OPAS OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIIN



Samankaltaiset tiedostot
1. YMPÄRISTÖASIOIDEN SUUNNITTELU, ORGANISOINTI, ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN

Oppilaitoksessa on selvitetty materiaalien kulutuksen ja jätteiden vähentämisen keinoja.

Sertifioinnin ylläpitäjä Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö OKKA-säätiö. Suunnitteluryhmä. Tukijat ja yhteistyökumppanit

OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTI

KOULUJEN JA OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖ- KRITEERIT

Kestävän kehityksen kriteerit, ammatilliset oppilaitokset

Kestävän kehityksen strategia

Kulttuurisesti kestävän kehityksen huomioiminen täydennyskoulutuksissa

OPAS OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIIN LIITTEET

Vapaan sivistystyön kestävän kehityksen kriteerit ja sertifiointi. Erkka Laininen, OKKA-säätiö

OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTI

Kestävän kehityksen ohjelmat kaikkiin kouluihin ja oppilaitoksiin

Ekokompassilla kestävä suunta - ympäristövastuullisuus kilpailueduksi

Green Office ympäristöjärjestelmä

Kestävän kehityksen kriteerit näyttötutkinnon järjestäjille KRITEERIT. 1) Hakeutumisen vaihe

YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄ JA SEN SERTIFIOINTI Petri Leimu TAO, Turun Ammattiopisto

Kestävä kehitys oppilaitoksissa

Ekokompassilla kestävä suunta - ympäristövastuullisuus kilpailueduksi

Ympäristökartoituksen tarkastuslista Lomake opiskelijoille

SUOMEN ULKOASIAINHALLINTO. Ympäristöasiat

Kestävä kehitys. on päiväkodin yhteinen asia

Kestävä kehitys. ja ammatillinen koulutus

Vihreä lippu. Käytännöllinen ja tehokas ympäristökasvatuksen työkalu

Oppimisympäristöjen merkitys kestävän kehityksen taitojen oppimiselle. Kati Lundgren

OAJ:n kestävän kehityksen ohjelma. Lauri Kurvonen Helsinki

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. Jenni Kuja-Aro

VIHREÄ LIPPU Käytännöllinen ja tehokas ympäristökasvatuksen työkalu

Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka

Käytännöllinen ja tehokas ympäristökasvatuksen työkalu

Punaisella merkityt kohdat ovat koulutyöskentelyn kysymyksiä, joihin toivomme teidän ottavan kantaa.

Terveisiä ops-työhön. Heljä Järnefelt

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

Haastattelukysymyksiä eri ryhmille

KESTÄVÄ KEHITYS RAKENNUSALAN OPETUKSESSA

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit ja sertifiointi. Ammatilliset oppilaitokset. ISBN (nid.) ISBN (PDF)

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

KESTÄVYYTTÄ KATSASTAMASSA. ympäristökasvatuskysely perusopetuksen kouluille, lukioille ja kuntiin. Saara Susiluoma

1. Ympäristökasvatus Inkoossa

Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat Tiina Tähkä, Opetushallitus

Ajankohtaista kestävän kehityksen kasvatuksen edistämisessä

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit ja sertifiointi. Erkka Laininen OKKA-säätiö

Ympäristöohjelma kaudelle:

Kestävän kehityksen ohjelmat ja työkalut vapaan sivistystyön oppilaitoksissa 2014 KYSELYN TULOKSIA

Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä

Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa

Ympäristöjohtaminen osana yhdistettyä toimintajärjestelmää, johon kuuluu laatu, ympäristö sekä työterveys ja turvallisuus, Yrkeshögskolan Noviassa

Arkistot ja kouluopetus

Tietostrategiaa monimuotoisesti. Anne Moilanen Rehtori, Laanilan yläaste, Oulu

PERUSOPETUKSEN AIHEKOKONAISUUDET

Aikuis-keke hanke - Aikuiskoulutuksen kestävän kehityksen sisällöt, menetelmät ja kriteerit

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat Kati Costiander Opetushallitus

Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen

Keke päiväkodissa ja koulussa

YMPÄRISTÖKASVATUKSEN KÄSIKIRJA

<03b5,67g-b5-(67(/0b <PSlULVW NlVLNLUMD 6DDMRV2\ SAAJOS OY 352),,/,78277((7. L:\Ympäristö\Ympäristökäsikirja\YK_Versio_ doc

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Rauman musiikkiopisto

Arviointikulttuuri. Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Katriina Sulonen

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukriteerit

Draivilla kohti kestävää autoalaa. Kati Lundgren Projektipäällikkö Suomen ympäristöopisto SYKLI

OAJ:n kestävän kehityksen ohjelma. Lauri Kurvonen Luosto

Osaava-verkostossa opittua mikä toimii opettajien osaamisen kehittämisessä. Tarja Tuomainen, Jyväskylän kaupunki, projektipäällikkö

Ekotehokkuus: Toimitilojen käyttö ja ylläpito. Anna Aaltonen Kiinteistö- ja rakentamistalkoot

Tietoisku ISO 14001:n ja OHSAS 18001:n tulevista muutoksista. Tuulikki Lammi Versio1,

Yleissivistävä koulutus uudistuu

Opetussuunnitelmauudistus Suomessa Tiina Tähkä, Opetushallitus

PEFC SUOMI SUOMEN METSÄSERTIFIOINTI RY

KV-PÄIVÄT OULU Aikuiskoulutuksen kansainvälistyminen

LARK alkutilannekartoitus

RYHMÄ 1: TULOKSET Workshop ohje: KESTÄVÄN KEHITYKSEN KRITEERIT JA SERTIFIOINTI TYÖKALU TOIMINNAN KEHITTÄMISEEN

Joensuun normaalikoulun kestävän kehityksen suunnitelma ja toimintaperiaatteet

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA

STANDARDI SFS-EN ISO 14006, YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT HUOMIOON OTTAVAN SUUNNITTELUN SISÄLLYTTÄMINEN YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄÄN

EFQM kansalaisopiston kehittämisessä

Harjoittelu omassa opetustyössä ammatillisen koulutuksen parissa

Kestävä kehitys ammatillisissa oppilaitoksissa

Kestävän kehityksen ohjelma

Raamit ja tuki henkilökohtaistamiseen. (työpaja 4) Oulu Ammatillisen koulutuksen reformi kohti uusia toimintatapoja

Matematiikan ja luonnontieteiden uudet opetussuunnitelmat tarkastelussa Tiina Tähkä, Opetushallitus

ENNAKKOTEHTÄVÄ: Oppimista tukeva arviointikulttuuri

OPISKELIJAN ITSEARVIOINNIN OHJAUS. Merja Rui Lehtori, opetuksen kehittäminen Koulutuskeskus Salpaus

SFS, STANDARDIEHDOTUKSEN ISO/DIS ESITTELY

Opetuksen tavoitteet

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu

MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET JA EHEYTTÄMINEN. Paula Äimälä Rauman normaalikoulu

Uudistustyön suunta IRMELI HALINEN

Pelipuiston päiväkodin ympäristökasvatussuunnitelma

KOUVOLAN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖOHJELMA Tiivistelmä

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia

Työturvallisuus ammatillisessa peruskoulutuksessa Tuija Laukkanen Ammatillinen peruskoulutus yksikkö

Transkriptio:

OPAS OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIIN

OPAS OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIIN Osa A Oppilaitosten ympäristösertifiointi Osa B Oppilaitosten ympäristösertifionnista EMAS-rekisteröintiin 1

Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö OKKA-säätiö Kansi: Osakeyhtiö Nallellaan/Nalle Ritvola Sertifiointitunnus: Marisa Saarinen Piirrokset: Eira Mäki Tilausosoite: OKKA-säätiö, Rautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinki tai okka-saatio@oaj.fi Saarijärven Offset, Saarijärvi 2004 ISBN 952-5508-07-2 2

SAATTEEKSI Koulujen ja oppilaitosten tärkeänä tehtävänä on tukea oppilaiden kasvua ympäristöstään vastuuta kantaviksi kansalaisiksi ja ammattitaitoisiksi ihmisiksi, jotka osaavat ottaa huomioon kestävän kehityksen näkökulmat sekä omassa elämässään että työssään. Oppilaitosten kasvatustyön tueksi, työvälineiksi ja kannusteiksi on luotu ympäristökriteerit ja -sertifiointijärjestelmä. Kriteerien käyttö ja sertifiointi on oppilaitoksille vapaaehtoista. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit asettavat tavoitetason hyvälle ympäristöasioiden hoidolle. Ne keskittyvät kestävän kehityksen ekologiseen osaalueeseen, eli vastuuseen ympäristöstä, mutta ne laajennetaan myöhemmin käsittelemään myös taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulottuvuudet. Kriteerit soveltuvat peruskoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten käyttöön, mutta niitä voidaan käyttää muissakin koulutusorganisaatioissa. Ympäristösertifikaatin tasolle pääseminen edellyttää useamman vuoden järjestelmällistä ympäristötyötä oppilaitoksessa, mutta kriteereitä voi käyttää toiminnan kehittämiseen myös ilman sertifiointitarkoitusta. Sertifikaatin myöntäminen perustuu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden täyttämiseen. OKKAsäätiö toimii Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän ylläpitäjänä ja tarjoaa oppilaitoksille sertifiointiin ja kriteerien käyttöön liittyvää neuvontaa. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä on kehitetty Euroopan Yhteisön Life-rahoitusta ja ympäristöministeriön tukea saaneessa Envedu -hankkeessa. Projektin yhteistyötahoja ovat olleet Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, OKKAsäätiö, Opetushallitus, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus, Oulun yliopisto, Joensuun yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos ja Osuuskunta Eco- One. Edellä mainittujen Envedu -hankkeen yhteistyötahojen ja rahoittajien lisäksi järjestelmän kehittämiseen sen eri vaiheissa ja osatehtävissä ovat osallistuneet Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran, Suomen ympäristökeskuksen ja Kuntaliiton asiantuntijat. Erityismaininnan järjestelmän kehittämisestä ansaitsevat ne lukuisat opettajat ja muut henkilöt, jotka ovat antaneet työlle oman panoksensa kestävän kehityksen ja ympäristöarvioijan koulutuksissa. Oppaan sisällöstä ovat antaneet arvokasta palautetta Envedu -hankkeen kumppaneiden edustajat sekä Esa Nikunen ja Pirke Suoheimo Suomen ympäristökeskuksesta, ja Kirsi Verkka Torpparinmäen peruskoulusta. Oppaan toimituskuntaan kuuluivat Envedu -hankkeesta Kaarina Hänninen, Erkka Laininen, Laura Manninen ja Risto Tenhunen. Toivomme, että tästä oppaasta on hyötyä kaikille oppilaitoksille matkalla kohti kestävän kehityksen mukaista tulevaisuutta. Helsingissä, 15.9.2004 Oppaan toimituskunta 3

SISÄLTÖ SAATTEEKSI... 3 OSA A - OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTI... 7 1. JOHDANTO... 9 1.1 Koulutus ja kestävä kehitys... 9 1.2 Arvot, toimintakulttuuri ja opetus oppilaitoksen ympäristötyön perusta... 9 1.3 Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä... 10 1.4 Ympäristösertifioinnista EMAS-rekisteriin... 11 2. KOULUJEN JA OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖKRITEERIT... 15 2.1 Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen... 16 2.1.1 Tavoitteet... 16 2.1.2 Keskeinen sisältö... 16 2.2 Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen... 18 2.2.1 Tavoitteet... 18 2.2.2 Keskeinen sisältö... 18 2.3 Ylläpitotoiminnot... 21 2.3.1 Tavoitteet... 21 2.3.2 Keskeinen sisältö... 21 3. OPPILAITOKSEN YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄN RAKENTAMINEN... 25 3.1 Organisoituminen ja tiedotus... 27 3.1.1 Johdon sitoutuminen... 27 3.1.2 Sisäinen viestintä... 27 3.1.3 Työn organisoiminen... 28 3.2 Ympäristökatselmus... 30 3.2.1 Katselmuslistojen käyttäminen... 31 3.2.2 Tiedon kerääminen... 31 3.3 Merkittävät ympäristönäkökohdat ja parannustarpeet... 34 3.3.1 Arvottamisen perusteet... 34 3.3.2 Arvottamisen toteutus... 35 3.4 Oppilaitoksen ympäristöpolitiikka... 36 3.5 Ympäristöohjelma... 38 3.5.1 Minkälainen on hyvä ympäristöohjelma?... 39 3.5.2 Miten ympäristöohjelma laaditaan?... 39 3.5.3 Tavoitteiden toteutumisen arviointi... 41 3.5.4 Merkittävien ympäristönäkökohtien hallinta... 47 3.6 Ohjeet, viestintä, koulutus ja yhteistyö... 47 3.6.1 Ohjeet... 47 3.6.2 Viestintä ja yhteistyö... 48 3.6.3 Koulutus... 49 3.7 Ympäristöjärjestelmän dokumentointi... 50 4. ARVIOINTI JA TOIMINNAN KEHITTÄMINEN... 53 4.1 Itsearvioinnin tavoitteet ja periaatteet... 53 4.2 Itsearvioinnin toteutus... 55 4.2.1 Ensimmäinen itsearviointi... 55 4.2.2 Seuraavat itsearvioinnit... 56 4.3 Itsearvioinnin vaiheet... 56 4.3.1 Arvioinnin tavoitteiden asettelu ja rajaus... 56 4.3.2 Arviointisuunnitelman laatiminen ja arviointitietojen kokoaminen... 56 4

4.3.3 Osallistujien perehdytys ja arvioinnin organisointi... 57 4.3.4 Arviointi ja johtopäätösten tekeminen... 59 4.3.5 Arviointitulosten hyödyntäminen päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä... 59 4.4 Itsearvioinnin kysymyslistat... 61 4.4.1 Itsearvioinnin kysymyslistojen rakenne ja käyttö... 61 4.4.2 Opetuksen arvioinnin kysymyslistat... 61 4.4.3 Kriteerien täyttymisen osoittaminen... 63 4.4.4 Itsearvioinnin yhteenvetolomake... 66 4.4.5 Seuraavat arvioinnit... 67 5. YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI... 71 5.1 Sertifikaatin myöntämisperusteet... 71 5.1.1 Vaadittavat pisterajat kriteerien osa-alueittain... 71 5.2 Sertifikaatin hakeminen... 72 5.2.1 Oppilaitoksen itsearviointi... 72 5.2.2 Ulkoinen arviointi (auditointi)... 72 5.3 Korjaavat toimenpiteet... 81 5.4 Sertifiointi... 81 5.4.1 Sertifikaattihakemus... 81 5.4.2 Hakemuksen käsittely... 81 5.4.3 Sertifikaatin ylläpitäminen (1. ja 2. vuosi sertifikaatin saamisesta tai uusimisesta)... 81 5.4.4 Sertifikaatin uusiminen (3. vuosi sertifikaatin myöntämisestä)... 82 5.4.5 Sertifikaatin raukeaminen... 82 5.4.6 Sertifiointi- ja auditointimaksut... 82 5.4.7 Pätevä ulkoinen auditoija... 83 5.4.8 Sertifiointijärjestelmän ylläpito... 83 6. VIHREÄ LIPPU JA OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI... 85 OSA B - OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIKAATISTA EMAS-REKISTERÖINTIIN... 89 7. OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI JA EMAS-REKISTERÖINTI... 91 7.1 Yleistä EMAS-järjestelmästä... 91 7.2 Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ja EMAS... 93 7.3 Ympäristöjärjestelmä... 94 7.3.1 Ympäristöpolitiikka... 94 7.3.2 Ympäristöjärjestelmän suunnittelu... 96 7.3.3 Ympäristöjärjestelmän toteuttaminen ja toiminnot... 109 7.3.4 Tarkastukset ja korjaavat toimenpiteet... 112 7.3.5 Johdon katselmus... 116 7.4 Ympäristöselonteko... 117 7.4.1 Johdanto... 117 7.4.2 Ympäristöselonteon sisältö... 118 7.4.3 Tietojen vahvistuttaminen ja julkaiseminen... 120 7.5 Todennus... 121 7.6 Rekisteröinti... 122 7.7 EMAS-logo... 122 7.8 Jatkotoimenpiteet... 123 7.9 Yhteenveto... 124 KÄSITTEITÄ... 125 LIITTEET... 131 5

6

OSA A - OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTI 7

8

1. JOHDANTO 1.1 Koulutus ja kestävä kehitys Koulutuksen merkitys kestävän kehityksen edistäjänä tunnustetaan maailmanlaajuisesti. Euroopan yhteisön viidennessä ympäristöohjelmassa korostetaan opetuksen ja koulutuksen merkitystä kestävän kehityksen mukaisten arvojen ja toimintatapojen edistämisessä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on nimennyt vuodet 2005-2014 kestävän kehityksen ja koulutuksen vuosikymmeneksi. Suomi on mukana myös Itämeren maiden yhteisessä Baltic 21E hankkeessa, jonka tavoitteena on tehdä kestävästä kehityksestä Itämeren maiden koulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa. Suomessa kestävä kehitys hyväksyttiin osaksi valtakunnallisia peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteita jo vuonna 1994. Vuodesta 1995 lähtien kouluilla on ollut velvollisuus toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita myös arkipäivässään. Vuosien 2004-2006 aikana käyttöön otettavat perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteet käsittelevät kestävää kehitystä eri oppiaineet läpäisevinä aihekokonaisuuksina. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa kestävä kehitys nähdään kaikille koulutusaloille yhteisenä painotuksena. Opetushallitus on laatinut koulujen ja oppilaitosten kasvatustyön tueksi kestävän kehityksen edistämisohjelman vuosille 2002-2004. Ohjelman tavoitteena on syventää tietoisuutta siitä, että kestävä kehitys on ihmiskunnan tulevaisuuden elinehto, luoda myönteisiä asenteita ja sitoutumista toimia kestävän kehityksen puolesta opiskelussa, työssä ja kansalaisena, kartuttaa tietoja ja taitoja monimuotoisen luonnon sekä terveellisen ja turvallisen ympäristön edistämiseksi, tarjota hyviä esimerkkejä ja toimintamalleja käytännön koulutyöhön, opetukseen ja ammatilliseen toimintaan, sekä kehittää kriteerejä ja opetuskäyttöön soveltuvia menetelmiä, joilla voidaan todentaa tavoitteiden toteutuminen käytännössä. 1.2 Arvot, toimintakulttuuri ja opetus oppilaitoksen ympäristötyön perusta Koulujen ja oppilaitosten kasvatustyön tärkeänä tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ympäristöstään vastuuta kantaviksi kansalaisiksi ja ammattitaitoisiksi ihmisiksi, jotka osaavat ottaa huomioon kestävän kehityksen näkökulmat sekä omassa elämässään että työssään. Koulutuksella voidaan vaikuttaa oppilaiden ympäristömyötäisten arvojen muodostumiseen sekä tiedollisiin ja taidollisiin valmiuksiin, jotka mahdollistavat aktiivisen toiminnan yksilönä ja yhteisön jäsenenä ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimusten mukaan suomalaisten asenteet ja arvot ovat yleensä hyvin myönteisiä kestävälle kehitykselle, mutta ne eivät välity toimintaan asti. Kasvatuksen 9

todellisena haasteena onkin se, miten muuttaa myönteiset arvot vastuulliseksi toiminnaksi. Oppilaitoksen ympäristökasvatuksen uskottavuus riippuu paljon siitä, kuinka ympäristöarvot heijastuvat koulun arkeen ja toimintakulttuuriin. Oppimisympäristön tulisi toimia esimerkkinä kestävästä elämäntavasta. Siksi on tärkeää, että oppilaat ja oppilaitoksen koko henkilöstö osallistuvat ympäristöasioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Opetuskäytössä olevat kiinteistöt muodostavat julkisesta rakennuskannasta huomattavan osan. Oppilaitoksissa kulutetaan paljon energiaa, vettä ja erilaisia materiaaleja, ja niissä syntyy huomattava määrä jätettä. Oppilaitos voi vähentää suoria ympäristövaikutuksiaan merkittävästi muuttamalla ylläpitotoimintojaan kestävämmiksi. Oppilaitoksen yhteistyö sidosryhmiensä ja muiden kumppaneidensa kanssa edistää myös kestävän kehityksen hyväksi tehtävää työtä. Yhdessä voidaan saada enemmän aikaan ja samalla oppia tärkeitä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Ympäristöparannukset voivat vaatia myös investointeja, joista päättää oppilaitoksen ylläpitäjä. Yhteistyö ylläpitäjän kanssa on hyödyksi parannusten toteuttamisessa. Monissa oppilaitoksissa kiinteistö- ja ruokalapalveluista vastaa eri hallintokunnan alaisuudessa toimiva henkilöstö tai ulkopuolinen yritys. Keskustelut palveluiden tuottajien kanssa näiden mahdollisuuksista tukea oppilaitoksen ympäristötyötä on tärkeää. Yhteistyön hyödyt ovat usein molemminpuolisia. Palvelun tuottajan ympäristöjärjestelmä tukee oppilaitoksen ympäristötyötä ja oppilaitoksen ympäristöjärjestelmä voi helpottaa palvelun tuottajien työtä esimerkiksi jätteen määrän vähentymisen ja tilojen siisteyden kautta. Opetus ekologia, ympäristöongelmat, ympäristöongelmien ehkäiseminen, ihminen osana luontoa, omat vaikutusmahdollisuudet, ympäristöherkkyys Kuva 1. Arvoperusta ja koulun toimintakulttuuri luovat kestävän pohjan ympäristökasvatukselle (Lähde: Sustainable Development - an Educational Package for Schools (SUSDE), Comenius project 2000-2003, 87265-CP-1-2000-1-FI- COMENIUS-C31). Toimintakulttuuri ympäristövastuulliset arkikäytännöt: esim. materiaalit, hankinnat, jätteet, vesi, energia, ruokala, puhtaanapito, kuljetukset Arvoperusta elämän ja luonnon kunnioittaminen, myötätunto muita lajeja kohtaan 1.3 Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän ytimenä ovat Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit, jotka mahdollistavat toiminnan tarkastelun kokonaisuutena oppilaitoksen johtamisen, opetuksen ja ylläpitotoimintojen näkö- 10

kulmasta. Kriteerien lähtökohtana on laatuajattelusta tuttu jatkuvan parantamisen periaate. Ympäristökriteereissä on otettu huomioon vaatimukset, joita ympäristöjärjestelmästandardit (ISO 14 001 -standardi ja EU:n EMAS-asetus) edellyttävät toiminnan suunnittelulta, ohjaukselta, arvioinnilta ja kehittämiseltä. Ympäristösertifioinnin järjestelmän vaatimukset on kuitenkin osittain laadittu kevyemmiksi kuin standardien vaatimukset, jotta ne soveltuisivat paremmin oppilaitoksille. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit keskittyvät kestävän kehityksen ekologiseen kestävyyteen (vastuuseen ympäristöstä), mutta ne on tarkoitus jatkossa laajentaa käsittelemään myös taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulottuvuudet. Kriteerit soveltuvat peruskoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten käyttöön, mutta niitä voidaan soveltaa monissa muissakin koulutusorganisaatioissa. Kriteerit asettavat tavoitetason esimerkilliselle ympäristöasioiden hoidolle oppilaitoksessa. Niiden avulla voidaan myös tunnistaa kehittämiskohteita toiminnassa. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereitä käsitellään luvussa 2. Ympäristöjärjestelmän rakentamista käsitellään luvussa 3. Kriteerit tukevat hyvin opetussuunnitelmatyötä, sillä niiden keskeisenä ajatuksena on ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen teemojen toteutuminen opetuksessa aihekokonaisuutena tai yhteisenä painotuksena. Lisäksi kriteerit ohjaavat oppilaitosta oppimis- ja toimintakulttuuriin, joka tukee ympäristökasvatuksen tavoitteita. Oleellisia ovat myös ympäristötyön tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus ja jatkuvuus sekä oppilaiden ja henkilöstön osallistuminen. Koulu tai oppilaitos voi hakea Oppilaitosten ympäristösertifikaattia OKKA-säätiöltä, joka toimii oppilaitosten ympäristösertifiointielimenä. Sertifikaatin saaminen edellyttää, että oppilaitos täyttää Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit vaaditulla tasolla ja että kriteereiden täyttäminen on todettu oppilaitoksessa tehdyssä ulkoisessa arvioinnissa. Vihreä lippu on kansainvälinen ympäristökasvatusohjelma, jota Suomessa koordinoi Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry (Sykse). Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereitä on kehitetty yhteistyössä Syksen kanssa ja siksi ne soveltuvat hyvin käytettäväksi rinnan Vihreän lipun kriteereiden kanssa. Ympäristösertifikaatin hakemista käsitellään luvussa 5. Vihreä Lippu -toimintaa esitellään luvussa 6. 1.4 Ympäristösertifioinnista EMAS-rekisteriin Oppilaitokset voivat hakea myös kansainvälisesti tunnustettua EU:n EMAS-rekisteröintiä tai ISO 14 001 -sertifikaattia. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit täyttävä oppilaitos voi suhteellisen vähäisellä lisätyöllä täyttää myös näiden järjestelmien vaatimukset. Oman ympäristösertifioinnin järjestelmän rakentamisella oppilaitoksille haluttiin kehittää kriteerit ja järjestelmä, joka ottaisi huomioon koulujen ja oppilaitosten erityispiirteet ja vaatimukset. Ympäristöjärjestelmien rakentaminen ja sertifiointi on toistaiseksi ollut vähäistä opetusalan organisaatioissa koko Euroopassa. EMAS-rekisteröityjä oppilaitoksia ei ole Suomessa lainkaan ja koko Euroopassakin runsaat 50, joista enemmistö Saksassa. ISO 14 001 -sertifioituja oppilaitoksia Suomessa on kymmenkunta. Tämä johtuu ainakin osaltaan siitä, että EMAS- ja ISO-järjestelmät ovat hankalasti sovellettavissa koulujen opetustyöhön, raskaita ja vaikeaselkoisia sekä monille kouluille liian kalliita. Järjestelmien käyttöönottoa oppilaitoksissa vaikeuttaa erityisesti käytössä olevat vähäi- Opastusta Oppilaitosten ympäristösertifioinnista EMASrekisteröintiin annetaan oppaan osassa B, luvussa 7. 11

Oppilaitos ympäristökatselmus, ympäristöpolitiikka, ympäristöohjelma, ympäristöjärjestelmä, itsearviointi sertifikaatti, numero ja logo vuoropuhelu yhteistyö Sidosryhmät todentaminen sertifiointi Auditoija tarkastaa itsearviointiraportin ja todentaa auditoinnilla oppilaitoksessa raportin tiedot OKKA-säätiö pitää pätevien auditoijien rekisteriä ja valvoo auditoijien pätevyyttä OKKA-säätiö merkitsee organisaation Oppilaitosten ympäristösertifioinnin rekisteriin ja antaa organisaation käyttöön sertifikaatin rekisterinumeron logon käyttöoikeudet Kuva 2. Oppilaitosten ympäristösertifiointijärjestelmän rakenne. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit Ympäristöpolitiikka Ympäristökatselmus Ympäristöjärjestelmä Ympäristöohjelma Sertifiointi Ulkoinen auditointi Itsearviointi Jatkuva parantaminen Kuva 3. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin vaiheet. 12

set resurssit sekä tiedon ja mallien puute ympäristöasioiden yhdistämisestä oppilaitoksen päivittäiseen toimintaan, opetukseen ja oppimiseen sekä johtamiseen. Käytännönläheisten mallien, työkalujen ja koulutuksen samoin kuin tukitoimenpiteiden katsottiinkin helpottavan suuresti oppilaitosten ympäristötyötä ja kannustavan myös kohti EMAS-rekisteröintiä. Oppaan B-osassa käsitellään EMAS-asetuksessa asetettuja vaatimuksia ja verrataan niitä Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmään. Tässä osassa on poimintoja EMAS-asetuksesta (EY N:o 761/2001), Euroopan komission antamasta päätöksestä (2001/681/EY) ja Euroopan komission antamista suosituksista (2001/680/EY ja 2003/532/EY). Tekstin kirjoittamisessa on käytetty apuna myös EMAS-työkalupakkia pienille organisaatioille (EMAS Toolkit for small organisations), jonka on laatinut kansainvälinen yhteistyöverkosto The International Network for Environmental Management (INEM). Hanke on saanut Euroopan komission tukea. EMAS (Eco- Management and Audit Scheme) on vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä, joka perustuu EU:n asetukseen. ISO 14001 on kansainvälinen ympäristöjärjestelmästandardi. 13

14

2. KOULUJEN JA OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖKRITEERIT Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit muodostavat perustan oppilaitoksen ympäristötyön kehittämiselle. Ne toimivat myös Oppilaitosten ympäristösertifikaatin myöntämisperusteina. Kriteerit koostuvat kolmesta kokonaisuudesta, jotka ovat: 1. Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen, 2. Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen, ja 3. Ylläpitotoiminnot. Ympäristökriteerit käsittelevät oppilaitoksen arjen kaikkia olennaisia osa-alueita. Ympäristökriteerien keskeisenä ajatuksena on, että oppilaitoksen arvoperusta ja toimintakulttuuri tukevat ympäristökasvatusta. Tämä näkyy esimerkiksi yhteisten arvojen ja ympäristöohjelman laadinnassa sekä oppilaiden ja henkilöstön osallistumisena ympäristöystävällisten arkikäytäntöjen suunnitteluun ja toteutukseen. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä painotetaan toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Arvioinnin kohteina ovat esimerkiksi ympäristöohjelma, opetussuunnitelmat, käytetyt opetusmenetelmät, toimintatavat ja tekniset ratkaisut ylläpitotoiminnoissa sekä toiminnan ohjaus, resurssit ja arvioinnin menetelmät. Toiminnan tuloksille asetetaan vain vähän kriteereitä. Tulosten osalta arviointiperusteina ovat mm. energian, materiaalien tai veden kulutus sekä jätemäärät. Oppimistuloksille ympäristöasioissa ja opetuksen vaikuttavuudelle, kuten oppilaiden ympäristövastuulliselle toiminnalle kansalaisina ja ammattilaisina, kriteereitä ei aseteta. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit perustuvat toiminnan suunnittelun malleihin, joiden on todettu tuottavan hyviä tuloksia. Näitä ovat Demingin ympyränä tunnettu suunnittele toteuta arvioi paranna malli (kuva 12 kohdassa 4.1), ympäristöjärjestelmästandardit (ISO 14 001 -standardi, EMAS-asetus) sekä ympäristökasvatuksen kolmikantamalli (kuva 4). TIETO YMPÄRISTÖSTÄ tietoisuus tieto, asenteet, toiminta TOIMIMINEN YMPÄRISTÖN PUOLESTA Merkittävät elämänkokemukset kokemus toiminta TOIMIMINEN YMPÄRISTÖSSÄ Kuva 4. Ympäristökasvatuksen kolmikantamalli (Palmer). 15

Koulujen ja oppilaitosten ympäristöriteerit ovat saatavissa täydellisinä osoitteesta: www.koulujaymparisto.fi. Tavoitteet: Jatkuvuus Tavoitteellisuus Kokonaisvaltaisuus Seuraavassa esitetään lyhyesti kriteerien kolmen osa-alueen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. 2.1 Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen 2.1.1 Tavoitteet Ympäristökriteerien ympäristöasioiden suunnittelua, organisointia ja kehittämistä koskevan osan tavoitteena on varmistaa oppilaitoksen ympäristötyön jatkuvuus, tavoitteellisuus ja kokonaisvaltaisuus. Ympäristötyön ei tulisi olla vain jätteiden lajittelua tai luonnontieteiden opetuksen aihe, vaan ympäristöasioiden tulisi näkyä kaikkialla oppilaitoksen arjessa ja opetuksessa. Ympäristöasiat kytketään osaksi oppilaitoksen toiminnan suunnittelua, organisointia, arviointia ja kehittämistä. Olennaista on myös koko oppilaitosyhteisön sitoutuminen ympäristötyöhön ja toimiminen yhteistyössä ympäristön hyväksi samoin kuin yhteistyö ulkopuolisten toimijoiden kanssa. 2.1.2 Keskeinen sisältö Ympäristöasioiden hoidon tila Oppilaitos tunnistaa ympäristövaikutuksia aiheuttavat toimintonsa esimerkiksi ympäristökatselmuksen avulla. Ympäristöasioiden tilaa arvioidaan säännöllisesti itsearvioinnin sekä tavoitteisiin liittyvien määrällisten tai laadullisten indikaattorien avulla. Parannustarpeet ovat tiedossa ja ne otetaan huomioon ympäristöohjelman laatimisessa. Oppilaitoksen ympäristöarvot Oppilaitos kirjaa ympäristöarvot ja -toimintaperiaatteet, jotka luovat perustan kasvatukselle, opetukselle, oppimiselle ja oppilaitoksen arkikäytännöille. Arvot ja -toimintaperiaatteet voivat olla osa oppilaitoksen arvoja ja strategiaa (esitettynä esim. opetussuunnitelmassa), tai ne voidaan esittää erillisessä asiakirjassa. Ympäristöohjelma Oppilaitos laatii ja päivittää vuosittain kirjallisen kestävän kehityksen edistämisohjelman tai ympäristöohjelman, joka sisältää ympäristöpäämäärät ja -tavoitteet sekä näiden toteutussuunnitelman. Ohjelma voi olla erillinen suunnitelma, tai se voi olla esimerkiksi osa toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Ohjelma laaditaan ja päivitetään aikaisemman toiminnan ja ympäristöasioiden hoidon tilan arvioinnin pohjalta. Oppilaitoksen henkilöstöllä ja oppilailla on mahdollisuus esittää ehdotuksia ohjelmaan. Sitoutuminen ja yhteistyö Oppilaitoksen johto, opettajat ja muu henkilöstö sitoutuvat kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden edistämiseen ja tuntevat niiden merkityksen oman työnsä kannalta. Sitoutuminen ilmenee johdon ja henkilöstön omana esimerkillisenä toimintana, joka heijastuu opetukseen ja muuhun oppilaitoksen päivittäiseen toimintaan. Johto tukee ympäristötyötä kannustamalla ja luomalla toimintaedellytyksiä. Oppilaitoksen koko henkilöstöllä ja kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua ympäristötyöhön. Työ organisoidaan siten, että vastuut määritellään selkeästi ja tehtävät jakautuvat henkilöstön kesken tarkoituksenmukaisella tavalla. 16

