Kauppa- ja teollisuusministeriö E-JATKOKIRJELMÄ KTM

Kauppa- ja teollisuusministeriö E-JATKOKIRJELMÄ KTM2005-00401 MOS Virtanen Kari 22.09.2005 Kirjallinen kanta EU:n komissiolle; 30.09.2005 VASTAANOTTAJA Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Alueellisia valtiontukia koskevan säännön uudistaminen Suomen kannan (16.3.2005) täsmentäminen U/E-tunnus: E 58/2004vp EUTORI-numero: EU/2004/1276 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti 16.6.2004 annettua selvitystä, E- jatkokirjelmiä 27.1.2005 ja 24.2.2005 täydentävä EU-ministerivaliokunnan 23.9.2005 toimintalinja Suomen kannan täsmentämisestä koskien komission esitystä uusiksi aluetuen suuntaviivoiksi vuosille 2007-2013. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen Ylitarkastaja Kari Virtanen LIITTEET EU-ministerivaliokunnan 23.9.2005 puoltama linja

KAUPPA- JA TEOLLISUUS- MINISTERIÖ 11/743/2004 23.9.2005 EU- ministerivaliokunnan 23.9.2005 toimintalinjaus komission aluetuen suuntaviivoista: valiokunnan 18.2.2005 toimintalinjauksen täsmennys Viite: E 58/2004vp, EU/2004/1276 Aluetuen suuntaviiva asiakirja määrittelee aluetukikelpoisten alueiden valintakriteerit sekä hyväksyttävien tukiohjelmien (investointi- ja toimintatuet) perusperiaatteet vuosille 2007-2013. Suomen kannan käsittely: Ministerivaliokunnan 18.2.2005 päättämää toimintalinjausta käsiteltiin 4.3.2005 Suuren valiokunnan kokouksessa. Valiokunta yhtyi erikoisvaliokuntien lausuntojen mukaisesti valtioneuvoston kantaan. Asian yksityiskohtainen aikaisempi käsittelyjärjestys löytyy EU- ministerivaliokunnan 23.9.2005 hyväksymästä toimintalinjausasiakirjasta. Komissio julkaisi heinäkuussa 2005 viimeisen luonnoksen alueellisista valtiontuista. Komission esitys muuttui Suomen, kuten myös muiden jäsenmaiden kannalta huomattavasti parempaan suuntaan suhteessa vuoden 2004 alustaviin kantoihin. Nykyisen esityksen valossa valtaosa Suomen tavoitteista toteutuu. Jotta Suomen kaikki keskeiset tavoitteet toteutuisivat, komission luonnos tarvitsi vielä oheisessa liitteessä esitettyjä muutoksia ja täsmennyksiä. EU- ministerivaliokunta hyväksyi 23.9.2005 kokouksessa oheisen aikaisemman toimintalinjan (18.2.2005) täsmennyksen. Suomen kirjalliset kommentit tulee olla komissiossa 30.9.2005 mennessä. Kilpailun pääosasto esittelee aluetukisäännön kilpailukomissaari Neelie Kroesille 7.10.2005. Säännön on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2005 loppuun mennessä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö Sisäasiainministeriö Liite EU-ministerivaliokunnan 18.2.2005 puoltaman toimintalinjan täsmentäminen Suomen voimassa oleva kanta ja esitys kannan täsmennystarpeista Muistio koskee EUMINVAN 18.2.2005 päättämän toimintalinjan perusteella laaditun Suomen kannan (16.3.2005, KTM:n dnro 11/743/2004) täsmennystarpeita. 1. Harvan asutuksen 87.3.c-alue / tukikelpoisuuden määrittelykriteerit Nykyinen kanta: Suomi pitää tärkeänä, että komission linjauksen mukaisesti aluetuki kohdistetaan vähiten kehittyneille alueille. Harvan asutuksen määritelmä (12,5 as km 2 ) kattaa oleellisilta osin nämä alueet Suomessa. Suomi kannattaa harvan asutuksen kriteerin määrittelyn soveltamista ensisijaisesti NUTS - II tasolla. Komission esittämä aluetuen kohdentamisratkaisu edellyttää kuitenkin tiettyä joustoa. Tarvittavan jouston suuruus olisi noin 5% Suomen väestöstä. Joustolla turvattaisiin se, että kaikkein heikoimmin kehittyneet alueet mm. vanhan tavoite 6- alueen seutukunnat, jotka eivät sisälly Itä- ja Pohjois-Suomen NUTS II- alueisiin sekä saaristoalueet ja Ahvenanmaa (pl. Maarianhamina) voidaan tulevaisuudessakin sisällyttä ä alu etuen piiriin. Suomi esittää, että nämä, bruttokansantuotteeltaan heikommat, harvaanasutut alueet, sisällytetään tukialueeseen laajentamalla komission esitystä. Tällä menettelyllä saataisiin lisäksi Pohjois- ja Itä -Suomen NUTS II alueet säilytettyä aluekehittämisen kannalta yhtenäisinä alueina. Vaihtoehtoisena, kuitenkin toissijaisena mallina Suomi esittää, että puheena olevat ongelmalliset alueet sisällytettäisiin tukialueeseen vaihtamalla ne tukialueeseen kuuluviin korkeamman elintason alueisiin. Tässä vaihtoehdossa aluetukikelpoisten alueiden väestömäärä ei lisääntyisi komission esittämästä.

Komission heinäkuun 2005 sääntöluonnos ja vaikutus suomen kantaan: Komission uusi esitys tukikelpoisten alueiden määrittelykriteeriksi on selkeä parannus aikaisempaan. Aikaisempien esitysten mukaan Suomen aluetukikelpoisten alueiden väestöpeitto oli 23,7%. Nyt komissio esittää aluetuen väestöpeitoksi 34,8%. Se olisi 6,1%-yksikköä enemmän kuin EU- ministerivaliokunnan 18.2. hyväksymässä toimintalinjassa Suomen tavoitteeksi määriteltiin. Suomen tavoite oli saada aluetukikartalle harvaanasuttujen alueiden lisäksi 5% väestöosuutta vastaavasti muita aluetuen tarpeessa olevia alueita. Käytännössä esitetyt uudet c- alueen määrittelykriteerit mahdollistavat sen, että Suomen väestöpeittotavoite täyttyy täysimääräisesti. (ks. määrittelykriteerit komission sääntö kohta 26-27). Komissio kuitenkin edelleenkin lähtee siitä, että harva -asutus (väestötiheys < 12,5 as / km 2 ) määriteltäisiin NUTS III- tasolla. Suomen kannalta, erityisesti pitkän aikavälin näkökulmasta, parempaan lopputulokseen päästään, mikäli määrittelytaso olisi NUTS II. Tällöin sekä Itä-Suomi että Pohjois-Suomi voitaisiin kokonaisuudessaan määritellä harvaanasutuiksi alueiksi. Huom! Ohjelmakaudella 2007-13 ei väestönpeiton näkökulmasta ole merkitystä sillä, onko harva asutus määritelty NUTS III tai NUTS II- tasolla. Pohjois-Savo ja Keski-Pohjanmaa, jotka eivät NUTS III- tasolla täytä harvan asutuksen kriteeriä, voidaan joka tapauksilla muilla perusteilla (entinen a- alue, bkt-taso, työttömyys) määritellä tukikelpoisiksi vuosina 2007-13. Harva asutus tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan keskeinen, ellei ainoa poikkeusperuste aluetuen myöntämiselle Suomessa vuoden 2013 jälkeen. Tästä syystä NUTS II- tasoa tulisi edelleenkin tavoitella. Suomen voimassa olevan kannan mukaan Ahvenanmaa (pl. Maarianhamina) tulisi olla tukikelpo inen myös ohjelmakaudella 2007 2013. Komission esitys mahdollistaa tukikelpoisiksi alueiksi mm. saaret tai muut erityksessä olevat alueet, mikäli ko. alueiden bkt / asukas jää alle EU-25 keskiarvon tai mikäli alueen työttömyys ylittää 115% kansallisesta keskiarvosta (ks. sääntö kohta 26). Mikäli tarkastellaan Ahvenmaata kokonaisuutena NUTS II / III alueena 1, alue ei täytä kumpaakaan tukikelpoisuuskriteeriä. Sen sijaan Ahvenanmaan maaseutu (Ålands landsbygd) sekä saaristo (Ålands skärgård) erillisinä NUTS IV- tason alueina täyttävät bkt kriteerin (saaristossa 76% EU-25 keskiarvosta, ja maaseudulla vastaavasti 73%). Komission esitys ei anna ko. poikkeusperusteen soveltuvuudesta Ahvenanmaan tapaukseen täysin varmaa vastausta. Tästä syystä komission esittämä vaihtoehtoinen tukikelpoisuuden määritelmä (ks. sääntö kohta 27), joka antaa vähintään 20 000 asukkaan seuduille mahdollisuuden tulla määritellyiksi tukikelpoiseksi, voisi tulla sovellettavaksi Ahvenmaan tapaukseen. Tässä kategoriassa taloudellisina indikaattoreina voidaan käyttää muitakin kuin bkt- ja työttömyysindeksejä. Jotta kohtaa voitaisiin soveltaa suoraan Ahvenanmaahan, tulisi säännön väestökriteeriä (20 000) minimiväestöpeitto pienentää 15 000 asukkaaseen 2. Suomen kannassa voitaisiin tässä yhteydessä lisäksi korostaa kokonaispinta-alan käyttöä määrittelyperusteena maapinta-alan sijaan. Määrittely tekisi oikeutta erityisesti niille alueilla, joilla laajat vesistöalueet ovat maantieteelliseksi haitaksi tulkittava erityispiirre, joka vaikeuttaa elinkeinopolitiikka ja logistiikkaa. Esitys tarkennetuksi Suomen kannaksi: Suomi on pääosin tyytyväinen komission esitykseen aluetukikelpoisten alueiden määrittelystä. Komission esitys antaa jäsenmaille riittävästi harkintavaltaa aluetukikelpoisten alueiden valinnassa. 1 Vuoden 2003 tilastot: työttömyys 1,9% ja bkt 156,3% EU-25 keskiarvoon suhteutettuna. 2 Saariston ja maaseudun yhteenlaskettu väestö on noin 15 5000. Mikäli esitys asukasminimiksi ei menisi läpi, Ahvenanmaan maaseutu ja saaristo yhdessä Turun saariston kanssa pitäisi täyttää tukikriteerin; väestö yht. n. 35 000.

