Työryhmämuistio MMM 2001:3 Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusyksikkötyöryhmä Helsinki 2001
2 Maa- ja metsätalousministeriölle Maa- ja metsätalousministeriö asetti 9.8.2000 työryhmän, jonka tehtävänä oli 28.2.2001 mennessä valmistella selvitys Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuskeskusten ja -asemien kehittämisestä. Toimeksiannon mukaan työryhmän tuli ottaa työssään huomioon hallituksen linjaukset metsäntutkimuksen vahvistamisesta Joensuussa sekä vuoden 2001 talousarvioehdotuksen valmistelun lähtökohtana ollut laitoksen pääkaupunkiseudun toimintojen keskittäminen Vantaan Jokiniemeen sekä erillisessä työryhmässä valmisteltavana ollut Metsäntutkimuslaitoksen luonnonsuojelualueiden siirto Metsähallitukselle. Työryhmän tuli tarkastella Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusyksiköiden kehittämistä eri toimijoiden yhteistyön, metsäalan osaamisen ja hallinnon kehittämisen näkökulmasta. Työryhmän tuli tehdä ehdotuksensa ainakin seuraavista asioista: - yksiköiden tehtävät ja lukumäärä - yksiköiden henkilöstörakenne - yhteistyösuunnitelmat yliopistojen kanssa tutkimuksen ja opetuksen alueilla - yhteistyösuunnitelmat muiden alueellisten toimijoiden kanssa - yhteistyösuunnitelmat kansainvälisten toimijoiden kanssa. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin metsäneuvos Liisa Saarenmaa maa- ja metsätalousministeriöstä. Myöhemmin 12.10.2000 alkaen puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Sinikka Jalasjoki maa- ja metsätalousministeriöstä. Jäseniksi määrättiin maatalousneuvos Mirja Suurnäkki maa- ja metsätalousministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Seija Kivinen valtiovarainministeriöstä, tutkimusjohtaja Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitoksesta ja metsätalousinsinööri Ilpo Puputti Metsäntutkimuslaitoksesta.
3 Työryhmän pysyviksi asiantuntijoiksi kutsuttiin professori Kim von Weissenberg Helsingin yliopistosta, professori Paavo Pelkonen Joensuun yliopistosta ja johtaja Kari Laine Oulun yliopistosta. Työryhmän sihteereiksi määrättiin ylitarkastaja Matti Heikurainen maa- ja metsätalousministeriöstä ja kehityspäällikkö Ritva Ihalainen Metsäntutkimuslaitoksesta. Nimekseen työryhmä otti Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusyksikkötyöryhmä. Työryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Toimeksiannon mukaisesti Metsäntutkimuslaitos valmisteli työryhmää varten ehdotuksen tutkimusyksiköidensä kehittämisestä. Ehdotus käsiteltiin Kolilla 16.1.2001 pidetyssä Metlan verkostovaikutukset -seminaarissa, jonka työryhmä järjesti. Seminaariin osallistui yli 40 henkilöä Metsäntutkimuslaitoksesta ja sen tärkeimmistä yhteistyötahoista. Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä luovuttaa muistionsa kunnioittaen maa- ja metsätalousministeriölle. Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2001 Sinikka Jalasjoki Seija Kivinen Kari Mielikäinen Ilpo Puputti Mirja Suurnäkki Matti Heikurainen Ritva Ihalainen
4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 5 1.1 Metsäntutkimuslaitoksen kehittäminen 5 1.2 Taloudelliset resurssit 6 2. METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN KEHITTÄMISELLE ASETETUT REUNAEHDOT 8 2.1 Hallituksen periaatepäätös 8 2.2 Eduskunnan lausuma 8 3. METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN UUSITTU STRATEGIA 10 3.1 Toiminta-ajatus 10 3.2 Palvelumetlavisio 10 3.3 Organisaatio 11 4. METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TYÖRYHMÄLLE LAATIMA SELVITYS 12 4.1 Yleistä 12 4.2 Metsäntutkimuslaitoksen tulosalueet 12 4.3 Tutkimusohjelmien määrittely 13 4.4 Tulosyksiköiden profilointi 14 5. KOLARIN TUTKIMUSASEMAN KUSTANNUSTEN JA TOIMINNAN TARKASTELU 19 5.1 Kolarin tutkimusaseman organisaatio ja kustannukset 19 5.2 Kolarin tutkimusaseman tutkimustoiminnan kehittäminen 22 6. VERKOSTOVAIKUTUKSET -SEMINAARIN TULOKSET 24 7. TYÖRYHMÄN JOHTOPÄÄTÖKSET JA ESITYKSET 26 7.1 Tutkimusyksiköiden lukumäärä 26 7.2 Tutkimusyksiköiden tehtävät 27 7.3 Henkilöstön määrä ja rakenne 28 7.4 Professorin virat 29 7.5 Verkottumisen lisääminen yliopistojen kanssa 30 7.6 Verkottumisen lisääminen tutkimustiedon käyttäjien kanssa 30 7.7 Tutkimus ja luonnonsuojelualueiden käyttö 31 7.8 Tutkimusyksiköiden nimikemuutokset 31 LÄHTEET 32 LIITTEET
5 1. JOHDANTO 1.1 Metsäntutkimuslaitoksen kehittäminen Metsäntutkimuslaitos (Metla) perustettiin vuonna 1917. Sen organisaatio muistutti alussa yliopistojen tieteenalakohtaista linjaorganisaatiota. Metlassa oli yhdeksän tutkimusosastoa ja niissä 13 tutkimussuuntaa, joiden johdossa oli alan professori. Tutkimusosastojen lisäksi Metlaan perustettiin 1960-luvulta lähtien kahdeksan alueellista tutkimusasemaa: Parkano (1961), Kolari (1964), Suonenjoki (1968), Muhos (1969), Rovaniemi (1970) Joensuu (1981), Kannus (1984) ja Punkaharju (1987). Tämä organisaatiomuoto säilyi laitoksessa aina 1990-luvulle asti. Vuonna 1992 Metlassa tehtiin perusteellinen organisaatiouudistus, joka muutti laitoksen toimintaa monin tavoin. Uudistuksella Metla tavoitteli tuottavuuden ja joustavuuden lisäämistä, organisaation madaltamista ja päätösvallan siirtämistä alaspäin. Johtamisen perustaksi otettiin, kuten muuallakin valtionhallinnossa, tulosjohtamisen periaatteet. Tieteenalapohjaisten tutkimusosastojen tilalle perustettiin kolme uutta tutkimusosastoa, joista kukin muodosti tulosalueen. Tutkimusosastojen johtoon nimitettiin tutkimusjohtajat. Metlassa oli tehty tutkimusta noin 350 hankkeessa. Näiden määrä supistettiin hankkeita yhdistämällä noin sataan, mikä merkitsi hankkeiden koon kasvua. Hankkeet määriteltiin tieteenalapohjaisuuden sijasta ongelmakeskeisiksi ja niiden enimmäiskestoksi tuli viisi vuotta. Hankkeille asetettiin myös aiempaa selkeämmät tulostavoitteet. Organisaatiouudistuksen yhteydessä purettiin tutkimus- ja luonnonsuojelualueiden erillisorganisaatio liittämällä tutkimus- ja luonnonsuojelualueet osaksi Metlan tulosyksikköjen toimintaa. Seuraava organisaatiomuutos toteutettiin Metlassa vuonna 1994. Johtamisen perusmalli, tulosjohtaminen pidettiin ennallaan. Tulosalueiksi määriteltiin: tutkimus, tutkimusmetsät, asiakasrahoitteinen toiminta ja tukipalvelut. Kolmen tutkimusjohtajan sijaan nimitettiin yksi tutkimusjohtaja. Laitostason tehtäviä varten perustettiin esikunnan yhteyteen ns. valtakunnalliset palveluhankkeet. Uudet Helsingin ja Vantaan tutkimuskeskukset sekä jo aiemmin perustetut tutkimusasemat määriteltiin tulosyksiköiksi (tässä muistiossa tutkimuskeskuksista ja tutkimusasemista käytetään yhteisnimikettä tutkimusyksiköt). Valtion tiede- ja teknologianeuvoston linjausten mukaisesti suoritettiin vuosina 1997-1998 Metlan kansainvälinen arviointi (Evaluation of the Finnish Forest Institute Metla, Report of the Evaluation Panel, MMM 1998). Kansainvälisessä arvioinnissa kiinnitettiin huomiota mm. Metlan laajaan asemaverkostoon ja todettiin siitä aiheutuvat korkeat peruskustannukset. Pienten tutkimusasemien osalta arviointiryhmä esitti myös huolensa niiden mahdollisesta tutkimustoiminnan kriittisen massan puutteesta, joka saattaa pitkällä tähtäyksellä vaikuttaa kielteisesti tutkimuksen laatuun. Toisaalta arviointiryhmä totesi, että tällä hetkellä ei ole mitään näyttöä siitä, että pienten tutkimusasemien tutkimusjulkaisujen määrä olisi pienempi ja julkaisukustannukset suuremmat kuin suurten asemien. Arviointiryhmä kuitenkin totesi, että tutkimuksen senhetkinen laatu ja kustannus ovat vain osa monista relevanteista arviointiperusteista. Arviointiryhmä ehdotti, että tutkimusasemien määrästä tulisi tehdä selvitys ennen kuin asiasta tehdään päätöksiä.
