Ravitsemuskoulutuskysely sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille

Ravitsemuskoulutuskysely sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksila Riikka Suorajärvi-Bron 6.4.2017

Sisällys 1. Kyselyn tavoitteet ja toteutus... 3 2. Johdanto... 5 3. Tulokset... 11 3.1. Vastaajien taustatiedot... 11 3.2. Asiakas- ja potilastyöhön liittyvä ravitsemusohjaus... 14 3.2.1. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä... 14 3.2.2. Ravitsemusohjauksen kysyminen... 16 3.2.3. Ravitsemusohjauksen antaminen... 17 3.2.4. Ravitsemusohjaukseen käytettävä aika... 26 3.2.5. Ravitsemusohjauksen toteutumisen varmistaminen... 28 3.2.6. Ravitsemusohjaukseen käytettävä materiaali... 30 3.2.7. Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen organisaatioissa... 31 3.2.8. Toimiviksi koetut käytännöt asiakkaiden ravitsemusohjauksessa... 33 3.3. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ravitsemukseen liittyvä tietopohja... 33 3.3.1. Tutkintokoulutukseen liittyvä ravitsemuskoulutus... 33 3.3.2. Ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet... 35 3.3.3. Ravitsemusohjauksen tietopohja... 38 3.3.4. Ravitsemusohjauksen osaaminen... 40 3.3.5. Täydennyskoulutuksen tarve... 42 3.3.6. Ravitsemuskoulutuksen aihepiirit... 43 3.4. Kehitettävät asiat, toiveet ja muut kommentit... 49 3.4.1. Ravitsemusohjauksen toteutumisen ja laadun edistäminen organisaatioissa... 49 3.4.2. Ravitsemusterapian toteutumisen edistäminen... 49 3.4.3. Aksilan rooli asiakkaiden ravitsemusohjauksen tukemisessa... 50 3.4.4. Koulutuksen ajankohta ja kesto... 51 3.4.5. Avoimet kommentit... 52 4. Johtopäätökset... 53 5. Lähteet... 56 6. Liitteet... 57 2

1. Kyselyn tavoitteet ja toteutus Tämän ravitsemuskoulutuskyselyn tavoitteena oli kartoittaa ravitsemusohjauksen toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiakastyössä sekä selvittää moniammatillisen henkilöstön ravitsemukseen liittyvää koulutuspohjaa ja koulutustarpeita Etelä-Pohjanmaalla. Kyselyn tulosten perusteella tavoitteena on järjestää jatkossa henkilöstön osaamis- ja koulutustarpeita vastaavaa ravitsemuskoulutusta ja kehittää alueen ravitsemusohjausta huomioiden tuleva sote- ja maakuntauudistus. Kyselyn toteuttamisesta päätettiin Aksilan ohjausryhmässä (27.10.2016), jossa ovat edustettuina yhteistoiminta-alueiden ja sairaanhoitopiirin johtavat viranhaltijat. Kyselyn pohjana on käytetty Johanna Kuivaniemen pro gradu -tutkielmassa (2014) käytettyä kyselylomaketta, jolla selvitettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen liikuntaneuvonnan toteutumista ja koulutustarpeita. Kysely tehtiin yhdessä ravitsemusterapiayksikön kanssa ja suunnattiin kaikille asiakas- ja potilastyötä tekeville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Kyselylomaketta esitestasi marraskuun alussa perushoitaja, sairaanhoitaja, jalkaterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Esitestauksen perusteella kyselylomakkeeseen tehtiin muutoksia. Linkki Webropol-kyselylomakkeeseen (Liite 1) ja saatekirjeet (Liite 2 ja 3) toimitettiin koko Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelle sairaanhoitopiirin postituslistojen avulla. Kysely välitettiin perusterveydenhuollon johtaville lääkäreille ja hoitajille, Seinäjoen keskussairaalan lääkäreille ja osastonhoitajille, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erityistyöntekijöille sekä johtaville sosiaalityöntekijöille. Vastausaikaa kyselyyn oli kolme viikkoa (11.11.-2.12.2016). Ravitsemuskoulutuskyselystä tiedotettiin ensin Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Intrassa ja lisäksi jokaisen viikon alussa pikaviestinä. Lisäksi muistutusviesti ravitsemuskoulutuskyselystä lähetettiin Kuusiolinna Terveys Oy:hyn, Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskukseen, Kuntayhtymä Kaksineuvoiseen ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymään, kun vastauksia oli kyseisiltä alueilta saatu niukasti. Aineisto analysointiin IBM SPSS Statistics 24 ohjelmistolla. Muuttujat luokiteltiin tilastollisia analyysejä varten. Aineistoa analysointiin ristiintaulukoinneilla, joilla tarkasteltiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä eri ammattiryhmien ja yhteistoimintaalueiden välisiä eroja ja yhteyksiä liittyen ravitsemusohjauksen toteutumiseen, ammatti- 3

laisten koulutuspohjaan ja koulutustarpeisiin. Tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin χ²riippumattomuustestillä, Mann-Whitney U-testillä ja Kruskal-Wallis-testillä. Riskitasoksi määritettiin yleisesti käytetty 0,05. Tilastolliset rajat ovat: p < 0,001 tilastollisesti erittäin merkitsevä, p < 0,01 tilastollisesti merkitsevä ja p < 0,05 tilastollisesti melkein merkitsevä. Tulosten prosenttiosuudet on pyöristetty lähimmän kokonaisluvun mukaan. 4

2. Johdanto Laillistettu ravitsemusterapeutti on ravitsemuksen erityisasiantuntija, jonka tehtäviin kuuluvat ravitsemushoidon ja ravitsemukseen liittyvän terveyden edistämisen kehittäminen sekä sairauksien hoitaminen ja ennaltaehkäiseminen (RTY ja Agronomiliitto 2015). Laillistettu ravitsemusterapeutti on terveydenhuollon ainoa ammattiryhmä, jolla on ravitsemushoitoon ja -terapiaan erikoistunut yliopistokoulutus ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) myöntämä oikeus työskennellä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa tai yksityisillä palveluntuottajilla ravitsemusterapeuttina. Lisäksi ravitsemusterapeutit työskentelevät erilaisissa verkostoissa muun muassa sivistystoimessa, liikunta- ja vapaa-ajantoimessa, ruokapalveluissa, elintarviketeollisuudessa ja potilas-, terveys- ja kansalaisjärjestöissä (RTY 2017). Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä työskentelee yhteensä seitsemän laillistettua ravitsemusterapeuttia, joista kuusi työskentelee erikoissairaanhoidossa Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapiayksikössä ja yksi perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikössä Aksilassa. Ravitsemusterapiayksikkö tuottaa sopimusten mukaiset erikoissairaanhoidon ravitsemushoito-, koulutus- ja konsultaatiopalvelut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä (Ravitsemusterapia 2017). Aksila tarjoaa kehittämissuunnittelijan palveluja ammattilaisten ravitsemusosaamisen, ravitsemushoito- ja ohjauskäytäntöjen sekä väestöön kohdistuvan ennaltaehkäisytyön kehittämiseen (EPSHP 2013). Valtakunnallisen suosituksen mukaan ravitsemusterapeuttien tarve perusterveydenhuollossa on vähintään 1/30 000 asukasta, mikä Etelä-Pohjanmaan alueella tarkoittaa yhteensä seitsemän ravitsemusterapeutin työpanosta osana perusterveydenhuoltoa (EPSHP 2013). Etelä-Pohjanmaalla perusterveydenhuollossa ei kuitenkaan ole ravitsemusterapeutin toimia (Kuvio 1). Aloitteita ravitsemusterapeutin toimen perustamiseksi on tehty Seinäjoella ja Kurikassa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Dehkon 2D-hankkeen aikana (2003-2008) yhteistyössä alueen terveyskeskuslääkärin kanssa. Hankkeen loputtua ei perusterveydenhuollossa kuitenkaan ollut ravitsemusterapeutin toimia (Korpi-Hyövälti ym. 2009). 5

Kuvio 1. Perusterveydenhuollon ravitsemusterapeutin virat/toimet sairaanhoitopiireittäin (RTY 2016). 6

Ravitsemusterapiayksikkö myy alueen terveyskeskuksille yksilö- ja ryhmäohjausta sekä ravitsemuskoulutusta (Ravitsemusterapia 2017). Yksittäisinä ostopalveluina toteutettavien ravitsemusterapiapalveluiden ongelmana on, että ravitsemusterapeutti ei voi laajaalaisesti osallistua perusterveydenhuollon ja muiden toimialueiden kehittämiseen kunnassa (EPSHP 2013). Lisäksi erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeutilla ei ole mahdollisuutta ohjata asiakasta perusterveydenhuollon ravitsemusterapeutille, mikä mahdollistaisi ravitsemushoidon seurannan. Kuviossa 2 on esitetty ravitsemusterapiayksikön tarjoamat ravitsemusterapiapalvelut maakunnassa vuosina 2001 2016. Terveyskeskuksissa toteutettujen vastaanottopäivien huippumäärät ajoittuvat vuosille 2009 ja 2011 (Aluetyön tilastot 2017). 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Vastaanottopäivä terveyskeskuksessa Ryhmäohjaus Kuntoutuskurssi Ravitsemuskoulutus Asiantuntijana palaverissa Kuvio 2. Ravitsemusterapiayksikön tarjoamat ravitsemusterapiapalvelut 2001-2016 (Aluetyön tilastot 2017). Kuviossa 3 on esitetty kuntien ja yhteistoiminta-alueiden hyödyntämät ravitsemusterapian ostopalvelut vuonna 2017. Kuusiolinna Terveys Oy ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä hyödyntävät yksityisiä ravitsemusterapiapalveluiden tuottajia. 7

Kuvio 3. Etelä-Pohjanmaan ravitsemusterapian ostopalvelut 2017 (Henkilökohtainen tiedonanto: Ravitsemusterapiayksikkö 2017). Perusterveydenhuollosta on myös mahdollisuus lähettää potilaita suorilla lähetteillä ravitsemusterapiayksikköön. Koska perusterveydenhuollossa ei ole ravitsemusterapeutteja, suurten perusterveydenhuollon potilasryhmien ravitsemushoito vie resursseja syvällistä erityisosaamista vaativien potilaiden ravitsemushoidosta ja työllistää erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeutteja. Kuviossa 4 on esitetty suorien lähetteiden määrä vuosina 2004 2016. Lähetteiden määrä oli suurimmillaan vuonna 2014, jolloin lähetteitä ravitsemusterapiayksikköön tehtiin 159 kappaletta. Lähetteiden määrässä oli tapahtunut laskua 23 % vuodesta 2014 vuoteen 2016 (Aluetyön tilastot 2017). 8

180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuvio 4. Suorien lähetteiden määrä ravitsemusterapiayksikköön Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä 2004-2016 (Aluetyön tilastot 2017). Eniten suoria lähetteitä on ravitsemusterapiayksikköön tullut JIKperuspalveluliikelaitoskuntayhtymästä, Seinäjoen sosiaali- ja terveyskeskuksesta ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisesta (Kuvio 5). Suorien lähetteiden määrä yhteistoiminta-alueittain 2008-2016 300 250 200 204 274 166 177 235 150 100 50 0 27 43 118 100 102 68 76 39 16 16 25 23 16 10 9 5 53 29 29 103 82 10 11 HL01* HL02** HL03*** Yhteensä Kuvio 5. Suorien lähetteiden määrä ravitsemusterapiayksikköön 2008-2016 (Aluetyön tilastot 2017). *HLO1 = Seurantakäynti (30-40 min), joka sisältää tilanteen tarkastamisen ja jatkohoidon. **HLO2 = Ensikäynti (60 min), joka sisältää ravintoanamneesin, ravitsemushoidon suunnittelun ja ohjauksen. ***HLO3 = Vaativa käynti (90 min), joka sisältää aikaa vievän ohjauksen, perusteellisen ravinnonsaannin arvioinnin ja tarvittaessa kirjalliset ohjeet. 9

Koska perusterveydenhuollossa on käytettävissä vain vähän ravitsemusterapeutin palveluja, vastuu asiakkaan ravitsemusohjauksesta ja ravitsemushoitokäytäntöjen kehittämisestä jää usein muille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää, miten ravitsemusohjaus toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiakastyössä, millainen on ammattilaisten ravitsemukseen liittyvä koulutuspohja ja mistä asioista ammattilaiset kaipaavat täydennyskoulutusta. Edellisen kerran sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ravitsemuskoulutustarvetta on kartoitettu Etelä-Pohjanmaalla Dehkon 2D-hankkeen aikana vuonna 2003. Tällöin kyselyyn vastasivat Etelä-Pohjanmaan terveyskeskuksissa ja asemilla työskentelevät diabetestyöstä vastaavat lääkärit ja hoitajat sekä yksityisen työterveyshuollon D2Dvastuulääkärit ja -hoitajat. Kyselyssä erittäin tärkeiksi tai välttämättömiksi koulutusaiheiksi koettiin tällöin painonhallinta ja lihavuuden hoito, elintapaneuvonta, ryhmäohjaustaidot ja mikroalbuminuriavaiheen ravitsemushoito. Koulutusaiheet ohjasivat hankkeen koulutustarjontaa ja aineiston tuottamista sekä vahvistivat hoitohenkilöstön ravitsemusohjauksen osaamista (Korpi-Hyövälti ym. 2009). Sote- ja maakuntauudistuksen myötä olemassa olevat rakenteet ja yhdyspinnat muuttuvat, mutta päävastuu hyvän ravitsemuksen edistämisestä säilyy kunnilla. Tämä tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita hyvinvointia ja terveyttä edistävän ravitsemuksen toteuttamiseen. Hyvä ravitsemus edistää kuntalaisten hyvinvointia ennaltaehkäisemällä kansansairauksia, ylläpitämällä ikääntyneiden toimintakykyä ja vähentämällä väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja. Näin ollen on tärkeää, että terveyttä edistävä ravitsemus on olennainen osa sekä kunnan että sote- ja maakuntaorganisaatioiden hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen toimintaa. 10