Suomi kuitenkin edelleen katsoo, että harvan-asutuksen (väestötiheys < 12,5 as / km 2 ) määrittelytasona tulisi olla joko NUTS II tai NUTS III- taso siten, että jäsenvaltio voisi päättää kumpaa tasoa sovelletaan. Suomi katsoo, että väestötiheys tulisi laskea suhteessa alueiden kokonaispinta -alaan, ei maapinta -alaan. Jotta paikalliset erityisolosuhteet tukialueiden määrittelyssä voitaisiin ottaa paremmin huomioon, Suomi esittää, että kohdan 27 soveltamiskriteeriä eli 20 000 asukkaan vähimmäispeittoa pienenn etään, esimerkiksi 15 000 asukkaaseen. 2. Toimintatuet Nykyinen kanta: Suomi kannattaa komission esitystä toimintatuiksi. Suomi tukee komission pyrkimystä jatkaa kuljetustukea nykymuodossaan. Samoin Suomi kannattaa vähiten asuttuja (< 8 as/km 2 ) alueita koskevaa kuljetustukea laajempaa toimintatukien myöntämismahdollisuutta. Suomi kuitenkin esittää, että vähiten asuttujen alueiden aluerajauksen lähtökohtana tulee olla tavoite 6 -alue. Komission heinäkuun 2005 sääntöluonnos ja vaikutus suomen kantaan: Komission sääntöluonnos vastaa Suomen kannanmukaista tilannetta. Ensinnäkin kuljetustukea esitetään jatkettavaksi nykyisessä muodossaan. Erittäin harvaanasuttujen alueiden toimintatukea esitetään myös sovellettavaksi maantieteellisesti sellaisella alueella, jonka määrittelykriteeri täyttää Suomen kannan tavoitteet. Komission esittämän sanamuoto (erityisesti englanninkielinen versio) ko. toimintatuen maantieteelliseksi soveltamisalaksi on käytännössä sama Suomen liittymissopimuksen tavoite 6 aluetta koskevan protokolla 6:n artiklan 2 sanamuodon kanssa. Tältä osin ei siten ole tarvetta muutosesitykseen. Esitys tarkennetuksi Suomen kannaksi: Suomi kannattaa komission esitystä toimintatuiksi. 3. Korotettu investointituen tuki-intensiteetti vähiten asutuilla alueilla Nykyinen kanta: Vähiten asutuilla alueilla tulisi olla mahdollista myöntää myös investointitukea korotetuilla tukitasolla (esim. 10%-yksikön bonus) suhteessa harvaanasutun c alueen yleiseen tukitasoon. Komission heinäkuun 2005 sääntöluonnos ja vaikutus suomen kantaan: Komission esitys ei huomioi ko. Suomen kantaa. Esitys tarkennetuksi Suomen kannaksi:

Kyseisen investointituen korotettu taso olisi perusteltua ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden erityisongelmat. Tämän vuoksi esitetään, että Suomen aiempi kanta toistetaan perusteluineen. 4. Muita Suomen yksityiskohtaisia linjauksia aluetukisuuntaviivojen uudistamista Nykyinen kanta: Koska mahdollisuus käyttää aluetukia vähenee tulevalla ohjelmakaudella, Suomi katsoo, että kaikkia horisontaalisia valtiontukisääntöjä tulee ajantasaistaa palvelemaan myös uusia aluepolitiikan haasteita. Tällä tarkoitetaan mm. LASA:n käyttöönottoa, pk- asetuksen intensiteettien korotusta sekä mahdollisia muita uusia valtiontukisääntöjä (mm. innovaatioiden rahoitus). Suomi katsoo lisäksi, että myös jatkossa horisontaalisiin tukiin tulee sisältyä mahdollisuus bonukseen, mikäli hanke toteutetaan aluetukeen oikeutetulla alueella. Komission heinäkuun 2005 sääntöluonnos ja vaikutus suomen kantaan: Komissio esittää luonnoksessa uuden toimintaansa aloittavien pienyritysten tukimuodon, jota voidaan soveltaa tukikelpoisilla alueilla. Tuen enimmäismäärä olisi harvaanasutuilla alueilla 3 milj., muualla 2 milj. tuki-intensiteetti olisi 1-3 v. ajan yrityksen perustamisesta 25%, ja 4-5 toimintavuotena 15% hyväksyttävät kustannukset eivät olisi sidoksissa investointeihin, vaan ovat lähinnä toimintamenoluonteisia Suomi esitti aikaisemmassa kannassa, että komission kaavailema ns. LASA (vähäinen tuki) otettaisiin käyttöön 3. Komission tarjoama uusi tukimuoto muistuttaa kyseistä LASA- instrumenttia. Tästä syystä olisi loogista kannattaa komission esitystä uudeksi tukimuodoksi. Kyseinen esitys lisäisi merkittävästi kansallista toimintavapautta tukipolitiikassa ja mahdollistaisi erityisesti mm. aloitusvaiheessa olevien innovatiivisten kasvuyritysten tukemisen laajalla kustannuspohjalla. Huom! Komissio kysyi aihetta käsittelevässä monenkeskisessä kokouksessa 15-16.9.2005 Brysselissä sitä, että tulisiko uutta tukimuotoa soveltaa myös aluetukikelpoisten alueiden ulkopuolella. Ottaen huomioon ennen kaikkea sen, että aloittavien yritysten ongelmat eivät ainoastaan ole riippuvaisia niiden maantieteellisestä sijainnista, olisi perusteltua kannattaa soveltamisalan laajentamista kattamaan koko maa. Esitys uudeksi Suomen kannaksi: Kannatamme komission esitystä uudesta tukimuodosta käynnistysvaiheen pienyrityksille. Esityk sessä on erityisesti merkille pantavaa se, että ensimmäistä kertaa otettaisiin käyttöön pelkän tuki-intensiteetin lisäksi myös euromääräinen tukikatto yritystasolla. Komission esityksessä hyväksyttävien kustannusten kirjo olisi hyvin laaja ulottuen myös toimintatuen tyyppisiin kustannuksiin. Esitetty melko alhainen tuki-intensiteetti vähentäisi riskiä kilpailuvääristymistä. Katsomme lisäksi, että tukea tulisi voida myöntää myös tukikelpoisten alueiden ulkopuolella. Tällöin olisi loogista, että sekä tuki-intensiteetti että tuen enimmäismäärä olisi tukialueilla jonkin verran muita alueita korkeampi. 3 Komissio hylkäsi keväällä 2005 ajatuksen LASA:n käyttöönotosta.

