Pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelma. Neljännesvuosiraportti 2/2017 Veden fysikaaliskemiallisen- ja hygieenisen laadun tarkkailu

Pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelma Neljännesvuosiraportti 2/2017 Veden fysikaaliskemiallisen- ja hygieenisen laadun tarkkailu Emil Vahtera 17.7.2017

1 Sisältö 2 Johdanto... 1 3 Vesimuodostumakohtaiset tarkkailun tulokset... 3 3.1 Helsinki-Porkkala... 3 3.1.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 3 3.1.2 Alueen veden laadun kuvaus... 3 3.1.3 Tulosten tulkinta... 3 3.2 Porvoo-Helsinki... 5 3.2.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 5 3.2.2 Alueen veden laadun kuvaus... 5 3.2.3 Tulosten tulkinta... 5 3.3 Suvisaaristo-Lauttasaari... 6 3.3.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 6 3.3.2 Alueen veden laadun kuvaus... 6 3.3.3 Tulosten tulkinta... 6 3.4 Seurasaari... 7 3.4.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 7 3.4.2 Alueen veden laadun kuvaus... 8 3.4.3 Tulosten tulkinta... 8 3.5 Kruunuvuorenselkä... 9 3.5.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 9 3.5.2 Alueen veden laadun kuvaus... 9 3.5.3 Tulosten tulkinta... 9 3.6 Villinki... 10 3.6.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 10 3.6.2 Alueen veden laadun kuvaus... 10 3.6.3 Tulosten tulkinta... 10 3.7 Sipoon saaristo... 11 3.7.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 11 3.7.2 Alueen veden laadun kuvaus... 11 3.7.3 Tulosten tulkinta... 11 4 Viitteet... 40

1 / 40 2 Johdanto Helsingin kaupungin kaupunkiympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö koordinoi pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelman toteutusta. Seurannan kaikki näyteasemat ja analyysit ovat esitetty pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelmassa. Tässä raportissa esitetään seurannan veden laadun tulokset ajanjaksolta 1.4.2017-30.6.2017. Ajanjaksolla on seurannan puitteissa mitattu veden fysikaalista, kemiallista, biologista ja hygieenistä tilaa yhteistarkkailun vuosittain seurattavilta asemilta. Tarkempi tulosten analyysi esitetään joka toinen vuosi julkaistavassa kokoomaraportissa (Vahtera ym. 2016). Johtuen näytteenottoveneen konerikosta ja pitkästä korjausajasta kaikkia vuoden 2017 toisen neljänneksen näytteitä ei saatu haettua aikataulussa. Tulokset esitetään ryhmiteltynä vesienhoitolain (1299/2004) mukaisen vesimuodostumaluokituksen mukaan kahdeksaan vesimuodostumaan (kuva 1), jota käytetään myös valtakunnallisessa pintavesien tilan arvioinnissa. Näistä vesimuodostumista kaksi (Helsinki-Porkkala ja Porvoo-Helsinki) kuuluu pintavesityyppiin Suomenlahden ulkosaaristo ja loput kuusi pintavesityyppiin Suomenlahden sisäsaaristo. Kaikille vesimuodostumille sijoittuu jokin yhteistarkkailun piirissä olevista toimista (kuvaukset toiminnoista kappaleessa 3). Tulokset esitetään kuvina joissa esitetään aineiston viimeisen 20 vuoden (1997-2016) kuukausikohtainen mediaani sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit kaikille asemille, joita vasten kuluvan vuoden havaintoja verrataan. Havainnot jotka sijoittuvat 25. ja 75. persentiilien väliin tulkitaan tavanomaisiksi, 5. ja 25. sekä 75. ja 95. väliin poikkeavan matalina tai vastaavasti korkeina ja alle 5. tai yli 95. hyvin poikkeavan matalina tai korkeina.

2 / 40 Kuva 1. Vesienhoitolain mukainen rannikkovesimuodostumien luokittelu Helsingin ja Espoon edustalla (luokittelun mukainen muodostuman virallinen koodi ja pinta-ala suluissa). Helsinki- Porkkala (2_Su_050, 400 km 2 ), Porvoo-Helsinki (2_Su_040, 425 km 2 ), Espoonlahti (2_Ss_030, 19 km 2 ), Suvisaaristo-Lauttasaari (2_Ss_029, 48 km 2 ), Seurasaari (2_Ss_028, 13 km 2 ), Kruunuvuorenselkä (2_Ss_027, 25 km 2 ), Villinki (2_Ss_026, 19 km 2 ) ja Sipoon saaristo (2_Ss_025, 94 km 2 ). Yhteistarkkailun näyteasemat (vihreät pallot), Helsingin kaupungin lähivesien tarkkailuohjelman näyteasemat (oranssit pallot) sekä yhteistarkkailun kuormituslähteet.