3. Tulokset 3.1. Vastaajien taustatiedot Ravitsemuskoulutuskyselyä varten saatiin yhteensä 326 vastausta. Työntekijöistä 199 työskenteli perusterveydenhuollossa ja 125 erikoissairaanhoidossa (Taulukko 1). Vastaajista suurin osa (93 %) oli naisia. Suurin ikäluokka oli 50-59-vuotiaat. Vastaajista vajaalla kolmanneksella oli työkokemusta 6-15 vuotta ja joka neljännellä 26-35 vuotta. Vastanneista suurimmat ammattiryhmät olivat sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja erityistyöntekijät. Työtehtävien ryhmittely on nähtävissä liitteessä 4. Yhteistoiminta-alueista eniten vastauksia saatiin Kuntayhtymä Kaksineuvoisesta. Toimipisteistä eniten vastanneita oli avohoidosta ja osastoilta. Vastaajien ilmoittamat osastot löytyvät liitteestä 5. Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot (n = 326). f % Sukupuoli Mies 22 7 Nainen 300 93 Ikä 29 vuotta 44 14 30-39 vuotta 79 24 40-49 vuotta 84 26 50-59 vuotta 97 30 60 vuotta 22 7 Työtehtävä Lääkäri 26 8 Terveydenhoitaja 64 20 Sairaanhoitaja 115 35 Lähi- tai perushoitaja 37 11 Erityistyöntekijä 43 13 Sosiaalityön ammattilainen 26 8 Johto 15 5 Työkokemus 5 vuotta 49 15 6-15 vuotta 105 32 16-25 vuotta 72 22 26-35 vuotta 80 25 35 vuotta 20 6 Organisaatio JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä 41 13 Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue 20 6 Kuntayhtymä Kaksineuvoinen 50 15 11

Kuusiolinna Terveys Oy 24 7 Lapuan sosiaali- ja terveyskeskus 20 6 Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus 26 8 Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä 18 6 Erikoissairaanhoito 125 38 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2 1 Organisaatio Perusterveydenhuolto 199 61 Erikoissairaanhoito 125 39 Yksikkö Avohoito 139 43 Osasto 82 26 Neuvola 40 13 Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto 25 8 Hoivapalvelut 17 5 Kotihoito 24 8 Työterveyshuolto 5 2 Sosiaalipalvelut 19 6 Muu 5 2 Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi sukupuolen (p-arvo < 0,05), työtehtävän (p-arvo < 0,001) ja yksikön suhteen (p < 0,001) (Taulukko 2). Perusterveydenhuollossa työskentelevistä vastaajista naisia oli 95 % ja erikoissairaanhoidossa 89 %. Perusterveydenhuollossa suurimmat ammattiryhmät vastanneista olivat terveydenhoitajat ja sairaanhoitajat, kun taas erikoissairaanhoidossa suurin osa vastanneista työskenteli sairaanhoitajana. Erikoissairaanhoidon työntekijät työskentelivät ensisijaisesti avohoidossa ja osastoilla, kun taas suurin osa perusterveydenhuollon työntekijöistä työskenteli avohoidossa tai neuvolassa. Muiden taustatietojen osalta ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. 12

Taulukko 2. Vastaajien taustatiedot jaoteltuina perusterveydenhuollon (n = 199) ja erikoissairaanhoidon ryhmiin (n = 125). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito f % f % Sukupuoli Mies 9 5 13 11 Nainen 188 95 110 89 Ikä 29 vuotta 26 13 18 14 30-39 vuotta 48 24 30 24 40-49 vuotta 54 27 29 23 50-59 vuotta 58 29 39 31 60 vuotta 13 7 9 7 Työtehtävä Lääkäri 11 6 15 12 Terveydenhoitaja 64 32 0 0 Sairaanhoitaja 45 23 68 54 Lähi- tai perushoitaja 24 12 13 10 Erityistyöntekijä 24 12 19 15 Sosiaalityön ammattilainen 19 10 7 6 Johto 12 6 3 2 Työkokemus 5 vuotta 32 16 17 14 6-15 vuotta 65 33 38 30 16-25 vuotta 46 23 26 21 26-35 vuotta 45 23 35 28 35 vuotta 11 6 9 7 Yksikkö Avohoito 67 34 70 56 Osasto 21 11 61 48 Neuvola 40 20 0 0 Koulu- ja opiskelija terveydenhuolto 24 12 0 0 Hoivapalvelut 17 9 0 0 Kotihoito 24 12 0 0 Työterveyshuolto 5 3 0 0 Sosiaalipalvelut 17 9 2 2 Muu 3 2 2 2 13

3.2. Asiakas- ja potilastyöhön liittyvä ravitsemusohjaus 3.2.1. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä Enemmistö vastanneista koki ravitsemusohjauksen työssään erittäin tärkeäksi (43 %) tai tärkeäksi (30 %) (Taulukko 3). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä havaittiin myös tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,005). Perusterveydenhuollossa ravitsemusohjausta omassa työssään piti erittäin tärkeänä yli puolet vastaajista ja erikoissairaanhoidossa vajaa kolmannes vastaajista (Kuvio 6). Taulukko 3. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä perusterveydenhuollossa (n = 198), erikoissairaanhoidossa (n = 124) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Ei lainkaan/kovin tärkeä 12 6 12 10 24 8 Melko tärkeä 32 16 29 23 61 19 Tärkeä 53 27 46 37 99 30 Erittäin tärkeä 101 51 37 30 138 43 Yhteensä 198 100 124 100 322 100 % Miten tärkeäksi koet ravitsemusohjauksen omassa työssäsi? 60 50 51 40 37 30 23 27 30 20 16 10 6 10 0 Ei lainkaan tai ei kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Perusterveydenhuolto (n=198) Erikoissairaanhoito (n=124) Kuvio 6. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä omassa työssä. 14

Ikäryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ravitsemusohjauksen tärkeyden kokemisessa (p-arvo < 0,05) (Taulukko 4). Ikäryhmittäin ravitsemusohjaus koettiin tärkeimmäksi 50-59-vuotiaiden ryhmässä, jossa ravitsemusohjauksen koki työnsä kannalta erittäin tärkeäksi yli puolet vastanneista. Sukupuolella tai työkokemuksella ei ollut yhteyttä kokemukseen ravitsemusohjauksen tärkeydestä. Taulukko 4. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä ikäryhmittäin. Ei lainkaan/ kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Ikäryhmä f % f % f % f % 29 vuotta (n = 44) 7 16 9 21 12 27 16 36 30-39 vuotta (n = 79) 6 8 22 28 28 35 23 29 40-49 vuotta (n = 84) 6 7 16 19 20 24 42 50 50-59 vuotta (n = 95) 3 3 11 12 32 34 49 52 60 vuotta (n = 22) 2 9 5 23 9 32 8 36 Yhteensä (n = 324) 24 7 63 19 99 31 138 43 Ammattiryhmistä terveydenhoitajat (71 %) ja lääkärit (58 %) kokivat ravitsemusohjauksen työssään erittäin tärkeäksi (Taulukko 5). Sosiaalityön ammattilaiset ja erityistyöntekijät kokivat ravitsemusohjauksen tärkeyden omassa työssään vähäisimpänä. Erityistyöntekijöistä lähes viides osa ei pitänyt ravitsemusohjausta omassa työssään joko lainkaan tai kovin tärkeänä. Taulukko 5. Kokemus ravitsemusohjauksen tärkeydestä ammattiryhmittäin. Ei lainkaan/ kovin tärkeä Melko tärkeä Tärkeä Erittäin tärkeä Ammattiryhmä f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) 0 0 2 8 9 35 15 58 Terveydenhoitaja (n = 63) 0 0 2 3 16 25 45 71 Sairaanhoitaja (n = 115) 10 9 26 23 42 37 37 32 Lähi- tai perushoitaja (n = 37) 1 3 9 24 10 27 17 46 Erityistyöntekijä (n = 42) 8 19 11 26 13 31 10 24 Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) 3 12 12 46 5 19 6 23 Johto (n = 15) 2 13 1 7 4 27 8 53 15

3.2.2. Ravitsemusohjauksen kysyminen Asiakkaat kysyivät ravitsemusohjausta oma-aloitteisesti vähintään viikoittain yli kolmasosalta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista (Taulukko 6). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä havaittiin myös tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,05). Taulukko 6. Asiakkaan ravitsemukseen liittyvän ohjauksen kysyminen perusterveydenhuollossa (n = 199), erikoissairaanhoidossa (n = 125) ja koko aineistossa (n = 324). Perusterveydenhuolthoito Erikoissairaan- Yhteensä f % f % f % Viikoittain 82 41 36 29 118 36 Kuukausittain 54 27 43 34 97 30 Muutamia kertoja vuodessa tai harvemmin 47 24 42 34 89 28 Ei koskaan 16 8 4 3 20 6 Perusterveydenhuollon henkilökunnalta kysyttiin ravitsemukseen liittyvää ohjausta erikoissairaanhoidon henkilökuntaa useammin (Kuvio 7). Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ikä, sukupuoli tai työtehtävä ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi asiakkaiden ravitsemusohjauksen kysymiseen. % Kuinka usein asiakkaasi kysyy Sinulta oma-aloitteisesti ravitsemukseen liittyvää ohjausta ja neuvontaa? 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 41 29 27 34 34 Viikoittain Kuukausittain Muutamia kertoja vuodessa tai harvemmin Perusterveydenhuolto (n = 199) Erikoissairaanhoito (n = 125) 24 8 3 Ei koskaan Kuvio 7. Asiakkaan ravitsemukseen liittyvän ohjauksen kysyminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselta. 16

Ammattiryhmistä useimmiten ravitsemukseen liittyvää ohjausta kysyttiin lääkäreiltä ja terveydenhoitajilta, joista lähes 70 prosenttia vastasi asiakkaan kysyvän ravitsemusohjausta oma-aloitteisesti vähintään viikoittain (Taulukko 7). Taulukko 7. Asiakkaan ravitsemukseen liittyvän ohjauksen kysyminen ammattiryhmittäin. Viikoittain Kuukausittain Muutamia kertoja vuodessa tai harvemmin Ei koskaan Ammattiryhmä f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) 18 69 6 23 2 8 0 0 Terveydenhoitaja (n = 64) 44 69 13 20 7 11 0 0 Sairaanhoitaja (n = 115) 35 30 46 40 30 26 4 3 Lähi- tai perushoitaja (n = 37) 3 8 9 24 19 51 6 16 Erityistyöntekijä (n = 43) 10 23 11 26 18 42 4 9 Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) 5 19 8 31 10 38 3 12 Johto (n = 15) 3 20 5 33 4 27 3 20 3.2.3. Ravitsemusohjauksen antaminen Useimmille asiakasryhmille ravitsemusohjausta annettiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten toimesta muutaman kerran vuodessa tai harvemmin (Taulukko 8). Taulukossa 8 on huomioitu vain kyseiseen asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita tapaavien ammattilaisten vastaukset. Työikäisille ja ikääntyneille annettiin muita asiakasryhmiä useammin ravitsemusohjausta. Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset asiakasryhmiä tapaavat ja kuinka useasti tapaamisten aikana ravitsemusohjausta annetaan. Taulukko 8. Ravitsemusohjauksen antaminen eri asiakasryhmille perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja koko aineistossa. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Raskaana olevat ja imettävät Viikoittain 16 18 7 11 23 15 Kuukausittain 21 24 9 14 30 19 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 35 40 35 53 70 45 Ei koskaan 16 18 15 23 31 20 Imeväisikäiset 17

Viikoittain 19 26 8 24 27 25 Kuukausittain 15 20 8 24 23 21 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 28 38 7 21 35 33 Ei koskaan 12 16 10 30 22 21 Leikki-ikäiset Viikoittain 23 29 4 13 27 24 Kuukausittain 18 23 6 19 24 21 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 25 31 13 41 38 34 Ei koskaan 14 18 9 28 23 21 Kouluikäiset Viikoittain 22 26 3 8 25 20 Kuukausittain 19 22 13 33 32 26 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 31 36 14 36 45 36 Ei koskaan 13 15 9 23 22 18 Opiskelijat Viikoittain 20 20 11 12 31 16 Kuukausittain 21 21 22 25 43 23 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 49 49 41 46 92 47 Ei koskaan 11 11 15 17 26 14 Työikäiset Viikoittain 40 29 34 30 74 29 Kuukausittain 51 37 38 34 89 35 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 39 28 35 31 74 29 Ei koskaan 9 7 6 5 15 6 Ikääntyneet Viikoittain 68 46 32 31 100 40 Kuukausittain 43 29 27 26 71 28 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 26 18 40 39 67 26 Ei koskaan 10 7 4 4 14 6 Taulukkoon 9 on kuvattu eri asiakasryhmille annettavan ravitsemusohjauksen määrä ammattiryhmittäin. Taulukossa on huomioitu vain kyseiseen asiakasryhmään kuuluvia asiakkaita tapaavien ammattilaisten vastaukset. Useimmiten ravitsemusohjausta raskaana oleville ja imettäville sekä lapsille ja nuorille antoivat terveydenhoitajat. Työikäisille ja ikääntyneille ravitsemusohjausta useimmiten antoi lääkäri. Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset asiakasryhmiä tapaavat ja kuinka useasti tapaamisten aikana ravitsemusohjausta annetaan. 18

