Yritysvastuu ja hallitus Tiivistelmä Yritysvastuun kysymykset voivat merkitä yhtiölle merkittäviä riskejä tai liiketoimintamahdollisuuksia. Sen vuoksi niiden on oltava myös yhtiön hallituksen agendalla, sillä hallituksen on huolehdittava omistajien pitkän aikavälin tuotto-odotusten turvaamisesta. Hallituksella täytyy olla käsitys siitä:1) Kuinka yritysvastuu vaikuttaa liiketoimintastrategian toteuttamiseen, 2) Kuinka yritysvastuu on mukana riskien tunnistamisessa ja hallinnassa, 3) Kuinka sisäinen valvonta toimii myös näissä asioissa, 4) Onko hallituksessa tarvittava yritysvastuun osaaminen sekä vastaako yritysvastuun ulkoinen raportointi eri sidosryhmien odotuksia Tässä dokumentissa esitetään keskeisimmät yritysvastuun asiat (yritysvastuun raportointia lukuun ottamatta). Siinä luodaan katsaus 1) Yritysvastuun kehittymiseen 2) Siihen liittyviin odotuksiin 3) Yritysvastuun merkitykseen liiketoiminnan menestyksen kannalta 4) Yritysvastuuseen osana toimitusketjua 5) Yritysvastuun ajankohtaisiin riskeihin (hiiliriski, korruptio, ihmisoikeudet) 6) Yritysvastuuseen strategisena kysymyksenä sekä 7) Yritysvastuuseen hallitustyöskentelyn näkökulmasta. Hallitusten tietoisuus yritysvastuusta samoin kuin sitä koskeva asiantuntemus on lisääntynyt viime vuosina. Yritysvastuu kehittyy tällä hetkellä voimakkaasti, minkä vuoksi myös hallitusjäsenten on päivitettävä säännöllisesti sitä koskeva tietämyksensä. Yhtiön menestyksen kannalta on tärkeää, että hallitus valvoo paitsi muita menestystekijöitä myös sitä, että yritysvastuu on riittävällä tasolla. Mitä yritysvastuu tarkoittaa Yritysvastuuta on määritelty eri aikoina hieman eri tavalla. Tämän vuosituhannen alussa siitä puhuttiin kolmen pilarin mallina. Tällöin yhtiö minimoi toiminnan taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia haittavaikutuksia ja hyödyntää näihin sisältyviä mahdollisuuksia. Nykyisin kolmen pilarin malli alkaa olla tarkastelutapana suppea: Monilla ympäristöasioilla on myös taloudellisia vaikutuksia ja taloudellisilla esimerkiksi sosiaalisia vaikutuksia. Samalla kunkin pilarin sisältö myös muuttuu ajassa. Yrityksissä onkin alettu ottaa yritysvastuuseen teemakohtaisempi lähestymistapa. Näin tarkasteltavat kokonaisuudet määräytyvät pikemminkin liiketoiminnan ja
kyseisen toimialan lähtökohdista sekä markkinoiden ja sidosryhmien odotuksista kuin perinteisestä kolmen pilarin mallista. Tämä tarkastelutapa ei silti poista taloudellista, sosiaalista tai ympäristöön liittyvää vastuuta, vaan antaa enemmän mahdollisuuksia hahmottaa yritysvastuu pikemminkin liiketoiminta- kuin määritelmälähtöisesti. Lainsäädännön noudattaminen sekä laajempiin vaatimuksiin sitoutuminen kuuluvat yritysvastuuseen. Sen lisäksi vastuullinen yritys on selvillä asiakkaiden ja markkinoiden vastuullisuusvaatimuksista pystyäkseen vastaamaan niihin. Vastuullisuuden edelläkävijät eivät tyydy tähän, vaan ennakoivat nousussa olevia odotuksia ja selvittävät myös niiden vaikutukset omalle liiketoimintastrategialleen. Yritysvastuun perustasoa ovat lait ja kansainväliset standardit Lain vaatimusten täyttäminen on perustaso, jota ilman ei voi olla yritysvastuuta. Lainsäädäntöä rikkovan yrityksen kilpailukyky voi kärsiä pahasti silloin, kun lain rikkominen on tullut julkiseksi. Lainsäädännön vaatimusten tiukkuus vaihtelee huomattavasti eri maiden välillä. Jonkin maan yritys esittelee osana vastuutaan sitä, että se järjestää työntekijöidensä lapsille päivähoidon. Suomessa sen sijaan alle kouluikäisillä lapsilla on lakiin perustuva subjektiivinen oikeus päivähoitoon, eivätkä yritykset itse ylläpidä päiväkoteja. Se ei kuitenkaan kuvasta yrityksen huonoa vastuullisuuden tasoa johonkin toiseen maahan verrattuna vaan kertoo Suomesta hyvinvointivaltiona. Joissakin asioissa on puolestaan järkevää, että yritys noudattaa kaikissa toimintamaissa
lainsäädännön ylittävää vaatimustasoa. Tällä tavoin yritys voi osoittaa kantavansa vastuuta maiden rajojen yli. On vaikea kuvitella, että yrityksen kilpailukyky säilyisi, jos se huolimatta puuttuvasta ympäristölainsäädännöstä tarkoituksella laiminlöisi ympäristöriskien hallinnan jossain maassa ja aiheuttaisi ympäristökatastrofin. Kansainvälisissä yrityksissä tehdäänkin usein päätös siitä, että vähimmäistasona on kunkin maan oman lainsäädännön noudattaminen sekä joihinkin sen tason ylittäviin toimintatapoihin sitoutuminen. Tällä varmistetaan tietyn minimisuoritustason ylläpitäminen koko konsernin sisällä. Se puolestaan on tärkeää kilpailukyvyn näkökulmasta. Globaalissa maailmassa tiedonvälitys on nopeaa, ja uutiset yritysten tekemisistä leviävät välittömästi kaikkien ulottuville. Kuluttajat muodostavat käsityksensä yrityksen toimien hyväksyttävyydestä myös sen perusteella, miten ja millä periaatteilla se toimii jossakin muussa maassa. Yrityksen maine voi saada esimerkiksi ympäristökatastrofin vuoksi pahan kolhun: ihmisten mielissä yrityksen pilaantunut maine elää vielä pitkään sen jälkeen, kun asiat jo ovat kunnossa. Yrityksen siis kannattaa kilpailukyvyn näkökulmasta pohtia, mitä kaikkia sitoumuksia lainsäädännön lisäksi se noudattaa. Tyypillisiä sitoumuksia ovat esimerkiksi YK:n Clobal Compact, OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevat ohjeet sekä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet. Yritysvastuu on markkinoiden ja sidosryhmien odotuksiin vastaamista Yritykset ovat kantaneet vastuutaan sekä oman toimintansa vaikutuksista että suhteestaan yhteiskuntaan laajemminkin jo vuosikymmenten ajan. Siinä ei aina ole ollut niinkään kysymys hyväntekeväisyydestä kuin halusta turvata liiketoiminnan edellytykset. Yritysvastuun toteuttamisen liiketoiminnalliset perustelut löytyvät muusta kuin säädöksistä. Sen vuoksi vastuullisuuden yhtymäkohdat yrityksen kilpailukyvylle on ymmärrettävä. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa, koska vaikutukset ovat usein epäsuoria ja hankalasti mitattavia. Toimintaympäristön trendit, kuten väestönkasvu, ikääntyminen, kaupungistuminen, ilmastonmuutos, vesi- ja energiakysymykset sekä monien raaka-aineiden tarjonnan hupeneminen, huolestuttavat eri sidosryhmiä ja suodattuvat yritykselle erilaisina vastuullisuusodotuksina. Nämä lainsäädännön velvoitteiden yli menevät odotukset selvitetään tavallisesti erilaisten sidosryhmäkyselyiden tai vastaavien avulla: kysymällä asiasta asiakkailta, henkilöstöltä, sijoittajilta ja muilta tärkeiltä tahoilta. Myös yhtiön sisältä on yleensä saatavilla tietoa asiakkaiden tuotteisiin tai palveluihin kohdistuvista odotuksista. Sopimuksista neuvottelevat juristit kohtaavat näihin asioihin liittyviä odotuksia sopimusehtoja laatiessaan. Myös yleinen mielipide ja esimerkiksi mediassa, nykyisin myös sosiaalisessa mediassa, käytävä keskustelu antavat suuntaa odotuksista ja niissä tapahtumassa olevista muutoksista. Yritysvastuu on ymmärrettävä sekä yrityksen toimintaympäristön että sen liiketoiminnan ja ansaintalogiikan konteksteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritys tunnistaa ja ymmärtää sidosryhmien yritykseen kohdistamat odotukset ja vastaa niihin suojellakseen ja edistääkseen kilpailukykyään markkinoilla. Tärkeimmät yritysvastuun asiat on tunnistettava, validoitava ja priorisoitava. Johto tekee päätöksen asioista, joihin se yritysvastuussaan keskittyy ja joita se johtaa tavoitteellisesti.
