HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2006

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 26 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 ISSN 1458-864

TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Heinolan vesistöalueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta 26. Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 26 normaali vedenlaatuseuranta klorofylli-näytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen virtahavaintopaikkaseuranta kolmella asemalla. Lisäksi ohjelmassa oli päällyslevästö- eli perifytontutkimus, jonka tulokset käsitellään erillisenä osionaan julkaisun lopussa. Vuoden keskilämpötila oli normaalia korkeampi ja sademäärä normaalia pienempi. Virtaamat olivat aivan vuoden loppua lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä. Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 26 selvästi normaalia pienempiä. Heinolan alueen jätevesikuormitus on vuosina 23-6 ollut selvästi pienempää kuin 21-2, mikä on seurausta Enson kuormituksen vähenemisestä. Päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa jätevesien vaikutuksia ei juuri näkynyt. Heinolan alueen jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät kuormituksen alapuolen vedenlaadussa edelleen alusveden hapenvajauksena. Selvimmin alusveden happivaje näkyi loppukesästä, jolloin happi oli käytännössä loppunut Maitiaislahdella, Kymenvirrassa ja Matinsalmessa. Elokuussa alusvedessä näkyi selvää jätevesivaikutusta Kymenvirrassa, ja Maitiaislahden suualueella. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne Heinolan alapuolisessa vesistössä. Virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; ainoastaan ammoniumtyppipitoisuus oli Vuolenkoskella korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Vuonna 26 fosforipitoisuuksissa ei juuri ollut eroa. Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun lisäksi tässä julkaisussa on raportoitu Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia, Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä ja Iitin kunnan vesistötarkkailutulokset Kymijoen Virransillalta.

SISÄLLYS Tiivistelmä sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja vesiolot 2 4 Kuormitus 4 4.1 Stora Enso Oyj 4 4.2 Suomen Kuitulevy Oy 6 4.3 Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo 6 4.4 Kokonaispistekuormitus 8 4.5 Kokonaiskuormitus 8 5 Heinolan alueen vesistön yhteistarkkailu 12 5.1 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla 12 5.2 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla 16 5.3 Veden hygieeninen laatu 18 5.4 Kasviplankton 2 6 Stora Enso Packaging Oy:n velvoitetarkkailu Maitiaislahdella 21 7 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Kymenvirtaan 24 7.1 Johdanto 24 7.2 Näytteenotto ja analyysit 25 7.3 Kuormitus 25 7.4 Vesistötarkkailun tuloksia 26 8 Oy Mankala Ab:n velvoitetarkkailu Arrajärvellä 27 9 Iitin kunnan vesistötarkkailu Virransillalla 31 1 Muut tutkimukset alueella 32 1.1 Kalataloudellinen tarkkailu 32 1.2 Säännöstely ja siihen liittyvät tutkimukset 32 11 Yhteenveto 32 Viitteet 36 Liitteet 1-9

5.4.27 1 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/ Vaasan hallinto-oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 26 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 3Y23-123, YLO/val/127A/5, 27.5.25). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 26 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 asemalla kolme kertaa vuodessa (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näyteasemalla (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvänneasemalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus 1 näyteasemalla kesällä - rehevöitymisseurantaan kuuluva pohjaeläintutkimus seuraavan kerran vuonna 29 Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 26 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (kirje nro 139/5 Mivy 1991) (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2) - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia. Ohjelma on Paavo Ristola Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä (11.4.21, YLO/lup/8/1). - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa 2.6.1974, Itä-Suomen vesioikeus 26.1.1984, nro 92/Va II/84) (kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) - Iitin kunnan Virransillan vesistötarkkailun (as 79, kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (liite 3). Kasviplanktonin klorofylli a -määritys tehtiin standardin SFS- 5772 (etanoliuutto, CP_E) mukaan pakastetuista suodattimista. Analyysit teetettiin Ewica laboratoriot Oy:ssä. 3 SÄÄ JA VESIOLOT Vielä vuoden vaihteessa suuria järviä oli osin avoimena 1, Konniveden Konniselkä jäätyi kuitenkin jo 17.12.25 (Huhtiniemi Aleksi, suullinen tiedonanto). Tammikuu oli hieman tavallista lämpimämpi (kuva 1, liite 4). Tammikuun sadanta oli poikkeuksellisen pieni, reilu neljännes normaalimäärästä. Helmikuun alku ja loppu olivat tavanomaista kylmempiä. Kuukauden sadanta oli puolet normaalista. Maaliskuu oli selvästi tavallista kylmempi ja jäänpaksuudet kasvoivat kuukauden loppuun saakka. Toukokuun alkupuoli oli lähes sateeton, loppupuolella satoi reippaasti. Jäät lähtivät tavanomaiseen aikaan huhtitoukokuun vaihteessa. Kesä oli lämmin ja poikkeuksellisen vähäsateinen. Heinäkuussa satoi alle kolmasosa normaalimäärästä. Järvien pinnat laskivat kymmenillä senteillä. Pintaveden lämpötilat kohosivat korkeiksi. Myös säteilysumma oli kesällä 26 normaalia suurempi, erityisesti heinä-elokuussa (liite 4). Syyskuu oli lämmin. Lokakuussa satoi kaksinkertaisesti normaalimäärään verrattuna. Loppuvuosikin oli normaalia lämpimämpi. Marraskuun alussa lunta oli lähes koko maassa, mutta kuukauden päättyessä lunta oli vain maamme pohjoisosissa. Järvet jäätyivät marraskuun alussa, mutta leuto sää sulatti jäät uudelleen. Joulukuu oli ennätyslämmin, noin 7 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Enimmillään lämmintä oli lähes + 1 C. Myös koko vuoden keskilämpötila oli normaalia korkeampi ja sademäärä normaalia pienempi. 2 16 15 14 lt oc 1 5-5 -1-15 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 sademäärä mm 12 1 8 6 4 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 26 71-26 71- Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Lahdessa vuonna 26 ja ajanjaksolla 1971-2 (Ilmatieteen laitos). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