Taulukko 9. Asiakasryhmille annettu ravitsemusohjaus ammattiryhmittäin. Yleisimmät vastaukset ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa lihavoituna. Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa Ei koskaan f % f % f % f % Raskaana olevat ja imettävät Lääkäri (n = 24) 3 18 8 47 5 29 1 6 Terveydenhoitaja (n = 62) 11 38 7 24 9 31 2 7 Sairaanhoitaja (n = 113) 6 11 5 9 32 58 12 22 Lähi- tai perushoitaja (n = 32) 0 0 1 8 5 42 6 50 Erityistyöntekijä (n = 39) 3 13 4 17 11 48 5 22 Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) 0 0 3 23 7 54 3 23 Johto (n = 7) 0 0 2 29 3 43 2 29 Imeväisikäiset Lääkäri (n = 10) 4 40 4 40 1 10 1 10 Terveydenhoitaja (n = 23) 12 52 6 26 4 17 1 4 Sairaanhoitaja (n = 37) 5 14 5 14 16 43 11 30 Lähi- tai perushoitaja (n = 8) 0 0 1 13 5 63 2 25 Erityistyöntekijä (n = 17) 4 24 4 24 4 24 5 29 Sosiaalityön ammattilainen (n = 8) 1 13 2 25 3 38 2 25 Johto (n = 4) 1 25 1 25 2 50 0 0 Leikki-ikäiset Lääkäri (n = 13) 5 38 4 31 3 23 1 8 Terveydenhoitaja (n = 22) 10 45 8 36 3 14 1 5 Sairaanhoitaja (n = 33) 2 6 4 12 18 55 9 27 Lähi- tai perushoitaja (n = 9) 2 22 1 11 3 33 3 33 Erityistyöntekijä (n = 20) 5 25 4 20 6 30 5 25 Sosiaalityön ammattilainen (n = 9) 1 11 2 22 4 44 2 22 Johto (n = 6) 2 33 1 17 1 17 2 33 Kouluikäiset Lääkäri (n = 17) 3 21 6 43 4 29 1 7 Terveydenhoitaja (n = 30) 14 52 7 26 3 11 3 11 Sairaanhoitaja (n = 81) 3 8 8 20 21 53 8 20 Lähi- tai perushoitaja (n = 17) 1 11 1 11 4 44 3 33 Erityistyöntekijä (n = 24) 3 15 7 35 6 30 4 20 Sosiaalityön ammattilainen (n = 15) 0 0 1 11 6 67 2 22 Johto (n = 8) 1 20 2 40 1 20 1 20 Opiskelijat Lääkäri (n = 24) 5 29 5 29 5 29 2 12 Terveydenhoitaja (n = 62) 11 37 7 23 11 37 1 3 Sairaanhoitaja (n = 113) 10 12 17 21 44 54 10 12 Lähi- tai perushoitaja (n = 32) 0 0 4 24 7 41 6 35 Erityistyöntekijä (n = 39) 3 13 6 25 14 58 1 4 Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) 1 7 3 20 8 53 3 20 19

Johto (n = 7) 1 13 1 13 3 38 3 38 Työikäiset Lääkäri (n = 24) 11 46 11 46 2 8 0 0 Terveydenhoitaja (n = 37) 14 38 16 43 7 19 0 0 Sairaanhoitaja (n = 101) 30 30 38 38 29 29 4 4 Lähi- tai perushoitaja (n = 23) 1 4 8 35 12 52 2 9 Erityistyöntekijä (n = 36) 12 33 9 25 12 33 3 8 Sosiaalityön ammattilainen (n = 23) 5 22 7 30 8 35 3 13 Johto (n = 10) 1 10 2 20 4 40 3 30 Ikääntyneet Lääkäri (n = 24) 14 61 6 26 3 13 0 0 Terveydenhoitaja (n = 36) 21 58 10 28 5 14 0 0 Sairaanhoitaja (n = 103) 41 40 33 32 26 25 3 3 Lähi- tai perushoitaja (n = 34) 8 24 5 15 16 47 5 15 Erityistyöntekijä (n = 30) 9 30 9 30 9 30 3 10 Sosiaalityön ammattilainen (n = 18) 6 33 6 33 5 28 1 6 Johto (n = 8) 1 13 2 25 3 38 2 25 Perusterveydenhuollon ammattilaiset antoivat ravitsemusohjausta asiakkaille viikoittain hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ylipainoon ja painonhallintaan, sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 1 ja 2 diabetekseen liittyen (Taulukko 10). Erikoissairaanhoidossa viikoittaisen ravitsemusohjauksen aihepiirejä olivat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä ylipaino ja painonhallinta. Muihin aihepiireihin liittyvää ravitsemusohjausta vastaajat useimmiten antoivat muutaman kerran vuodessa tai harvemmin. Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset tapaavat asiakkaita, joiden ohjaustarve liittyy kyseisiin aihepiireihin ja kuinka useasti tapaamisten aikana aihepiireihin liittyvää ravitsemusohjausta annetaan. Taulukko 10. Ravitsemusohjauksen antaminen eri aihepiireihin liittyen perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja koko aineistossa. Yleisimmät vastaukset on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Viikoittain 108 57 51 45 159 53 Kuukausittain 44 23 32 28 78 25 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 24 13 28 25 52 17 Ei koskaan 12 6 3 3 15 5 Ylipaino ja painonhallinta 20

Viikoittain 78 41 33 28 111 36 Kuukausittain 61 32 45 38 106 34 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 37 19 30 25 67 22 Ei koskaan 14 7 11 9 25 8 Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet Viikoittain 58 35 25 25 83 31 Kuukausittain 52 32 27 27 79 30 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 37 22 29 29 66 25 Ei koskaan 18 11 20 20 38 14 Tyypin 1 ja 2 diabetes Viikoittain 63 35 29 26 92 32 Kuukausittain 54 30 31 28 85 29 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 40 22 37 33 77 27 Ei koskaan 21 12 14 13 35 12 Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Viikoittain 39 23 16 16 55 21 Kuukausittain 55 33 21 21 76 28 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 49 29 39 39 88 33 Ei koskaan 24 14 24 24 48 18 Syöpäsairaudet Viikoittain 8 6 11 12 19 8 Kuukausittain 30 21 18 20 48 20 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 68 47 39 43 107 46 Ei koskaan 39 27 22 24 61 26 Keliakia Viikoittain 6 4 5 5 11 4 Kuukausittain 39 24 15 15 54 21 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 86 52 47 48 133 51 Ei koskaan 34 21 30 31 64 24 Ruoka-aineallergiat Viikoittain 24 14 6 6 30 11 Kuukausittain 58 34 24 23 82 29 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 59 34 50 48 109 39 Ei koskaan 32 18 25 24 57 21 Suolistosairaudet Viikoittain 11 7 9 9 20 8 Kuukausittain 47 30 20 20 67 26 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 64 40 41 41 105 41 21

Ei koskaan 37 23 30 30 67 26 Neurologiset sairaudet Viikoittain 12 8 11 12 23 9 Kuukausittain 29 19 16 17 45 18 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 67 44 34 36 101 41 Ei koskaan 46 30 34 36 80 32 Vajaaravitsemus Viikoittain 28 18 15 15 43 17 Kuukausittain 45 29 31 30 76 30 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 55 36 41 40 96 37 Ei koskaan 26 17 16 16 42 16 Haavojen paraneminen Viikoittain 20 14 11 13 31 14 Kuukausittain 41 29 27 31 68 30 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 51 36 29 34 80 35 Ei koskaan 29 21 19 22 48 21 Kirurgia Viikoittain 6 6 11 14 17 9 Kuukausittain 20 19 15 20 35 20 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 42 41 31 41 73 41 Ei koskaan 35 34 19 25 54 30 Kuntoutus Viikoittain 16 13 14 15 30 14 Kuukausittain 37 30 26 29 63 29 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 46 37 34 37 80 37 Ei koskaan 26 21 17 19 43 20 Tehohoito Viikoittain 1 3 6 13 7 8 Kuukausittain 5 13 12 27 17 20 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 13 33 16 36 29 35 Ei koskaan 20 51 11 24 31 37 Syömishäiriöt Viikoittain 6 6 10 12 16 9 Kuukausittain 22 21 13 15 35 19 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 55 53 46 55 101 54 Ei koskaan 21 20 15 18 36 19 Mielenterveysongelmat Viikoittain 21 13 21 21 42 16 22

Kuukausittain 48 30 26 25 74 28 Muutaman kerran vuodessa tai harvemmin 53 34 34 33 87 33 Ei koskaan 36 23 21 21 57 22 Ammattiryhmittäin eri aihepiireihin liittyvää ravitsemusohjausta antoi useimmiten terveydenhoitaja, lääkäri, sairaanhoitaja tai erityistyöntekijä (Taulukko 11). Vastausten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka usein ammattilaiset tapaavat asiakkaita, joiden ohjaustarve liittyy kyseisiin aihepiireihin ja kuinka useasti tapaamisten aikana ravitsemusohjausta annetaan. Taulukko 11. Ammattiryhmittäin annettu ravitsemusohjaus aihepiireittäin. Yleisimmät vastaukset ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa lihavoituna. Viikoittain Kuukausittain Muutaman kerran vuodessa Ei koskaan f % f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Lääkäri (n = 22) 14 64 6 27 2 9 0 0 Terveydenhoitaja (n = 60) 51 85 6 10 3 5 0 0 Sairaanhoitaja (n = 110) 50 46 35 32 21 19 4 4 Lähi- tai perushoitaja (n = 34) 13 38 10 29 8 24 3 9 Erityistyöntekijä (n = 39) 18 46 7 18 11 28 3 8 Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) 8 31 11 42 5 19 2 8 Johto (n = 13) 5 39 3 23 2 15 3 23 Ylipaino ja painonhallinta Lääkäri (n = 25) 11 44 8 32 5 20 1 4 Terveydenhoitaja (n = 62) 40 65 18 29 4 7 0 0 Sairaanhoitaja (n = 112) 36 32 47 42 23 21 6 5 Lähi- tai perushoitaja (n = 34) 4 12 12 35 11 32 7 21 Erityistyöntekijä (n = 40) 12 30 10 25 11 28 7 18 Sosiaalityön ammattilainen (n = 24) 5 21 8 33 9 38 2 8 Johto (n = 14) 3 21 5 36 4 29 2 14 Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet Lääkäri (n = 21) 10 48 6 29 4 19 1 5 Terveydenhoitaja (n = 51) 23 45 17 33 11 22 0 0 Sairaanhoitaja (n = 101) 35 35 28 28 26 26 12 12 Lähi- tai perushoitaja (n = 32) 3 9 10 31 10 31 9 28 Erityistyöntekijä (n = 32) 7 22 9 28 6 19 10 31 Sosiaalityön ammattilainen (n = 20) 5 25 5 25 6 30 4 20 Johto (n = 11) 0 0 4 36 4 36 3 27 Tyypin 1 ja 2 diabetes 23

Lääkäri (n = 22) 11 50 5 23 5 23 1 5 Terveydenhoitaja (n = 56) 19 34 22 39 15 27 0 0 Sairaanhoitaja (n = 109) 40 37 33 30 25 23 11 10 Lähi- tai perushoitaja (n = 35) 6 17 10 29 13 37 6 17 Erityistyöntekijä (n = 35) 9 26 8 23 8 23 10 29 Sosiaalityön ammattilainen (n = 22) 5 23 6 27 6 27 5 23 Johto (n = 12) 2 17 2 17 5 42 3 25 Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Lääkäri (n = 20) 4 20 5 25 9 45 2 10 Terveydenhoitaja (n = 55) 14 26 18 33 21 38 2 4 Sairaanhoitaja (n = 98) 21 21 31 32 29 30 17 17 Lähi- tai perushoitaja (n = 31) 2 7 10 32 9 29 10 32 Erityistyöntekijä (n = 31) 7 23 9 29 9 29 6 19 Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) 6 29 2 10 6 29 7 33 Johto (n = 12) 1 8 1 8 5 42 5 42 Syöpäsairaudet Lääkäri (n = 21) 5 24 7 33 4 19 5 24 Terveydenhoitaja (n = 41) 2 5 11 27 25 61 3 7 Sairaanhoitaja (n = 95) 10 11 19 20 46 48 20 21 Lähi- tai perushoitaja (n = 26) 1 4 1 4 13 50 11 42 Erityistyöntekijä (n = 25) 0 0 5 20 10 40 10 40 Sosiaalityön ammattilainen (n = 19) 1 5 4 21 6 32 8 42 Johto (n = 9) 0 0 1 11 3 33 5 56 Keliakia Lääkäri (n = 18) 2 11 5 28 4 22 7 39 Terveydenhoitaja (n = 57) 1 2 11 19 43 75 2 4 Sairaanhoitaja (n = 99) 3 3 26 26 49 50 21 21 Lähi- tai perushoitaja (n = 30) 1 3 2 7 16 53 11 37 Erityistyöntekijä (n = 29) 3 10 6 21 7 24 13 45 Sosiaalityön ammattilainen (n = 20) 1 5 3 15 9 45 7 35 Johto (n = 11) 0 0 1 9 5 46 5 46 Ruoka-aineallergiat Lääkäri (n = 21) 4 19 3 14 8 38 6 29 Terveydenhoitaja (n = 58) 11 19 28 48 17 29 2 3 Sairaanhoitaja (n = 102) 5 5 29 28 49 48 19 19 Lähi- tai perushoitaja (n = 34) 3 9 4 12 18 53 9 27 Erityistyöntekijä (n = 31) 7 23 6 19 6 19 12 39 Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) 0 0 8 38 6 29 7 33 Johto (n = 13) 0 0 4 31 5 39 4 31 Suolistosairaudet Lääkäri (n = 20) 4 20 4 20 6 30 6 30 Terveydenhoitaja (n = 51) 3 6 18 35 27 53 3 6 Sairaanhoitaja (n = 101) 8 8 27 27 43 43 23 23 Lähi- tai perushoitaja (n = 32) 3 9 6 19 14 44 9 28 24