Oma henkilöstö Oma henkilöstö on yritykselle tärkeä sidosryhmä. Sekä nykyisellä että myös tulevalla henkilöstöllä on todennäköisesti yritysvastuuseen kohdistuvia odotuksia. Esimerkiksi nuoret, niin sanottuun millennials-sukupolveen kuuluvat ja työmarkkinoille tulossa olevat odottavat yrityksen toimintojen olevan julkilausuttujen arvojen ja eettisten periaatteiden mukaisia myös käytännössä. Myös yrityksen palveluksessa jo olevat haluavat olla ylpeitä työnantajastaan, ja yritysvastuun toteutuminen antaa siihen mahdollisuuden. Vaikutukset kassavirtaan syntyvät vältetyistä rekrytointikustannuksista, paremmasta sitoutumisesta ja tehokkuuden lisääntymisestä, todetaan esimerkiksi Towers Watsonin tutkimuksessa. Henkilöstön odotusten huomioon ottaminen on osa hyvää johtamista, ja niihin vastaaminen voi vaikuttaa monin tavoin yrityksen menestykseen. Sijoittajat Yritysvastuun arvonluonnin ominaisuuksia on viime vuosien kuluessa pyritty tutkimaan sekä käytännön liike-elämässä että akateemikkojen voimin. Vuonna 2011 julkaisemassaan tutkimuksessa George Serafeim ja Beiting Cheng Harvard Business Schoolista sekä Ioannis Ioannou London Business Schoolista osoittivat, että yritysvastuun hyvä hoitaminen helpottaa yritysten mahdollisuuksia hankkia pääomaa uusiin investointeihin. Yritysvastuu on merkittävässä roolissa yritysten liiketoimintastrategioissa vaikuttamalla uusien investointien toteutumiseen ja yritysten pääomarakenteeseen. Serafeim, Cheng ja Ioannis havaitsivat tutkimuksessaan seuraavaa: Mitä parempi yrityksen yritysvastuun taso on, sitä vähemmän ongelmia yrityksillä on pääoman saatavuudessa; Hyvä suoriutuminen yritysvastuussa linkittyy hyvään sidosryhmäsuhteiden hoitoon. Hyvä sidosryhmäsuhteiden hoito kannustaa johtoa pitkän tähtäimen suunnitteluun ja johtaa laadukkaisiin asiakas-, henkilöstö- ja liikesuhteisiin; Yritysvastuuseen panostavat yrityksen raportoivat todennäköisemmin myös ei-taloudellisista asioista ja siten toiminnan läpinäkyvyys kasvaa. Läpinäkyvyys lieventää mahdollisten sijoittajien epäilyksiä ja parantaa sijoitusten todennäköisyyttä. Sijoittajat ovatkin yhä enenevässä määrin kiinnostuneita myös yritysten aineettomasta pääomasta, joka ei näy yritysten perinteisissä taloudellisissa tunnusluvuissa. Tämä on luonnollista: vuonna 1975 S&P 500 -yhtiöiden markkina-arvosta noin 80 prosenttia selittyi tilinpäätöksen taloudellisella ja fyysisellä omaisuudella, kun taas vuonna 2010 näiden osuus yritysten markkina-arvosta oli enää noin 20 prosenttia. Yritysvastuusta on tullut yksi yrityksen arvoon vaikuttavista tekijöistä. Tämä näkyy sijoittajien kasvavana kiinnostuksena niin sanottua ESG-näkökulmaa (ESG=environment, social, governance) kohtaan. YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin sitoutuneiden finanssialan toimijoiden joukko kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoittajien salkkuyhtiöiden riskejä ja kasvumahdollisuuksia arvioidaan muunkin kuin taloudellisen tiedon varassa. Sijoittajat pyrkivät ymmärtämään aineettoman pääoman osuutta muun muassa tarkastelemalla kohdeyhtiöiden ESG-asioita eli ympäristöasioita, sosiaaliseen vastuuseen liittyviä tekijöitä ja hallintoasioita. ESG-asioiden tarkasteleminen on monelle sijoittajalle hyvä riskienhallintatapa mutta myös tuottoa edistävä mahdollisuus. Sijoituskohteille yritysvastuuasioiden huomioiminen on mahdollisuus osoittaa sijoittajalle hyvää riskienhallintaa ja kykyä kääntää toimintaympäristön
sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristöön liittyvät mahdollisuudet kannattavaksi liiketoiminnaksi. Käytännössä sijoittajat huomioivat ESG-asiat sijoitusprosessissaan hyvin eri tavoin. Ei ole olemassa yhtä vakiintunutta tapaa harjoittaa vastuullista sijoittamista tai laatia ESG-kriteerejä sijoituskohteille. Vastuullinen sijoittaminen on lähtenyt liikkeelle osakemarkkinoista eli suorista omistuksista ja osakerahastoista. Nykyisin ESG-asioita voi huomioida myös muissa omaisuuslajeissa, kuten korko-, kiinteistö- ja pääomasijoituksissa. Joka tapauksessa suuri osa sijoittajista sulkee pois investoinnit ja rahoituksen yhtiöihin, jotka toimivat epäeettisesti tai vastuuttomasti tai tarjoavat vastuuttomaksi määriteltyjä tuotteita ja palveluita. Tyypillisesti tällaisia niin sanotusti poissuljettavia toimialoja ovat tupakka-, alkoholi- ja uhkapeliteollisuus sekä aikuisviihde. Usein listalle päätyvät myös kiistanalaiset aseet. Kriteerit ovat kuitenkin sijoittajakohtaisia. Sijoittajakohtainen kriteeri voi olla esimerkiksi se, voiko kansainvälinen konserni, jonka toiminnoista alle viisi prosenttia tulee alkoholinvalmistuksesta, saada rahoitusta. Muutoin sijoittajat kiinnittävät huomiota muun muassa alla oleviin vastuullisuusnäkökulmiin sijoituspäätöksiä tehdessään: E (Environment) Ympäristö: Päästöt ilmaan ja veteen Biodiversiteetti Ilmastonmuutoksen ehkäisy ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset Metsien hakkuu Ekosysteemipalvelut Energiatehokkuus Vaaralliset materiaalit Maankäyttö Raaka-aineiden saatavuus Jätteet Vesi S (Social) Sosiaalinen vastuu: Asiakastyytyväisyys Tietosuoja ja yksityisyyden suoja Henkilöstön monimuotoisuus ja tasa-arvo Työnantajakuvan houkuttelevuus Työntekijöiden sitouttaminen ja vaihtuvuus Yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan / lähiyhteisöön Henkisestä pääomasta huolehtiminen Ihmisoikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet ja työolot Työntekijöiden ja johdon suhteet Markkinointiviestinnän vastuullisuus Tuoteturvallisuus Hankinnan vastuullisuus G (Governance) Hallinto: Hyvä kirjanpitotapa Kilpailun edistäminen Hallituksen kokoonpano Lahjonta ja korruptio