3 / 40 3 Vesimuodostumakohtaiset tarkkailun tulokset 3.1 Helsinki-Porkkala 3.1.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Helsinki-Porkkala vesimuodostumaan sijoittuvat yhteistarkkailun puitteissa tarkkailtavista toimista Viikinmäen ja Suomenojan jätevedenpuhdistamojen purkualueet, Espoon teknisen keskuksen Rövargrundin läjitysalue sekä Fortum Power and Heat Oy:n merilauhdevesien purkualue (puretaan Suomenojan jätevedenpuhdistamon purkutunnelin kautta). Jätevesien johtaminen alueelle vaikuttaa pääosin veden ravinnepitoisuuksiin ja tätä kautta levien määrään ja rehevöitymiseen sekä veden hygieeniseen laatuun. Läjitystoiminta vaikuttaa veden paikalliseen sameuteen ja merilauhdevesien johtaminen veden lämpötilaan. Merilauhdevesien vaikutukset ovat hyvin pienet ja niiden vaikutusta ei seuranta-aineistosta pystytä havaitsemaan. Tarkempi vaikutusseuranta tehdään mallintamalla ja tulokset julkaistaan kahden vuoden välein julkaistavassa kokoomaraportissa. Vesimuodostuman alueelle sijoittuu suurin osa yhteistarkkailun näytepisteistä (57, 123, 125, 147, 148, 149, 168), joista 57, 125 ja 147 ovat lähimpänä jätevesien purkualueita sekä 57 ja 147 merilauhdevesien purkualuetta (kuva 1). Asemat 57, 123 sekä 148 ovat lähimpänä vesimuodostuman alueella sijaitsevaa läjitysaluetta. Espoon teknisen keskuksen Rövargrundin läjitysalue on kuitenkin niin kaukana jokavuotisista seurantaasemista että tuloksia ei suoraan käytetä läjitysalueen vaikutusten arviointiin, vaan taustoittamaan määrävuosin tehtäviä selvityksiä. 3.1.2 Alueen veden laadun kuvaus Talven ravinnepitoisuudet vaihtelevat vesimuodostuman pintavedessä tyypillisesti kokonaistypen osalta noin 390 470 µg/l välillä. Pohjanläheisessä vedessä kokonaistypen pitoisuudet ovat hyvin samankaltaiset. Kokonaisfosforia pintavedessä on tavanomaisesti noin 36 45 µg/l ja typpiravinteiden lailla pohjanläheisen veden pitoisuudet ovat pintaveden kaltaiset. Typen osalta liukoisessa muodossa ravinteita on noin reilu kolmasosa, kun fosforin suhteen liukoisten ravinteiden osuus on noin 75 %. Liukoisten ravinteiden N/P suhde on noin 5:1, mikä viittaa levien kasvun suhteen suureen fosforiravinteen ylijäämään, eli typpiravinne on mitä todennäköisimmin levien kevätkukintaa rajoittava pääravinne ulkosaaristossa. Keväällä ravinnepitoisuudet laskevat voimakkaasti ja tyypillisesti liukoiset ravinteet ovat ehtyneet toukokuulle tultaessa. Veden ph ja hapen kyllästysaste kasvavat levätuotannon käynnistyessä ja kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu tyypillisesti huhtikuulle. Veden hygieeninen laatu, jota mitataan E. coli -bakteerien määränä, on tyypillisesti hyvä. Bakteeripitoisuuksien vaihdellessa talvella tyypillisesti 1-20 mpn/100 ml välillä. Meriolosuhteissa veden hygieenisen laadun suhteen yksittäisen valvontanäytteen toimenpideraja E. coli-bakteerien suhteen on 500 mpn/100 ml. Veden sameus vaihtelee talvella tyypillisesti noin 0.8 ja 1.9 NTU yksikön välillä. 3.1.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Pintaveden laadussa havaitut poikkeamat keskittyivät jäteveden purkualueiden läheisyydessä oleville asemille (kuva 2). Hydrografisista ilmiöistä johtuen pintaveden suolaisuus oli koholla helmikuussa, mikä on myös nostanut liukoisen fosfaatin