Erityistyöntekijä (n = 25) 2 8 3 12 7 28 13 52 Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) 0 0 7 33 5 24 9 43 Johto (n = 11) 0 0 2 18 3 27 6 55 Neurologiset sairaudet Lääkäri (n = 18) 4 22 4 22 3 17 7 39 Terveydenhoitaja (n = 46) 2 4 11 24 27 59 6 13 Sairaanhoitaja (n = 98) 7 7 15 15 46 47 30 31 Lähi- tai perushoitaja (n = 30) 3 10 5 17 12 40 10 33 Erityistyöntekijä (n = 30) 5 17 5 17 7 23 13 43 Sosiaalityön ammattilainen (n = 19) 2 11 3 16 6 32 8 42 Johto (n = 10) 0 0 2 20 1 10 7 70 Vajaaravitsemus Lääkäri (n = 22) 5 23 10 46 3 14 4 18 Terveydenhoitaja (n = 47) 7 15 17 36 20 43 3 6 Sairaanhoitaja (n = 101) 18 18 28 28 43 43 12 12 Lähi- tai perushoitaja (n = 32) 5 16 8 25 12 38 7 22 Erityistyöntekijä (n = 25) 4 16 4 16 9 36 8 32 Sosiaalityön ammattilainen (n = 20) 4 20 8 40 5 25 3 15 Johto (n = 12) 0 0 2 17 5 42 5 42 Haavojen paraneminen Lääkäri (n = 17) 5 29 4 24 4 24 4 24 Terveydenhoitaja (n = 36) 4 11 9 25 20 56 3 8 Sairaanhoitaja (n = 91) 12 13 40 44 31 34 8 9 Lähi- tai perushoitaja (n = 30) 4 13 7 23 11 37 8 27 Erityistyöntekijä (n = 23) 4 17 2 9 7 30 10 44 Sosiaalityön ammattilainen (n = 19) 2 11 3 26 6 32 8 42 Johto (n = 11) 0 0 3 27 1 9 7 64 Kirurgia Lääkäri (n = 17) 5 29 3 18 3 18 6 35 Terveydenhoitaja (n = 24) 1 4 8 33 12 50 3 13 Sairaanhoitaja (n = 67) 8 12 16 24 33 49 10 15 Lähi- tai perushoitaja (n = 22) 0 0 2 9 9 41 11 50 Erityistyöntekijä (n = 23) 2 9 2 9 10 44 9 39 Sosiaalityön ammattilainen (n = 18) 1 6 3 17 5 28 9 50 Johto (n = 8) 0 0 1 13 1 13 6 75 Kuntoutus Lääkäri (n = 17) 3 18 3 18 8 47 3 18 Terveydenhoitaja (n = 39) 2 5 9 23 28 72 0 0 Sairaanhoitaja (n = 68) 5 7 12 18 40 59 11 16 Lähi- tai perushoitaja (n = 17) 0 0 1 6 10 59 6 35 Erityistyöntekijä (n = 23) 4 17 6 26 7 30 6 26 Sosiaalityön ammattilainen (n = 14) 1 7 3 21 5 36 5 36 Johto (n = 12) 1 8 1 8 5 42 5 42 Tehohoito 25

Lääkäri (n = 10) 2 20 2 20 4 40 2 20 Terveydenhoitaja (n = 6) 0 0 1 17 4 67 1 17 Sairaanhoitaja (n = 29) 3 10 8 28 11 38 7 24 Lähi- tai perushoitaja (n = 12) 1 8 2 17 5 42 4 33 Erityistyöntekijä (n = 8) 1 13 0 0 3 38 4 50 Sosiaalityön ammattilainen (n = 11) 0 0 3 27 1 9 7 64 Johto (n = 8) 0 0 1 13 1 13 6 75 Syömishäiriöt Lääkäri (n = 17) 3 18 3 18 8 47 3 18 Terveydenhoitaja (n = 39) 2 5 9 23 28 72 0 0 Sairaanhoitaja (n = 68) 5 7 12 18 40 59 11 16 Lähi- tai perushoitaja (n = 17) 0 0 1 6 10 59 6 35 Erityistyöntekijä (n = 23) 4 17 6 26 7 30 6 26 Sosiaalityön ammattilainen (n = 14) 1 7 3 21 5 36 5 36 Johto (n = 12) 1 8 1 8 5 42 5 42 Mielenterveysongelmat Lääkäri (n = 18) 4 22 6 33 3 17 5 28 Terveydenhoitaja (n = 52) 4 8 19 37 25 48 4 8 Sairaanhoitaja (n = 93) 22 24 17 18 32 34 22 24 Lähi- tai perushoitaja (n = 30) 4 13 7 23 9 30 10 33 Erityistyöntekijä (n = 35) 3 9 12 34 9 26 11 31 Sosiaalityön ammattilainen (n = 21) 5 24 9 43 6 29 1 5 Johto (n = 13) 2 15 4 31 3 23 4 31 3.2.4. Ravitsemusohjaukseen käytettävä aika Puolet erikoissairaanhoidon ja 40 % perusterveydenhuollon henkilöstöstä koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan oman työn ohella riittävänä (Taulukko 12). Kuitenkin kolmasosa vastanneista koki, ettei ravitsemusohjaukselle ole riittävästi aikaa oman työn ohella. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu taustatekijöiden suhteen. Perusterveydenhuollossa ravitsemusohjaukseen käytettävä aika koettiin erikoissairaanhoitoa vähäisempänä, mutta näiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa (Kuvio 8). Kysymyksen avoimissa vastauksissa osa vastaajista kertoi, ettei ravitsemusohjaus kuulu omiin työtehtäviin tai ettei ravitsemusohjaukselle ole tarvetta (Liite 6). Kommenteissa vastaajat kokivat ravitsemuksesta keskustelun luontevaksi samalla, kun käydään läpi asiakkaan elämäntilannetta ja muita elintapoja. 26

Taulukko 12. Kokemus ravitsemusohjaukseen käytettävästä ajasta perusterveydenhuollossa (n = 198), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 320). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Riittävästi aikaa 79 40 61 50 140 44 Ei riittävästi aikaa 64 32 32 26 96 30 Ei lainkaan aikaa 9 5 5 4 14 4 En osaa sanoa 31 16 16 13 47 15 Muu 15 8 8 7 23 7 % 60 50 40 Minkälaiseksi koet ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrän asiakastyössäsi oman työsi ohella? 40 50 30 32 26 20 16 13 10 5 4 8 7 0 Riittävästi aikaa Ei riittävästi aikaa Ei lainkaan aikaa En osaa sanoa Muu Perusterveydenhuolto (n = 198) Erikoissairaanhoito (n = 122) Kuvio 8. Ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrä asiakastyössä. Yli puolet terveydenhoitajista koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan riittävänä, kun taas lääkäreistä ajan riittävänä koki vain vajaa kolmasosa (Taulukko 13 ja Kuvio 9). Lääkäreistä lähes puolet koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan riittämättömänä ja 12 % koki, ettei ravitsemusohjaukseen ollut lainkaan aikaa. 27

Taulukko 13. Kokemus ravitsemusohjaukseen käytettävästä ajasta ammattiryhmittäin. Ei Riittävästi Ei lainkaan En osaa riittävästi aikaa aikaa sanoa aikaa Muu Ammattiryhmät f % f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) 8 31 12 46 3 12 3 12 0 0 Terveydenhoitaja (n = 64) 34 53 26 41 0 0 2 3 2 3 Sairaanhoitaja (n = 113) 49 43 39 35 3 3 18 16 4 4 Lähi- tai perushoitaja (n = 36) 15 42 8 22 4 11 8 22 1 3 Erityistyöntekijä (n = 43) 20 47 3 7 3 7 11 26 6 14 Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) 12 48 5 20 1 4 3 12 4 16 Johto (n = 15) 3 20 3 20 0 0 3 20 6 40 % Minkälaiseksi koet ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrän asiakastyössäsi oman työsi ohella? 60 50 40 30 20 10 0 46 31 12 12 0 53 41 0 3 43 42 35 22 22 16 11 3 3 4 3 47 48 40 26 20 20 20 20 16 14 12 7 7 4 0 Riittävästi aikaa Ei riittävästi aikaa Ei lainkaan aikaa En osaa sanoa Muu Kuvio 9. Ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan määrä ammattiryhmittäin. 3.2.5. Ravitsemusohjauksen toteutumisen varmistaminen Jos asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan, useimmiten potilas ohjataan eteenpäin hoitopolun mukaisesti, Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapeutille tai oman organisaation ravitsemusterapeutille (Taulukko 14). Koska alueen orga- 28

nisaatioissa ei ole omia ravitsemusterapeutin toimia, on perusterveydenhuollossa ostopalveluina järjestettävät ravitsemusterapiapalvelut kaiketi mielletty perusterveydenhuollossa oman organisaation ravitsemusterapeutin palveluiksi. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapeutin (p < 0,001) ja muun terveydenhuollon ammattilaisten konsultoinnissa (p < 0,001) sekä kirjallisen materiaalin (p < 0,05), potilasliittojen verkkosivujen (p < 0,05) ja muiden ravitsemusaiheisten verkkosivujen (p < 0,05) käytössä. Perusterveydenhuollossa potilas ohjataan erikoissairaanhoitoa useammin muulle terveydenhuollon ammattilaiselle ravitsemusterapeutin sijaan, yleisimmin terveydenhoitajalle tai diabeteshoitajalle (Taulukko 15). Lisäksi perusterveydenhuollossa käytetään erikoissairaanhoitoa enemmän kirjallista ohjausmateriaalia ja ravitsemusaiheisia verkkosivustoja. Erikoissairaanhoidossa potilas ohjataan yleisimmin Seinäjoen keskussairaalan ravitsemusterapeutille (59 % vastanneista). Taulukko 14. Ravitsemusohjauksen toteutuminen, jos asiakkaan ravitsemusohjauksen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan perusterveydenhuollossa (n = 192), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 314). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hoitopolku 52 27 30 25 82 26 Oman organisaation ravitsemusterapeutti 59 31 49 40 108 34 Keskussairaalan ravitsemusterapeutti 64 33 70 57 134 43 Yksityisen sektorin ravitsemusterapeutti 2 1 1 1 3 1 Muu terveydenhuollon ammattilainen 58 30 15 12 73 23 Kirjallinen ohjausmateriaali 56 29 21 17 77 25 Potilasliiton tai -järjestön verkkosivut 46 24 17 14 63 20 Muu verkkosivusto 13 7 2 2 15 5 Ei tietoa, minne ohjaisi potilaan 18 9 5 4 23 7 En osaa sanoa 13 7 4 3 17 5 Muuten 6 3 1 1 7 2 29

Taulukko 15. Ammattihenkilöt, joille asiakas ohjataan perusterveydenhuollossa (n = 53), erikoissairaanhoidossa (n = 12) ja koko aineistossa (n = 65). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Terveydenhoitaja 24 45 1 8 25 39 Diabeteshoitaja 18 34 6 50 24 37 Sairaanhoitaja 4 8 4 33 8 12 Erityistyöntekijä 7 13 1 8 8 12 3.2.6. Ravitsemusohjaukseen käytettävä materiaali Yleisimpiä ravitsemusohjauksessa käytettäviä materiaaleja olivat valtakunnallinen ohjausmateriaali sekä sairaanhoitopiirin ja oman organisaation tuottamat materiaalit (Taulukko 16). Perusterveydenhuollossa käytetyimpiä materiaaleja olivat valtakunnallisen ohjausmateriaalin lisäksi sairaanhoitopiirin tuottama ohjausmateriaali ja erikoissairaanhoidossa oman organisaation tuottama ohjausmateriaali. Ohjausmateriaalia ei käyttänyt 25 % vastaajista. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ravitsemusohjauksessa käytettävän ohjausmateriaalin suhteen löytyi tilastollisesti merkitsevä ero valtakunnallisen ohjausmateriaalin (p < 0,001), liittojen- ja yhdistysten tarjoamien maksuttomien materiaalien (p < 0,005) ja elintarviketeollisuuden tarjoamien materiaalien (p < 0,05) käytössä. Perusterveydenhuollossa kyseisiä materiaaleja käytettiin erikoissairaanhoitoa enemmän. Taulukko 16. Asiakkaiden ravitsemusohjauksessa käytettävä materiaali perusterveydenhuollossa (n = 199), erikoissairaanhoidossa (n = 123) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Oma organisaatio 57 29 47 38 104 32 Sairaanhoitopiiri 71 36 39 32 110 34 Valtakunnallinen 134 67 51 41 185 57 Maksuton liittojen ja yhdistysten 55 28 16 13 71 22 Maksullinen liittojen ja yhdistysten 22 11 10 8 32 10 Elintarviketeollisuus 39 20 13 11 52 16 Lääketeollisuus 33 17 26 21 59 18 Ei käytä ohjausmateriaalia 43 22 37 30 80 25 Muuta ohjausmateriaalia 14 7 5 4 19 6 30