Ympäristöohjeet, vastuut, koulutus ja viestintä Oppilaitos laatii ylläpitotoimintoihin liittyviä ohjeita, joilla varmistetaan yhtenäiset toimintatavat ja selkeä vastuunjako eri toiminnoissa. Henkilöstö ja oppilaat perehdytetään työhönoton tai opetuksen yhteydessä oppilaitoksen ympäristöohjeisiin ja toimintatapoihin. Ympäristökoulutuksen tarvetta seurataan ja koulutusta järjestetään tarpeen mukaan. Henkilöstölle ja oppilaille kerrotaan ympäristöohjelman sisällöstä ja saavutetuista tuloksista sekä uusista ohjeista ja toimintatavoista esimerkiksi oppituntien, yhteisten palaverien ja tilaisuuksien yhteydessä. Yhteistyö sidosryhmien kanssa Oppilaitos selvittää yhteistyömahdollisuudet ympäristöasioiden edistämisessä ulkoisten sidosryhmien kanssa. Oppilaitos osallistuu paikkakunnalla tehtävään ympäristötyöhön ja hyödyntää työssä saatua tietoa ja kokemusta opetuksessa. Oppilaitos tekee yhteistyötä kunnan, koulutuksen järjestäjän tai kiinteistöjen ylläpitäjän kanssa esimerkiksi kiinteistöhuollon suunnittelua ja kehittämistä, peruskorjaustarpeita tai hankintojen ympäristönäkökohtia koskevissa asioissa. Ympäristö- ja työsuojelulainsäädäntö Oppilaitos on selvillä toimintaansa koskevista ympäristö- ja työsuojelusäännöksistä. Tietoja seurataan ja päivitetään säännöllisesti. Säännösten vaatimukset otetaan huomioon henkilöstölle ja oppilaille suunnatuissa toimintaohjeissa. Säännösten noudattamista valvotaan. Lainsäädännön lisäksi noudatetaan mm. kunnallisia jätehuoltomääräyksiä. Turvallisuus ja toiminta hätätilanteissa Oppilaitoksessa tunnistetaan tilojen ja pihaympäristön sekä eri opetustilanteiden mahdolliset vaaratekijät ja onnettomuus- ja hätätilanteisiin liittyvät turvallisuus- ja ympäristöriskit. Vaaratilanteiden ehkäisemiseksi tehdään tarvittavat toimenpiteet. Toimintatavat ja vastuut onnettomuus- ja hätätilanteissa suunnitellaan ja kirjataan selkeässä muodossa oppilaitoksen pelastus- tai turvallisuussuunnitelmaan ja työturvallisuusohjeisiin. Toimintaohjeet ovat helposti kaikkien saatavilla. Henkilökunnalle ja oppilaille tiedotetaan ohjeista ja heidät perehdytetään toimimaan niiden mukaan. Onnettomuusharjoitukset suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. Toiminnan arviointi ja kehittäminen Oppilaitoksen johto arvioi säännöllisesti ympäristöohjelman toteutumista, ympäristöasioiden huomioon ottamista opetuksessa ja ylläpitotoiminnoissa sekä ohjeiden ja vastuunjaon toimivuutta. Oppilaitos voi käyttää ympäristöasioiden hoidon arvioinnissa erilaisia työkaluja kuten itsearviointia ja sisäisiä auditointeja. Arvioinnin tulokset kirjataan ja käsitellään yhteisesti. Niitä hyödynnetään opetussuunnitelmatyössä, opetuksen toteutuksessa ja ympäristöohjelman kehittämisessä. Oppilaitoksen henkilöstöllä ja oppilailla on mahdollisuus esittää kehittämisideoita ja parannusehdotuksia. Ideat ja ehdotukset käsitellään ja käsittelyn tuloksista annetaan palaute esittäjälle. 17

2.2 Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen 2.2.1 Tavoitteet Tavoitteet: Ympäristöopetuksen jatkuva parantaminen, jossa suunnittelu, toteutus, arviointi ja parantaminen seuraavat toisiaan. Ympäristöopetusta tarkastellaan koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä jatkuvan parantamisen prosessina, jossa suunnittelu, toteutus, arviointi ja parantaminen seuraavat toisiaan (kuva 5). Suunnitteluun kuuluvat opetussuunnitelman sisällöt ja tavoitteet sekä opetuksen resurssit, kuten oppimateriaali ja opettajien ympäristöosaaminen. Ympäristöopetuksen toteutusta tarkasteleva kriteereiden osa perustuu ympäristökasvatuksen kolmikantamalliin. Osassa tarkastellaan, miten ympäristökasvatuksen eri näkökulmat - tieto ympäristöstä, toimiminen ympäristössä ja toimiminen ympäristön puolesta toteutuvat opetuksessa. Kriteerien mukaan opettajat ja oppilaat arvioivat yhdessä oppimistavoitteiden saavuttamista, ympäristökasvatuksen elementtien toteutumista opetuksessa sekä oppilaitoksen ympäristötoimintaa yleisemminkin. Parantamisvaiheen tarkoituksena on siirtää hyviä käytäntöjä ja malleja yli oppiaine- ja henkilöstörajojen sekä pohtia yhdessä mahdollisuuksia ympäristöopetuksen kehittämiseksi. 2.2.2 Keskeinen sisältö Koulu- ja oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmat Opettajat selvittävät opettamiensa aineiden yhteydet ympäristökysymyksiin. Selvityksen perusteella ympäristöasiat sisällytetään eri oppiaineiden ja opintokokonaisuuksien tavoitteisiin ja sisältöihin kullekin aineelle ja opintokokonaisuudelle luonteenomaisella sekä kullekin ikäkaudelle soveltuvalla tavalla. Ammatillisten tutkintojen opetussuunnitelmissa ja tavoitteissa sekä työssä oppimisessa otetaan huomioon työelämän alakohtaiset ympäristöosaamisen vaatimukset. Ympäristöosaamisen arviointi sisällytetään näyttösuunnitelmiin. Oppimateriaali Ympäristöasioiden opetusta varten on saatavilla ajantasaista ja selkeää oppimateriaalia, joka liittyy sekä yleisiin ympäristöasioihin että eri oppiaineisiin tai ammattialoihin. Oppilaitoksen johto varmistaa, että opettajakunta tietää, millaista oppimateriaalia on saatavilla, ja osaa käyttää sitä. Opettajien ympäristöosaaminen Opettajien ympäristöosaaminen on riittävää ja ajantasaista, ja opettajat hallitsevat oman oppiaineensa keskeiset ympäristöasiat. Tarve opettajien täydennyskoulutukseen ympäristöasioiden osalta selvitetään ja selvityksen pohjalta laaditaan koulutussuunnitelma. Yhteistyö ympäristöopetuksen toteutuksessa Oppilaitos varaa aikaa sisäiselle yhteistyölle ympäristöasioissa, mikä mahdollistaa mm. yhteisten arvojen määrittelemisen ja yhteistyön yli ammatti- ja oppiainerajojen. Myös muu kuin opetushenkilöstö osallistuu yhteistyöhön. Ympäristöasioita käsitellään säännöllisesti opettajainkokouksissa ja koko henkilökunnan kokouksissa. Oppilaitos tekee yhteistyötä ympäristöasioissa yhden tai useamman ulkopuolisen sidosryhmänsä kanssa. 18

Suunnittele Ympäristöasioiden yhdistäminen opetussuunnitelmiin oppimistavoitteet, sisällöt, menetelmät Ympäristöopetuksen resurssit oppimateriaali, opettajien tiedot, taidot ja asenteet, yhteistyö ympäristöopetuksen toteutuksessa Paranna Toteuta Oppimistavoitteet Ympäristöopetuksen Ympäristöopetuksen sisältöjen, menetelmien ja resurssien kehittäminen toteutus 1. Tieto ympäristöstä 2. Toimiminen ympäristössä Hyvien käytäntöjen ja 3. Toimiminen ympäristön mallien siirtäminen opettajien välillä puolesta Arvioi Oppimistavoitteiden toteutuminen Ympäristökasvatuksen kolmen elementin toteutuminen opetuksessa Opetuksen resurssien riittävyys Opettajien ja oppilaiden itsearviointi Parannustarpeet, hyvät käytännöt ja mallit Kuva 5. Ympäristöopetusta tarkastellaan kriteereissä jatkuvan parantamisen prosessina. Ympäristökasvatuksen elementtien toteutuminen opetuksessa Tieto ympäristöstä Opetukseen sisältyy ajantasaista tietoa ekologiasta, ihmisen toiminnan vaikutuksista ympäristöön, ympäristöongelmista sekä ympäristöongelmien ehkäisystä. Opetus kehittää kokonaisuuksien ymmärtämistä yksittäisten faktatietojen muistamisen sijasta sekä tukee ympäristökysymysten moniulotteisuuden ymmärtämistä ja kehittää kykyä käsitellä siihen liittyvää kompleksisuutta. Opetus kehittää itsenäistä kriittistä ajattelua. Opetuksessa tuodaan esille ihmisen riippuvuus luonnosta ja tuetaan oppilasta näkemään yhteydet ihmisen toiminnan, oman elämäntavan ja ympäristön hyvinvoinnin välillä. Esimerkkejä toteutuksesta: Kaikki oppilaitokset: Ekologiaa ja ympäristökysymyksiä käsitellään osana tavallista opetusta sekä oppiainerajat ylittävissä projekteissa tai erillisillä kursseilla, esimerkiksi ympäristön tilan tutkimukset, ajankohtaisten ympäristöaiheiden seuraaminen mediasta, ympäristöongelman analysoiminen, tuotteiden elinkaarien selvittäminen, ekotehokkuusajatteluun tutustuminen. Ammatilliset oppilaitokset: Edellisten lisäksi ympäristöasioita käsitellään osana ammattiaineiden opetusta, esimerkiksi omaan alaan ja työtehtäviin liittyvä ympäristölainsäädäntö ja määräykset, tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutukset ja niiden vähentäminen, ympäristöä säästävät työ- 19

tavat ja materiaalit, työtehtävissä syntyvät jätteet ja niiden lajittelu, elinkaariajattelu ja ekotehokkuus omalla ammattialalla, ympäristöviestintä asiakaspalvelutilanteissa, ympäristöjärjestelmien käyttö omalla ammattialalla. Toimiminen ympäristössä Opetus lisää ympäristöherkkyyttä ja tukee omakohtaisen luontosuhteen muodostumista tarjoamalla myönteisiä, elämyksellisiä luontokokemuksia. Luontoa ja rakennettua ympäristöä käytetään oppimisympäristönä. Opetus tarjoaa mahdollisuuksia ympäristön ilmiöiden havainnointiin ja kokemiseen sekä ympäristön toiminnan ymmärtämiseen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvan päättelyn kautta. Esimerkkejä toteutuksesta: Kaikki oppilaitokset soveltuvin osin: Luontopolut ja -retket, leirikoulut, aistiharjoitukset, luonnon havainnoiminen ja kokeminen, ekosysteemien tutkiminen lähiluonnossa, monimuotoisuuden kartoittaminen, tarinat, sadut, kuvataide, teatteri, lähiympäristöstä huolehtiminen, eläinten ruokkiminen talvella, linnunpönttöjen rakentaminen, eläinten tarkkaileminen, jälkien etsiminen, luonnontieteellisten tutkimusten ja mittausten tekeminen, rakennetun ympäristön muutosten havainnointi, tutustuminen esimerkiksi maatilan, kaatopaikan tai jätevedenpuhdistamon toimintaan, ympäristön tallentaminen valokuvaamalla, piirtämällä tai videoimalla. Toimiminen ympäristön puolesta Oppilaitos tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ympäristövastuullisten toimintamallien omaksumiseen ja ympäristötaitojen harjoittelemiseen käytännössä. Oppilaitos tarjoaa oppilaille osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ja vahvistaa oppilaiden luottamusta omien tekojen merkityksellisyyteen. Opetuksessa tuodaan esille oppilaiden yksilölliset ja yhteisölliset vaikuttamisen mahdollisuudet ympäristöasioissa. Oppilaat osallistuvat aktiivisesti oppilaitoksen ympäristöohjelman suunnitteluun ja toteutukseen. Opetuksessa keskustellaan asenteiden ja arvojen suhteellisuudesta ja moninaisuudesta sekä tuodaan esille erilaisia näkemyksiä ympäristöongelmien syistä ja ratkaisukeinoista, jotta oppilaat voisivat itse tehdä perusteltuja arvovalintoja. Opetus tarjoaa tietoa siitä, miten yhteiskunta ja yhteiskunnallinen päätöksenteko toimivat, sekä kehittää oppilaiden demokratian taitoja ja tuntemusta. Esimerkkejä toteutuksesta: Kaikki oppilaitokset: arvokeskustelut, roolipelit, arvovalintaharjoitukset; mielekkäät ja vaikuttavat osallistumiskokemukset: lähiympäristön suunnittelu, oppilaskuntatoiminta, koulun arkipäivään vaikuttaminen, paikallinen vaikuttaminen esimerkiksi paikallisagendaprojekteissa, osallistuminen erilaisiin ympäristöohjelmiin tai humanitaariseen työhön. Ammatilliset oppilaitokset: edellisten lisäksi ammatillisten ympäristötaitojen yhdistäminen työtehtävien harjoitteluun ja työssä oppimiseen, oman ammattietiikan pohtiminen. 20

2.3 Ylläpitotoiminnot 2.3.1 Tavoitteet Ylläpitotoimintoja koskevien ympäristökriteerien tavoitteina ovat oppilaitoksen toiminnan suorien ympäristövaikutusten vähentäminen ja ympäristökasvatuksen tukeminen. Ylläpitotoimintojen osalta tarkastellaan mm. hankintoja, materiaalien käyttöä, jätehuoltoa, energian- ja vedenkulutusta, puhtaanapitoa, kuljetuksia ja liikennettä sekä toimintaa keittiössä ja ruokalassa. Ylläpitotoimintoja koskevat kriteerit käsittelevät myös työterveyttä ja viihtyvyyttä sekä vaarallisten aineiden käyttöä ja varastointia. Ylläpitotoimintojen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää teknisten parannusten lisäksi toimintatapoja muuttamalla. Siksi kriteereissä painotetaan ohjeiden, koulutuksen, viestinnän ja seurannan merkitystä. Ollakseen uskottava opetuksessaan oppilaitoksen on toimittava niin kuin se opettaa. Kriteerit kannustavat yhteistyöhön ylläpitäjän ja palvelujen tuottajien kanssa, sillä oppilaitos ei voi aina vaikuttaa suoraan ylläpitotoimintoja koskeviin päätöksin. Tavoitteet: Oppilaitoksen suorien ympäristövaikutusten vähentäminen ja ympäristökasvatuksen tukeminen. 2.3.2 Keskeinen sisältö Materiaalien käyttö ja hankinnat Materiaalien kulutuksen ja jätteiden syntymisen vähentämisen keinoja selvitetään ja selvitysten pohjalta ryhdytään käytännön toimenpiteisiin. Materiaaleja säästävät toimintatavat näkyvät esimerkiksi työtavoissa, opetusmateriaalien käytössä ja kopioinnissa. Hankinnoissa ympäristönäkökohdat otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Hankintakriteereinä käytetään esimerkiksi tuotteiden ympäristömerkintöjä, käyttöikää, uudelleenkäyttömahdollisuuksia, huollettavuutta, kierrätettävyyttä ja pakkausten vähentämistä. Kertakäyttötuotteiden käyttöä pyritään vähentämään. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Tärkeimpien käytettävien materiaalien kulutusta seurataan. Kulutuksen taso on alhainen tai sitä vähennetään. Konttoripaperin kulutusta seurataan ja sitä pienennetään esimerkiksi vähentämällä kopiointia. Jätehuolto Kierrätettävät ja hyödynnettävät jätejakeet lajitellaan ja toimitetaan käsittelyyn kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti. Ongelmajätteet lajitellaan ja varastoidaan sekä toimitetaan käsittelyyn määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Jätehuollon toteutukseen liittyvistä järjestelyistä, ohjeista ja vastuista sovitaan ja ne kirjataan esimerkiksi jätehuoltosuunnitelmaan. Lajitteluohjeet ovat näkyvillä luokissa, ruokalassa ja työtiloissa. Henkilöstöä ja oppilaita opastetaan, perehdytetään ja kannustetaan jätteiden lajitteluun. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Kalusteet ja käytetyt koneet ja laitteet menevät uudelleen käyttöön tai kierrätykseen. Jätehuollon suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa tehdään yhteistyötä jätehuoltopalvelun tuottajan tai kunnan tai jätehuoltoyhtiön jäteneuvojan kanssa. Jätteiden määristä ja niiden kehityksestä on olemassa dokumentoidut tiedot. Syntyvästä jätteestä vain pieni osa on sekajätettä, ja sekajätteen määrää on saatu vähennettyä. 21

Veden käyttö Vesikalusteiden ja vesijohtojärjestelmän huolto toteutetaan asianmukaisesti. Järjestelmien ja kalusteiden uusimistarpeet selvitetään. Oppilaitoksen vedenkulutusta seurataan ja kulutuksessa esiintyviä poikkeamia varten luodaan toimintatavat. Vettä säästävistä toimintatavoista laaditaan ohjeet tai järjestetään koulutusta henkilöstölle ja oppilaille. 22 Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Oppilaitoksessa on käytössä vettä säästäviä laitteita (hanat, suihkut, WC-istuimet). Oppilaitoksen veden ominaiskulutus on alhainen tai kulutus on vähentynyt vuositasolla. Energia Oppilaitoksessa seurataan säännöllisesti energiankulutusta (sähkö, lämpö). Lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien säädöstä, toimivuuden tarkkailusta ja huollosta sekä toimintatavoista vikojen sattuessa laaditaan ohjeet ja määritellään vastuut. Energiankulutustiedot kerätään ja kirjataan. Energiajärjestelmien ja energiaa kuluttavien laitteiden uusimistarpeet ja kiinteistön peruskorjauksen tarpeet selvitetään. Henkilöstölle ja oppilaille suunnatut energiansäästöohjeet laaditaan. Ohjeista järjestetään tietoiskuja ja perehdytystä. Henkilöstö ja oppilaat sisäistävät energiaa säästävät toimintatavat. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Oppilaitoksessa on tehty energiakatselmus, kiinteistön kuntokartoitus tai kummatkin. Oppilaitoksessa on otettu käyttöön uusia energiaa säästäviä teknisiä tai toimintatapoihin liittyviä ratkaisuja. Oppilaitoksen kokonaisenergian (sähkö, lämpö) ominaiskulutus (kwh/m 3 ) on alhainen tai se vähenee vuositasolla. (Ominaiskulutuksen arviointi perustuu Motivan vertailuaineistoihin.) Oppilaitoksen käyttämä energia (sähkö, lämpö) on ainakin osittain peräisin uusiutuvista energialähteistä. Työterveys ja viihtyisyys Oppilaitoksen työilmapiiriä, viihtyisyyttä ja työterveyteen liittyvien asioiden tilaa arvioidaan henkilöstölle ja oppilaille suunnatuilla kyselyillä. Työterveyttä, työilmapiiriä, viihtyisyyttä sekä sisätiloja ja pihaympäristöä parantavia toimenpiteitä suoritetaan. Toimenpiteiden suunnittelussa otetaan huomioon kyselyjen tulokset. Oppilaitoksen sisäilman laatu tunnetaan ja mahdolliset kosteusvauriot ja homeongelmat selvitetään yhteistyössä kiinteistön ylläpitäjän tai omistajan kanssa. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Oppilaitoksessa tapahtuu vähän tapaturmia ja sairaspoissaoloja on vähän tai niiden määrä on vähentynyt. Henkilöstölle ja oppilaille suunnatut työilmapiiriin, viihtyvyyteen ja työterveyteen liittyvät kyselyt ovat antaneet hyviä tuloksia tai tulokset ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Puhtaanapito Ulkoalueiden hoitoa ja puhtaanapitoa sekä sisätilojen likaantumisen ehkäisemistä varten laaditaan ohjeet. Puhdistus-, suojaus- ja hoitoaineet kirjataan ja niistä on saatavilla käyttöturvatiedotteet. Siivousaineiden ja välineiden hankinnassa otetaan huomioon tuotteiden ympäristöystävällisyys ja työterveysnäkökohdat. Siivouksessa käytetään ympäristöystävällisiä tai ympäristömerkittyjä tuotteita aina, kun se on mahdollista.

Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Puhtaanapidosta vastaaville on järjestetty koulutusta ympäristöasioista ja jätteiden lajittelusta. Puhtaanapidossa pyritään vähentämään veden, siivousaineiden ja energian kulutusta. Keittiö ja ruokala Ruokalan hankinnoissa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon ympäristönäkökohdat esimerkiksi keskittämällä hankinnat ja valitsemalla suuret tilauskoot, hankkimalla lähiruokaa ja luomutuotteita ja edistämällä pakkausten vähentämistä. Ruokalan toiminnassa selvitetään ja käytetään erilaisia materiaalien kulutuksen ja jätteiden vähentämisen keinoja. Ruokalan lämmitys- ja jäähdytyslaitteet ovat asianmukaisessa kunnossa, ja ne huolletaan säännöllisesti. Jätteiden lajittelupisteet suunnitellaan toimiviksi. Jätteiden lajitteluun laaditaan jätehuoltomääräysten vaatimukset täyttävät ohjeet ja jäteastiat merkitään selkeästi. Jätehuoltoon liittyvistä parannustarpeista kerrotaan kiinteistön ylläpitäjälle. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Energiankulutuksen vähentämisen keinoja on selvitetty, ja kulutuksen vähentämiseksi on tehty suunnitelmia, ohjeita ja toimenpiteitä. Esimerkiksi lämmitys- ja jäähdytyslaitteisiin ja ruoan valmistustekniikoihin on kiinnitetty huomiota. Veden ja pesuaineiden kulutuksen vähentämisen keinoja on selvitetty, ja kulutuksen vähentämiseksi on tehty suunnitelmia, ohjeita ja toimenpiteitä. Keittiöhenkilöstö on saanut ympäristökoulutusta. Kuljetukset ja liikenne Henkilökuntaa ja oppilaita kannustetaan kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttöön koti- ja koulumatkoilla. Aiheesta järjestetään teematapahtumia tai laaditaan ohjeet. Opetuksen yhteydessä tapahtuvien henkilöstön ja oppilaiden kuljetusten sekä oppilaitoksen omien materiaali- ja tavarakuljetusten vähentämiseksi ja optimoimiseksi laaditaan suunnitelmia ja toimenpiteitä. Kun oppilaitos hankkii omia ajoneuvoja ja työkoneita, ympäristönäkökohdat sisältyvät valintakriteereihin. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Oppilaitoksen henkilöstölle on annettu taloudellisen ajotavan koulutusta. Henkilöstön ja oppilaiden yhteiskuljetukset toimivat hyvin (kimppakyydit työmatkoilla, henkilöstön ja oppilaiden kuljetukset opetuksen yhteydessä). Vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi Vaaralliset aineet merkitään oppilaitoksessa ohjeiden mukaisesti ja niiden käyttöturvallisuustiedotteet ovat saatavilla tiloissa, joissa aineita käsitellään ja varastoidaan. Oppilaitoksella on ajantasainen kirjanpito varastossa olevista, käytetyistä ja ongelmajätteeksi päätyvistä kemikaaleista. Vastuut vaarallisten aineiden varastoinnista, käsittelystä ja hävityksestä määritellään selkeästi. Kaikki vaarallisten aineiden kanssa toimivat (henkilöstö, oppilaat) perehdytetään riittävästi aineiden työterveys- ja turvallisuusasioihin. Erinomainen taso lisäksi (kriteerien lisäpisteet): Oppilaitoksessa on selvitetty mahdollisuuksia kemikaalien käytön vähentämiseksi ja vaarallisten aineiden korvaamiseksi vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla. Oppilaitoksen käyttämien kemikaalien määrä on vähentynyt. 23

24

3. OPPILAITOKSEN YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄN RAKENTAMINEN Ympäristöjärjestelmä on työkalu oppilaitoksen ympäristöasioiden hallintaan ja kehittämiseen. Sen avulla voidaan saavuttaa ja ylläpitää Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden edellyttämä suorituskykytaso. Järjestelmän tavoitteena on ympäristönäkökulman huomioon ottaminen kaikessa koulun toiminnassa, sekä opetuksessa että arkikäytännöissä. Oppilaitoksen ympäristötyö perustuu jatkuvan parantamisen periaatteeseen, joka on omiaan selkeyttämään ja järkevöittämään oppilaitoksen muutakin toimintaa. Järjestelmän myötä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä, kohottaa oppilaitoksen imagoa sekä kehittää oman työn laatua. Ympäristöjärjestelmä: Kehittämistarpeiden tunnistaminen Tavoitteiden asettaminen Toiminnan ohjaus Seuranta ja arviointi Ympäristöjärjestelmä sisältää kaikki oppilaitoksen ympäristöasioiden hallintaan liittyvät asiat: kehittämistarpeiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen, toiminnan ohjaus sekä seuranta ja arviointi. Ympäristöohjelma on osa ympäristöjärjestelmää. Lisäksi ympäristöjärjestelmään kuuluvat mm. tarvittavat ohjeet, sisäinen ja ulkoinen viestintä, henkilöstön ja oppilaiden koulutus sekä yhteistyö sidosryhmien kanssa. Ympäristöjärjestelmän rakentaminen etenee seuraavien vaiheiden kautta: Organisoituminen ja tiedotus Ympäristökatselmus Merkittävät ympäristönäkökohdat ja parannustarpeet Ympäristöpolitiikka Ympäristöohjelma Ohjeet, viestintä, koulutus ja yhteistyö Arviointi ja toiminnan kehittäminen. Organisoitumisen ja tiedottamisen tavoitteena on motivoida oppilaat ja henkilöstö ympäristötyöhön, sitouttaa eri henkilöstöryhmät ympäristöjärjestelmän rakentamiseen sekä määritellä vastuut. Ympäristöjärjestelmän rakentamista varten perustetaan laaja-alainen, eri ammattikuntia sekä oppilaita edustava ympäristöryhmä ja valitaan ympäristövastaava. Johdon sitoutuminen sekä tarvittavien resurssien myöntäminen on oleellista työn onnistumisen kannalta. Ympäristökatselmuksella (ympäristökartoituksella) tunnistetaan ne asiat oppilaitoksen toiminnassa, jotka vaikuttavat ympäristöön joko suoraan tai välillisesti (ympäristönäkökohdat). Katselmus antaa kokonaiskuvan oppilaitoksen todellisesta ympäristönsuojelun tilanteesta heikkouksineen ja vahvuuksineen. Motivointi Sitouttaminen Vastuiden määrittely Resurssit Ympäristönäkökohtien tunnistaminen Merkittävät ympäristönäkökohdat ja parannustarpeet määritellään ympäristökatselmuksessa kerätyn tiedon pohjalta. Yhteisesti tärkeinä pidetyistä näkökohdista valitaan 2-5 sisällytettäviksi oppilaitoksen ympäristöohjelmaan. Oppilaitos voi laatia myös ympäristöpolitiikan, joka voi olla erillinen asiakirja, osa opetussuunnitelman arvopohjaa tai oppilaitoksen toimintapolitiikkaa. Ympäristöpolitiikka on yleisluontoinen julistus oppilaitoksen ympäristöasioihin liittyvistä periaatteista, ja se suuntaa oppilaitoksen toimintaa. 25