6 Myös kansainvälisen arviointiryhmän ehdotuksia tarkastelleen ja edelleen kehittäneen Metlatyöryhmän (TM 1999:8 MMM, s. 10) mukaan tutkimusasemien ja -keskusten lukumäärää tuli tarkastella kriittisesti. Metlatyöryhmä ehdotti, että asiasta tehdään kokonaistarkastelu ja sen pohjalta kehittämissuunnitelma, jossa alueelliset yhteistyömahdollisuudet muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa otetaan huomioon. Metlatyöryhmän mukaan tutkimusasemien elinkelpoisuutta tulisi tarkastella tieteellisen kilpailukyvyn, alueellisten yhteistyömahdollisuuksien ja verkostoitumisen näkökulmasta. Valtion vuoden 2000 talousarviossa on Metlan osalta todettu kansainvälisen arvioinnin suositusten mukaisesti, että tutkimuskeskusten ja -asemien lukumäärästä ja tehtävistä tehdään avoin ja perusteellinen analyysi. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusyksikkötyöryhmä asetettiin 9.8.2000. Työryhmän tuli toimeksiantonsa mukaisesti tehdä ehdotukset tutkimusyksiköiden tehtävistä, lukumäärästä ja rakenteesta. Lisäksi työryhmän tuli käsitellä yhteistyösuunnitelmia yliopistojen, muiden alueellisten toimijoiden samoin kuin kansainvälisten toimijoiden kanssa. Toimeksiannon mukaisesti Metla valmisteli työryhmää varten ehdotuksen tutkimusyksiköittensä kehittämisestä. Ehdotuksen pääpaino oli uuden strategian toimeenpanossa ja siihen liittyvässä tutkimusyksiköiden profiloimisen ja verkostoitumisen esittelyssä. Ehdotus käsiteltiin Kolilla 16.1.2001 pidetyssä työryhmän järjestämässä Metlan verkostovaikutukset -seminaarissa. Seminaarin tarkoituksena oli myös Metlan kehittämisen tavoitteiden tunnetuksi tekeminen niin, että eri toimijat voivat ottaa ne huomioon omassa kehittämistyössään. Metlan ehdotus tutkimusyksiköiden toiminnallisesta ja rakenteellisesta kehittämisestä sekä Kolin seminaarin aineisto ovat muodostaneet keskeisen tietopohjan tutkimusyksikkötyöryhmän työlle. 1.2 Taloudelliset resurssit Metlan voimavarat kasvoivat hyvin hitaasti aina 1960-luvulle saakka, jolloin alkoi 1990- luvun alkuun saakka kestänyt voimakkaan kasvun kausi. Juuri tuona ajanjaksona perustettiin kaikki Metlan tutkimusasemat. 1990-luvun alun taloudellinen lama vähensi myös Metlan resursseja ja laitoksessa jouduttiin irtisanomisiin. Vuoden 1996 jälkeen Metlan suora budjettirahoitus on pysynyt reaalisesti lähes samalla tasolla. Valtion talousarviossa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan pääluokasta Metlalle on myönnetty toimintamenoihin vuonna 1999 määräraha 184 milj. markkaa ja vuonna 2000 200,6 milj. markkaa. Lisäys johtui pääasiassa käytännön metsänjalostustoiminnan (ent. Metsänjalostussäätiön) liittämisestä Metlaan. Vuodeksi 2001 Metlan toimintamenoihin on myönnetty 207 milj. markkaa. Kyseessä on nettomääräraha, jonka mitoituksessa on otettu huomioon laitoksen tuloja, mm. maksullisesta toiminnasta aiheutuvia tuloja, EU:n tutkimushankkeiden rahoituksia, yhteisrahoitteisten sopimustutkimusten tuloja sekä muita sekalaisia tuloja. Lisäys edellisen vuoden tasosta aiheutuu paitsi yleisten palkkaratkaisujen vaikutuksesta myös määrärahoista, jotka on tarkoitettu erityisesti Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämiseen. Tämän lisäksi Metla saa muuta budjettirahoitusta eri ministeriöiltä. Tärkeimpiä niistä ovat työministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonaloilta osoitetut varat. Kun otetaan huomioon myös muista budjettivaroista (mm. Suomen Akatemian kautta) sekä erillisistä lähteis-
7 tä saadut varat, Metlan käytettävissä olevat varat ovat olleet esimerkiksi vuonna 1999 määrältään noin 280 milj. markkaa. Liitteessä esitetään Metlan saama kokonaisrahoitus vuonna 1999 (liite 1).
8 2. METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN KEHITTÄMISELLE ASETETUT REUNAEHDOT Tutkimusyksikkötyöryhmä keskittyy tässä muistiossa tarkastelemaan Metlan tutkimusyksiköitä, joita ovat kaksi tutkimuskeskusta ja seitsemän tutkimusasemaa (liite 2). Työryhmän tehtävänä on työssään ottaa huomioon myös Metlan kehittämisen uudet linjaukset. Niitä ovat erityisesti metsäntutkimuksen vahvistaminen Joensuussa, Helsingin tutkimuskeskuksen liittäminen Vantaan tutkimuskeskukseen sekä eräiden luonnonsuojelualueiden siirto Metsähallitukselle. 2.1 Hallituksen periaatepäätös Hallitus teki 26.1.2000 periaatepäätöksen, jonka mukaan metsäntutkimusta Joensuussa vahvistetaan. Maa- ja metsätalousministeriö totesi kehittämissuunnitelmissaan edellä mainittuun periaatepäätökseen liittyen, että Joensuun tutkimusasema muutetaan tutkimuskeskukseksi, ja Helsingin tutkimuskeskus tulee lakkauttaa ja yhdistää Vantaan tutkimuskeskukseen. Tämä oli myös valtion vuoden 2001 talousarvioesityksen valmistelun lähtökohtana. Tehtyjen linjausten mukaisesti Joensuun tutkimusasema muutettiin tutkimuskeskukseksi vuoden 2001 alussa. Maa- ja metsätalousministeriön sekä Metlan suunnitelmien mukaan vakinaisen henkilöstön määrä on tarkoitus nostaa sataan henkilöön vuoteen 2005 mennessä. Suunnitelman toimeenpano edellyttää lisärakentamista. Helsingin tutkimuskeskus yhdistettiin Vantaan tutkimuskeskukseen 1.1.2001. Uuden Vantaan tutkimuskeskuksen kehittämistä varten Metlaan asetettiin 15.5.2000 sisäinen suunnittelutyöryhmä, jonka tehtävänä on valmistella yhdistämisestä aiheutuvat toiminnan ja tehtävien muutokset ja uudelleenjärjestelyt sekä selvittää niiden vaikutukset henkilöstön määrään ja rakenteeseen sekä toimitilojen rakentamiseen. Työssä otetaan huomioon Joensuun tutkimusaseman kehittämisestä johtuvat muutokset ja vaikutukset Vantaan tutkimuskeskuksen toimintaan. Suunnitteluryhmän työn on tarkoitus valmistua maaliskuussa 2001. 2.2 Eduskunnan lausuma Säätäessään vuoden 1999 lopussa lakia Metsäntutkimuslaitoksesta eduskunta edellytti, että pääosa Metlan nyt hallinnoimista kansallis- ja luonnonpuistoista sekä muista suojelualueista tulee siirtää Metsähallituksen hallintaan. Asiaa käsiteltäessä maa- ja metsätalousvaliokunta totesi mietintönsä perusteluissa seuraavaa: "Valiokunta edellyttääkin, että ainakin pääosa Metsäntutkimuslaitoksen nyt hallinnoimista kansallis- ja luonnonpuistoista ym. suojelualueista tulee siirtää Metsähallituksen hallintaan, jolla on luonnonsuojeluun erikoistuneet luontopalvelut. Toisaalta Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuskäytössä olevat talousmetsät tulee jäädä edelleen Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan. Lisäksi Metsäntutkimuslaitoksen tutkimustoimintaa tulee laajentaa ja monipuolistaa nykyisestään koko maassa. Siten
9 Metsäntutkimuslaitos voisi laajentaa tutkimustoimintaansa sellaisillekin suojelualueille, joita se ei itse nykyisinkään hallinnoi. Eräät suojelualueet voisivat sinänsä olla edelleenkin Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa. Tällaisen poikkeuksen voisivat muodostaa esimerkiksi ne suojelualueet, joilla tai joiden läheisyydessä on Metsäntutkimuslaitoksen pysyviä tutkimusasemia ja -henkilöstöä. Samoin oppilaitosten käytössä olevien opetusmetsien hallinta voidaan pysyttää Metsäntutkimuslaitoksella." Metlalla on hallinnassaan 2 % valtion metsistä, eli noin 150 000 hehtaaria, joista 69 000 hehtaaria on luonnonsuojelualueita, 4 800 hehtaaria lähinnä oppilaitosten käyttöön varattuja opetusmetsiä ja 76 500 hehtaaria varsinaisia Metlalle tutkimusalueita varten varattuja tutkimusmetsiä (liite 3). Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat 23.2.2001 yhteisesti vahvistaneet ryhtyvänsä toteuttamaan luonnonsuojelualueiden hallinnan siirtoja asiaa selvittäneen työryhmän 3.11.2000 valmistuneen muistion mukaisesti. Muistion mukaan pääosa, eli 61 000 hehtaaria Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olevia luonnonsuojelualueita tulee siirtää Metsähallituksen hallintaan vuoden 2002 alusta. Metlan hallintaan jäisi näin 8 000 hehtaaria luonnonsuojelualueita.