Liittojen ja yhdistysten tuottamista materiaaleista käytetyimpiä olivat Sydänliiton ja Diabetesliiton ohjausmateriaalit (Taulukko 17 ja 18). Taulukko 17. Käytetty maksuton liittojen ja yhdistysten tuottama ohjausmateriaali perusterveydenhuollossa (n = 41), erikoissairaanhoidossa (n = 12) ja koko aineistossa (n = 53) avointen vastausten perusteella. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Diabetesliitto 19 46 3 25 22 42 Keliakialiitto 1 2 1 8 2 4 Luustoliitto 2 5 2 17 4 8 Maito ja terveys 3 7 1 8 4 8 MLL 4 10 0 0 4 8 Muistiliitto 2 5 1 8 3 6 RTY 3 7 1 8 4 8 Sydänliitto 22 54 5 42 27 51 Muut 4 10 6 50 10 19 *Mannerheimin Lastensuojeluliitto ** Ravitsemusterapeuttien yhdistys Taulukko 18. Käytetty maksullinen liittojen ja yhdistysten tuottama ohjausmateriaali perusterveydenhuollossa (n = 21), erikoissairaanhoidossa (n = 6) ja koko aineistossa (n = 27) avointen vastausten perusteella. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Diabetesliitto 13 62 2 33 15 56 MLL* 3 14 0 0 3 11 RTY** 5 24 4 67 9 33 Sydänliitto 8 38 4 67 12 44 Muut 0 0 3 50 3 11 *Mannerheimin Lastensuojeluliitto ** Ravitsemusterapeuttien yhdistys 3.2.7. Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen organisaatioissa Vastaajista 41 % koki, että ravitsemusohjausta hyödynnetään organisaatiossa osana asiakastyötä kohtalaisesti ja vajaa kolmasosa välttävästi (Kuvio 10). Erikoissairaanhoidon henkilökunnasta vajaa viidesosa koki ravitsemusohjausta hyödynnettävän organisaatiossa hyvin. Perusterveydenhuollossa vastaava luku oli 12 %. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä (Taulukko 19). 31

% Miten ravitsemusohjausta on yleisellä tasolla hyödynnetty organisaatiossasi osana asiakastyötä? 50 40 43 38 30 28 32 20 10 0 19 14 12 5 3 3 1 2 Hyvin Kohtalaisesti Välttävästi Ei lainkaan En osaa sanoa Muutoin Perusterveydenhuolto (n = 195) Erikoissairaanhoito (n = 125) Kuvio 10. Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen organisaatiossa. Taulukko 19. Ravitsemusohjauksen hyödyntäminen osana asiakastyötä perusterveydenhuollossa (n= 195), erikoissairaanhoidossa (n = 125) ja koko aineistossa (n = 320). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvin 23 12 24 19 47 15 Kohtalaisesti 83 43 48 38 131 41 Välttävästi 54 28 40 32 94 29 Ei lainkaan 5 3 4 3 9 3 En osaa sanoa 28 14 6 5 34 11 Muutoin 2 1 3 2 5 2 Avointen vastausten perusteella ravitsemusohjausta hyödynnetään organisaatioissa vaihtelevasti (Taulukko 20). Taulukko 20. Kysymys 14. Miten ravitsemusohjausta on yleisellä tasolla hyödynnetty organisaatiossasi osana asiakastyötä?: Avoimet vastaukset. Avoimet vastaukset Asiaan ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Olisi hyödynnetty ja pyydettykin on, mutta kukaan ei ole koskaan tullut. Tarpeisiin nähden riittävästi. Erityisissä kysymyksissä ja tarpeissa ohjaan eteenpäin. 32

Vaihtelee yksiköittäin hyvästä välttävään. Heikosti. Kaipaisin infoa, selkeyttä ja vuosittaisia päivityksiä tiedollisesti ravitsemusohjaukseen liittyen. Mitä, miten, miksi, kenelle ja koska? 3.2.8. Toimiviksi koetut käytännöt asiakkaiden ravitsemusohjauksessa Asiakkaiden ravitsemusohjauksessa hyvin vastaajien mukaan toimivat konsultointi ja yhteistyö ravitsemusterapeuttien ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Kiitosta sai myös ammattilaisten ravitsemusosaaminen. Asiakasryhmistä useimmiten ravitsemusohjaus toteutui hyvin diabetesta sairastavilla. Lisäksi hyviksi koettiin eri potilasryhmille suunnatut ryhmät sekä käytössä olevat ohjausmateriaalit. Liitteeseen 7 on koottu avoimien vastausten perusteella toimiviksi koetut käytännöt aihepiireittäin. 3.3. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ravitsemukseen liittyvä tietopohja 3.3.1. Tutkintokoulutukseen liittyvä ravitsemuskoulutus Yli kolmasosa vastaajista oli saanut ravitsemukseen liittyvää opetusta tutkintokoulutuksen aikana muiden kurssien yhteydessä (Taulukko 21). Viidesosa perusterveydenhuollon henkilöstöstä oli saanut tutkintokoulutuksen aikana useamman kurssin ravitsemukseen liittyvää opetusta ja neljäsosa yhden kurssin (Kuvio 11). Erikoissairaanhoidon henkilöstöstä vain 12 % oli saanut ravitsemuskoulutusta useamman kurssin tutkintokoulutuksen yhteydessä ja vajaa kolmasosa yhden kurssin. Noin 10 % sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnasta ei ollut saanut ollenkaan ravitsemukseen liittyvää opetusta osana tutkintokoulutusta. Tilastollisesti merkitsevää eroa ravitsemukseen liittyvässä opetuksen määrässä ei havaittu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Taulukko 21. Ravitsemukseen liittyvän opetuksen määrä tutkintokoulutuksessa perusterveydenhuollossa (n = 188), erikoissairaanhoidossa (n = 116) ja koko aineistossa (n = 306). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Useampi kurssi 41 21 15 12 56 17 Yksi kurssi 50 25 36 29 86 27 33

Muiden kurssien yhteydessä 69 35 45 36 114 35 Yksittäinen luento 11 6 8 6 19 6 Ei lainkaan 17 9 12 10 29 9 En osaa sanoa 10 5 9 7 19 6 % 45 Arvioi sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutuksesta saamaasi ravitsemukseen liittyvän opetuksen määrää? 40 35 30 25 20 21 25 29 35 36 15 10 5 12 6 6 9 10 5 7 0 Useampi kurssi Yksi kurssi Muiden kurssien yhteydessä Yksittäinen luento Ei lainkaan En osaa sanoa Perusterveydenhuolto (n = 188) Erikoissairaanhoito (n = 116) Kuvio 11. Tutkintokoulutukseen liittyvä ravitsemuskoulutus. 34

Eniten ravitsemusopetusta oli annettu terveydenhoitajille, lähi- ja perushoitajille sekä lääkäreille, joista noin neljäsosa oli saanut ravitsemukseen liittyvää opetusta useamman kurssin (Taulukko 22). Kokonaan ilman ravitsemukseen liittyvää opetusta koki jääneensä 38 % sosiaalityön ammattilaisista ja 30 % erityistyöntekijöistä. Taulukko 22. Ravitsemukseen liittyvän opetuksen määrä tutkintokoulutuksessa ammattiryhmittäin. Muiden Useampi Yksittäinen En osaa Yksi kurssi kurssien Ei lainkaan kurssi luento sanoa yhteydessä Ammattiryhmä f % f % f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) 6 23 2 8 11 42 1 4 3 12 3 12 Terveydenhoitaja (n = 64) 17 27 18 28 23 36 1 2 0 0 5 8 Sairaanhoitaja (n = 115) 12 10 45 39 46 40 5 4 1 1 6 5 Lähi- tai perushoitaja (n = 37) 10 27 6 16 11 30 6 16 1 3 3 8 Erityistyöntekijä (n = 43) 4 9 4 9 15 35 6 14 13 30 1 2 Sosiaalityön ammattilainen (n = 26) 4 15 6 23 5 19 0 0 10 38 1 4 Johto (n = 14) 3 21 6 43 4 29 0 0 1 7 0 0 3.3.2. Ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet Tutkintokoulutuksen ravitsemukseen liittyvän opetuksen antamia valmiuksia pidettiin enimmäkseen puutteellisina (Taulukko 23). Hyviksi ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet koki 10 % vastanneista. Erikoissairaanhoidon henkilökunnasta lähes 20 % ei kokenut hallitsevansa ravitsemusohjausta annetun ravitsemusopetuksen pohjalta (Kuvio 12). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa arvioitaessa ravitsemukseen liittyvän koulutuksen antamia valmiuksia. 35

Taulukko 23. Tutkintokoulutuksen ravitsemukseen liittyvän opetuksen antamat valmiudet perusterveydenhuollossa (n = 192), erikoissairaanhoidossa (n = 124) ja koko aineistossa (n = 316). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hallitsen hyvin 21 11 10 8 31 10 Koen puutteita osaamisessani 115 60 70 57 185 59 En koe hallitsevani 24 13 24 19 48 15 En koe tarvitsevani 7 4 4 3 11 4 En osaa sanoa 16 8 9 7 25 8 Muuta 9 5 7 6 16 5 % Millaisena pidät tutkintokoulutuksesta saamasi ravitsemuskoulutuksen antamia valmiuksia työssäsi? 70 60 60 57 50 40 30 20 19 10 11 8 13 4 3 8 7 5 6 0 Hallitsen hyvin Koen puutteita osaamisessani En koe hallitsevani En koe tarvitsevani En osaa sanoa Muuta Perusterveydenhuolto (n = 192) Erikoissairaanhoito (n = 124) Kuvio 12. Ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet. Parhaimmiksi ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet kokivat lääkärit, joista vajaa neljäsosa koki hallitsevansa asiakkaiden ravitsemusohjauksen hyvin ravitsemuskoulutuksen myötä. Heikoimmaksi ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet kokivat erityistyöntekijät, joista lähes kolmasosa ei kokenut hallitsevansa asiakkaiden ravitsemusohjausta annetun ravitsemusopetuksen pohjalta (Taulukko 24). 36

Taulukko 24. Tutkintokoulutuksen ravitsemukseen liittyvän opetuksen antamat valmiudet ammattiryhmittäin. Hallitsen hyvin Koen puutteita osaamisessani En koe hallitsevani En koe tarvitsevani En osaa sanoa Muuta f % f % f % f % f % f % Lääkäri (n = 25) 6 24 13 52 3 12 0 0 2 8 1 4 Terveydenhoitaja (n = 63) 8 13 48 76 5 8 0 0 0 0 2 3 Sairaanhoitaja (n = 115) 8 7 74 64 20 17 2 2 8 7 3 3 Lähi- tai perushoitaja (n = 36) 3 8 20 56 5 14 3 8 5 14 0 0 Erityistyöntekijä (n = 42) 3 7 14 33 12 29 4 10 6 14 3 7 Sosiaalityön ammattilainen (n = 23) 1 4 12 52 1 4 1 4 4 17 4 17 Johto (n = 14) 2 14 5 36 2 14 1 7 1 7 3 21 Avoimissa vastauksissa korostuivat ravitsemukseen liittyvän tiedon päivittäminen ja omaehtoinen ravitsemuksen opiskelu (Taulukko 25). Taulukko 25. Kysymys 17. Kun arvioit tutkintokoulutuksesta saamaasi ravitsemukseen liittyvää opetusta, millaisena pidät sen antamia valmiuksia työssäsi?: Avoimet vastaukset. Avoimet vastaukset Ei pelkkä tutkintotodistus riitä, vaan jatkuvasti tulee päivittää tietojaan. En sen pohjalta voisi tehdä työtäni. Hallitsen sen verran mitä syömishäiriöisten lasten kanssa tarvitsen, varsinainen ohjaus aina ravitsemusterapeutin kautta tarpeen mukaan. Henkilökunnan osaamisen koulutus vastuullani. Koulutuksesta kauan aikaa ja päivitystä vailla Ohjaukseni on lähinnä muistuttamista ravitsemuksen tärkeydestä, ihmisen perustarpeena ja hyvinvoinnin perustana. Siihen tietämystä on. Muuta ohjausta vaativissa ohjaus eteenpäin ravitsemusterapeutille. Olen kouluttautunut muutoin ravitsemukseen (kuin ammatti-opinnoissa). Perustutkintoni on v:lta 1991 ja sen jälkeen olen päivittänyt tietojani useissa koulutuksissa. Pitkä aika saadusta opetuksesta. Riittävä työssäni, mitä nyt teen. Suositukset ovat muuttuneet, saamani tieto ei ole ehkä enää ajan tasalla, silloiset ohjeetkaan eivät ole välttämättä enää kovin kirkkaina mielessä. Tarvitsen nykyisessä työssäni tätä hyvin vähän. Tutkintoni ei anna valmiuksia mutta omaehtoinen asioiden opiskelu on antanut. Valmistumisesta jo aikaa -94, uutta oppinut matkan varrella ja suositukset muuttuneet. Yleissivistyksellä, ammattitaidolla, omalla kiinnostuksella aiheeseen pärjää hyvin myös potilasohjaustilanteessa. 37