Nykyinen kanta: Suomi katsoo samalla, että suuryrityksille kohdistettava investointituki tulisi rajata esimerkiksi 30%:iin aluetuen kokonaismäärästä jäsenvaltiotasolla. Esitys on linjassa Tukholman ja Barcelonan neuvoston tavoitteiden kanssa eniten kilpailua vääristävien tukien määrän vähentämiseksi. Suomi kannattaa myös sitä, että monialaiset puitteet suurista investointihankkeista sisällytetään tulevaan aluetuen suunta viivasääntöön. Sääntöä voitaisiin jopa tiukentaa siten, että investointituelle asetettaisiin hankekohtainen euromääräinen maksimimäärä. Komission heinäkuun 2005 sääntöluonnos ja vaikutus suomen kantaan: Komission luonnos ei huomioi Suomen kantaa. Esitys tarkennetuksi Suomen kannaksi: Koska kyseinen suurten yritysten investointituet ovat eittämättä eniten kilpailua vääristävien tukien kategoriassa, esitetään että Suomen kannassa toistetaan kyseinen kanta perusteluineen sellaisenaan. Nykyinen kanta: Suomi esittää, että nykyisille 87.3.a - alueen mukaisille tuleville c- alueille olisi nykysäännön mukainen toimintatuki voimassa viiden vuoden siirtymäkauden ajan. Toimintatuki olisi perusteltu siirtymäkauden järjestely alueen sopeutuessa uuteen tilanteeseen. Komission heinäkuun 2005 sääntöluonnos ja vaikutus suomen kantaan: Komissio hyväksyy sen, että nykyisille 87.3 a-alueille voidaan myöntää toimintatukea kahden vuoden siirtymäkauden. Kyseinen kahden vuoden ajanjakso ei kuitenkaan ole riittävä aika alueille sopeutua uusiin tuen myöntämisen tiukentuneisiin periaatteisiin. Tästä syystä esitetään toistettavan nykyinen kanta perusteluineen sella isenaan. Nykyinen kanta: Lisäksi Suomi tukee aluetuen ryhmäpoikkeussäännön käyttöönottamista. Ko mission esitys on perusteltua hallinnollisten menettelyjen keventämiseksi tilanteissa, joissa kilpailun vääristymän uhka on vähäinen. Esimerkiksi kuljetustoiminnan kuljetustuki vähän kilpailua vääristävänä tukemuotona tulisi sisällyttää ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Suomi ehdottaa kuitenkin, että komission esitys tilapäistuesta (4. kategoria) jäisi ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolille.

Samoin bruttointensiteetin käyttö nykyisen netto- käsitteen sijaan on perusteltua. Kysymykset ovat keskeisiä edelleen, joten esitetään että kanta toistetaan sellaisenaan. Kansallinen käsittelyaikataulu Alkuperäinen kanta: -26.5.2004 EU-12 kilpailu- ja valtiontukijaosto -27.5.2004 EU- 4 alue - ja rakennepolitiikkajaosto -28.5.2004 EU- ministerivaliokunta 1. käsittely -7.6.2004 EU-12 kilpailu- ja valtiontukijaosto (kirjallinen käsittely) -7.6.2004 EU- 4 alue - ja rakennepolitiikkajaosto -9.6 2004 EU-asioiden komitea -11.6.2004 EU- ministerivaliokunta -14.6.2004 Ministeri Mannisen neuvottelut Aluepolitiikan pääosaston kanssa, lisäksi virkamiesneuvottelu Kilpailun pääosaston kanssa -15.6.2004 Eduskunnan informointi (e- kirje) -17.7. 2004 Ministeri Pekkarisen neuvottelut Kilpailun pääosaston kanssa. Kannan täsmentäminen: 14.12.2004 Ministereiden Manninen ja Pekkarinen johdolla käydyt keskustelut 10.1.2005 Keskeisten ministeriöiden välinen keskustelu 14.1.2005 EU- 12 kilpailu- ja valtiontukijaosto 27.1.2005 Eduskunnan informoiminen (E-jatkokirje) 11.2.2005 EU- ministerivaliokunta 17.2.2005 Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä 18.2.2005 EU- ministerivaliokunta 23.2.2005 Ministeri Pekkarisen ja kilpailukomissaari Kroesin tapaaminen 24.2.2005 EU- ministerivaliokunnan 18.2.2005 toimintalinja tiedoksi eduskunnalle 3.3.2005 Hallintovaliokunnan lausunto 4.3.2005 Valtiovarainvaliokunnan käsittely 4.3.2006 Talousvaliokunnan lausunto 4.3.2005 Suuri valiokunta 15.3.2005 Suomen kirjallinen kanta EU:n komissiolle Viimeinen käsittelykierros: 24.8.2005 EU-12 kilpailu- ja valtiontukijaoston käsittely 21.9.2005 EU- asioiden komitea 23.9.2005 EU- ministerivaliokunta vko 39 Eduskuntakäsittely 30.9.2005 Suomen kirjallinen kanta EU:n kom issiolle

Muistio 7.9.2005/SM Jussi Yli-Lahti, Ilkka Salonen, Mika Honkanen KOMISSION LUONNOS ALUEELLISIA VALTIONTUKIA KOSKEVIKSI SUUNTAVIIVOIKSI VUOSILLE 2007-2013 Erittely mahdollisista alueista Suomen aluetukikartalle 2007-2013 Komission tiedonantoluonnos 15.7.2005 sisältää alustavat kriteerit alueiden nimeämisestä PS 87.3.c.- alueiksi. Suomen osalta ensimmäisessä vaiheessa Itä-Suomen NUTS II-alue tulisi aluetukikartalle nykyisenä PS 87.3.a-alueena. Toisessa vaiheessa aluetukeen oikeutettuja olisivat muut harvan asutuksen kriteerin (<12.5 as/km2) täyttävät NUTS III-alueet. Niitä ovat Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat. Itä-Suomen NUTS II-alueen sekä muiden harvaan asuttujen maakuntien yhteinen väestöpeitto on 23.5 % kokonaisväestöstä vuonna 2004. Lisäksi komissio esittää, että aluetukikartalle voisi ottaa muita alueita alla mainituin kriteerein. Yhteensä aluetukeen oikeutettujen alueiden väestöpeitto Suomessa olisi 34.8 % väestöstä vuosina 2007-2013. Suomen väkiluku oli vuoden 2004 lopussa 5 236 611. Siitä 34.8 % on 1 822 000. Näin ollen 11.3 % väestöstä eli noin 594 000 asukasta kattavat alueet voitaisiin nimetä aluetukikartalle Itä - ja Pohjois-Suomen (pl. Keski-Pohjanmaa) lisäksi. Komission esittämät kriteerit ovat seuraavat (tiedonannon kohdat 26 ja 27): Alue Väestöpohja min tai Kriteeri max A NUTS II tai osa siitä Min 100 000 BKT < EU25 tai työttömyys > 115 % kansallisen keskiarvon B NUTS III tai osa siitä Min 100 000 BKT < EU25 tai työttömyys > 115 % C NUTS III Max 100 000 BKT < EU25 tai työttömyys > 115 % D Saaristoalueet Ei määritelty BKT < EU25 tai työttömyys > 115 % E NUTS III tai osa siitä Ei määritelty Sijainti EU:n ulkorajalla F NUTS IV tai alempi Min 20 000 Jälkeenjääneisyys, useita kriteerejä Kriteerien maksimaalinen väestöpeitto on yli 2 miljoonaa asukasta. Potentiaalisista alueista vain kolmannes voidaan nimetä aluetukikartalle.