Virtaamat olivat aivan vuoden loppua lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä (kuva 2). Lokakuussa vettä virtasi alle puolet normaalimäärästä. Vuoden minimivirtaama (1 m 3 /s) mitattiin 27.9.-18.1.26. Vuoden maksimivirtaama mitattiin 29.12. (Vuolenkoski 286 m 3 /s). Vuoden 26 keskivirtaama oli Vuolenkoskella 172 m 3 /s, joka on selvästi alle keskimääräisen virtaaman (MQ 1971-241 m 3 /s) (liite 5). 35 3 25 2 15 1 5 m³/s 1.1. 16.1. 31.1. 15.2. 1.3. 16.3. 31.3. 15.4. 3.4. 15.5. 3.5. 14.6. 29.6. 14.7. 29.7. 13.8. 28.8. 12.9. 27.9. 12.1. 27.1. 11.11. 26.11. 11.12. 26.12. 1971-26 % 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 2. Vuolenkosken virtaama (m 3 /s) 26 ja 1971-2 sekä Vuolenkosken vuoden 26 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson 1971- keskiarvoista (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,4m ja sitä on uusien, 26 voimaan astuneiden, lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 3/4/6 senttimetrillä 6.3./2.2./11.2. alkaen. Kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 26 noin 58 cm ja lasku alkoi helmikuun alussa (kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 26 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan hyvin nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,4m. 77,6 77,4 77,2 77, 76,8 76,6 76,4 1.1. 13.1. 25.1. 6.2. 18.2. 1.3. 13.3. 25.3. 6.4. 18.4. 3.4. 12.5. 24.5. 5.6. 17.6. 29.6. 11.7. 23.7. 1981-26 4.8. 16.8. 28.8. 9.9. 21.9. 3.1. 15.1. 27.1. 8.11. 2.11. 2.12. 14.12. 26.12. Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 26 ja ajanjaksolla 1981-2 (Hertta). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 3

4 KUORMITUS Kesällä 24 Itä-Suomen ympäristölupavirastolta tuli uudet ympäristöluvat Stora Enso Oyj Heinolan flutingtehtaalle, Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalle ja Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Luvista valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätökset 13.4.26. Heinolan kaupungin luvasta ei valitettu. Stora Enson luvasta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta päästöstä on noudatettava muutoksen hausta huolimatta. Kuitulevyn luvasta on valitettu eikä uusi lupa ole vielä lainvoimainen. 4.1 STORA ENSO OYJ Enson alkuvuodesta voimassa olleen jätevesiluvan (Itä-Suomen vesioikeus nro 79/94/, 24.1.1994, Vesiylioikeus 9.6.1995, 12/1995, 1995/26) mukaan jätevesien mukana vesistöön joutuva päästö saa olla enintään seuraava: - BOD7 2 kg/d ja tavoitearvo 3,5 kg/tuotetonni - COD Cr 6 kg/d ja tavoitearvona 1 kg/tuotetonni - kiintoaine (SS) 8 kg/d - kokonaisfosfori (P) 1 kg/d Toukokuusta asti on noudatettu uuden luvan lupaehtoja (ISY 61/4/1, 17.6.24, VaHo 6/98/2, 13.4.26). Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat: kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD7 1 7 kg/d 1 5 kg/d CODCr 6 kg/d 5 kg/d Fosfori 1 kg/d 9 kg/d Kiintoaine 8 kg/d 7 kg/d Typpi (tavoitearvo) 11 kg/d 9 kg/d Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Luparajoissa ei ollut ylityksiä vuonna 26 (kuva 4). Kuormitus oli hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna. Fosforikuormitus on kuitenkin laskenut alle kolmasosaan ja typpi- ja kiintoainekuormitus alle puoleen vuoden 22 tasosta. BOD- ja COD-kuormitus oli noin 6 % vuoden 22 tasosta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

Stora Enso Oyj, BOD7 2 15 luparaja 2/17 kg/vrk kg/vrk 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Stora Enso Oyj, COD Cr kg/vrk 6 5 4 3 2 1 luparaja 6 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 1 2 Stora Enso Oyj, kiintoaine kg/vrk 8 7 6 5 4 3 2 1 luparaja 8 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 1 1 12 Stora Enso Oyj, fosfori kg/vrk 1 8 6 4 2 luparaja 1 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 1 2 kg/vrk 12 1 8 6 4 2 Stora Enso Oyj, typpi tavoiteraja 11 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 1 1 1 2 Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 26 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 5

4.2 SUOMEN KUITULEVY OY Suomen Kuitulevy Oy:n vuonna 26 voimassa olevan jätevesiluvan (Itä-Suomen vesioikeus nro 79/94/, 24.1.1994, Vesiylioikeus 9.6.1995, 12/1995, 1995/26) mukaan jätevesien mukana vesistöön joutuva päästö saa olla enintään seuraava: - BOD7 12 kg/d ja tavoitearvo 8 kg/tuote-m 3 - COD Cr 26 kg/d ja tavoitearvona 18 kg/tuote-m 3 - kiintoaine 2 kg/d - kokonaisfosfori 2 kg/d Päästöarvot tulee saavuttaa yhden kalenterikuukauden keskiarvona käyntivuorokautta kohti. Suomen Kuitulevyllä ei ollut ylityksiä luparajoissa vuonna 26 (kuva 5). Kuormitus laski alle puoleen edellisvuoteen verrattuna kiintoainekuormitusta lukuun ottamatta. Kuormituksen aleneminen oli seurasta uuden haihdutuslaitoksen käyttöönotosta. Vedenkäsittelykyky ei ollut suunnitteluarvojen mukainen, joten muutostöitä tehtiin vielä vuoden 26 puolella. Haihdutuslaitoksen laajennuksen jälkeisen koekäytön yhteydessä tapahtui 11.9. -vesipäästö, jonka sisältämä puuraaka-aines hajotessaan kuluttaa happea. Kymijoen vesi ja ympäristö ry haki tehtaan alapuolelta Kymenvirrasta vielä samana päivänä ylimääräisen vesinäytteen. Tuloksissa ei havaittu ylimääräisen kuormituksen vaikutuksia 2. 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Itä-Suomen vesioikeuden 24.1.1994 (no 79/94/1) antaman päätöksen mukaan Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon jäteveden BOD 7 ATU -arvon tulee olla alle 15 mg/l ja fosforipitoisuuden alle,5 mg/l. Puhdistustehon tulee olla molempien tekijöiden suhteen vähintään 9 %. Kaikki edellä esitetyt arvot tulee saavuttaa neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohitukset mukaan lukien. Uudet lupaehdot (ISY 64/4/1, 17.6.24, VaHo 6/1/2, 13.5.26) astuivat voimaan heinäkuusta alkaen: neljännesvuosikeskiarvoina - BOD 7atu : 1 mgo 2 /l ja 95 %, - kokonaisfosfori: lupaehto,5 mg/l, tavoite,3 mg/l ja 95 %, näytekohtaisina (sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) - COD Cr : 125 mgo 2 /l ja 75 %, - kiintoaine: 35 mg/l tai 9 %. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

