TULEVAISUUDEN SEURAKUNTATYÖ Luottamushenkilöiden neuvottelupäivä 14.10.2017 Ruokolahti Hiippakuntadekaani Marko Marttila
TULEVAISUUSTYÖN TAUSTAA Nykyinen tulevaisuustyöskentely käynnistyi 25 kirkolliskokous-edustajan aloitteesta toukokuussa 2014 Taustalla kirkon jäsenkato ja seurakuntien talousongelmat Aiemmista uudistushankkeista on puuttunut kokonaiskuva Kirkkohallitus on paisunut kooltaan ja toimenkuvaltaan Toivottiin rohkeaa visiota, jonka pohjalta tulevaisuuden kirkkoa olisi mahdollisuus ryhtyä rakentamaan
Asetettiin kirkon tulevaisuuskomitea (tehtävänanto 5/2015): Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen Keskushallinnon supistaminen Työskentelyyn nuorten näkökulmia ja asiantuntevuutta
Tulevaisuuskomitean mietintö liitteineen valmistui syyskuussa 2016 Yleisesti ottaen kirkon nykytila on myönteinen, mutta tulevaisuuden haasteista ei selvitä ilman merkittäviä uudistuksia Havainto: suomalaisten sitoutuminen organisaatioihin ja instituutioihin on heikentynyt viime aikoina voimakkaasti ja se on heijastunut myös kirkkoon Kirkon työntekijämäärä ei ole seurannut jäsenmäärän laskua Luovutaan organisaatio- ja työntekijälähtöisestä ajattelusta
Kirkon julkisoikeudellinen asema säilytettäisiin ennallaan Seurakuntalaisten osallisuutta on vahvistettava: objekteista subjekteiksi Toimintaperiaatteena ei enää saa olla: MAALLIKKO KEITTÄÄ KAHVIN, JONKA PAPPI JUO. Tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminta yhdistetään Kirkon kehittämispalveluksi, joka on läheisessä yhteistyössä hiippakuntien kanssa
Toukokuun 2017 kirkolliskokouksesta 17 tulevaisuuteen liittyvää pontta selvitettäväksi Seurakunnille ja tuomiokapituleille lähetettiin palautepyyntö kirkon tulevaisuuteen liittyvistä linjauksista; hiippakunnalliset tulevaisuustyöpajat täydensivät kuvaa; palataan annettuihin vastauksiin hieman jäljempänä Seuraavan kerran kirkolliskokous käsittelee tulevaisuusasioita marraskuun -17 istunnossaan
MIKKELIN HIIPPAKUNNAN ERITYISPIIRTEITÄ Hyvä toimintaympäristö perusseurakuntatyölle Luontevaa kanssakäymistä yhteistyötahojen kanssa (esim. koulut ja kansalaisjärjestöt) Kirkon virkoihin / toimiin rekrytoiminen toimii muuten hyvin, mutta kirkkoherran virkoihin on vaikea saada hakijoita, etenkin syrjäseuduille Vaikka nuoret monissa seurakunnissa osallistuvat aktiivisesti isostoimintaan ja muihin nuorten aktiviteetteihin, hiippakuntamme alueelta lähdetään harmillisen niukasti opiskelemaan kirkon alan ammatteihin
Väestön ikärakenne on monissa seurakunnissa vinoutunut: vanhusväestöä on paljon; lapsia ja nuoria vähän Syntyvyys on selvästi pienempää kuin kuolleisuus Negatiivinen muuttoliike Kirkosta eroaminen (vielä maltillisella tasolla, jos verrataan Etelä- Suomen isoihin kaupunkeihin) Edellä mainittujen seikkojen yhteisvaikutus: yksikään Mikkelin hiippakunnan seurakunnista ei kasva Miten säilytämme optimismin laskevien käyrien äärellä?
POHDITTAVIA ASIOITA Mitä seurakunnan tehtäviä jatkossa voitaisiin tehdä nykyistä enemmän vapaaehtoisvoimin? Mitä jalkautuminen seurakunnasta vieraantuneiden ihmisten tavoittamiseksi voisi käytännössä tarkoittaa? Miten huomioidaan jäsenistöstä nousevat odotukset ja tarpeet? Haastattelujen valossa monelle näyttää olevan tärkeää, että kirkko on olemassa, vaikka siellä ei käydä => millaisia alkuja tälle perustalle olisi mahdollista rakentaa? Mikä on seurakunnallisen elämän keskipiste?