4 / 40 pitoisuuksia. Viime syksynä Suomen rannikolla havaitut varsinaiselle Itämerelle tulleiden suolapulssien vaikutukset näkyvät talven ajan pintaveden fosfaattipitoisuuksien kasvuna. Pääasialliset jätevesien alueelle johtamisen vaikutukset näkyvät taustapitoisuuksiin nähden kohonneina E. coli-bakteerien määrinä, sekä veden kohonneena sameutena. Absoluuttiset bakteeripitoisuudet ja veden sameus ovat kuitenkin vielä matalat. Meriolosuhteissa veden hygieenisen laadun suhteen toimenpideraja E. coli-bakteerien suhteen on 500 mpn/100 ml, maaliskuussa tehdyt havainnot olivat korkeimmillaan 24 mpn/100 ml asemalla 57 (kuva 1 ja kuva 2). Pintaveden sameus oli koholla asemilla 125, 168 ja 149, mutta arvot olivat kuitenkin selvästi alle rajan jolloin veden samentumisen voi havaita silmin (noin 10 NTU-yksikköä). Pohjanläheisen veden laadussa havaitut poikkeamat johtuvat osittain hydrografisista tekijöistä ja osittain jätevesien purkamisesta alueelle (kuva 3). Aseman 57 pohjanläheisessä vedessä E. coli-bakteerien pitoisuus oli koholla suhteessa taustapitoisuuteen. Tausta-aineistoon nähden pohjanläheinen vesi oli hyvin sameaa asemilla 125, 168 ja 149, joilla myös pintavesi oli samentunutta. Absoluuttiset tasot olivat kuitenkin taas selvästi silmin havaittavan rajan (10 NTU) alapuolella. Matalat phja matalimmat hapen kyllästysasteen havainnot tehtiin asemilta 123 ja 148, näillä pohjanläheinen vesi oli kirkasta ja myös veden suolaisuus oli suurin indikoiden Suomenlahden syvänteiden veden vaikutusta näytepisteiden alueella. Toinen vuosineljännes Pintaveden suolaisuus vesimuodostuman alueella oli poikkeuksellisen korkea, lämpötilan ollessa pääosin keskimääräinen tai ajoittain poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen matala, eteenkin kesäkuussa (kuva 2). Suolainen vesi indikoi mereisemmän veden vaikutusta alueella ja viileä vesi indikoi pohjanläheisen veden kumpuamista. Nämä tekijät vaikuttivat alueen ravinnepitoisuuksiin. Suolaisemman veden ja kumpuamisen myötä fosforiravinteiden pitoisuudet, eteenkin liukoisen fosforin suhteen, olivat poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeat. Kesäkuussa havaittiin puhdistettujen jätevesien purkualueiden läheisyydessä myös poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeita liukoisen typen pitoisuuksia samanaikaisten poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeiden E. coli bakteeripitoisuuksien kanssa, mikä indikoi jätevesiä ravinteiden lähteenä. Bakteeripitoisuudet eivät ylittäneet toimenpiderajaa. Pintavesi oli myös poikkeuksellisen sameaa jätevesien purkualueiden läheisyydessä toukokuussa, tavanomaisten tai poikkeuksellisen matalien a-klorofylli pistoisuuksien aikaan. Keväällä vettä samentaa pääosin levien kevätkukinta, mutta matalat a-klorofyllin pitoisuudet indikoivat jotain muuta tekijää pintavettä samentavana syynä. Toisen vuosineljänneksen aikana pohjanläheisen veden lämpötila oli tavanomainen, suolaisuus oli poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkea alueen syvimmällä asemalla (148), jossa myös havaittiin poikkeuksellisen suuria fosforiravinteiden määriä johtuen Suomenlahden syvänteiden fosforipitoisten vesien vaikutuksesta (kuva 3). Liukoisen typen pitoisuudet olivat poikkeuksellisen matalat pohjanläheisessä vedessä. Pohjanläheisen veden sameus oli hyvin poikkeuksellisen suuri asemilla 39 ja 168. Pohjanläheisen veden samentuminen saattaa johtua läjitystoiminnasta, mikäli sitä on toukokuun aikana harjoitettu.

5 / 40 3.2 Porvoo-Helsinki 3.2.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Porvoo-Helsinki vesimuodostumaan sijoittuvat yhteistarkkailun puitteissa tarkkailtavista toimista ainoastaan Helsingin sataman Mustakuvun läjitysalue ja alueella sijaitsee kaksi tarkkailuasemaa, 114 ja 166, mutta aseman 39 tuloksia käytetään myös tätä vesimuodostumaa tarkasteltaessa (kuva 1). Läjitystoiminta vaikuttaa pääosin veden paikalliseen sameuteen. Mustakuvun läjitysalueen välittömässä läheisyydessä ei ole havaintoasemaa, tuloksia käytetään taustoittamaan läjitysalueen toiminnan muuta tarkkailua. Asema 166 sijaitsee läjitysalueesta n. 5 km itä-kaakkoon ja 114 n. 5 km etelä-lounaaseen. 3.2.2 Alueen veden laadun kuvaus Veden sameus alueella vaihtelee talvella noin 0.7-1.7 NTU yksikön välillä, ollen pohjan läheisyydessä hieman sameampaa. Veden talvenajan tyypilliset typpiravinteiden pitoisuudet ovat Helsinki-Porkkala vesimuodostuman vastaavia pitoisuuksia noin 10 20 µg/l pienemmät, fosforiravinteiden pitoisuudet ovat samankaltaiset. Keväällä ravinnepitoisuudet laskevat voimakkaasti ja tyypillisesti liukoiset ravinteet ovat ehtyneet toukokuulle tultaessa. Veden ph ja hapen kyllästysaste kasvavat levätuotannon käynnistyessä ja kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu tyypillisesti huhtikuulle. Veden hygieeninen laatu on Helsinki- Porkkala vesimuodostuman hygieenistä laatua parempi eikä E. coli bakteereja tällä alueella juuri havaita. 3.2.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Porvoo-Helsinki vesimuodostuman alueelta ei saatu näytteitä maaliskuun aikana, johtuen laiterikoista. Helmikuussa näytteet haettiin asemilta 39 ja 114. Pintaveden suolaisuus ja fosfaattipitoisuus olivat koholla (kuva 4). Tämä johtui viime vuosien suolavesipulssien saapumisesta Itämerelle. Myös hapen kyllästysprosentti oli tavanomaista korkeampi. Muita huomattavasti tavanomaisesta poikkeavia havaintoja ei tehty. Pohjanläheisen veden lämpötila oli vuodenaikaan nähden tavanomaista matalampi (kuva 5). Fosfaattipitoisuus oli koholla ja veden happipitoisuus oli hyvin korkea. Matala lämpötila ja korkea happipitoisuus indikoivat tehokasta vertikaalista sekoittumista. Korkea fosfaattipitoisuus on ilmeisesti paikallisen sisäisen kuormituksen aiheuttamaa, yleensä Suomenlahden syvänteistä työntyvän veden mukana happipitoisuus laskee ja suolaisuus kohoaa, mitä helmikuun aikana ei vesimuodostuman alueella havaittu. Toinen vuosineljännes Pintaveden lämpötila vesimuodostuman alueella oli tavanomainen tai sitä matalampi (kuva 4). Suolaisuus oli poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkea aiheuttaen poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeat liukoisen fosforiravinteiden pitoisuudet. Kokonaistypen pitoisuus vesimuodostuman alueella oli poikkeuksellisen matala ja liukoinen typpi oli kulunut loppuun kesäkuulle tultaessa.