Nimeämisperustevaihtoehtojen tarkastelu Kategoria A. Vähintään 100 000 4 asukkaan yhtenäiset alueet sellaisen NUTS II-alueen sisällä, jonka BKT 5 on alle EU25-keskiarvon tai työttömyys 6 yli 115 % kansallisesta keskiarvosta. HUOM. Tiedonannon kohdan 26 ao. kolmas ranskalainen viiva on tässä tarkasteltu selkeyden vuoksi erikseen NUTS II ja NUTS III-tasoilla. Länsi-Suomen NUTS II-alue kokonaisuudessaan täyttää BKT-kriteerin. Alueen väestömäärä on 1 330 000, joten kokonaisena alueena se ei tule kyseeseen. Alueen sisältä voidaan nimetä yli 100 000 asukkaan toisiinsa rajoittuvia alueita, jotka täyttävät kriteerin. Eräs mahdollisuus on ns. Suomenselän seutukuntien nimeäminen aluetukikartalle laajempana yhtenäisenä alueena. Yhtenäisen alueen muodostaisivat esimerkiksi Keski-Suomen pohjoinen seutukunta (Saarijärven-Viitasaaren sk), Kuusiokuntien sk, Eteläisten seinänaapurien sk ja Suupohjan sk Etelä -Pohjanmaalta, Luoteis-Pirkanmaan sk sekä Pohjois-Satakunnan sk. Tämän yhtenäisen alueen väestöpohja on 171 000. Myös muita yli 100 000 asukkaan yhtenäisiä, BKTkriteerin täyttäviä alueita voidaan tunnistaa Länsi-Suomen suuralueelta. Länsi-Suomen NUTS II-alue ei täytä työttömyyskriteeriä kokonaisena alueena, kuten ei myöskään Etelä - Suomen NUTS II-alue. Tätä kriteeriä ei siten voi käyttää NUTS II-tasolla. Kategoria B Vähintään 100 000 asukkaan alueet sellaisen NUTS III-alueen sisälä, jonka BKT on alle EU 25-keskiarvon tai työttömyys yli 115 % kansallisesta keskiarvosta. Kokonaisina maakuntina BKT-kriteerin täyttävät - Etelä-Pohjanmaa ( BKT 81.1 % EU 25-keskiarvosta), väestö 194 000 - Keski-Pohjanmaa (87.4 %), väestö 70 000 - Kanta-Häme (90.0 %), väestö 168 000 - Päijät-Häme (91.5 %), väestö 199 000 - Keski-Suomi (95.9 %), väestö 267 000 - Itä-Uusimaa (98.4 %), väestö 92 000 - Satakunta (99.8 %), väestö 231 000. Kokonaisina maakuntina työttömyyskriteerin täyttävät - Keski-Suomi (työttömyys 2000-2002 11.89 %, kansallinen keskiarvo 10.73 %) - Päijät-Häme (10.88 %, keskiarvo 10.73 %). BKT-kriteerin tai työttömyyskriteerin täyttäviä maakuntia on väestöpohjana 1 221 000 asukasta, joten kaikkien kriteerit täyttävien maakuntien ottaminen aluetukikartalle ei ole mahdollista. Maakuntien sisältä voidaan kuitenkin nimetä yhtenäisiä, yli 100 000 asukkaan alueita joko BKT-kriteerillä tai työttömyyskriteerillä tai molemmilla. Kokonaisia maakuntia voi myös nimetä kartalle. Kategoria C. Alle 100 000 asukkaan NUTS III-alueet, joiden BKT alittaa EU 25-keskiarvon tai työttömyys ylittää 115 % kansallisesta keskiarvosta. BKT:n osalta kriteerin täyttävät: - Keski-Pohjanmaa (BKT 87.4 % EU 25-keskiarvosta), väestö 70 000 - Itä-Uusimaa (98.4 %), väest ö 91 000. 4 Väestotietoina käytetään viimeisiä vahvistettuja tietoja. Tässä muistiossa 2004 väestöluvut. 5 EUROSTATin vahvistama vuosien 2000-2002 keskiarvo tai tuoreempi eli 2001-2003. Tässä jälkimmäinen. 6 EUROSTATin vahvistama vuosien 2000-2002 keskiarvo tai tuoreempi. Eurostat vahvistaa Tilastokeskuksen työttömyysluvut

Kategoria D. Saaret ja muut eristyneet alueet, joiden BKT alittaa EU 25-keskiarvon tai työttömyys ylittää 115 % kansallisesta keskiarvosta. Tarkastelun piiriin tulevat Suomessa saaristoalueet ja Ahvenanmaa. Ahvenanmaan NUTS II/NUTS III-alue ei kokonaisena alueena täytä BKT-kriteeriä (BKT 157 % EU 25-keskiarvosta) tai työttömyyskriteeriä (työttömyys 2-3 %). Sen sijaan Ahvenanmaan kaksi seutukuntaa (Ålands landsbygd ja Ålands skärgård) täyttävät BKT-kriteerin (BKT 71.4 % ja 77.9 % EU25-keskiarvosta). Niiden väestöpohja on 15 500. Samalla saaristokriteerillä olisi mahdollista nimetä aluetukikartalle Turun saariston seutukunta Åboland (23 000 asukasta). Myös pienempiä saaristoalueita voisi nimetä tällä saaristokriteerillä, koska sen väestöminimiä ei ole määritelty. Kategoria E. NUTS III-alueet tai niiden osat, joilla on yhteinen maaraja sellaisen valtion kanssa, joka ei ole Euroopan talousalueen tai EFTAn jäsen. Kriteerin täyttävät: - Etelä-Karjalan maakunta (väestö 136 000) - Kymenlaakson maakunta (väestö 186 000) Ulkoraja-alueita voisi nimetä aluetukikartalle myös alemmalla NUTS-tasolla. Etelä -Karjalan kaikki kolme seutukuntaa rajoittuvat ulkorajaan. Kymenlaakson maakunnasta Kotka-Haminan seutukunta on ulkorajalla (väestö 88 000). Kategoria F. NUTS III-alueita pienemmät, vähintään 20 000 asukkaan alueet, joiden tarve taloudelliseen kehitykseen on suurempi kuin muilla kyseisen NUTS III-alueen alueilla. Kriteereinä voivat olla mm. BKT:n alhaisuuteen, työllisyys- tai työttömyysasteeseen, tuottavuuteen tai työvoiman ammattitaitoon liittyvät ongelmat. Muitakin kriteereitä voi perustellusti käyttää, esimerkiksi muuttoliikettä, harvaa asutusta tai vastaavia indikaattoreita. HUOM. Tällä kriteerillä myönnettävä aluetukistatus ei koske suurille yrityksille myönnettävää tukea. Vain pk-yrityksille voisi myöntää aluetukistatuksen mahdollistamaa korotettua pk-yritystukea. Kyseessä on siten rajoitettu aluetukistatus. Tämän kriteerin täyttäviä alueita on tunnistettavissa runsaasti, riippuen käytettävistä jälkeenjääneisyyden indikaattoreista. Esitettävien alueiden erityinen kehitystarve on osoitettava komissiolle alueita nimettäessä. Yhteenveto. Aluetukikartan kiintiö Itä- ja Pohjois-Suomen ulkopuolella olisi väestömääränä 594 000 siten, että P-S:n suuralueesta Keski-Pohjanmaan maakunta ei olisi aluetukikartalla automaattisesti. Kaikkia jonkin kriteereistä täyttäviä NUTS II, III tai IV alueita ei tämän rajoituksen vuoksi voi nimetä aluetukikartalle. Kiintiön puitteissa olisi mahdollista ottaa joitakin kokona isia maakuntia tukikartalle, ei kuitenkaan kaikkia kriteerit täyttäviä. ESIMERKKI: Keski-Pohjanmaa maakunta voisi olla aluetukikartalla, jolloin P -S:n NUTS II olisi kokonaan tukialuetta. Tällä olisi merkitystä EU-ohjelmatyön kannalta. ESIMERKKI: Etelä - Karjalan maakunta voisi olla tukialuetta kokonaan Venäjän rajaan rajoittuvana, mikäli Venäjän suunnan yhteistyölle halutaan antaa erityistä painoa. Mikäli aluetukikartalle I-S ja P-S ulkopuolella haluttaisiin erityyppisistä kehitysongelmista kärsiviä alueita, nimettävät alueet olisivat etupäässä NUTS IV-tasoisia eli seutukuntia. Perusteet voisivat liittyä BKT:n alhaisuuteen, harvaan asutukseen, teollisiin rakennemuutosongelmiin, muuttoliikkeeseen, saaristoasemaan tms. ESIMERKKI: Vakka-Suomen seutukunta voisi olla aluetukikartalla teollisen rakennemuutoksen alueena sillä erityisellä perusteella, että seutukunta on nostettu äskettäin tukialue II-kategoriaan.