Liiketoiminnan etiikka Lakien ja säännösten noudattaminen (tai rikkominen) Johdon palkitseminen Edunvalvonta Poliittiset lahjoitukset Riskien hallinta Sidosryhmäyhteistyö Whistleblow -mekanismit Osa sijoittajista seuraa edellä kuvatun kaltaisia asioita sekä potentiaalisten sijoituskohteiden että salkkuyhtiöiden toiminnassa. Seuranta ei välttämättä tarkoita kyselylomakkeiden lähettämistä, vaan tietoa haetaan esimerkiksi julkisesta raportoinnista. On hyvä varmistaa, että oman yhtiön vastaavat tiedot ovat helposti ja ymmärrettävässä muodossa saatavilla esimerkiksi nettisivuilla ja että niitä nostetaan esiin myös sijoittajatapauksissa, vaikkei niitä erikseen kysyttäisikään. Asiakkaat Asiakkaiden vastuullisuusodotusten tunnistaminen ja huomioiminen kuuluvat yritysvastuun ydinasioihin. Mikäli tuotteet ja palvelut eivät enää vastaa näitä odotuksia, saattaa seurauksena olla myynnin supistuminen tai kannattavuuden heikkeneminen. Asiakkaiden vastuuodotusten täyttämisellä tai täyttämättä jättämisellä voi olla hyvinkin suoria kassavirtavaikutuksia. Yritysvastuusta osana liiketoimintaa ei voi puhua ilman että se liitetään yrityksen kassavirtaan ja brändiarvoon. Yksinkertaisimmillaan yritysvastuu suojaa kassavirtaa tai tuo sitä lisää. Se voi myös vaikuttaa pääoman hintaan. Yritysvastuulla on oma osuutensa myös brändin muodostumisessa. Yritysvastuun vaikutus kasssavirtaan perustuu siihen, että tuotettavissa palveluissa ja tuotteissa otetaan huomioon niitä ostavien asiakkaiden (tai heidän asiakkaidensa) odotukset. Tämä varmistaa sekä nykyisten tuotteiden menekin että antaa viitteitä uusiin palveluihin ja tuotteisiin sisällytettävistä ominaisuuksista. Viime vuosina asiakkaiden odotukset yritysvastuun toteutumisesta ovat erilaisten tutkimusten ja selvitysten perusteella nousseet. Vastuullisuudella ei välttämättä saa tuotteista ja palveluista parempaa hintaa, vaan siitä on tullut joissakin tapauksissa yksi perusedellytyksistä, jota ilman kauppaa ei tehdä. Myyntihenkilöstö tai sopimusehdoista neuvottelevat yhtiön juristit kohtaavat kyseiset odotukset usein käytännössä ensimmäisinä. Tieto tällaisista odotuksista ei välttämättä kantaudu yhtiössä kovin nopeasti eteenpäin, koska monesta yhtiöstä puuttuvat etukäteen sovitut menettelytavat ja prosessit sidosryhmiltä tulevan informaation käsittelylle Yritysvastuunsa hyvin hoitavat yhtiöt tapaavat selvittää asiakkaiden odotuksia jo hyvissä ajoin. Asiakkaille suunnataan kyselyitä, tai tietoa saatetaan kerätä yhtiön sisältä asiakasrajapinnassa toimivilta henkilöiltä. Tarkoituksena on ottaa asiakkaiden odotukset huomioon tämänhetkisessä toiminnassa ja varautua odotuksiin, jotka tulevat käytännössä ajankohtaisiksi jonkin ajan kuluttua. Yritysvastuu voi siis vaikuttaa sekä nykyiseen että tulevaan kassavirtaan. Mikäli yhtiössä ei havaita tai ymmärretä asiakkaiden muuttuvia odotuksia tai oteta niitä huomioon, voi myynti laskea. Päinvastaisessa tapauksessa, ja mikäli kilpailijat eivät toimi yhtä vastuullisesti, voi myynti kasvaa. Tällöin yritysvastuu toimii kilpailukykyyn positiivisesti vaikuttavana tekijänä. Menetetyn tai kasvatetun markkinaosuuden lisäksi vaikutukset kassavirtaan voivat näkyä myös
kasvavina riskienhallintakustannuksina. Jos riskienhallinnassa ei ole otettu huomioon yritysvastuun näkökulmasta nousevia riskejä, korjaavien toimien kustannukset ja korvaukset voivat kasvaa. Yritysvastuun sisällön keskiössä on myös ajatus resurssitehokkuudesta esimerkiksi energian ja veden kulutuksessa. Samoin materiaalitehokkuus on noussut entistä merkittävämmäksi. Nämä kaikki tuovat yritykselle myös kustannussäästöjä samalla, kun ne osoittavat vastuullisuutta liiketoiminnassa. Usein yritysvastuun kustannusvaikutukset näkyvät selvimmin juuri resurssitehokkuutena. Moni yritys on taloudellisesti epävarmoina aikoina kohdentanut vastuullisuustavoitteensa juuri tälle puolelle sekä alkanut liittää asiakkaille myytäviin tuotteisiin ominaisuuksia, jotka tukevat asiakkaita resurssitehokkuuden saavuttamisessa. Kansalaisjärjestöt Kansalaisjärjestöillä on yhteiskunnassa tärkeä merkitys. Ne reagoivat suuriin globaaleihin ilmiöihin tai toisinaan hyvinkin paikallisiin asioihin äänitorvina nostaen esille asioita, joita ne haluavat yritysten ymmärtävän paremmin. Koska kansalaisjärjestöt tuovat agendalle uusia, muutosta edellyttäviä asioita, järjestöt koetaan helposti häiritsevinä. Toisaalta tämä on myös syy sille, että monet yhtiöt hakeutuvat dialogiin kansalaisjärjestöjen kanssa: ne haluavat oppia uusista asioista ja ilmiöistä pystyäkseen ennakoimaan tulossa olevia muutoksia toimintatavassaan tai toisinaan myös liiketoimintastrategiassaan. Yritykset metsästävät kansalaisjärjestöiltä heikkoja signaaleja ymmärtääkseen muutoksen suunnan. Kansalaisjärjestöt, erityisesti globaalisti toimivat, järjestävät toisinaan kampanjoita ja jopa boikotteja yrityksiä kohtaan tehostaakseen sanomansa kuulemista ja edistääkseen sen huomioon ottamista. Yrityksissä kannattaa olla perillä yrityksen toiminnasta kiinnostuneista kansalaisjärjestöistä sekä niiden ajamista asioista ja vaikuttamistavoista. On viisasta ja usein myös hyödyllistä keskustella eri kansalaisjärjestöjen kanssa. Se mahdollistaa ajan tasalla pysyttelemisen sekä tuo parhaimmillaan yrityksen tietoon asioita, joita sen muuten olisi vaikea saada. Lainsäätäjät ja virkamiehet Kartoitettaessa tahoja, jotka vaikuttavat yrityksen toimintaan mukaan, tulevat kuvaan myös erilaiset julkisen sektorin toimijat : viranomaiset ja poliitikot paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella, EU:n ja jopa globaalilla tasolla. Viranomaiset ja poliitikot pystyvät vaikuttamaan yrityksiin lainsäädännön ja esimerkiksi vaadittavien lupien kautta. Kaavoitus on yksi merkittävä alue, joka vaikuttaa vahvasti yritysten toimintaan paikallisesti. Erilaiset rajoittavat lainsäädännölliset päätökset puolestaan ovat edistäneet teknologisia innovaatioita ja tuotannonmuutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tai uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat säännökset. Sidosryhmäyhteistyöllä viranomaisten ja poliitikkojen kanssa on pitkät perinteet. Yritysten edustajat ovat järjestäytyneet toimialakohtaisiin edunvalvontatahoihin, joilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Kuulemistilaisuudet ja lausunnonantomahdollisuudet toteuttavat demokratiaa. Lisäksi tärkeiden tahojen kanssa ollaan muutenkin vuorovaikutuksessa, jotta asioihin vaikuttavat seikat saataisiin päättäjien tietoon.