6 / 40 Pohjanläheisen veden sameus oli hyvin poikkeuksellisen suuri asemalla 39 toukokuussa (kuva 5), mahdollisesti indikoiden läjitystoiminnan vaikutusta mikäli sitä harrastettiin toukokuussa. Pohjanläheisen veden happipitoisuus oli pääosin alueella hyvä, lukuun ottamatta asemaa 166 kesäkuussa. Samalla asemalla havaittiin myös samaan aikaan hyvin poikkeuksellisen suuret kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuudet. Aseman pohjanläheisen veden sameus oli samaan aikaan myös hyvin poikkeuksellisen suuri. Aseman 166 pohjien tiedetään olevan voimakkaan sisäisen kuormituksen lähde, mikä ilmenee myös kesäkuun tuloksista. 3.3 Suvisaaristo-Lauttasaari 3.3.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostumaan sijoittuu tarkkailtavista toimista Arctech Shipyards Oy:n telakka sekä useampi alue jonne on ennen johdettu puhdistettuja jätevesiä pienpuhdistamoista. Alueella sijaitsee myös Suomenojan puhdistamon virtaaman tasauslammikko, jonka läheisyydessä tarkkaillaan veden laatua mahdollisten ylivuotojen takia. Alueelle laskee Finnoonoja, jonka uoma kulkee virtaaman tasauslammikon viertä ennen kuin se laskee Nuottalahteen. Ojan mereen tuoma ravinnekuorma näkyy usein tarkkailuaseman 117 tuloksissa. Alueella sijaitsee kaksi tarkkailun havainto-asemaa, 68 ja 117 (kuva 1). Alueen toiminnot (Suomenojan puhdistamon tasauslammikko) vaikuttavat pääosin alueen ravinnepitoisuuksiin ja rehevöitymiseen. sekä veden hygieeniseen laatuun. Arctech Shipyards Oy:n telakan toimintaa tarkkaillaan pääosin määrävuosin toteutettavan haitta-aineiden levinneisyyden tarkkailun kautta. 3.3.2 Alueen veden laadun kuvaus Talven kokonaistyppipitoisuudet vaihtelevat vesimuodostuman pintavedessä tyypillisesti kokonaistypen osalta noin 500 1600 µg/l välillä, mikä on samaa luokkaa idässä olevan Villingin vesimuodostuman pitoisuuksien kanssa. Pohjanläheisessä vedessä kokonaistypen pitoisuudet ovat talvella pintakerrosta pienemmät, osoittaen maalta tulevan valuman leviävän jään alla ohuessa pintakerroksessa. Kokonaisfosforia pintavedessä on tavanomaisesti noin 34 57 µg/l poiketen typpiravinteista pohjanläheisen veden pitoisuudet ovat pintaveden kaltaiset. Typen osalta liukoisessa muodossa ravinteita on noin reilu puolet, kun fosforin suhteen liukoisten ravinteiden osuus on noin kolmannes. Liukoisten ravinteiden N/P suhde on noin 30:1, mikä viittaa levien kasvun suhteen typpiravinteen ylijäämään, eli fosforiravinne, tai rannikon sameissa vesissä valon saatavuus, ovat tekijät mitkä todennäköisimmin rajoittavat levien kevätkukinnan laajuutta sisäsaaristossa. Ulkosaariston vesimuodostumien tapaan pintaveden ravinnepitoisuudet laskevat voimakkaasti keväällä, tosin liukoinen fosfori ehtyy tyypillisesti ennen typpeä lähempänä rannikkoa. Kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu myös tyypillisesti huhtikuulle. Veden hygieeninen laatu vaihtelee talvella paljon, johtuen maalta tulevasta valumasta. Tyypillisesti E. coli -bakteerien määrät vaihtelevat noin 0-400 mpn/100 ml välillä. 3.3.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman talven ja alkukevään tuloksissa suurehko vaihtelu on tyypillistä (kuva 6). Ryssjeholmsfjärden-aseman (117) tuloksissa näkyy