Suomen Kuitulevy, BOD7 kg/vrk 12 1 8 6 4 2 luparaja 12 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Suomen Kuitulevy, COD Cr kg/vrk 25 2 15 1 5 luparaja 26 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Suomen Kuitulevy, kiintoaine kg/vrk 2 15 1 5 luparaja 2 kg/vrk 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Suomen Kuitulevy, fosfori 2, 1,5 luparaja 2 kg/vrk kg/vrk 1,,5, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 26 (kg/käyntivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 7

Heinolan kaupungin puhdistamo täytti vuoden 26 ensimmäisellä puolikkaalla luvan pitoisuus- ja puhdistustehovaatimukset. Loppuvuonna fosforin lupaehdot eivät täyttyneet (taulukko 1). Viimeisellä neljänneksellä myöskään BOD:n lupaehdot eivät täyttyneet. Puhdistamon kuormitus oli selvästi suurempaa kuin edellisvuonna, eniten oli kasvanut fosfori- ja kiintoainekuormitus. Taulukko 1. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD7ATU- ja kokonaisfosforipitoisuus ja - reduktioprosentit eri vuosineljänneksillä 26. Lihavoituna tulokset, jotka eivät täyttäneet jakson lupaehtoja. Laskentajakso 1/4 2/4 3/4 4/4 BHK7ATU mg/l 6,9 7,9 5,9 12 reduktio % 97 94 98 93 Kok.P mg/l,27,27,92,76 reduktio % 97 94 91 88 4.4 KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-6 selvästi pienempää kuin 21-2 (kuva 6, liite 6). Vuonna 23 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Enson kuormituksen vähentymisestä. Vuoden 26 typpi- ja fosforikuormitus kasvoi kaupungin puhdistamon kuormituksen noustua. COD- ja BOD-kuormitus pieneni Kuitulevyn kuormituksen vähentyessä. Stora Enso on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin puhdistamolta. Jätevesien happea kuluttava BOD-, COD- ja kiintoainekuormitus oli vuoden 26 sisällä suurimmillaan helmi- ja loka-marraskuussa, fosforikuormitus loka-marraskuussa ja typpikuormitus touko-kesäkuussa. 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedämme Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (kuva 7, liite 7). Jyrängönvirrasta ei ole mitattuja virtaamatietoja. Tämän vuoksi Jyrängönvirran osalta ainevirtaamat on laskettu käyttäen yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Vuodesta 24 lähtien ei ole enää mitattu Sulkavankosken virtaamia. Virtaamatietoina on käytetty vuosien 1994-23 keskiarvoja. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

BOD7-kuormitus kg/vrk 25 2 15 1 5 97 98 99 1 2 3 4 5 6 Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus kg/vrk 16 14 12 1 8 6 4 2 97 98 99 1 2 3 4 5 6 Fosforikuormitus kg/vrk 3 25 2 15 1 5 97 98 99 1 2 3 4 5 6 Typpikuormitus kg/vrk 4 35 3 25 2 15 1 5 97 98 99 1 2 3 4 5 6 COD-kuormitus kg/vrk 9 8 7 6 5 4 3 2 1 97 98 99 1 2 3 4 5 6 Kuva 6. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 1 vuoden ajalta. COD-tuloksia Heinolan jätevedenpuhdistamolta vuodesta 21 alkaen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 9

Kokonaisfosfori 15 kg/vrk 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Jyrängönvirta Vuolenkoski Sulkavankoski Kiintoaine 2 15 kg/vrk 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kokonaistyppi kg/vrk 14 12 1 8 6 4 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 7. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 26 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 26 selvästi normaalia pienempiä, lähes yhtä pieniä kuin vuonna 23, jolloin ne olivat koko tarkkailuohjelman ajan pienimpiä. 24 ainevirtaamat olivat ennätyksellisen suuria. Vuonna 26 Kymijoen kiintoainevirtaamat olivat suurimmillaan heinäkuussa, fosforivirtaamat tammi- ja joulukuussa ja typpivirtaamat helmi- ja joulukuussa (kuva 7). Pienimmillään ainevirtaamat olivat loka-marraskuussa. Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla yleisimmin alle määritysrajan (= 1 mg/l). Tällöin pitoisuutena käytettiin arvoa,5 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus. Taulukossa 2 on esitetty vuoden 26 kuormitusarviot. Konniveden valuma-alueen (14.13) osalta ravinnekuormitusarvio perustuu lähinnä VEPS:iin eli Suomen ympäristökeskuksen Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmään. VEPS:in uusi versio otettiin käyttöön vuonna 24, mutta vuoden 23-6 hajakuormitustietoja ei sinne ole päivitetty. Tältä osin on käytetty vuoden 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

1998-22 keskiarvotietoja. Teollisuuden, yhdyskuntien ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 26 kuormitustiedoista. VEPS käyttää tietolähteinään useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokantaa (VAHTI). Tietokantojen lisäksi VEPS:in tietolähteenä on malleihin, tilastoihin tai tutkimuksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tulevien ravinnevirtaamien osalta käytettiin hyväksi edellä esitettyjä vuoden 26 ainevirtaamalaskelmia. Vuoden 26 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta ravinnekuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (taulukko 2). Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli fosforista 18 % ja typestä 7 %, mikä on suurempi osuus kuin parina edellisenä vuonna, mutta aiempien vuosien tasoa. Eniten ravinteita tulee tietenkin yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan edellisvuosien tasoa, noin 3 %. Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta 26. Konniveden valuma-alueen osalta kuormitusarvio perustuu VEPSin vuoden 1998-22 hajakuormitustietojen keskiarvoihin. Teollisuuden, asutuksen ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan saaduista kuormitustiedoista. Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tuleva ravinnekuormitusarvio perustuu ainevirtaamalaskelmiin. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus 2 499 37,3 18 82 9,3 - Yhdyskunnat 1 387 2,7 83 95 41,6 - Jätteenkäsittely, 2 7 1,2 - Maatalous 464 6,9 8 384 4,2 - Metsätalous 18 2,7 2 68 1,3 - Haja-asutus 482 7,2 2 485 1,2 - Laskeuma 582 8,7 32 593 16,1 - Luonnonhuuhtouma 1 94 16,3 32 5 15,9 - Hulevesi 6,1 36,2 Yhteensä 6 694 1 22 4 1 Konniveden valuma-alue, yht. 6 694 18,3 22 4 7, Ruotsalainen 28 816 78,7 2 59 63 89,9 Räävelinreitti 1 91 3, 87 755 3, Yhteensä 36 61 1 2 88 389 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 11