3.3.3. Ravitsemusohjauksen tietopohja Ravitsemusohjausta asiakkaille annettiin enimmäkseen suomalaisten ravitsemussuositusten, Internetin virallisten tietolähteiden ja ammattikirjallisuuden pohjalta (Taulukko 26). Perusterveydenhuollossa merkittävimpiä tietolähteitä olivat suomalaiset ravitsemussuositukset, Internetin viralliset tietolähteet, tutkintokoulutus ja ammattikirjallisuus. Erikoissairaanhoidossa tärkeimpiä tiedonlähteitä olivat suomalaiset ravitsemussuositukset, ravitsemusterapeutin ohjeistus ja ammattikirjallisuus. Taulukko 26. Annetun ravitsemusohjauksen tietopohja perusterveydenhuollossa (n = 198), erikoissairaanhoidossa (n = 124) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Tutkintokoulutus 93 47 49 40 144 44 Yliopisto-opinnot 10 5 5 4 15 5 Valtakunnalliset koulutukset 28 14 20 16 48 15 Sairaanhoitopiirin koulutukset 79 40 48 39 127 39 Oman organisaation koulutukset 76 38 26 21 102 32 Muut koulutukset 19 10 5 4 24 7 Suomalaiset ravitsemussuositukset 147 74 85 69 233 72 Tieteelliset katsausartikkelit 23 12 16 13 39 12 Ammattikirjallisuus 92 47 54 44 147 45 Ravitsemusterapeutin ohjeistus 40 20 58 47 98 30 Muu ammattilaisen ohjeistus 10 5 7 6 17 5 Yksityishenkilöiden julkaisut 10 5 5 4 15 5 Sanoma ja aikakausilehdet 25 13 12 10 37 11 Internetin viralliset tiedon lähteet 109 55 53 43 164 51 Internetin yleiset hakukoneet 22 11 10 8 32 10 Joukkotiedotusvälineet 13 7 11 9 24 7 Hyväksi havaitut käytännöt 63 32 39 32 103 32 Omat tai tuttavien kokemukset 36 18 19 15 55 17 En anna ravitsemusohjausta 10 5 6 5 16 5 Muu 6 3 6 5 12 4 Tilastollisesti merkitsevä ero perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä todettiin ravitsemusterapeutin antaman ohjeistuksen (p < 0,001) sekä oman organisaation järjestämien koulutusten (p = 0,001) suhteen. Erikoissairaanhoidossa ravitsemusterapeutin ohjeistus tietopohjana oli perusterveydenhuoltoa yleisempää. Perusterveydenhuollossa 38

oman organisaation järjestämät koulutukset koettiin erikoissairaanhoitoa useammin ravitsemusohjauksen tietopohjana. Kaikki ammattiryhmät pitivät suomalaisia ravitsemussuosituksia merkittävimpänä asiakkaiden ravitsemusohjauksen tietopohjana (Taulukko 27). Terveydenhoitajista 91 % vastasi käyttävänsä tietopohjana suomalaisia ravitsemussuosituksia, kun taas lääkäreistä ravitsemussuosituksia käytti tietopohjana vain 54 % ja lähi- ja perushoitajista 49 % (Kuvio 13). Sosiaalityön ammattilaisista lähes puolet kertoi tietopohjana käytettävän hyväksi havaittuja käytäntöjä ja yli kolmasosa omia tai tuttavien kokemuksia. Taulukko 27. Annetun ravitsemusohjauksen tietopohja ammattiryhmittäin. Yleisimmät tiedonlähteet ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa lihavoituna. Terveydenhoitaja perushoitaja työntekijä ammattilainen Lähi- tai Erityis- Sosiaalityön Lääkäri Sairaanhoitaja Johto (n = 26) (n = 114) (n = 14) (n = 64) (n = 37) (n = 43) (n = 26) f % f % f % f % f % f % f % Tutkintokoulutus 11 42 43 67 53 46 12 32 11 26 7 27 7 50 Yliopisto-opinnot 4 15 3 5 1 1 0 0 4 9 3 12 0 0 Valtakunnalliset koulutukset 6 23 15 23 16 14 1 3 4 9 4 15 2 14 Sairaanhoitopiirin koulutukset 9 35 44 69 41 36 6 16 12 28 8 31 7 50 Oman organisaation koulutukset 2 8 40 63 30 26 8 22 9 21 6 23 7 50 Muut koulutukset 2 8 11 17 4 4 3 8 2 5 2 8 0 0 Suomalaiset ravitsemussuositukset 14 54 58 91 89 78 18 49 29 67 15 58 10 71 Tieteelliset katsausartikkelit 13 50 6 9 7 6 0 0 8 19 3 12 2 14 Ammattikirjallisuus 17 65 35 55 49 43 10 27 18 42 12 46 6 43 Ravitsemusterapeutin ohjeistus 10 38 17 27 40 35 6 16 11 26 7 27 7 50 Muu ammattilaisen ohjeistus 1 4 5 8 7 6 1 3 1 2 2 8 0 0 Yksityishenkilöiden julkaisut 0 0 3 5 3 3 3 8 4 9 1 4 1 7 Sanoma ja aikakausilehdet 0 0 6 9 12 11 4 11 5 12 5 19 5 36 Internetin viralliset tiedon lähteet 13 50 45 70 57 50 12 32 20 47 6 23 11 79 Internetin yleiset hakukoneet 2 8 5 8 13 11 4 11 2 5 4 15 2 14 Joukkotiedotusvälineet 0 0 1 2 10 9 2 5 4 9 2 8 5 36 Hyväksi havaitut käytännöt 8 31 21 33 37 32 8 22 12 28 12 46 5 36 Omat tai tuttavien kokemukset 0 0 10 16 21 18 5 14 6 14 10 38 3 21 En anna ravitsemusohjausta 1 4 0 0 0 0 7 19 5 12 3 12 0 0 Muu 1 4 1 2 4 4 1 3 4 9 0 0 1 7 39

% Valtakunnallisten ravitsemussuositusten käyttö asiakkaiden ravitsemusohjauksen tietolähteenä 100 90 80 70 60 50 54 91 78 49 67 58 71 40 30 20 10 0 Kuvio 13. Valtakunnallisten ravitsemussuositusten käyttö asiakkaiden ravitsemusohjauksen tietolähteenä. 3.3.4. Ravitsemusohjauksen osaaminen Yli puolet vastaajista koki ravitsemusohjauksen osaamisen kohtalaisena ja vajaa kolmasosa hyvänä (Taulukko 28). Välttävänä ravitsemusohjauksen osaamisen koki lähes viidesosa erikoissairaanhoidon henkilökunnasta (Kuvio 14). Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. 40

Taulukko 28. Kokemus asiakastyöhön liittyvästä ravitsemusohjauksen osaamisesta perusterveydenhuollossa (n = 194), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 316). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvä 58 30 39 32 97 31 Kohtalainen 105 54 60 49 165 52 Välttävä 22 11 22 18 44 14 En osaa sanoa 9 5 1 1 10 3 % 60 50 Anna arvio omasta asiakastyöhön liittyvästä ravitsemusohjauksen osaamisestasi. 54 49 40 30 30 32 20 10 0 18 11 5 1 Hyvä Kohtalainen Välttävä En osaa sanoa Perusterveydenhuolto (n = 194) Erikoissairaanhoito (n = 122) Kuvio 14. Ravitsemusohjauksen osaaminen. Ammattiryhmittäin ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ravitsemusosaamisen kokemisessa (Taulukko 29). Hyväksi ravitsemusohjauksen osaamisen koki lähes 40 % lääkäreistä ja noin kolmasosa sairaanhoitajista, lähi- ja perushoitajista ja terveydenhoitajista. Välttäväksi ravitsemusohjauksen osaamisen koki neljäsosa sosiaalityön ammattilaisista ja lähes viidesosa lääkäreistä ja erityistyöntekijöistä. 41

Taulukko 29. Kokemus asiakastyöhön liittyvästä ravitsemusohjauksen osaamisesta ammattiryhmittäin. Hyvä Kohtalainen Välttävä En osaa sanoa f % f % f % f % Lääkäri (n = 26) 10 39 11 42 5 19 0 0 Terveydenhoitaja (n = 62) 20 32 41 66 1 2 0 0 Sairaanhoitaja (n = 112) 38 34 56 50 18 16 0 0 Lähi- tai perushoitaja (n = 37) 12 34 18 49 5 14 2 1 Erityistyöntekijä (n = 42) 11 26 19 45 8 19 4 1 Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) 6 24 11 44 6 24 2 1 Johto (n = 14) 2 14 9 64 1 7 2 1 3.3.5. Täydennyskoulutuksen tarve Enemmistö vastaajista koki tarvitsevansa nykyisen osaamisen lisäämiseksi täydennyskoulutusta (Taulukko 30). Erikoissairaanhoidon henkilöstöstä täydennyskoulutusta koki tarvitsevansa 75 % ja perusterveydenhuollon henkilöstöstä 70 % vastanneista. Taulukko 30. Täydennyskoulutuksen tarve perusterveydenhuollossa (n = 197), erikoissairaanhoidossa (n = 125) ja koko aineistossa (n = 322). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Kyllä 138 70 94 75 232 72 En 19 10 18 14 37 12 En osaa sanoa 40 20 13 10 53 17 Ammattiryhmistä eniten koulutusta kokivat tarvitsevansa terveydenhoitajat (89 %), sairaanhoitajat (79 %) ja lääkärit (62 %) (Taulukko 31). Taulukko 31. Täydennyskoulutuksen tarve ammattiryhmittäin. Kyllä Ei En osaa sanoa Ammattiryhmä f % f % f % Lääkäri (n = 26) 16 62 5 19 5 19 Terveydenhoitaja (n = 64) 57 89 2 3 5 8 Sairaanhoitaja (n = 115) 91 79 10 9 14 12 Lähi- tai perushoitaja (n = 37) 22 59 6 16 9 24 Erityistyöntekijä (n = 43) 26 60 9 21 8 19 Sosiaalityön ammattilainen (n = 25) 13 52 4 16 8 32 Johto (n = 14) 7 50 3 21 4 29 42

3.3.6. Ravitsemuskoulutuksen aihepiirit Perusterveydenhuollon puolella eniten vastauksia täydennyskoulutuksen aiheista keräsivät keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta, ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä ja ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät (Taulukko 32). Erikoissairaanhoidossa täydennyskoulutusta koettiin tarvittavan keskeisistä asioista sairauksien ravitsemushoidossa, ravitsemusohjauksesta terveyden edistämisessä ja ravitsemustilan arvioinnista. Taulukko 32. Täydennyskoulutuksen aiheet perusterveydenhuollossa (n = 146), erikoissairaanhoidossa (n = 95) ja koko aineistossa (n = 241). Yleisimmät täydennyskoulutuksen aiheet on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Suomalaiset ravitsemussuositukset 40 27 21 22 61 25 Ravitsemustiedon haku ja käyttö 36 25 22 23 58 24 Ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät 64 44 27 28 91 38 Ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä 65 45 39 41 104 43 Terveyttä edistävä ruoanvalmistus 30 21 19 20 49 20 Ravitsemus sosiaalisen hyvinvoinnin tukena 29 20 22 23 51 21 Tietoa ravitsemusterapiapalveluista 51 35 23 24 74 31 Keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta 86 59 57 60 143 59 Ravitsemustilan arviointi 53 36 35 37 88 37 Eri ikäryhmien ravitsemus 57 39 17 18 74 31 Erityisryhmien ravitsemus 25 17 12 13 37 15 Yleistä ajankohtaista tietoa ravitsemuksesta 46 32 31 33 77 32 Muu 11 8 7 7 18 7 Ravitsemuskoulutusta toivottiin ikäryhmistä eniten lapsille ja nuorille sekä ikääntyneille (Taulukko 33). Avoimissa kysymyksissä esille nousseita erityisryhmiä olivat kehitysvammaiset ja maahanmuuttajat. Muita vastaajien mainitsemia koulutustoiveita olivat muun muassa syömishäiriöt (erityisesti ahmimishäiriö), krooniset haavat, munuaisten vajaatoiminta ja raskausdiabetes. 43

Taulukko 33. Ikäryhmiin liittyvät ravitsemuskoulutustoiveet perusterveydenhuollossa (n = 38), erikoissairaanhoidossa (n = 8) ja koko aineistossa (n = 46). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Lapset ja nuoret 13 34 6 75 19 41 Raskaana olevat ja imettävät 2 5 1 13 3 7 Työikäiset 4 11 0 0 4 9 Ikääntyneet 23 61 3 38 26 57 Yhteistoiminta-alueittain eniten vastauksia keräsivät keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta, ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä ja ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät (Taulukko 34). Taulukko 34. Täydennyskoulutuksen aiheet yhteistoiminta-alueittain. Yleisimmät täydennyskoulutuksen aiheet on esitetty taulukossa lihavoituna. Suomalaiset ravitsemussuositukset Ravitsemustiedon haku ja käyttö Ravitsemusohjauksen keinot ja menetelmät Ravitsemusohjaus terveyden edistämisessä Terveyttä edistävä ruoanvalmistus Ravitsemus sosiaalisen hyvinvoinnin tukena Tietoa ravitsemusterapiapalveluista Keskeiset asiat sairauksien ravitsemushoidosta Ravitsemustilan arviointi Eri ikäryhmien ravitsemus Erityisryhmien ravitsemus Yleistä ajankohtaista tietoa ravitsemuksesta JIK (n = 30) Järvi- Kaksineuvoinen Terveys Oy kaupunki Kuusiolinna Seinäjoen Lapua Suupohja Pohjanmaa ( n = 12) (n = 13) (n = 16) ( n = 37) (n = 20) (n = 18) f % f % f % f % f % f % f % 5 17 7 44 9 24 5 25 5 42 6 33 3 23 6 20 2 13 6 16 6 30 4 33 8 44 4 31 14 47 5 31 15 41 12 60 6 50 7 39 5 38 14 47 7 44 10 27 11 55 6 50 11 61 6 46 6 20 4 25 6 16 8 40 3 25 2 11 1 8 5 17 2 13 6 16 7 35 2 17 5 28 2 15 9 30 4 25 13 35 9 45 5 42 8 44 3 23 15 50 8 50 19 51 15 75 7 58 12 67 10 77 13 43 4 25 12 32 9 45 3 25 8 44 4 31 11 37 7 44 15 41 9 45 6 50 4 22 5 38 3 10 1 6 5 14 5 25 4 33 5 28 2 15 8 27 4 25 6 16 7 35 3 25 12 67 6 46 Muu 3 10 0 0 2 5 2 10 3 25 0 0 1 8 44

