KIRJALLINEN KYSYMYS 1221/2010 vp Suomen kansalaisten perusturvan kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Perussyy köyhyyden kasvamiseen Suomessa on se, että olemme liian pitkään keskittyneet ansiosidonnaisen turvan kehittämiseen kansalaistemme hätätilanteessa. Tuloksena perusturva on pirstaloitunut usean eri nimekkeen ja kahden eri toimijan, valtion eli pääasiassa Kelan ja kuntien tai kaupunkien eli sosiaalivirastojen, valvonnan alle. Lisäksi samalla nämä monet perusturvat on irrotettu yleisen hintatason noususta. Tämä on aiheuttanut anomusviidakon, jota on vaikea ymmärtää: yksi tuki leikkaa toista tukea, ja ennen kaikkea kokonaistuloksena tiettyjen ryhmien toimeentulon taso on tipahtanut ja on tipahtamassa edelleen kohti köyhyysrajaa. Hallituksemme on kuitenkin ottanut ensimmäisen askeleen kohti oikeaa suuntaa luomalla takuueläkkeen. Tämä on kuitenkin vain ensi askel, koska takuueläke tulee nostaa sille tasolle, että vähintään erillisen asumistuen, mielellään myös sosiaalituen, hakeminen tulisi tarpeettomaksi eläkeläisille. Samoin perusturvan kehittäminen tulee ulottaa muihinkin kansalaisryhmiimme. Näitä ovat esim. lapsiperheet ja opiskelijat. Sosiaalitoimistoilla on oikeus leikata toimeentulotukea lapsilisän perusteella. Lapsilisä on kuitenkin kulukorvaus lapsen hoidosta. Vastaavasti työttömälle ylläpitokorvaus työharjoittelun aikana on kulukorvaus työharjoittelun aiheuttamista kuluista, ja ylläpitokorvauksen saaminen ei johda sosiaalitoimistoissa toimeentulotuen leikkaamiseen. Täten lapsilisät tulee sosiaalitoimistoissa rinnastaa ylläpitokorvauksiin etuuksina, jotka eivät leikkaa toimeentulotukea. Opiskelijat eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen, jolleivat he ota opintolainaa. Koska opintolaina on valtion takaama ja sillä on näin poikkeuksellisen pitkä maksuaika, tämä on hyväksyttävissä. Kuitenkin ongelmia tulee, jos valmistunut opiskelija joutuu pitkäaikaistyöttömyyden kierteeseen heti valmistumisen jälkeen. Kolmen vuoden ajan valmistumisesta lähtien Kela maksaa opintolainan korot, mutta tämän jälkeen lainan puolivuosittaiset korot sekä ennen pitkää kuukausittaiset lainan lyhennykset jäävät henkilökohtaisesti työttömän maksettaviksi. Näin puolivuosittain joulukuussa ja kesäkuussa kyseinen henkilö saa pankilta poikkeuksellisen laskun, jonka maksamiseen hän ei saa mitään tukea. Täten olisi vähintäänkin oikeutettua, että perusturvan kehittämisen alussa sosiaalitoimistot tai Kela maksaisivat opintolainojen puolivuosittaiset korot koko työttömyysajalta. Lisäksi kaikkia kansalaisryhmiä, mutta erityisesti niitä ryhmiä, joiden toimeentulo on heikoin, koskee Suomen valtion täydellinen epäonnistuminen luonnononnettomuuksien edessä. Syynä tähän on Suomen valtiolle kuuluvien korvausten ulkoistaminen, jossa vastuunkantajaksi on otettu yksityiset vakuutuslaitokset. Valitettavasti luonnononnettomuuden tapahtuessa vakuutuslaitos voi olla maksamatta korvauksia monimutkaisiin vakuutussäännöksiin vedoten, eikä yksityinen ihminen, joka on menettänyt ehkä jopa kotinsa, voi lähteä kalliisiin oikeusprosesseihin vakuutusyhtiötä vastaan. Tuloksena on joutuminen avustusviidakkoon, jossa Versio 2.0
säästäminen ja/tai lisätoimeentulon hankkiminen esim. uutta kotia varten on tehty todella vaikeaksi ilman, että se leikkaisi yhteiskunnan antamia tukia. Tämä voi johtaa yhä pahenevaan velkakierteeseen ja ikuiseen yhteiskunnan tukien anomiseen. Täten osana perusturvaa Suomen valtion tulisi perustaa kansallinen katastrofirahasto. Tästä rahastosta yksityinen ihminen voisi saada tukea, kun hänen elämänsä perusta murentuu hetkessä luonnonvoimien edessä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että lapsiperheiden lapsilisät eivät leikkaa toimeentulotukea, työttömien opintovelkojen korot maksetaan koko työttömyysajalta ja Suomeen perustetaan kansallinen katastrofirahasto äkillisten luonnonmullistusten varalle osana pyrkimystä vähentää päällekkäistä virkamiestyötä Kelassa ja kunnallisissa sosiaalitoimistoissa ja tavoitteena kaikkia Suomen kansalaisia koskeva perusturva? Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2011 Lauri Oinonen /kesk 2