10 3. METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN UUSITTU STRATEGIA Metla on 21.10 1999 hyväksytyssä strategiassaan määritellyt koko laitokselle toimintaajatuksen, vision sekä uuden organisaatiorakenteen. 3.1 Toiminta-ajatus Metlan tehtävänä on laitoksesta annetun lain (1114/1999) mukaan edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Kestävyyden vaatimusten säätäminen laitoksen tehtävien lähtökohdaksi on yhteensopiva metsälaissa (1093/1996) säädettyjen metsien hoitoa ja käyttöä koskevien periaatteiden kanssa. Asetus Metsäntutkimuslaitoksesta (1140/1999) painottaa tutkimustiedon välitystä tehtävien hoidossa ja se lisäsi laitoksen tehtäviä metsänjalostustoiminnan osalta. Strategiassa Metlan toiminta-ajatus on tiivistetty muotoon: Metla rakentaa metsäalan tulevaisuutta tutkimuksen keinoin. Toiminta-ajatuksensa toteuttamiseksi Metla tuottaa tieteellistä tietoa metsäluonnosta, metsien eri käyttömuodoista, metsävaroista ja niiden hyödyntämisestä, toimii asiantuntijana metsäalaan liittyvissä kysymyksissä sekä hoitaa hallinnassaan olevia tutkimusmetsiä ja luonnonsuojelualueita. Metlan toiminta on asiakaslähtöistä ja ongelmakeskeistä ja perustuu henkilöstön korkeaan osaamiseen sekä kotimaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Metlan keskeisiä tutkimuskohteita ovat metsäekosysteemin toiminta ja kestävyys, metsävarat, niiden hoito ja käyttö, sekä metsiin liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset. 3.2 Palvelumetlavisio Metla on nimennyt tavoittelemansa tulevaisuudenkuvan Palvelumetlavisioksi ja määritellyt sen seuraavasti: Tavoitetilassaan vuonna 2005 Metla on jonkin verran nykyistä suurempi kansainvälisesti toimiva metsäntutkimuksen huippuyksikkö, jonka tärkein voimavara on henkilöstön monitieteinen osaaminen. Sen tutkimustoiminta on tieteellisesti korkeatasoista, asiakaslähtöistä ja ongelmakeskeistä. Metla toimii yhteistyössä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muiden metsäalan toimijoiden kanssa. Metlan rahoituspohja vuonna 2005 on nykyistä laajempi: valtion budjetin ulk o- puolelta tuleva koti- ja ulkomainen rahoitus on nykyistä merkittävästi suurempi. Palvelumetlavisio lähtee siitä, että Metla on sektoritutkimuslaitos ja sen tärkeimpinä asiakasryhminä ovat metsäklusteri, tiedeyhteisö ja suomalainen yhteiskunta. Lisäksi strategiatyössä määriteltiin tarkemmin Metlan arvot ja toimintatavat.
11 Metla aloitti johtokunnan päätöksen jälkeen strategian viestimisen omalle henkilöstölle ja sidosryhmille. Metlan esimiehille, joita ovat tulosyksiköiden johtajat, tutkimusohjelmien koordinaattorit sekä tutkimus- ja palveluhankkeiden vetäjät, yhteensä 150 henkilöä, järjestettiin vuosina 1999-2000 kuuden päivän mittainen esimies- ja johtamiskoulutus, jonka yhtenä tavoitteena oli uuteen strategiaan sitouttaminen. Tulosneuvottelukierroksen aikana syksyllä 1999 strategiasta järjestettiin jokaisessa tulosyksikössä esittely- ja keskustelutilaisuus koko henkilöstölle. 3.3 Organisaatio Metlan tulosalueisiin jakautuva uusi organisaatio otettiin käyttöön vuoden 2001 alussa. Tulosalueet ovat toimintakokonaisuuksia, joille asetetaan tulostavoitteita. Metlan tulosalueet ovat tutkimustiedon tuottaminen, tutkimusmetsä- ja laboratoriotoiminta, tutkimustulosten käytäntöön siirto, kansainvälinen toiminta ja tukipalvelut. Uudella tulosaluejaolla Metla tavoittelee tutkimustoiminnan tehostamista ja tutkimustulosten vaikuttavuuden parantamista. Kukin tulosalue vastaa oman alueensa strategisesta suunnittelusta. Organisaatiorakenteessa (liite 4) tavoitteena on yhtymä- eli konserni-malli, jossa tulosyksiköt toimivat määritellyn strategian puitteissa tuottaen lisäarvoa koko Metlan menestymiselle. Yhtymän esikunta huolehtii laitosyhtenäisyydestä. Metlan tulosyksiköiksi määriteltiin Joensuun ja Vantaan tutkimuskeskukset sekä Kannuksen, Kolarin, Muhoksen, Parkanon, Punkaharjun, Rovaniemen ja Suonenjoen tutkimusasemat. Tulosyksiköiden toimivaltaa ja vastuuta on aikaisempaa verrattuna lisätty. Metlan johto koordinoi tulosyksiköiden strategioiden valmistelua niin, että ne muodostavat yhtymästrategian mukaisen kokonaisuuden. Metlan mukaan sille on suhteellista etua koko maan kattavasta tutkimusasema- ja tutkimusmetsäverkkoon perustuvasta mahdollisuudesta valtakunnallisiin tutkimusotteisiin. Tavoitetilassa vuonna 2005 tulosyksiköt ovat erikoistuneet yhtymän työnjaossa niille tutkimusaloille, joilla ne ovat vahvimpia. Painoalojen tutkimustoiminta on Metlassa koottu tutkimusohjelmiin. Strategian mukaan tutkimusohjelmilla Metla vastaa ajankohtaisiin tutkimustarpeisiin ja tavoitelee laajaa yhteistyötä laitoksen sisällä ja sen ulkopuolella. Laitosyhtenäisyyden säilyttämiseksi tutkimusohjelmien toteuttaminen asetetaan aina ensi sijalle Metlan toiminnassa. Tulostavoitteita asetettaessa tutkimusohjelmia käsitellään tulosyksiköiden tapaan. Metlan toiminnan perusyksikkö on hanke, joissa tehdään työ tutkimus- ja palvelutavoitteiden saavuttamiseksi.