Media Media voi olla joillekin yrityksille tärkeä liiketoimintakumppani. Jokaiselle yritykselle medialla on kuitenkin merkitystä siinä mielessä, että media nostaa esille muiden sidosryhmien odotukset uutisoiden näyttävistä kampanjoista ja erityisesti havaitsemistaan epäkohdista. Nopea tiedonvälitys ja halu edistää läpinäkyvyyttä varmistavat uutisten leviämisen. Sosiaalinen media toimii perinteisen median rinnalla tehostaen epäkohdista kertomista ja tiedon leviämistä. Kansalaisjärjestöt käyttävät taitavasti sosiaalista mediaa kampanjoinnissaan jonkin asian puolesta. Myös yritykset ovat ottaneet sosiaalisen median yhä enemmän osaksi kampanjointiaan. Jotkut käyttävät sitä välineenä, jonka avulla ollaan vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Yritysvastuu hallituksen näkökulmasta Yritysvastuuriskit Liiketoiminnan riskien tunnistamisessa on hyvä tarkastella tilannetta myös yritysvastuun näkökulmasta, koska se voi tuoda esiin muutoin piiloon jääviä mutta liiketoiminnan kannalta merkittäviä riskejä. Hallitusta tässä asiassa koskee sen varmistaminen, että yritysvastuuseen liittyvät toimintaympäristön riskit on kartoitettu kattavasti sekä omassa toiminnassa että hankintaketjussa. Riskikartoituksessa otetaan huomioon maa- ja toimialakohtaiset riskit sekä ajankohtaisista trendeistä aiheutuvat riskit. Nykyisin riskit ovat usein keskenään vahvasti linkittyneitä, jolloin muutos yhdessä riskissä heijastuu vahvistavana tekijänä myös moniin muihin. World Economic Forum julkaisee vuosittain tammikuussa uuden globaalin riskikartan, joka sisältää myös toimialakohtaisia tarkasteluja. Tämä dokumentti on hyvä lähde ajankohtaisten globaalien riskien ymmärtämisessä. Yritysvastuun näkökulmasta riskeiksi voi nousta yllättäviä asioita, joihin reagoidaan vasta niiden ilmaannuttua ja niiden näyttäytyessä uhkana yrityksen liiketoiminnalle. Tällaisia asioita voi tulla esiin ilman ennakkovaroituksia. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että systemaattisella ja huolellisella riskianalyysilla asiat on mahdollista tunnistaa ajoissa, jolloin niihin pystytään varautumaan. Tätä tukee yritysvastuuriskien kartoittamisessa hyvä sidosryhmädialogi erityisesti kansalaisjärjestöjen kanssa, koska sieltä uudet asiat monessa tapauksessa ensin nousevat esiin. Edellisessä on kyse osaa yrityksistä mahdollisesti koskettavasta ja taloudellisilta vaikutuksiltaan helposti ymmärrettävästä riskistä. Yritysvastuun näkökulmasta monet riskit vaikuttavat toteutuessaan maineeseen ja brändiin, jolloin ne kyllä vaikuttavat selvästi yrityksen liiketoimintaan, mutta niiden euromääräistä vaikutusta ei ole helppoa selvittää. Tällaisia asioita voivat olla monet ihmisoikeuksiin ja erityisesti lapsityövoimaan liittyvät seikat, suuret ympäristökatastrofit, korruptio tai vaikkapa raaka-aineiden kohdalla niin sanotut konfliktimineraalit. Riskitarkasteluun olisikin liitettävä aina myös riskien taloudellisten vaikutusmekanismien kuvaus. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa on kysymys universaaleista oikeuksista, jotka joko toteutuvat tai eivät toteudu, eikä niihin sitoutumista voi eikä pidä arvioida pelkästään taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Valmiin strategian tavoitteita on myös syytä tarkastella vielä kerran vastuullisuuslasien läpi: voivatko jotkin vastuullisuusnäkökohdat muodostua riskeiksi juuri päätetyn strategian toteutumiselle? Tällainen tilanne voisi tulla vastaan esimerkiksi siirrettäessä raaka-ainehankintaa maihin, joissa
ihmisoikeustilanne on huono ja vaikkapa lapsityövoiman käyttö yleistä. Tällaisessa tapauksessa ajateltu kustannussäästö voi pienentyä huomattavasti, jos asiakkaat ja sijoittajat alkavat kaihtaa yhtiötä. Kassavirran ja pääoman hintavaikutusten lisäksi tilanne saattaa johtaa myös brändiarvon heikkenemiseen. Hallituksen rooli on yritysvastuun riskejä koskevassa asiassa merkittävä. Hallituksen ei tarvitse olla kaikkien riskien asiantuntija, mutta sen on varmistettava, että toimivalla johdolla riskien tunnistaminen on systemaattisesti ja huolellisesti järjestetty ja riittävällä tasolla ja että yritysvastuun näkökohdat ovat olleet mukana tarkastelussa. Yritysvastuun uudet mahdollisuudet ja yritysvastuu kilpailutekijänä Yritysvastuun mukaan ottaminen yhdeksi liiketoimintamahdollisuuksia luovaksi asiaksi kuuluu strategiaprosessiin, joten hallituksella on tässä selkeä rooli. Michael Porter ja Mark Kramer ovat luoneet käsitteen shared value kuvaamaan sitä, kuinka yritysvastuu voi toimia uusia mahdollisuuksia luovana. Shared value -ajattelu lähtee siitä, että yritys muuttaa strategiansa sellaiseksi, että se ottaa liiketoimintansa lähtökohdaksi jonkin yhteiskunnallisen ongelman tai haasteen luoden siihen liiketoiminnallaan ratkaisuja. Jaettua arvoa syntyy tällöin paitsi yritykselle myös ympäröivälle yhteiskunnalle, jossa apua tarvitsevat saavat parannusta tilanteeseensa. Samalla säästyy myös yhteiskunnan varoja. Kysymyksessä voisi siis parhaimmillaan olla win-win-win-tilanne. Oli lähtökohta sitten yhteiskunnallisessa ongelmassa tai muussa yritysvastuun maailmasta nousevassa seikassa, liiketoimintamahdollisuudet arvioidaan kuten missä tahansa muussakin tapauksessa. Tarvitaan arvio markkinoiden