Ympäristöohjelma: Päämäärät Tavoitteet Toimenpiteet Ympäristöohjelmaan kirjataan konkreettiset, tiettynä ajanjaksona toteutettaviksi sovitut päämäärät ja niitä tarkentavat tavoitteet. Päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisen varmistamiseksi ympäristöohjelmassa sovitaan myös vastuista, aikataulusta, resursseista sekä seurannasta ja arvioinnista. Seurannan ja mittaamisen tavoitteena on arvioida ympäristöohjelman tuloksia, varmistaa merkittävien ympäristönäkökohtien hallinta, tuottaa tietoa vuosittaisen arvioinnin tueksi, ja seurata ympäristönsuojelun kehitystä pidemmällä aikavälillä. Ympäristönsuojelun tason kehitystä sekä päämäärien ja tavoitteiden toteutumista seurataan mittareiden ja indikaattoreiden avulla. Ohjeita, viestintää, koulutusta ja yhteistyötä tarvitaan ympäristöohjelman toteutuksen tueksi. Niiden avulla pyritään sitouttamaan koko oppilaitosyhteisö yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin sekä varmistamaan, että kaikilla henkilöstöryhmillä on riittävä ympäristöosaaminen, ja annetaan tarvittaessa mahdollisuus lisäkouluttautumiseen. Oman henkilöstön ja oppilaiden lisäksi ympäristöasioista kerrotaan oppilaitoksen sidosryhmille. Ympäristöjärjestelmän dokumentointi voidaan toteuttaa sähköisesti tai esimerkiksi ympäristökansiona. Dokumentointi kokoaa yhteen oppilaitoksen ympäristöasioiden hoitoa koskevat menettelyt, ohjeet, vastuut. Tärkeä osa dokumentointia on ympäristöohjelma. Keskeinen periaate oppilaitoksen ympäristöjärjestelmän toteutuksessa on jatkuvan parantamisen ajattelu. Ympäristöohjelman toteutumista ja ympäristöasioi- 1. Organisoituminen ja tiedotus 2. Ympäristökatselmus 3. Merkittävät ympäristönäkökohdat ja parannustarpeet Ulkoinen auditointi 7. Arviointi ja toiminnan kehittäminen SERTIFIOINTI Ympäristöteot ja toiminta OPETUS JA ARKIKÄYTÄNNÖT 6. Ohjeet, viestintä, koulutus ja yhteistyö 4. Ympäristöpolitiikka 5. Ympäristöohjelma Kuva 6. Ympäristöjärjestelmä perustuu jatkuvan parantamisen periaatteeseen. Keskeisiä asioita ovat kehittämistarpeiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen, toiminta sekä seuranta ja arviointi. Ympäristöohjelma sisältää oppilaitoksen ympäristötavoitteet ja -toimenpiteet. Ympäristöohjelman toteutuksen tueksi tarvitaan ohjeita, sisäistä ja ulkoista viestintää, henkilöstön ja oppilaiden koulutusta sekä yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. 26

den hoidon tasoa arvioidaan vuosittain opettajien, muun henkilökunnan, oppilaiden ja johdon tekemällä itsearvionnilla. Tulosten perusteella kehitetään ympäristötyötä eteenpäin. Arviointia ja toiminnan kehittämistä tarkastellaan omana kokonaisuutenaan oppaan osassa 4. Ympäristöjärjestelmän rakentamiseen kuluu oppilaitoksessa yleensä vähintään yksi lukuvuosi, kun työtä tehdään pääasiassa oman työn ohella. Ympäristöjärjestelmän rakentamisessa voidaan käyttää esimerkiksi seuraavaa aikataulua: syyskuu: organisoituminen ja tiedotus lokakuu-marraskuu: ympäristökatselmuksen tekeminen opetuksen osalta joulu-tammikuu: ympäristökatselmuksen tekeminen ylläpitotoimintojen osalta helmikuu: merkittävien ympäristönäkökohtien ja parannustarpeiden määrittely maalis-toukokuu: ympäristöohjelman laatiminen; ohjeiden, viestinnän, koulutuksen ja yhteistyön suunnittelu; seurannan ja arvioinnin suunnittelu. 3.1 Organisoituminen ja tiedotus 3.1.1 Johdon sitoutuminen Ympäristöjärjestelmän rakentaminen alkaa johdon sitouttamisella. Jos ajatus järjestelmän rakentamisesta syntyy opettajien, muun henkilöstön tai oppilaiden mielessä, idea pitää myydä johdolle. Jos taas aloite tulee johdolta, idea pitää myydä muulle yhteisölle. Ympäristökriteereissä edellytetään, että oppilaitoksen johto, opettajat ja muu henkilöstö ovat sitoutuneet ympäristöasioiden edistämiseen (kriteeri 1.4), ja että johto tukee ympäristötyötä kannustamalla ja luomalla edellytyksiä. Johdolta on tärkeää saada myönteinen päätös järjestelmän rakentamiselle, koska johto vastaa tarvittavien inhimillisten ja rahallisten resurssien osoittamisesta työlle. Koulun johdon tulisi olla mukana suunnittelemassa organisoitumista, työn resursointia ja tavoitteita. Johto kannustaa ja luo edellytyksiä. Tärkein resurssi, joka oppilaitoksen johdon tulee järjestää, on ympäristöjärjestelmän rakentamiseen käytettävä työaika. Alkuvaihe voi sujua vapaaehtoisten innostuksen voimalla, mutta järjestelmän tekeminen on suuri työ ja vaatii siihen erikseen osoitettua aikaa. Tämä on keskeistä myös toiminnan pitkäjänteisyyden ja vakiinnuttamisen kannalta. Usein tarvitaan myös joustoa käytännön järjestelyissä: esimerkiksi kouluavustajien käyttö auttaa opettajia tekemään työtä kouluajalla, ja ympäristöryhmän oppilasjäsenten lupa olla silloin tällöin poissa tunnilta mahdollistaa oppilaiden osallistumisen. 3.1.2 Sisäinen viestintä Heti työn alussa tiedotetaan koko oppilaitosyhteisölle, myös oppilaille, ympäristöjärjestelmän rakentamisesta. Kaikkien tulee olla tietoisia siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Työn tavoitteista on myös hyvä sopia yhdessä. Oppilaitoksissa tehdyt kyselyt ympäristöasioista osoittavat, että ihmiset ymmärtävät asioita hyvin eri tavoin, jos niitä ei ole yhdessä määritelty. Ympäristöjärjestelmään liittyvät käsitteetkin voivat olla monille vieraita. Tärkeää on myös tiedottaa siitä, kuinka järjestelmän rakentamisessa edetään ja mitä asia tarkoittaa opettajien, Ympäristöjärjestelmän rakentamisesta, työn tavoitteista ja organisoinnista kerrotaan koko oppilaitokselle. 27

oppilaiden ja muun henkilöstön kannalta. Ihmisten motivoimiseksi on hyvä korostaa ympäristöasioihin panostamisen etuja: mitä hyötyä tästä on meidän oppilaitoksellemme ja minulle omassa työssäni? Uusi hanke ja pelko työn lisääntymisestä synnyttävät helposti muutosvastarintaa. Muutosvastarinta ei ole pelkästään huono asia, sillä parhaimmillaan se pitää kehittämisen suunnan oikeana ja määrän sopivana. Usein muutosvastarinnan syynä on kuitenkin tiedon puute ja se, että yhteisön jäsenille ei ole annettu mahdollisuutta esittää omia näkemyksiään ja ideoitaan. Avoin keskustelu on hyvä tapa voittaa mahdollinen vastustus. Kaikille tarjottu mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lisää toiminnan hyväksyttävyyttä ja siihen sitoutumista. Sisäisessä viestinnässä voidaan hyödyntää olemassa olevia tiedotuskanavia. Näyttävä lähtölaukaus, joka erottuu jokapäiväisestä viestinnästä, voi olla hyvä idea. Viestinnässä käytettäviä kanavia voivat olla: opettajainkokoukset viikkopalaverit ryhmänohjaustunnit aamunavaukset tiedotustilaisuudet henkilökohtaiset keskustelut asiantuntijavierailut ilmoitustaulun ja sisäisen tiedotteen käyttäminen sähköposti ja nettisivut palautteenantomahdollisuus henkilökunnalle ja oppilaille (palautelaatikko tai nettisivut) kartoitukset ja kyselyt mielipiteistä, odotuksista ja ideoista Kaikki mukaan ympäristötyöhön. Vastuut nimetyille henkilöille. 3.1.3 Työn organisoiminen Ympäristöjärjestelmän rakentaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät, että vastuut eri tehtävistä ja toimenpiteistä määritellään selkeästi: työhön osallistuvat henkilöt nimetään ja heille annetaan tarvittavat resurssit ja valtuudet. Sen lisäksi jokainen henkilö vastaa ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta oman työnsä osalta. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien (kriteeri 1.4) täyttyminen edellyttää myös, että vastuut määritellään, tehtävät jakautuvat tarkoituksenmukaisella tavalla henkilöstön kesken, ja että koko henkilöstöllä ja kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua ympäristötyöhön. Ympäristöjärjestelmän rakentamista varten oppilaitoksessa voidaan perustaa ympäristöryhmä, johon kuuluu opettajia, muuta henkilöstöä ja oppilaita. Mitä monipuolisempi ympäristöryhmän kokoonpano on sitä parempi: Koulun johdon tulisi olla edustettuna ympäristöryhmässä, jotta se olisi jatkuvasti selvillä työn etenemisestä ja pystyisi käsittelemään ympäristöasioita osana oppilaitoksen johtamista. Opettajia olisi hyvä olla mukana mahdollisimman monesta oppiaineryhmästä. Lisäksi ryhmässä voi olla kiinteistönhoitaja, kouluisäntä tai vahtimestari, siistijät, ruokapalvelutyöntekijät, kirjastonhoitaja, koulusihteeri, terveydenhoitaja, varastonhoitaja ja oppilaiden vanhempien edustaja. Ympäristöryhmästä nimetään yksi henkilö ympäristövastaavaksi. Hänen tehtävänsä on koordinoida ja ohjata kehittämistyötä ja viestintää oppilaitosyhteisön kanssa. 28

Uudet asiat herättävät usein epäluuloa ja vastarintaa Kannattaa siis muistaa Taas uusi työ kaikkien muiden lisäksi! Mitä hyötyä tästä on meille ja minulle työssäni? Ei kuulu minun tehtäviini! Olenko toiminut aiemmin väärin? Kuule, näin on tehty aina ennenkin ja tehdään jatkossakin! Kuka sinä olet minua neuvomaan!? Viherpiipertäjien touhua! Ympäristötyö on kaikkien yhteinen asia. Jokaisella on vastuu omasta työstään ja omista jäljistään! Ympäristön huomioiminen on toiminnallisesti ja taloudellisesti järkevää. Jokainen meistä on oman työnsä asiantuntija nyt on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja yhteisiin asioihin! SINÄ, MINÄ, HÄN ME KAIKKI pystymme vaikuttamaan Kuva 7. Muutosvastarinta voidaan usein voittaa kääntämällä kielteiset asiat myönteisiksi. Oppilaitoksessa työskentelevät ovat yleensä hyvin motivoituneita yhteistyöhön ja asioiden kehittämiseen, mutta toisinaan hallintorakenne saattaa vaikeuttaa muun kuin opettavan henkilökunnan sitoutumista toimintaan. Ei-opettava henkilöstö saattaa kuulua ulkopuolisen yrityksen työvoimaan tai toimia eri hallintokunnan alaisuudessa kuin opettajat, mikä voi johtaa käytännön ongelmiin yhteistyön suunnittelussa. Yhteistyön muotoja kehittämällä saadaan palkintona usein roppakaupalla asiantuntemusta ja yhteishengen lisääntymistä. Työntekijöiden esimiehet, esimerkiksi siivoustyönjohtaja tai ravitsemuspäällikkö, ovat avainasemassa yhteistyön mahdollisuuksista neuvoteltaessa. Heitä voi motivoida ajatus, että ympäristöjärjestelmä saattaa helpottaa näiden työntekijöiden työtä esimerkiksi jätteiden vähetessä ja tilojen pysyessä siistimpinä. Ei-opettava henkilöstö voi myös antaa tietoja omalta erikoisalaltaan tarvittaessa kokousten ja palaverien ulkopuolella, milloin aikaa ympäristöryhmän palavereihin osallistumiseen ei ole. Ruokala- ja siivoustoimet ovat usein pidemmällä ympäristötyössä kuin opetustoimi ja näissä työskentelevät ovat monesti saaneet oman alansa ympäristökoulutusta. Ympäristökriteerit sisältävät monessa kohdassa vaatimuksia oppilaitosyhteisön jäsenten osallistumisesta ympäristötyöhön. Ympäristökriteerit (kriteerit 1.3 ja 1.4) edellyttävät henkilöstön ja oppilaiden osallistumista ympäristöohjelman suunnitteluun, ja että ympäristötyötä tehdään koko oppilaitosyhteisön yhteistyönä. Kriteereiden opetusta koskevan toisen osan pakollisiin vaatimuksiin kuuluu esimerkiksi, että opettajat ovat yksin tai ryhmissä käyneet läpi opettamiensa aineiden yhteydet ympäristöasioihin, ja että opettajat ja oppilaat osallistuvat ympäristöopetuksen arviointiin ja kehittämiseen. Lisäksi ylläpitotoimintojen useissa kohdissa mainitaan ympäristövastuullisten toimintatapojen sisäistäminen. Oppilaiden osallistuminen sisältyy ympäristökriteeriin 2.3.3. Toimiminen ympäristön puolesta. Oppilaitos saa pisteitä, jos oppilaat osallistuvat aktiivisesti ympäristöohjelman suunnitteluun ja toteutukseen tai jos oppilaitos tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ympäristövastuullisten toimintamallien omaksumiseen ja ympäristötaitojen harjoittelemiseen käytännössä. Ympäristöjärjestelmän rakentaminen voi olla yhteinen oppimisprosessi kouluyhteisön aikuisille ja oppilaille. Oppilaat saavat mahdollisuuden osallistumiskokemukseen ja tuovat samalla tuoreita näkemyksiä koulun kehittämiseen. Oppilaat voivat osallistua työhön monin eri tavoin: voidaan perustaa oppilai- 29

Rehtori ja johtoryhmä Opetushenkilöstö Oppilaat Ruokalan henkilöstö Ulkopuoliset palveluiden tuottajat Jokainen on oman työnsä asiantuntija miten osaaminen saadaan käyttöön? Vastuun ja tehtävien jakaminen kuinka varmistetaan, että innokkaimmat eivät uuvu? Oppilaat ovat ympäristötyön voimavara! Miten hyödynnetään ulkoisten sidosryhmien osaamista? Kouluvirasto Kiinteistöhoidon henkilöstö Hallintohenkilöstö Vanhemmat Muut ulkoiset sidosryhmät Kuva 8. Ympäristötyön tehtävät ja roolit. Ympäristötyön organisoinnissa kannattaa hyödyntää täysipainoisesti koko oppilaitosyhteisön ja ulkopuolisten sidosryhmien asiantuntemusta. Hesan Nuorten Äänestä saa lisätietoja osoitteesta nk.hel.fi/talot/ nuortenaani den oma ympäristöryhmä, käyttää valmiita ryhmiä kuten oppilaskunnan hallitusta tai tukioppilaita, osallistuminen voidaan integroida osaksi opetusta esimerkiksi Nuorten Ääni -projektin avulla tai oppilasedustajia voidaan valita aikuisten ja oppilaiden yhteiseen ympäristöryhmään. Ympäristöjärjestelmän rakentamiseen on mahdollista hankkia myös lisäosaamista ulkopuoliselta asiantuntijalta. Järjestelmän onnistunut toteuttaminen perustuu kuitenkin oppilaitosyhteisön jäsenten aktiiviseen osallistumiseen kehittämistyöhön. Yhteisön osallistuminen ja sitoutuminen jää liian vähäiseksi, jos ulkopuolinen asiantuntija vastaa yksin järjestelmän rakentamisesta. Ympäristönäkökohta on oppilaitoksen toiminto tai toiminnon osa, jolla on tai voi olla vaikutuksia ympäristöön. Ympäristövaikutus on kokonaan tai osittain oppilaitoksen toiminnasta seuraava hyödyllinen tai haitallinen muutos luonnossa. 3.2 Ympäristökatselmus Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden mukaan oppilaitoksella tulee olla käsitys omaan toimintaansa liittyvistä keskeisistä ympäristöasioista ja niiden tilasta sekä parannustarpeista ja omista vaikutusmahdollisuuksista (kriteeri 1.1). Ympäristöjärjestelmän rakentaminen aloitetaan aina selvittämällä ympäristöasioiden hoidon nykytilanne eli tekemällä ympäristökatselmus. Ympäristökatselmuksen tavoitteena on saada kokonaiskuva ympäristöasioiden todellisesta tilanteesta heikkouksineen ja vahvuuksineen, jotta kehittämistyö perustuisi oikeaan tietoon. Katselmuksen tekeminen auttaa puuttumaan tärkeimpiin ja kiireellisimpiin asioihin. Katselmuksen tuloksia tarkasteltaessa keskitytään erityisesti parantamista kaipaavien kohtien löytämiseen, sillä ne muodostavat lähtökohdan kehittämiselle. Katselmuksen avulla tunnistetaan ympäristönäkökohtia, eli niitä toimintoja (tai toiminnon osia), joilla on tai voi olla positiivinen tai negatiivinen vaikutus ympäristöön. Oppilaitoksen ympäristönäkökohtia ovat esimerkiksi materiaalien käyttö, jätteen syntyminen, energian kulutus ja ympäristöasioiden sisällyttäminen opetukseen. Ympäristövaikutus on hyödyllinen tai haitallinen muutos luonnossa, joka on kokonaan tai osittain seurausta oppilaitoksen toiminnasta. Kuvassa 9 on esimerkki ympäristönäkökohdasta (koulun ympäristöopetus) ja ympäristövaikutuksesta (oppilaiden lisääntynyt ympäristötietoisuus). 30

3.2.1 Katselmuslistojen käyttäminen Ympäristökatselmuksessa käydään järjestelmällisesti läpi oppilaitoksen toiminnot ja tunnistetaan niihin liittyvät ympäristönäkökohdat ja kehittämistarpeet. Katselmus voidaan tehdä käyttäen valmiita tarkastuslistoja. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden pohjalta tehty katselmuslomake on saatavilla oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta. Katselmuslomake toimii muistilistana ja on hyödyllinen työkalu, jota voi soveltaa ja räätälöidä omiin tarpeisiin. Lomaketta ei siis tarvitse noudattaa kohta kohdalta, vaan siitä voi käyttää itselle olennaiset osiot. Katselmuslomakkeessa käsitellään samat asiat kuin Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä: ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen; opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen; ylläpitotoiminnot. Katselmuslomakkeiden täyttämisessä tarvitaan joukko tietoja. Seuraavaksi organisoidaankin tarvittavien tietojen kerääminen: kuka oppilaitoksessamme tietää mistäkin asiasta, missä tietoa on ja miten tiedot kätevimmin saataisiin? Tiedonkeruussa voidaan käyttää menetelminä mm. avainhenkilöiden haastatteluja, kyselyjä, sähköpostikyselyjä ja yhteisiä kokouksia. Tässä vaiheessa ympäristöryhmän on hyvä korostaa, että tarkoitus ei ole arvostella kenenkään tekemää työtä tai etsiä virheitä! Päinvastoin, katselmointivaiheessa jokaisen asiantuntemus on arvokasta ja jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kehittää oman oppilaitoksensa toimintaa sekä omaa työtä. Samalla syntyy hyvä tilaisuus sitouttaa op- Katselmuslomakkeet ovat saatavissa Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. 3.2.2 Tiedon kerääminen Katselmuksen aluksi ympäristöryhmä tutustuu katselmuslomakkeeseen ja muokkaa sitä tarpeen mukaan tai laatii kokonaan uuden tarkistuslistan. Muutosten tarve riippuu katselmukselle asetetuista tavoitteista sekä oppilaitoksen ominaispiirteistä. Oppilaitos voi lisätä, poistaa tai muokata ympäristönäkökohtia. Ympäristönäkökohta Koulun ympäristöopetus Tieto ympäristöstä Ympäristövaikutus Oppilaiden lisääntynyt ympäristötietoisuus Kuva 9. Esimerkki ympäristönäkökohdasta ja ympäristövaikutuksesta. 31

Taulukko 1. Esimerkki katselmuslistasta. Hankinnat ja materiaalien käyttö (kohta 4.1). Miten oppilaitoksen hankinnat on organisoitu? Mistä hankinnoista oppilaitos vastaa itse? Onko ympäristönäkökohtia huomioitu em. hankinnoissa? Miten? Onko oppilaitoksessa selvitetty materiaalinkulutuksen vähentämisen keinoja? Mitä suunnitelmia ja / tai toimenpiteitä, ohjeistuksia materiaalinkulutuksen vähentämiseksi on tehty? Mitä ympäristömerkittyjä tuotteita oppilaitoksessa on käytössä? pilaitosyhteisöä ympäristötyöhön. Osa tiedoista on saatavissa jo aiemmin dokumentoituna, kuten energian ja veden ominaiskulutukset ja muut vastaavat tiedot. Tiedonkeruun menetelmiä Yhteinen iltapäivä on viestinnällisesti hyvä lähtölaukaus järjestelmän rakentamiselle, sillä kaikki saavat samalla kertaa tiedon asiasta. Kokouksissa syntyy usein vilkasta keskustelua, joka sitouttaa ihmiset järjestelmän rakentamiseen ja antaa kaikille mahdollisuuden aktiiviseen osallistumiseen. Eri henkilöstöryhmät saavat tietoa toistensa arkikäytännöistä, minkä vuoksi yhteinen keskustelu koetaan antoisaksi. Näiden keinojen lisäksi tarvitaan yleensä myös muita tiedonkeruun menetelmiä. Alustuksessa voi käyttää apuna myös esittelykalvoja, jotka ovat saatavissa Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. Henkilöstö sekä mahdollisesti oppilaiden edustajia kutsutaan yhteiseen iltapäivään, jossa ympäristöryhmä esittelee järjestelmän rakentamisen tavoitteet, vaiheet ja eri ryhmien roolit. Alustuksessa voi käyttää hyväksi katselmuslistaa. Tämän jälkeen voidaan joko keskustella vapaamuotoisesti tai tehdä ryhmätyö. Ryhmätyö on tehokkaampi, kun koolla on suuri joukko. Oman työn ympäristönäkökohtien tunnistaminen ryhmätyönä. Osallistujat jaetaan 3-5 hengen ryhmiin, joissa on saman henkilöstöryhmän / oppilaiden edustajia. Ryhmille annetaan tehtäväksi pohtia seuraavia kysymyksiä ja antaa niihin omat vastausehdotuksensa: Mitä ympäristöasioita (näkökohtia) liittyy ryhmän päivittäisiin työtehtäviin? Mitä kehittämistarpeita ryhmän jäsenet ovat havainneet? Työssä voi käyttää apuna esimerkiksi mind map -tekniikkaa (kuva 10). Sopiva työskentelyaika ryhmille on noin tunti. Ryhmien työn tulokset puretaan niin, että jokainen ryhmä esittää vuorollaan tunnistamansa ympäristöasiat ja esille nousseet parannustarpeet. Lopuksi niistä keskustellaan yhdessä ja tehdään johtopäätökset, jotka myös kirjataan katselmuslomakkeen täyttöä varten. Vaihtoehtoisesti keskustellaan vapaamuotoisesti kunkin henkilöstöryhmän kanssa näiden päivittäiseen työhön liittyvistä ympäristöasioista ja kehittämistarpeista. Ympäristöryhmä huolehtii, että keskustelu pysyy asiassa, että kaikki saavat puheenvuoron, ja että ketään ei arvostella. Ympäristöryhmä kokoaa keskustelujen tulokset muistioksi, jota käytetään katselmuslomaketta täytettäessä. 32

Pakkaukset Paperi Ruoka-aineet Materiaalien ja aineiden kulutus Pesuaineet Lämmitys Kylmätilat Ilmastointi Valaistus Koneet ja laitteet Ruokala Hankinnat Rakennusten kunto Paperi Biojäte Ruuan Astioiden valmistus pesu Vedenkulutus WC:t Ruoka-aineiden säilytys Ruuan valmistus Ruuan jakelu Jätehuolto Pakkausjäte Jätteen syntyminen Nestekartonki Ruokajäte Kuva 10. Oman työn ympäristönäkökohtien tunnistaminen voidaan tehdä esimerkiksi mind map -tekniikalla. Lasi Energiankulutus Ympäristöystävälliset Pakkaukset tuotteet Kuljetukset Hankintojen ympäristönäkökohdat Palautuspullot Haastattelut. Ympäristöryhmä voi haastatella yksitellen eri henkilöstöryhmiä tai niiden edustajia erityisesti, milloin yhteisiin kokouksiin osallistuminen ei ole mahdollista. Haastattelut ovat hyvä lisä myös yhteiselle kokoukselle: milloin keskustelu kokouksessa on kulkenut yleisellä tasolla, voidaan tietoja tarkentaa haastattelujen avulla. Haastattelua voidaan käyttää myös tietojen keräämiseen oppilaitoksen ulkopuolisilta tahoilta, esimerkiksi siivoustyönjohtajalta, teknisestä toimesta tai opetusvirastosta. Energiasopimuksen yksityiskohdat selviävät yleensä ylläpitäjän tai teknisen toimen avustuksella. Tiedot jätemääristä saa selville jätehuoltolaskun maksajalta. Haastattelu voidaan suorittaa myös puhelimitse tai sähköpostitse. Sähköpostivastauksia tosin joutuu usein pyytämään useamman kerran. Haastatteluja voivat tehdä myös oppilaat! Ulkopuoliset tahot osallistuvat mielellään kartoitukseen nimenomaan silloin, kun oppilaat selvittävät asioita. Oppilaat taas kokevat yleensä mielekkääksi parannustarpeiden etsimisen. Kyselyt. Kun tietoa halutaan kerätä laajalta ryhmältä, voidaan käyttää lomaketai sähköpostikyselyjä. Kysely antaa kaikille mahdollisuuden vaikuttaa, ja kysely toimii samalla viestinnällisenä välineenä ympäristöjärjestelmästä tiedottamiseen. Opettajilta voidaan kysellä esimerkiksi opetuksen ympäristösisällöistä, omasta koulutustarpeesta ja sitoutumisen asteesta. Oppilailta voidaan kysyä, miten ympäristöasiat heidän mielestään näkyvät koulun opetuksessa ja muussa toiminnassa tai mitä parannustarpeita he ovat huomanneet. Oppilaiden kyselyyn vastaaminen on parasta järjestää oppitunnilla, jotta vastauksia saadaan riittävästi. Opettajia on hyvä kannustaa vastaamaan kyselyyn, jotta vastausprosentti ei jäisi liian alhaiseksi. Kyselyn hankala puoli on se, että toimivan kyselylomakkeen suunnittelu ja vastausten analysoiminen on vaativa ja iso urakka. 33

Dokumentit (asiakirjat). Ympäristöryhmä selvittää jo katselmusta suunniteltaessa, mitä kirjallista aineistoa oppilaitoksen ympäristöasioista on olemassa ja saatavissa. Useimmissa oppilaitoksissa joku on joskus selvittänyt tai tehnyt jotain ympäristövaikutuksiin liittyvää, joten vanhoja aineistoja kannattaa etsiä mapeista ja hyllyistä. Teknisen toimen arkistoista voi löytyä esimerkiksi energia-, vesi- ja jätetilastoja ja tietoa tehdyistä peruskorjauksista, remonteista ja energiakatselmuksista. Tilojen katselmukset. Konkreettisia ylläpitotoimintoihin liittyviä asioita voidaan selvittää kiertämällä oppilaitoksen tiloissa havainnoimassa ja haastattelemassa: ovatko tilat siistit ja viihtyisät, onko eri jätejakeille riittävästi keräysastioita sopivissa paikoissa, onko jätteet lajiteltu oikein, palavatko valot iltapäivällä tyhjissä luokissa, onko ohjeita riittävästi ja sopivissa paikoissa? Ympäristökatselmuksen tekeminen on paljon aikaa vievä osuus ympäristöjärjestelmän rakentamisessa. Katselmuksen suunnitteluun, tiedon keräämiseen ja yhteenvedon tekemiseen on järkevää varata aikaa useampia kuukausia. Katselmointi koetaan oppilaitoksissa yleensä erittäin hyödylliseksi, koska kokonaiskuva oman oppilaitoksen ympäristövaikutuksista usein puuttuu. Katselmuksen avulla oppilaitoksessa tullaan tietoiseksi sekä niistä asioista, jotka jo ovat kunnossa, että niistä, jotka vaativat toimenpiteitä. Jos ympäristökatselmus tehdään puutteellisesti, perustuu myöhemmin laadittava ympäristöohjelma epätäsmällisiin tietoihin. Pohjatyöstä ei siis kannata tinkiä! Katselmuksesta laaditaan myös kirjallinen raportti ja/tai yhteenveto ympäristöjärjestelmätyön seuraavia vaiheita varten. 3.3 Merkittävät ympäristönäkökohdat ja parannustarpeet 3.3.1 Arvottamisen perusteet Ympäristökatselmuksessa ilmenee yleensä monia asioita, joita tekisi mieli ryhtyä kehittämään. Koska resurssit ovat kuitenkin rajalliset, pitää asioista valita tärkeimmät. Valinta perustuu esiin tulleiden asioiden keskinäiseen arvottamiseen tai priorisoimiseen: katselmuksessa tunnistetut ympäristönäkökohdat asetetaan oppilaitoksen omaan tärkeysjärjestykseen. Näistä yhteisesti tärkeinä pidetyistä näkökohdista valitaan 2-5 sisällytettäviksi oppilaitoksen ympäristöohjelmaan. Arvottamisperusteet kirjallisina, niin niihin voidaan palata työn kuluessa. Koska ympäristövaikutukset eivät ole keskenään yhteismitallisia, ei myöskään ole olemassa yhtä asiantuntijaa tai matemaattista mallia, jonka avulla näkökohdat voitaisiin panna absoluuttiseen järjestykseen. Kukaan ei pysty täysin varmasti sanomaan, onko oppilaitoksessa pitkällä aikavälillä tärkeämpää säästää energiaa vai puhua tunnilla kestävästä kehityksestä. Siksi arvottamisen perusteet on hyvä sopia yhdessä: onko meille tärkeää esimerkiksi oppilaitoksen arvopohja, asian ympäristövaikutuksen merkittävyys, sidosryhmien näkemys vai kasvatuksellinen vaikutus? Näistä kysymyksistä kannattaa keskustella jo ennen kuin ympäristökatselmuksen tulokset julkistetaan, jotta keskustelu pysyisi riittävän periaatteellisella tasolla. Paras lopputulos saavutetaan yhdistämällä mahdollisimman monen henkilön näkemys. Arvottamisperusteet on hyvä laatia kirjallisina, jotta niihin voidaan tarvittaessa palata arvottamisen kuluessa. 34

3.3.2 Arvottamisen toteutus Kun ympäristökatselmuksen tuloksista on laadittu yhteenveto ja arvottamisen perusteet sovittu, voidaan tunnistetut ympäristönäkökohdat asettaa tärkeysjärjestykseen. Ympäristönäkökohdat ryhmitellään ympäristökriteereiden otsikoiden mukaan: koulu- ja oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmat, oppimateriaali, opettajien ympäristöosaaminen, yhteistyö opetuksen toteutuksessa, ympäristökasvatuksen elementtien toteutuminen opetuksessa, materiaalien käyttö ja hankinnat, jätehuolto, veden käyttö, työterveys ja viihtyisyys, kuljetukset ja liikenne, vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi jne. Eri oppilaitoksissa tunnistetaan erilaisia näkökohtia johtuen oppilaitosten opetusalasta, koosta, ja mahdollisista muista vastaavista seikoista. Toisessa koulussa tunnistetut näkökohdat eivät välttämättä ole yhtä olennaisia toiselle oppilaitokselle. Pienessä alakoulussa ei yleensä käytetä vaarallisia aineita. Ammatillisessa oppilaitoksessa vaarallisten aineiden käyttö voi olla hyvin tärkeä näkökohta. Siksi jokainen oppilaitos arvottaa ympäristönäkökohdat omista lähtökohdistaan. Oppilaitosyhteisössä toimivat näkevät asiat hyvin eri tavoin: Opettajan mielestä lajittelu omassa luokassa voi sujua loistavasti, mutta siistijä joutuu lajittelemaan jätteet uudestaan. Oppilaalla on kokemusta useiden oppiaineiden opetuksesta. Siksi arvottamisessa on hyvä olla mukana mahdollisimman monipuolinen joukko osallistujia. Arvottamisen yhteisesti sovitut perusteet on hyvä pitää mielessä työn edetessä. Äänestys on hyvä arvottamiskeino, koska siinä kaikkien mielipide tulee kuultua. Äänestystä varten ympäristöryhmä kokoaa listan näkökohdista, ja äänestyksessä jokainen valitsee niistä kolme mielestään tärkeintä. Näkökohdista voidaan koota myös hieman erilaiset listat opettajille, ei-opettavalle henkilöstölle ja oppilaille. Oppilaiden äänestys kannattaa suorittaa oppitunnilla, henkilökunnan äänestys kokouksissa. Äänestyksellä tulee samalla myös informoitua katselmuksen tuloksista ja työn etenemisestä. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen lisääntyy myös, kun jokainen pääsee vaikuttamaan valintaan. Äänestyksen tulos saattaa myös yllättää ympäristöryhmän: ympäristöryhmä olisi ehkä itse valinnut näkökohtia, joita muut eivät arvota tärkeimmiksi. Riittävän edustava ympäristöryhmä voi arvottaa näkökohdat myös itse. Koska vastausten määrä on tällöin pienempi, tarvitaan hienosäätöisempi menetelmä: esimerkiksi ryhmän jäsenet antavat näkökohdille pisteitä asteikolla 1-5 ja annetut pisteet lasketaan yhteen. Annettujen pisteiden perusteella näkökohdat pannaan tärkeysjärjestykseen. Näkökohdat voidaan pisteyttää myös yhteisesti keskustellen. Arvottamisen tuloksena ympäristönäkökohdat voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään: merkitykseltään vähäiset asiat jotka ovat kunnossa: ei toimenpiteitä. merkitykseltään vähäiset asiat, jotka vaatisivat parannusta: otetaan mukaan ympäristöohjelmaan, jos mahdollista. tärkeät asiat, jotka ovat kunnossa: käsitellään asioina, joiden kunnossa pysyminen varmistetaan esimerkiksi ohjeiden, koulutuksen ja seurannan avulla (hallittavat asiat), mutta niille ei ympäristöohjelmassa aseteta konkreettisia parannustavoitteita. tärkeät asiat, jotka vaativat parannusta: sisällytetään ympäristöohjelmaan. 35