12 4. METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TYÖRYHMÄLLE LAATIMA SELVITYS 4.1 Yleistä Tutkimusyksikkötyöryhmän toimeksiannossa todettiin, että Metlan tuli valmistella työryhmän työtä varten kehittämisehdotus, joka käsiteltäisiin metsäalan innovaatiotoiminnan osapuolten kesken avoimessa seminaarissa Kolilla. Metlan laatimassa ehdotuksessa kuvattiin tulosalueet ja keskeiset tutkimusohjelmat. Lisäksi esiteltiin kaikien yhdeksän tulosyksikön toiminnan profilointi, joka oli laadittu yhteistyössä kunkin tutkimusyksikön kanssa. Seuraavassa esitellään Metlan tutkimusyksikkötyöryhmälle laatiman selvityksen keskeisimmät kohdat. 4.2 Metsäntutkimuslaitoksen tulosalueet Metla on määritellyt viisi tulosaluetta kehittämistehtäviään varten. Seuraavassa esitellään lyhyesti tulosalueiden sisältö. Tutkimustiedon tuottaminen -tulosalueen tarkoituksena on edistää metsien kestävää käyttöä ja suojelua tuottamalla käyttökelpoista ja korkeatasoista tieteellistä tietoa metsäja puutaloudesta, metsäympäristöstä ja metsän eri käyttömuodoista. Tutkimuksen suuntaamisessa erityistä painoa asetetaan Kansallinen metsäohjelma 2010:n tietotarpeisiin, mm. maaseutuelinkeinojen toimintaedellytysten turvaamiseen ja metsäalan yrittäjyyteen. Metla huolehtii erillisten tutkimushankkeiden lisäksi myös jatkuvasti tärkeistä metsäpolitiikkaa ja metsätaloutta palvele vista viranomaistehtävistä. Niitä ovat ohjelmaksi organisoitu valtakunnan metsien inventointi sekä metsätilasto ja metsäverotus, metsänviljelyaineiston rekisterit, torjunta-aineiden tarkastus, puutavaran mittaus, metsätuhopalvelu ja metsien terveydentilan seuranta. Tutkimusmetsä- ja laboratoriotoiminnan tulosalueen tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää monipuolisia tutkimusmetsä- ja laboratoriopalveluja korkeatasoisen tutkimustiedon tuottamiseksi. Tavoitteena on saada entistä enemmän synergisiä etuja tutkimusmetsien hoidon ja koetoiminnan kesken. Laboratoriotoiminnan kehittämistarpeita selvitetään yksiköiden profiloitumiseen perustuen. Lisäksi tarkastetaan laboratoriopalvelujen kustannusvastaavuutta. Tutkimustulosten käytöntöön siirto -tulosalueen (ekstensio) tehtävänä on lisätä Metlan tuottaman tutkimustiedon vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Pääosa ekstensiosta tapahtuu läpäisyperiaatteella tutkimushankkeiden kautta. Aloitettavien tutkimushankkeiden suunnitelmiin liitetään ekstensio-osa, jonka tavoitteena on pohtia jo ennen tutkimuksen aloittamista tutkimuksen kohderyhmää (asiakasta) ja keinoja, joilla asiakas tavoitetaan. Tavoitteiden toteutumista seurataan laitoksen normaalien seurantajärjestelmien avulla. Nykyinen asiakasrahoitteinen toiminta tulee osaksi uutta tulosaluetta. Kansainvälisen toiminnan tulosalueen tavoitteena on koordinoida laitoksen kansainvälistä toimintaa, luoda aiempaa paremmat edellytykset kansainväliselle yhteistyölle sekä
13 edistää kansainvälisen tuen saamista Metlassa harjoitettavalle tutkimukselle. Panostus kohdistuu ennen kaikkea niihin hankkeisiin, joissa kansainväliset yhteydet ja yhteistoiminta tuovat selvää lisäarvoa joko resurssimielessä tai itse tutkimuksen kannalta. Tukipalvelujen tulosalueen tehtävät jakaantuvat yleis-, talous- ja henkilöstöhallintoon. Tukipalveluiden tavoitteena on koko laitoksen ja varsinaisten tulosalueiden toimintaedellytysten tukeminen, kehittäminen ja yhteensovittaminen kaikissa tulosyksiköissä. 4.3 Tutkimusohjelmien määrittely Toiminta- ja taloussuunnitelmassa Metlan toimintalinjat määritellään tutkimuksen painoalojen avulla. Tutkimusohjelmat ovat Metlan tutkimustoiminnan painotuksen keskeinen elementti, joten ne asetetaan aina ensi sijalle laitoksen resurssien kohdentamisessa. Tutkimusohjelmat ovat monitieteisiä, ongelmakeskeisiä tutkimuskokonaisuuksia, ja niillä pyritään vastaamaan ajankohtaisiin tutkimushaasteisiin. Tutkimusohjelmia organisoimalla edistetään hankkeiden ja tutkijoiden välistä yhteistyötä Metlassa yli toimintayksikkörajojen. Ohjelmat myös profiloivat laitosta ulospäin. Tutkimuksen painoalat 2000-luvun alussa ovat: metsätalouden ympäristökuormitus, julkinen tuki ja kilpailu metsäalalla, valtakunnan metsien inventointi, Etelä-Suomen metsien uudistaminen, suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kasvatus ja käyttö, metsätalouden suunnittelu, metsänkasvatuksen vaihtoehdot ja niiden puuntuotannolliset seuraukset sekä metsäpuiden jalostusohjelma. Metlassa on perustettu yhteensä 12 tutkimusohjelmaa, joista seuraavat kahdeksan olivat käynnissä vuonna 2000: 1. Metsätalouden ympäristökuormitus (YMP) 1996-2001 2. Julkinen tuki ja kilpailu metsäalalla (JUK) 1998-2002 3. Valtakunnan metsien inventointi (VMI) 1998-2004 4. Etelä-Suomen metsänuudistaminen (EMU) 1998-2002 5. Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kasvatus ja käyttö (SUO) 1999-2003 6. Metsätalouden suunnittelun tutkimusohjelma (MTS) 1999-2005 7. Metsänkasvatuksen vaihtoehdot ja niiden puuntuotannolliset seuraukset (MOT) 2000-2004 8. Metsäpuiden jalostusohjelma (JAL) 2000-2001 Tutkimusohjelma toimii sille nimetyn koordinaattorin johdolla ylijohtajan alaisuudessa. Tutkimusohjelman ja sen tutkimushankkeiden tiloista, toimistopalveluista, talous-, henkilöstöja tietohallintopalveluista huolehtivat ne tulosyksiköt, missä koordinaattori ja hankkeiden vastuututkijat toimivat. Käynnissä olevat tutkimusohjelmat sijoittuvat niille suunnattujen resurssien mukaan Metlan eri tulosyksiköihin seuraavasti: Metlan tutkimusohjelmien tutkimusmenot tulosyksiköittäin vuonna 2000 (1000 mk)
14 Ohjelma JO KA KO MU PA PU RO SU VA+HE Yht. YMP 928 6 0 242 62 0 0 0 750 1988 JUK 165 0 0 0 0 0 135 0 2017 2317 VMI 17 0 0 0 0 0 171 17 6781 6986 EMU 150 0 0 338 558 117 238 1015 1281 3697 SUO 404 277 0 843 965 0 647 0 1751 4887 MTS 972 21 0 0 0 0 0 228 952 2173 MOT 584 251 12 352 365 0 350 27 1698 3639 JAL 0 6 337 145 9 371 10 385 6402 7665 Kaikki 3220 561 349 1920 1959 488 1551 1672 21632 333352 4.4 Tulosyksiköiden profilointi Metlan strategian mukaan lähtökohtana on, että jokainen tulosyksikkö tuottaa oman lisäarvonsa Metla-kokonaisuudelle ja luo oman profiilinsa Metlan strategian puitteissa. Metlan johdon koordinoimana muodostetaan laitoksen sisäinen työnjako, jossa jokainen tulosyksikkö erikoistuu omille vahvuusalueilleen kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tutkimusyksiköiden painoalat, toiminta-ajatukset ja visiot on määritelty seuraavasti. Lisäksi kuvataan henkilöstön sijoittuminen yksiköittäin. Painoalat Joensuu Kannus Kolari Muhos Parkano Punkaharju Rovaniemi Suonenjoki Metsäsuunnittelun kehittäminen Metsänhoito Metsäteknologia Puutiede Metsäenergia Maaseudun kehittäminen Metsänraja-alueen tutkimus Metsänuudistaminen Ympäristötutkimus Suometsätalous Metsien terveydentila Biotekninen tutkimus Kestävyysjalostus Pohjoisten metsäekosysteemien alttius häiriöille ja muutoksille Metsäekosysteemien hoito ja käyttö Lapin metsien käyttömuodot ja niiden yhteensovittaminen Viljelymetsätalous