kehittymisestä, kilpailijoiden toimista, vaadittavista innovaatioista, investoinneista sekä tuotto-odotuksista. Unohtaa ei pidä myöskään arviota tarvittavien kompetenssien saatavuudesta. Tässä dokumentissa on jo aiemmin kuvattu yritysvastuun merkitystä liiketoiminnan menestykselle. Strategiaprosessissa on kysymys siitä, minkälaisella mallilla yhtiön menestys saavutetaan ja osakkeenomistajien tuotto-odotukset täytetään. Siksi yritysvastuulla on sen yhteydessä oma luonnollinen paikkansa. Tämä kuitenkin edellyttää, että yritysvastuun yhteys lisäarvon luomiseen osataan tunnistaa ja yritysvastuun merkitys arvioida. Hallitustyöskentelyssä yritysvastuun pitää näkyä strategiaprosessin yhteydessä. Jollei sitä ole nähtävissä, on syytä varmistua, että johto on näissä asioissa tehtäviensä tasolla. Yritysvastuun ajankohtaisia asioita Seuraavassa kuvataan muutamia yritysvastuun ajankohtaisia asioita, joilla on vaikutusta useisiin yrityksiin. Tällaisia ovat muun muassa. hiiliriski, toimitusketjun vastuullisuuskysymykset, korruptio, ihmisoikeudet, raportointivelvoitteiden lisääntyminen (raportointia ei kuitenkaan käsitellä tässä dokumentissa) sekä kestävän kehityksen indeksit. Näiden asioiden merkitys liiketoiminnalle olisi syytä arvioida jokaisessa yhtiössä siten, että huomioon otetaan sekä suorat vaikutukset että epäsuorasti vaikuttavat tekijät. Toimitusketjut ovat pitkiä, monimutkaisia eikä niiden kaikkiin lenkkeihin yleensä ole kovin suoraa näkyvyyttä yhtiön pääkonttorista. Media ja erityisesti sosiaalinen media sen sijaan ovat läsnä
toimitusketjun kaukaisimmissakin osissa. Toimitusketjun epäkohdat liitetään mediassa yleensä ketjun brändiltään arvokkaimpaan yhtiöön, koska sitä kautta näkyvyys on suurinta. Tämän vuoksi riskien kartoittaminen ei voi jäädä pelkästään juridisen yhtiön rajojen sisäpuolelle, vaan sen pitää ulottua niin pitkälle toimitusketjuun kuin mahdollista. Hiiliriski liittyy ilmastonmuutoksen. Megatrendinä sillä voi olla laajalle ulottuvia kerrannaisvaikutuksia, vaikkei se liittyisikään yrityksen omaan liiketoimintaan aivan välittömästi. Korruptiota ja lahjontaa koskevia uutisia tuntuu olevan usein mediassa. Yrityksissä näihin asioihin liittyvä riskien tunnistaminen ja hallinta on tärkeää sekä lainsäädännön noudattamisen että maineen kannalta. Harmaalla alueella toimimista vastaan on työskenneltävä systemaattisesti. Sen tunnistamiseen on kiinnitettävä huomiota, jotta voidaan löytää oikeat menettelyt harmaalla alueella toimimisen välttämiseksi. Ihmisoikeudet ovat jokaisen universaaleja perusoikeuksia ja sellaisenaan arvossa pidettäviä. Tieto yritystoiminnan kielteisistä ihmisoikeusvaikutuksista leviää nopeasti sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Tällaiseen tilanteeseen joutuneet yritykset saavat paljon kielteistä julkisuutta, ja tilanteen korjaaminen voi viedä kauan. Pahinta tilanteen jatkuminen on kuitenkin ihmisoikeusloukkauksien kohteena olevien kannalta. Muitakin ajankohtaisia riskejä on, mutta nostimme tässä nämä neljä aluetta tarkemman tarkastelun kohteeksi, koska arvelemme niiden näkyvän myös yhtiöiden hallitusten käsittelemissä dokumenteissa ja esille nousevissa asioissa. Yritysvastuu osana toimitusketjua Kun yritykset kehittävät vastuullisuuttaan, niiden tulisi yhä enenevässä määrin ottaa huomioon koko toimitusketju. Toimitusketjun monimutkaisuus ja monimuotoisuus on kuitenkin enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eikä näkyvyyttä kauemmas toimitusketjuun ole helppo saada. Yritysten olisi kuitenkin syytä selvittää toimitusketjunsa kokonaiskuva ja siihen sisältyvät riskit, sillä yrityksen suoriutumista arvioidaan tämän päivän läpinäkyvässä ja nopeasti reagoivassa maailmassa yhtä paljon sen sisäisen suorituskyvyn kuin arvoketjun vastuullisuuden perusteella. Maineeseen kohdistuva kolhu ei katso sitä, onko epäkohta yrityksen omassa vai tavaran tai palvelun toimittajan toiminnassa. Yritys ja sen brändit kantavat lopulta vastuun ja myös liiketoiminnalle mahdollisesti aiheutuvat kielteiset seuraukset. Esimerkkejä toimitusketjun ongelmista ja epäkohdista nousee helposti kansainväliseen ja kotimaiseen mediaan. Usein epäkohdat koskevat ihmisoikeuksia, työskentelyolosuhteita tai työaikojen noudattamista. Samojen ongelmien toistuminen pitkänkin ajan päästä osoittaa, että yrityksillä on vaikeuksia käytännön toimenpiteiden kohdistamisessa ja seurannassa. Suuretkaan suomalaiset yritykset eivät kovasta yrityksestä huolimatta ole onnistuneet merkittävästi parantamaan tilannetta edes yksittäisten ongelmien kohdalla. Voidaankin todeta, että kyse on vaikeista, monien kysymysten kohdalla laajaa ja pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä vaativista asioista. Vaikka asiat ovat äärimmäisen vaikeita ja tuntuvat vaikeilta hallita, on yritysten silti toimittava kykyjensä mukaan tilanteen parantamiseksi. Joissakin suomalaisissa yrityksissä toimitusketjun vastuullisuuden kehittämistä on tehty jo pitkään, ja systemaattinen vastuullinen työskentelytapa on juurtunut osaksi yrityksen hankinnan toimintatapoja. Osassa yrityksiä ollaan kuitenkin vielä alkutaipaleella, eikä kokonaiskuvaa toimitusketjusta ole hahmotettu eikä siihen sisältyviä vastuullisuusriskejä tunnistettu.