Ympäristökatselmuksen tulokset mitä otetaan mukaan ohjelmaan? tehdään parannustoimia, jos mahdollista suuri parannustarve ympäristöohjelma ei toimenpiteitä hallittavat asiat asiat ovat kunnossa vähäpätöiset asiat tärkeät asiat Kuva 11. Ympäristökatselmuksen ja arvottamisen tulokset. 3.4 Oppilaitoksen ympäristöpolitiikka Oppilaitoksen arvot ja periaatteet ovat ympäristöpolitiikan perusta. Ympäristökriteereiden mukaan oppilaitos kirjaa ympäristöarvonsa tai -toimintaperiaatteensa, jotka luovat perustan sen kasvatukselle, opetukselle, oppimiselle ja arkikäytännöille. Ympäristöarvot ja -periaatteet voivat olla osa oppilaitoksen opetussuunnitelmaa tai ne voidaan esittää erillisenä asiakirjana, oppilaitoksen ympäristöpolitiikkana (kriteeri 1.2). Ympäristöpolitiikka on oppilaitoksen julistus sen ympäristöasioihin liittyvistä aikomuksista ja periaatteista. Ympäristöpolitiikka määrittää oppilaitoksen vision ympäristöasioiden osalta ja antaa suuntaviivat ympäristötyölle. Ympäristöpolitiikan laatimisella organisaatio tunnustaa vastuunsa vaikutuksistaan ympäristöön. Oppilaitoksen johdolla on päärooli ympäristöpolitiikan määrittelemisessä, koska se vastaa oppilaitoksen muustakin strategisesta suunnittelusta ja osoittaa resurssit toimintaan. Politiikkaa pohtiessaan johto joutuu ottamaan kantaa kestävän kehityksen merkitykseen oppilaitoksessa. Ympäristöpolitiikka on myös viesti omalle oppilaitosyhteisölle siitä, että kestävä kehitys on oppilaitoksessa tärkeä asia. Se viestii asiasta myös oppilaitoksen ulkoisille sidosryhmille ja rakentaa pohjaa ympäristöyhteistyölle. Ympäristöpolitiikan tulisi olla voima, joka ajaa oppilaitosta kohti yhä kestävämpää toimintaa. Ympäristökatselmus kannattaa tehdä ennen ympäristöpolitiikkaa, sillä katselmus antaa ajantasaista tietoa oppilaitoksen toimintaan liittyvistä ympäristönäkökohdista. Ympäristöpolitiikan tekeminen muistuttaa suuresti organisaation vision ja strategian luomista. Se edellyttää tietoa organisaation sisäisestä ja ulkoisesta toimintaympäristöstä. Sisäisiä tekijöitä ovat mm. oppilaitoksen visio, missio, strategia, arvot sekä ympäristökatselmuksen tulokset. Oppilaitoksen haluama ym- 36

Taulukko 2. Esimerkki oppilaitoksen ympäristöpolitiikasta. KOULUMME YMPÄRISTÖPOLITIIKKA Koulumme perusarvoihin kuuluvat avoimuus, osallisuus ja vastuu ympäristöstä. Tavoitteenamme on kasvattaa oppilaistamme aikuisia, jotka arvostavat yhteistä ympäristöämme ja kanssaihmisiä, ja jotka osaavat toimia yksin ja yhdessä kestävän tulevaisuuden hyväksi. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tuomme esille tietoa ympäristöasioista ja kestävästä kehityksestä eri oppiaineissa läpäisevänä aihekokonaisuutena, tarjoamme oppilaille kokemuksia luonnossa ja lähiympäristössä oman luontosuhteen vahvistamiseksi, annamme oppilaillemme mahdollisuuksia osallistua toimintaan paremman ympäristön puolesta koulussa ja koulun ulkopuolella. Jotta oppimisympäristömme tukisi kasvatustyötä mahdollisimman hyvin, toimintaperiaatteinamme on, että tunnemme toimintamme ympäristönäkökohdat ja pyrimme minimoimaan niistä ympäristölle aiheutuvat haitat, noudatamme toimintaamme koskevia ympäristölainsäädännön ja määräysten vaatimuksia, asetamme vuosittain kehittämistavoitteita ympäristöohjelmaamme ja arvioimme niiden toteutumista, varmistamme henkilöstömme ympäristöosaamisen säännöllisten kartoitusten avulla ja tarvittaessa tarjoamme mahdollisuuden lisäkoulutukseen, koulumme johto, opettajat ja muu henkilöstö toimivat yhteistyössä edistäen ympäristökasvatuksen tavoitteita, jokaisella kouluyhteisössä työskentelevällä on velvollisuus viestiä kestävästä elämäntavasta myös omalla esimerkillään, etsimme aktiivisesti yhteistyötahoja koulumme ulkopuolelta vahvistaaksemme kasvatustyötämme. Koulumme arjessa pyrimme erityisesti vähentämään koulumme materiaalien kulutusta ja syntyvän jätteen määrää, lajittelemaan hyötykäyttöön mahdollisimman suuren osan syntyvästä jätteestä, säästämään energiaa ja vettä vaikuttamalla kouluyhteisömme jäsenten käyttötottumuksiin. Tavoitteenamme on, että koulussamme opitut ympäristövastuulliset toimintatavat siirtyisivät kouluyhteisömme lasten ja aikuisten välityksellä koteihin ja muualle yhteiskuntaan. Tämä ympäristöpolitiikka on viestitty kaikille kouluyhteisömme jäsenille ja lähetetty tiedoksi oppilaidemme koteihin. Rehtorin allekirjoitus ja päiväys 37

päristösuoritustaso on tärkeä sisäinen tekijä. Lainsäädännön vaatimukset, paikalliset määräykset (esimerkiksi jätehuoltomääräykset) ja valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet asettavat vähimmäistason. Oppilaitoksen käytössä olevista resursseista riippuu, miten paljon vapaaehtoisia vähimmäistason ylityksiä voidaan tehdä. Ulkoisia tekijöitä ovat lakisääteiset vaatimukset, ohjelmat ja sopimukset, joissa oppilaitos on mukana, sidosryhmien näkemykset sekä paikalliset olosuhteet. Oman kunnan ympäristöperiaatteet ja -päämäärät ovat luonteva lähtökohta oppilaitoksen ympäristöpolitiikalle. Kunnan ympäristöpolitiikka on kuitenkin harvoin sellaisenaan hyvä oppilaitoksen ympäristöpolitiikaksi, koska oppilaitosmaailman erityispiirteet jäävät siinä huomiotta. Oppilaitos voikin soveltaa kunnan ympäristöpolitiikkaa ja -päämääriä omaa toimintaansa soveltuvalla tavalla. Ulkoiset tekijät voivat muodostaa uhkia oppilaitokselle, mutta tarjota myös mahdollisuuksia. Uhat liittyvät yleensä näkemyseroihin oppilaitoksen ja sen sidosryhmien välillä. Yhteistyöstä voi kuitenkin löytyä arvaamaton voimavara. Siksi ympäristöpolitiikan määrittelyä varten kannattaa selvittää ulkoisten sidosryhmien näkemykset ja tarpeet. Ympäristökriteerien mukaan oppilaitos selvittää yhteistyömahdollisuudet ympäristöasioiden edistämisessä, tekee yhteistyötä yhden tai useamman ulkopuolisen sidosryhmän kanssa, osallistuu paikalliseen ympäristötyöhön, ja hyödyntää tietoja opetuksessa (kriteerit 1.6 ja 2.2.3). Hyvä ympäristöpolitiikka: on johdon määrittelemä ja hyväksymä soveltuu oppilaitoksen toiminnan luonteeseen ja laajuuteen ottaa huomioon oppilaitoksen arvot ja strategian ottaa huomioon toiminnan merkittävimmät ympäristönäkökohdat tunnistaa sidosryhmien tarpeet ja ottaa ne huomioon sisältää sitoumuksen oppilaitoksen toimintaa koskevan lainsäädännön ja määräysten sekä muiden vaatimusten ja sitoumusten noudattamisesta antaa perusteet ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden asettamiselle on dokumentoitu, siitä tiedotetaan kaikille oppilaitosyhteisön jäsenille ja sidosryhmille, ja sitä toteutetaan johdonmukaisesti on julkisesti saatavilla Ympäristöohjelma koostuu päämääristä ja tavoitteista. Siinä sovitaan myös toimenpiteistä, vastuista, aikataulusta ja seurannasta. 3.5 Ympäristöohjelma Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden mukaan oppilaitoksella tulee olla kirjallinen ympäristöohjelma, joka päivitetään vuosittain (kriteeri 1.3). Ympäristöohjelma on keskeinen osa oppilaitoksen ympäristöjärjestelmää. Ympäristöohjelma koostuu päämääristä ja niihin liittyvistä tavoitteista. Se kertoo, mitä käytännössä aiotaan tehdä. Ympäristöohjelmassa sovitaan myös konkreettisista toimenpiteistä, vastuista, aikatauluista, resursseista ja seurannasta. Ohjelma voi olla erillinen toimenpidesuunnitelma tai osa oppilaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Sen tulisi aina nivoutua kiinteästi muun toiminnan ja talouden suunnitteluun. Henkilöstö ja oppilaat ovat mahdollisimman laajasti mukana ohjelman suunnittelussa. 38

3.5.1 Minkälainen on hyvä ympäristöohjelma? Jotta ympäristöohjelma ohjaisi oikein ympäristöasioiden kehittämistä, sen tulee perustua oppilaitoksen omaan tilanteeseen ja todellisiin tarpeisiin. Muuten ympäristöohjelma saattaa jäädä kuolleeksi paperinipuksi, jonka olemassaoloa kukaan ei tiedä tai muista. Tällaisia pölyyn hautautuneita ympäristöohjelmia löytyy monesta oppilaitoksesta! Tarkoituksena ei siis ole tehdä paperilla mahdollisimman hyvältä näyttävää ohjelmaa, joka ei onnistu muuttamaan oppilaitoksen toimintaa. Hyvä ympäristöohjelma on sopivan kunnianhimoinen mutta ei liian raskas toteuttaa. Mikäli voimavaroja on käytössä, ympäristöohjelmaan kannattaa sisällyttää mahdollisimman monta päämäärää. Ympäristöohjelmaan ei kuitenkaan ole hyvä haalia liian montaa tavoitetta yhdellä kertaa. On parempi toteuttaa muutama asia hyvin, kuin uupua ylimitoitetun taakan alle ja jättää työ kesken. Tavoitteiden tulisi kuitenkin olla riittävän kunnianhimoisia, jotta niiden saavuttamisesta saadaan ympäristötyöhön innostavia onnistumisen tunteita. Alimitoitetut tavoitteet eivät polkaise toimintaa kunnolla käyntiin. Hyvä ympäristöohjelma myös toteutetaan. 3.5.2 Miten ympäristöohjelma laaditaan? Ympäristöohjelman kokoamisesta vastaa yleensä oppilaitoksen ympäristöryhmä. Ympäristökriteereissä (kriteeri 1.3) edellytetään, että henkilöstöllä ja oppilailla on mahdollisuus esittää ehdotuksiaan ohjelmaan. Tavoiteltavaa on, että oppilaitosyhteisön osallistuminen ohjelman suunnitteluun on mahdollisimman laajaa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteisen ideointi- ja suunnittelutilaisuuden kautta, jossa ympäristöryhmä esittelee ympäristönäkökohtien arvottamisen tulokset henkilöstölle ja oppilaille. Laaja osallistuminen takaa tavoitteellisen ja toimivan ympäristöohjelman. Ohjelman laadintaan osallistuvat myös toiminnan suunnittelusta ja resursoinnista päättävät henkilöt, koska ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden toteuttaminen riippuu käytettävissä olevista taloudellisista ja teknisistä resursseista. Ympäristöryhmä ja oppilaitoksen johto tekevät henkilöstön ja oppilaiden näkemykset huomioon ottaen ehdotuksen ympäristöohjelmasta, minkä jälkeen se esitellään oppilaitosyhteisön jäsenille. Lopullinen versio ympäristöohjelmasta hyväksytetään ainakin oppilaitoksen johdolla, ja tarvittaessa myös johtokunnalla. Ympäristöohjelman suunnittelun pohjana ovat katselmuksessa esiin nousseista asioista yhteisesti tärkeimmiksi arvotetut ympäristönäkökohdat. Tärkeinä pidetyistä asioista valitaan 2-5 näkökohtaa ympäristöohjelman laatimisen pohjaksi. Näiden näkökohtien osalta tarkastellaan ympäristökatselmuksen tuloksia tarkemmin: mitä parannustarpeita katselmuksessa ilmeni kyseisiin näkökohtiin liittyen? Parannustarpeet ryhmitellään ympäristönäkökohdittain. Niitä näkökohtia, jotka eivät heti mahdu mukaan ympäristöohjelmaan, ei ole tarkoitus unohtaa. Ympäristöohjelmaa päivitetään aika ajoin ja arvottamisessa tärkeimpien näkökohtien jälkeen sijoittuneet asiat voidaan ottaa mukaan myöhemmin. Ympäristökatselmuksen ja arvottamisen tulokset kannattaa siis panna varmaan talteen. 39

Ympäristöpäämäärä on yleisluontoinen tavoite, esimerkiksi energiankulutuksen vähentäminen tai ympäristöopetuksen kehittäminen. Ympäristötavoite on ympäristöpäämäärään liittyvä täsmällinen tavoite, esimerkiksi sähkön kulutuksen vähentäminen 10 prosentilla tai ympäristöopetuksen sisällyttäminen kaikkiin oppiaineisiin tiettyyn aikaan mennessä. Yhteen ympäristöpäämäärään liittyy yleensä useampia ympäristötavoitteita. Ympäristöpäämäärä Ympäristöpäämäärät ovat yleisluontoisia, ympäristöpolitiikkaan pohjautuvia ympäristötavoitteita, jotka oppilaitos asettaa itselleen. Ne ovat määrällisiä silloin, kun se on käytännössä mahdollista. Päämäärät voivat liittyä niin opetukseen, arkikäytäntöihin kuin johtamiseenkin. Ympäristöpäämääriä voivat olla esimerkiksi ympäristöopetuksen kehittäminen, energiankulutuksen vähentäminen tai viihtyisyyden lisääminen. Ympäristötavoite Ympäristöohjelman hyödyllisyys perustuu riittävän täsmällisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen ja arvioimiseen. Yleisluontoiset ympäristöpäämäärät vaativatkin vielä tarkentamista, mitä varten niitä täydennetään yksityiskohtaisilla ympäristötavoitteilla. Ympäristötavoitteet ovat myös määrällisiä silloin, kun se on mahdollista. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi ympäristöasioiden sisällyttäminen kaikkiin oppiaineisiin vuoden 2005 loppuun mennessä, sähkönkulutuksen vähentäminen 10 prosentilla tai viherkasvien hankkiminen kaikkiin opetustiloihin. Mitä käytännönläheisempi ja konkreettisempi tavoite on, sitä helpommin sen toteutumista voidaan yleensä arvioida ja mitata. Jos tavoitteena on ympäristövastuullisuuden lisääntyminen oppilaitosyhteisössä 30 prosentilla seuraavan vuoden aikana, sen arvioiminen on hankalampaa kuin ympäristövastuullisuutta lisäävän koulutuksen tarjoaminen 80 prosentille oppilaitosyhteisön jäsenistä seuraavan vuoden aikana. Ympäristövastuullisuuden lisääntyminen onkin hyvä ympäristöpäämäärä, mutta huono ympäristötavoite. Liian abstraktisten ympäristötavoitteiden riskinä on harha, että mitään ei näytetä saatavan aikaiseksi. Jos oppilaitoksen tavoitteena on ilmastonmuutoksen hidastaminen, mikään ponnistelu ei näytä johtavan tavoitteen saavuttamiseen. Jos taas tavoitteena on edellä mainittu sähkönkulutuksen vähentäminen 10 prosentilla, oppilaitos voi saavuttaa tavoitteensa ja siirtyä tyytyväisenä entistä haastavampaan tavoitteeseen päämäärän pysyessä silti samana. Yhteen ympäristöpäämäärään voi liittyä monta konkreettista tavoitetta. Jos päämääränä on energiankulutuksen vähentäminen, tavoitteina voi olla sähkön säästämisen lisäksi esimerkiksi, että: kaikki oppilaat perehdytetään energiansäästöön 75 % henkilökunnasta koulutetaan oman toimenkuvan energiansäästökeinoihin ikkunat tiivistetään huonelämpötila lasketaan alle 21 asteen. Yleensä on järkevää valita muutama päämäärä ja asettaa monta samaa päämäärää tukevaa tavoitetta. Voimavarojen kohdentaminen on tällöin tehokasta ja viestinnällisestikin järkevää. Toimenpiteet, vastuut ja aikataulut Hyvä ympäristötavoite on mahdollisimman käytännönläheinen. Oppilaitosten ympäristöohjelmat jäävät usein liian yleiselle tasolle: hyviä pyrkimyksiä kirjataan, mutta ne jäävät toteutumatta, kun niitä ei konkretisoida ja vastuuteta. Siksi jokaisen päämäärän ja tavoitteen osalta sovitaan, mitä tehdään, milloin tehdään, kuka tekee, millä aikataululla tehdään ja paljonko resursseja käytetään. 40

Yhteen ympäristötavoitteeseen voi sisältyä monta toimenpidettä. Jos tavoitteena on sähkönkulutuksen vähentäminen 10 prosentilla, toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi: valojen sammuttamisesta muistuttavien lappujen sijoittaminen kaikkiin luokkiin kaikkien lamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin keittiön jäähdytys- ja lämmityslaitteiden energiankulutuksen selvittäminen ja tarvittaessa laitteiden huoltaminen. Kullekin tavoitteelle sovitaan kokonaisvastuuhenkilö sekä lisäksi kullekin toimenpiteelle oma vastuuhenkilö. Jos kokonaisvastuu on ympäristövastaavalla, kuka tekee muistilaput, kuka vaihtaa lamput ja kuka hoitaa ruokalan laitteet? Mihin mennessä toimenpiteet suoritetaan? Taulukko 3. Esimerkki päämäärästä, tavoitteista ja toimenpiteistä. Päämäärä Tavoite 1 Toimenpide 1 Toimenpide 2 Toimenpide 3 Tavoite 2 Toimenpide 1 Toimenpide 2 jne. Tavoite 3 Toimenpiteet 1- n energiankulutuksen vähentäminen sähkönkulutuksen vähentäminen 10 prosentilla tehdään luokkiin muistutuslaput valojen sammuttamisesta tauoilla vaihdetaan tiloihin energiansäästölamput selvitetään keittiön jäähdytys- ja lämmityslaitteiden energiankulutus ja huolletaan ne tarvittaessa kaikkien oppilaiden perehdyttäminen energiansäästöön huonelämpötilan laskeminen alle 21 asteen Ympäristötoimenpide on konkreettinen työ tai tehtävä, jonka toteuttaminen johtaa ympäristötavoitteen saavuttamiseen. Yhden ympäristötavoitteen saavuttaminen edellyttää yleensä useampia käytännön toimenpiteitä. 3.5.3 Tavoitteiden toteutumisen arviointi Hyvä ympäristötavoite on mitattavissa tai arvioitavissa. Ympäristökriteereiden mukaan oppilaitoksen ympäristöasioiden tilaa arvioidaan säännöllisesti mittareiden avulla (kriteeri 1.1). Jotta arviointi olisi mahdollista, mietitään jo jokaista ympäristötavoitetta asetettaessa, miten sen toteutumista voidaan mitata: mitä mitataan (mittauskohde), millä mitataan (mittari), miten mittaustulos ilmoitetaan (indikaattori), kuka mittaa, milloin mitataan. Näihin kysymyksiin vastaaminen auttaa asettamaan tavoitteita, joiden toteutuminen myös voidaan käytännössä todeta ja kertoa oppilaitoksen johdolle, henkilöstölle, oppilaille ja ulkopuolisille sidosryhmille. Mittarit ja indikaattorit antavat tietoa myös vuosittaisen itsearvioinnin tueksi. Helpoin ja konkreettisin tapa ilmoittaa ympäristötavoitteen toteutuminen on käyttää määrällisiä tunnuslukuja (mittayksikkö, laatu), mutta tarvittaessa voidaan käyttää myös laadullisia kuvauksia. Määrälliset mittaustulokset, kuten aste, kwh, m 3, m 2, l, kg, tn, suhteutetaan yleensä toiminnan laajuuteen, kuten oppilastyöpäiviin, oppilasmääriin, rakennuskuutiometreihin, jne. Tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi energian ominaiskulutus (kwh/rakennus-m 3 ), sekajätteen määrä oppilasta kohden tai opintokokonaisuuksien määrä, joissa on toteutettu ympäristökasvatusta. Laadullisia indikaattoreita käytetään silloin, kun mittaaminen ei ole mahdollista. Laadullisilla indikaattoreilla kuvataan tavoitteen toteutumista sanallisesti: usein kerrotaan, miten hyvin tai huonosti tavoite on saavutettu. Mitä et mittaa, sitä et voi johtaa Mitä et johda, sitä et voi kehittää Mitä mitataan: mittauskohde. Millä mitataan: mittari (mittauskoje tai laite, kysely, tilasto, laskelma). 41

Miten mittaustulos ilmoitetaan: indikaattori (mittaustulos, mittayksikkö, laatu) Indikaattori: määrällinen eli kvantitatiivinen tai laadullinen eli kvalitatiivinen. Mittauskohteiden määrittelyyn avuksi itsearvioinnin kysymyslistat. Itsearvioinnin kysymyslistoja käsitellään tarkemmin kohdassa 4.4. Itsearvioinnin kysymyslistat löytyvät Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. Absoluuttiset mittaustulokset kertovat eri asiasta kuin toimintaan suhteutetut indikaattorit. Mitattaessa saman tavoitteen toteutumista useampana perättäisenä vuonna, saadaan selville tavoitteen kehittymisen suunta. Kehityssuunnan perusteella voidaan tarkistaa tavoitteen toteutumiseksi asetettujen toimenpiteiden oikeellisuus ja vaikuttavuus. Mittareita voivat olla erilaisten mittauskojeiden ja laitteiden ja vastaavien lisäksi esimerkiksi kyselyt, tilastot ja laskelmat. Mittareiden ja indikaattoreiden määrittäminen Mittareiden ja indikaattoreiden määrittämisen lähtökohtina ovat mittaamisen tarkoitus ja oikean mittauskohteen tunnistaminen. Mittaamisen tarkoituksena voi olla esimerkiksi: osoittaa ympäristöohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutuminen (jatkuva seuranta ja vuosittainen arviointi), varmistaa ympäristönsuojelun tavoitetason säilyminen oppilaitoksen kaikissa toiminnoissa (jatkuva seuranta), seurata ympäristönsuojelun tason kehitystä pidemmällä aikavälillä (tulosten vuosittaiset arvioinnit ja vertailut), tuottaa tietoa itsearvioinnin tueksi. Mittauskohteiden määrittelyssä voidaan käyttää apuna itsearvioinnin kysymyslistoja (ks. kohta 4.4): mistä tiedot kysymyksiin vastaamiseen saadaan, millä tiedoilla vastaus voidaan todeta oikeaksi eli mitä pitää mitata, jotta kuhunkin kysymykseen voi vastata totuudenmukaisesti ja mahdollisimman yksiselitteisesti. Kysymyslistojen lisäkysymykset ovat yleensä jo niin selkeitä, että mittauskohteen määrittelyssä ei ole ongelmia. Kun mittaamisen tarkoitus ja mittauskohde on tunnistettu, voidaan lähteä etsimään sopivaa mittaria ja indikaattoria. Mittari voi olla varsinainen mittalaite tai esimerkiksi ympäristöryhmän arvio, kysely, haastattelu tai muu vastaava menettely. Mittarin valinnassa tärkeitä huomioon otettavia asioita ovat mittarin luotettavuus ja mittauksen toistettavuus. Jos mittarina on mittalaite, esimerkiksi vesimittari, on huolehdittava myös mittarin kalibroinnista. Henkilöstökyselyn kohdalla mittarin luotettavuuteen vaikuttaa esimerkiksi kysymysten yksiselitteisyys ja vastausprosentti. Mittari antaa yleensä absoluuttisen tuloksen, joka ei ole kovin hyödyllinen toiminnan arvioinnin kannalta. Siksi mittaustulokset suhteutetaan toiminnan laajuuteen. Sekajätteen kokonaismäärä absoluuttisena lukuna kertoo eri asiasta kuin sekajätteen määrä suhteutettuna oppilasmäärään. Jätteen kokonaismäärä antaa kuvan oppilaitoksen aiheuttamasta ympäristön kuormituksesta, kun taas oppilasmäärään suhteutettu arvo kertoo materiaalinkäytön tehokkuudesta ja lajittelun toimivuudesta. Vastaavasti kyselyjen tulosten tulkinnassa pelkkä vastausten keskiarvo voi antaa yksipuolisen kuvan tilanteesta. Jos samalla katsotaan myös vastausten hajontaa, voidaan saada arvokasta lisätietoa kysymyksen kohteena olevasta asiasta. Hyvä indikaattori on yksinkertainen, ymmärrettävä ja ristiriidaton. Tällaista indikaattoria on myös helppo käyttää johtamisen ja viestinnän tukena. Määrällisiä indikaattoreita kannattaa olla riittävästi, enemmän kuin laadullisia indikaattoreita. Määrälliset indikaattorit ovat yksikäsitteisimmin mitattavissa ja ne antavat johdolle selkeää ja luotettavaa tietoa. 42

Taulukko 4. Esimerkkejä päämäärään, tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvistä mittareista ja indikaattoreista. Mittari Indikaattori Päämäärä energiankulutuksen sähkön ja lämmön kwh/rakennusvähentäminen kulutusta mittaavat m 3 laitteet, energia- kwh/rakennuslaitoksen laskutus m 2 % Tavoite 1 sähkönkulutuksen sähkömittari, vähennys-% vähentäminen energialaitoksen 10 prosentilla laskutus Toimenpide 1 asetetaan kaikkiin ympäristövastaavan on / ei ole luokkiin suorittama tarkastus kaikissa muistutuslaput puuttumis-% valojen tai -kpl sammuttamisesta tauoilla Toimenpide 2 vaihdetaan tiloihin ympäristövastaavan on / ei ole energiansäästölamput suorittama tarkastus vaihdettu puuttumis-% tai -kpl Toimenpide 3 selvitetään keittiön kirjallinen selvitys on tehty / ei ole jäähdytys- ja energiankulutuksesta tehty lämmityslaitteiden asiakirja huollon (mahdollisesti energiankulutus ja toteuttamisesta myös: huolletaan laitteet tarvittaessa meneillään, lähes valmis, tms.) Tavoite 2 kaikkien oppilaiden kysely on / ei ole perehdyttäminen tilasto perehdytetty energiansäästöön perehdytettyjen oppilaiden määrä: % tai kpl Toimenpide 1 Toimenpide 2 Tavoite 3 huonelämpötilan lämpömittari O C laskeminen alle 21 asteen Toimenpiteet 1- n Indikaattoreiden määrittäminen koetaan yleensä helpommaksi ylläpitotoimintojen osalta kuin opetuksen osalta. Tämä liittyy opetuksen vaikuttavuuden arvioimisen yleiseen ongelmatiikkaan. Se, että ympäristöopetuksen perimmäinen tavoite on kaukana tulevaisuudessa, oppilaiden toiminnassa kansalaisina ja ammattilaisina, tekee indikaattoreiden määrittämisestä vielä haastavamman. Indikaattoreidenkin asettamisessa voidaan käyttää apuna itsearvioinnin kysymyslistoja (ks. kohta 4.4). 43

Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen -osion kysymyslistoissa indikaattorina on usein tyyppiä on tai ei oleva laadullinen indikaattori, eli kriteeriä koskeva osavaatimus joko toteutuu tai ei toteudu. Vastaus voi olla myös osittain, jolloin tulosta on hyvä täsmentää edistymisen tason selventämiseksi. Kysymyslistassa esitetyn kriteerin 1.4 osavaatimuksen sitoutuminen kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden edistämiseen näkyy käytännössä johdon, opettajien ja muun henkilöstön toiminnassa, toteutumista arvioitaessa mittarina voi olla esimerkiksi ympäristöryhmän arvio tai oppilaille, henkilöstölle ja sidosryhmille suunnattu kysely. Kyselykaavake laaditaan niin, että vastaukseksi saadaan kriteerin toteutumisen arvioimiseksi tarvittavia tietoja: kysytään esimerkiksi Miten sitoutunutta oppilaitoksemme henkilöstö on mielestäsi käytännössä kestävän kehityksen edistämiseen? ja vastaus pyydetään viisiportaisella asteikolla ei lainkaan erittäin sitoutunutta. Vastausten keskiarvoa voidaan käyttää kuvaamaan sitoutumisen näkymistä toiminnassa. Sitoutuneisuuden kehitystä on mahdollista seurata toteuttamalla kysely säännöllisin väliajoin uudestaan, laskemalla kunkin kyselyn vastausten keskiarvo ja vertaamalla saatua tulosta aikaisempiin tuloksiin. Kriteeriin 1.8 liittyen kysymyslistoissa esitetään lisäkysymyksiä vaaratilanteiden ehkäisemiseksi tehtyjen tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisen arvioimiseksi: Milloin kartoitus on toteutettu ja kuka sen on tehnyt? Mitä toimenpiteitä vaaratilanteiden ehkäisemiseksi on tehty? Näihin kysymyksiin vastaamalla voidaan tavoitteen toteutuminen arvioida esimerkiksi ympäristöryhmässä, jolloin mittarina on ympäristöryhmän arvio. Indikaattorina on lakisääteisten ja mahdollisten muiden vastaavien vaatimusten noudattaminen: on noudatettu / ei ole noudatettu tai on noudatettu osittain (täsmennetään, miltä osin ei ole noudatettu). Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen -osiota käsittelevässä itsearvioinnin kysymyslistassa esitetään kriteereiden täyttymisen arvioinnin helpottamiseksi useita lisäkysymyksiä ja taulukoita ja annetaan esimerkkejä. Kriteerin 2.3 ympäristökasvatuksen toteutumisen tasoa voidaan arvioida pisteytyksen avulla: annettavat pisteet vaihtelevat kriteereittäin yhdestä kolmeen tai yhdestä viiteen sen mukaan, kuinka hyvin tai laajasti kriteerin sisältämät asiat on oppilaitoksessa toteutettu. Oppilaitos voi määritellä kysymyslistoissa esitettyjen lisäksi myös muita asioita, jotka kuvaavat ympäristökasvatuksen tasoa. Esimerkiksi kriteerin 2.3.2 (Toimiminen ympäristössä) toteutumista voi arvioida luonnossa tai rakennetussa ympäristössä toteutettujen opetustuntien määrällä lukuvuodessa oppiaineittain. Oppilaitos voi asettaa itse määrittelemilleen asioille myös haluamansa oman tavoitetason. Opetusta koskevassa kriteerien osassa edellytetään myös erilaisia käytäntöjä, esimerkiksi Oppilaitoksella on käytäntö, jolla opettajakuntaa tiedotetaan uudesta oppimateriaalista ja tarvittaessa opastetaan käyttämään sitä. Käytäntöjen toimivuutta voidaan arvioida kysymyslistoissa olevien lisäkysymysten avulla sekä hyödyntämällä esimerkiksi oppilaille, henkilöstölle ja sidosryhmille suunnattuja kyselyjä, palautelaatikon vastauksia, haastatteluja ja sidosryhmävuoropuhelua. 44

Ylläpitotoiminnot Ylläpitotoiminnot -osiossa itsearvioinnin kysymyslistojen indikaattorit ovat selkeimmät: Monet osavaatimukset ovat on tai ei ole tyyppiä ja arvioinnin helpottamiseksi esitetään lisäkysymyksiä ja taulukoita. Jos vastaus ei ole selkeä on tai ei ole ja joudutaan arvioimaan, missä määrin kriteeri on toteutunut, ei mittarin ja indikaattorin valinta enää olekaan ihan yhtä yksinkertainen asia. Tällaiseen tilanteeseen päädytään varsinkin erilaisten menettelytapojen ja käytäntöjen toimivuutta arvioitaessa. Listoissa esitettyjen kysymysten lisäksi arvioinnissa voidaan käyttää tietoja esimerkiksi vesivahinkojen määrästä ja aiheutuneiden vahinkojen suuruudesta, sairaspoissaolojen määrästä, sisäilmamittausten tuloksista sekä todettujen kosteusvaurioiden ja homeongelmien määrästä. Kunkin materiaalin osalta voidaan siis määrittää, mitataanko sen kulutusta esimerkiksi litroina, kiloina, kuutiometreinä, arkkeina, riiseinä tai kappaleina vuotta, oppilasmäärää, henkilöstömäärää, käyttäjien määrää, oppituntimäärää tai muuta vastaavaa kohti. Kulutustietoja voidaan verrata aikaisempien vuosien tietoihin, toisen oppilaitoksen kulutustietoihin tai oppilaitosten keskimääräisiin kulutustietoihin. Taulukko 5. Esimerkki itsearvioinnin kysymyslistojen kysymyksistä johdettavista mittareista ja indikaattoreista. Kysymyslistan osavaatimus ja lisäkysymys Mittari ja indikaattori Oppilaitos seuraa useamman kuin yhden, toiminnan kannalta keskeisen materiaalin kulutusta (esim. oppimateriaali, työaineet). Minkä materiaalien kulutusta seurataan? Ympäristöryhmä tai vastuuhenkilö luetteloi materiaalit, joiden kulutusta seurataan, ja kerää seurantatiedot. Luettelosta voidaan laskea, seurataanko useamman kuin yhden materiaalin kulutusta. Indikaattori: seuraa / ei seuraa enemmän kuin yhden materiaalin kulutusta Edellä mainittujen materiaalien kulutus on alhaisella tasolla tai kulutusta on saatu vähennettyä. Millä perusteella kulutusta voidaan pitää alhaisena tai miten kulutuksen vähentyminen on osoitettavissa? Kulutusta voi pitää alhaisena verrattuna oppilaitosten keskimääräiseen kulutukseen (jos vertailutietoja on saatavissa) Suomessa, tietyllä maantieteellisellä alueella, tietyn tyyppisissä oppilaitoksissa, jne. tai verrattuna oman oppilaitoksen aikaisempiin kulutuslukemiin. Kulutuksen vähentyminen voidaan osoittaa eri vuosien tietoja vertailemalla. Tarvittavat tiedot kerää ja vertailun suorittaa ao. asioista vastaava yksin tai yhdessä ympäristövastaavan kanssa. Indikaattori: materiaalista riippuen kg, tn, l, m 3, riisi, kpl, jne. absoluuttisena lukuna tai suhteutettuna toimintaan tarpeen mukaan. 45