Ravitsemusohjaus terveyden edistämisen näkökulmasta ja keskeiset asiat eri sairauksien ravitsemushoidosta olivat yleisiä koulutustoiveita kaikissa ammattiryhmissä (Taulukko 35). Taulukko 35. Täydennyskoulutuksen aiheet ammattiryhmittäin. Yleisimmät ammattiryhmittäiset koulutustoiveet on esitetty taulukossa lihavoituna. Lääkäri (n = 16) Terveydenhoitaja (n = 57) Sairaanhoitaja (n = 91) Lähi- tai perushoitaja (n = 24) Erityistyöntekijä (n = 29) Sosiaalityön ammattilainen (n = 16) Johto (n = 8) f % f % f % f % f % f % f % Suomalaiset ravitsemussuositukset 3 19 19 33 23 25 6 25 5 17 3 19 2 25 Ravitsemustiedon haku ja käyttö 7 44 17 30 23 25 3 13 5 17 1 6 2 25 Ravitsemusohjauksen keinot ja 7 44 26 46 31 34 4 17 12 41 7 44 4 50 menetelmät Ravitsemusohjaus terveyden 7 44 30 53 33 36 8 33 16 55 5 31 5 63 edistämisessä Terveyttä edistävä ruoanvalmistus 1 6 13 23 13 14 8 33 10 34 2 13 2 25 Ravitsemus sosiaalisen 2 13 10 18 20 22 6 25 6 21 6 38 1 13 hyvinvoinnin tukena Tietoa ravitsemusterapiapalveluista 3 19 18 32 24 26 7 29 14 48 5 31 3 38 Keskeiset asiat sairauksien 10 63 30 53 57 63 13 54 21 72 9 56 3 38 ravitsemushoidosta Ravitsemustilan arviointi 8 50 18 32 39 43 8 33 8 28 4 25 3 38 Eri ikäryhmien ravitsemus 6 38 28 49 17 19 4 17 14 48 3 19 2 25 Erityisryhmien ravitsemus 3 19 12 21 14 15 1 4 4 14 2 13 1 13 Yleistä ajankohtaista tietoa 3 19 21 37 31 34 5 21 11 38 3 19 3 38 ravitsemuksesta Muu 0 0 6 11 8 9 0 0 3 10 0 0 1 13 Aihepiireittäin ravitsemuskoulutusta toivottiin perusterveydenhuollossa ylipainosta ja painonhallinnasta, tyypin 1 ja 2 diabeteksesta sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä (Taulukko 36). Erikoissairaanhoidossa yleisimmät ravitsemuskoulutuksen aihepiirit olivat ylipaino ja painonhallinta, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja vajaaravitsemus. 45

Taulukko 36. Täydennyskoulutuksen aihepiirit perusterveydenhuollossa (n = 143), erikoissairaanhoidossa (n = 95) ja koko aineistossa (n = 241). Yleisimmät koulutustoiveet on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen 75 52 43 44 118 49 Ylipaino ja painonhallinta 94 66 50 51 144 60 Sydän- ja verisuonisairaudet 62 43 29 30 91 38 Tyypin 1 ja 2 diabetes 80 56 37 38 117 49 Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet 41 29 18 18 59 25 Syöpäsairaudet 33 23 30 31 63 26 Keliakia 40 28 16 16 56 23 Ruoka-aineallergiat 54 38 28 29 82 34 Suolistosairaudet 62 43 39 40 101 42 Neurologiset sairaudet 30 21 24 24 54 22 Vajaaravitsemus 53 37 41 42 94 39 Haavojen paraneminen 44 31 30 31 74 31 Kirurgia 10 7 11 11 21 9 Kuntoutus 24 17 18 18 42 17 Tehohoito 2 1 15 15 17 7 Syömishäiriöt 34 24 23 23 57 24 Mielenterveysongelmat 36 25 27 28 63 26 Letkuravitsemus 14 10 31 32 45 19 Erityisruokavaliot 16 11 8 8 24 10 Muu aihepiiri 7 5 5 5 12 5 Yhteistoiminta-alueittain hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, ylipainon ja painonhallinnan ja tyypin 1 ja 2 diabeteksen lisäksi yleisimpiä koulutustoiveita olivat Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymässä sydän- ja verisuonitaudit, Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa vajaaravitsemus ja Lapuan sosiaali- ja terveyspalveluissa syömishäiriöt (Taulukko 37). Lisäksi Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa, Kuusiolinna Terveys Oy:ssa ja Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksessa toivottiin koulutusta suolistosairauksiin liittyen. 46

Taulukko 37. Täydennyskoulutuksen aihepiirit yhteistoiminta-alueittain. Yleisimmät koulutustoiveet on esitetty taulukossa lihavoituna. JIK (n = 27) Pohjanmaa (n = 16) Järvi- Kaksineuvoinen (n = 37) Kuusiolinna (n = 20) Lapua ( n = 12) Seinäjoen kaupunki (n = 18) Suupohja (n = 13) f % f % f % f % f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen 13 48 10 63 18 49 9 45 8 67 10 56 7 54 Ylipaino ja painonhallinta 19 70 10 63 19 51 16 80 10 83 13 72 7 54 Sydän- ja verisuonisairaudet 9 33 9 56 16 43 10 50 4 33 7 39 7 54 Tyypin 1 ja 2 diabetes 16 59 10 63 15 41 14 70 5 42 11 61 9 69 Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet 8 30 4 25 8 22 10 50 3 25 5 28 3 23 Syöpäsairaudet 3 11 6 38 7 19 6 30 1 8 5 28 5 38 Keliakia 5 19 4 25 10 27 7 35 2 17 7 39 5 38 Ruoka-aineallergiat 8 30 5 31 13 35 10 50 5 42 9 50 4 31 Suolistosairaudet 8 30 8 50 17 46 11 55 2 17 10 56 6 46 Neurologiset sairaudet 3 11 3 19 8 22 6 30 2 17 4 22 4 31 Vajaaravitsemus 7 26 5 31 17 46 10 50 3 25 7 39 4 31 Haavojen paraneminen 6 22 6 38 16 43 4 20 2 17 5 28 5 38 Kirurgia 2 7 2 13 2 5 1 5 1 8 2 11 0 0 Kuntoutus 4 15 2 13 5 14 6 30 3 25 2 11 2 15 Tehohoito 1 4 0 0 0 0 1 5 0 0 0 0 0 0 Syömishäiriöt 10 37 1 6 5 14 6 30 7 58 2 11 3 23 Mielenterveysongelmat 6 22 2 13 9 24 8 40 4 33 4 22 3 23 Letkuravitsemus 1 4 2 13 8 22 0 0 0 0 0 0 3 23 Erityisruokavaliot 5 19 0 0 4 11 3 15 1 8 1 6 2 15 Muu aihepiiri 3 11 0 0 3 8 0 0 1 8 0 0 0 0 Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ylipaino ja painonhallinta sekä tyypin 1 ja 2 diabetes olivat myös ammattiryhmittäin yleisimpiä koulutustoiveita (Taulukko 38). Muita ammattiryhmittäisiä koulutustoiveita olivat sydän- ja verisuonitaudit (lähi- ja perushoitajat sekä johto), tuki- ja liikuntaelimistönsairaudet (erityistyöntekijät), syöpäsairaudet (lääkärit), ruoka-aineallergiat (terveydenhoitajat ja johto), suolistosairaudet (sairaanhoitajat ja lähi- tai perushoitajat), neurologiset sairaudet (erityistyöntekijät), vajaaravitsemus (lääkärit ja sairaanhoitajat), kuntoutus (erityistyöntekijät) ja mielenterveysongelmat (erityistyöntekijät ja sosiaalityön ammattilaiset). 47

Taulukko 38. Täydennyskoulutuksen aihepiirit ammattiryhmittäin. Kolme yleisintä ammattiryhmittäistä ravitsemuskoulutustoivetta on esitetty taulukossa lihavoituna. Lääkäri (n = 15) Terveydenhoitaja (n = 58) Sairaanhoitaja (n = 91) (n = 25) Lähi- tai perushoitaja Erityistyöntekijä (n = 26) Sosiaalityön ammattilainen (n = 12) Johto (n = 14) f % f % f % f % f % f % f % Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen 8 53 36 63 35 38 13 52 14 48 6 40 6 75 Ylipaino ja painonhallinta 9 60 47 81 49 53 11 44 15 52 8 53 6 75 Sydän- ja verisuonisairaudet 6 40 18 32 36 39 13 52 11 38 3 20 4 50 Tyypin 1 ja 2 diabetes 5 33 27 47 49 53 16 64 8 28 9 60 3 38 Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet 4 27 12 21 18 20 7 28 10 35 5 33 3 38 Syöpäsairaudet 7 47 8 14 31 34 8 32 4 14 3 20 2 25 Keliakia 3 20 18 32 23 25 7 28 1 3 0 0 4 50 Ruokaaineallergiat 5 33 27 47 30 33 6 24 8 28 0 0 6 75 Suolistosairaudet 6 40 26 46 42 46 15 60 8 28 1 7 3 38 Neurologiset sairaudet 1 7 6 11 25 27 6 24 11 38 3 20 2 25 Vajaaravitsemus 8 53 17 30 47 51 9 36 5 17 5 33 3 38 Haavojen paraneminen 4 27 10 18 35 38 11 44 6 21 5 33 3 38 Kirurgia 2 13 1 2 10 11 3 12 3 10 1 7 1 13 Kuntoutus 5 33 2 4 13 14 2 8 14 48 5 33 1 13 Tehohoito 5 33 0 0 7 8 4 16 1 3 0 0 0 0 Syömishäiriöt 3 20 15 26 20 22 4 16 8 28 4 27 3 38 Mielenterveysongelmat 2 13 11 19 24 26 6 24 10 35 7 47 3 38 Letkuravitsemus 5 33 0 0 25 27 7 28 5 17 2 13 1 13 Erityisruokavaliot 1 7 10 18 6 7 2 8 3 10 1 7 1 13 Muu aihepiiri 2 13 5 9 4 4 0 0 1 3 0 0 0 0 Avoimissa vastauksissa erityisruokavalioihin liittyvää koulutusta toivottiin erityisesti munuaisten vaajatoiminnasta ja kasvisruokavalioista. 48

3.4. Kehitettävät asiat, toiveet ja muut kommentit 3.4.1. Ravitsemusohjauksen toteutumisen ja laadun edistäminen organisaatioissa Avointen vastausten perusteella tärkeimmät tavat edistää ravitsemusohjauksen toteutumista ja laatua ovat riittävä ohjaukseen käytettävä aika, yhteiset ja selkeät toimintamallit, säännölliset koulutukset, riittävät ohjausmateriaalit, ravitsemusterapeutin palveluiden saatavuus erityisesti perusterveydenhuollossa ja moniammatillinen yhteistyö (Liite 7). 3.4.2. Ravitsemusterapian toteutumisen edistäminen Vastaajien mukaan ravitsemusterapian toteutumista ja laatua edistäisi parhaiten organisaatioiden oma ravitsemusterapeutti tai mahdollisuus ravitsemusterapeutin puhelinkonsultaatioon (Taulukko 39). Perusterveydenhuollossa esille nousi lisäksi mahdollisuus yhteistoiminta-alueen yhteiseen ravitsemusterapeuttiin. Yli viidesosa vastaajista ei osannut ottaa kantaa siihen, mitkä seikat edistäisivät ravitsemusterapian toteutumista ja laatua. Taulukko 39. Ravitsemusterapian toteutumisen edistäminen perusterveydenhuollossa (n = 195), erikoissairaanhoidossa (n = 120) ja koko aineistossa (n = 315). Yleisimmät vastaukset on esitetty taulukossa lihavoituna. Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Organisaation oma ravitsemusterapeutti 100 51 47 39 147 47 Yhteistoiminta-alueen oma ravitsemusterapeutti 46 24 20 17 66 21 Laajempi ostopalveluiden hyödyntäminen 25 13 10 8 35 11 Mahdollisuus puhelinkonsultaatioon 63 32 38 32 101 32 Mahdollisuus virtuaaliseen ravitsemusohjaukseen 27 14 21 18 48 15 En osaa sanoa 37 19 32 27 69 22 Muu 5 3 7 6 12 4 Avoimissa kommenteissa esille nostettiin medianäkyvyyden lisääminen ravitsemusasioissa koko sairaanhoitopiirin alueella, yksityiskohtaisemmat kirjalliset materiaalit, ravitsemusyhdyshenkilöiden nimeäminen sekä sairaanhoitajien tai diabeteshoitajien mahdollisuus konsultoida ravitsemusterapeuttia (Liite 8). Lisäksi vastauksissa toivottiin tiiviimpää 49

yhteistyötä ravitsemusterapeuttien kanssa lisäämällä koulutusten ja vapaiden aikojen määrää. 3.4.3. Aksilan rooli asiakkaiden ravitsemusohjauksen tukemisessa Suurin osa vastaajista koki Aksilan tukevan asiakkaiden ravitsemusohjausta parhaiten järjestämällä koulutuksia sairaanhoitopiirissä (Taulukko 40 ja 41). Perusterveydenhuollossa koulutuksia toivottiin järjestettävän yhteistoiminta-alueittain. Yksikön toiminta oli vastaajille enimmäkseen tuttua. Avoimissa vastauksissa Aksilalta toivottiin koulutusten lisäksi ohjausmateriaalien tuottoa, jalkautumista ja yhteistyötä yksiköiden kanssa (Taulukko 42). Taulukko 40. Aksilan rooli ravitsemusohjauksen tukemisessa perusterveydenhuollossa (n = 195), erikoissairaanhoidossa (n = 122) ja koko aineistossa (n = 317). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Sairaanhoitopiirin koulutus 108 55 70 57 178 56 Yhteistoiminta-alueen koulutus 110 56 37 30 147 46 Muu 16 8 5 4 21 7 Ei tuen tarvetta 0 0 3 2 3 1 En tunne yksikön toimintaa 19 10 18 15 37 12 En osaa sanoa 22 11 15 12 37 12 Taulukko 41. Aksilan rooli ravitsemusohjauksen tukemisessa ammattiryhmittäin. Sosiaalityön Terveyden- Sairaanhoitaja perushoitaja työntekijä Lähi- tai Erityis- Lääkäri ammattilainen (n = 14) Johto hoitaja (n = 25) (n = 64) (n = 112) (n = 36) (n = 43) (n = 25) f % f % f % f % f % f % f % Sairaanhoitopiirin koulutus 17 68 50 78 56 50 15 42 20 47 12 48 8 57 Yhteistoimintaalueen koulutus 14 56 37 58 49 44 13 36 19 44 10 40 5 36 Muu 2 8 5 8 8 7 2 6 0 0 1 4 3 21 Ei tuen tarvetta 2 8 0 0 1 1 0 0 0 0 0 0 0 0 En tunne yksikön toimintaa 1 4 3 5 12 11 5 14 11 26 5 20 0 0 En osaa sanoa 1 4 3 5 18 16 3 8 7 16 6 24 1 7 50