Liitteet: Liite 1: Automaattisesti aluetukikartalle tulevat alueet Itä-Suomi NUTS II ja Pohjois-Suomi NUTS II pois lukien Keski-Pohjanmaa Liite 2: BKT kriteerin (< EU 25) täyttävät maakunnat, työttömyyskriteerin (> 115 % kansallisesta keskiarvosta) täyttävät maakunnat sekä ulkorajakriteerin täyttävät maakunnat

KAUPPA- JA TEOLLISUUS- MINISTERIÖ 11/743/2004 16.3.2005 Euroopan komissio, kilpailun pääosasto State aid Greffe Rue Joseph II, 70 B-1000 Bruxelles Suomen kanta komission esitykseen aluetukisääntöjen uudistamiseksi Suomi kannattaa valtiontukisääntöjen tarkastelua osana Lissabonin kilpailukykystrategian toteuttamista. Yritystoiminnan alueellisen tukemisen mahdollistavat säännöt ovat tärkeitä ennen kaikkea siksi, että Euroopan kilpailukyvyn parantamistavoite koskee unionin kaikkia alueita, ei pelkästään sen parhaiten kehittyneitä alueita. Suomi kannattaa komission aluetukisuuntaviivaesityksen yleislinjaa, mutta katsoo samalla, että tietyt täsmennykset ja muutokset ovat välttämättömiä komission esittäessä lopullisen asiakirjan. 1. Harvan asutuksen 87.3.c-alue Suomi pitää tärkeänä, että komission linjauksen mukaisesti aluetuki kohdistetaan vähiten kehittyneille alueille. Harvan asutuksen määritelmä (12,5 as km 2 ) kattaa oleellisilta osin nämä alueet Suomessa. Suomi kannattaa harvan asutuksen kriteerin määrittelyn soveltamista ensisijaisesti NUTS - II tasolla. Komission esittämä aluetuen kohdentamisratkaisu edellyttää kuitenkin tiettyä joustoa. Tarvittavan jouston suuruus olisi noin 5% Suomen väestöstä. Joustolla turvattaisiin se, että kaikkein heikoimmin kehittyneet alueet mm. vanhan tavoite 6- alueen seutukunnat, jotka eivät sisälly Itä- ja Pohjois-Suomen NUTS II- alueisiin sekä saaristoalueet ja Ahvenanmaa (pl. Maarianhamina) voidaan tulevaisuudessakin sisällyttää alu etuen piiriin. Suomi esittää, että nämä, bruttokansantuotteeltaan heikommat, harvaanasutut alueet, sisällytetään tukialueeseen laajentamalla komission esitystä. Tällä menettelyllä saataisiin lisäksi Pohjois- ja Itä -Suomen NUTS II alueet säilytettyä aluekehittämisen kannalta yhtenäisinä alu eina. Vaihtoehtoisena, kuitenkin toissijaisena mallina Suomi esittää, että puheena olevat ongelmalliset alueet sisällytettäisiin tukialueeseen vaihtamalla ne tukialueeseen kuuluviin korkeamman elintason alueisiin. Tässä vaihtoehdossa aluetukikelpoisten alueiden väestömäärä ei lisääntyisi komission esittämästä.

Perustelu: a) NUTS II- taso harvan asutuksen87.3. c- alueen määrittelyn perustaksi 1.2.2005 pidetyssä asiantuntijakokouksessa komissio perusteli harvan asutuksen määrittelyä NUTS IIItasolla sillä, että Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksissa olisi käytetty NUTS III- tasoa. Liittymissopimuksissa kuitenkin todetaan, että Tavoitteen 6 soveltamisalaan kuuluvat alueet ovat se llaisia NUTS II- tasoa vastaavia ja siihen kuuluvia alueita, joiden väestötiheys on enintään 8 henkilöä neliökilome trillä.. Osittain 6-alueen määrittely ulottui NUTS IV- tasolle asti. Komission aluetukien suuntaviivojen tarkistamista koskevassa dokumentissa puolestaan viitataan EY 92.3.c artiklan soveltamista aluetukiin koske vaan komission tiedonantoon (OJ C364, 20.12.1994), joka ei ole enää voimassa. Alueellisia va ltiontukia koskevat suuntaviivat (OJ C74, 10.3.1998) kumosi kyseisen komission tiedonannon. Suomi katsoo, että tältä osin vanhentunutta tulkintaa harvan asutuksen määritelmän maantieteellisestä tasosta voitaisiin nykyaikaistaa vastaamaan yleistä aluemäärittelyn linjausta. Mikäli myös harva asutus määritellään NUTS II- tasolla, olisi tarpeellista sisällyttää määrittelyyn ka nsallista harkintavaltaa, jotta myös Ruotsin ja Espanjan muutamat NUTS III- tason harvaan asutut alueet olisivat tukikelpoisia. Suomi esittää, että harvan asutuksen c- alue voidaan määritellä NUTS II tai vaihtoehtoisesti NUTS III- tasolla; siis tavalla joka parhaiten sopii kullekin jäsenmaalle. Tämän täsmennyksen kokonaisvaikutus EU:n tukikelpoisten alueiden väestöpeitossa olisi ainoastaan 70 000 asukasta. Näiden kolmen maan harvaan asuttujen alueiden yhteenlaskettu väestöpohja olisi edelleen alle 0.5 % unionin kokonaisväestöstä, joten kyseessä olisi hyvin marginaalinen asia suhteessa kokonaisuudistuksen mittakaavaan. Harvan asutuksen NUTS II- määrittelyä tukee myös se, että 87.3.a- alueen lisäksi kaudella 2007-2013 rakennerahasto-ohjelmat laaditaan asetusesityksen mukaan NUTS II- tasolla. Ohjelma-alueen ja valtiontukialueen yhdenmukaisuus selkeyttää ja tehostaa näiden kahden tärkeän yhteisöpolitiikan kokonaisvaikuttavuutta. Myös komissio on painottanut eri sääntöjen yhdenmukaisuuden tarvetta. Lisäksi harva asutus (< 8 as km 2 ) tavoite 6 alueella on lähtökohtaisesti määritelty NUTS II- tasolla. Tämä Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksen pöytäkirjassa 6 7 erityiskohtelu vahvistettiin myös hallitusten välisessä konferenssissa kesäkuussa 2004, eli uuden perustuslaillisen sopimuksen liittymissopimuksia koskevan pöytäkirjan artiklassa 61 (ks. liite 1). Olisi epäjohdonmukaista mikäli väestöntiheys < 8 as / km 2 kriteerin täyttävä alue voitaisiin määritellä periaatteessa NUTS II- tasolla samanaikaisesti kun harvan asutuksen c- alue eli väestötiheys < 12,5 as / km 2 määriteltäisiin valtiontukisäännöissä maantieteellisesti pienemmällä NUTS III- tasolla. Harva asutus on EU:n pohjoisilla, olosuhteiltaan erityisillä alueilla ainoa pysyväluonteinen ongelma, joka mahdollistaa poikkeusperusta n alueelliselle valtiontuelle. Tästä syystä komission ei tulisi esittää ratkaisua, joka ilman objektiivisia perusteita asettaisi yhden jäsenmaan muita epäsuotuisampaan asemaan. Suomi katsoo edelleen, että harvan asutuksen kriteerit (12.5 as/km 2 ja 8 as./km 2 ) olisi perusteltua määritellä alueen kokonaispinta-alan, ei maapinta -alan mukaan. Määrittely tekisi oikeutta erityisesti niillä alueilla, jonka laajat vesistöalueet ovat maantieteelliseksi haitaksi tulkittava erityispiirre, joka vaikeuttaa elinkeinotoimintaa ja logistiikkaa. b) Jouston määrittely Joustolla tarkoitetaan lisäystä komission esitykseen 8 aluetukikelpoisista alueista. Suomen osalta lisäystarve väestöpeitossa mitattuna olisi suuruudeltaan noin 5% maan väestöstä. Harvan asutuksen maantieteellisen NUTS tason määrittelystä riippumatta Suomessa on alueita, joiden objektiiviset olosuhteet edellyttäisivät 7 Pöytäkirja N:o 6 tavoitetta 6 koskevista rakennerahastoihin liittyvistä erityismääräyksistä Norjassa, Ruotsissa ja Su omessa. 8 Komission esityksessä tukikelpoisuus määritellään harvan asutuksen (< 12,5 as km 2 ) NUTS III- tason sekä siirtymäkauden alueena (nyky inen 87.3.a alue eli Pohjois -Savo, joka ei täytä harvan asutuksen kriteeriä). Alueen väestöpeitto olisi 24%.