Taulukko 6. Ylläpitotoimintojen osalta selkeimmin mitattavia kriteereissä ja itsearvioinnin kysymyslistoissa mainittuja asioita. Mitattava asia, Mittari Indikaattori mittauskohde Sekajätteen määrä tiedot saadaan kg, tn, m 3 tai l vuotta jätehuoltoyhtiön kohti laskutuksesta Sekajätteen osuus lasketaan % kaikesta oppilaitoksessa syntyvästä jätteestä jätehuoltotositteista saatavien tietojen pohjalta Veden kulutus vesimittari l/rak-m 3, l/käyttäjämäärä kuukaudessa tai vuodessa Energian kulutus: - lämmitysenergia tiedot saadaan energia- MWh/rak-m 3 (sis. sähkölämmityksen laitoksen laskutuksesta vuodessa energian) - sähköenergia tiedot saadaan energia- kwh/rak-m 2 (valaistus, laitteet, jne.) laitoksen laskutuksesta vuodessa Taulukko 7. Esimerkki ympäristöohjelman lehdestä. Ympäristöohjelmassa on kuvattu mittari ja indikaattori, joiden avulla tavoitteen toteutumista seurataan. Ympäristöpolitiikka Luonnonvarojen säilyttäminen Merkittävä Jätteen syntyminen ympäristönäkökohta Ympäristöpäämäärä Jätteen vähentäminen Ympäristötavoite Sekajätteen määrän vähentäminen 10 % vuoden 2003 tasosta vuoden 2005 loppuun mennessä Mittari Jätehuoltoyhtiön laskutuksesta saatavat tiedot Indikaattori Sekajätteen määrä m 3 /a/oppilastyöpäivä Kokonaisvastuu Rehtori Toimenpiteet Toimenpide Aikataulu Vastuu 1. JH-suunnitelma 03/2004 Matti M (tekninen toimi) 2. Keräys- 04/2004 Matti M astioiden hankinta 3. Lajittelu- 08/2004 Ympäristöohjeet vastaava 4. Henkilöstön 08/2004 Ympäristöja opiskelijoiden vastaava, perehdytys opettajat Resurssit JH-suunnitelma saadaan kaupungin teknisen viraston palveluna; keräysastioihin budjetoitu 800. Seuranta Ympäristövastaava kokoaa jätemäärätiedot ja seuraa toimenpiteiden toteutumista. 46

3.5.4 Merkittävien ympäristönäkökohtien hallinta Ympäristöohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden avulla parannetaan vähitellen oppilaitoksen merkittävien ympäristönäkökohtien hoitoa. Kun jokin asia on saatu kuntoon, se siirtyy ylläpidettäväksi eli hallittavaksi asiaksi. Ympäristöohjelmaan liittyvät asiat ovat oppilaitoksessa luonnollisesti tiiviimmän tarkastelun kohteena. Muitakaan tärkeitä ympäristönäkökohtia ei kuitenkaan saa unohtaa, vaikka ne eivät juuri nyt vaadi aktiivisia parannustoimenpiteitä. Ne edellyttävät kuitenkin valppautta: miten esimerkiksi varmistetaan, että paperin lajittelu toimii vielä ensi lukuvuonnakin uusien oppilaiden ja opettajien saapuessa? Merkittävien ympäristönäkökohtien hallinta tarkoittaa sitä, että tärkeinä pidetyt ympäristöasiat pyritään tietoisesti pitämään kunnossa jatkossakin. Ympäristöryhmän tehtävänä on suunnitella käytännöt, joiden avulla merkittävien ympäristönäkökohtien hallinta voidaan toteuttaa. Käytäntöjen suunnittelun voi yhdistää ympäristöohjelman toimenpiteisiin. Tärkeitä suunniteltavia asioita ovat: merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyvien vastuiden ja yhteisten toimintatapojen määrittely ja tarvittaessa kirjallisten ohjeiden laatiminen, henkilöstön ja oppilaiden tietoisuuden ja osaamisen varmistaminen, seurantajärjestelmä, jonka avulla toteutuneesta ympäristösuojelun tasosta saadaan tietoa oppilaitoksen johdolle johtamisen ja kehittämisen tarpeisiin sekä oppilaille, henkilöstölle ja ulkoisille sidosryhmille tiedottamista varten. Ympäristösuorituskyvyn kokonaisvaltainen seuranta on tärkeätä. Toiminnan tuloksia seurataan myös sellaisten ympäristönäkökohtien osalta, joille ei ole parannustavoitteita ympäristöohjelmassa. 3.6 Ohjeet, viestintä, koulutus ja yhteistyö Ympäristöohjelman toteutuminen ja toimiva ympäristötyö vaatii tuekseen ohjeita, viestintää, koulutusta ja yhteistyötä. Niiden avulla pyritään sitouttamaan oppilaitosyhteisön jäsenet yhteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin. Ympäristökriteereiden mukaan koko oppilaitosyhteisö sitoutuu ympäristöasioiden edistämiseen ympäristöohjelman sekä ympäristöperiaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti ja tuntee niiden merkityksen oman työnsä kannalta. Lisäksi kriteerit edellyttävät, että ympäristötyötä tehdään johdon, henkilöstön ja oppilaiden yhteistyönä (kriteeri 1.4). 3.6.1 Ohjeet Ympäristökriteereiden mukaan oppilaitoksella on ylläpitotoimintoihin liittyvät selkeät ja riittävät ohjeet, joilla varmistetaan yhtenäiset toimintatavat ja selkeä vastuunjako eri toiminnoissa. Ohjeiden tulee olla helposti saatavilla paikoissa, missä niitä tarvitaan (kriteeri 1.5). Kaikesta ei kuitenkaan ole järkevää tehdä kirjallista ohjetta. Ohjeita tarvitaan sellaisissa asioissa, joissa kaikkien täytyy toimia samalla tavalla. Esimerkiksi jätteiden lajittelu ei onnistu kunnolla, jos jokainen lajittelee omalla tavallaan. Hätätilanteissa taas on välttämätöntä, että kaikki toimivat yksiselitteisten ohjeiden mukaisesti. Ohjeita tarvitaan asioissa, joissa kaikkien tulee toimia samalla tavalla. Ympäristökriteereissä ohjeita edellytetään seuraavista asioista: ympäristötyön vastuuhenkilöiden tehtävänjako (kriteeri 1.5) toimintatavat ja vastuut onnettomuus- ja hätätilanteissa (kriteeri 1.8) työturvallisuutta koskevat toimintaohjeet (kriteeri 1.8) 47

jätehuoltosuunnitelmassa (kriteeri 3.2): - jätteiden keräilypaikat, lajiteltavat jätejakeet ja käytössä olevat astiat - jätehuollon toteutukseen liittyvät vastuut - lajitteluohjeet luokkiin, ruokalaan ja työtiloihin vettä säästävät toimintatavat (kriteeri 3.3) lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien säätö, toimivuuden tarkkailu ja huolto sekä toimintatavat vikojen sattuessa (kriteeri 3.4) energiansäästö (kriteeri 3.4) ulkoalueiden hoito ja puhtaanapito sekä sisätilojen likaantumisen ehkäiseminen (kriteeri 3.6) ruokalan ympäristönäkökohdat osana hankintaohjetta (kriteeri 3.7) Ohjeet ovat osa ympäristöjärjestelmän dokumentointia. Ohjeita laadittaessa on hyvä muistaa, että ohjeet on tarkoitettu auttamaan oppilaitoksessa toimivia ihmisiä. Liika ohjeistaminen kääntyy helposti itseään vastaan. Monissa asioissa on järkevämpää sallia useita toimintatapoja, kunhan lopputulos on toivottu. Ohjeiden näkyvyys ja sijoittelu on olennaista: mieluummin muutaman lauseen ytimekäs ohje joka luokan oveen kuin monisivuinen monistenippu opettajanhuoneen kansioon. Ohjeet kannattaa tehdä visuaalisesti toimiviksi ja niiden tulee olla nähtävillä siellä, missä itse toiminto tapahtuu. Ohjeita suunniteltaessa on hyvä pitää mielessä myös koulun vieraat, esimerkiksi sijaiset ja iltakäyttäjät: miten heidät tehdään tietoisiksi yhteisistä toimintatavoista? Sisäinen tiedottaminen on tiedon jakamista ja palautteen antamista. Viestintää kannattaa miettiä jo ympäristöohjelman suunnitteluvaiheessa. Jos viestintä on innostavaa ja kekseliästä, se motivoi ihmisiä mukaan ympäristötoimintaan. Sidosryhmäyhteistyössä kerrotaan ympäristötyön tuloksista ja selvitetään sidosryhmien odotukset ja vaatimukset. 3.6.2 Viestintä ja yhteistyö Viestintä on tärkeä tukitoiminto, joka auttaa toiminnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Viestintä on paitsi tiedon jakamista, myös sitouttamista, motivoimista ja palkitsemista. Hyvä viestintä on vuorovaikutusta oppilaitoksen eri ryhmien välillä sekä oppilaitoksen ja sidosryhmien välillä. Viestintätyytyväisyydellä on selkeä yhteys työilmapiiriin ja työmotivaatioon. Jos viestintä oppilaitoksen ympäristötoiminnasta epäonnistuu, ympäristöohjelman toteutumisen edellytykset huononevat. Ympäristökriteereiden mukaan henkilöstölle ja oppilaille tulee kertoa saavutetuista tuloksista (kriteeri 1.5). Liian harvoin muistetaan myönteisen palautteen tärkeys motivoijana. Kehuja ja palkitsemista ei varmasti saa koskaan liikaa! Tehokas ja arvostettu viestinnän kanava on henkilöltä henkilölle. Suoran viestinnän lisäksi ympäristötoiminnalle tulisi kehittää muitakin viestintäkanavia, mutta ne eivät voi korvata suullista viestintää. Käyttökelpoisia viestinnän keinoja ovat kirjalliset ohjeet, koulutus sekä yhteistyöhön varattu aika ja tilaisuudet. Oppilaitoksen ympäristötoiminnassa tarvitaan sekä sisäistä että ulkoista yhteistyötä. Koska yhteistyön ei voi olettaa syntyvän tyhjästä, ympäristökriteereissä edellytetään, että sisäiselle yhteistyölle on varattu oppilaitoksessa yhteistä aikaa. Ympäristöasioita tulee myös käsitellä säännöllisesti henkilöstön kokouksissa (kriteeri 2.2.2). Kriteereissä edellytetään myös, että oppilaitos tekee yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa ympäristöopetuksen ja ylläpitotoimintoihin liittyvien ympäristöasioiden kehittämiseksi (kriteerit 1.6 ja 2.2.3). 48

Hyvä esimerkki luovasta viestinnästä on kuopiolaisessa Minna Canthin koulussa suunniteltu kestävän kehityksen puu. Näkyvälle paikalle sijoitetun puun haaroja ovat kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Vuosittain käsitellään yksi haara, joka saa toiminnan myötä lisää oksia ja lehtiä. Kulloisenkin teeman yhteys kokonaisuuteen näkyy jatkuvasti samalla kun edellisten vuosien teemat ovat esillä omissa oksissaan. Hollolan lukio valitsi jokaiselle kuukaudelle oman teemansa, jotka tulevat näkyviin opinto-oppaaseen. Kuukauden ensimmäisen maanantain viikkotiedotuksessa ilmoitetaan teema ja esitellään kuukauden tapahtumat. Esimerkiksi maaliskuussa, jolloin teemana on taloudellinen kestävyys, kaikille koulun toiminnoille ja tavaroille pyritään saamaan hintalaput: mitä maksaa esimerkiksi päivän ateria, kopio tai opetus? Muuramen lukio helpotti oppilaitosten ikuista yhteisen ajan puutetta siirtämällä osan keskustelusta fläppitaulufoorumille. Ympäristöryhmä kirjoittaa opettajanhuoneen fläppitaululle kysymyksen toisensa jälkeen, odottaa opettajien kannanottoja ja tekee päätösehdotukset tämän keskustelun jälkeen. Keskustelunaiheina ovat olleet mm. mitä tehdään ATK-laitteiden sulkemisen suhteen, minkälaista paperia koululle tilataan ja miten saataisiin lajittelu toimimaan paremmin. 3.6.3 Koulutus Ohjeet ovat hyviä muistuttajia yhteisistä toimintatavoista, mutta pelkkä ohjeen kiinnittäminen seinälle ei sitouta ja motivoi riittävän tehokkaasti. Uudet toimintatavat omaksutaan paremmin, jos niistä järjestetään lisäksi opastusta, perehdytystä tai koulutusta. Ympäristökriteereiden mukaan uusista ohjeista ja toimintatavoista on kerrottava tarpeen mukaan henkilöstölle ja oppilaille. Lisäksi henkilöstö ja oppilaat tulee perehdyttää työhönoton tai opetuksen yhteydessä käytännönläheisesti oppilaitoksen ympäristöohjeisiin ja toimintatapoihin (kriteeri 1.5). Koulutusta tai perehdytystä edellytetään pääasiassa samoista asioista kuin ohjeitakin: työturvallisuus ja hätätilanteet, jätteiden lajittelu, vedenkulutus, energiansäästö sekä vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi. Ohjeiden lisäksi tarvitaan koulutusta tietoisuuden ja osaamisen lisäämiseksi. Koulutusta voi antaa ympäristöryhmä tai vastaava. Opettajat kokevat toisinaan, etteivät he ole profeettoja omalla maallansa ja haluavat siksi ulkopuolisen kouluttajan. Asiantuntija-apua voi pyytää esimerkiksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilta, paikalliselta jätehuoltoyritykseltä, energiayritykseltä tai järjestöiltä. Ympäristötyössä pidemmälle edistyneiden naapurioppilaitosten pitämät koulutukset ovat myös suosittuja. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia ympäristöagenttitoiminnasta, jossa valmennetut oppilaat antavat koulutusta opettajille. Oppilaitoksen tulee myös seurata henkilöstön ja oppilaiden ylläpitotoimintoihin liittyvää ympäristökoulutuksen tarvetta ja järjestää tarvittaessa lisäkoulutusta (kriteeri 1.5). Koulutustarvetta voidaan seurata tarkkailemalla ympäristötoimintojen sujuvuutta tai selvittämällä asiaa erillisen kyselyn avulla tai kehityskeskustelujen yhteydessä. Ympäristöopetukseen liittyen oppilaitoksen tulee seurata opettajiensa osaamista ja koulutustarvetta, ja suunnitella sen pohjalta säännöllistä täydennyskoulutusta (kriteeri 2.2.2). 49

3.7 Ympäristöjärjestelmän dokumentointi Asiakirjoilla mahdollistetaan ympäristöjärjestelmän hallinta, tiedonkulku ja seuranta. Oppilaitoksen ympäristöjärjestelmään liittyvät asiakirjat kannattaa koota yhteen esimerkiksi ympäristökansioksi tai selkeäksi hakemistopuuksi sisäiseen tietoverkkoon. Ympäristöjärjestelmän dokumentointi on tärkeää seuraavista syistä: Ympäristöasioiden hallinnan ja jatkuvan parantamisen varmistaminen: kirjatut ympäristöarvot ja -periaatteet, päämäärät, tavoitteet, toimenpiteet, menettelytavat ja vastuut. Koko organisaation tietoisuuden varmistaminen: hyvä dokumentointi helpottaa viestintää ja perehdyttämistä. Tärkeän tiedon säilyminen esim. silloin, kun vastuuhenkilöt vaihtuvat. Dokumentointi mahdollistaa seurannan. Dokumentointi auttaa osoittamaan, että asiat ovat hallinnassa (ulkoinen auditointi). Dokumentointia suunnitellessa kannattaa pohtia seuraavia asioita: Millaiseen muotoon dokumentointi kootaan (sähköinen hakemisto, ympäristökansio)? Kuinka hyödynnetään jo olemassa oleva ohjeistus ja dokumentointi? Kuinka varmistetaan, että tarpeelliset dokumentit ovat työntekijöiden saatavilla? Kuinka dokumentointia hyödynnetään viestinnässä ja koulutuksessa? Miten dokumentoinnin laadinta, ylläpito ja päivitys toteutetaan? Ympäristöjärjestelmän dokumentointi koostuu yleensä neljästä osasta: 1. Johdanto ja tärkeimpien menettelyjen kuvaus Tämä osa sisältää usein lyhyen kuvauksen oppilaitoksen toiminnasta, ympäristöpolitiikan tai periaatteet, sekä ympäristöasioiden hallintaan liittyvät tärkeimmät vastuut ja käytännöt. Niitä ovat esimerkiksi: ympäristöasioiden vastuuhenkilöiden tehtävien kuvaus kuvaus, miten oppilaitoksen ympäristöohjelma laaditaan tai päivitetään (milloin tapahtuu, ketkä osallistuvat, miten prosessi etenee) kuvaus, miten oppilaitos arvioi ympäristöohjelman toteutumista ja ympäristöasioiden hoidon tasoa opetuksessa ja arkikäytännöissä (milloin tapahtuu, ketkä osallistuvat, miten prosessi etenee) oppilaitosta koskevan lainsäädännön tunnistaminen ja hallinta kuvaus ympäristöasioihin liittyvän perehdytyksen ja koulutuksen toteutuksesta lyhyt kuvaus opetukseen ja ylläpitotoimintoihin liittyvien ympäristöasioiden hallinnasta (tärkeimmät menettelyt ja vastuut), esimerkiksi - ympäristöopetuksen suunnittelu ja arviointi - tärkeimmät ylläpitotoiminnot (kuten hankinnat, materiaalien käyttö, jätehuolto, energia ja vesi, vaaralliset aineet) Tässä osassa menettelyt on hyvä kuvata lyhyesti ja suosia taulukoiden ja kaavioiden käyttöä. Tavoitteena on, että kaikki oppilaitoksessa toimivat ja niin haluttaessa myös ulkopuoliset saisivat nopeasti selkeän kuvan, miten ympäristöasioiden hoito oppilaitoksessa toteutuu. Menettelykuvausten kohdalla kannattaa ainoastaan viitata tarkempiin toimintaohjeisiin ja viiteaineistoon, jotka ovat muualla dokumentaatiossa. 50

2. Ympäristöohjelma Johdanto-osan jälkeen voidaan esittää oppilaitoksen ympäristöohjelma, joka sisältää useampia luvussa 3.5.2 esiteltyjä ympäristöohjelman lehtiä. Ympäristöohjelma päivittyy vuosittain kansioon tai sähköiseen dokumentaatioon. Edellisten vuosien ohjelmalehdet kannattaa säilyttää jatkumona dokumentaatiossa. Tällöin on helppo tarkastella ympäristötyön etenemistä ja jatkuvan parantamisen toteutumista. 3. Ohjeet Ympäristöasioita koskevat ohjeet tulee sijoittaa tiloihin, joissa niitä tarvitaan. Kaikki ohjetiedostot on kuitenkin hyvä koota myös yhteen paikkaan ympäristökansioon tai sähköiseen hakemistoon. 4. Viiteaineisto Muita ympäristöjärjestelmään liittyviä tiedostoja ovat esimerkiksi oppilaitosta koskevat ympäristö- ja työsuojelusäännökset, kokousten muistiot, ympäristökatselmusten ja itsearviointien raportit, mittaustiedot, oppilaitoksen toimintaan liittyvät luvat ja sopimukset, oppilaitoksen opetussuunnitelmat sekä tiedot esiintyneistä poikkeamista ja korjaavista toimenpiteistä. Viiteaineistoa kertyy yleensä vähitellen ympäristöjärjestelmän toimiessa. Tämän aineiston arkistoiminen on tärkeää, sillä edellä mainittuja tiedostoja tarvitaan muun muassa seuraavista syistä: ympäristöasioiden hallinnan tukena (lait ja määräykset, opetussuunnitelma) toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi (arviointien ja katselmusten tulokset) virheistä oppimiseksi (poikkeamat, korjaavat toimenpiteet) ympäristönsuojelun tason osoittamiseksi (energian- ja vedenkulutus, jätemäärät) ulkoisen viestinnän tueksi (tiedot merkittävistä ympäristönäkökohdista) Ympäristöjärjestelmänsä dokumentointia suunniteltaessa oppilaitoksen on syytä pohtia, mitä asioita todella kannattaa dokumentoida ja millä tavalla. Liian suuri tekstimäärä voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos oppilaitosyhteisön jäsenet eivät jaksa tutustua esimerkiksi valtavaan ympäristökansioon. Kannattaa myös miettiä dokumentaation paloittelemista sopiviin osiin, niin että oppilaitoksen eri toimijat saavat vain tarvitsemansa tiedon (esimerkiksi johdanto-osa ja ympäristöohjelma kaikille, ja ohjeista jokaiselle vain omaa työtä koskevat asiat). Dokumentointi suunnitellaan kuitenkin niin, että vastuuhenkilöiden vaihtuessa mitään olennaista tietoa ei häviä oppilaitoksesta, ja tieto siirtyy uudelle vastuuhenkilölle. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä ei esitetä vaatimuksia asiakirjojen hallinnalle. Ympäristökriteereissä on tältä osin haluttu karsia ympäristöjärjestelmän hallintotyötä verrattuna ISO 14001- ja EMAS-järjestelmien edellyttämään dokumentointiin ja tiedostojen hallintaan. Asiakirjojen hallinta on kuitenkin hyvä järjestää kuntoon niin, että ajantasaiset dokumentit ja tiedot ovat helposti löydettävissä, ja vanhentuneet dokumentit saadaan poistettua käytöstä. 51

52

4. ARVIOINTI JA TOIMINNAN KEHITTÄMINEN 4.1 Itsearvioinnin tavoitteet ja periaatteet Oppilaitoksen itsearvioinnilla tarkoitetaan tässä ohjeessa oppilaitoksen itsensä toteuttamaa ympäristöasioiden hoidon arviointia, joka perustuu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin. Itsearvioinnissa eri henkilöstöryhmät ja oppilaat arvioivat ympäristöasioiden toteutumista oman työnsä, oppimisen ja koko oppilaitoksen kannalta. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä kuvataan vaatimukset säännöllisesti tapahtuville itsearvioinneille. Kriteerien mukaan oppilaitoksen tulee arvioida ympäristöasioiden huomioimista opetuksessa, ympäristöasioiden huomioimista ylläpitotoiminnoissa, ympäristöohjelman toteutumista, sekä ohjeiden ja vastuunjaon toimivuutta. Kriteerit edellyttävät myös, että arvioinnin tulokset käsitellään yhteisesti ja että tuloksia hyödynnetään opetussuunnitelmatyössä, opetuksen toteutuksessa ja ympäristöohjelman kehittämisessä. Oppilaitoksen henkilöstöllä ja oppilailla tulee olla mahdollisuus osallistua arviointiin ja tulosten käsittelyyn (kriteeri 1.9). Arvioinnissa voidaan hyödyntää myös ulkopuolisten sidosryhmien näkemyksiä oppilaitoksen toiminnasta. Tietoa voidaan kerätä esimerkiksi vanhemmilta tai oppilaitoksen käyttämistä työssäoppimispaikoista. Itsearviointi perustuu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin. Arvioinnin tulokset käsitellään yhteisesti ja hyödynnetään oppilaitoksen ympäristötyön kehittämisessä. Arviointi on toiminnan arvon, hyötyjen, merkityksen tai haittojen analysointia. Arviointia varten täytyy kerätä tietoa arvioinnin kohteena olevasta toiminnasta. Arvioinnin tulee perustua sovittuun vertailutasoon, johon kerättyä tietoa verrataan. Vertailun pohjalta tehdään johtopäätöksiä, jotka ohjaavat toiminnan kehittämistä. Oppilaitosten ympäristöasioiden hoidon itsearvioinnissa vertailutasona toimivat Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit sekä ympäristöohjelmaan kirjatut tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen kertoo oppilaitoksen ympäristötyön tuloksellisuudesta ja jatkuvan parantamisen toteutumisesta. Tietoa toiminnasta kerätään mittaamalla. Mittaustulosten ja indikaattoreiden avulla saadaan kokonaiskuva oppilaitoksen ympäristöasioiden tilasta suhteessa kriteereihin. Itsearvioinnin lähtökohtana on jatkuvan parantamisen periaate (kuva 12). Arvioinnin tavoitteena on tarkastella ympäristöohjelmassa asetettujen kehittämistavoitteiden toteutumista ja oppilaitoksen ympäristöasioiden tilaa kokonaisuutena. Arvioinnin avulla pyritään tunnistamaan toiminnan vahvuuksia, hyviä käytäntöjä ja parannustarpeita, jotta oppilaitoksen ympäristötyötä voitaisiin kehittää. Itsearviointiin sisältyy arviointitietojen kokoaminen, niiden käsittely ja kehittämiskohteiden tunnistaminen yhteisesti. Itsearvioinnissa on keskeistä yhteisen näkemyksen luominen oppilaitoksen toiminnasta ja sen kehittämisestä. Tämä edellyttää kaikkien henkilöstöryhmien ja oppilaiden osallistumista arviointiin. Tiedon ja ideoiden siirtäminen yli oppiai- 53

Suunnittele Paranna Jatkuvan parantamisen kehä Toteuta Arvioi Kuva 12. Arviointi on osa jatkuvan parantamisen kehää (ns. Demingin ympyrä). Arvioinnin avulla kerätään tietoa oppilaitoksen toiminnan vahvuuksista ja kehittämiskohteista toiminnan suunnittelua varten. Ympäristöarvioinnin tuloksia hyödynnetään mm. opetussuunnitelmatyössä, opetuksen toteutuksessa ja ympäristöohjelman kehittämisessä. ne- ja henkilöstörajojen sekä ongelmien ratkaiseminen yhdessä ovat kehittämisen avaimia. Itsearviointi onnistuu parhaiten avoimessa, toisen työtä kunnioittavassa ja kannustavassa ilmapiirissä, jossa hyväksytään erilaiset näkemykset ja tavat toimia. Arviointi ei ole arvostelua, vaan tunnistetut parannustarpeet nähdään virheiden sijasta mahdollisuuksina. Yhtä tärkeää on tunnistaa ja levittää hyviä käytäntöjä, joista muutkin voivat hyötyä. Arviointia tehdään omaa itseä eikä ulkopuolista arvioijaa varten. Tärkeintä on oman työn ja oppilaitoksen toiminnan kehittäminen. Itsearvioinnista saa lisätietoa esimerkiksi teoksista Etsi laatu itsestäsi itsearviointikäytäntöjä, Räisänen & Vainio 1996, Opetushallituksen julkaisuja 12, sekä Itsearviointi. Ryhmätoimintaa kehittävä itsearviointi, Kansanen 1997, Vapaan Sivistystoiminnan Liiton opintokeskus. Vantaa. Onnistuneen itsearvioinnin edellytyksenä on oppilaitoksen johdon sitoutuminen. Johdon tulee pitää arviointia tärkeänä, vahvistaa sille selkeät tavoitteet, varata työlle resursseja ja olla itse aktiivisesti mukana arvioinnin toteutuksessa. Johdon tehtävänä on varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus omien näkemysten kertomiseen ja aitoon osallistumiseen toiminnan kehittämistä koskevaan päätöksentekoon. Johdon vastuulla on edistää työyhteisössä rakentavaa ja myönteistä ilmapiiriä, jotta arvioinnista ei tulisi arvostelua. Arvioinnista tulisi kehittää mielekäs käytäntö, johon henkilöstö ja oppilaat osallistuvat vapaaehtoisesti, ja josta he kokevat saavansa aidosti hyötyä. Itsearvioinnin etuna pidetään muun muassa sitä, että arviointi voidaan tehdä joustavasti työyhteisön omista tarpeista lähtien. Itsearvioinnin avulla on myös helppo kehittää toimintaa, sillä arviointi voidaan kytkeä suunnittelun ja toteutuksen kiertoon. Kun koko työyhteisö osallistuu arviointiin, sen avulla voidaan edistää sitoutumista yhteisön ja oman työn kehittämiseen. Sitoutumisen ja motivaation kannalta on tärkeää myös toiminnan tulosten ja tavoitteiden saavuttamisen toteaminen. Arviointitiedon yhteinen käsittely ja johtopäätösten teko mahdollistavat arvioinnin vaikuttavuuden: kun päätökset tehdään yhdessä, niiden toteutukseen sitoudutaan paremmin. Itsearviointi on hyvä yhteisöllisen oppimisen väline. Se auttaa hahmottamaan toiminnan kokonaisuutta, tarkoitusta ja kehittämisen päämääriä. 54

Oppilaitos voi tehostaa toimintojaan itsearvioinnin avulla ja saavuttaa asetetut päämäärät ja tavoitteet paremmin ja nopeammin. Arviointi voi tuoda esille käytäntöjä, jotka pystytään toteuttamaan yksinkertaisemmin ja vähemmin resurssein. Ylläpitotoimintoihin liittyvissä asioissa voidaan löytää mahdollisuuksia esimerkiksi materiaalien, energian ja veden kulutuksen vähentämiseen. Tätä kautta on mahdollista säästää sekä ympäristöä että rahaa. Ympäristöopetuksen arvioinnin avulla voidaan löytää uusia mahdollisuuksia ympäristökasvatuksen toteutukseen ja tätä kautta opetuksen laadun parantamiseen. Parhaimmillaan ympäristöarvioinnin tulokset näkyvät oppilaitoksen askelina kohti kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Itsearvioinnin tavoitteita ja mahdollisuuksia Nykytilan ja tulosten arvioiminen; vahvuuksien, hyvien käytäntöjen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen Ympäristöasioiden hoidon näkeminen kokonaisuutena Yhteisen näkemyksen luominen oppilaitoksen ympäristötoiminnasta Tiedon ja ideoiden siirtäminen yli oppiaine- ja henkilöstörajojen, ongelmien ratkaiseminen yhdessä Sisäisen yhteistyön ja osallisuuden parantaminen Yhteistyömahdollisuudet oppilaitoksen ulkopuolisten sidosryhmien kanssa Yhteiset päätökset toiminnan kehittämisestä Itsearviointi on oppimisen mahdollisuus koko oppilaitosyhteisölle! 4.2 Itsearvioinnin toteutus 4.2.1 Ensimmäinen itsearviointi Oppilaitoksella tulee olla käytäntö ympäristöasioiden arviointia varten. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien pohjalta tehtävän ympäristöarvioinnin toteutukseen ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa mallia. Toteutustapa riippuu esimerkiksi oppilaitoksen koosta ja organisaatiorakenteesta sekä oppilaitoksen omista rajauksista. Jos oppilaitoksella on jo olemassa oleva arviointikäytäntö (esimerkiksi EFQM-laatupalkintokriteerit), ympäristöarviointi kannattaa sovittaa osaksi sitä. Arvioinnin voi myös jaksottaa pidemmälle aikavälille vaikkapa siten, että keväällä toteutetaan ylläpitotoimintojen arviointi ja syksyllä keskitytään opetukseen. Itsearviointi toteutetaan vuosittain: ennen sertifiointia kattavana ja sen jälkeen kevyempänä. Itsearviointi on ajankohtainen, kun oppilaitos on saanut ympäristöohjelman ja arkikäytäntöihin liittyvän ympäristöohjeistuksen valmiiksi sekä päässyt vauhtiin kestävän kehityksen sisällyttämisessä opetussuunnitelmiin ja opetuksen toteutukseen. Tässä vaiheessa oppilaitos on edennyt jo niin pitkälle ympäristötyössään, että yksityiskohtainen, kriteerien pohjalta tehty arviointi on mielekäs. Ensimmäisellä kerralla itsearviointi tehdään kattavasti hyödyntämällä jäljempänä luvussa 4.4 esiteltäviä itsearvioinnin kysymyslistoja. Jos oppilaitos haluaa hakea ympäristösertifikaattia, näiden kysymyslistojen käyttö on pakollista. 55

