1. Saimaannorppa (R1) Saimaannorppa on 130 145 senttimetriä pitkä ja 50 90 kilogramman painoinen. Aikuinen yksilö on tummanharmaa, ja sillä on selkeitä vaaleita rengaskuvioita. Sitä tavataan vain Suomessa. Saimaannorppa on sopeutunut hyvin vesielämään, ja maalla se käy lähinnä vierailemassa.. Uhanalaisuus luokitus: Erittäin uhanalainen.uhanalaisuuden syyt: Pääasiassa ihminen. Vuonna 2015 saimaannorppia arvioitiin olevan noin 320 yksilöä. Vaikka lukumäärä on kasvussa, määrä on niin pieni, että satunnaisvaihtelu voi romahduttaa kannan. Saimaannorppa on nykyään rauhoitettu. Saimaannorppa kuuluu läntisen Euroopan uhanalaisimpiin eläimiin. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää tiukkaa saimaannorpan suojelua, johon Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin. Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistot ovat ainoita jo suojeltuja saimaannorpan elinalueita. Ravinnokseen saimaannorpat käyttävät pieniä parvikaloja, 90 prosenttia ruokavaliosta koostuu ahvenesta, särjestä, muikusta, kuoreesta ja kiiskestä. Saimaannorpan tulevaisuus on edelleen uhattuna. Suojeluohjelman tavoitteeksi on asetettu kanta, jota sukupuutto ei välittömästi uhkaa. Tämän on arvioitu olevan noin 400 yksilöä ja 80 kuutin syntyvyys. Yksi merkittävimmistä uhkatekijöistä on pieni populaatiokoko, joka aiheuttaa koko alalajille välittömän riskitekijän. Pienessä populaatiossa satunnaisvaihtelun merkitys korostuu, ja sattuma voi esimerkiksi vinouttaa sukupuolijakauman hyvinkin nopeasti. Pieni kanta on myös altis erilaisille tautiepidemioille.
2. Naali (R2) Naali on koiraeläimiin kuuluva petoeläin, jonka levinneisyys rajoittuu pohjoiseen, kuten alaska ja Skandinavia. Naali on säkäkorkeudeltaan noin 30 cm, pituudeltaan noin 60 cm ja häntä 30 cm. Naali jakautuu kahteen väritykseen, toinen on sinikettu joka on ympäri vuoden sinertävänharmaa, ja toinen on napakettu joka on talvisin valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa. Elää noin 3-6 vuotta. Naali on aktiivisin hämärällä, jolloin se menee etsimään ruokaa. Naalin pääravinto koostuu pikkujyrsiäisistä, esim. tunturisopulit ja jossain määrin myyrät. Naali elää lähinnä yksinään tai pareittain. Naali on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Eli on arvioitu että kanta vähenisi jopa 80% seuraavan kolmen vuoden aikana. Suomessa naaleja on arvioitu olevan noin 20. Naalin uhamalaisuuteen on vaikuttanut suuri turkistarhaus 1900-luvulla. 1940 naali rauhoitettiin. Kantaan vaikuttaaa sopulien ja jyrsijöiden lukumäärä, sekä kilpailu pesimäpaikoista sekä ravinnosta ketun kanssa. Naalin menestystä on yritetty parantaa mm. Metsästämällä kettuja ja antamalla ravinnoksi haaskoja, nämä eivät ole saaneet kantaa kuitenkaan kasvamaan Suomessa. Naalin tulevaisuutta uhkaa ilmastonlämpeneminen, sillä naali on riippuvainen jäätyneistä meristä selvitäkseen ankeita talvia. Naalin tulevaisuus näyttää pohjoismaissa hyvältä, Suomea lukuunottamatta.
3. Vesikko (R3) Vesikko on näätäeläin, joka elää vesistöjen rannoilla ja suosii pienempiä kovapohjaisia puroja. Se syö kalaa, sammakoita, rapuja sekä pikkunisäkkäitä. Vesikko kärsi purojen rehevöitymisestä ja luonnontilaisten vesistöjen katoamisesta. Rapuruton levitessä rapukanta tuhoutui monista vesikkojen suosimista vesistöistä. Vesikko on myös suosittu riistalaji turkkinsa vuoksi, ja minkit ovat vallanneet niiden ekolokeron, jonka seurauksena vesikkoa ei voida palauttaa elinympäristöönsä. Vesikko luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, ja Suomessa luonnosta hävinneeksi lajiksi. Vesikko kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jota johdetaan Tallinnan eläintarhasta. Suojeluohjelmalla vesikkoja on tarhattu ja palautusistutettu Hiidenmaalle. Ennen vesikkojen palautusta alueelle minkit poistettiin loukuttamalla, ja vuoden 2006 loppuun mennessä saarelle oli viety noin 300 vesikkoa.