7 / 40 3.4 Seurasaari selvästi maalta tulevan valuman vaikutus matalana suolaisuutena ja korkeina typen pitoisuuksina. Maaliskuussa mitatut pintaveden typpipitoisuudet alueella olivat poikkeuksellisen suuret. Myös veden sameus ja E. coli -bakteerien määrät olivat selvästi tavanomaista suuremmat. Miessaarenselällä (68) veden suolapitoisuus oli tavanomaista suurempi, myös fosfaattipitoisuus oli koholla, indikoiden mereisemmän veden erilaista vaikutusta alueella ravinnekuormituksen suhteen. Pintaveden ph ja a- klorofyllin määrät olivat myös tavanomaista suuremmat Miessaarenselällä, indikoiden alueen kevätkukinnan alkamista. Ryssjeholmsfjärdeniltä ei mitattu a-klorofylliä. Pohjanläheisen veden korkea suolaisuus Ryssjeholmsfjärdenillä osoittaa vesipatsaan olleen kerrostunut jään alla (kuva 7). Mereisemmän veden vaikutuksesta typen pitoisuudet olivat alueella tavanomaista matalammat. E. coli bakteerien määrä oli suhteessa taustapitoisuuksiin suuri Ryssjeholmsfjärdenin aseman pohjanläheisessä vedessä. Toinen vuosineljännes Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman toisen vuosineljänneksen pintaveden lämpötila oli poikkeuksellisen matala asemalla 117 ja suolaisuus poikkeuksellisen korkea (kuva 6). Kesäkuussa asemalla 117 havaittiin hyvin poikkeuksellisen korkea liukoisen typen pitoisuus, hyvin poikkeuksellisen korkeiden E. coli bakteerimäärien yhteydessä. Suomenojan puhdistamolla tapahtui sähkökatkos toukokuun lopulla jolloin jätevesiä jouduttiin johtamaan puhdistamon viereiseen tasauslammikkoon. Sähkökatkos ei kuitenkaan ole todennäköinen syy näille havainnoilla. Kesäkuu oli vuonna 2017 tavanomaista sateisempi, vaikkakaan ei yhtä sateinen kuin 2016. Korkeat liukoisen typen pitoisuudet ja suuret bakteerimärät voivat johtua Finnoonojan kuormituksesta alueelle. Hapen kyllästysaste oli hyvin poikkeuksellisen matala ajankohtaan nähden, mikä toisaalta indikoi suurempaa hapenkulutusta vedessä ja viittaa mahdollisesti jätevesien vaikutukseen. Pintavesi oli myös hyvin poikkeuksellisen sameaa asemalla 117 toukokuussa. Pohjanläheisen veden laatu myötäili pintaveden laatua ja samat ilmiöt havaittiin eteenkin matalalla Ryssjeholmsfjärdenin (117) asemalla (kuva 7). Vesi oli suhteellisen viileää ja suolaista. Toukokuussa vesi oli sameaa ja kesäkuussa liukoista typen pitoisuus oli hyvin poikkeuksellisen suuri poikkeuksellisen suurien bakteerimäärien kanssa. 3.4.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Seurasaaren vesimuodostumassa johon kuulu Seurasaarenselkä ja Laajalahti sijaitsee Helen Oy:n Salmisaaren voimalan lauhdevesien purkualue Lapinlahdella. Alueelle on myös ajan saatossa laskettu puhdistettuja jätevesiä pienpuhdistamoista. Varsinkin Laajalahti on vielä hyvin rehevöitynyt. Alueen nykyiset toiminnot vaikuttavat pääosin veden lämpötilaan ja menneet toiminnot ravinnepitoisuuksiin, jotka molemmat vaikuttavat suoraan tai välillisesti rehevöitymiseen ja veden sameuteen. Alueella sijaitsee kolme tarkkailun havaintoasemaa, 87 Laajalahdella, 94 Seurasaarenselällä ja 191 Humallahdella.

