KIRJALLINEN KYSYMYS 13/2005 vp Opetushenkilökunnan vastuu oppilaiden työturvallisuudesta Eduskunnan puhemiehelle Nuoria työntekijöitä koskevassa laissa, jota sovelletaan työturvallisuuslain perusteella myös koulutustilanteissa tapahtuvaan opettajan ja oppilaan väliseen toimintaan, velvoitetaan työnantaja (tässä tapauksessa opettaja) huolehtimaan siitä, että nuori työntekijä (oppilas) välttyy aiheuttamasta vaaraa itselleen. Ongelmaksi tämän opettajan velvollisuuden noudattaminen voi nousta silloin, kun oppilaalla on jokin sairauspohjainen rajoitus toimia koulutustilanteessa siten, ettei aiheuta vaaraa itselleen, eikä valvontavelvollisella opettajalla ole tietoa oppilaansa terveysrajoitteesta. Opettajillahan ei ole mahdollisuutta, potilasasiatietoihin sisältyvän salassapidon vuoksi, saada tietoja oppilaidensa terveysrajoitteista. Tällainen tilanne, jossa opettajan on mahdotonta kunnolla täyttää työsuojeluvelvoitettaan, voi syntyä esimerkiksi peruskoulun teknisten töiden opetuksessa tai teknisten alojen ammattioppilaitoksissa. Teknisten töiden opetussuunnitelmaan sisältyy erilaisten teknisten koneiden käyttöä. Jos opettajan valvonnassa toimiva oppilas saa konetta käyttäessään sairauskohtauksen, voi helposti muodostua vaaratilanne, jossa oppilas voi vahingoittaa itseään. Tavallisimpia esimerkkejä sairauksista, joissa voi esiintyä sellaisia äkillisiä sairauskohtauksia, jotka voivat aiheuttaa tällaisen vaaratilanteen, ovat epilepsia ja sokeritauti. Näin syntyneet vaaratilanteet tuskin ovat äärimmäisen harvinaisia. Epilepsia on huomattavasti yleisempää kuin luullaan. Suomessa Epilepsialiiton mukaan epilepsiaa sairastaa suomalaisista lapsista joka sadas. Sokeritautia puolestaan sairastaa Diabetesliiton mukaan noin 11 000 alle 29-vuotiasta suomalaista. Myös monet muut sairaudet voivat aiheuttaa kouluissa vaaratilanteita, joiden ehkäisyyn velvoitetut opettajat eivät voi sairauksista nykysäädösten mukaan aina etukäteen olla tietoisia. Voidaanko opettaja saattaa vastuuseen, jos hänen valvonnassaan olevalle nuorelle käy työtapaturma sellaisen sairauskohtauksen vuoksi, josta opettaja ei ole voinut olla tietoinen? Kuinka on otettu huomioon se, että toisaalta lainsäädäntö velvoittaa opettajan olemaan työsuojelullisessa vastuussa oppilaistaan, mutta toisaalta lainsäädäntö ei mahdollista opettajaa saamaan kaikkia välttämättömiä tietoja oppilaistaan velvollisuuksiensa täyttämiseksi? Tämän työsuojeluvelvoitteen täyttämiseksi tulisi oppilaalla tai hänen huoltajallaan olla tiedonantovelvollisuus sellaisten potilastietojen osalta, jotka vaikuttavat oppilaan mahdollisuuksiin toimia turvallisesti opetustilanteissa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Kuinka hallitus on ottanut huomioon työsuojelulliset vastuukysymykset silloin, kun oppilas tai hänen huoltajansa ei ole velvollinen antamaan oppilaan työkykyä vaarantavasta sairaudesta koululle asianomaista lääkärintodistusta? Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 2005 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 13/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 13/2005 vp: Kuinka hallitus on ottanut huomioon työsuojelulliset vastuukysymykset silloin, kun oppilas tai hänen huoltajansa ei ole velvollinen antamaan oppilaan työkykyä vaarantavasta sairaudesta koululle asianomaista lääkärintodistusta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työsuojelullisia vastuukysymyksiä koskeva lainsäädäntö on selkeä ja ajantasainen. Oppilaalla on oikeus opetukseen ja turvalliseen opiskeluympäristöön niin perusopetuksessa ja lukiossa kuin ammatillisessakin koulutuksessa. Ammatilliseen koulutukseen liittyvässä työssä oppimisessa ovat koulutuksen järjestäjä ja työnantaja yhteisesti vastuussa opiskelijan työturvallisuudesta. Se työnantaja, jonka työtä oppilas tekee, on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan vastuussa opiskelijan työturvallisuudesta myös silloin, kun opiskelija ei ole työsuhteessa työnantajaan. Perusopetuslaki, lukiolaki sekä ammatillisesta koulutuksesta annetut lait asettavat koulutuksen järjestäjille velvollisuuden toimia siten, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. Työturvallisuuslakia sovelletaan työsopimuksen perusteella tehtävän työn lisäksi myös oppilaan ja opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä. Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvollisuus työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Myös oppilaalla ja työntekijällä on velvollisuus noudattaa työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä. Huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista. Työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijöiden henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä työn haitta- ja vaaratekijät ja arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle. Tällöin on otettava huomioon muun ohella työntekijän ikä, ammattitaito ja muut henkilökohtaiset edellytykset. Laki nuorista työntekijöistä asettaa työnantajalle erityisiä vaatimuksia annettavan opetuksen ja ohjauksen suhteen. Työnantajan on huolehdittava, että nuori saa henkilökohtaista opetusta työssä niin, että välttyy aiheuttamasta vaaraa itselleen tai muille. Oppilaiden turvallisuudesta on ensi sijassa vastuussa koulutuksen järjestäjä ja sen toteutumisesta käytännössä koulussa vastaava henkilöstö eli rehtori, opettajat ja oppilashuoltohenkilöstö. Koulun ja oppilaiden huoltajien välisellä yhteistyöllä on mahdollista vaikuttaa ennaltaehkäisevästi mahdollisten ongelmien syntymiseen. Tietojenvaihto huoltajien ja koulun välillä on erityisen tärkeää oppilaan oman edun ja opetuksen järjestämisen takia. Alaikäisen osalta oppilaan vanhemmat voivat kertoa lapsen sairaudesta, jos se muutoin ei ole tiedossa. Laissa ei ole ehdotonta velvoitetta kertoa sairaudesta, mutta jos sairautta ei tiedetä, voi valvonta ja ohjaus työssä olla hankala järjestää tehokkaasti. Vaarallisia töi- 3