4. Tunturihaukka (R4) Tunturihaukka on jalohaukkoihin kuuluva petolintu. Tunturihaukka on suurin jalohaukka. Vanhat tunturihaukat ovat paikkalintuja, nuoret liikkuvat jonkin verran. Sitä esiintyy arktisilla rannikoilla. Korkeat, lähes pystysuora kallioseinämät ovat niiden pesäpaikkoja. Ravinnon ne saa lähellä olevilta tuntureilta ja soilta. Tunturihaukan uhanalaisuusluokka on tällä hetkellä elinvoimainen. Maailmassa niitä on jäljellä noin 7000-17000 paria. Se on uhanalainen, sillä niiden munien keräilyä ja poikasten ryöstöä käytetään metsästykseen. Lajia on myös vainottu ja pesäpaikkoja häiritään. Noin 70% asutuista reviireistä sijaitsee erilaisilla suojelukohteilla. Häiriöitä pyritään vähentämään ohjaamalla talvisia reittejä ja tapahtumia pois tunturihaukakalioiden lähettyviltä. Munien keräilyä ja poikasten ryöstämistä pyritään etämään seuraamalla pesäpahtoja pesintäaikaan hyvinkin tiiviisti. Laji on viime vuosina Suomessa elpynyt hiljalleen. Pesäryöstöjä ei ole Suomessa todettu tarkennetun seurannan alettua.
5. Valkoselkätikka (R5) -Valkoselkätikka on itäinen tikkalaji, jonka vatsa ja kylki on vaaleanpunertava ja linnulla on mustia pitkiä viiruja. -Ravinto koostuu kuolevien puitten hyönteisistä, lisääntyy huhtikuun lopulla ja munii 3-5 munaa. -Elää vanhoissa lehtimetsissä -Maailmanlaajuisesti elinvoimainen, mutta Suomessa uhanalainen, Uhanalaisuus johtuu elinympäristön tuhoutumisesta metsänhakkuun seurauksena. -Valkoselkätikkoja on noin 200 Suomessa -Suojellaan ostamalla metsiä maanomistajilta -Valkoselkätikka ei ole vaarassa jos sen elinympäristöä ei tuhota enempää
6. Kiljuhanhi (R6) Kiljuhanhi (Anser erythropus) on muuttolintu, joka syö pääosin ruohokasveja, mutta poikasena myös hyönteisiä. Se on pienikokoinen hanhilaji, joka elää matalakasvuisilla Luonnonniityillä ja pesii soilla ja tunturien pikkujärvissä. Kiljuhanhi ei enää pesi Suomessa ja se on rauhoitettu ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Sen maailmankanta on n. 25 000 yksilöä ja pohjoismaiden pesimäkanta yhteensä on n. 20 paria. Kiljuhanhia on istutettu Suomeen ja Ruotsiin. Suomessa istutettujen poikasten emoina on ollut valkoposkihanhia. Istutus on kannattanut, sillä lajin yksilömäärä on ollut kasvussa 2010-luvulla. Kiljuhanhi on uhanalainen etenkin muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla tapahtuvan liiallisen metsästyksen takia. Muuttoalueita ovat mustanmeren ja kaspianmeren seutu, sekä Etelä-Venäjä ja Kazakstan.