Itsearvioinnin kysymyslistat löytyvät Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. Itsearvioinnin kysymyslistojen avulla oppilaitos voi päätellä omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan vertaamalla toimintaansa ympäristökriteereihin. Samalla se voi myös arvioida, miten paljon työtä mahdollinen ympäristösertifikaatin hakeminen vielä edellyttää. On tärkeätä muistaa, että oppilaitos valitsee itse tavoitteensa ja tason, jolle se haluaa pyrkiä. Ympäristösertifikaatin saaminen edellyttää useamman vuoden määrätietoista ympäristötyötä. Jos sertifikaattia ei ole tarkoitus hakea, kaikkia ympäristökriteereitä ei myöskään tarvitse yrittää heti täyttää. Joissain asioissa voi toimia toki paremminkin kuin kriteerit edellyttävät. Ympäristöohjelman avulla oppilaitos voi määritellä tavoitteensa, tarvittavat toimenpiteet ja aikataulun niiden saavuttamiselle. 4.2.2 Seuraavat itsearvioinnit Kun arviointi tehdään kerran perusteellisesti, voidaan säännöllinen arviointi jatkossa toteuttaa kevyemmin keskittymällä ympäristöohjelman päämäärien ja tavoitteiden toteutumiseen ja mahdollisiin toiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Itsearvioinnin kysymyslistojen pohjalta tehdyn ensimmäisen arvioinnin tiedot ovat hyvä pohja ja apu myös uusille arvioinneille. Säännöllisiä arviointeja varten kuvataan toimintamalli ja työkalut luvussa 4.4.5. 4.3 Itsearvioinnin vaiheet Itsearvioinnin toteutustapaa ei ole tarkemmin määritelty Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä. Tässä luvussa esitellään itsearvioinnin toteutuksen perusmalli, jota voi soveltaa erikokoisiin ja tyyppisiin oppilaitoksiin. Itsearvioinnin toteuttamisen työvaiheet ovat: Arvioinnin tavoitteiden asettelu ja rajaus Arviointisuunnitelman laatiminen ja arviointitiedon kokoaminen Osallistujien perehdytys arvioinnin organisointi Arviointi ja johtopäätösten tekeminen Arviointitulosten hyödyntäminen päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä Ennen arvioinnin aloittamista kannattaa vastata kysymyksiin: Miksi arviointi tehdään? Kenelle arviointi tehdään? Mitä toimintoja arvioidaan? 4.3.1 Arvioinnin tavoitteiden asettelu ja rajaus Ennen kuin varsinainen arviointi aloitetaan, on tärkeää selvittää arvioinnin tavoitteet: miksi ja ketä varten arviointi tehdään ja mitä toimintoja on tarkoitus arvioida. Samalla tulee pohtia tavoitteiden realistista aikataulua ja työn edellyttämiä resursseja. Tavoitteiden asettaminen ja työn rajaus on hyvä tehdä keskustelemalla asiasta yhteisesti johdon, opettajakunnan, oppilaiden ja oppilaitoksen muun henkilöstön kesken. Mikäli tavoitteena on hakea Oppilaitosten ympäristösertifikaattia, arvioinnin on katettava kaikki ympäristökriteerien kolme osa-aluetta. Jos sertifiointitavoitetta ei ole, arvioinnilla voidaan tukea esimerkiksi ympäristöopetuksen tai arkikäytäntöjen kehittämistä, tai arviointi voidaan rajata koskemaan vain tiettyä yksikköä, osastoa tai kiinteistöä. 4.3.2 Arviointisuunnitelman laatiminen ja arviointitietojen kokoaminen Itsearvioinnin suunnittelussa tärkeitä päätettäviä asioita ovat arvioinnin toteutustapa ja aikataulu. Toteutustapa riippuu mm. arvioinnin rajauksesta sekä siitä, 56

tehdäänkö ympäristöarviointia osana muuta toiminnan arviointia. Toteutustavan valinnassa huomioidaan erityisesti tiedon kokoamisen menetelmät, eri toimijoiden osallistuminen ja arviointitiedon käsittely. Itsearvioinnin toteutussuunnitelmassa esitetään arvioinnin kohteet, arviointiin osallistuvat henkilöt, tiedon kokoamisen menetelmät, arviointitiedon käsittely ja aikataulut (taulukko 8). Oppilaitoksen johto päättää arvioinnin käynnistämisestä, varaa työlle tarvittavat resurssit ja varmistaa oppilaitoksen eri toimijoiden mahdollisuudet osallistua arviointiin. Arviointitiedon keräämisen työvälineenä käytetään Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien pohjalta laadittuja itsearvioinnin kysymyslistoja (ks. kohta 4.4). Arvioinnin toteutuksen tueksi nimetään arvioinnin ohjaaja tai arviointiryhmä, joka laatii arviointisuunnitelman sekä organisoi tiedon kokoamisen ja käsittelyn. Arviointiryhmänä voi toimia myös oppilaitoksen ympäristöryhmä. Ryhmiä voidaan perustaa useampiakin, esimerkiksi arvioimaan kriteerien eri osaalueita. Ryhmien kokoonpanossa otetaan huomioon arvioinnin kohteena olevien asioiden tuntemus. Arviointiryhmä kokoaa tiedot kysymyslistoihin. Tärkeitä tiedon lähteitä ovat ympäristöasioihin liittyvät dokumentit, kuten aiemmat ympäristökatselmukset tai kartoitukset, ympäristöohjelmat, opetussuunnitelmat, turvallisuussuunnitelma, jätehuoltosuunnitelma ja hankintaohjeet. Arvioinnin tueksi kerätään myös kaikki tärkeät olemassa olevat mittaustulokset, esimerkiksi energian- ja vedenkulutustiedot, jätemäärät sekä henkilöstölle ja oppilaille suunnattujen kyselyjen tulokset. Tarvittaessa lisätietoa voidaan koota kyselyjen avulla tai haastattelemalla oppilaitoksen eri toimijoita tai sidosryhmiä. Vertailutietoa voidaan hankkia myös benchmarkingin avulla (esimerkiksi oppilaitosten yhteiset seminaarit ja koulutustilaisuudet, vierailut ja vertaisarvioinnit). Esimerkkejä kyselyistä, joilla saadaan lisätietoa arvioinnin tueksi: Henkilöstölle voidaan tehdä kysely, jossa esitetään yleisiä oppilaitosta koskevia kysymyksiä tai työtehtäviin liittyviä kysymyksiä. Opetushenkilöstöltä voidaan selvittää ympäristöopetuksen toteutumista eri oppiaineissa. Oppilaille voidaan tehdä kysely esimerkiksi opetuksesta ja oppimisesta ja kouluympäristöä koskevista asioista. Sidosryhmiltä voidaan kerätä tietoa kyselyillä tai haastatteluilla (esimerkiksi vanhemmat, työssäoppimispaikat, naapurusto, palveluiden tuottajat, muut yhteistyökumppanit). 4.3.3 Osallistujien perehdytys ja arvioinnin organisointi Kun arviointisuunnitelma on valmis, siitä tiedotetaan henkilöstölle ja oppilaille. Tämä on tärkeää siksi, että kaikille muodostuu yhteinen käsitys arvioinnin tarkoituksesta ja tavoitteista sekä sen hyödyistä oppilaitokselle ja itse kullekin oman työn kehittämisessä. Oleellista on myös käydä läpi arvioinnin vaiheet, käytettävät välineet ja menetelmät, eri toimijoiden osallistuminen arviointiin sekä tapa, jolla tietoa käsitellään yhteisesti. Tässä vaiheessa painotetaan arvioinnin oikeaa henkeä: parannustarpeita ei nähdä virheinä vaan mahdollisuuksina! Parannustarpeet ovat mahdollisuuksia! 57

Taulukko 8. Esimerkki arviointisuunnitelmasta. Arvioinnin kohde Arviointiin osallistujat Tiedon kokoamisen Aikataulu menetelmät Ympäristöasioiden ARVIOINTIRYHMÄ: Arviointiryhmä käy olemassa 1. kokous 12.2. suunnittelu, organisointi ja olevat dokumentit läpi ja jakaa kehittäminen (kriteerien osa Rehtori, ympäristö- tehtävät 1. kokouksessa. 2. kokous 1, pois lukien lainsäädäntö vastaava, opettajien Tietoa kerätään kyselyllä (yhteenveto) 15.4. ja turvallisuusasiat) edustaja, talonmies, henkilöstölle ja oppilaille. palveluvastaava, oppilaskunnan edustaja Ympäristö- ja työsuojelu- Rehtori, Tarkastetaan helmikuu lainsäädäntö, turvallisuus ja työsuojelupäällikkö, turvallisuussuunnitelman toiminta hätätilanteissa ympäristövastaava ajantasaisuus ja ohjeet. (kriteerit 1.7 ja 1.8) Opetus, osallistuminen, ARVIOINTIRYHMÄ: 1. kokous: käsitellään 1. kokous 24.2. yhteistyö ja oppiminen ryhmässä opetussuunnitelmat (kriteerien osa 2) Rehtori, ja opetuksen resurssit. 2. kokous ympäristövastaava, (yhteenveto) 23.4. aineryhmien edustajat Maaliskuussa opettajat käyvät (opettajat), aineryhmittäin läpi ympäristöympäristöryhmän kasvatuksen toteutumisen oppilasjäsenet (kriteerien osa 2.3). Ympäristöryhmän oppilasjäsenet toteuttavat oppilaille kyselyn ympäristöopetuksesta ja oppimisesta. Ylläpitotoiminnot ARVIOINTIRYHMÄ: Ryhmä kiertää katselmuk- katselmus 3.3. (kriteerien osa 3) sessa tarkastamassa Rehtori, siisteyden, jätehuollon Tietojen ympäristövastaava, toiminnan, vaarallisten kokoaminen talonmies, emäntä, aineiden käytön ja säilytyksen maaliskuussa palveluvastaava, sekä luokkien ja muiden opettajien edustaja, tilojen turhan energiankäytön. Yhteenvetokokous kemianopettaja, 16.4. ympäristöryhmän Talonmies kokoaa LVIoppilasjäsenet järjestelmien kulutusja kuntotiedot. Ympäristöryhmän oppilasjäsenet laativat oppilaille ja henkilöstölle viihtyvyyskyselyn. Emäntä kokoaa keittiöhenkilökunnan kanssa keittiötä ja ruokalaa koskevat tiedot. Rehtori ja opettajien edustaja kartoittavat hankinnat ja materiaalien käytön. Tiedon yhteinen käsittely: Arviointiryhmät esittelevät arvioinnin tulokset koko oppilaitoksen yhteisessä kehittämisiltapäivässä 5.5. klo 13-16. Esitysten pohjalta keskustellaan ryhmissä ja äänestetään ympäristöohjelman tavoitteista. 58

Arvioinnin ohjaaja tai arviointiryhmä huolehtii perehdytyksestä ja auttaa arviointiin osallistuvia henkilöitä ja ryhmiä prosessin aikana. Varsinkin arviointitietojen kokoamisvaiheessa arvioinnin vetäjän on syytä pitää huolta arviointisuunnitelman toteutumisesta ja aikatauluista. Hyvä tapa on jakaa vastuuta haastattelujen ja kyselyiden toteuttamisesta sekä mittaustietojen keräämisestä arviointiryhmien sisällä. Ryhmien tehtävänä on myös jäsennellä koottu tieto yhteistä käsittelyä varten. Kuvassa 13 esitetään esimerkki ympäristöarvioinnin toteutuksen organisoinnista. 4.3.4 Arviointi ja johtopäätösten tekeminen Oppilaitoksessa toimivilla henkilöstöryhmillä tai oppilailla saattaa olla erilainen käsitys asioiden tilasta. Itsearvioinnin tärkeänä tavoitteena on muodostaa yhteinen näkemys arvioinnin kohteena olleista asioista. Hyvä toimintamalli on, että arviointiryhmät esittelevät tulosten yhteenvedon koko kouluyhteisölle ja siitä keskustellaan yhteisesti. Keskustelua varten tulee varata aikaa ja esille nousseet asiat pitää kirjata. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien ja itsearvioinnin kysymyslistojen avulla saadut arviointitulokset auttavat muodostamaan kokonaiskuvan oppilaitoksen tilanteesta. Kaikki asiat eivät ole yksikäsitteisesti mitattavissa vaan riippuvat kouluyhteisön jäsenten arvotuksista ja näkökulmista. Mikä on esimerkiksi riittävä taso opetushenkilöstön ympäristöosaamiselle tai henkilöstön sitoutumisen asteelle, ja millä perusteilla näitä asioita arvioidaan? Arvioinnissa tunnistetaan yhdessä kehittämistarpeet, vahvuudet ja hyvät käytännöt. Tulosten pohjalta keskustellaan myös siitä, mikä juuri meidän koulullemme on tärkeää. Arviointitiedon yhteinen käsittely mahdollistaa tiedon, osaamisen ja hyvien käytäntöjen siirtymisen yli henkilöstörajojen ja koko henkilöstön osallistumisen toiminnan kehittämiseen ja päätöksentekoon. Samalla se tarjoaa oppilaitosyhteisölle mahdollisuuden vaikuttamiseen ja demokratian taitojen harjoitteluun. Arvioinnissa esille nousseiden kehittämiskohteiden keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä voidaan myös järjestää äänestys. On tärkeää, että arviointikeskustelussa vallitsee avoin ja erilaiset näkemykset hyväksyvä ilmapiiri, ja ettei ketään pyritä syyllistämään. Itsearviointiin liittyy vuorovaikutteinen palautteen antaminen: arvioimme omaa työtämme, mutta samalla jaamme näkemyksiä toistemme työstä ja yhteisestä onnistumisesta. Kun annamme palautetta toistemme työstä, on oleellista muistaa rakentavan palautteen merkitys (kuva 14). Itsearvioinnin yhtenä tarkoituksena tulisi olla myös onnistumisesta palkitseminen. Ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteisiä ponnistuksia. Siksi on tärkeää, että työn tulokset nostetaan esiin ja iloitaan yhdessä saavutuksista. Onnistumisesta kannattaa palkita! 4.3.5 Arviointitulosten hyödyntäminen päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä Ympäristöarvioinnin hyöty mitataan lopulta oppilaitosyhteisön oppimisen ja toiminnan kehittymisen kautta. Arvioinnin tulokset ja johtopäätökset eivät saa jäädä hyllyyn pölyttymään, vaan niiden tulee johtaa muutoksiin toiminnassa. Tiedon yhteisen käsittelyn jälkeen pallo on oppilaitoksen johdolla: tarjoaako se 59

Arvioinnin kohteet Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen Ylläpitotoiminnot Arviointiryhmät Arviointiryhmä 1 johdon, opettajien, oppilaiden ja oppilaitoshenkilöstön edustajat Arviointiryhmä 2 aineryhmien, johdon ja oppilaiden edustajat Arviointiryhmä 3 oppilaitoshenkilöstön, johdon, opettajien ja oppilaiden edustajat Tiedon kokoaminen Arvioinnin tueksi voidaan kerätä tietoa erikseen haastatteluilla ja kyselyillä: toimintojen vastuuhenkilöt vanhemmat ja muut sidosryhmät opettajien arviointiryhmä voi kerätä oppiainekohtaista tietoa muilta opettajilta Yhteenveto ryhmissä Tavoitteiden saavuttaminen, vahvuudet, kehittämiskohteet: Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen Tavoitteiden saavuttaminen, vahvuudet, kehittämiskohteet: Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen Tavoitteiden saavuttaminen, vahvuudet, kehittämiskohteet: Ylläpitotoiminnot Yhteinen käsittely Arviointiryhmät esittelevät yhteenvedot tiedon käsittely yhteisesti johtopäätökset tiedon hyödyntäminen toiminnan kehittämiseen Kuva 13. Prosessimalli ympäristöarvioinnin toteutuksesta. Arviointiryhmät on perustettu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien osa-alueiden mukaisesti: Ryhmä 1 Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen, Ryhmä 2 Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen, Ryhmä 3 Ylläpitotoiminnot. Hyvät asiat (täsmennä) Asiat joita voitaisiin kehittää (täsmennä) Yleisarvio Kuva 14. Kun annamme toisillemme arviointipalautetta, on hyvä muistaa rakentavan palautteen merkitys. Palautehampurilaiseen muistisääntöihin kuuluvat: tuo ensin esille hyvät asiat ja täsmennä mitä ne ovat, sitten kerro rakentavasti kehittämisen kohteet ja lopuksi anna yleisarviosi. mahdollisuuden ja resurssit syntyneiden ideoiden toteuttamiseen vai ei? Tärkeitä eivät ole vain aineelliset resurssit, vaan myös hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri. Arvioinnissa parantamisen kohteita voi löytyä kaikkialta, myös johdon toiminnasta: tällöin johdolla on oiva mahdollisuus näyttää esimerkkiä omilla teoillaan. Itsearvioinnin hyöty mitataan oppimisen ja toiminnan kehittymisen kautta. Arvioinnissa tarkastellaan oppilaitoksen ympäristöohjelman toteutumista. Uusia päämääriä ja tavoitteita suunnitellaan yhdessä arviointitulosten pohjalta. Joukossa voi olla pieniä asioita, joiden toteutuminen kaipaa vain hyväksyntää ja kannustusta. Suuremmat, resursseja vaativat asiat viedään eteenpäin vuosisuunnittelun kautta. Toimiva ympäristöohjelma on osa oppilaitoksen normaalia toiminnan ja talouden suunnittelua, mikä samalla ilmentää johdon sitoutumista ympäristötyöhön. 60

Ympäristöarvioinnin pohjalta tehtävät parannukset voivat koskea esimerkiksi opetussuunnitelman ja opetuksen kehittämistä, henkilöstön ja oppilaiden ympäristökoulutusta, sisäistä ja ulkoista viestintää tai vastuunjakoa ja ympäristötyön resursointia. 4.4 Itsearvioinnin kysymyslistat 4.4.1 Itsearvioinnin kysymyslistojen rakenne ja käyttö Oppilaitoksen hakiessa ympäristösertifikaattia itsearvioinnissa on käytettävä Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden pohjalta laadittuja itsearvioinnin kysymyslistoja (kuva 15), jotka löytyvät myös oppilaitosten ympäristösertifioinnin nettisivuilta. Listat on laadittu erikseen jokaisesta kriteerien osasta: Osa 1: Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen, Osa 2: Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen, Osa 3: Ylläpitotoiminnot. Kysymyslistojen opetusta koskevasta osasta (osa 2) on tehty omat versiot yleissivistäville ja ammatillisille oppilaitoksille. Itsearvioinnin kysymyslistat löytyvät Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. Listojen tarkoituksena on täsmentää kriteerien vaatimuksia sellaiseen muotoon, että niitä voidaan mitata. Näin oppilaitos voi helpommin arvioida, täyttääkö se ympäristökriteerien vaatimukset, sekä tunnistaa kehittämiskohteita suhteessa kriteereihin ja ympäristöohjelmassa asetettuihin päämääriin ja tavoitteisiin. Samalla oppilaitos tietää, millä perusteilla toimintaa arvioidaan ulkoisessa arvioinnissa. Kysymyslistat ovat myös tärkein osa ulkoiselle auditoijalle toimitettavaa itsearviointiraporttia oppilaitoksen hakiessa ympäristösertifikaattia. Siksi listoissa on oikeassa laidassa sekä jokaisen kriteerin jälkeen tilaa auditoijan merkintöjä varten. Oppilaitoksen tehdessä itsearviointia nämä kohdat jätetään tyhjiksi. Kysymyslistoissa kriteerit on numeroitu juoksevasti alkaen osasta 1. Pakollisiin kriteereihin liittyy yksi tai useampi rastitettava kohta eli osavaatimus kriteerin täyttymiselle. Kriteeri täyttyy, jos kaikki rastitettavat kohdat täyttyvät. Itsearvioinnissa kohta rastitetaan, mikäli vaatimus täyttyy oppilaitoksen omasta mielestä. Kunkin kohdan jälkeen on tarvittaessa apukysymys, jossa kysytään, millä tavoin kyseinen osavaatimus on täytetty. Kysymysten yhteydessä voi olla myös esimerkkejä mahdollisista toteutustavoista. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että ainoat hyväksyttävät toteutustavat olisivat esimerkeissä luetellut tavat. Dokumentointivaatimukset on karsittu melko vähiin. Useissa kohdissa kirjallinen menettely voidaan korvata käytännöllä, joka on toimiva ja käyttäjien tiedossa. 4.4.2 Opetuksen arvioinnin kysymyslistat Osan 2 (Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen) kysymyslistojen rakenne on osittain muista poikkeava. Kohdassa 2.1 Koulu- ja oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmat yhtenä arviointiperusteena käytetään sitä, kuinka moneen eri oppiaineryhmään ympäristöasiat on sisällytetty (yleissivistävien oppilaitosten kysymyslista). Vastaavasti ammatillisten oppilaitosten kohdalla perusteena käytetään sitä, miten kattavasti ympäristöasiat on sisällytetty eri opintoihin (yh- 61

Kriteeri Osavaatimus kriteerin täyttymiselle; rastitetaan, jos vaatimus täyttyy oppilaitoksen omasta mielestä. Apukysymys; millä tavoin kyseinen vaatimus on täytetty? KRITEERI 1: Oppilaitoksella on käsitys omaan toimintaansa liittyvistä keskeisistä ympäristöasioista ja niiden tilasta sekä parannustarpeista ja omista vaikutusmahdollisuuksista. Oppilaitoksella on käytäntö keskeisten ympäristöasioiden tunnistamiseen ja niiden tilan arviointiin. Millä tavalla keskeiset ympäristöasiat on tunnistettu ja miten niiden tilaa arvioidaan (esim. ympäristökatselmus, itsearviointi tai muu kartoitus, milloin tehty?) Ympäristöasioihin liittyvät parannustarpeet ja omat vaikutusmahdollisuudet on tunnistettu. Mitkä ovat keskeiset parannustarpeet? Miten oppilaitos voi vaikuttaa niihin? Tila ulkoisen auditoijan havainnoille. ULKOISEN AUDITOIJAN HAVAINNOT Kuva15. Itsearvioinnin kysymyslistan rakenne. teiset yleiset opinnot, yhteiset ammatilliset opinnot, koulutusohjelmakohtaiset ammatilliset opinnot). Taulukoissa 9 ja 10 esitetään yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten kysymyslista kohdan 2.1 Koulu- ja oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmat osalta (kriteeri 14). Samaa aineryhmiin tai opintoihin perustuvaa jakoa hyödynnetään myös kohdan 2.3 Ympäristökasvatuksen elementtien toteutuminen opetuksessa arvioinnissa. Kohdan pisteytettyjen kriteerien toteutumista arvioidaan sillä perusteella, kuinka moneen aineryhmään (yleissivistävät oppilaitokset) tai opintojen osaan (ammatilliset oppilaitokset) kriteerissä mainittuja asioita tai opetusmenetelmiä on sisällytetty. Taulukoissa 11 ja 12 esitetään ammatillisten ja yleissivistävien oppilaitosten kysymyslista kohdan 2.3 osalta (kriteeri 20). Itsearvioinnin kysymyslistat ovat saatavissa kahdessa eri muodossa: suoraan tietokoneella täytettävinä doc-versioina ja käsin täytettävinä pdf-versioina. Itsearvioinnin kysymyslistat ovat saatavissa oppilaitosten ympäristösertifioinnin nettisivuilta kahdessa eri muodossa. Jos vastaukset halutaan kirjoittaa lomakkeille suoraan tietokoneella, valitaan doc-versio. Kysymyslistat tallennetaan ensin omalle koneelle, minkä jälkeen ne voidaan täyttää. Kysymyslistat täytetään siten, että tarkennettujen vaatimusten kohdalla olevat harmaat ruudut rastitetaan klikkaamalla ruutua hiiren vasemmalla näppäimellä (ks. kuva 15). Tällöin aukeaa ikkuna, josta voidaan valita ruudun rastitus. Vastaus tarkentavaan apukysymykseen voidaan kirjoittaa suoraan kysymyksen alle, jolloin vastaustila laajenee tarpeen mukaan. Itsearvioinnin kysymyslistat voidaan täyttää myös käsin. Tällöin valitaan nettisivuilta pdf-versio. Kysymyslistat tulostetaan täyttöä varten. Käsin täytettävissä kysymyslistoissa on apukysymysten alla jo valmiina riittävästi vastaustilaa. 62

Taulukko 9. Arviointiperusteet ympäristöasioiden sisällyttämisestä opetussuunnitelmaan yleissivistävässä oppilaitoksessa. KRITEERI 14: Koulu- tai oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman laadinnan pohjana ovat opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet. Kestävän kehityksen periaatteita sekä ympäristöosaamisen tavoitteita ja sisältöjä täsmennetään oppilaitoskohtaisissa suunnitelmissa ottamalla huomioon oppilaitoksen toimintaympäristön erityispiirteet sekä oppilaitoksen omat arvovalinnat ja vahvuudet. Opettajat ovat yksin tai ryhmissä käyneet läpi opettamiensa aineiden yhteydet ympäristökysymyksiin. Prosessin tuloksena ympäristöasiat sisältyvät eri oppiaineiden ja opintokokonaisuuksien tavoitteisiin ja sisältöihin kullekin aineelle ja opintokokonaisuudelle luonteenomaisella sekä kullekin ikäkaudelle soveltuvalla tavalla. Oppilaitos on määritellyt osana opetussuunnitelmaa kestävän kehityksen tai ympäristöosaamisen yleiset oppilaitoskohtaiset oppimistavoitteet, joissa otetaan huomioon oppilaitoksen omat arvovalinnat ja vahvuudet sekä toimintaympäristön erityispiirteet. Miten arvovalinnat, vahvuudet ja toimintaympäristön erityispiirteet näkyvät opetussuunnitelmassa? Opettajat ovat yksin tai ryhmissä käyneet läpi opettamiensa aineiden yhteydet ympäristökysymyksiin. Millä tavoin työ on toteutettu? Ympäristöasiat on sisällytetty edellä mainitun prosessin tuloksena vähintään kahden oppiaineen tavoitteisiin ja sisältöihin kaikissa seuraavissa aineryhmissä: Kielet Yhteiskunnalliset aineet Matemaattis-luonnon- Taitoaineet tieteelliset aineet *) Äidinkieli ja kirjallisuus Uskonto Ympäristö- ja luonnontieto Kuvataide Toinen kotimainen kieli Elämänkatsomustieto (vuosiluokat 1-4) Kotitalous Vieraat kielet Historia Biologia Tekstiilityöt Yhteiskuntaoppi Maantieto Tekninen työ Psykologia Matematiikka Musiikki Filosofia Fysiikka Liikunta Kemia Terveystieto *) Vuosiluokilla 1-4 riittää, että ympäristöasiat sisältyvät ympäristö- ja luonnontiedon tavoitteisiin ja sisältöihin. Vuosiluokilla 5-6 biologia ja maantieto on yksi oppiaine, samoin fysiikka ja kemia. 4.4.3 Kriteerien täyttymisen osoittaminen Vaikka oppilaitos ei olisikaan hakemassa ympäristösertifikaattia, itsearviointia tehtäessä on tärkeä pohtia, miten kriteerin ja kysymyslistoissa esitettyjen osavaatimusten täyttyminen voidaan osoittaa. Kysymyslistojen käyttö ei saa olla pelkkää mekaanista kohtien rastittamista, vaan oppilaitoksen tilannetta tulee verrata kriteereiden kuvaamaan vaatimustasoon. Vain näin pystytään toteamaan saavutetut tulokset ja tunnistamaan kehittämisen kohteita. Vaatimusten täyttyminen on pystyttävä osoittamaan. Ulkoisessa arvioinnissa auditoijan tehtävänä on etsiä näyttö kriteerien toteutumisesta. Oppilaitoksen velvollisuutena on osoittaa, millä perusteilla kriteerien 63

Taulukko 10. Arviointiperusteet ympäristöasioiden sisällyttämisestä opetussuunnitelmaan ammatillisessa oppilaitoksessa (kriteeri 14). Oppilaitos on määritellyt osana opetussuunnitelmaa kestävän kehityksen tai ympäristöosaamisen yleiset oppilaitoskohtaiset oppimistavoitteet, joissa otetaan huomioon oppilaitoksen omat arvovalinnat ja vahvuudet sekä toimintaympäristön erityispiirteet. Miten arvovalinnat, vahvuudet ja toimintaympäristön erityispiirteet näkyvät opetussuunnitelmassa? Opettajat ovat yksin tai ryhmissä käyneet läpi opettamiensa aineiden ja opintokokonaisuuksien yhteydet ympäristökysymyksiin. Millä tavoin työ on toteutettu? Yhteiset opinnot Ympäristöasiat on sisällytetty edellä mainitun prosessin tuloksena vähintään viiden oppiaineen tavoitteisiin ja sisältöihin seuraavissa yhteisissä opinnoissa: Äidinkieli Toinen kotimainen kieli Vieraat kielet Matematiikka Ympäristötieto Tieto- ja viestintätekniikka Psykologia Fysiikka ja kemia Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto Liikunta ja terveystieto Taide ja kulttuuri Etiikka Kulttuurien tuntemus Yritystoiminta Ammatilliset opinnot Työelämän alakohtaiset ympäristöosaamisen vaatimukset on sisällytetty ammatillisiin opintoihin vähintään 75%:ssa tutkinnoista (ks. kohta 2.3.1). Työssäoppiminen ja näyttösuunnitelmat Ympäristöasiat on sisällytetty työssäoppimisen jaksoihin vähintään 75%:ssa tutkinnoista. Ympäristöasiat on sisällytetty näyttösuunnitelmiin vähintään 75%:ssa tutkinnoista. vaatimukset täyttyvät. Vaatimusten täyttyminen voidaan osoittaa esimerkiksi seuraavin tavoin: 1. Kirjallinen näyttö vaatimuksen toteutumisesta Kirjallinen näyttö voi olla esimerkiksi ympäristökatselmuksen tai itsearvioinnin tulokset, ympäristöohjelma, pelastus- tai turvallisuussuunnitelma, opetussuunnitelma, opetusmateriaali, perehdytysohje, henkilöstö- tai oppilaskyselyjen tulokset, jätehuoltosuunnitelma, lajitteluohje, kokouspöytäkirja, dokumentoidut tiedot energian tai veden kulutuksesta. Sertifikaatin myöntämisperusteissa mainitaan ne asiakirjat, jotka vaaditaan ulkoisessa arvioinnissa. Vaadittavat asiakirjat mainitaan myös kysymyslistoissa kunkin kriteerin yhteydessä. 64

Taulukko 11. Arviointiperusteet ympäristökasvatuksen elementtien toteutumisesta ammatillisessa oppilaitoksessa. 2. Vaatimus toteutuu toimivan käytännön avulla Oppilaitoksella on kyseisen asian hoitamiseksi käytössä oleva toimintapa, josta kaikki ovat tietoisia ja jonka mukaan he toimivat. Käytäntö on tarvittaessa kirjallisesti ohjeistettu ja sillä on tarvittaessa vastuuhenkilö(t). Toimintatapoja voivat olla esimerkiksi uusien oppilaiden ja henkilöstön perehdyttäminen ympäristöohjeisiin ja toimintatapoihin, ympäristöarvioinnin toteuttaminen ja ympäristöohjelman päivittäminen, materiaalien käytön, veden tai energiankulutuksen seuranta, jätteiden lajittelu. 65