8 / 40 3.4.2 Alueen veden laadun kuvaus Pintaveden lämpötila vesimuodostuman alueella vaihtelee talvella tyypillisesti noin -0.1 ja 0.6 C välillä, pohjanläheisen veden ollessa hieman lämpimämpää (0.1 1.0 C). Keväällä veden lämpötila kasvaa nopeasti kesäkuun noin 16 C:een. Typpiravinteiden kokonaismäärät pintavedessä vaihtelevat talvella tyypillisesti välillä 520 1450 µg/l ja fosforiravinteiden kokonaismärät vastaavasti välillä 31 47 µg/l. Pohjanläheisessä vedessä kokonaistypen pitoisuudet ovat talvella pintakerrosta pienemmät, osoittaen maalta tulevan valuman leviävän jään alla ohuessa pintakerroksessa. Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat pohjanläheisessä vedessä pintaveden kaltaiset. Talvella typpiravinteista noin puolet ovat liukoisessa muodossa, fosforiravinteista liukoisena on noin kolmasosa. Liukoista typpeä on saatavilla levien tarpeeseen nähden suhteellisen paljon, liukoisen typen ja fosforin suhde on noin 40:1, mikä viittaa fosforiravinteen tai valon saatavuuteen levien kasvua rajoittavina tekijöinä keväällä. Keväällä fosforiravinne ehtyy tyypillisesti ennen typpiravinteita. Kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu huhtikuulle mutta ei ole enää niin erottuva vuodenaikaissyklissä kuin ulompien vesimuodostumien alueella. 3.4.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Seurasaaren vesimuodostuman alueelta haettiin näytteet Laajalahdelta (87) helmikuussa ja maaliskuussa. Seurasaarenselän (94) ja Humallahden (191) asemilta saatiin näytteet ainoastaan helmikuussa maaliskuun vaihtelevasta jäätilanteesta johtuen. Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman tapaan, Seurasaaren vesimuodostumalle on talven ja alkukevään suolaisuuden ja kokonaisravinteiden suuri vaihtelu tyypillistä (kuva 8). Laajalahdella tehtiinkin maaliskuussa hyvin poikkeuksellisen vähäsuolaisen pintaveden havainto. Vesi oli myös hyvin sameaa ja ravinnepitoisuudet ja E. coli -bakteerien määrät olivat koholla. Seurasaarenselällä hapen kyllästysaste ja ph olivat korkeita, viitaten jo käynnissä olevaan perustuotantoon helmikuussa, vaikkakin a-klorofyllin määrät olivat tavanomaisen matalat. Humallahden asemalla havaittiin jään alla käynnissä oleva leväkukinta, kolrofylli-a-pitoisuus oli poikkeuksellisen korkea ylittäen 20 µg/l, myös ph ja hapen kyllästysaste olivat korkeat, mikä on tyypillistä korkean levätuotannon yhteydessä. Pohjanläheinen vesi oli tavanomaista suolaisempaa, etenkin helmikuussa Seurasaarenselällä ja Humallahdella ja maaliskuussa Laajalahdella (kuva 9). Vesi oli kerrostunutta jään alla, maalta tulevan valuman levitessä veden pintakerroksessa jään alapuolella. Seurasaarenselän ja Humallahden pohjanläheisen veden ph ja happipitoisuus olivat myös poikkeuksellisen korkeat helmikuussa. Toinen vuosineljännes Pintaveden lämpötila oli vesimuodostuman alueella tavanomainen tai hieman sitä viileämpää toisen vuosineljänneksen aikana (kuva 8). Veden suolaisuus oli poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkea, eteenkin Humallahden (191) ja Seurasaarenselän (94) asemilla. Kokonaistypen pitoisuudet olivat normaalia pienemmät, muutoin ravinnepitoisuudet olivat tavanomaiset, lukuun ottamatta kesäkuussa Laajalahdella havaittua poikkeuksellisen korkeaa liukoisen typen pitoisuutta. Vesi oli poikkeuksellisen kirkasta Seurasaarenselällä kesäkuussa ja levämäärät olivat tavanomaiset tai sitä pienemmät.