Toimitusketjun kokonaiskuvaa kartoitettaessa on seuraaviin kysymyksiin vastaaminen usein hyödyllistä: Millaisiin suoriin ja epäsuoriin ostoihin raaka-aine-, komponentti- ja palveluostot yrityksen hankinta jakautuu? Millaisia kategorioita yrityksen hankinta pitää sisällään? Miten monta toimittajaporrasta eri kategorioissa on? Mihin kohtaan toimitusketjua suurimpien riskien arvioidaan sisältyvän? Miten hyvä näkyvyys kauempana oleviin toimittajaportaisiin on? Kun kokonaiskuva on hahmottunut, on helpompi suunnitella seuraavia askelia ja konkreettisia toimenpiteitä. Toimitusketjun vastuullisuuden kehittäminen aloitetaan usein kartoittamalla suurimmat hankintakategoriat ja tärkeimmät toimittajat. Eri kategorioissa on erilaiset mahdollisuudet jäljitettävyyteen ja siihen, millaisia tarkempia tietoja on ylipäänsä mahdollista saada. Vastuullisuusriskit riippuvat osittain kategoriasta, vaikka tyypillisimmät toimitusketjun vastuullisuusongelmat liittyvätkin ihmisoikeuksiin ja työoloihin. Yrityksillä on eniten vaikutusmahdollisuuksia lähimpien liikekumppaniensa toimintaan. Vaikutusmahdollisuudet vähenevät, kun liikutaan kauemmas toimitusketjun portaissa. Toimittajat saattavat olla haluttomia jakamaan tietoa omasta toiminnastaan. Toimitusketjussa on läpinäkymättömiä osia, koska esimerkiksi toimittajat eivät halua tai pysty antamaan tietoa omista toimittajistaan tai koska toimitusketjussa on suuria määriä pieniä tuottajia, joita on vaikea jäljittää. Vastuullisuustyö on helpompi aloittaa ensimmäisen portaan toimittajista. Heidän kanssaan on olemassa sopimus, jonka pohjalta myös vastuullisuuskysymyksistä on luonnollista keskustella ja myöhemmässä vaiheessa asettaa vastuullisuutta koskevia vaatimuksia. Ensimmäiseltä toimittajaportaalta edellytetään usein yrityksen laatimien toimittajavaatimusten (Supplier Code of Conduct) tai yrityksen omien eettisten toimintatapojen (Code of Conduct) allekirjoittamista. Vaatimuksiin saattaa sisältyä oikeus toimittajan auditointiin ja vaatimus tiettyjen seurantatietojen raportoinnista. Tapoja kehittää toimitusketjun vastuullisuutta ja vähentää siihen sisältyviä riskejä on olemassa. Tärkeintä on löytää juuri omalle yritykselle sopiva yhdistelmä tehokkaita keinoja. Yritysten tulisi käydä oma toimitusketjunsa tarkkaan läpi, tunnistaa sen ongelmat ja vastata näihin yhdistelemällä keinoja oman toimintansa tarpeiden mukaisesti. Sopimusten, toimittajavaatimusten ja auditointien yhdistelmällä voi lähteä liikkeelle, mutta lisää tehoa työhön saadaan, kun yhdistetään perinteisiin keinoihin uusia tapoja sitoa, sitouttaa ja motivoida toimittajia useammalla portaalla. Vastuullinen toimitusketju luodaan ainoastaan tiiviissä yhteistyössä toimittajien kanssa. Vaikka ensimmäisen portaan kanssa työskentely on tärkeää, ilman seuraavien toimittajaportaiden tunnistamista ja seurantaa ollaan vielä kaukana toimitusketjun vastuullisuuden hallinnasta ja tuloksellisesta johtamisesta. Tehokkaat keinot kauempana olevien toimittajaportaiden seurantaan ja hallintaan ovat rajallisia. Hiiliriski Ilmastonmuutokseen liittyvä mahdollinen sääntely- ja maineriski on ollut jo pidemmän aikaa markkinoiden tiedossa. Yleisenä toimintaympäristön epävarmuutena koettu ilmastokysymys on nopeasti konkretisoitunut hiilidioksidipäästöihin liittyväksi riskiksi, hiiliriskiksi, jolla voi olla merkitystä liiketoiminnassa ja sijoituspäätöksissä.
Se koskee erityisesti fossiilisista polttoainevarannoista riippuvaisia öljy-, kivihiili- ja energiayhtiöitä. Lisäksi sillä on epäsuoria vaikutuksia institutionaalisiin sijoittajiin, jotka ovat investoineet hiiliintensiivisiin toimialoihin. Hiiliriski on kiteytettävissä kolmeen lukuun: 2 C 565 gigatonnia hiilidioksidia 2795 gigatonnia hiilidioksidia. Ensimmäinen luku, 2 celsiusastetta, on raja, johon valtiot ovat sitoutuneet pysäyttämään ilmaston lämpenemisen. Hiilidioksidipäästöillä mitattuna 2 C raja vastaa toista lukua, 565 gigatonnia hiilidioksidia, eli sitä määrää hiilidioksidia, joka saa syntyä vuosisadan loppuun mennessä ilman, että ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset ylittävät siedettävän tason. Vaikean tilanteesta tekee kolmas luku, 2795 gigatonnia hiilidioksidia, joka vastaa tunnettujen, yhtiöiden taseissa jo arvostettujen fossiilisten öljy- ja kivihiiliesiintymien hiilidioksidipäästöjä, mikäli ne hyödynnetään kokonaisuudessaan. Ilmastonmuutosta hillitsevät poliittiset päätökset saattavat tehdä osan nyt taseissa arvostetuista eristä arvottomiksi, mikäli päätöksillä pyritään pitämään ilmakehän lämpeneminen turvalliseksi arvioidussa kahdessa asteessa, Mikäli näin käy, hiilikuplaksikin nimetyn hiiliriskin toteutuminen aiheuttaa yhtiöille merkittävät taloudelliset seuraukset. Korruptioon liittyvän sääntelyn kehittyminen Korruptioon ja lahjontaan liittyvien riskien tunnistaminen ja hallinta on tärkeää sekä lainsäädännön että maineen kannalta. Läpinäkyvyyden vaatimusten kasvaessa myöskään harmaalla alueella toimimista ei pidetä suotavana, mikä on syytä ennakoida hyvissä ajoin. Kansainvälisessä mediassa on viikoittain uutisia korruptiotapauksista. Lahjonnasta epäiltynä osapuolena on usein yritys, joka harjoittaa kansainvälistä yritystoimintaa. Viimeisten 10 vuoden aikana useat valtiot ovat panostaneet korruption torjuntaan uudistamalla lainsäädäntöään sekä tehostamalla viranomaisvalvontaansa. Myös kansainväliset sopimukset korruption torjunnasta ovat saaneet viime aikoina aikaisempaa enemmän huomiota, ja niiden kansalliseen implementointiin on panostettu. Yritystoiminnan näkökulmasta ehkä merkittävimmät korruption torjuntaan liittyvät kansalliset lainsäädännöt ovat Ison-Britannian UKBA (UK Bribery Act) ja Yhdysvaltojen FCPA (Foreing Corrupt Practice Act). UKBA:n ja FCPA:n mukaiset velvoitteet ja niiden laiminlyönnistä mahdollisesti seuraavat sanktiot olisi hyvä huomioida myös Suomessa, sillä ne koskevat myös lukuisia suomalaisyrityksiä. Esimerkiksi Ison-Britannian korruptiolainsäädännössä on vastuuta koskeva tekomuoto, jossa rangaistavaksi on säädetty yhtiön epäonnistuminen sen puolesta tehdyn lahjonnan estämisessä. Laki on sinällään merkittävä, sillä sitä voidaan soveltaa jokaiseen yhtiöön, joka harjoittaa liiketoimintaa tai edes osittaista liiketoimintaa Ison-Britannian alueella riippumatta siitä missä mahdollinen lahjominen on tapahtunut tai siitä, onko lahjonnasta epäilty henkilö yrityksen työntekijä vai palkattu agentti tai mahdollinen välikäsi. Miten sitten välttyä mahdollisilta seuraamuksilta, jotka voivat olla taloudellisesti merkittäviäkin ja vahingollisia yrityksen maineelle? Jotta yritys välttäisi mahdolliset seuraamukset lahjontaepäilyn tullessa ilmi, UKBA velvoittaa, että yrityksellä tulee olla käytössään uskottava ja yrityksen ylimmän