5 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 26 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa (tulokset liite 8.1). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan maaliskuussa. Maaliskuu (22.-23.3.26) Asemilta 5 ja 8 ei saatu otettua lainkaan talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Muilla asemilla jäänpaksuus vaihteli välillä 4-55 cm. Matinsalmessa (as 6) vesimassa oli tasalämpöistä. Muualla lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli noin kaksi astetta. Alusveden happitilanne oli paras Matinsalmessa (as 6, 7 m) (kuva 8). Hyvä happitilanne selittyy sillä, että vesimassa oli sekoittunutta. Lämpötilakerrostuneilla Ruotsalaisella (as, 47 m), Konniselällä (as 11, 47 m) ja Isosaaren alueella (as 9, 25 m) oli lievää hapenvajausta. Huonoin happikyllästys oli Löysinselän alueella (as 7, 27 m), 31 %, ja Maitiaislahden suulla (as 3, 6 m), 22 %. Näillä asemilla myös alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla (kuva 9). Ruotsalaisella (as ) päällysveden typpipitoisuus oli hieman muita korkeampi. Maitiaislahden suulla (as 3) alusveden sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti oli hieman koholla. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista koko tutkimusalueella (kuvat 9 ja 1). Kesäkuu (13. & 14.6.26) Näytteenottoaikaan pintavedet olivat 13,5-16 o C. Näytteenottoaikaan tutkimusalueella vallitsi lämpötilakerrostuneisuus pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa Kymenvirrassa (as 5) 3,5 o C ja muualla 6-9 o C, paitsi Maitiaislahden suulla (as 3), jossa vesi oli tasalämpöistä. Kesäkuussa kevättäyskierron jälkeen alusveden happitilanne oli koko tutkimusalueella hyvä, Kymenvirrassa (as 5) hieman muita alempi (kuva 8). Konniselällä (as 11) päällysveden typpipitoisuus oli koholla. Maitiaislahden suulla (as 3) pintavedessä fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat hieman muita korkeampia (kuva 9). Kymenvirran alusvedessä (as 5) näkyi selvää jätevesivaikutusta. Sähkönjohtavuus, kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat korkeita. Näytteenottoaikaan Rajavuoren kaatopaikan vanhan tasausaltaan purku (kappale 7) oli meneillään, millä oli oma vaikutuksensa Kymenvirran tuloksiin. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

O 2-kyll.% alusvesi III 26 1 8 6 4 2 3 6 7 9 11 O2-kyll.% alusvesi, VI 26 1 8 6 4 2 3 5 6 7 8 9 11 O 2-kyll.% alusvesi, V III 26 1 8 6 4 2 3 5 6 7 8 9 11 Kuva 8. Alusveden hapen kyllästysaste (%) tutkimusasemilla maalis-, kesä- ja elokuussa 26. As Ruotsalainen, 3 Maitiaislahti, Konnivesi: 5 Kymenvirta, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Elokuu (14.-15.8.26) Näytteenottoaikaan päällysveden keskilämpötila oli Konnivedellä 2 o C. Vesimassa oli lämpötilakerrostunutta koko alueella. Virtausalueella sijaitsevilla asemilla 5 (Kymenvirta) ja 6 (Matinsalmi) sekä Maitiaislahden suulla pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli noin 6-1 o C, muualla 12-14 o C. Konnivedellä lämpötilan harppauskerros sijaitsi 1-15 metrin syvyydessä. Jätevesien vaikutus näkyi alusveden happitilanteessa (kuva 8). Kymenvirrassa (as 5), Matinsalmessa (as 6) ja Maitiaislahden suulla (as 3) happi oli käytännössä loppu. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella (as 7-9) alusveden happikyllästysaste oli noin 4-5 %, Konniselällä (as 11) 6 % ja Ruotsalaisella (as ) 7 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 13

Kokonaisfosfori III 26 Ammoniumtyppi VI 26 3 25 2 5 4 17 ug/l 15 1 5 ug/l 3 2 3 6 7 9 11 1 1 pohja-1 Kokonaisfosfori VI 26 3 5 6 7 8 9 11 1m pohja-1 3 25 Ammoniumtyppi VIII 26 ug/l 2 15 4 34 1 35 5 3 3 5 6 7 8 9 11 1 pohja-1 25 Kokonaisfosfori VIII 26 ug/l 2 3 25 93 15 ug/l 2 15 1 1 5 5 3 5 6 7 8 9 11 3 5 6 7 8 9 11 1 m pohja-1 1m pohja-1 Kuva 9. Kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 26 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Alusvedessä näkyi selvää jätevesivaikutusta Kymenvirrassa (as 5) ja Maitiaislahden suualueella (as 3) (kuvat 9-1). Kymenvirran alusveden ravinnepitoisuudet olivat nitriittinitraattityppeä lukuun ottamatta erittäin korkeita - hapettomissa oloissa vallitsevana typen muotona on ammoniumtyppi. Myös sähkönjohtavuusarvo oli koholla. Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Veden happamuutta kuvaavan ph-arvon osalta alueelliset erot olivat kullakin näytteenottokerralla vähäisiä. Päällysveden ph-arvo oli kesällä hieman suurempi kuin talvella johtuen perustuotannon ph-tasoa kohottavasta vaikutuksesta. Alhaisimmat pharvot esiintyivät alusvedessä huonoissa happioloissa, ja ne olivat tasoa 6,4. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli vakaa eri asemien, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Suurin osa havainnoista oli välillä,22-,24 mmol/l, mikä kuvaa hyvää 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nostaa alusveden alkaliniteettia maksimit olivat elokuussa 26 Maitiaislahden suulla ja Kymenvirrassa mitatut,44 ja,5 mmol/l. COD mg O2/l III 26 Sähkönjohtavuus III 26 1 8 6 4 2 ms/m 2 15 1 5 3 6 7 9 11 3 6 7 9 11 1m pohja-1 1 väli pohja-1 COD mg O2/l VI 26 Sähkönjohtavuus VI 26 1 3 8 6 4 ms/m 25 2 15 1 2 5 3 5 6 7 8 9 11 3 5 6 7 8 9 11 1m pohja-1 1 väli pohja-1 COD mg O2/l VIII 26 Sähkönjohtavuus VIII 26 1 8 6 4 2 3 5 6 7 8 9 11 ms/m 4 35 3 25 2 15 1 5 3 5 6 7 8 9 11 1m pohja-1 1 väli pohja-1 Kuva 1. COD Mn-pitoisuus (O2 mg/l) ja sähkönjohtavuus (ms/m) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 26 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella matala, mikä kuvaa veden kirkkautta. Suurin osa havainnoista oli luokkaa alle 1 mg/l. Maksimipitoisuus oli Maitiaislahden suulla elokuussa 3,5 mg/l. Veden väriarvot olivat pääasiassa tasoa 2-25 mg Pt/l, mikä osoittaa lievää humusleimaa. Suurin väriarvo, 1 mg Pt/l, mitattiin Maitiaislahden suualueen (as 3) käytännössä hapettomasta alusvedestä elokuussa. Syvännehavaintopaikoilla tutkitaan avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa 17-21 µg/l, paitsi Maitiaislahden suulla pitoisuus oli 14 µg/l, ja heinäkuussa muualla 12-14 µg/l, Maitiaislahden suulla 86 µg/l. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli 3-14 µg/l. Alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli erittäin korkea Kymenvirrassa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 15