9 / 40 Pohjanläheinen vesi oli tavanomaista suolaisempaa ja paikoittain myös viileämpää (kuva 9). Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat huomattavan suuret Humallahdella huhtikuussa ja liukoisen fosforin pitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeat Seurasaarenselällä kesäkuussa. Ilmeisesti kesäkuun sateista ja mahdollisesti hulevesistä johtuen Humallahdella tavattiin poikkeuksellisen suuria E. coli bakteerien määriä kesäkuussa. 3.5 Kruunuvuorenselkä 3.5.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Kruunuvuorenselän vesimuodostumaan kuuluu Kruunuvuorenselkä ja Vanhankaupunginlahti. Alue vastaanottaa tarkkailualueen suurimmat makean veden-, ravinne- ja kiintoainekuormat vuosittain, joka näkyy suurena vaihteluna tuloksissa. Alueelle sijoittuu Viikinmäen jätevedenpuhdistamon puhdistettujen jätevesien varapurkureittejä, sekä Helen Oy:n Hanasaaren voimalaitoksen ja Katri Valan lämpöja jäähdytyslaitoksen lauhdevesien purkualue. Alueella sijaitsee kolme tarkkailun havaintoasemaa 4 Vanhankaupunginlahdella, 18 Kruunuvuorenselällä ja 188 Kaisaniemenlahdella. Lauhdevedet puretaan Sörnäisten satama-altaaseen jonka välittömässä läheisyydessä ei ole havaintoasemaa. 3.5.2 Alueen veden laadun kuvaus Alueen veden laadulle on tyypillistä hyvin suuri vaihtelu, etenkin veden suolaisuuden ja ravinnepitoisuuksien suhteen. Ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja alue on ainoa, jolla usein kesälläkin tavataan mitattavia liukoisen typen pitoisuuksia. Lämpötila kehittyy samankaltaisesti muiden suojaisten alueiden kanssa, vaihdellen talvella 0 ja 1 C välillä ja kasvaen voimakkaasti keväällä. Kesäkuussa pintaveden lämpötila on tyypillisesti noin 16 C. Veden hygieeninen laatu on muuta pääkaupunkiseudun merialuetta selvästi heikompi. Kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu toukokuulle. Biomassahuippu ei erotu voimakkaasti tuottavan kauden biomassasta klorofyllipitoisuuksien ollessa korkeita aina syyskuulle saakka. 3.5.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Kruunuvuoren vesimuodostuman eteläisimmissä osissa mereisen veden vaikutus on ilmeinen helmikuussa, suolaisuuden ollessa poikkeuksellisen korkea, poikkeuksellisen korkeiden fosfaattipitoisuuksien ohella (kuva 10). Suolaisuus oli ajankohdalle tyypillisesti lähellä 0 PSU:ta Vanhankaupunginlahdella, kokonaisfosforipitoisuuksien kasvaessa poikkeuksellisen suuriksi maaliskuussa. Kevätkukinta oli maaliskuussa käynnistynyt Kruunuvuorenselän alueella, a-klorofyllipitoisuus oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkea alueelle, liki 30 µg/l. Suuri perustuotannon määrä nosti myös ph:n ja hapen kyllästysasteen korkeiksi. Mereisen veden vaikutus ulottui pohjanläheisessä vedessä aina Vanhankaupunginlahdelle saakka, suolaisuuden ollessa vielä yli 3 PSU:ta maaliskuussakin (kuva 11). Liukoista fosforia oli Kruunuvuorenselän alueella pohjanläheisessä vedessä runsaasti helmikuussa, johtuen ulompaa mereltä työntyvästä suolaisesta vedestä. Jokivaluma nosti pitoisuuksia Vanhankaupunginlahdella maaliskuussa.

10 / 40 Toinen vuosineljännes Alueen eteläosissa veden suolaisuus oli alueelle poikkeuksellisen suurta, samaan aikaan matalien ravinnepitoisuuksien kanssa (kuva 10), indikoiden normaalia vähäisempää jokivalunnan vaikutusta Kruunuvuorenselällä. Vanhankaupunginlahdella liukoisia ravinteita oli kuitenkin runsaasti vielä kesäkuussakin. Vanhankaupunginlahdella havaittiin myös hyvin poikkeuksellisen suuria levämääriä touko- ja kesäkuussa. 3.6 Villinki Pohjanläheisen veden laatu muistutti alueen pintaveden laatua, vaihdelleen suuresti pohjoisesta etelään (kuva 11). 3.6.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Villingin vesimuodostuma on suhteellisen pieni ja siihen kuuluu Vartiokylänlahti, Kallahdenselkä ja Villasaarenselkä. Alueelle on ennen johdettu puhdistettuja jätevesiä ja se sijaitsee Vuosaaren sataman läheisyydessä jossa on sekä voimala- että satamatoimintaa. Alueella sijaitsee tarkkailun havaintoasemat 25 ja 110. 3.6.2 Alueen veden laadun kuvaus Vesimuodostuman ravinnepitoisuudet muistuttavat muita Suomenlahden sisäsaariston rannikkovesityyppiin kuuluvien vesimuodostumien ravinnepitoisuuksia. Kokonaistypen pitoisuudet talvella vaihtelevat tyypillisesti noin 600-1200 µg/l välillä ja kokonaisfosforin pitoisuudet vastaavasti 35-60 µg/l välillä. Liukoisten ravinteiden suhteet muistuttavat muita vastaavia vesimuodostumia, joskin liukoista typpeä on talvella vedessä hieman läntisiä vastaavia alueita vähemmän, mutta fosforiravinne ehtyy muiden samankaltaisten vesimuodostumien tapaan ennen typpiravinteita. Pintaveden sameus on samalla tasolla Seurasaaren vesimuodostuman kanssa, hieman kirkkaampaa verrattuna Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman talvenajan pintaveteen. Kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu huhtikuulle. Alueella on ajoittain havaittu talvella voimakkaita jäänalaisia leväkukintoja. 3.6.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Villingin vesimuodostuman alueelta haettiin näytteet vain helmikuussa. Muun merialueen tapaan pintaveden suolaisuus oli selkeästi koholla molemmilla vesimuodostuman havaintoasemilla (kuva 12). Liukoisen fosforin pitoisuus oli myös poikkeavan suuri Kallahdenselän asemalla. Vartiokylänlahdella oli käynnissä jään alainen leväkukinta joka oli kuluttanut liukoisen fosforin loppuun. Klorofylli-a:n pitoisuus oli yli 60 µg/l. Kukinnosta johtuen myös ph ja hapen kyllästysaste olivat poikkeuksellisen korkeat. Pohjanläheisen veden suolaisuus oli korkea ja ph koholla Kallahdenselällä, liukoista typpeä oli molemmilla asemilla pohjanläheisessä vedessä ajankohtaan nähden vähän ja liukoista fosfaattia tavanomaista enemmän Kallahdenselän aseman pohjanläheisessä vedessä (kuva 13). Toinen vuosineljännes