Taulukko 12. Arviointiperusteet ympäristökasvatuksen elementtien toteutumisesta opetuksessa yleissivistävässä oppilaitoksessa. 3. Esimerkit toiminnasta Kriteerien täyttyminen voidaan osoittaa kuvaamalla suullisesti tai dokumenttien avulla esimerkkejä oppilaitoksen toiminnasta. Näitä voivat olla esimerkiksi ympäristökasvatukseen liittyvät tapahtumat, käytetyt opetusmenetelmät, tilaisuudet, joissa ympäristöasioista on viestitty, esimerkit yhteistyöstä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, tehdyt toimenpiteet materiaalien-, energian- tai vedenkulutuksen vähentämiseksi, käytössä olevat ympäristöystävälliset tuotteet. 4. Toimenpidesuunnitelma, jolla päästään vaatimusten tasolle Poikkeustapauksessa näytöksi kriteerin toteutumisesta voidaan hyväksyä myös toimenpidesuunnitelma, jonka avulla on mahdollista päästä vaatimusten tasolle. Sertifikaatin myöntämisperusteissa ilmoitetaan, kuinka monen kriteerin osalta toimenpidesuunnitelma voidaan hyväksyä näytöksi ulkoisessa auditoinnissa. Itsearvioinnin yhteenvetolomakkeet ovat saatavissa Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. 4.4.4 Itsearvioinnin yhteenvetolomake Kysymyslistojen lisäksi oppilaitosten ympäristösertifioinnin nettisivuilta on saatavissa myös itsearvioinnin yhteenvetolomakkeet, jotka helpottavat kriteerien eri osa-alueita koskevan arvioinnin tulosten jäsentämistä. Lomakkeet on erikseen jokaiselle kriteerien osa-alueelle. Lomakkeissa on tilaa seuraaville asioille: Vahvuudet suhteessa kriteereihin, tunnistetut hyvät toimintatavat Parannustarpeet suhteessa kriteereihin Muut kehittämiskohteet ja arvioinnissa esille nousseet ideat Toimenpide-ehdotukset Yhteenvetolomakkeita voi käyttää itsearvioinnin tukena esimerkiksi siten, että kriteerien eri osa-alueita varten perustetut arviointiryhmät kokoavat lomakkeel- 66

le itsearvioinnin kysymyslistojen perusteella kyseistä osa-aluetta koskevat johtopäätökset. Lomakkeiden avulla arviointiryhmien on helppo esitellä yhteenveto arviointituloksista muille keskustelua ja johtopäätösten tekoa varten. Lomakkeisiin kirjattuja toimenpide-ehdotuksia voidaan käyttää ideoina ympäristöohjelman päivittämiseen. 4.4.5 Seuraavat arvioinnit Sertifikaatin saanut oppilaitos voi tehdä vuosittaiset itsearvioinnit ensimmäistä arviointia suppeammin. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien mukaan oppilaitoksen on arvioitava säännöllisesti ympäristöasioiden huomioimista opetuksessa ja ylläpitotoiminnoissa, ympäristöohjelman toteutumista, sekä ohjeiden ja vastuunjaon toimivuutta. Lisäksi ympäristösertifioinnin säännöt edellyttävät sertifikaatin ylläpitämiseltä, että oppilaitos ajantasaistaa vuosittain itsearviointiraportin tiedot käyttämällä päivityslomaketta, jossa painotetaan ympäristöohjelman toteutumista ja seuraavan vuoden toiminnan suunnittelua (ks. luku 5). Vuosittaisten arviointien tavoitteena on saada riittävän laaja ja oikeellinen tieto jatkuvan parantamisen toteutumisesta ja ympäristönsuojelun tason säilymisestä eri toiminnoissa. Tulosten perusteella päivitetään ympäristöohjelma seuraavalle vuodelle. Ympäristöasioiden arviointi voidaan yhdistää oppilaitoksen olemassa olevaan arviointijärjestelmään. Tässä luvussa esitellään itsearvioinnin päivityslomakkeet ja niiden käyttö. Lomakkeet soveltuvat säännöllisten arviointien työkaluksi myös oppilaitoksille, jotka eivät ole hakeneet ympäristösertifikaattia. Päivityslomakkeet jakaantuvat seuraaviin kolmeen osaan: Osa 1 Ympäristöohjelman päämäärien ja tavoitteiden toteutuminen, Osa 2 Ympäristösuojelun tason arviointi kriteereittäin, Osa 3 Ympäristöohjelman päivittäminen seuraavalle vuodelle. Itsearvioinnin päivityslomakkeet ovat saatavissa Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. Taulukko 13. Esimerkki ympäristöohjelman arvioinnista tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutuman osalta. 67

Osassa 1 oppilaitos arvioi edellisen vuoden ympäristöohjelman toteutumista asetettujen päämäärien ja tavoitteiden perusteella (taulukko 13). Lomakkeeseen kirjataan tiedot suunniteltujen toimenpiteiden toteutumisesta sekä niiden toteutukseen osallistuneista tahoista ja henkilöistä. Päämäärien, tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista arvioidaan ympäristöohjelmaan kirjattujen mittareiden ja indikaattoreiden avulla. Lomakkeeseen kirjataan saavutettuihin tuloksiin vaikuttaneet myönteiset asiat ja ongelmat. Ennen johtopäätösten tekoa on hyvä tehdä myös asetettujen päämäärien, tavoitteiden ja indikaattorien arviointi: Onko koko päämäärä tai tavoite asetettu oikein? Voidaanko siinä saavuttaa tuloksia? Pitäisikö se vaihtaa? Pitäisikö tavoitteet asettaa toisin? Onko mittaustapa oikea? Antaako indikaattori tarvittavan tiedon? Lopuksi kirjataan johtopäätökset. Kehityksen suuntaa arvioidaan asteikolla: -2 = heikentynyt selvästi, -1 = heikentynyt jonkin verran, 0 = ei muutosta, 1 = parantunut jonkin verran, 2 = parantunut selvästi Osassa 2 oppilaitos arvioi ympäristösuojelun tasoa kriteerien pääkohdittain kaikilla kolmella kriteerien osa-alueella. Taulukossa 14 on esimerkki päivityslomakkeesta, jossa arvioidaan kriteerien ensimmäisen osan kohtia 1.1 Ympäristöasioiden hoidon tila ja 1.2. Oppilaitoksen ympäristöarvot. Oppilaitos arvioi kehityksen suuntaa viimeisen vuoden tai lukukauden aikana asteikolla -2 - +2. Lomakkeeseen kirjataan myös tapahtuneet toimenpiteet, onnistumiset ja ongelmat, ja niiden syyt. Vertailupohjana käytetään ensimmäisessä itsearvioinnissa täytettyjä kysymyslistoja sekä aiempien päivityslomakkeiden tietoja. Luvussa 3.5.2 käsiteltiin oppilaitoksen ympäristömittareita ja indikaattoreita. Oppilaitos määrittelee päämääriä ja tavoitteita asettaessaan mittarit, joilla niiden toteutumista voidaan mitata, ja indikaattorit, joilla mittaustulos ilmoitetaan. Indikaattorit antavat tietoa itsearvioinnin tueksi, ja niiden avulla kehitystä voidaan seurata pidemmällä aikavälillä vuosittaisina arvoina. Päivityslomakkeeseen on varattu oma taulukkonsa näitä indikaattoreita varten kaikille kriteerien kolmelle osa-alueelle (taulukko 15). Johtopäätökset ympäristönsuojelun tasosta kootaan yhteenvetotaulukkoon kriteerien osa-alueittain. Arviointi antaa oppilaitokselle tiedon niistä kriteerien kohdista, jotka on täytetty hyvin sekä niistä, jotka vaativat erityishuomiota ja toimenpiteitä ympäristönsuojelun tason säilyttämiseksi. Osassa 3 oppilaitos päivittää arviointitulosten pohjalta ympäristöohjelman seuraavalle vuodelle tai lukukaudelle (taulukko 16). Uudet tavoitteet voivat liittyä asioihin, jotka edellisen ohjelman osalta jäivät toteuttamatta tai vaativat lisää toimenpiteitä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Osa tavoitteista syntyy ympäristösuojelun tason arvioinnissa esiin tulleista ongelmista ja kehittämiskohteista. 68

Taulukko 14. Esimerkki ympäristösuojelun tason arvioinnista kriteerien pääkohdittain. Taulukko 15. Esimerkki toteutuman arvioinnista asetettujen indikaattorien ja tavoitetasojen pohjalta. 69

Taulukko 16. Esimerkki ympäristöohjelman päivityksestä seuraavalle vuodelle/lukukaudelle. 70

5. YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI Koulut ja oppilaitokset voivat hakea Oppilaitosten ympäristösertifikaattia OKKAsäätiöltä. Sertifikaatin myöntäminen perustuu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin. Sertifikaatin saaminen edellyttää, että oppilaitos tekee itsearvioinnin ja laatii siitä raportin. Sertifiointiin liittyy myös ulkoinen arviointi eli auditointi, jossa riippumaton auditoija tarkastaa oppilaitoksen itsearviointiraportin ja suorittaa arvioinnin oppilaitoksessa. Arvioinnilla todennetaan, että oppilaitos täyttää ympäristökriteerit. Lisäksi auditoija voi antaa oppilaitokselle palautetta toiminnan vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Oppilaitosten ympäristösertifiointiin voivat osallistua kaikki koulut ja oppilaitokset niiden koosta, opetusalasta tai -asteesta riippumatta. Oppilaitos voi hakea sertifikaattia myös yhdelle tai useammalle yksikölleen, mutta tällöin rajauksesta on sovittava OKKA-säätiön kanssa etukäteen. Sertifikaatin hakija voi olla myös koulutuksen järjestäjä, mutta itsearviointi, ulkoinen arviointi ja sertifiointi tehdään aina oppilaitoskohtaisesti. 5.1 Sertifikaatin myöntämisperusteet Ympäristökriteereissä on pakollisia ja pisteytettyjä vaatimuksia. Sertifikaatin saamiseksi oppilaitoksen on täytettävä pakolliset vaatimukset ja saatava vähimmäispistemäärä pisteytetyistä vaatimuksista. Pakollisiin vaatimuksiin liittyen kriteerien 1. ja 3. osassa vaatimustasoa on helpotettu siten, että kahdesta kriteeristä hyväksytään kirjallinen toimenpidesuunnitelma, jossa määritellään toimenpiteet, vastuut ja aikataulu kriteerin täyttämiselle. 5.1.1 Vaadittavat pisterajat kriteerien osa-alueittain (vuonna 2004) Osa 1. Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen Osa-alue 1 sisältää ainoastaan pakollisia vaatimuksia eli siihen ei sisälly lisäpisteitä tuottavia kriteereitä. Kohtien 1.5 1.8 osalta oppilaitos voi kuitenkin valita kaksi kriteeriä, joiden täyttymiseksi riittää, että oppilaitoksella on kirjallinen toimenpidesuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää aikatauluineen ja vastuineen toimenpiteet, joiden avulla oppilaitos pääsee vaatimusten tasolle. Kohdat 1.5 1.8 koskevat ympäristöohjeita, vastuita, koulutusta ja viestintää, yhteistyötä sidosryhmien kanssa, ympäristö- ja työsuojelulainsäädäntöä sekä turvallisuutta ja toimintaa hätätilanteissa. Osa 2. Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen Osa-alueen 2 kohtien 2.1, 2.2 sekä 2.4 kaikki kriteerit ovat pakollisia. Kohdasta 2.3 oppilaitoksen tulee saavuttaa yhteensä vähintään 21 pistettä sekä lisäksi osiokohtaiset vähimmäispisterajat. Osien 2.3.1, 2.3.2 ja 2.3.3 vähimmäispisteet ovat yhteenlaskettuna 19 pistettä. Oppilaitoksen tulee kuitenkin saavuttaa kokonaispistemäärä 21. Tarvittavat kaksi pistettä voidaan hankkia vapaavalintaisesti mistä tahansa elementistä. Jos oppilaitoksessa arvioidaan useampi kuin yksi oppilaitosaste samalla itsearviointilomakkeella (esimerkiksi yhtenäinen peruskoulu tai yhdistetty peruskoulu 7-9 ja lukio), oppilaitoksen tulee saavuttaa korkein sitä koskeva vähimmäispistemäärä kaikista elementeistä sekä kokonaispistemäärä 21. Ympäristökriteereiden osassa 1 on vain pakollisia vaatimuksia. Ympäristökriteereiden osassa 2 on pakollisten vaatimusten lisäksi pisteytettyjä vaatimuksia. 71

Taulukko 17.Oppilaitosten ympäristösertifikaatin pisterajat. Ympäristökriteereiden osassa 3 on sekä pakollisia että lisäpisteitä tuottavia vaatimuksia. Osa 3. Ylläpitotoiminnot Ylläpitotoimintoja koskevat kriteerit jakaantuvat pakollisiin ja lisäpisteitä tuottaviin. Oppilaitos voi valita kaksi pakollista vaatimusta, joiden täyttymiseksi riittää, että oppilaitoksella on kirjallinen toimenpidesuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää aikatauluineen ja vastuineen toimenpiteet, joiden avulla oppilaitos pääsee vaatimusten tasolle. Ylläpitotoimintojen kriteereistä voi saavuttaa enimmillään 26 lisäpistettä. Sertifikaatin saamiseksi riittää 4 lisäpistettä. 5.2 Sertifikaatin hakeminen Ympäristösertifikaatin hakeminen edellyttää itsearvioinnin tekemistä oppilaitoksen ympäristöasioiden hoidosta. Tarkoitusta varten on laadittu arvioinnin ohjeet ja kysymyslistat. Tämän jälkeen oppilaitos tilaa ulkoisen arvioinnin OKKA-säätiön rekisteröimältä auditoijalta, joka tarkastaa itsearviointiraportin ja suorittaa arvioinnin oppilaitoksessa. Auditoija antaa oppilaitokselle arvion kriteerien täyttymisestä. Jos auditoinnissa havaitaan puutteita, oppilaitos tekee mahdolliset korjaavat toimenpiteet kolmen kuukauden määräajassa. Kun auditoija on hyväksynyt toimenpiteet, oppilaitos voi hakea sertifikaattia OKKA-säätiöltä. Kuvassa 16 esitetään sertifikaatin hakemisen vaiheet. 5.2.1 Oppilaitoksen itsearviointi Oppilaitos tekee itsearvioinnin esimerkiksi luvussa 4 esitetyllä tavalla. Arvioinnin pohjalta oppilaitos laatii itsearviointiraportin, joka sisältää seuraavat asiat: Itsearvioinnin kysymyslistat täytettynä kokonaisuudessaan kaikilta toiminnan kolmelta osa-alueilta. Oppilaitoksen ympäristöohjelma. Ulkoisen auditoijan erikseen pyytämät dokumentit, kuten esimerkiksi oppilaitoksen ympäristöpolitiikka tai periaatteet, ympäristötyön vastuuhenkilöt ja heidän tehtävänsä, osia opetussuunnitelmasta, jätehuoltosuunnitelma tai pelastussuunnitelma (turvallisuussuunnitelma). 72

Sertifikaatti oppilaitoksen sertifiointihakemus liitteineen Sertifikaatin myöntäminen (OKKA-säätiö) auditoijan arvio kriteerien täyttymisestä Sertifioinnin hakeminen Oppilaitos toteuttaa mahdolliset korjaavat toimenpiteet, jotka auditoija vahvistaa, ja hakee sertifiointia OKKA-säätiöltä. itsearviointiraportti Ulkoinen auditointi Auditoija tarkastaa itsearviointiraportin ja suorittaa arvioinnin oppilaitoksessa. Itsearviointi Oppilaitos suorittaa itsearvioinnin. Työkalut: Ympäristökriteerit ja sisäisen arvioinnin kysymyslista, ohjeet itsearviointiraportin laatimisesta. Kuva 16. Oppilaitosten ympäristösertifikaatin hakeminen. 5.2.2 Ulkoinen arviointi (auditointi) Yleistä Ulkoisen arvioinnin tarkoituksena on todentaa, että oppilaitos täyttää Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit. Tämän lisäksi oppilaitos saa auditoijalta palautetta toimintansa vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Ulkoisen arvioinnin voi tilata, vaikka oppilaitos ei olisikaan vielä hakemassa sertifikaattia. Tällöin voidaan saada itsearvioinnin tueksi ulkopuolinen näkemys ympäristötyön tasosta ja parannuskohteista suhteessa kriteereihin. Ulkoisen arvioinnin hyöty oppilaitokselle riippuu paljon siitä, miten hyvin oppilaitos on valmistautunut arviointiin. Erityisen tärkeää on itsearvioinnin toteuttaminen ja itsearvioinnin kysymyslistojen huolellinen täyttäminen (ks. luku 4). Mikäli oppilaitos on hakemassa sertifikaattia, puutteellisesti täytetyt kysymyslistat voivat johtaa jopa siihen, ettei auditoija katso mahdolliseksi toteuttaa arviointia oppilaitoksessa. Auditoinnin toteuttamista varten oppilaitos sopii auditoijarekisterissä olevan auditoijan kanssa ulkoisen arvioinnin toteuttamisesta. Sopimuksessa määritellään muun muassa auditoinnin ajankohta, aineiston toimittaminen auditoijalle, arvioitu auditointiin kuluva aika sekä siihen perustuva auditoijan korvaus. Oppilaitos toimittaa auditoijalle itsearviointiraportin vähintään kolme viikkoa ennen oppilaitoksessa tapahtuvaa arviointia. Auditoija tarkastaa itsearviointiraportin ja todentaa oppilaitoksessa suorittamallaan ulkoisella arvioinnilla itsearviointiraportissa esitetyt asiat. Auditoija laatii auditointiraportin, jossa selvitetään pakollisten ja pisteytettyjen kriteerien täyttyminen, ja toimittaa sen oppilaitokselle. Mikäli oppilaitoksen toiminta täyttää sertifikaatin vaatimukset, raportissa on auditoijan allekirjoittama lausunto, jon- Auditoijarekisteriin kuuluvista auditoijista saa lisätietoja OKKA-säätiöstä. 73

ka perusteella sertifikaattia voi hakea. Auditoijan tulee toimittaa auditointiraportti oppilaitokselle yhden viikon kuluessa oppilaitoksessa suoritetusta arvioinnista. Ulkoisen arvioinnin toteutus perustuu suurelta osin oppilaitoksen itsearviointiraportissa antamiin tietoihin. Tavoitteena on, että auditoija pystyy päättelemään raportin pohjalta melko pitkälle, täyttyvätkö kriteerien vaatimukset. Oppilaitoksessa tapahtuvan auditoinnin rooli on varmistava. Tämä ei tietenkään missään tapauksessa saa johtaa siihen, että oppilaitos yrittäisi hämätä auditoijaa ilmoittamalla vääriä tietoja. Jos auditoija havaitsee, että itsearviointiraportin tiedot eivät pidä paikkaansa, oppilaitos joutuu perusteelliseen tarkastukseen ja sertifikaatin saaminen voidaan evätä. Auditoinnin suunnittelu Ulkoisen arvioinnin onnistumisen kannalta on tärkeää, että oppilaitos suunnittelee arvioinnin toteutuksen etukäteen yhteistyössä auditoijan kanssa. Oppilaitos nimeää yhteyshenkilön, joka vastaa arvioinnin järjestelyistä. Ensimmäiseksi sovitaan arvioinnin ajankohta, jonka tulee sopia oppilaitoksen henkilöstölle ja oppilaille. Yhteyshenkilö toimittaa myös auditoijalle itsearviointiraportti viimeistään kolme viikkoa ennen auditointipäivää. Ulkoisen arvioinnin perusteellinen suunnittelu takaa järjestelmällisen ja riippumattoman tulkinnan oppilaitoksen ympäristöasioiden hoidon tilasta. Perusteellinen valmistautuminen eli itsearviointiraporttiin ja ympäristödokumentteihin tutustuminen ja tämän pohjalta tehty täsmällinen auditoinnin suunnittelu mahdollistavat auditoinnin kohteiden, auditoinnin priorisoinnin ja esimerkkien määrittelyn etukäteen. Tämä lisää arvioinnin järjestelmällisyyttä ja edesauttaa oppilaitoksen ympäristöasioiden hoidon todellisen tilan luotettavampaa esille saa- 1. Oppilaitos ottaa yhteyttä auditoijaan, sopii arvioinnin toteutuksesta ja toimittaa itsearviointiraportin. 2. Auditoija arvioi itsearviointiraportin ja suunnittelee oppilaitoksessa tapahtuvan arvioinnin toteutuksen. 3. Auditoija sopii oppilaitoksen kanssa arvioinnin toteutuksesta ja aikataulusta. 4. Auditoija toteuttaa arvioinnin oppilaitoksessa ja käy henkilöstön kanssa palautekeskustelun tai antaa kirjallisen palautteen. 5. Auditoija laatii auditointiraportin, jossa esitetään arvio kriteerien täyttymisestä sekä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. 6. Auditoija toteuttaa tarvittaessa uusintaauditoinnin ja toimittaa lausunnon oppilaitokselle. Työkalut: Itsearvioinnin kysymyslista ja muut dokumentit Työkalut: Itsearviointiraportti, auditointisuunnitelma Työkalut: Itsearvioinnin kysymyslistat, auditointisuunnitelma Työkalu: Auditointiraportti Kuva 17. Ulkoisen arvioinnin tehtäväalueet. 74

mista. Hyvä valmistautuminen helpottaa myös mahdollisten kehittämisen kohteiden tunnistamista jo ennakolta. Oppilaitos tiedottaa henkilöstölle ja oppilaille ennakkoon arvioinnin tavoitteista ja toteutuksesta. Ulkoinen arviointi herättää helposti epäluuloja ja se voidaan kokea valvontana tai tarkastustoimintana. Siksi on tärkeää, että kaikki ymmärtävät, että arviointia tehdään oppilaitoksen toiminnan kehittämiseksi. Tähän liittyy myös palautteen antaminen. Oppilaitos saa auditoijalta kattavan palautteen toimintansa vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Palautteen antaminen kuuluu auditoijan velvollisuuksiin. Ulkoisen arvioinnin suunnittelun vaiheet ovat itsearviointiraportin käsittely ja dokumentteihin tutustuminen, auditointisuunnitelman laatiminen sekä auditoinnin toteutuksesta sopiminen oppilaitoksen kanssa. Itsearviointiraportin käsittely ja dokumentteihin tutustuminen Tavoitteena on, että auditoija kykenee päättelemään itsearviointiraportin ja mahdollisten täydentävien dokumenttien perustalta melko pitkälle, täyttyvätkö ympäristökriteerien vaatimukset muodollisesti. Oppilaitoksessa tapahtuvan arvioinnin tehtävä on todentaa eli varmistaa toteutuvatko kriteerit käytännössä. Auditoija määrittelee itsearviointiraportin pohjalta oppilaitoksessa tapahtuvassa arvioinnissa tarkistettavat asiat. Auditointisuunnitelman laatiminen Auditointisuunnitelman tarkoituksena on suunnitella auditoinnin sisältö ja kulku. Suunnitelman avulla kyetään hallitsemaan arviointipäivän tapahtumia, myös yllättäviä käänteitä. Haastattelujen kysymyslistaa tai aikataulua ei ole syytä tehdä liian yksityiskohtaiseksi; auditointisuunnitelma toimii muistilistana oppilaitoksen kehittämisen kohteista ja tarkistettavista asioista/toiminnasta. Auditointisuunnitelma sisältää seuraavat asiat: 1. Todentamisen kohdentaminen ja priorisointi auditoinneissa käydään läpi ympäristökriteerien pakolliset kohdat riittävässä laajuudessa, pakollisten kriteerien kohtien lisäksi auditoija valitsee itsearviointiraportin perusteella kohdat, jotka hän katsoo tarpeellisiksi todentaa oppilaitoksessa. 2. Todentamisen tavat auditoija suunnittelee kohdittain, millä tavoin kohdat todennetaan (dokumentti, haastattelu, havainnointi). 3. Haastateltavien henkilöiden valinta ja haastattelujen suunnittelu haastateltavat henkilöt valitaan vasta sitten, kun auditoitavat kohdat ja todentamisen tavat on suunniteltu, ennakolta sovittavat avainhenkilöt, satunnaisesti valittavat henkilöstön ja oppilaiden edustajat, haastattelutaktiikan ja -kysymysten suunnittelu, erityisesti on syytä pohtia, missä järjestyksessä henkilökunnan eri jäseniä haastatellaan 4. Yhteenvedon ja palautekeskustelun suunnittelu Auditoija antaa erillisessä tilaisuudessa oppilaitokselle palautteen arvioinnin tuloksista suullisesti ja/tai kirjallisesti varsinaisen muodollisen au- 75

ditointiraportin lisäksi. Suullinen palaute annetaan arviointipäivän päätteeksi. Auditoija varaa aikaa yhteenvedon tekemiselle ennen palautteen antamista. Yhteenvetoa voi luonnostella jo etukäteen itsearviointiraportin pohjalta ennen oppilaitoksessa tapahtuvaa auditointia. Suullisen palautteen näkökulma on kehittävä. Tarkoituksena on tuoda todentavan auditointiraportin rinnalle laajempi näkökulma oppilaitoksen vahvuuksista ja kehittämisen kohteista ja mahdollisista poikkeamista. Poikkeamat pyritään käsittelemään yhdessä oppilaitoksen kanssa keskustellen ja korjaavat toimenpiteet sopimaan yksimielisesti keskustelun pohjalta. Laajempi kirjallinen palaute vahvuuksista, kehittämisen kohteista sekä korjaavista toimenpiteistä toimitetaan oppilaitokselle auditointiraportin yhteydessä. 5. Arvioinnin aikataulu Tavoitteena on, että oppilaitoksessa suoritettava arviointi voitaisiin toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti. Tämä onnistuu, jos oppilaitos on täyttänyt itsearvioinnin kysymyslistat hyvin ja auditoijalla on mahdollisuus perehtyä keskeisimpiin ympäristödokumentteihin etukäteen. Pienemmissä oppilaitoksissa suoritettava arviointi tulisi pyrkiä toteuttamaan päivässä. Suurempien oppilaitosten (lähinnä ammatilliset oppilaitokset) arviointi voi edellyttää kahden arviointipäivän järjestämistä. Liian tiukka aikataulu arvioinnin valmistelussa, arvioinnin toteutuksessa tai raportointivaiheessa saattaa heikentää arvioinnin laatua ja hyötyä oppilaitokselle. Auditoinnin toteutuksesta sopiminen oppilaitoksen kanssa Kun auditoija on tehnyt alustavan auditointisuunnitelman, hän sopii oppilaitoksen kanssa seuraavista asioista hyvissä ajoin: mahdollinen etukäteisaineisto ja aineisto, jonka tulisi olla saatavilla oppilaitoksessa, itsearviointiraportin ja sen liitteiden lisäksi, auditointipäivän aikataulu, keiden avainhenkilöiden aikaa oppilaitoksen tulee varata ja milloin, milloin opetus- ja muuta henkilöstöä on mahdollista haastatella, minkälaisia tiloja tarvitaan käyttöön, tarvitaanko esim. tietokonetta, mihin aikaan palautetilaisuus on mahdollista järjestää, järjestetäänkö palautekeskustelua, ja mihin aikaan se on mahdollista järjestää, miten oppilaitoksen tulisi tiedottaa arviointipäivästä henkilöstölle ja oppilaille. Auditoinnin toteutus oppilaitoksessa 1. Aloituskokous Arvioijan tehtäviin kuuluu aloituskokouksessa: itsensä esittely ja, jos useampi arvioija, auditointiryhmän esittely ja kunkin auditoijan arviointikohteiden läpikäynti, auditointisuunnitelman ja aikataulujen esittely, auditoinnin tavoitteiden esittäminen ja pelkojen hälventäminen (yhteistoimintaluonteen esille tuonti), mahdollisten ohjelmamuutosten tiedustelu, mahdollisten oppaiden käytöstä sopiminen, 76

auditoijan käytössä olevan tilan sopiminen, lounaalle ja kahville menemistavoista sopiminen, palautetilaisuuden ajankohdan sopiminen, aloituskokoukseen osallistuneiden nimien kirjaaminen. 2. Tiedonhankinta auditoinnissa Arvioinnin kenttätaktiikan onnistumisen perusta on se, että auditoija lähtee työhön vain valmistautuneena. Tärkeintä on määritellä arvioinnille päämäärät ja tavoitteet Miksi tämä arviointi tehdään? ; Mitä haluan tietää? ; Millä eri välineillä kykenen todentamaan kriteerien toteutumisen? Arvioinnin perusideaa voi kuvata kysymyskolmikolla: miksi mitä miten? Auditoijan pitää selvittää itselleen myös arvioitavan kohteen merkitys oppilaitoksen koko toiminnan kannalta. Mahdollisimman todenmukaisen kuvan saamiseksi oppilaitoksen toiminnasta eikä ainoastaan dokumentoiduista päämääristä auditoijan on hyvä Arvioinnin perusidea: Miksi? Mitä? Miten? Taulukko 18. Esimerkki auditointisuunnitelmasta. 77

haastatella mahdollisuuksien mukaan eri organisaatiotasoja erikseen. Ei siis kannata pyrkiä haastattelemaan henkilökunnan kaikkien ammattialojen edustajia yhtä aikaa esimerkiksi aloituskokouksessa. 3. Haastattelut ja havainnoinnit Oppilaitoksessa auditoija katsoo ympärilleen ja tekee havaintoja haastattelujen lomassa. Havainnoitavia asioita ovat esimerkiksi ympäristön siisteys ja tilojen järjestys, työilmapiiri ja ihmisten välinen vuorovaikutus, ympäristöasioihin liittyvä ohjeistus, jätteiden lajittelun toimivuus ja ympäristöaiheisen oppimateriaalin määrä ja laatu koulun kirjastossa. Auditoijan valmistautuu haastatteluihin niin, että hänellä on selkeä lista asioista, joita haastateltavilta henkilöiltä on tarkoitus selvittää. Auditoija voi myös suunnitella ennakkoon valmiita kysymyksiä haastattelujen eri kohderyhmille. Kysymysten suhteen on kuitenkin tärkeä varautua joustoihin ja muutoksiin. Auditoijan tulee myös huolehtia aikataulun pitävyydestä, ja tarvittaessa priorisoida kysymyksiä. Haastattelutahdin nopeuttaminen kiireen yllättäessä ei ole suositeltava tapa. Haastattelussa on tärkeää saada faktatiedon lisäksi myös tietoa henkilökunnan asenteista ja motivaatiosta. Ns. kehityskysymykset ovat relevantteja välineitä asenteiden ja motivaation esille saamiseksi: Mitä tekisit toisin, jos sinulla olisi valtuudet muuttaa asioita? ; Millaisena koet mahdollisuutesi vaikuttaa ympäristötyöhön? ; Kannustetaanko henkilökuntaa ympäristötyöhön: materiaalinen ja henkinen kannustus? Haastattelu voi edetä monin tavoin. Haastattelun perusrungon noudattamisella voi pyrkiä jäsentämään ja hallitsemaan haastattelutilanteita. Haastattelussa auditoija voi noudattaa esimerkiksi seuraavia käyttäytymissääntöjä: Auditoija esittäytyy kertoo, miksi hän on paikalla paikalla keventää alkutunnelmaa ja unohtaa liiallisen virallisuuden (huumori ei ole pahasta!) varautuu yllätyksiin on valmis joustamaan kertoo pääasioista, joista aikoo kysyä haastateltavalta aloittaa helpoista kysymyksistä (faktat) antaa vastaajalle aikaa ei pommita kysymyksillä kuuntelee ja tekee huomiota ympäristöstä pitää keskustelun pääteemoissa ja huolehtii aikataulusta pyrkii pohdiskelemaan asioita haastateltavan kanssa (ks. kehityskysymykset) kiittää haasteltavaa haastattelusta. 4. Tulosten yhteenveto ja palautetilaisuus Auditoija antaa palautteen arvioinnin tuloksista suullisesti. Suullinen palaute annetaan auditointipäivän päätteeksi. Suullisen palautteen näkökulma on kehittävä. Auditoija laatii haastatteluista ja havainnoista lisäksi kirjallisen yhteenvedon, jossa esitetään alustava arvio oppilaitoksen (tässä järjestyksessä) vahvuuksista, kehittämien kohteista ja poikkeamista. Poikkeamat pyritään käsittelemään yhdessä oppilaitoksen kanssa keskustellen ja korjaavat toimenpiteet sopimaan yksimielisesti keskustelun pohjalta. 78

Auditointiraportti Auditoija toimittaa oppilaitokselle auditointiraportin viikon kuluessa oppilaitoksessa tapahtuneesta arvioinnista. Auditointiraportissa esitetään auditoinnin kohde, yhteyshenkilön nimi ja auditoijan nimi tai auditoijien nimet sekä Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien täyttyminen pakollisten ja pisteytettyjen kriteerien osalta ja mahdolliset korjaavat toimenpiteet. Esimerkki: Auditoinnissa on arvioitu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien toteutumista osa-alueen 2. Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen osalta seuraavasti: Pakolliset kriteerit täyttyvät Pakollisten kriteereiden täyttymisessä todettu seuraavat poikkeamat: Kriteeri Poikkeama Auditoijan esittämät korjaavat toimenpiteet Pisteytetyt kriteerit (kriteerien numerointi itsearvioinnin kysymyslistojen mukaan) 2.3.1 Tieto ympäristöstä Kriteeri Oppilaitok- Auditoijan Perustelut muutoksille / korjaavat toimenpiteet sen pisteet pisteet 20 21 22 23 24 Kohdan 2.3.1 pisteet xx / 15 yhteensä: pistettä 2.3.2 Toimiminen ympäristössä Kriteeri Oppilaitok- Auditoijan Perustelut muutoksille / korjaavat toimenpiteet sen pisteet pisteet 25 26 27 Kohdan 2.3.2 pisteet xx / 15 yhteensä: pistettä 2.3.3 Toimiminen ympäristössä Kriteeri Oppilaitok- Auditoijan Perustelut muutoksille / korjaavat toimenpiteet sen pisteet pisteet 28 29 30 31 32 Kohdan 2.3.3 pisteet xx / 15 yhteensä: pistettä 79