(as 5). Pitoisuus oli koholla myös Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa elokuussa (kuva 9). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat yleensä hyvin pieniä, noin 2-5 µg/l, paitsi Kymenvirran alusvedessä elokuussa 74 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde (NO2+NO3+NH4 / liuenn. fosfori) vaihteli kesäkuussa Maitiaislahden suun (as 3) 36:sta Isosaaren ja Löysinselän alueen (as 7 & 9) 73:een, ja elokuussa Maitiaislahti 13 Konniselkä 64. Mikäli mineraaliravinteiden typpifosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava 3. Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä 23-19; pienimmillään ravinteiden välinen suhde oli Maitiaislahdella (as 3). Mikäli kokonaisravinteiden typpifosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, on typpi kasvun minimitekijä 3. Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. Näkösyvyys antaa jonkintasoisen yleiskäsityksen jätevesien suorista, näkyvistä vaikutuksista alapuolisessa vesistössä. Maaliskuussa Ruotsalaisella oli näkösyvyyttä 6 m, Maitiaislahden suulla vajaa 4 m ja muualla noin 5 m. Kesällä Konniselällä oli näkösyvyyttä 5 m, Kymenvirrassa ja Matinsalmessa 3 ½ m, Maitiaislahden suulla 2 ½ m ja muualla reilu 4 m (kuva 11). Kesäkuu Heinäkuu Näkösyvyys m 6 5 4 3 2 1 3 5 6 7 8 9 11 Näkösyvyys m 5 4 3 2 1 3 5 6 7 8 9 11 Kuva 11. Näkösyvyys (m) kesänäytteenottokerroilla Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla vuonna 26. 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta asemalta (liite 8.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintoasemilla todella alhaisia, eli yleensä alle määritysrajan (=1 mg/l), ja suurimmillaankin vain 1,8 mg/l. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 26 hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus on yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (kuva 12). Sähkönjohtavuus 26 ms/m 8 7 6 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Väri-arvo 26 mg Pt / l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kokonaistyppi 26 ug / l 8 7 6 5 4 3 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 12. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mg Pt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintoasemilla eri näytteenottokerroilla vuonna 26. Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 26 vakaa, 2-25 mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi on väriltään ruskeampaa. Räävelinreitin veden väriarvo laski vuoden loppua kohden virtaamien pienentyessä (kuva 12). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 17

Typpi Jyrängönvirrassa kokonaistyppipitoisuudet olivat pääasiassa välillä 47-58 µg/l (kuva 12). Vuolenkoskella ja Räävelinreitillä typpipitoisuudet olivat yleensä välillä 52-58 µg/l. Maksimipitoisuus, 67 µg/l, mitattiin Sulkavankoskelta joulukuussa. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet noudattivat vuonna 26 tyypillistä vuodenaikaisvaihtelua. Pitoisuudet olivat suurimmillaan keväällä ylivirtaama-aikaan, koska suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laskee, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtevät taas nousuun. Pääreitin asemien nitraattipitoisuudet eivät eronneet toisistaan. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä on hieman vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (kuva 13). Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu ei vastaa nitraattitypen vaihtelua vaan on yleensä lähes päinvastainen. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin alkuvuodesta ja korkeimmat loppukesällä-syksyllä (kuva 13). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa eli alle 5-16 µg/l. Pistekuormituksesta tuleva ammoniumtyppi näkyi siinä, että pitoisuudet olivat Vuolenkoskella (vuoden tulosten keskiarvo 7,7 µg/l) korkeampia kuin Jyrängönvirrassa (4,5 µg/l). Fosfori Sekä ajallinen että alueellinen vaihtelu huomioon ottaen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kolmella virtahavaintopaikalla välillä 5-9 µg/l (kuvat 13 ja 14). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli lähes sama Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella (5,8 & 5,9 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/ virtaama) oli vuonna 26 tasoa,7 µg/l. Pitoisuusnousu on suurempi kuin parina edellisenä vuonna, mihin vaikuttaa fosforikuormituksen kasvu edellisvuodesta sekä pienemmät virtaamat. Liuennutta kokonaisfosforia oli noin 3-4 µg/l. Jyrängönvirrassa maksimi oli 4 µg/l, Vuolenkoskella 5 µg/l. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken tasossa ei juuri ollut eroa (kuva 14). 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkitaan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 26 fekaalisten streptokokkitulosten mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM päätös 41/1999) uimaveden raja-arvon (2 fek.streptokokkia/1ml). Fekaalisia streptokokkeja esiintyi tutkimusalueella kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 26-6 /1ml. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

NO23-N 26 ug / l 3 25 2 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Jyrängönv Vuolenk Sulkavank NH4-N 26 2 15 ug / l 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kokonaisfosfori 26 ug / l 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 13. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintoasemilla eri näytteenottokerroilla vuonna 26. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 19