15 Ekofysiologia Vantaa Metsäekosysteemin toiminta ja metsien terveydentila Metsägenetiikka ja metsäpuiden jalostus Metsänkasvatus ja metsien monimuotoisuus Yhteiskunnallinen ja teknis-taloudellinen tutkimus Metsävarat, metsätilastot ja metsätietojärjestelmät Toiminta-ajatukset ja visiot Joensuun tutkimuskeskus Toiminta-ajatus: Joensuun tutkimuskeskus edistää metsiin ja metsien tuotteisiin perustuvaa talous- ja yritystoimintaa tutkimuksen keinoin erityisesti Itä- Suomessa. Visio 2005: Tavoitetilassa Joensuun tutkimuskeskus on monitieteinen asiantuntijaorganisaatio, joka metsiin, metsäympäristöön ja puuraaka-aineeseen kohdistuvalla perusteita selvittävällä ja soveltavalla tutkimustoiminnalla edistää alueellista ja valtakunnallista metsä- ja puutaloutta. Tutkimuskeskus toimii yhteistyössä Joensuun yliopiston ja Euroopan metsäinstituutin kanssa hyödyntäen vuorovaikutteisesti laaja-alaisen tiedeyhteisön osaamista. Kannuksen tutkimusasema Toiminta-ajatus: Kannuksen tutkimusasema tutkii metsäenergiaan ja maaseudun alueelliseen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Visio 2005: Tavoitetilassa Kannuksen tutkimusasema on alueellisesti ja kansallisesti merkittävä metsäalan tutkimus- ja asiantuntijayksikkö. Tutkimusaseman toimintaympäristöä luonnehtivat erityisesti yksityismetsävaltaisuus, pienpuun suuri osuus, suometsien runsaus sekä Pohjanlahden rannikkoseudun erityispiirteenä maiden nuoruus. Tutkimustuloksista tiedotetaan aktiivisesti ja toimialueen kaksikielisyys otetaan huomioon. Kolarin tutkimusasema Toiminta-ajatus: Kolarin tutkimusasema edistää metsänrajametsien hoitoa ja kestävää käyttöä sekä luonnon eri käyttömuotojen yhteensovittamista tutkimuksen keinoin.
16 Visio 2005: Tavoitetilassa Kolari on Tunturi-Lapin tutkimusasema, jossa tutkitaan metsänraja-alueen ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Tutkimusaseman vahvuutena on sijainti polaarisen ja alpiinisen metsänrajan läheisyydessä. Asema panostaa luonnon eri käyttömuotojen yhteensovittamiseen luonnonsuojelualueilla, erityisesti Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa. Muhoksen tutkimusasema Toiminta-ajatus: Muhoksen tutkimusasemalla tutkitaan metsien uudistumisen ekologiaa ja metsäympäristön tilassa tapahtuvia muutoksia sekä kehitetään Pohjanmaan-Kainuun alueelle sopivia metsänhoidon menetelmiä. Visio 2005: Tavoitetilassa Muhoksen tutkimusasema on metsien uudistumisekologian, suometsien ravinnetalouden ja metsäympäristön tilan seurannan asiantuntijayksikkö, joka ylläpitää toimialueensa metsätaloutta palvelevaa tietoverkkoa. Luonnonvarojen kestävän käytön ja ympäristötutkimuksen aloilla toimitaan kiinteässä yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Parkanon tutkimusasema Toiminta-ajatus: Parkanon tutkimusasema tuottaa tutkimustietoa metsien terveydentilasta sekä metsätalouden perusteista erityisesti turvemailla. Visio 2005: Tavoitetilassa Parkanon tutkimusasema on arvostettu tiedeyhteisö, joka kykenee vastaamaan tietotarpeisiin ja ennakoimaan ne ydinosaamisensa suometsätalous, metsien terveydentila sekä metsänuudistaminen ja kasvatus - alueilla. Punkaharjun tutkimusasema Toiminta-ajatus: Punkaharjun tutkimusasema tekee metsägeneettistä tutkimusta erityisesti biotekniikan ja kestävyysjalostuksen alueella sekä soveltaa tutk imustuloksia käytännön metsänjalostuksen tarpeisiin. Visio 2005: Tavoitetilassa Punkaharjun tutkimusasema on modernin metsägeneettisen tutkimuksen johtava yksikkö Suomessa. Metsänjalostus osana metsänviljelyketjua sisältyy aseman keskeisiin tutkimus- ja kehittämistehtäviin. Toimintaa leimaa koti- ja ulkomaisten vierailevien tutkijoiden jatkuva työskentely tutkimusasemalla.
17 Rovaniemen tutkimusasema Toiminta-ajatus: Rovaniemen tutkimusasema tutkii pohjoista metsäluontoa ja sen arvoja metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamiseksi sekä käyttää ja hoitaa tutk imuksen tukena tutkimus- ja luonnonsuojelualueita. Visio 2005: Rovaniemen tutkimusasema on tavoitetilassa kansainvälisesti johtava pohjoisten metsien käytön ja metsäluonnon tutkimusyksikkö. Tutkimusasema tuottaa uutta tietoa Lapin metsien uudistamisesta, hoidosta ja monipuolisesta hyödyntämisestä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tutkimusasema toimii yhteistyössä Pohjois-Suomen tutkimuslaitosten, alueella toimivien yliopistojen, metsäalan toimijoiden ja Lapin elinkoeinoelämän kanssa. Asema käyttää tehokkaasti hyväksi EU:n tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman sekä maakunnallisten rakennerahastojen antamia mahdollisuuksia tutkimuksessa. Suonenjoen tutkimusasema Toiminta-ajatus: Metlan Suonenjoen tutkimusasema tulevaisuutta tutkimuksen keinoin. rakentaa viljelymetsätalouden Visio 2005: Tavoitetilassa Suonenjoen tutkimusasema on vahva viljelymetsätalouden biologisen, teknisen, logistisen ja ekonomisen osaamisen keskus. Asema toimii myös innovatiivisena alan tutkijoiden ja kehittäjien kohtaamisja kouliintumispaikkana. Vantaan tutkimuskeskus Toiminta-ajatus: Vantaan tutkimuskeskus tuottaa perustietoa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästä metsien käytöstä. Tutkimuskeskus kantaa Metlassa päävastuun valtakunnallisesta metsäpolitiikan päätöksentekijöiden ja metsäsektorin sidosryhmien palvelemisesta. Visio 2005: Tavoitetilassa Vantaan tutkimuskeskus on kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä metsäekosysteemin toimintaan, metsän kasvatukseen ja käyttöön liittyvän tutkimustiedon ja tietopalvelujen tuottaja.
18 Henkilöstö Metlan henkilöstö oli 1.10.2000 jakautunut eri tutkimusyksiköihin seuraavasti: johto, asiantuntijat, tekniset, Yksikkö tutkijat avustavat ja muut Yhteensä Joensuu 28 45 73 Kannus 8 24 32 Kolari 3 44 47 Muhos 8 56 64 Parkano 10 43 53 Punkaharju 13 38 51 Rovaniemi 23 158 181 Suonenjoki 20 47 67 Vantaa 174 229 403 yhteensä 287 684 971 Esikunta 7 49 56 KAIKKIAAN 294 733 1027 Metlan koko henkilöstö oli edellä mainittuna ajankohtana 1027 henkilöä, joista vakinaisia oli 743, määräaikaisia 142 ja työllistettyjä 142.