pääsyä aluetukikartalle. Ahvenanmaan (pl. Maarianhamina) ja muiden saaristoalueiden lisäksi sellaisia ovat harvan asutukset NUTS II/III- alueisiin liittyvät samantyyppiset matalan tulotason syrjäiset alueet; lähinnä vanhan tavoite 6- alueen seutukunnat sekä eräät rakennemuutosalueet. On tärkeää huomata, että lisäysesityksestä huolimatta Suomen aluetukikelpoisten alueiden väestöpeitto alenisi lähes 15% - yksikköä. Oheisissa liitteessä 2 on lueteltu ne NUTS IV- tason alueet, jotka jäävät komission esittämän mallin mukaisen aluetukikartan ulkopuolelle, ja joiden bkt per asukas jää alle 75% EU-25 keskiarvosta. Samat alueet ovat lisäksi erittäin harvaanasuttuja, alle 12,5 as km 2 (usein jopa alle 8 as km 2 ). Lisäykseen sisältyvien alueiden tulisi aina täyttää komission määrittelemät aluetukikelpoisuuden kriteerit, kuten alhainen bkt / as (EU-25) tai väestötiheys < 12 as / km 2. Suomi yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan tukitoimenpiteet tulee kohdistaa kaikkein heikoimmin pärjääville alueille. Samoin, Suomi kannattaa komission linjausta siitä, että tulee varmistaa yhdenmukaisuus EU:n aluekehitys- ja valtiontukipolitiikan välillä. Suomessa kaikkein heikoimmin pärjääviä alueita ovat mm. nykyiset tavoite 1 alueet, joille on tyypillistä erittäin harva asutus, syrjä inen sijainti, väestön väheneminen ja ikääntyminen sekä epäedulliset ilmastotekijät. Nämä erityisolosuhteet heikentävät alueiden taloudellista ja sosiaalista asemaa. Kuten jo todettu, näiden alueiden erityisongelmat ja erityiskohtelu on tunnustettu yhteisön primäärio ikeudessa, eli Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksen pöytäkirjassa 6. Ongelmaalueiden erityiskohtelu vahvistettiin myös hallitusten välisessä konferenssissa kesäkuussa 2004, eli uuden perustuslaillisen sopimuksen artiklassa III-116 ja liittymissopimuksia koskevan pöytäkirjan artiklassa 61. Artiklan III-116 mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää vakavista ja pysyvistä luontoon ja väestötilanteeseen liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alha inen. Näille alueille Suomessa on tyypillistä syrjäinen sijainti, joka heijastuu mm. liikenteellisen aseman heikkoutena. Keskeisten eurooppalaisten markkina-alueiden saavutettavuus näiltä ongelmallisilta alueilta käsin maanteitse tai rautateitse on erittäin heikko. Maantieteellisen sijainnin seurausta ovat myös poikkeukselliset ilmastolliset tekijät, kylmä ja pitkä talvi, joiden vaikutukset heijastuvat yrityksiin ylimääräisinä investointitarpeina. Perifeerisyyden ja saavutettavuusongelmien lisäksi on Suomen erittäin harvaanasutuilla alueilla erityisongelmia myös sosiaalisessa infrastruktuurissa. Väestön määrä on pieni, jatkuvasti vähenevä ja ikääntyvä. Viimeisten tilastojen mukaan Itä-Suomen muuttotappiot ovat vuosina 2002 ja 2003 edelleen pysyneet suurina. Sama suuntaus vallitsee myös Pohjois-Suomessa. Tällä on heijastusvaikutuksia kustannuksiin, mm. palvelut ovat kalliimpia järjestää. Näillä alueilla pyritään ensisijaisesti tukemaan taloudellisen toiminnan edellytyksiä yritystoimintaa ja työllisyyttä edistämällä. Uusien tuotannollisten yritysten synty, ja olemassa olevien yritysten toimintaedellytysten turvaaminen ovat välttämätöntä kyseisten alueiden elinkelpoisuuden säilyttämisessä. Tässä toiminnassa alueellisella investointituella on ollut, ja tulee myös jatkossa olemaan keskeinen merkitys. On tärkeää huomata, että alueiden kehittäminen ei Suomessa perustu suurten yritysten tukemiseen 9. Investointituen tarkoituksena on edistää ennen kaikkea sellaisten, pääasiassa pienten yritysten kilpailukykyä parantavia aineellisia investointeja, joilla arvioidaan olevan merkittävää vaikutusta alueiden työllisyyden ja talouskehityksen lisäämisen ja elinkeinorakenteen monipuolistumisen kannalta. Evaluointitutkimusten mukaan investointituella rahoitetuilla hankkeilla on ollut keskeinen merkitys mm. 9 Vuonna 2003 Suomen aluetukialueilla myönnettiin investointitukea 11 suuryrityksen toteuttamalle hankkeelle yhteensä 5,3 M. Tuen osuus oli 11% alueelle myönnetyn investointituen kokonaismäärästä. Esimerkiksi Itä-Suomen tavoite 1 alueella vuonna 2003 myönnetystä investointituesta 70% kohdistui joko pien- tai mikroyrityksille, Pohjois-Suomessa vastaavasti 55%. Lisäksi alueellisen investointituen osuus Suomessa myönnetystä tuesta v. 2003 oli runsaasti alle 10% teollisuuden ja palvelualojen tuesta.