Kokonaisfosfori 26 Liukoinen fosfori 26 1 6 ug/l 8 6 4 ug/l 5 4 3 2 2 1 Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Kuva 14. Kokonaisfosforin ja liuenneen kokonaisfosforin (µg/l) pitoisuudet virtahavaintoasemilla vuonna 26. Janan alapää on pienin mitattu arvo, yläpää suurin arvo, sininen laatikko mediaani ja poikkiviivat ovat ylä- ja alakvartiileja. 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesältä 26 kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintoasemalta (liite 8.1). Rehevä Maitiaislahti erottuu selvästi muusta alueesta (kuva 15). Muuten pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Konniselällä ja Ruotsalaisella klorofyllipitoisuudet olivat noin 3,4 µg/l, Matinsalmessa 4,9 µg/l, Maitiaislahden suulla 28 µg/l ja muualla 4,-4,6 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat hieman suurempia kuin edellisvuonna. 5 4 chl a ug/l 3 2 1 3 5 6 7 8 9 11 VI VIII Kuva 15. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 26. Kesän 26 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. Hämeen ympäristökeskuksen seurantajärviin kuului Ruotsalaisen Kaivannonlahti. Siellä ei havaittu sinilevää koko kesänä 4. Hämeen ympäristökeskuksen alueella sinilevää ei havaittu lainkaan kesäkuun alkupuolella, kuten ei aiempinakaan kesinä. Levähavainnot painottuivat heinä-elokuun vaihteeseen ja useimmat havaitut sinileväesiintymät olivat runsaudeltaan vähäisiä. Seurantapaikoilla tehtiin levähavaintoja saman verran kuin edellisenä vuonna. Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan 5 mukaan sinilevätilanne 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

oli lämpimistä vesistä huolimatta keskimääräinen. Syynä saattaa osittain olla vähäsateisuus, minkä vuoksi vesistöihin kulkeutui valumavesien mukana leville käyttökelpoisia ravinteita tavanomaista vähemmän. Runsaimmat esiintymät ajoittuivat tyypilliseen tapaan heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun. Levien määrä lisääntyi tasaisesti heinäkuun loppuun saakka, jolloin levähavaintoja tehtiin hieman keskimääräistä enemmän. Tällöin noin 2 % seurantapaikoista havaittiin sinilevää. Näistä esiintymistä kuitenkin ainoastaan noin 6 % oli runsaita tai erittäin runsaita, muuten levämäärät olivat vähäisiä. Sinileväkausi jatkui lämpimien säiden vuoksi vielä syyskuun puolelle. Oravainen 6 on esittänyt rehevyysluokituksen, jonka mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 3 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 3-1 µg/l, rehevä arvoilla 1-2 µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on yli 2 µg/l. Tämän luokituksen mukaan Ruotsalainen ja Konniselän alue menevät juuri lievästi rehevän puolelle. Myös muu Konnivesi on lievästi rehevää. Maitiaislahden suualue on erittäin rehevä. Tuotantokauden 26 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella lähes koko tutkimusalue oli karua. Maitiaislahden suualueella oli rehevää ja Matinsalmi-Löysinselkä alue lievästi rehevää. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Maitiaislahteen tulee jätevesikuormitusta enää Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaalta, jossa painoväripitoiset pesuvedet puhdistetaan ultrasuodatuksella ja johdetaan jäähdytys- ja hulevesien kanssa Maitiaislahteen. Muut jätevedet (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) johdetaan Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle, jonne kesästä 27 lähtien johdetaan myös ultrasuodatetut pesuvedet. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä. UPM Heinolan vaneritehtaan (entinen Schauman Wood Oy) tukkihautomon allasvedet on johdettu jo vuodesta 1998 lähtien Heinolan kaupungin puhdistamolle ja Maitiaislahteen johdetaan vain sadevesiviemärivedet. Vaneritehdas varastoi poikkeuksellisissa tilanteissa tukkeja Maitiaislahden perukassa, vuonna 26 heinäkuusta syyskuuhun. Varastointiin liittyvästä vesistötarkkailusta on tehty erillinen raportti 7. Vaneritehdas sai uuden ympäristöluvan syyskuussa 24, jossa määrättiin mm. vesistötarkkailusta, mutta valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, josta sai päätöksen toukokuussa 26. Tehdas valitti myös tästä päätöksestä. Maitiaislahden vesistötutkimukset liittyvät Packaging Oy:n velvoitetarkkailuun. Näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa lähtevästä jätevedestä ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (as 3) (kartta liite 1.1). Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavan jäteveden laatu vaihteli suuresti kolmella eri näytteenottokerralla, kuten yleensäkin (taulukko 4). Näytteenottokertojen perusteella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 21

kiintoainepitoisuudet ovat viime vuosina olleet suuria aina keväällä, mutta nyt elokuussa, myös ph oli tuolloin alhainen, 5,2. Bakteeritiheydet olivat suuria. Packaging Oy:n jätevesissä on vain ultrasuodatettuja pesuvesiä, joten sieltä tulevat bakteerit eivät ole ulosteperäisiä, mutta tuloksiin saattavat vaikuttaa myös kaupungin tulvaviemärin vedet. Jätevesien määrää ei varsinaisesti mitata, mutta keskimääräiseksi virtaamaksi on arvioitu 4-5 m 3 /vrk. Tällä virtaamalla ja jäteveden ravinnepitoisuuksilla laskennallinen kuormitus olisi ollut vuonna 26 noin 1 gramma fosforia ja 5-9 grammaa typpeä vuorokaudessa. Packaging Oy:ltä Maitiaislahteen tulevien jätevesien ravinnekuormitus on vuoden 26 näytteenottokertojen perusteella pientä. Taulukko 4. Packaging Oy:n lähtevän jäteveden laatu vuonna 26. Ravinnepitoisuudet on ilmoitettu µg/l. Pvm Kiintoaine mg/l Johtokyky ms/m BOD7 ATU mg/l CODCr mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fek.streptokokit kpl/1ml Kolibak. kpl/ 1ml E.coli kpl/ 1ml 23.3.6 13 11,3 11 31 <2 11 2 4 2 14.6.6 14 32,4 17 12 2 47 37 2 4 2 14.8.6 3 2 12,5 31 44 5 5 25 9 9 11 6 34 Packaging Oy:n velvoitetarkkailuasemista lähimpänä tehtaan purkuputkea sijaitsee ML4 (kartta liite 1.2, tulokset liite 8.3). Packaging Oy:n purkuputken lähialueella on matalaa, joten happitilanne pysyi asemalla ML4 vuonna 26, kuten yleensäkin, hyvänä (kuva 18). Tällä alueella on syvyyttä vain 2-3 metriä. Sekä Maitiaislahden perukassa (ML 3) että asemalla ML 5 alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; myös vuonna 26, paitsi maaliskuun lopulla perukassa oli aiempaa selvästi parempi happitilanne (kuva 19). Asemalla ML5 happi oli elokuussa lähes loppu jo viiden metrin syvyydessä. Kesäkuussakaan alusveden happitilanne ei ollut kovin hyvä rautatiesillan luona ja perukassa (kuva 18). happikyllästys-% 12 1 8 6 4 2 23.3. 14.6. 14.8. ML3, 5m ML4, 1m ML5, 8m Kuva 18. Packaging Oy:n velvoitetarkkailututkimuksen Maitiaislahden näyteasemien alusveden hapen kyllästysaste (%) eri näytteenottokerroilla vuonna 26. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