11 / 40 Pintaveden lämpötila oli tavanomainen tai sitä matalampi ja suolaisuus poikkeuksellisen tain hyvin poikkeuksellisen korkea (kuva 12), edeltävien vesimuodostumien tulosten tapaan. Ravinnepitoisuudet olivat pääosin tavanomaiset tai sitä hieman pienemmät, eteenkin kokonaistypen osalta. Vesi oli poikkeuksellisen kirkasta Kallahdenselällä ja levämäärät jäivät tavanomaista pienemmiksi. Pohjanläheisen veden laatu muistutti pintaveden laatua, veden ollessa paikoittain tavanomaista viileämpää, suolaisempaa sekä vähäravinteisempaa (kuva 13). 3.7 Sipoon saaristo 3.7.1 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Sipoon saariston vesimuodostumassa on tarkkailtavista toimista Vuosaaren satama jossa on Helen Oy:n voimalatoimintaa. Alueella sijaitsee kolme tarkkailun havaintoasemaa, 111 Vuosaaren satamasta suoraan etelään, 113 joka sijaitsee satamasta koilliseen, sekä 181 sataman syväväylän varrella. Voimaloiden merilauhdevedet johdetaan Vuosaaren sataman satama-altaaseen eikä välittömässä läheisyydessä ole havainto-asemia. 3.7.2 Alueen veden laadun kuvaus Vesimuodostuman alueen pintaveden lämpötila vaihtelee talvella tyypillisesti noin -0.1 ja 1.0 C välillä, pohjanläheisen veden ollessa saman lämpöistä. Pintaveden lämpötila kasvaa keväällä voimakkaasti, jääden kuitenkin kesäkuussa viileämmäksi kuin sisempien vesimuodostumine alueella ollen tyypillisesti noin 12 C. Alue on ravinnepitoisuuksiltaan ulkosaariston ja sisäsaariston tyypillisten pitoisuuksien välissä. 3.7.3 Tulosten tulkinta Ensimmäinen vuosineljännes Sipoon saariston vesimuodostuman alueelta saatiin näytteet ainoastaan Granöfjärdin (113) asemalta helmikuussa. Pintaveden sameus oli hieman tavanomista suurempi ja liukoista typpeä oli vedessä jonkin verran tavanomaista enemmän (kuva 14). Pohjanläheisen veden suolapitoisuus oli koholla, vesi oli poikkeuksellisen sameaa ja fosforiravinteita oli runsaasti (kuva 15). Toinen vuosineljännes Pintavesi oli vesimuodostuman alueella tavanomaista suolaisempaa ja typpiravinteen määrä tavanomaista matalampi tai tavanomainen (kuva 14). Liukoista fosforia havaittiin tavanomaista enemmän pintavedessä kesäkuussa. Vesi oli poikkeuksellisen sameaa toukokuussa Granofjärdenillä ollen kuitenkin silmin havaittavan sameusrajan alapuolella (~10 NTU). Kevään levämäärät jäivät normaalia hieman pienemmiksi. Pohjanläheisen veden laatu muistutti pintaveden laatua kaikkien parametrien osalta (kuva 15).

12 / 40 Kuva 2. Helsinki-Porkkala -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

13 / 40 Kuva 2. Jatkoa edelliseltä sivulta.

14 / 40 Kuva 3. Helsinki-Porkkala -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

16 / 40 Kuva 4. Porvoo-Helsinki -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

18 / 40 Kuva 5. Porvoo-Helsinki -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

20 / 40 Kuva 6. Suvisaaristo-Lauttasaari -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

22 / 40 Kuva 7. Suvisaaristo-Lauttasaari -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

24 / 40 Kuva 8. Seurasaari -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

26 / 40 Kuva 9. Seurasaari -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

28 / 40 Kuva 10. Kruunuvuori -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

30 / 40 Kuva 11. Kruunuvuori -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

32 / 40 Kuva 12. Villinki -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

34 / 40 Kuva 13. Villinki -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

36 / 40 Kuva 14. Sipoon saaristo -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla.

38 / 40 Kuva 15. Sipoon saaristo -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle.

40 / 40 4 Viitteet Vahtera, E., Räsänen, M., Muurinen, J. ja Pääkkönen, J.-P. (2016) Pääkaupunkiseudun merialueen tila 2014-2015. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja. Helsinki, Helsingin kaupungin ympäristökeskus. 2: 187.