Ministerin vastaus tä ei tulisi antaa tehtäväksi sellaisille oppilaille, joiden sairaus voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia vaaratilanteita. Nämä tilanteet tulisi selvittää riskinarvioinnin periaatteiden mukaan jo etukäteen hyvässä yhteistyössä. Kouluterveydenhuollolla puolestaan on tärkeä merkitys kouluyhteisön ja yksittäisten oppilaiden riskitekijöiden tunnistajana ja ongelmatilanteisiin puuttujana. Kouluterveydenhuollosta vastaavat henkilöt voivat antaa opetuksen asianmukaisen järjestämisen edellyttämät välttämättömät tiedot opettajille. Koulun ja kodin yhteistyötä kehittämällä on mahdollista tukea opiskeluturvallisuuden kehittämistä. Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2005 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 13/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 13/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Hur har regeringen tagit hänsyn till ansvarsfrågorna i samband med arbetarskyddet när en elev eller hans eller hennes försörjare inte är skyldiga att ge skolan ett läkarintyg om elevens sjukdom som äventyrar elevens arbetsförmåga? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagstiftningen om ansvarsfrågor i samband med arbetarskyddet är klar och tidsenlig. Eleverna har rätt till undervisning och trygg studiemiljö både inom grundundervisningen och i gymnasiet och inom yrkesutbildningen. Vid inlärning i arbete i samband med yrkesutbildning svarar utbildningsanordnaren och arbetsgivaren tillsammans för den studerandes arbetssäkerhet. Den arbetsgivare för vilken eleven utför arbete svarar enligt lagen om yrkesutbildning för studerandens skydd i arbetet även då studeranden inte står i arbetsavtalsförhållande till arbetsgivaren. Lagen om grundläggande utbildning, gymnasielagen och de lagar som gäller yrkesutbildning bestämmer att utbildningsanordnaren skall handla så att studerandens rätt till en trygg studiemiljö förverkligas. Utöver arbete på grund av arbetsavtal tillämpas arbetarskyddslagen även på elevers och studerandes arbete i samband med utbildning. Enligt arbetarskyddslagen har arbetsgivaren en allmän omsorgsplikt att sörja för arbetstagarnas säkerhet och hälsa i arbetet. Också eleverna och arbetstagarna är skyldiga att följa de råd och anvisningar som arbetsgivaren gett. Som faktorer som begränsar omsorgspliktens omfattning beaktas situationer som är ovanliga och oförutsebara och som ligger utanför arbetsgivarens kontroll, och enstaka händelser vars konsekvenser inte skulle ha kunnat undvikas ens med alla befogade försiktighetsåtgärder. Arbetsgivaren skall beakta omständigheter som hänför sig till arbetet, arbetsförhållandena och arbetsmiljön i övrigt samt till arbetstagarens personliga förutsättningar. Arbetsgivaren skall med beaktande av arbetets och verksamhetens art tillräckligt systematiskt reda ut och identifiera de olägenheter och risker som beror på arbetet samt bedöma deras betydelse för arbetstagarnas säkerhet och hälsa. Härvid skall bland annat beaktas arbetstagarens ålder, yrkesskicklighet och andra personliga förutsättningar. Lagen om unga arbetstagare ställer särskilda krav på arbetsgivaren när det gäller undervisning och handledning. Arbetsgivaren skall se till att en ung arbetstagare får personlig orientering i arbetet så att han eller hon inte utsätter sig själv eller andra för risker i sitt arbete. För elevernas säkerhet svarar i första hand utbildningsanordnaren och den personal på skolan som svarar för att utbildningen genomförs i praktiken, dvs. rektorn, lärarna och elevvårdspersonalen. Det är möjligt att genom samarbete mellan skolan och elevens försörjare på förhand förebygga att eventuella problem uppstår. Informationsförmedlingen mellan försörjarna och skolan är särskilt viktig för elevens bästa och för att kunna organisera undervisningen. När det gäller en minderårig elev kan hans eller hennes föräldrar berätta om barnets sjukdom om det annars inte finns kännedom om den. Lagen innehåller ingen tvingande skyldighet att berätta om en sjukdom, men om man inte vet om den, kan det vara svårt att effektivt ordna tillsynen och handledningen i 5
Ministerns svar arbetet. Man borde inte låta sådana elever utföra farliga arbeten vars sjukdom kan medföra oförutsebara risksituationer. Dessa situationer borde redan på förhand utredas i gott samarbete och i enlighet med riskbedömningens principer. Skolhälsovården har i sin tur en stor betydelse, eftersom den kan identifiera riskfaktorer och ingripa i problemsituationer. Personer som svarar för skolhälsovården kan ge lärarna de nödvändiga uppgifter som förutsätts för att undervisningen kan anordnas ändamålsenligt. Det är möjligt att stöda utvecklandet av studietryggheten genom att utveckla samarbetet mellan skolan och hemmet. Helsingfors den 24 februari 2005 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6