6 Happikyllästys-% 5 4 3 2 1 <5 <5 <5 <4 <5 <5 <5 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 maalis kesä elo Kuva 19. Alusveden happikyllästysprosentti Maitiaislahden perukassa (ML3) vuosina 1996-26. Elokuun tuloksissa erottui Maitiaislahden perukan (ML3) hapettoman alusveden korkea väriarvo, 12 mgpt/l ja kiintoainepitoisuus 8,5 mg/l. Myös ravinteita oli runsaasti. Kaikki pintaveden bakteerimäärät jäivät selvästi alle EU-normien mukaisten (STM päätös 41/1999) uimaveden raja-arvojen (2 kpl fek. streptokokkia/1 ml, 5 kpl lämpökest. kolia/1 ml, 1 kpl koliformisia/1 ml). Suurimmat pintaveden kokonaiskolimäärät (388 kpl koleja/1 ml) mitattiin rautatiesillan pisteellä elokuussa. E. coleja oli pintavedessä enimmillään 4 kpl/1 ml. Tuotantokauden 26 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti on rehevä (kuva 2). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli elokuussa Maitiaislahden perukassa, 43 µg/l. Alusveden fosforipitoisuus oli talvikerrostuneisuuden lopulla korkein rautatiesillan luona (ML5), 66 µg/l. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli maaliskuussa noin 65 µg/l, suualueella hieman vähemmän. Kesällä typpeä oli 47-64 µg/l (kuva 2). Keväällä Rautatiesillan luona (ML5) lähes hapettoman alusveden typpipitoisuus oli erittäin korkea, 2 4 µg/l. Maitiaislahti on tuotantokauden 26 keskimääräisten klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä (kuva 21). Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta: kun vuonna 2 Maitiaislahden pohjukassa mitattiin kaikkien aikojen suurin klorofyllipitoisuus, 421 µg/l, oli pitoisuus 23 11 µg/l ja nyt 63 µg/l. Maitiaislahden klorofyllipitoisuuksissa ei kuitenkaan ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 23

Kokonaisfosfori päällysvedessä Kokonaistyppi päällysvedessä Kok.P ug/l 5 4 3 2 1 23.3. 14.6. 14.8. Kok.N ug/l 8 7 6 5 4 3 2 1 23.3. 14.6. 14.8. ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaisfosfori alusvedessä Kokonaistyppi alusvedessä 1 24 Kok.P ug/l 7 6 5 4 3 2 1 23.3. 14.6. 14.8. Kok.N ug/l 8 6 4 2 23.3. 14.6. 14.8. ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 2. Maitiaislahden tutkimusasemien kokonaisfosfori- ja typpipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 26 (Huom. asemalla 4 näyte vain 1 metristä). 14.6.26 14.8.26 chl a ug/l 25 2 15 1 5 ML3 ML4 ML5 Heinola3 chl a ug/l 8 6 4 2 ML3 ML4 ML5 Heinola3 Kuva 21. Klorofylli-pitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näyteasemilla ML3 - ML5 ja Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun näyteasemalla 3 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 26. 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy hoiti Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun myös vuonna 26 itse 8. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purun vesistötulokset raportoidaan Kuusakoski Oy:n suostumuksella myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

Yhteensä jätevettä purettiin vuonna 26 Kymenvirtaan 36 m 3, joka on lähes yhtä paljon kuin suurin jätevesimäärä vuonna 24. Purku tapahtui kahdessa erässä; toukoelokuussa ja loka-joulukuussa. Tasausaltaan vesiä purettiin Kymenvirtaan 5.5.-15.8.26 välisenä aikana yhteensä 21 m 3 ja 23.1.-29.12.26 yhteensä 15 m 3. Joulukuun lopussa purku muutettiin ympäri vuoden jatkuvaksi. Samalla tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia vuodelle 27. 7.2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Tasausaltaiden vedestä tutkittiin mm. sähkönjohtavuus, COD Cr, kokonaistyppi ja fosfori, kloridi, metalleja ja AOX (liite 9). Jätevesien purun aikana otettiin näytteitä kuljetusauton säiliöstä. Näytteistä määritettiin joka toinen viikko sähkönjohtavuus, BOD 7, kloridi, kokonaistyppi sekä metalleja. Jäteveden purkamisen vesistövaikutusten seuranta-asemat ovat näyteasema 4 (purkuputken yläpuoli) ja Heinolan yhteistarkkailun näyteasema 5 (purkuputken alapuoli) (kartta liite 1.1). Ohjelman mukaan näytteet tulee ottaa asemilta 4 ja 5 viikko ennen jäteveden purkamisen aloittamista, viikoittain tyhjennyksen aikana ja viikko purkamisen lopettamisen jälkeen. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 1 m ja metri pohjan yläpuolelta. 7.3 KUORMITUS Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä (taulukko 5). Keväällä alkaneen purkujakson aikana vesistöön kohdistuva kloridi- ja typpikuormitus oli huomattavasti suurempi loppuvuoden jaksoon verrattuna. Typen kokonaiskuormitus oli vuonna 26 aiempia vuosia suurempaa. Kloridikuormitus oli hieman pienempää kuin parina edellisenä vuonna. Taulukko 5. Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun kuormitus Kymenvirtaan vuonna 26. Laskennassa on käytetty kuljetusauton säiliön tuloksia. 5.5.-25.6 vanha allas, 26.6.-9.7. uusi allas & 1.7.-15.8. vanha allas (yht. 67 vrk) Jätevesiä 2 9 m 3 23.1.-29.12. uusi allas (44 vrk) Jätevesiä 15 m 3 26 Jätevesiä 36 m 3 kloridi kok.typpi yht.kg 38 14 9 kg/jaksovrk 5 672 222 yht. kg 142 6 5 8 kg/jaksovrk 3 241 131 Yhteensä kg 522 6 2 7 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 25