johdon avoimesti tukema toimintasuunnitelma korruption torjumiseksi. Olennaista on myös, että toimintasuunnitelma on jalkautettu ja sen toteutumista arvioidaan ja valvotaan. UKBA ei yksityiskohtaisesti määrittele mitä toimintasuunnitelman tulisi pitää sisällään, mutta esimerkiksi yhteistyökumppaneiden ja kolmansien osapuolten järjestelmällisen tunnistamisen (due diligence) ja taustojen selvittämisen on katsottu olevan yksi uskottavan toimintasuunnitelman edellytys. Lähes kaikki toimintasuunnitelman laatineet yritykset ovat ottaneen käyttöönsä myös jonkinasteisen whistleblowing-kanavan, joka mahdollistaa vaivattoman ja luottamuksellisen tavan raportoida väärinkäytösepäilyistä yrityksen sisällä suoraan tehtävään erikseen määritellylle taholle. Uskottava ja toimiva korruption torjuntaa varten kehitetty toimintasuunnitelma on omiaan pienentämään riskiä, tai se voi jopa estää lahjonnan yritystoiminnassa kokonaan. Se on osa yritysetiikka ja sellaisena myös yhteydessä vastuullisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kovat lainsäädännön seuraamukset toimivat motivaatiota lisäävänä kimmokkeena toimintasuunnitelman laatimiselle. Maineriskin näkökulmasta sen laatiminen kannattaa aina riippumatta voimassa olevasta lainsäädännöstä tai yrityksen toimintaympäristöstä. PwC:n joka toinen vuosi julkaiseman maailmanlaajuisen taloudellisia väärinkäytöksiä koskevan tutkimuksen mukaan yli kolmasosa pohjoismaisista vastaajista ei ollut arvioinut yrityksen väärinkäytösriskejä kertaakaan viimeisten kahden vuoden aikana Saman tutkimuksen mukaan vain alle puolella on käytössään jonkinlainen whistleblowing-järjestelmä. Hallituksen on hyvä varmistaa, että toimiva johto on huolehtinut näistäkin asioista. Ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet Yritysten aiheuttamat ihmisoikeusloukkaukset ovat vahvasti julkisessa keskustelussa. Globalisoituvat yritykset siirtävät tuotantoaan enenevässä määrin kehittyviin maihin. Toimitusketjut ovat monesti pitkiä. Yritykset käsittävät usein vastuunsa rajoittuvan kansallisen lainsäädännön puitteissa omiin toimintoihinsa sekä toimitusketjunsa ensimmäisen lenkin toimittajiin. Sidosryhmät, kuten monet kansalaisjärjestöt, sijoittajat sekä usein myös asiakkaat ja niin sanottu suuri yleisö, kuitenkin odottavat yrityksiltä entistä enemmän. Yritysten toiminnot Suomessa eivät myöskään ole eristyksissä ihmisoikeusongelmilta. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi ulkomaalaisten työntekijöiden työehdot ja oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin. Yritysten vastuusta kunnioittaa ihmisoikeuksia on muodostumassa globaali konsensus. YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2011 yksimielisesti YK:n pääsihteerin erityisedustajan John Gerard Ruggien kehittämät YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet. Periaatteiden mukaan yritysten on vältettävä omalla toiminnallaan aiheuttamasta haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia. Yritysten on myös vältettävä myötävaikuttamasta niiden syntyyn sellaisissa liikesuhteissa, jotka ovat suoraan yhteydessä yrityksen toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin. Yritysten on pyrittävä näissä yhteyksissä estämään ja lieventämään haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia, vaikka yritys itse ei olisi myötävaikuttanut niiden syntymiseen. Yrityksellä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole vastuuta korjata haitallisia vaikutuksia, vaikka yritys voi toki osallistua siihen. Toisaalta yritysvastuun vakavasti ottavat yritykset yrittävät välttää liikesuhteissaan sellaisia kumppaneita tai toimittajia, joiden toiminnassa on tullut esille riski haitallisista ihmisoikeusvaikutuksista. Euroopan komissio on kehottanut EU:n jäsenvaltioita laatimaan kansalliset suunnitelmat ohjaavien periaatteiden täytäntöön panemiseksi. Suomen työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä
julkaisi ehdotuksensa ohjaavien periaatteiden kansalliseksi toimeenpanoksi keväällä 2014. Jo toteutuneita ihmisoikeusvaikutuksia ja mahdollisia ihmisoikeusriskejä arvioidessaan yrityksen tulee siis tarkastella kaikkia toimitusketjunsa portaita ja myös muita tahoja kuin toimittajina toimivia yrityksiä. Yrityksen tulee siis tarkastella esimerkiksi maakaupoissa osapuolena olevan hallituksen ja työmaita turvaavien kansallisten turvallisuusjoukkojen toimintaa. Myös asiakkaisiin liittyviä ihmisoikeusriskejä pitää tarkastella. Käyttääkö asiakas esimerkiksi tuotannossaan lapsityövoimaa, tai voiko asiakas käyttää tuotetta tai palvelua ihmisten yksityisyyden, turvallisuuden tai terveyden vaarantamiseen? Ohjaavien periaatteiden mukaan yritysten pitää ottaa käyttöön due diligence -prosessi: siinä tulee tunnistaa jo toteutuneet sekä mahdolliset haitalliset ihmisoikeusvaikutukset arvoketjussa. Lisäksi tulee pyrkiä estämään ja lieventämään niiden toteutumista sisällyttämällä löydösten vaatimat toimenpiteet johtamisjärjestelmiin sekä kommunikoida ihmisoikeuksien johtamisesta. Yritysten tulee myös ottaa käyttöön prosesseja haitallisten vaikutusten korjaamiseksi esimerkiksi valitusmekanismien kautta. Kestävän kehityksen indeksit Kestävän kehityksen indeksit keräävät yritysten vastuullisuustietoja sijoittajille ja muille sidosryhmille. Tietoja hyödynnetään muun muassa vastuullisen sijoittamisen periaatteiden noudattamisessa, ESG-analyysissa sekä portfolion riskiarvioinneissa. Suomalaisten yhtiöiden näkökulmasta keskeisimpiä vastuullisuusindeksejä ovat kansainvälisesti johtavat Dow Jones Sustainability Indices (DJSI-indeksit) ja CDP (ent. Carbon Disclosure Project). DJSI-indekseihin valitaan RobecoSAMin tekemän vastuullisuusarvioinnin perusteella maailman (DJSI World) ja Euroopan (DJSI Europe) vastuullisimmat yritykset. Indeksikyselyyn pyydetään vastaamaan yrityksen markkina-arvon perusteella, mutta myös vapaaehtoinen vastaaminen on mahdollista korvausta vastaan. CDP on maailman johtava sijoittajille suunnattu ilmasto- ja ympäristöindeksi. Merkittävin CDP:n indekseistä on CDP Climate Change (ent. Investor) -ohjelma, joka arvioi sekä yritysten ilmastoraportointia että konkreettisia toimenpiteitä, kuten päästötavoitteiden asettamista, ilmastoriskiarviointeja sekä johdon palkitsemista ilmastotavoitteiden perusteella. Muita CDP:n kyselyjä ovat muun muassa CDP Water, CDP Supply Chain sekä CDP Forests (ent. Forest Footprint Disclosure). DJSI- ja CDP-kyselyihin yritykset kutsutaan kevään aikana. Tulokset julkistetaan syksyllä. Muita Suomessa noteerattuja indeksejä ja asiantuntija-arvioita ovat muun muassa FTSE4Good, Corporate Knights Global 100 Most Sustainable Corporations, STOXX Global ESG Leaders sekä Oekom Research AG:n corporate rating. Helsingin pörssiin listautuneiden johtavien yritysten vastuullisuutta seurataan OMX GES Sustainability Finland -indeksissä. Yritysvastuu osana hallitustyöskentelyä Edellä on kuvattu yritysvastuun liittymistä yhtiön liiketoimintaan monesta eri näkökulmasta. Samoin on nostettu esiin sen vaikutukset lisäarvon luomiseen. Näissä yhteyksissä on valotettu myös hallitukselle yritysvastuuasioissa lankeavaa roolia. Alla on kootusti kuvattuna niitä kysymyksiä, joihin yritysvastuu saattaa liittyä ja joissa hallituksen jäsenen on hyvä olla valppaana.
