiin entistä enemmän, sekä palvelut suunniteltaisiin aina yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Myöskin kuntoutumisen oikea-aikaisuuteen tulisi panostaa. Toisaalta tuntuu, että kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen on vaikea päästä, toisaalta erilaisille kuntoutuskursseille hakeutuu ihmisiä, jotka vielä eivät välttämättä hyödy kuntoutuksesta. Lähde: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/158749/tutkimuksia141.pdf?...1 10.5.2017