-Muurahaissinisiipi on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu perhoslaji, jota esiintyy Euroopan alueilla ja Keski-Aasiassa. Suomessa muurahaissinisiipeä tavataan enää parissa pienessä kylässä Karjalassa. -Muurahaissinisiipi on rauhoitettu Suomen ja EU:n alueella -Muurahaissinisiiven siipien kärkiväli on 35 45 mm ja se on yksi suurimmista sinisiipilajeista. Siiven yläpinta on keskeltä sininen, reunoilta harmahtava ja uloimpana on valkea reunus. Siiven yläpinnalla on isoja mustia täpliä. Siipien alapinnat ovat siniharmaat ja mustapilkkuiset. -Muurahaissinisiiven elinalueena toimivat paahdeympäristöt kuten aurinkoiset ja lämpimät hiekkaiset harjut -Muurahaissinisiipi lisääntyy siten että naaras munii munat yksitellen ravintokasvien kukintoihin ja toukat kuoriutuvat reilun viikon kuluttua
8. Järvilohi (R2) Salmo salar m. sebago Järvilohi lisääntyy ja viettää poikasvuotensa koskialueilla sekä syönnösvaelluksensa järvialueilla Uhanalaisuus: äärimmäisen uhanalainen Elinympäristö: makeat vedet, avainalueita Saimaa ja Pielinen Uhkatekijät: Luontainen lisääntyminen vähäistä, sillä esim. kulku lisääntymisalueille on estynyt ja suuri osa niistä on tuhoutunut Perinnöllinen monimuotoisuus heikko Liikakalastus Suojelutoimet: Luontaisen poikastuotannon lisääminen Järvilohi-istutukset Kalastuksen järjestäminen
9. Rupilisko (R3) Rupilisko eli rupimanteri on salamanterieläin, joka voi kasvaa jopa 17 cm pituiseksi. Ne elävät suurimman osan elämästään maalla lampien läheisyydessä sijaitsevissa metsissä ja puutarhoissa. Rupiliskot syövät selkärangattomia eläimiä, matoja, toukkia ja etanoita. Rupilisko on Suomen harvinaisin sammakkoeläin, ja se on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu sekä suojeltava. Muualla Euroopassa rupilisko on elinvoimainen. Rupiliskokantoihin on vaikuttanut merkittävästi elinympäristöjen tuhoutuminen soiden ojitusten sekä metsähakkuiden seurauksena. Kannan uhkana ovat myös maankäyttöön liittyvät muutokset, ilmastonmuutos, otsonikato, taudit sekä kemikaalit. Liskoille on muun muassa rakennettu tekolampia, joissa niiden toivotaan lisääntyvän. Lisäksi jo olemassa olevia lampia suojellaan.
10. Jokihelmisimpukka eli raakku (R4) Jokihelmisimpukka eli raakku on tummanruskea hyvin pitkäikäinen nilviäinen ja se on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen. Se on pitkälti paikallaan pysyttelevä ja suodattaa ravintonsa vedestä, sekä on tehokas vedenpuhdistaja. Se elää puhdasvetisissä, vilkkaasti virtaavissa joissa missä on lohikaloja. Jokihelmisimpukan uhanalaisuuteen ovat vaikuttaneet veden happamuutta muuttaneet tekijät, virtaavien vesien perkaaminen ja monet ympäristömyrkyt. Simpukan sisältä toisinaan löytyvä helmi on myös yksi aiheuttaja sen uhanalaisuuteen, koska se on houkuttanut ihmisiä keräämään simpukoita massoittain.
11. Jääleinikki (R5) - Jääleinikki on pohjoisten arktisten alueiden ja vuoristojen isokukkainen leinikkikasvi. -Jääleinikki on matala kasvi ja sen kukka on iso ja valkoinen. Kukan väri punertuu kukinnan edistyessä. -Tunturikasvi, joka vaati kasvupaikaltaan runsasvesisyyttä. -Kasvi on Suomessa harvinainen ja rauhoitettu laji ja luokiteltu silmälläpidettäväksi. -Kasvi on uhanalainen, koska se on hidaskasvuinen ja poroille mieluisaa ravintoa sitä myös uhkaa ilmastonmuutos joka pienentää sen pientä elinaluetta entisestään. -Kasvia pyritään suojelemaan
12. Tikankontti (R6) Tikankontti tai lehtotikankontti (Cypripedium calceolus) on Euraasiassa esiintyvä isokukkainen, ruohovartinen kasvi, joka on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi. Sitä kuitenkin pidetään sen laajan esiintymisalueen takia elinvoimaisena. Laji leviää tuulen mukana siemenenä, ja ensimmäiset vuotensa selviää vain sienijuuriensa avulla. Tikankontti on hyvin pitkäikäinen ja kehittyy hitaasti. Se muodostaa ensimmäisen lehtensä 4-vuotiaana ja kukkii 6-16 vuotiaana. Sen keskimääräinen pituus on 20-50 cm, ja elää arviolta 30-vuotiaaksi. Laji on kalkinsuosija, mikä selittää sen harvinaisuuden Suomessa. Laji viihtyy puolivarjoisessa lehdossa parhaiten. Laji on harvinainen Suomessa muun muassa ojituksen, hakkuiden ja kuusettumisen takia. Tikankontti kukkimassa