19 5. KOLARIN TUTKIMUSASEMAN KUSTANNUSTEN JA TOIMINNAN TARKASTELU Tutkimusyksikkötyöryhmällä ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä kaikkien yhdeksän tutkimusyksikön varainkäytön tai toiminnan tilanteeseen. Sen vuoksi työryhmä on päättänyt ottaa tässä mielessä tarkasteltavaksi ainoastaan yhden tutkimusyksikön. Tällaiseksi on valittu Kolarin tutkimusasema. Kolarin tutkimusasema on tutkimusyksiköistä vakinaiselta henkilömäärältään pienin, mutta yksikön käsittelemät vuotuiset rahamäärät työllisyysvaroineen ovat suhteellisen suuret. Tutkimusasema on perustettu vuonna 1964 Teuravuoman suoviljelmän järjestelyiden yhteydessä. Seuraavassa tarkastellaan Kolarin tutkimusaseman henkilöstömääriä, sivutoimipisteitä, kustannuksia ja muunlaisia hallinnollisia vaihtoehtoja, sekä lisäksi tutkimustoiminnan uudistamis- ja tehostamismahdollisuuksia. 5.1 Kolarin tutkimusaseman organisaatio ja kustannukset Henkilöstö Kolarin tutkimusaseman koko henkilöstö on 47 (tilasto 1.10.2000), joista vakinaisia on 25, määräaikaisia kaksi ja työvoimaviranomaisten varoin palkattuja yhteensä 20. Tutkimusaseman johtajan tehtävät on hoitanut Rovaniemen tutkimusaseman erikoistutkija oman toimensa ohella, joten tutkimusaseman johtajan virka ei ole mukana Kolarin tutkimusaseman henkilömäärissä. Henkilöstö avustaa Metlan palveluksessa olevia sekä tarpeen mukaan muitakin alueella toimivia tutkijoita tutkimusten järjestämisessä ja kenttätöissä. Lähes 40 % koko henkilöstön vuotuisesta työajasta v. 1995-1999 käytettiin avustamiseen muista tutkimusyksiköistä johdetuissa tutkimushankkeissa. Avustavan henkilöstön kustannukset, joista palkkamenot on suurin osa, kirjautuvat kuitenkin Kolariin. Kolarin tutkimusasemaan kuuluu myös Teuravuoman toimitila sekä Laanilan ja Kilpisjärven sivutoimipisteet. Kolarin tutkimusasema ja Teuravuoman toimitila Kolarin tutkimusaseman uusi päärakennus ja vanhempi Teuravuoman kenttäasemarakennus sijaitsevat lähekkäin ja niitä käsitellään seuraavassa kokonaisuutena. Tutkimusasemalla työskentelee johtajan ohella yksi vakinainen tutkija, viisi määräaikaista tutkijaa ja ulkopuolisia tutkijoita (nykyisin kuusi henkilöä). Tutkimusasemalla on myös teknistä ja laboratoriohenkilöstöä, kolme toimistohenkilöä sekä siivous- ja kiinteistönhoitohenkilöstöä. Teuravuoman kenttäasemalla sijaitseva puutyöverstas valmistaa näyttely- ja muita rakenteita kaikkien laitoksen tutkimusyksiköiden käyttöön. Teuravuomaan on sijoitettu puutyö-
20 verstaassa sekä tutkimuksen ja alueiden hoidon maastotöissä ja kiinteistöjen hoidossa työskentelevää henkilöstöä. Heistä yksi on metsätalousteknikko ja kuusi tutkimusmestareita, joista kolme työskentelee osa-aikaisesti. Tutkimusasema työllistää Kolarissa työvoimaministeriön osoittamilla määrärahoilla henkilöstöä määräaikaisissa pääsääntöisesti kuuden kuukauden pituisissa työsuhteissa. Vuonna 2000 työvoimaviranomaisten varoin palkatun henkilöstön määrä Kolarissa oli 17,6 henkilötyövuotta. Nämä henkilöt on sijoitettu tarpeen mukaan joko tutkimusta avustaviin tai tutkimusalueiden ja kiinteistönhoidon tehtäviin. Tutkimusaseman päätoimipisteestä hoidetaan Kolarissa sijaitsevia tutkimusalueita, joiden pinta-ala on yhteensä 7 400 hehtaaria. Laanilan sivutoimipiste Laanilan tutkimusalueella (perustettu v. 1926) Inarin kunnan Saariselällä on neljä vakinaista henkilöä. Lisäksi on palkattu työvoimaviranomaisten osoittamin varoin noin kolme määräaikaista henkilöä vuosittain mm. ulkoilureittien rakentamistöihin. Laanilan tutkimusalueen henkilöstö työskentelee alueen ja kiinteistöjen hoitoon sekä tutkimuksen avustamiseen liittyvissä tehtävissä. Henkilöstö osallistuu merkittävästi myös muiden Metlan yksiköiden tutkimushankkeiden avustamiseen. Laanilan tutkimusalueen koko on 13 750 hehtaaria. Tästä alueesta noin 400 hehtaaria kuuluu Inarin kunnan kaavoittamiin alueisiin. Metsäntutkimuslaitoksen kautta valtiolle kertyvä Laanilan alueen rakennettujen osien vuotuinen vuokratulo on yli 3 milj. markkaa. Menoja kiinteistöveroina siitä on noin 0,5 milj. markkaa vuodessa. Kilpisjärven sivutoimipiste Kilpisjärven tutkimusalueen toimipisteessä (perustettu v. 1940) Kilpisjärvellä Enontekiön kunnassa työskentelee kaksi vakinaista henkilöä, mm. alueen valvonta-, hoito- ja opastustehtävissä. Lisäksi he avustavat tutkimushankkeissa, jotka ovat joko Kolarin tai Metlan muiden tutkimusyksiköiden tai yliopiston johtamia hankkeita tai eri osapuolten yhteishankkeita. Työvoimaviranomaisten varoin palkattuina määräaikaisissa palvelussuhteissa on 1-2 henkilöä avustavissa tehtävissä. Kilpisjärven sivutoimipisteen alue käsittää 9 936 hehtaaria, josta tutkimusmetsiä on 6 600 ha ja luonnonsuojelualueita 3 300 ha. Ympäristöministeriön muistiossa luonnonsuojelualueiden hallinnan siirrosta Metsähallitukselle kyseiset suojelualueet (Mallan luonnonpuisto sekä Saanan luonnonsuojelu- ja lehtojensuojelualue) ehdotettiin säilytettäväksi Metlan hallinnassa vastaisuudessakin. Kustannukset Kolarin tutkimusaseman varainkäyttö oli vuonna 1999 10,7 milj. markkaa. Siitä yli 5,9 milj. markkaa oli Metlan toimintamenovaroista saatua rahoitusta, yli 0,6 milj. markkaa muilta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan momenteilta saatuja varoja ja noin 4
21 milj. markkaa työvoimaviranomaisten myöntämiä varoja. Lisäksi ympäristöministeriön hallinnonalalta saatiin noin 0,1 milj. markkaa suojelualueita varten. Toiminnan kuluista suurin osa oli henkilöstökuluja, noin 7,6 milj. markkaa. Palvelujen ostoja oli lähes 0,7 milj. markalla. Vuokrakulut olivat vajaa 0,06 milj. markkaa. Kolarin tutkimusaseman tuotot vuonna 1999 olivat noin 3,6 milj. markkaa, joka kertyi pääasiassa Laanilan alueen vuokratuloista. Lisäksi tuottoihin sisältyi tuloja maksullisesta asiakasrahoitteisesta toiminnasta lähes 0,4 milj. markkaa. Vaihtoehtojen kustannusvertailu Mikäli Kolarin tutkimusasemaa ei säilytetä nykymuotoisena itsenäisenä tulosyksikkönä, vaihtoehtona voisi tällöin olla tutkimusaseman lakkauttaminen ja henkilöstön sijoittaminen kuuluvaksi Rovaniemen tutkimusasemaan. Kolarin tutkimusasemalla suurimmalla osalla henkilöstöä tehtävät liittyvät tutkimuksessa avustamiseen, kenttäkoetoimintaan ja maa-alueiden hoitoon. Tämä merkitsee, että vaikka tutkimusasema lakkautettaisiin, käytännössä pääosa nykyisestä henkilöstöstä olisi tarkoituksenmukaista pitää edelleen nykyisissä sijoituspaikoissaan, joita ovat Kolari, Saariselkä ja Kilpisjärvi. Kolarin tutkimusaseman muuttaminen sivutoimipisteeksi ei näin ollen vähentäisi kiinteitä kuluja kuten rakennusten vuokra- tai ylläpitokuluja. Tutkimusasemalla on