Ministerin vastaus KK 1221/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1221/2010 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että lapsiperheiden lapsilisät eivät leikkaa toimeentulotukea, työttömien opintovelkojen korot maksetaan koko työttömyysajalta ja Suomeen perustetaan kansallinen katastrofirahasto äkillisten luonnonmullistusten varalle osana pyrkimystä vähentää päällekkäistä virkamiestyötä Kelassa ja kunnallisissa sosiaalitoimistoissa ja tavoitteena kaikkia Suomen kansalaisia koskeva perusturva? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsilisälain (796/1992) 1 :n mukaan Suomessa asuvan alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten maksetaan valtion varoista lapsilisää. Lapsilisät ovat osa perhepoliittisia tulonsiirtoja, joilla tasataan perhekustannuksia lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Lapsilisä on säädetty universaaliksi etuudeksi, jonka saamisedellytykset eivät ole riippuvaisia perheen erityistilanteista. Lapsilisän tarkoituksena on korvata lapsiperheille lapsen elatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Toimeentulotuesta säädetään lailla toimeentulotuesta (1412/1997). Tuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Toimeentulotuen viimesijaisesta luonteesta johtuu se, että pääsääntöisesti kaikki henkilön tai perheen käytettävissä olevat tulot ja varat otetaan huomioon toimeentulotukea määrättäessä. Lapsilisä maksetaan kaikille lapsiperheille, myös toimeentulotukea saaville. Lapsilisä kuitenkin sisällytettiin toimeentulotuessa tulona huomioitavien erien ryhmään 1994 perhetukiuudistuksessa, jolloin vastaavasti lasten perusosien määriä korotettiin vähintään lapsilisien tasolle. Sekä lapsilisä että lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat samoihin, lapsesta perheelle aiheutuviin kustannuksiin, eikä kahta etuutta ole tarkoituksenmukaista kohdentaa samaan menoon. Lasten lukumäärästä riippumatta kaikissa perhetyypeissä lasten toimeentulotukena saama perusosien yhteismäärä on suurempi kuin kyseisen perheen saamat lapsilisät. Toimeentulotuki ja maaliskuusta 2011 lähtien myös lapsilisä ovat molemmat sidottuja samaan kansaneläkeindeksiin ja niiden tasot nousevat samassa tahdissa. Tähän saakka lasten perusosat toimeentulotuessa ovat siis seuranneet elinkustannusten muutosta paremmin kuin lapsilisät. Lapsilisän etuoikeuttamisen sijaan toimeentulotuessa on mielekästä arvioida perusosien suuruutta. Toimeentulotukeen turvautuvien määrää voidaan vähentää korottamalla ensisijaisia perusturvaetuuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa selvitystyön, jossa arvioidaan toimeentulotuen perusosan riittävyyttä tuelle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan selvitystyön pohjalta mahdollinen uudistustarve toimeentulotuen rakenteeseen tai tasoon jotta tuki paremmin turvaisi myös lapsiperheiden viimesijaisen toimeentulon. 3
Ministerin vastaus Opintotukilain (65/1994) 16 a :n mukaiseen korkoavustukseen on oikeutettu pienituloinen opintolainavelallinen, jonka opintolainan korkoja ei lisätä lainapääomaan. Erääntyvät korot lisätään opintolainan pääomaan niinä lukukausina, joilta opiskelija saa opintotukea sekä välittömästi tällaista lukukautta seuraavana lukukautena. Korkoavustuksen saamisen edellytyksenä on, että lainansaaja on saanut veronalaista tuloa keskimäärin enintään 775 euroa kuukaudessa koron säännönmukaista erääntymiskuukautta edeltävän neljän kuukauden aikana. Jos lainansaajalla on huollettavanaan omia tai lainansaajan luona asuvia hänen puolisonsa alaikäisiä lapsia, kuukausikohtainen enimmäistuloraja on korkeampi lasten lukumäärän mukaan. Korkoavustuksena maksetaan korkeintaan viiden vuosipuoliskon aikana erääntyvät korkoerät. Pitkäaikaisissa toimeentulo-ongelmissa korkoavustuksen jatkuva maksaminen saattaisi kuitenkin merkitä vain ongelman siirtämistä. Tämän vuoksi korkoavustuksen saamista on katsottu tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa ajallisesti siitä huolimatta, että se saattaa joissakin tapauksissa nopeuttaa lainan päätymistä takaajan maksettavaksi. Hallituksen esityksestä korkoavustuksen myöntämisessä käytettäviä tulorajoja korotetaan 1.8.2011 voimaan tulevalla lainmuutoksella 54 prosentilla. Tulorajojen korottamisen tavoitteena on kohdentaa korkoavustusta kattavammin esimerkiksi niille opintonsa päättäneille henkilöille, joilla on pienet tulot ja jotka hankitusta koulutuksesta huolimatta eivät ole vielä työllistyneet. Äkillisiin luonnonkatastrofeihin liittyvää korvausjärjestelmää on selvitetty valmisteltaessa hallituksen esitystä tulvavahinkojen korvausjärjestelmän uudistamista (HE 295/2010 vp). Tässä yhteydessä yhtenä ratkaisumallina arvioitiin myös valtion talousarvion ulkopuolisten rahastojen käyttömahdollisuuksia. Tulvavahinkojen korvaamista valtion varoista esimerkiksi perustamalla rahasto voitaisiin pitää perusteltuna, jos tällaisten korvausasioiden hoitaminen katsottaisiin valtion pysyväksi tehtäväksi. Vastuu omaisuudesta ja varautumisesta sille aiheutuviin vahinkoihin on kuitenkin ensisijaisesti omistajalla. Vakuutuksiin siirtymistä puoltavat kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimukset, tarve yksinkertaistaa ja nopeuttaa korvausmenettelyä sekä valtiontaloudelliset syyt. Hallitus arvioi, että jos vakuutuksista maksettavat korvaukset eivät kattaisi poikkeuksellisen pahasta tulvasta aiheutuvia vahinkoja ja vahingonkärsijöiden kannettavaksi katsottaisiin jäävän kohtuuttomia taloudellisia vastuita, vahinkojen korvaaminen voi kuitenkin edelleen tulla ratkaistavaksi valtion talousarviomenettelyissä. Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 1221/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1221/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder vidtar regeringen för att se till att barnbidragen för barnfamiljerna inte skär ned utkomststödet och för att räntorna på de studieskulder som arbetslösa har betalas under hela arbetslöshetstiden samt för att det i Finland grundas en nationell katastroffond för plötsliga naturkatastrofer som ett led i strävan att minska det överlappande tjänstemannaarbetet vid Folkpensionsanstalten och de kommunala socialbyråerna och i målet att få till stånd ett grundskydd som gäller alla finländska medborgare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 1 i barnbidragslagen (796/1992) betalas barnbidrag av statens medel för underhåll av barn som inte har fyllt 17 år och som bor i Finland. Barnbidragen är en del av de familjepolitiska inkomstöverföringar som är avsedda att utjämna familjekostnaderna mellan barnfamiljer och andra hushåll. Barnbidraget är föreskrivet som en universal förmån där förutsättningen för att få bidraget inte är beroende av någon särskild situation i familjen. Syftet med barnbidraget är att ersätta barnfamiljerna för kostnader som föranleds av försörjningen av barn. I lagen om utkomststöd (1412/1997) finns bestämmelser om utkomststödet. Utkomststödet är ett ekonomiskt stöd inom socialvården vilket beviljas i sista hand. Stödets syfte är att trygga en persons och familjs utkomst och främja möjligheterna att klara sig på egen hand. Med hjälp av utkomststödet tryggas minst den oundgängliga utkomst som en person och familj behöver för ett människovärdigt liv. I och med att utkomststödet är karaktäriserat som stöd i sista hand beaktas i regel alla de inkomster och tillgångar som står en person eller en familj till förfogande när utkomststödet fastställs. Barnbidrag betalas till alla barnfamiljer, även de som får utkomststöd. I samband med familjestödsreformen 1994 räknades dock barnbidraget in i den grupp av poster som beaktades som inkomst i utkomststödet, samtidigt som beloppen för grunddelarna för barn höjdes till åtminstone nivån för barnbidraget. Både barnbidraget och grunddelen för barn i utkomststödet är inriktade på samma kostnader som föranleds familjen av barnet och det är inte ändamålsenligt att två förmåner anvisas för samma utgift. Oberoende