työpaikkojen luomisessa ja säilyttämisessä 10. Yritysten kilpailukykyyn pyritään vaikuttamaan puolestaan mm. investointien määrää lisäämällä ja niiden laatua parantamalla. Seurantainformaation perusteella investointituet kannustavat yrityksiä merkittäviin panostuksiin, huoma ttavasti hyväksyttyjä kustannuksia suurempiin kokonaisinvestointeihin. Tämä vipuvaikutus on investointituella muita tukimuotoja suurempi 11. Tässä tarkastelluille alueille on jatkossakin tarvetta investointitukiin riittävän korkeilla tuki-intensiteeteillä. Itä-Suomessa investointituet ovat edustaneet puolta yrityksille myönnettävistä tuista, vastaavasti Pohjois- Suomessa runsasta 70%. Tästäkin huolimatta kyseiset investointituet vastaavat Suomessa myönnetyistä teollisuuden ja palvelusektorin tuista vuositasolla keskimäärin vain 10% osuutta. Nykyisillä tukialueilla myönnetystä investointituesta arviolta 10% kohdistuu suuryritysten toteuttamille hankkeille. Suomen tukipolitiikan kansalliset prioriteetit ovat jatkossakin t&k-tuissa, pk-yritystuissa sekä muissa horisontaalisissa tukimuodoissa. Heikommin kehittyneillä alueilla aluetuen merkitys on kuitenkin korvaamaton ennen kaikkea siksi, että niiden mahdollisuudet hyödyntää mm. t&k-tukia ovat varsin rajalliset. Samankaltaisista ongelmista kärsivät myös saaristoalueet sekä pienet saaristokunnat. Suomi katsoo, että saaristoalueilla ja pienillä saarilla on pysyviä luontoon ja maantieteelliseen sijaintiin liittyviä haittoja ja ongelmia. Tällaisia ovat erityisesti heikko saavutettavuus, väestön väheneminen ja ikääntyminen sekä julkisten palveluiden ja infrastruktuurin korkea kustannustas o. Tältä osin ongelmat ovat verrattavissa c- alueen harvaan asuttujen alueiden ongelmiin. Kyseisillä alueilla myönnettävien alkuinvestointien volyymi on enimmillään muutama miljoona euroa vuositasolla. Saaristoalueiden kannalta investointien tukemisen mahdollisuus on kuitenkin välttämätön. Alueellisten investointitukien tuki-intensiteetti komission esittämällä harvan asutuksen c- aluetasolla parantaisi mahdollisuuksia jatkossakin houkutella yrityksiä tuotannollisen toiminnan laajentamiseen, tai jopa uuden yritystoiminnan aloittamiseen kyseisillä vaikeista kulkuyhteyksistä ja luonnonolosuhteista kärsillä alueilla. Mikäli aluetukikelpoisen alueen lisääminen osoittautuu mahdottomaksi vaihtoehdoksi, edettäisiin toissijaisen joustomallin mukaisesti, eli vaihtamalla tukikelpoisiin alueisiin kaudella 2007-13 kuuluvat rikkaammat alueet tukialueiden ulkopuolisiin heikommin kehittyneisiin alueisiin. Vaihtoehdossa jousto tarkoittaisi sitä, että esim. NUTS II- tasolla määritelty tukialueen väestöpeitto (Suomessa 24% eli noin 1,25 miljoonaa asukasta) ei muuttuisi, mutta kansallisesti voitaisiin päättää mitä tukialueen ulkopuolisia huonommin pärjääviä alueita voitaisiin vaihtaa tukialueeseen kuuluviin varakkaisiin alueisiin. 2. Toimintatuet Suomi kannattaa komission esitystä toimintatuiksi. Suomi tukee komission pyrkimystä jatkaa kuljetustukea nykymuodossaan. Samoin Suomi kannattaa vähiten asuttuja (< 8 as/km 2 ) alueita koskevaa kuljetustukea laajempaa toimintatukien myöntämismahdollisuu tta. Suomi kuitenkin esittää, että vähiten asuttujen alueiden aluerajauksen lähtökohtana tulee olla tavoite 6 -alue. Perustelu: 10 Mm. Kauppa- ja teollis uusministeriön hallinnonalan EAKR- ja ESR- hankkeiden vaikuttavuus. KTM:n tutkimuksia ja raportteja 16/2000. 11 Vuosien 2000-04 seurantainformaation perusteella Suomen tavoite 1- alueella investointitukien tuki-intensiteetti oli keskimäärin 26% hankkeiden hyväksytyistä kustannuksista. Kun tuen määrä suhteutetaan hankkeen todellisiin kokonaiskustannuksiin, tuki-intensiteetti oli enää 20%.

Suomi kannattaa kuljetustuen käyttömahdollisuutta harvaanasutuilla alueilla myös tulevalla ohjelmakaudella. Tuki on osoittautunut osaratkaisuksi edesauttaa harvaan asuttujen pohjoisten alueiden yritysten liikenteellisen aseman heikkoudesta johtuvaa erityisongelmaa. Viitaten komission joulukuussa 2004 julkaisemaan 2. keskusteluasiakirjaan aluetuen uudistamisesta, tuemme myös komission esitystä vähiten asut tujen alueiden muunlaisesta toimintatuesta (kohta 3.5.). Kannatamme ajatusta siitä, että tällaista toimintatukea voidaan myöntää muillakin kuin erittäin harvaanasutuilla arktisilla alueilla. Katsomme, että komission määritelmäesitys (8 asukasta km 2 ) on selkeä, ja täten helppokäyttöinen myös tukien hallinnoinnin näkökulmasta. Esitämme kuitenkin, että vähiten asuttujen alueiden määrittelyperustaksi otetaan tavoite 6- alueen mukainen alue. Kuten jo aikaisemminkin todettu, näiden alueiden erityisongelmat ja erityiskohtelu on tunnustettu yhteisön primäärioikeudessa. Tämä er ityiskohtelu koskee niitä Suomen ja Ruotsin pohjoisia alueita, joiden asukastiheys on alle 8 as / km 2. Erityiskohtelu vahvistettiin myös hallitusten välisessä konferenssissa kesäkuussa 2004, eli uuden perustuslaillisen sopimuksen liittymissopimuksia koskevan pöytäkirjan artiklassa 61. 3. Korotettu investointituen tuki-intensitetti vähiten asutuilla alueilla Vähiten asutuilla alueilla tulisi olla mahdollista myöntää myös investointitukea korotetuilla tukitasolla (esim. 10%-yksikön bonus) suhteessa harvaanasutun c alueen yleiseen tukitasoon. Perustelu: Esitämme alueelliselle investointituelle korotettua tuki-intensiteettiä silloin, kun investointi hanke toteutetaan edellä määritellyillä vähiten asutulla alueella. Kun kyseessä ovat pohjoiset alueet, pe lkästään ilmastolliset tekijät lisäävät yritysten investointikustannuksia sekä tuotantolaitosten yleisiä ylläpitokustannuksia. Myös muilla erittäin harvaanasutuilla alueilla yritykset koht aavat ylimääräisiä investointikustannuksia mm. infrastruktuurin puutteista verrattuna tiheästi asuttuihin alueisiin. Korotettu investointituki olisi siten ensisijassa kompensaatio maantieteellisen sijainnin edellyttämistä korkeammista kustannuksista. Alueiden syrjäinen sijainti heijastuu lisäksi mm. liikenteellisen aseman heikkoutena. Keskeisten eurooppalaisten markkina-alueiden saavutettavuus näiltä ongelmallisilta alueilta käsin maanteitse tai rautateitse on erittäin heikko. Suomen ulkomaan kuljetuksista 80% tapahtuu meriteitse. Näistä tekijöistä johtuen kuljetuskustannukset ja aika ovat moninkertaiset verrattuna keskieurooppalaisiin alueisiin. Ylimääräisiä kuljetuskustannuksia ei pystytä kompensoimaan pelkästään kuljetusalan toimintatuilla, vaan haittatekijät heijastuvat kokonaisuudessaan myös yritysten tavallista korkeampiin tuotannollisiin investointikustannuksiin. Pitkät etäisyydet vaikeuttavat harvaan asuttujen alueiden kehitystä myös ka nsallisesti. Etäisyydet Etelä- ja Lounais -Suomen pääkeskuksiin syrjäisimmiltä alueilta ovat jopa 1 000 km. Korotuksella olisi ennen kaikkea kannustava vaikutus tuotannollisiin, mittakaavaltaan laajempiin investointeihin. Useissa tilanteissa riittävä investointien tukeminen on kustannustehokkaampi ja pysyvämpi ratkaisu verrattuna perinteiseen toimintatukeen. Samoin investointihankkeiden tukemisen kilpailua vääristävät vaikutukset ovat aina vähäisemmät verrattuna puhtaaseen toimintatukeen. Toimintatuella rajoitetussa mielessä ja tarkoin määriteltyihin kohteisiin on oma tärkeä merkityksensä ko. alueiden ongelmien ratkaisemisessa. Elinkelpoisten yritysten investointien (alkuinvestointien ohella t&k, ympäristönsuojelu, koulutus jne. investoinnit) tukeminen on kuitenkin aina ensisijainen keino.