käytettävissä asianmukaiset rakennukset, atk-laitteistot ja tutkimusalueet. Mikäli asema muuttuisi Rovaniemen sivutoimipisteeksi, tutkijat ja muu henkilöstö kuuluisivat Rovaniemen tutkimusasemaan, jonka vastuulla olisi kyseisen henkilöstön palkat ja muut vastaavat henkilöstökulut. Säästöjä pidemmällä aikavälillä olisi mahdollista saavuttaa toimistohenkilöstön palkkakuluissa johtuen siitä, että osa toimistohenkilöiden tehtävistä mahdollisesti vähenisi, jos ne siirrettäisiin keskitetysti Rovaniemeltä hoidettavaksi. Aiheutuva säästö on kuitenkin vähäinen, arviolta 50 000-100 000 markkaa/v. Järjestely ei vaikuttaisi Kolarin tutkimusaseman nykyisen toimistohenkilöstön virkasuhteisiin. Kolarin tutkimusaseman toimistohenkilöstöön kuuluu kaksi toimistosihteeriä ja yksi tutkimussihteeri. Toisena vaihtoehtona on Kolarin tutkimusaseman kehittäminen merkittäväksi tutkimusyksiköksi, jossa toteutetaan muun muassa metsäraja-alueen tutkimusta monipuolisesti ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset kysymykset huomioonottaen. Tämä tutkimusaseman kehittäminen sisältäisi myös virkajärjestelyyn liiittyviä toimenpiteitä. Yksikön johto tulisi vakinaistaa ja yksikköön olisi sijoitettava nykyistä enemmän tutkijoita. Kehittämiseen liittyvistä toimista Metla voi itse päättää laitosta koskevien säädösten ja työjärjestyksen mukaisesti. Yksiköiden tehtävien uudesta painotuksesta sekä virkojen sijoittelusta laitoksen sisällä ei tutkimuslaitokselle pääsääntöisesti tarvitse aiheutua lisäkustannuksia. 5.2. Kolarin tutkimusaseman tutkimustoiminnan kehittäminen
22 Kansainvälinen kiinnostus arktisia alueita kohtaan ja kasvava yhteistyö Pohjois-Venäjän yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa lisää tarvetta vahvistaa Suomen ja muiden EU:n maiden asemaa myös arktisen ja pohjoisen tutkimuksen alalla (Norokorpi Y. & Tapaninen S. toim. Pallas-symposium 1999, s. 51-52). Tutkimus voi osaltaan täydentää mm. Suomen ja Ruotsin voimakkaasti ajamaa EU:n pohjoinen ulottuvuus -käsitettä. Pohjoisilla alueilla ja Luoteis-Venäjällä on luonnonvarojensa puolesta kehittymismahdollisuuksia ja alueen taloudellinen merkitys on tulevaisuudessa kasvamassa. Suomi on Arktisen Neuvoston puheenjohtajamaa lokakuuhun 2002 saakka. Kolarin tutkimusasema koordinoi sen ohjelmaan liittyvää metsäraja-alueeseen kohdistuvaa tutkimusta. Metsäraja -alueella kohtaavat metsätalouteen, porotalouteen, luontomatkailuun ja muuhun virkistyskäyttöön, keräilytalouteen, luonnonsuojeluun ja alkuperäiskansojen maankäyttöön liittyvä tutkimus. Luonnon eri käyttömuotojen yhteensovittamiseen ja siitä aiheutuvien konfliktien hoitoon tarvittavien menetelmien kehittäminen on tärkeä tutkimuksen tavoite niin kansallisesti kuin koko sirkumpolaarisella alueella. Tehtävän hoitaminen edellyttää sekä kansallista että kansainvälistä verkottumista ja yhteistyön tiivistämistä eri toimijoiden kanssa. Tutkimukset olisi mahdollista laajentaa kohdistumaan muuallekin Pohjois-Kalotin alueella. Tällöin luontevia yhteistyökumppaneita olisivat pohjoisten naapurimaiden tutkimuslaitokset kuten Ruotsin maatalousyliopiston metsätieteellinen tiedekunta Uumajassa, Tromssan yliopisto Norjassa sekä asianomaiset tutkimusyksiköt Venäjän Komin tasavallassa tai Arkangelin alueella, jne. Pallas-Ounastunturin kansallispuiston ja siihen mahdollisesti liitettävien Yllästunturin alueiden puitteissa Kolarin tutkimusaseman tulisi toimia yhteistyössä erityisesti Metsähallituksen luonnonsuojelun toimialan kanssa. Kansallispuistojen ja muiden vastaavien luonnonsuojelualueiden osalta tulisi käynnistää kävijätutkimuksia, luontomatkailua tukevaa tutkimusta, paloekologian tutkimusta sekä pohjoisten alueiden metsäekologian ja suojametsäalueen erityistoimien tutkimuksia. Ilmaston muutokseen liittyviä tutkimuksia tulisi käynnistää yhteistyössä Ilmatieteen la itoksen kanssa. Kolarin tutkimusaseman läheisyydessä sijaitsee Ilmatieteen laitoksen Sammaltunturin mittausasema. Ilmastomuutoksen ilmeneminen pohjoisen herkillä alueilla ja ilmaston vaikutus metsänrajan siirtymiseen ovat tulevaisuuden tärkeitä tutkimusaiheita, joista useat tutkimusorganisaatiot mm. Oulun yliopisto ja käytännön toimijat ovat kiinnostuneita. Näiden organisaatioiden yhteistyöllä on mahdollisuus laajentaa Kolarin tutkimusaseman toiminnan rahoituspohjaa. EU:n rahoitusta on mahdollista hakea tutkimuksiin, jotka tukisivat Pohjoisen ulottuvuuden ohjelman toteuttamista. Pohjoisimpiin metsäalueisiin liittyvät metsien kestävän käytön kysymykset ja eri maankäyttömuotojen kehittämisen tarpeet ovat tärkeita tutkimusaiheita, jotka tulisi pyrkiä saamaan Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmassa entistä paremmin esille. Kolarin tutkimusaseman kotimaisina yhteistyötahoina voisivat olla Metlan Rovaniemen tutkimusasema, Metsähallitus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Lapin ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen aluetoimisto ja muut tahot, jotka haluaisivat liittyä mukaan. Yhteistyössä tulisi pyrkiä konkreettisella tavalla osaamisen ja vahvuuksien yhdistämiseen. Yhteisten tutkimus- ja kehittämisohjelmien kautta on mahdollis-
ta kohdistaa joustavasti osapuolten tutkimusresursseja ja lisätä esimerkiksi tutkimusaineistojen, -laitteiden ja -tilojen yhteiskäyttöä. Yhteistyön tiivistäminen tälle asteelle merkitsisi käytännössä uuden toimintakonseptin 'Tunturi-Lapin strategisen allianssin' käyttöönottoa Kolarin tutkimusaseman visiona. 23
24 6. VERKOSTOVAIKUTUKSET -SEMINAARIN TULOKSET Tutkimusyksikkötyöryhmän toimeksiannon mukaan Metlan työryhmälle valmistelema selvitys tuli käsitellä metsäalan innovaatiotoiminnan osapuolten välillä järjestettävässä avoimessa seminaarissa. Työryhmä järjesti Metlan verkostovaikutukset -seminaarin 16.1.2001 Kolilla. Siihen osallistui Metlan johdon, johtokunnan ja tutkimusyksiköiden edustajien lisäksi Metlan tärkeimpien sidosryhmien edustajia, yhteensä yli 40 metsäalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan asiantuntijaa. Tilaisuuden alussa esitettiin alustukset, joiden pohjalta osanottajat jatkoivat ryhmätöitä. Ryhmätyöt käsittelivät yhteiskunnasta tulevia tutkimushaasteita ja tutkimustulosten käytäntöön siirtoa, metsäntutkimuksen katvealueita, Metlan yhteistyötä yliopistojen kanssa ja kansainvälistä toimintaa. Osanottajien käymien keskustelujen pohjalta kukin ryhmä laati yhteenvedon tutkimusyksikkötyöryhmää varten. Työryhmä on käynyt läpi yhteenvedot raporttinsa ehdotusten valmistelun yhteydessä. Yleinen vaikutelma oli, että ryhmien ehdotukset olivat rakentavia ja pyrkivät eri osapuolten välisen