Tyypillistä vanhan tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena myös korkea sähkönjohtavuus. Myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat suuria. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Kadmiumia oli 2 µg/l ja lyijyä 12 µg/l. Liuottimia oli hieman. Uuden tasausaltaan vesi oli keväällä happea kuluttavan aineksen, typen ja kloridin suhteen selvästi laimeampaa kuin vanhan altaan vesi. Toisaalta kuparipitoisuudet olivat huomattavasti suurempia, 42 µg/l. Kesällä vesienjohtamisjärjestelyjä muutettiin niin, että kaikki vedet alettiin johtamaan uuteen tasausaltaaseen. Syksyllä altaan vesi oli laadultaan enemmän vanhan tasausaltaan veden kaltaista. Fenoleita oli poikkeuksellisen paljon, 4,3 mg/l. Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin tasausaltaiden purun typpikuormitus oli vuoden 26 keväällä alkaneen purkujakson aikana lähdes saman suuruinen kuin Heinolan alueen kaikkien kolmen pistekuormittajan typpikuormitus purun aikana, loppuvuoden jaksolla puolet siitä (vrt. liite 6). Rajavuoren purun typpikuormitus oli hieman suurempaa kuin Enson ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitus (taulukko 2). Kloridikuormitusta ei muilta kuormittajilta juuri tule. 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Asema 4 sijaitsee Heinolan kaupungin ja Suomen Kuitulevy Oy:n kuormitusten alapuolella, mutta Heinolan suurimman kuormittajan Stora Enso Oyj:n kuormituksen, ja samalla myös Kuusakoski Oy:n kaatopaikan jätevesien purun, yläpuolella. Näyteasema 5 sijaitsee kaiken edellä mainitun kuormituksen alapuolella (kartta liite 1.1). Asemalla 5 on yleensä havaittavissa Heinolan alueen jätevesien vaikutuksia. Molemmat näyteasemat sijaitsevat voimakkaan virtauksen alueella. Kuormituksen alapuolella veden laatua seurattiin siis vain yhdellä näyteasemalla, joka sijaitsee noin 3-4 m purkuputkesta sivuttain alavirtaan. Yhdellä alapuolisella näyteasemalla ei saada selvyyttä kaatopaikkavesien laimenemisesta ja leviämisestä Kymenvirrassa. Keväällä jo ennen purun aloittamista alapuolisen pisteen (as 5) alusvedestä oli happi loppunut, sähkönjohtavuus ja kemiallinen hapenkulutus koholla. Vanhan altaan ensimmäisen purun myötä alusveden typpi-, fosfori- ja kloriditulokset kasvoivat (kuva 22, tulokset liitteessä 8.4). Selvä jätevesivaikutus säilyi alusvedessä myös uuden altaan purun ja vanha altaan toisen purkujakson aikana. Typpi- ja kloridipitoisuudet olivat alusvedessä enimmillään 2-3-kertaisia, fosforipitoisuudet lähes 3-kertaisia verrattuna normaalitilanteeseen. Syksyllä kahden kuukauden purkutauon jälkeenkin alusveden ravinnepitoisuudet olivat koholla. Myös happi oli edelleen loppu ja kemiallinen hapenkulutus korkea. Hapettomasta pohjasta vapautui fosforia, pitoisuus oli suurimmillaan peräti 14 µg/l. Loppuvuoden purun vaikutukset eivät olleet kovin voimakkaita, kuormituskin oli tuolloin pienempää. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27

Konniveden yhteistarkkailun kesäkuun näytteet otettiin 13.6.26 eli vanhan altaan purkamisen loppupuolella. Kymenvirran (as 5) alusvedessä oli jätevesivaikutusta, vaikka happikyllästys oli vielä 62 % (tulokset liite 8.1). 15.8. vanhan altaan toisen purkujakson viimeisenä päivänä Kymenvirran (as 5) alusvedessä näkyi selvää jätevesivaikutusta ja happi oli loppunut. Vuolenkoskella ei havaittu normaalista poikkeavia tuloksia purkujen aikana tai jälkeen (kuvat 12-13, tulokset liite 8.2). 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ Arrajärven vedenlaatuseuranta liittyy Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailututkimuksiin (kartta liite 1.3, tulokset liite 8.5). Kalataloustarkkailuun liittyen vuonna 26 pidettiin saaliskirjanpitoa, joka raportoidaan erikseen 9. Kapea, matala salmi erottaa Arrajärven etelä- ja pohjoisosan toisistaan. Talvella pohjoisen Arrajärven (as 1 = 38) päällysveden laatu on lähellä alueen pohjoisosan läpi virtaavan Kymijoen vedenlaatua (vrt. Vuolenkosken tulokset). Vesi oli tasalämpöistä, joten myös alusveden happitilanne oli hyvä (kuva 23). Pinta- ja alusvesi oli vähäravinteista (kuva 24). Vesi oli kirkasta, sillä pohja oli nähtävissä (näkösyvyys yli 4,4 m). Kesällä pohjoisen Arrajärven luonne muuttuu rehevämmäksi. Päällysveden fosforipitoisuuden mukaan alue on lievästi rehevä, klorofyllipitoisuuden mukaan rehevä (kuvat 24 & 25). Kesän fosforipitoisuus oli pienempi kuin viime vuosina keskimäärin. Klorofyllipitoisuus oli selvästi pienempi kuin edellisvuoden huippuarvo. Typpipitoisuus oli aiempaa pienempi, 41 µg/l. Kesäinen näkösyvyys oli pohjoisella Arrajärvellä 2 metriä. Alusveden happitilanne oli nyt kuten edellisinäkin vuosina hyvä veden ollessa lämpötilakerrostumatonta (kuva 23). Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä (as 2=37) vesimassa oli talvella lämpötilakerrostunutta, mutta alusvedessä oli vielä happea jäljellä (kuva 23). Päällysveden fosforipitoisuudet olivat edellisvuosien tasolla (kuva 24). Päällysveden väri- ja COD-arvot sekä näkösyvyys olivat palanneet normaalille tasolle edellisvuodesta. Kesällä eteläisellä Arrajärvellä lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuusaste vaihtelee. Vesimassa oli näytteenottoaikaan 28.8. lähes tasalämpöistä, pintaveden lämpötilan ollessa 2,1 C ja alusvesi oli vain,5 astetta viileämpää. Alusveden happikyllästys oli silti vain 38 % (kuva 23). Vedessä oli edellisvuotta vähemmän fosforia (kuva 24). Kohtuullisen happitilanteen johdosta pohjasta ei juuri vapautunut fosforia. Päällysveden typpipitoisuus oli edellisvuosia pienempi. Fosforipitoisuuden mukaan vesialue oli rehevä ja klorofyllipitoisuuden mukaan erittäin rehevä (kuvat 24 & 25). Näkösyvyys oli 1,1 m. Hygieeniseltä laadultaan Arrajärven vesi on hyvää; vedessä oli kesällä fekaalisia streptokokkeja -1/1 ml. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 27