Taulukko 42. Kysymys 25. Miten Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilan toiminta tukisi parhaiten asiakkaiden ravitsemusohjaukseen liittyviä tarpeitasi?: Avoimet vastaukset. Koulutukset Koulutukset yleensä (miksi shpiiri tai yht.toim.alue...) oman osaston yhteinen koulutus Organisaation sisäiset koulutukset Paikallinen ryhmäkoulutus pienryhmäkoulutukset ravitsemusterapeutti tulisi kouluttamaan meidän tarpeista lähtöisin täsmäkoulutukset yksikön tarpeiden mukaan. yleisöluennot, esim. koululla vanhemmille yleisötilaisuudet Materiaalit jaettavaa materiaalia materiaalin tuottaminen ja yhtenäistäminen ohjausmateriaali ohjausmateriaalin tekeminen Päivitetty materiaali (kuten jo onkin) Yhteistyö ja toimintatavat jalkautuminen yksiköihin konsultaatiomahdollisuus ja se, että esim. diabeteshoitaja voisi suoraan tehdä lähetteen ravitsemusohjaukseen, kun havaitsee ilmeisen tarpeen nettipohjainen ryhmämuotoinen asiakasryhmä osastotunnit ja meetingit Ravitsemusterapeutti taloon! Työryhmiin tehtävät vierailut 3.4.4. Koulutuksen ajankohta ja kesto Vastaajille parhaiten sopii iltapäivällä järjestettävä puoli päivää kestävä koulutus (Taulukko 43). Taulukko 43. Koulutuksen ajankohta ja kesto perusterveydenhuollossa (n = 189), erikoissairaanhoidossa (n = 115) ja koko aineistossa (n = 304). Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Yhteensä f % f % f % Koko päivän kestävä koulutus 83 44 31 27 114 37 Puoli päivää kestävä koulutus 111 59 59 51 170 56 Aamupäivän koulutus 28 15 16 14 45 15 51

Iltapäivän koulutus 75 40 38 33 114 37 Muu 3 2 2 2 5 2 3.4.5. Avoimet kommentit Kyselyn aihe koettiin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi (Liite 10). Erityisesti johdon ja esimiesten kouluttaminen koettiin avoimissa kommenteissa tärkeänä, jotta ravitsemusohjaukseen osattaisiin panostaa asianmukaisesti ja jokaisella asiakkaalla olisi jatkossa yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta ravitsemusohjausta. Myös lääkäreiden osaamista ravitsemusasioista tulisi kommenttien mukaan lisätä. Koulutusta toivottiin lisää syömishäiriöihin ja mielenterveysongelmiin liittyen yhteistyössä psykologien kanssa. Myös koulutusta munuaispotilaan ruokavalio-ohjauksesta toivottiin. Yhteistyön tiivistämisen mahdollisuutta pohdittiin hammasterveydenhuollon ja ravitsemusterapian välillä. Huolta vastaajissa herätti mielenterveysongelmista kärsivien sekä laitoshoidossa ja kotona asuvien ikääntyneiden ravitsemustila. Lisäksi vastauksissa pohdittiin laitosruoan laatua. Aikoja ravitsemusterapiaan toivottiin lisää. Ideoita esitettiin myös kunnissa kiertävästä ravitsemusterapeutista, joka kävisi läpi ongelmallisia asiakastapauksia yhdessä sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa ja osallistuisi moniammatillisiin asiakastapaamisiin. Osa vastanneista koki, ettei kysely koskenut heitä ja he olisivat toivoneet mahdollisuutta keskeyttää kyselyyn vastaaminen alun kysymysten jälkeen. Kiitoksia esitettiin ravitsemusterapiayksikön osaavalle henkilökunnalle. Kommenteissa toivottiin, että kyselyssä selvitetyt asiat tulisivat myös siirtymään käytäntöön ja tukemaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käytännön työtä. 52

4. Johtopäätökset Etelä-Pohjanmaan perusterveydenhuollossa on liian vähän ravitsemusterapeutteja eikä ravitsemusterapeuttien henkilöstöresurssien käyttö jakaudu tarkoituksenmukaisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tämän myötä ravitsemusterapiapalveluita ei ole saatavilla yhdenmukaisesti kaikille alueen asukkaille. Ravitsemushoidon lähtökohtana tulee olla kuntalaisten ravitsemushoidon tarpeen tunnistaminen ja käytettävissä olevien resurssien ja organisaation toimivuuden kartoitus. Koska ravitsemushoitoa on hyödynnetty vaillinaisesti, ei nykyisellä järjestelmällä pystytä saavuttamaan vaikuttavuutta, johon voitaisiin päästä ehkäisemällä ja hoitamalla keskeisiä kansansairauksia tehokkaalla ravitsemushoidolla. Jotta ravitsemushoitoa voitaisiin jatkossa tulla hyödyntämään, tarvitaan lisää ravitsemusterapeutin toimia kuntiin ja yhteistoiminta-alueille. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten saama ravitsemusopetuksen määrä tutkintokoulutuksessa on vähäinen ja ravitsemuskoulutuksen antamat valmiudet puutteelliset. Ravitsemuskoulutus osana sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutusta tulisi antaa perusvalmiudet terveyden, sairauksien ja ravitsemuksen yhteyksien ymmärtämiselle. Usein ravitsemushoidon toteuttamiseen liittyvät taidot kuitenkin riippuvat ammattilaisen henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja asenteesta ravitsemusohjausta kohtaan. Vain vajaa kolmannes sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koki ravitsemusohjauksen osaamisensa hyvänä ja lähes kaikki kokivat tarvitsevansa täydennyskoulutusta asiakkaan ravitsemusohjaukseen liittyvissä asioissa. Täydennyskoulutusta kaivattiin erityisesti perusasioista, kuten keskeisistä asioista sairauksien ravitsemushoidossa, ravitsemusohjauksesta terveyden edistämisessä, ravitsemusohjauksen keinoista ja menetelmistä sekä ravitsemustilan arvioinnista. Ravitsemushoidon tehostaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutusta. Jokaisella ravitsemushoitoon osallistuvalla tulisi olla tiedossa, keneltä hän voi tarvittaessa pyytää neuvoa asiakkaan ravitsemushoitoon liittyen. Konsultoinnin avulla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat parantaa ravitsemusosaamistaan, nopeuttaa asiakkaan hoitoon pääsyä ja näin ollen parantaa ravitsemushoidon sujuvuutta ja oikeaaikaisuutta. Ammattilaisten mahdollisuutta ravitsemusterapeutin konsultointiin tulee kehittää. 53

Sensaatiohakuinen uutisointi ja tietotulva sekoittavat henkilökunnan ja asiakkaiden käsityksiä ravitsemuksesta ja aiheuttavat hämmennystä ja epävarmuutta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten voi olla vaikea erottaa luotettavaa ravitsemustiedon lähdettä epäluotettavasta. Luotettavan ravitsemustiedon välittäminen ammattilaisille edellyttää ajantasaista ja saumatonta viestintää organisaatioiden sisällä ja niiden välillä. Viestintä eri organisaatioiden välillä mahdollistaa myös asiakkaan ravitsemushoidon jatkuvuuden, oikea-aikaisuuden, yhdenmukaisuuden ja vaikuttavuuden. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiakkaille antama ravitsemusohjaus ja ohjauksessa käytetyt ohjausmateriaalit perustuivat enimmäkseen tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Ilmaisten ohjausmateriaalien merkitys on suuri erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa käytettävissä on vain rajoitetusti ravitsemusterapeutin palveluita eikä kaikilla yksiköillä ole mahdollisuutta hyödyntää maksullisia ohjausmateriaaleja. Ajankohtaisella ja luotettavalla ohjausmateriaalilla voidaan tukea sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia asiakkaiden ravitsemusohjauksessa, mutta ohjausmateriaaleilla ei kuitenkaan pidä korvata henkilökohtaista ohjausta ja vuorovaikutusta. Henkilökunnan uupuminen vaikeuttaa ravitsemushoidon kehittämistä. Yli kolmasosa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koki ravitsemusohjaukseen käytettävän ajan oman työn ohella riittämättömänä. Erityisesti lääkärit kokivat, ettei asiakkaan ravitsemusohjaukselle ollut riittävästi aikaa. Parantamalla ravitsemushoidon työnjakoa ja ravitsemusterapiapalveluiden saatavuutta voidaan helpottaa ammattilaisten työtaakkaa. Toteutettu ravitsemuskoulutuskysely antaa selkeän kuvan ravitsemusohjauksen toteutumisesta asiakastyössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutus- ja osaamistarpeista Etelä-Pohjanmaalla. Huomioimisen arvoista on, että kysely oli suunnattu vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille eikä se siten huomioi muiden toimialojen ammattilaisia tai kuntajohtoa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, johon myös ravitsemus kuuluu, kytkeytyy kuitenkin kaikkiin kunnan eri toimialoihin ja johtamiseen. Koska Etelä-Pohjanmaan kunnissa ja kuntayhtymissä ei ole ravitsemusterapeuttien toimia, on erityisen tärkeää koota alueellinen ravitsemustyöryhmä ja laatia alueellinen ravitsemussuunnitelma, jonka avulla voitaisiin systemaattisesti kehittää alueen ravitsemushoitoon yhdenmukaisia käytäntöjä, lisätä eri tahojen yhteistyötä ja vahvistaa ammattilaisten ravitsemusosaamista. Alueellinen ravitsemussuunnitelma tukisi kuntien hyvinvoinnin ja 54

terveyden edistämisen työtä ja palvelisi myös päätöksentekijöitä, jotka tarvitsevat ravitsemusta ja ravitsemushoitoa koskevaa tietoa päätöksenteon tueksi. 55

5. Lähteet Aluetyön tilastot. 2017. Ravitsemusterapiayksikkö. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. 2013. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, Etelä- Pohjanmaa 2013-2016, s. 197-198. Korpi-Hyövälti E, Hyytiä A, Latvala T, Leikkanen E, Linjama H, Niku J, Rekiaro R-L. 2009. Etelä- Pohjanmaan Dehkon 2D-hankkeen loppuraportti. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn toimeenpanohanke 2003-2007. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Julkaisusarja B: raportit. Kuivaniemi J. 2014. Liikuntaneuvonta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu tutkielma. Saatavilla wwwmuodossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43390/urn:nbn:fi:jyu- 201405121694.pdf?sequence=1. Ravitsemusterapia. 2017. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. http://www.epshp.fi/yksikoiden_sivut/sairaanhoidolliset_palvelut/ravitsemusterapia. (Viitattu 3.2.2017). Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY). 2016. Ravitsemusterapeutit julkisessa terveydenhuollossa. http://rty.fi/lisatietoa-jasenista/. (Viitattu 23.2.2017) Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY). 2017. Keitä ravitsemusterapeuttien yhdistyksen jäsenet ovat? http://rty.fi/jasenet-ja-liittyminen/esittely/. (Viitattu 23.2.2017) Ravitsemusterapeuttien yhdistys (RTY) ja Agronomiliitto. 2015. Ravitsemusterapeutin osaamisella terveyttä kuntalaisille ja tehoa hoitoketjuun. Star-Offset Oy 2015. 56

6. Liitteet LIITE 1. Kyselylomake. Tässä kyselylomakkeessa ravitsemusohjauksella tarkoitetaan Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen antamaa tai moniammatillisesti toteutettavaa ohjausta, joka liittyy o terveyden edistämiseen o ravitsemushoitoon o ruokavalioiden toteuttamiseen o syömiskäyttäytymiseen ja o muihin ravitsemusta sivuaviin elintapoihin. Ohjausta, jota annetaan yksilöllisesti tai erisuuruisille ryhmille o vastaanotolla o asiakkaan luona kotona tai hoitopaikassa o puhelimen välityksellä tai tietotekniikan avulla o luennoilla tai opetuskeskusteluissa o hyödyntäen kirjallista materiaalia, kuvia, ruokamalleja ja maistiaisia tai o toiminnallisten menetelmien avulla. Tässä kyselylomakkeessa ravitsemusterapialla tarkoitetaan Ravitsemusterapeutin antamaa käytännönläheistä ohjausta, joka perustuu o syvälliseen ravitsemuksen ja ravitsemushoidon tuntemiseen o o ravitsemusterapeutin ja asiakkaan, asiakasryhmän tai lähihenkilöiden väliseen vuorovaikutukseen sekä moniammatilliseen yhteistyöhön. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sairauksien hoitamista ja ehkäisyä o kartoittamalla asiakkaan yleistilanne ja terveyteen vaikuttavat tekijät o selvittämällä asiakkaan ruoankäyttöä, ruokailutottumuksia ja syömiskäyttäytymistä o arvioimalla ravinnonsaantia, ravitsemustilaa ja ravinnontarvetta o määrittelemällä tavoitteet yhteistyössä asiakkaan kanssa sekä o laatimalla ravitsemushoitosuunnitelma ja seuraamalla sen toteutumista. 57