Tuotantorakenteeltaan ongelmallisten maaseutuvaltaisten erittäin harvaanasuttujen alueiden elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja vahvistaminen on samoin eräs keskeisin peruste riittävän korkealle tuki-intensiteetille myös jatkossa. Esimerkiksi Itä-Suomessa keskeisiä tuettavia toimialoja ovat perinteisten metsä-, elintarvike-, metalli- ja matkailualojen ohella myös uudet kasvavat toimialat, kuten informaatioteknologia ja hyvinvointipalvelut. Pohjois-Suomessa korostuu matkailuelinkeino sekä metsäteollisuus ja metalliteollisuus. Myös Pohjois-Suomessa tähdätään toimialojen monipuolistamiseen 12. Tämä ongelma on tunnistettu myös komission julkaisemassa raportissa 13, jossa Suomea kehotetaan edistämään toimialarakenteen monipuolistamista joka puolella maata. Esitetty ei siten tarkoita korotettua investointitukea vaihtoehtona toimintatuelle, vaan tarvittaessa molemmat tukimuodot tulisi olla käytössä. Yhdessä, ja oikeassa suhteessa käytettynä ne muodostaisivat tehokkaan keinon alueiden erityisongelmien helpottamiseksi. Elinkelpoisten yritysten investointien (alkuinvestointien ohella t&k, ympäristönsuojelu, koulutus jne. investoinnit) tukeminen on kuitenkin aina ensisijainen keino. 4. Muita Suomen yksityiskohtaisia linjauksia aluetukisuuntaviivojen uudistamista Koska mahdollisuus käyttää aluetukia vähenee tulevalla ohjelmakaudella, Suomi katsoo, että kaikkia horisontaalisia valtiontukisääntöjä tulee ajantasaistaa palvelemaan myös uusia aluepolitiikan haasteita. Tällä tarkoitetaan mm. LASA:n käyttöönottoa, pk- asetuksen intensiteettien korotusta sekä mahdollisia muita uusia valtiontukisääntöjä (mm. innovaatioiden rahoitus). Suomi katsoo lisäksi, että myös jatkossa horisontaalisiin tukiin tulee sisältyä mahdollisuus bonukseen, mikäli hanke toteutetaan aluetukeen oikeutetulla alueella. Perustelu: Komission ilmoitti 1.2.2005 aluetukia koskeneessa monenkeskisessä kokouksessa luopuneensa suunnitelmasta ottaa käyttöön ns. LASA- instrumentti. Suomi kannustaa komissiota kuitenkin edelleenkin kehittämään vastaavankaltaista instrumenttia tulevan ohjelmakauden tarpeisiin. LASA:n kaltainen yksinkertainen, vähäistä kilpailun vääristymää aiheuttama tuki olisi eräs keino kompensoida kansallisen aluepoliittisen harkintavallan huomattavaa vähenemistä. Lisäksi on tärkeä huomata että LASA esitetyssä muodossa palvelisi ennen kaikkea Lissabonin tavoitteiden toteutumista. Osana näiden tavoitteiden toteutumista Suomi kannattaa komission suunnitelmia t&k- ja riskipääoma sääntöjen aja ntasaistamiseksi sekä innovaatioiden tukisäännön käyttöönottamiseksi. 14 Pk- asetuksen tuki-intensiteetin korotukset ovat kannatettava asia. Yleisemminkin horisontaalisten sääntöjen osalta kannatamme ajatusta sääntöjen ajantasaistamisesta palvelemaan myös aluepoliittisia tarpeita. Eräs tällainen elementti on tukialueilla sijaitsevien hankkeiden tuki-intensiteettien korotukset. Komissio ilmoitti harkitsevansa nykykäytännön mukaisten alueperusteisten bonusten oikeutusta jatkossa. Suomen mielestä nykysääntöihin sisältyvät bonukset ovat kuitenkin tärkeitä myös jatkossa. Ne toimivat yrityksille kannusteina toteuttaa erilaisia investointeja laajamittaisemmin. Suomi katsoo samalla, että suuryrityksille kohdistettava investointituki tulisi rajata esimerkiksi 30%:iin aluetuen kokonaismäärästä jäsenvaltiotasolla. Esitys on linjassa Tukholman ja Barcelonan neuvoston tavoitteiden kanssa eniten kilpailua vääristävien tukien määrän vähentämiseksi. Suomi kannattaa myös sitä, että monialaiset puitteet suurista investointihankkeista sisällytetään tulevaan aluetuen suuntaviivasääntöön. Sääntöä 12 Tutkimusten mukaan kaikilla Suomen tavoite 1- alueilla on investointitukea myönnetty merkittävässä määrin myös toimialarakennetta monipuolistaviin hankkeisiin (viite: Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan EU - hankkeiden suhde maakuntastrategioihin. Ohjelmakauden 1995 1999 toimialakohtainen tarkastelu. KTM:n tutkimuksia ja raportteja 16/2002) 13 Euroopan komissio (2003), Jobs, jobs, jobs: Creating more employment in Europe. Report of the Employment Tas kforce chaired by Wim Kok. 14 Suomen viranomaiset toimittavat komissiolle erilliset yksityiskohtaiset kannanotot ko. sääntöjen osalta.

voitaisiin jopa tiukentaa siten, että investointituelle asetettaisiin hankekohtainen euromääräinen maksimimäärä. Perustelu: Suurten yritysten toteuttamat alueelliset investointihankkeet kuuluvat siihen hankejoukkoon, jotka saattavat vääristää eniten kilpailua yhteismarkkinoilla. Suuryritysten saamia aluetukia voitaisiin rajoittaa usealla eri tavalla. Suuryrityksille kohdistettava investointituki voitaisiin ensinnäkin rajata tiettyyn enimmäismäärään, esimerkiksi 30%:iin aluetuen kokonaismäärästä jäsenvaltiotasolla. Vastaavasti monialaisia puitteita voitaisiin tarkistaa siten, että harkittaisiin investointituelle tiettyä hankekohtaista euromääräistä kattoa. Vaihtoehtoisesti monialaisten puitteiden tuki-intensiteetin leikkuria (kohta 21.) koskevaa sääntöä voitaisiin tiukentaa nykyisestään. Esitettyjä tiukennuksia tukee myös komission tilaaman tutkimuksen 15 johtopäätös, jonka mukaan suuret hankkeet harvoin kärsivät alueellisista markkinapuutteista. Suomi yhtyy komission huoleen epäterveen yritysten sijoittumiskilpailun lisääntymisestä. Siihen on löydettävä toimivat välineet. Investoinnin pysyvyysvaatimuksen pidentäminen seitsemään vuoteen ei ole kuitenkaan tähän tarkoitukseen paras keino. Suomi katsoo, että viiden vuoden pysyvyyssäännön säilyttäminen olisi perusteltua. Perustelu: Rakennerahastojen yleisasetusehdotuksen sisältyvä seitsemän vuoden pysyvyyssääntö rajoittaisi liikaa yritysten toimintavapautta ottaen huomioon yritysten toimintaympäristön nopeat muutokset ja teknologisen kehityksen vauhdin. Nykysäännön mukainen viisi vuotta saattaa olla jopa liian rajoittava pkyritysten näkökulmasta katsottuna. Suomi esittää, että nykyisille 87.3.a - alueen mukaisille tuleville c- alueille olisi nykysäännön mukainen toimintatuki voimassa viiden vuoden siirtymäkauden ajan. To imintatuki olisi perusteltu siirtymäkauden järjestely alueen sopeutuessa uuteen tilanteeseen. Lisäksi Suomi tukee aluetuen ryhmäpoikkeussäännön käyttöönottamista. Komission esitys on perusteltua hallinnollisten menettelyjen keventämiseksi tilanteissa, joissa kilpailun vääristymän uhka on vähäinen. Esimerkiksi kuljetustoiminnan kuljetustuki vähän kilpailua vääristävänä tukemuotona tulisi sisällyttää ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Suomi ehdottaa kuitenkin, että komission esitys tilapäistuesta (4. k ategoria) jäisi ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolille. Samoin bruttointensiteetin käyttö nykyisen netto- käsitteen sijaan on perusteltua. 15 Review of Community Guidelines for national regional aid. Ibex Consultants Ltd.