yhteistyön lisäämiseen. Maakunnallisten ja paikallisten tutkimusongelmien tunnistamisessa Metlan nykyistä tutkimusyksikköverkostoa pidettiin onnistuneena. Tutkimusasemilla on paikallista tutkimustietoa, jota ne voivat välittää käyttäjille suoraan jo maakunnan tasolla. Seminaarin työryhmässä todettiin, että metsäntutkimuksen resurssointi olisi järjestettävä niin, että reagointikyky ja -herkkyys yhteiskunnan tietotarpeisiin kasvaisi. Eräs käyttökelpoinen toimintatapa olisi antaa tulosyksiköille enemmän vapaita resursseja, jolloin joustavuus lisääntyisi. Tulosyksiköiden päätösvaltaa ja vastuuta olisi aidosti kasvatettava. Samalla tulee myös huolehtia, että tutkimuksen korkeaan tieteelliseen laatutasoon panostetaan kaikilla tasoilla. Ulkopuolisen rahoituksen hakemista tulee lisätä. Seminaarin työryhmät löysivät useita tutkimuksen katvealueita. Todettiin, että yhä enemmän tarvittaisiin kokonaisuuksien hallintaa ja metsäsektorin ulkopuolella syntyvän osaamisen yhdistämistä metsätietoihin. Kaikkea tarjolla olevaa aineistoa ei ole aina hyödynnetty. Metlalla on myös kansainvälisesti ainutlaatuisia pitkäaikaisia seurantakokeita ja koealoja, joiden sisältämiä tietoja voidaan analysoida nykyistä laajemmin. Tutkimuslaitoksen tulisi järjestelmällisesti seurata megatrendejä voidakseen onnistuneesti ennakoida tulevaisuuden tarpeet. Huomiota tulisi kiinnittää kansainvälisiin ympäristöohjelmiin, energiakysymyksiin, ilmaston muutokseen, monimuotoisuuden säilyttämiseen, globaalistumisen vaikutuksiin metsäteollisuudelle, informaatioteknologiaan ja metsäsektorin sovellutusmahdollisuuksiin, ihmisten vapaa-ajan lisääntymiseen ja muihin vastaaviin 'megatrendeihin' ja arvioida niiden vaikutusta tutkimustarpeisiin. Seminaarin työryhmissä todettiin, että tutkimuksessakin kotimaisten ja kansainvälisten markkinoiden säilyttäminen edellyttää vahvaa toiminnan hallintaa sekä kotimaassa että muualla. Suomi tarvitsee metsäalan huippututkijoita ja sellaisia osaajia, jotka hallitsevat kansainväliset metsäpoliittiset prosessit. Monet maat kuten Ranska, Saksa ja Hollanti ovat tässä suhteessa hyviä esimerkkejä. Metlan tulisi tarjota tutkijoille mahdollisuudet tutkimuksen ohessa kouluttautua myös monipuolisiin kansainvälisiin tehtäviin.
25 Tutkimuksen kotimaassa tulee ensin olla vahvaa, minkä jälkeen voidaan ryhtyä rakentamaan kansainvälistä verkostoa. Metlan johdon tulee tukea kansainvälistymistä. Tutkimuksen tulee tavoitella verkostoitumisen myötä kansainvälisen rahoituksen saamista. Hyvänä esimerkkinä on Venäjä-osaamisen rakentaminen. Pohjois-Suomelle ja koko maalle arktinen tutkimus on kansainväliseltä merkitykseltään kasvava alue, jota pidetään tärkeänä aiheena myös EU:n piirissä. Kolin seminaarin esitelmissä ja ryhmätöissä pidettiin tärkeänä verkostoitumisen ja yhteistyön merkitystä tutkimukselle ja tutkimustulosten hyödyntämiselle. Verkostoitumisen kehittämisen merkitys on tuotu painokkaasti esille myös aiemmassa tutkimusasemia selvittäneessä työryhmässä (Tutkimusasematyöryhmän muistio, OPM 2:1995, s. 28). Tämäkin työryhmä arvioi, että suomalaisen tutkimustoiminnan tulisi sekä nostaa laatutasoa että pyrkiä erikoistumaan, mikä merkitsee tutkimuksen keskittämistä aloille, jotka ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja perustuvat kansalliseen erityisosaamiseen. Tutkimusyksiköiden tulee olla tutkimustoimintaan keskittyviä, riittävästi resurssoituja, kansainvälisesti kilpailukykyistä tutkimusta tekeviä yksiköitä.
26 7. TYÖRYHMÄN JOHTOPÄÄTÖKSET JA EHDOTUKSET Yleisenä havaintonaan työryhmä toteaa, että Metlassa on viime vuosina tehty runsaasti kehittämistyötä. Laitos on uusinut oman strategiansa ja sitä kautta organisaatiotaan ja toimintatapojaan. Tutkimusyksikkötyöryhmä pitää Metlan strategiaa ja sen sisältämää toiminta-ajatusta ja visiota selkeinä ja onnistuneina. On kuitenkin huomattava, että menettelytavat ja keinot, joilla strategiassa määriteltyihin päämääriin pyritään, voivat muuttua joko organisaation sisältä tai sen ulkopuolelta tulevien muutostarpeiden myötä. Strategian konkreettinen kytkeminen vuosittaisen tulosjohtamisprosessin lähtökohdaksi on tarpeen tavoitteeksi asetetun vision saavuttamiselle. Työryhmän lähtökohtana on, että kaikki ehdotukset tulee voida toteuttaa Metlan nykyisten määrärahojen puitteissa. 7.1 Tutkimusyksiköiden lukumäärä Metlan työryhmälle laatimasta selvityksestä ilmenee, että laitoksen tutkimuskeskusten ja - asemien yhteistyö ja verkostoituminen on runsasta. Yksiköt ovat myös luonteeltaan erilaisia kuin muiden organisaatioiden tutkimus- ja kenttäasemat. Metlan tutkimusyksiköihin on sijoitettu tutkijavoimia, jotka toteuttavat monipuolista tutkimusta ja ovat mukana laajoissa tutkimusohjelmissa. Jokaisella tutkimusyksiköllä on omat yhteistyöverkot, joissa kumppaneina esiintyy muun muassa yliopistoja, korkeakouluja, oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia, metsäalan yrityksiä ja järjestöjä, metsä- ja ympäristöalan organisaatioita sekä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan rahoittajaorganisaatioita. Alueellisten ja valtakunnallisten tahojen lisäksi poikkeuksetta jokaisella tutkimusyksiköllä on myös kansainvälisiä yhteyksiä, kuten tutkijakontakteja ja käynnissä olevia tutkimusohjelmia. Vertaillessaan tutkimusyksiköiden tuloksellisuutta toisiinsa kansainvälinen arviointiryhmä totesi, että laitoksen pienten yksiköiden tutkimusjulkaisujen määrät, tutkimuksen kustannukset ja ulkopuolisen rahoituksen määrät ovat vähintään yhtä hyvät kuin suurimmillakin asemilla. Tämä osoittaa, että pienetkin asemat ovat kyeneet ylittämään tieteellisen tutkimuksen ja tuloksellisen toiminnan kriittisen massan. Tuloksellisen toiminnan kannalta sijaintia ja kokoa merkittävämpiä tekijöitä ovat tutkijoiden tieteellinen pätevyys, asiakkaiden tarpeiden tunteminen ja työpaikalla vallitseva avoin ja innovatiivinen ilmapiiri ja sitä tukeva johtamiskulttuuri. Työryhmä katsoo, että Metlan hajautettu organisaatiorakenne ja verkottunut toimintamalli ovat osoittautuneet toimiviksi. Alueellisesti hajautettu tutkimusyksikköverkosto monipuolistaa merkittävästi laitoksen tutkimustoimintaa ja yhteyksiä muihin tiedon tuottajiin ja käyttäjiin. Lisäksi työryhmän näkemyksen mukaan Metla omalta osaltaan tukee tutkimusyksiköiden verkostollaan varsin hyvin maan aluetaloudellista kehittämistä. Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämisellä vahvistetaan tutkimusta Itä-Suomessa. Työryhmä pitää Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusyksikköverkkoa tarkoituksenmukaisena sekä tutkimuksen että aluetalouden kehittämisen