av antalet barn är det totala beloppet av de grunddelar för barn som ingår i utkomststödet större i alla typer av familjer än barnbidragen för familjen i fråga. Utkomststödet liksom barnbidraget från och med mars 2011 är bundna till samma folkpensionsindex och deras nivåer stiger i samma takt. Hittills har grunddelarna för barn alltså följt ändringen i levnadskostnaderna bättre än barnbidragen. I stället för att prioritera barnbidraget är det ändamålsenligt att bedöma storleken på grunddelarna avseende utkomststödet. Antalet personer som är tvungna att utnyttja utkomststöd kan minskas genom att de primära bastrygghetsförmånerna höjs. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsammans med Institutet för hälsa och välfärd (THL) startat ett utredningsarbete för att bedöma hur väl grunddelarna av utkomststödet räcker till för de 5
Ministerns svar mål som uppställts för stödet. Vid social- och hälsovårdsministeriet bedöms sedan utifrån utredningen, om utkomststödets struktur eller nivå eventuellt behöver ändras så att stödet bättre ska trygga även barnfamiljernas utkomst i sista hand. Enligt 16 a i lagen om studiestöd (65/1994) har en lågavlönad studielåntagare rätt till ränteunderstöd om räntorna på studielånet inte läggs till lånekapitalet. De förfallna räntorna läggs till lånekapitalet för studiestödet för de terminer under vilka den studerande får studiestöd och för den termin som direkt följer på en termin av detta slag. Ett villkor för att få ränteunderstöd är att låntagaren har haft skattepliktig inkomst till ett belopp av i genomsnitt högst 775 euro per månad under fyra månader närmast före den månad då räntan normalt förfaller till betalning. Om låntagaren försörjer egna minderåriga barn eller makens minderåriga barn som bor hos låntagaren, är den månatliga övre inkomstgränsen för ränteunderstöd dock högre enligt antalet barn. Ränteunderstöd betalas för de ränteposter som förfaller till betalning under högst fem halvårsperioder. Eftersom ett fortsatt betalande av ränteunderstöd för den som har långvariga utkomstproblem kan betyda att problemet bara flyttas fram, är det ändamålsenligt att ett mottagande av ränteunderstöd tidsmässigt begränsas, trots att det i vissa fall kan påskynda slutresultatet att borgenären tvingas betala lånet. På grundval av regeringens proposition höjs de inkomstgränser som används för ränteunderstöd med 54 procent genom en lagändring som träder i kraft den 1 augusti 2011. Syftet med höjningen av inkomstgränserna är att understödet bättre ska nå dem som har avslutat sina studier och har små inkomster, och som trots sin utbildning ännu inte har funnit sysselsättning. Systemet med ersättning i anslutning till plötsliga naturkatastrofer har utretts vid beredningen av regeringens proposition om en reform av systemet med ersättning för översvämningsskador (RP 295/2010 rd). I detta sammanhang avvägdes som en lösningsmodell även möjligheterna att utnyttja externa fonder som alltså inte omfattas av statsbudgeten. Om skötseln av frågor som gäller ersättning för översvämningsskador skulle anses höra till statens permanenta uppgifter så skulle det kunna anses vara befogat att betala ersättning för översvämningsskador av statens medel genom att exempelvis grunda fonder. Ansvar för egendom och beredskap för skador som förorsakas den vilar dock i första hand på ägaren. Faktorer som talar för en övergång till försäkringar är ett jämlikt bemötande av medborgare, behovet att förenkla och påskynda ersättningsförfarandet och statsekonomiska orsaker. Regeringen bedömde att om de ersättningar som betalas ur försäkringarna inte räcker till för att täcka skadorna vid exceptionellt allvarliga översvämningsskador är det möjligt att de skadelidande hamnar att bära ett orimligt stort ekonomisk ansvar. I situationer av detta slag kan frågan om att ersätta översvämningsskador av statens medel dock fortfarande avgöras i samband med statsbudgetsförfarandet. Helsingfors den 2 mars 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 6