Osakeyhtiölaissa todetaan, että yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua (OyL 1:8). Tämän niin sanotun huolellisuusvelvoitteen mukaan hallituksen jäsenen on toimittava siten kuin objektiivisesti arvioiden toimisi vastaavassa asemassa oleva henkilö toimiessaan yhtiön edun mukaisesti. Tämä edellyttää riittävän tiedon hankkimista päätöksenteon perustaksi. Huolellisuusvelvoitteen voidaan nykyisin katsoa koskevan myös yritysvastuun asioita, mikäli niillä on vaikutusta yhtiön etuun. Hallituksen jäsenen ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla yritysvastuun erityisosaaja. Hänen on kuitenkin varmistuttava siitä, että toimiva johto on perillä asioista ja että yritysvastuun asiat ovat riittävällä tasolla yrityksen arvon ja pitkäaikaisten kasvumahdollisuuksien luomiseksi, turvaamiseksi ja realisoimiseksi. Hallituksen jäsenen olisi hyvä varmistua seuraavista asioista: Ymmärretäänkö yhtiössä yritysvastuun merkitys yhtiön arvonmuodostukselle? Onko yritysvastuu osana riskienhallintaa? Onko kartoitettu yritysvastuun tuomat mahdollisuudet erottautua kilpailijoista? Onko yritysvastuu mukana strategiaprosessissa? Onko yritysvastuu systemaattisen johtamisen sekä sisäisen valvonnan kohteena? Saako hallitus riittävästi raportointia yhtiön yritysvastuusta? Raportoidaanko yritysvastuusta ulkoisesti? Onko tieto varmennettua? Onko yritysvastuu osana johdon palkitsemista? Hallituksen huolellisuusvelvoitteen toteutuminen edellyttää riittävää tiedon saamista. Sen mahdollistamiseksi hallituksen on hyvä varmistua, että se saa haluamallaan frekvenssillä, esimerkiksi kerran kvartaalissa, tietoa avainindikaattoreiden avulla myös yritysvastuuasioista. Hallituksen on myös varmistuttava siitä, että yhtiössä on riittävä sisäinen valvonta. Läheskään aina se ei ulotu tarpeellisessa määrin yritysvastuuasioihin, vaikka sen merkitys yrityksen liiketoiminnan näkökulmasta on kasvanut viime vuosina. Yritysvastuuasioiden kohdalla riittävä sisäinen valvonta voi tarkoittaa kunnollisen johtamisjärjestelmän ja raportointikäytäntöjen olemassaoloa. Se tarkoittaa myös päivitettyjen politiikkojen ja Code of Conductin tai vastaavien olemassaoloa. Niiden avulla yhtiön toimintatavat määrittyvät, ja niiden avulla johto näyttää suunnan ja periaatteet toiminnalle. Toimiva johto voi esimerkiksi kerran vuodessa raportoida hallitukselle yritysvastuusta kokonaisvaltaisemmin, mikä antaa hallitukselle mahdollisuuden arvioida sitä, että aiheeseen liittyvät asiat ovat riittävässä määrin sisäisen valvonnan ja systemaattisen, tavoitteellisen johtamisen kohteena. Yksi hallituksen tärkeistä tehtävistä on toimitusjohtajan valinta ja erottaminen. Myös tässä yhteydessä on syytä varmistua ehdokkaan yritysvastuuseen liittyvistä asenteista ja kokemuksesta. Ajatus on, että toimitusjohtaja ymmärtää yritysvastuun suorat ja epäsuorat vaikutukset liiketoimintaan. On myös tärkeää, että hän osaa sovittaa yhteen sekä lyhyen aikavälin että pitemmän tähtäimen taloudelliset tulokset siten, että eri sidosryhmien yritysvastuuseen kohdistuvat odotukset on otettu huomioon. Tämä ei ole yksinkertaista, mutta se ei saisi tarkoittaa sitä, että näkökulman huomioon ottaminen laiminlyödään. Lisäksi toimitusjohtajan on sitouduttava noudattamaan korkeita eettisiä periaatteita kaikessa toiminnassaan. Yritysvastuun mukaan ottaminen johdon palkitsemisen perusteisiin on vahva signaali hallitukselta, ja se tukee voimakkaasti yritysvastuun toteutumista. Tässä hallituksella on selkeä mahdollisuus ilmaista tahtonsa yritysvastuun kehittämisestä. Tällöin on syytä miettiä huolella, miten yritysvastuu nivotaan mukaan pitemmän tähtäimen osakepohjaiseen palkitsemiseen ja miten avainindikaattoreilla mitattavaan vuositulokseen. Sekin on syytä arvioida, etteivät palkitsemisen perusteet ole
aiheuttamassa yritysvastuun näkökulman laiminlyöntiä, vaan nimenomaan sen mukaan ottamista. Listayhtiöiden hallinnointikoodin mukaan hallituksen on arvioitava vuosittain toimintaansa ja työskentelytapojaan. Koska yritysvastuu on toistaiseksi vielä melko vähäisessä määrin ainakaan systemaattisesti hallituksen agendalla, voisi puheenjohtaja harkita myös tämän näkökulman mukaan ottamista hallituksen toiminnan ja työskentelytapojen arviointiin mahdollisten kehittämiskohtien tunnistamiseksi. Yhtiön hallituksen vastuulle kuuluvien asioiden valmistelua voidaan tehostaa perustamalla hallituksen valiokuntia. Niissä työskentelevät hallituksen jäsenet voivat perehtyä valiokunnassa käsiteltäviin asioihin laajemmin kuin koko hallitus. Ruotsissa TeliaSoneran hallitus perusti vuonna 2013 Sustainability and Ethics Committeen. Myös Stora Ensolla on vastuullisuus- ja yritysetiikkaan keskittyvä valiokunta. Talvivaaran hallituksella on kestävän kehityksen valiokunta, jonka tehtävänä on valvoa, että yrityksen toiminnan taloudellinen menestys kulkee käsi kädessä Talvivaaran operatiivisen tehokkuuden, ympäristöstä huolehtimisen ja sosiaaliseen vastuullisuuden kanssa. Hallitusten jäsenten tietoisuus ja osaaminen yritysvastuuasioissa on lisääntynyt viime vuosina. Yritysvastuu kehittyy koko ajan, joten hallitusjäsenten on tärkeää päivittää tietojaan jatkuvasti myös tällä alueella. Yhtiön menestyksen kannalta on merkittävää, että hallitus varmistuu muiden yhtiön menestykseen vaikuttavien seikkojen ohella myös yritysvastuuasioiden riittävästä tasosta.