Auditoijan lausunto voidaan kirjoittaa seuraavasti: Auditoinnissa on todettu xx koulun täyttävän Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit seuraavasti: 1. Ympäristöasioiden suunnittelu, organisointi ja kehittäminen Pakolliset kriteerit täyttyvät Pakollisten kriteereiden täyttymisessä on todettu poikkeamia, joista on esitetty korjaavat toimenpiteet tässä auditointiraportissa. 2. Opetus, osallistuminen, yhteistyö ja oppiminen Pakolliset kriteerit ja pisteytettyjen kriteerien vähimmäispistemäärä täyttyvät Kriteereiden täyttymisessä on todettu poikkeamia, joista on esitetty korjaavat toimenpiteet tässä auditointiraportissa. Kohta 2.3, pisteytetyt kriteerit: KOHTA Oppilaitoksen Sertifikaattiin vaadittava minimipistemäärä pistemäärä Perusopetus Perusopetus Muut 0-6 luokat 7-10 luokat oppilaitokset 2.3.1 Tieto xx / 15 6 / 15 7 / 15 8 / 15 ympäristöstä 2.3.2 Toimiminen xx / 15 7 / 15 5 / 15 3 / 15 ympäristössä 2.3.3 Toimiminen xx / 15 6 / 15 7 / 15 8 / 15 ympäristön puolesta YHTEENSÄ xx / 45 21 / 45 21 / 45 21 / 45 3. Ylläpitotoiminnot Pakolliset kriteerit ja pisteytettyjen kriteerien vähimmäispistemäärä täyttyvät Kriteereiden täyttymisessä on todettu poikkeamia, joista on esitetty korjaavat toimenpiteet tässä auditointiraportissa. Kohdan 3. Ylläpitotoiminnot pisteytetyt kriteerit: Oppilaitoksen pistemäärä Sertifikaattiin vaadittava minimipistemäärä XX / 26 4 / 26 Oppilaitos täyttää Oppilaitosten ympäristösertifikaatin vaatimukset ja voi tämän auditointiraportin ja auditoijan lausunnon perusteella hakea sertifikaattia OKKA-säätiöltä. Oppilaitoksen on esitettävä auditoijalle selvitys korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta kolmen kuukauden kuluessa tämän auditointiraportin vastaanottamisesta auditoijan edellyttämällä tavalla (kirjallinen selvitys tai todennus oppilaitoksessa). 80

5.3 Korjaavat toimenpiteet Mikäli ensimmäisessä arvioinnissa havaitaan puutteita ja korjattavia asioita, ilmoittaa auditoija näistä oppilaitokselle kirjallisesti auditointiraportissa. Oppilaitoksen on tehtävä korjaavat toimenpiteet kolmen kuukauden määräajassa siitä, kun se on vastaanottanut auditointiraportin. Auditoija todentaa korjaavat toimenpiteet oppilaitoksessa tapahtuvan uusinta-arvioinnin perusteella tai hyväksymällä oppilaitoksen kirjallisen selvityksen. Auditoijan hyväksyntä liitetään alkuperäiseen auditointiraporttiin. 5.4 Sertifiointi 5.4.1 Sertifikaattihakemus Oppilaitos hakee sertifikaattia OKKA-säätiöltä tarkoitusta varten laaditulla lomakkeella. Hakemukseen liitetään mukaan oppilaitoksen itsearviointiraportti ja auditoijan laatima auditointiraportti alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä. Oppilaitos voi hakea Oppilaitosten ympäristösertifikaattia auditointiraportin perusteella kuuden kuukauden ajan ulkoisen arvioinnin toteutuksesta lukien. Sertifikaattihakemus liitteineen toimitetaan osoitteeseen: OKKA-säätiön hallitus, Oppilaitosten ympäristösertifiointi, Rautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinki Sertifikaatin hakulomakkeen saa Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi tai tilaamalla OKKA-säätiöstä. 5.4.2 Hakemuksen käsittely OKKA-säätiö käsittelee sertifikaattihakemukset hallituksen kokouksessa. Mikäli sertifioinnille ei ole muodollisia esteitä, OKKA-säätiö lähettää oppilaitokselle tiedon sertifioinnin hyväksymisestä, antaa sertifikaatille numeron ja merkitsee oppilaitoksen oppilaitosrekisteriin. Oppilaitoksen käyttöön annetaan rekisterinumerolla varustettu Oppilaitosten ympäristösertifikaatti ja logo. 5.4.3 Sertifikaatin ylläpitäminen (1. ja 2. vuosi sertifikaatin saamisesta tai uusimisesta) Oppilaitosten ympäristösertifikaatti on voimassa 36 kuukautta kerrallaan. Sertifikaatin ylläpitäminen edellyttää oppilaitokselta kuitenkin vuosittaista, ensimmäistä itsearviointia kevyempää arviointia, jossa painotetaan ympäristöohjelman toteutumista ja seuraavan vuoden toiminnan suunnittelua. Arviointi voidaan toteuttaa luvussa 4 esitettyjen ohjeiden mukaisesti. Tulokset raportoidaan päivityslomakkeella. Oppilaitos toimittaa päivityslomakkeen ulkoiselle auditoijalle 12 kuukauden kuluessa sertifikaatin myöntämisestä tai edellisestä raportoinnista. Auditoija antaa oppilaitokselle palautteen raportista sekä kirjallisen vahvistuksen raportin toimittamisesta kolmen viikon kuluessa siitä, kun oppilaitos on toimittanut hänelle päivityslomakkeen. Oppilaitoksen tulee toimittaa auditoijan vahvistus OKKAsäätiölle alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä viimeistään yhden kuukauden kuluttua siitä, kun oppilaitos on saanut vahvistuksen. OKKA-säätiön hallituksen kokousten ajankohdat ja niihin liittyvät hakemusten viimeiset jättöpäivät löytyvät Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi. Päivityslomakkeen sertifikaatin ylläpitämiseksi saa Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta www.koulujaymparisto.fi tai tilaamalla OKKA-säätiöstä. 81

5.4.4 Sertifikaatin uusiminen (3. vuosi sertifikaatin myöntämisestä) Oppilaitosten ympäristösertifikaatti uusitaan viimeistään 36 kuukauden kuluttua edellisen sertifikaatin saamisesta. Uusimista varten oppilaitos toimittaa auditoijalle edellisen auditointiraportin sekä ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden itsearvioinnin päivityslomakkeet. Auditoija toteuttaa oppilaitoksessa arvioinnin, jossa tarkastetaan, että jatkuvaa parantamista on toteutettu, ja että oppilaitoksen toiminnot edelleen täyttävät Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit. Auditoija laatii auditointiraportin, jossa esitetään mahdolliset korjattavat asiat, ja toimittaa sen oppilaitokselle kolmen viikon kuluessa arvioinnista. Oppilaitoksen on tehtävä korjaavat toimenpiteet kolmen kuukauden määräajassa siitä, kun se on vastaanottanut auditointiraportin. Auditoija todentaa korjaavat toimenpiteet uusinta-arvioinnissa tai oppilaitoksen kirjallisen selvityksen perusteella. Auditoija lisää tästä merkinnän alkuperäiseen auditointiraporttiin. Kun mahdolliset korjaavat toimenpiteet on tehty, oppilaitos toimittaa auditointiraportin OKKA-säätiöön kuukauden kuluessa hyväksytyn raportin saamisesta. Mikäli sertifioinnin uusimiselle ei ole muodollisia esteitä, OKKA-säätiö päivittää oppilaitoksen tiedot oppilaitosrekisteriin ja lähettää oppilaitokselle uuden Oppilaitosten ympäristösertifikaatin. 5.4.5 Sertifikaatin raukeaminen Oppilaitoksen saama ympäristösertifikaatti voi raueta seuraavissa tapauksissa: Ulkoista arviointia ei ole toteutettu 36 kuukauden kuluessa sertifikaatin myöntämisestä tai uusimisesta. Auditoijan esittämiä puutteita ei ole korjattu kolmen kuukauden määräaikaan mennessä. Oppilaitos ei ole toimittanut auditointiraporttia OKKA-säätiöön yhden kuukauden kuluessa siitä, kun oppilaitos on saanut auditoijalta hyväksytyn auditointiraportin. Sertifikaatin raukeamisesta päättää OKKA-säätiö kuultuaan ensin oppilaitosta. Oppilaitos, jonka sertifikaatti on rauennut, poistetaan oppilaitosrekisteristä ja se menettää oikeutensa käyttää Oppilaitosten ympäristösertifikaattia ja siihen liittyvää logoa. Auditointien hinnoitteluperusteet ovat nähtävissä Oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilla www.koulujaymparisto.fi. Sertifikaatti ei raukea puuttuvan vuosittaisen päivitysraportin takia (1. ja 2. vuosi sertifikaatin saamisesta tai uusimisesta). Mikäli oppilaitos ei ole toimittanut päivitysraportteja auditoijalle, oppilaitoksen tulee tehdä sertifikaatin uusimiseksi itsearviointi ja laatia itsearviointiraportti saman laajuisena kuin ensimmäistä sertifikaattia haettaessa. Myös ulkoinen arviointi toteutetaan oppilaitoksessa ensimmäisen sertifiointiarvioinnin laajuisena. 5.4.6 Sertifiointi- ja auditointimaksut Oppilaitosten ympäristösertifikaatti on maksuton oppilaitokselle. Oppilaitos vastaa kuitenkin kaikista sertifiointiin valmistautumiseen, Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden täyttämisen vaatimiin toimenpiteisiin sekä ulkoiseen arviointiin liittyvistä kustannuksista. OKKA-säätiö määrittelee suositushinnat ulkoisille arvioinneille. 82

5.4.7 Pätevä ulkoinen auditoija Oppilaitoksen ympäristöarvioija -koulutuksen sekä ympäristöarvioijan pätevyyskokeen hyväksyttävästi suorittaneet henkilöt saavat auditoijan pätevyystodistuksen, joka on voimassa yhden vuoden ajan pätevyyskokeen suorittamisesta. Tänä aikana todistuksen perusteella voi hakea pääsyä OKKA-säätiön auditoijarekisteriin. Rekisteröidyn auditoijan on suoritettava ensimmäisen ulkoinen arviointi OKKA-säätiön osoittaman auditoijan ohjauksessa. Auditoijapätevyyden ylläpito edellyttää säännöllistä täydennyskoulutukseen ja ulkoisiin arviointeihin osallistumista. OKKA-säätiö ylläpitää rekisteristä pätevistä auditoijista ja valvoo auditoijien pätevyyttä. OKKA-säätiöllä on oikeus peruuttaa auditoijan pätevyys. Oppilaitosten ympäristöarvioinnin järjestelmään kuuluvaa auditoijakoulutusta voi järjestää vain pätevä auditoijien kouluttaja. Pätevä kouluttaja on OKKAsäätiön hyväksymä auditoijakoulutusta järjestävä organisaatio, joka on osallistunut kouluttajakoulutukseen ja sitoutunut määrämuotoisen auditoijakoulutuksen toteuttamiseen. 5.4.8 Sertifiointijärjestelmän ylläpito Sertifiointijärjestelmän ylläpidosta vastaa OKKA-säätiö. Säätiön tehtävät jakautuvat säätiön hallitukselle, säätiön alaisuudessa toimivalle sertifiointitoimikunnalle sekä säätiössä toimivalle ympäristöasiantuntijalle. OKKA-säätiön hallituksen tehtävät OKKA-säätiön hallitus toimii Oppilaitosten ympäristösertifioinnin päättävänä elimenä, jonka tehtäviin kuuluvat: sertifikaatin hakemisoikeuden ratkaiseminen, mikäli sertifioinnin kohteena ei ole oppilaitos kokonaisuudessaan. sertifikaattien myöntäminen, uusiminen ja raukeamisesta päättäminen. sääntöjen ja kriteerien muuttaminen. sertifiointitoimikunnan kokoonpanosta päättäminen ja sen jäsenten nimeäminen. auditoijakouluttajien pätevyyden hyväksyminen ja sen peruuttaminen. auditoijapätevyyden peruuttamisesta päättäminen. sertifiointiin liittyvien erimielisyyksien ratkaiseminen. suositushintojen määritteleminen ulkoisille auditoinneille. Sertifiointitoimikunnan tarkoitus ja tehtävät Sertifiointitoimikunnan jäsenet edustavat laajapohjaista ympäristö- ja koulutusalan asiantuntemusta. Ryhmä toimii OKKA-säätiön alaisuudessa ja se kokoontuu säännöllisesti 3-4 kertaa vuodessa. Sertifiointitoimikunnan kokoamisesta vastaa OKKA-säätiö. Sertifiointitoimikunta koostuu 9-15 erityisasiantuntijasta ja/tai johtotason edustajasta. Sertifiointitoimikunnan tehtävinä ovat vastata Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien päivittämisestä. arvioida auditoijien kouluttajien pätevyys. valvoa ja kehittää auditoijien koulutusta. valvoa auditoijien pätevyyttä. 83

vastata sertifioinnin yleisestä laadunvalvonnasta ja kehittämisestä. esittää tarvittaessa sääntöjen muuttamista OKKA-säätiön hallitukselle. OKKA-säätiön ympäristöasiantuntijan tehtävät OKKA-säätiön ympäristöasiantuntijan tehtävinä ovat: sertifiointiin liittyvien päätösten valmistelu. järjestelmään liittyvien rekisterien ylläpito: - sertifioitujen oppilaitosten rekisteri - auditoijarekisteri - kouluttajarekisteri. tiedottaminen ja neuvonta: - sertifiointijärjestelmään liittyvä tiedottaminen - ohjaus ja neuvonta: oppilaitokset, auditoijat, auditoijien kouluttajat - kriteerien tulkinta sertifiointijärjestelmän kehitystyö. sertifiointitoimikunnan sihteerinä toimiminen. 84

6. VIHREÄ LIPPU JA OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI Vihreä lippu on kansainvälinen ympäristökasvatusohjelma, jota Suomessa koordinoi Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry. (Sykse). Vihreä lippu on toimintamalli, joka tarjoaa osallistujille konkreettisen tavan pienentää toimintansa ympäristövaikutuksia, integroida kestävän kehityksen kysymykset osaksi jokapäiväistä opetusta ja toimintaa, ja aktivoida oppilaat ja henkilökunta. Ohjelman osallistujat saavat tukimateriaalia ja säännöllistä palautetta toiminnastaan. Vihreä lippu -ohjelmassa edetään teema kerrallaan. Perusteemoja ovat vesi, energia ja jätteiden vähentäminen. Myöhemmin voi valita lähiympäristöteeman tai jonkun itse ideoidun teeman. Yhtä teemaa käsitellään aina vuoden ajan, minkä jälkeen voidaan siirtyä seuraavaan teemaan. Ohjelma sopii hyvin ympäristötyötä vasta aloitteleville kouluille, mutta myös pitempään toimineille, jotka haluavat toimintaansa tavoitteellisuutta ja järjestelmällisyyttä. Oppilaitosten ympäristösertifiointia on kehitetty yhteistyössä Vihreän lipun kanssa, ja järjestelmät soveltuvat hyvin käytettäviksi rinnakkain. Sertifiointi ja Vihreä lippu sopivat kaikille kouluasteille peruskoulusta lukioon ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Lisäksi Vihreä lippu soveltuu päiväkodeille. Vihreässä lipussa painottuvat yhdessä tekeminen ja oppiminen, eikä ympäristöasioiden hoidolle aseteta tiukkoja kriteereitä. Ympäristösertifiointi on selkeämmin ympäristöjohtamisen järjestelmä, joka asettaa kriteerit johtamiselle ja ylläpitotoiminnoille sekä ympäristöasioiden sisällyttämiselle opetukseen ja oppilaitoksen toimintakulttuuriin. Ympäristösertifiointi asettaa riman korkealle kaikkien oppilaitoksen toimintojen suhteen ja sertifikaatin tasolle pääseminen vaatii usean vuoden työn. Vihreän lipun perusteemat toimivat hyvänä valmentautumisena sertifikaatin hakemiseen. Kun Vihreä lippu -kouluja ja -oppilaitoksia on auditoitu, ne ovat täyttäneet ympäristösertifioinnin kriteerit varsin hyvin. Esimerkiksi kolmen Vihreä lippu teeman käsittely antaa hyvät valmiudet hakea ympäristösertifikaattia. Vihreä lippu -koulu tai -oppilaitos voi myös hyödyntää Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereitä, kun se haluaa arvioida omaa tasoaan tai saada jonkin perusteeman tueksi kattavan listan ympäristökuormitusta vähentävistä toimenpiteistä. Kouluille ja oppilaitoksille on tarjolla useita vaihtoehtoisia järjestelmiä ja työvälineitä, joiden avulla ne voivat kehittää ympäristöasioiden hallintaa. Oikean polun valinta riippuu oppilaitoksen lähtötilanteesta ja omista tavoitteista. Kuvassa 18 esitetään Vihreän lipun, Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän ja EMAS-järjestelmän suhdetta toisiinsa sisällön ja vaatimusten osalta. EMASjärjestelmän vaatimuksia tarkastellaan lähemmin oppaan B-osassa. Taulukossa 19 tarkastellaan Vihreän lipun sekä Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien välisiä yhteyksiä. Vihreän lipun kriteereitä ei ole esitetty taulukossa täydellisinä. Vihreän lipun kriteerit sekä tietoa ohjelmasta saa osoitteesta www.vihrealippu.fi. 85

Taulukko 19. Vihreän lipun sekä Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien väliset yhteydet. Vihreän lipun kriteeri Vastaavuudet Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin ja -sertifiointiin 1. Teemat Vesi, energia, jätteiden vähentäminen, 1.5 Ympäristöohjeet lähiympäristö. 2.3.1 Tieto ympäristöstä Ekoarjen huomioiminen. 2.3.2 Toimiminen ympäristössä Pysyvän Vihreän lipun käyttöoikeuden 2.3.3 Toimiminen ympäristön puolesta saaminen edellyttää vähintään kolmen Teemoittain: teeman käsittelyä. 3.1 Materiaalien käyttö ja hankinnat 3.2 Jätehuolto 3.3 Veden käyttö 3.4 Energia 3.5 Työterveys ja viihtyisyys 2. Ympäristöraati Ympäristöraati suunnittelee ja ohjaa Vihreä Ei vaatimusta ympäristöryhmästä, mutta lippu -toimintaa. Raadissa tulee olla ympäristötyön vastuuhenkilöt ja heidän opettajia ja oppilaita vähintään 2/3. toimenkuvansa tulee nimetä. Oppilaat ja Suositeltavaa ottaa mukaan myös muun henkilöstö osallistuvat toiminnan suunnitteluun henkilökunnan edustajia. ja arviointiin. Opettajien keskuudesta valitaan tiimi, joka 1.3 Ympäristöohjelma vastaa koko Vihreä lippu -projektin 1.4 Sitoutuminen ja yhteistyö toteuttamisesta ja mm. ympäristöraadin 1.5 Ympäristöohjeet, vastuut, koulutus ja toiminnasta. viestintä Lapsilla ja nuorilla tulee olla merkittävä 1.9. Toiminnan arviointi ja kehittäminen rooli raadissa ja toiminnan ideoinnissa ja 2.3.3 Toimiminen ympäristön puolesta suunnittelussa. 2.4 Ympäristöopetuksen arviointi ja kehittäminen 3. Osallistujien määrä Koulussa tai oppilaitoksessa vähintään Ei prosentuaalisia vaatimuksia osallistumisen 10 % oppilaista osallistuu hankkeeseen laajuudesta. aktiivisesti esimerkiksi ympäristöraadin 1.3 Ympäristöohjelma jäseninä, luokkien ympäristövastaavina, 1.4 Sitoutuminen ja yhteistyö ympäristökartoituksen tekijöinä tai 1.5 Ympäristöohjeet, vastuut, koulutus ja tempausten suunnittelijoina. viestintä Lisäksi vähintään 70% oppilaista osallistuu 1.9. Toiminnan arviointi ja kehittäminen hankkeeseen arkipäivän toimijoina ja 2.3.3 Toimiminen ympäristön puolesta tapahtumien osanottajina. 2.4 Ympäristöopetuksen arviointi ja Kaikkien opettajien/ohjaajien tulee olla kehittäminen tietoisia toiminnasta ja suurimman osan Ylläpitotoiminnot: Henkilöstön ja oppilaiden tulee olla sitoutunut siihen. perehdytys ja koulutus, ympäristövastuullisten toimintatapojen sisäistäminen. 4. Kesto ja jatkuvuus Koulun täytyy ilmoittautua Vihreä lippu Ympäristösertifioinnissa ei ole -ohjelmaan vähintään yhtä lukuvuotta ennakkoilmoittautumista. ennen kuin se voi hakea lipun Toiminnan arvioinnin tulee olla säännöllistä käyttöoikeutta. (1.9. Toiminnan arviointi ja kehittäminen), Toimintaa tulee olla tasaisesti ympäri sertifioinnissa vuosittainen raportointi vuoden. Lipun myöntäminen edellyttää ympäristöohjelman toteutumisesta ja myös jatkosuunnitelmia siitä, miten seuraavan vuoden suunnitelmista. toimintaa jatketaan ja kehitetään entisestään tulevana vuonna. 86

5. Ympäristökartoitukset Koulun on tehtävä ympäristökartoitus Ympäristöasioiden hoidon tila valitsemansa teeman osalta sekä projektin 1.4 Ympäristöohjelma alussa että lopussa. Ensimmäisen kartoi- 1.9 Toiminnan arviointi ja kehittäminen tuksen tuloksia on käytettävä toiminnan suunnittelussa. Toisen kartoituksen perusteella arvioidaan mitä on saavutettu ja mitä muutoksia on tapahtunut. 6. Toimintasuunnitelma Koulun on tehtävä toimintasuunnitelma 1.2 Ympäristöarvot valitusta teemasta lukuvuotta varten. Sen Kriteerien 1.4 kohdassa kuvattu tulee sisältää seuraavat osat: ympäristöohjelma vastaa rakenteellisesti - Ympäristöraadin kokoonpano ja Vihreän lipun toimintasuunnitelmaa. suunnitelma raadin toimintatavoista. Ympäristöohjelma pohjautuu edellisen vuoden - Opettajien/ohjaajien tiimin asettamat toimintaan ja ympäristöasioiden hoidon tilan ympäristökasvatukselliset tavoitteet arviointiin (vrt. alkukartoitus). - Ensimmäisen ympäristökartoituksen Kriteerien mukainen ympäristöohjelma voi tulokset sisältää eri ylläpitotoimintoihin ja - Veden-/energiankulutusta tai jätteiden ympäristökasvatuksen toteutukseen liittyviä vähentämistä koskevat konkreettiset tavoitteita ja toimenpiteitä. tavoitteet, jotka raati asettaa ympäristökartoituksessa saatujen tulosten perusteella. - Ympäristövastuulliset toimintatavat, joita toiminnan myötä halutaan oppia. - Suunnitelma toiminnasta, jonka avulla asetetut tavoitteet saavutetaan. 7. Toiminta Projektin tulee näkyä sekä opetuksessa Kriteereissä arvioidaan ympäristöasioiden että arkikäytännöissä. Toiminnan tulee huomioimista kokonaisuudessaan sisältää tiedollisia, taidollisia ja oppilaitoksen ylläpitotoiminnoissa (osa 3). kokemuksellisia osa-alueita. Ympäristöopetusta arvioidaan opetussuun- Toimintaa dokumentoidaan jatkuvasti nitelmien ja opetuksen toteutuksen tasolla. itsearviointia, kehittämistä ja raportointia Vihreän lipun vaatimuksella toiminnan varten esimerkiksi kirjallisesti ja tiedollisista, taidollisista ja kokemuksellisista valokuvaamalla. osa-alueista on yhteys kriteerien kohtaan 2.3 Ympäristökasvatuksen osa-alueiden toteutuminen opetuksessa. Toiminnan dokumentoinnista ei ole asetettu erillisiä vaatimuksia. 8. Yhteistyö Koulun tulee etsiä 1.6 Yhteistyö sidosryhmien kanssa yhteistyömahdollisuuksia. Sopivia 2.2.3 Yhteistyö opetuksen toteutuksessa yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi vanhemmat, paikkakunnan toiset koulut Ylläpitotoimintojen kohdalla kriteereissä ja päiväkodit, Vihreä lippu -osallistujat painotetaan yhteistyötä ylläpitäjän ja palvelun kotimaassa ja ulkomailla, paikalliset tarjoajien kanssa. tiedotusvälineet, järjestöt, virastot jne. 9. Sertifiointi Koulu voi anoa lippua, kun se on ollut Sertifikaattia voi hakea, kun itsearviointi on vähintään yhden lukuvuoden mukana tehty ja ulkoinen auditoija on todentanut Vihreä lippu -ohjelmassa. Lippu kriteerien täyttymisen itsearviointiraportin ja myönnetään itsearvioinnin ja raportin oppilaitoksessa tapahtuvan arvioinnin perusteella. perusteella. 87

VL-kriteerit, koulutus, tukimateriaali Lipun päivitys (raportti) 2. teema Raportti ja Vihreän lipun hakeminen 3. teema Pysyvä lippu (raportti) VIHREÄ LIPPU PAINOTUS Ympäristökasvatus, toimintalähtöisyys ja osallistuminen, teemojen kautta jatkuvaan parantamiseen. 1. teema Ympäristöjärjestelmän rakentaminen KRITEERIT: Johtaminen, opetus, ylläpitotoiminnot Itsearviointi ja raportti Sisäinen auditointi Ulkoinen arviointi EMAS-asetus, ISO 14 001 standardi Ulkoinen auditointi OPPILAITOSTEN YMPÄ- RISTÖ- SERTIFIOINTI Sertifiointi EMAS ISO 14 001 Kokonaisvaltaisuus, järjestelmälähtöisyys, opetuksen ja ylläpitotoimintojen jatkuva parantaminen. Järjestelmälähtöisyys, markkinavetoisuus, yhteys laatujärjestelmään. Kuva 18. Vihreä lippu, Oppilaitosten ympäristösertifiointi ja EMAS-järjestelmä vertailu. 88

OSA B - OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIKAATISTA EMAS-REKISTERÖINTIIN 89

90

7. OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIKAATTI JA EMAS-REKISTERÖINTI 7.1 Yleistä EMAS-järjestelmästä EMAS-järjestelmä on organisaatioiden vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen. EMAS-järjestelmään voivat osallistua toimialasta riippumatta kaikki organisaatiot, jotka pyrkivät parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa. EMAS-järjestelmän tarkoituksena on ympäristönsuojelun tason jatkuva parantaminen. Tavoitteen toteuttamiseksi järjestelmään osallistuva organisaatio rakentaa ja toteuttaa ympäristöasioiden hallintajärjestelmän, jonka tehokkuutta se arvioi säännöllisesti. Organisaatio tiedottaa ulospäin ympäristönsuojelunsa tasosta, ja ylläpitää aktiivista vuoropuhelua sidosryhmiensä kanssa. Lisäksi se edistää henkilöstönsä osallistumista ympäristöasioiden hoitoon. EMAS-järjestelmässä korostetaan myös ympäristölainsäädännön noudattamista. Milloin organisaatio ei kokonaisuudessaan hae EMAS-rekisteröintiä, on etukäteen sovittava, mikä osa (yksikkö) organisaatiosta on mahdollista rekisteröidä. Pienin huomioon otettava yksikkö on toimipaikka. Joissakin poikkeustapauksissa voidaan sopia toimipaikkaa pienemmästä yksiköstä. Oppilaitoksen, joka aikoo rekisteröityä EMAS-järjestelmään, on: toteutettava alustava ympäristökatselmus ja otettava käyttöön ympäristöjärjestelmä, tehtävä tai teetettävä ympäristöauditointi, jonka avulla voidaan arvioida oppilaitoksen ympäristönsuojelun tasoa, laadittava ympäristöselonteko, jossa kerrotaan, miten oppilaitos on onnistunut ympäristöpäämääriensä ja tavoitteidensa saavuttamisessa ja ympäristönsuojelunsa tason jatkuvassa parantamisessa, annettava tarkastettavaksi tehty ympäristökatselmus, hallintajärjestelmä, auditointimenettely ja ympäristöselonteko sen todentamiseksi, että ne täyttävät EMAS-järjestelmän vaatimukset, sekä hankittava ympäristötodentajan vahvistus ympäristöselonteolle sen varmistamiseksi, että selonteko täyttää asetetut vaatimukset, toimitettava vahvistettu ympäristöselonteko Suomen ympäristökeskukselle (toimivaltainen elin). Tässä osassa on poimintoja EMASasetuksesta (EY N:o 761/ 2001), Euroopan komission antamasta päätöksestä (2001/681/EY) ja Euroopan komission antamista suosituksista (2001/680/EY ja 2003/532/EY). Tekstin kirjoittamisessa on käytetty apuna myös EMAStyökalupakkia pienille organisaatioille (EMAS Toolkit for small organisations), jonka on laatinut kansainvälinen yhteistyöverkosto The International Network for Environmental Management (INEM). Tämän jälkeen oppilaitos voi rekisteröityä toimivaltaiselle elimelle, joka Suomessa on Suomen ympäristökeskus (SYKE). SYKE antaa oppilaitoksen käyttöön rekisterinumeron, EMAS-sertifikaatin ja EMAS-logon sekä ilmoittaa oppilaitoksen EU:n EMAS-rekisteriin Suomessa. Rekisteröimisen jälkeen oppilaitos huolehtii, että vahvistettu EMAS-selonteko julkaistaan ja on sidosryhmien saatavilla. EMAS-järjestelmässä pysyminen edellyttää lisäksi rekisteröinnin jälkeen jatkuvia säännönmukaisia toimia ympäristösuojelun tason ylläpitämiseksi ja jatkuvaksi parantamiseksi: oppilaitoksen on huolehdittava ympäristö- ja auditointiohjelman todentamisesta sovitun aikataulun mukaisesti sekä toimitettava määräajoin ympäristöselonteon vahvistetut ajantasaistukset Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) ja asetettava ne julkisesti saataville. 91

Organisaatio ympäristökatselmus, ympäristöpolitiikka, ympäristöohjelma, ympäristöjärjestelmä, auditoinnit eli tarkastukset, ympäristöselonteko vahvistettu ympäristöselonteko, EMAS-logo vuoropuhelu palaute Julkisuus Sidosryhmät todentaminen rekisteröinti Todentaja todentaa ympäristöjärjestelmän ja ympäristöselonteon tiedot Mittatekniikan keskus, FINAS akkreditoi eli toteaa ympäristötodentajien pätevyyden ja seuraa näiden toimintaa SYKE, Suomen ympäristökeskus rekisteröi organisaatiot EMAS-järjestelmään rekisterinumero EMAS-logon käyttöoikeus EMAS-sertifikaatti Kuva 19. EMAS-järjestelmän rakenne. valvontaviranomaisen lausunto ympäristölainsäädännön noudattamisesta EMAS Ulkopuolinen todennus Ympäristöselonteko eli raportti Auditointi ISO 14 001 Ympäristöjärjestelmä Ympäristöohjelma Ympäristöpolitiikka Jatkuva parantaminen Alustava katselmus Kuva 20. EMAS-järjestelmän vaiheet. 92

7.2 Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ja EMAS Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä ja EMAS-järjestelmässä on monia samoja tai vastaavia vaatimuksia ja velvoitteita. EMAS-järjestelmä perustuu EMAS-asetukseen ja se on laadittu pääasiassa (sellaisten) teollisten organisaatioiden näkökulmasta, joiden toiminnasta aiheutuu merkittäviä välittömiä vaikutuksia ympäristöön. Järjestelmä on kuitenkin sovellettavissa myös palvelualoille ja julkisen sektorin organisaatioihin, joissa välilliset ympäristövaikutukset ovat usein merkittävimpiä. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän perusta on Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit, joissa käsitellään lähes kaikkia EMAS-asetuksen sisältämiä asioita ja lisäksi erityisesti oppilaitoksille ominaisia ympäristönäkökohtia huomattavasti EMAS-asetusta laajemmin ja syvällisemmin. Seuraavassa lyhyesti Oppilaitosten ympäristösertifiointijärjestelmän ja EMAS-järjestelmän yhteneväisyyksiä ja eroja: Sekä EMAS-järjestelmä että oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ovat vapaaehtoisia. EMAS-vaatimukset perustuvat EMAS-asetukseen, oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä perustuu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin. EMAS edellyttää, että oppilaitoksella on johdon hyväksymä ympäristöpolitiikka, joka on julkisesti saatavilla. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ei vaadi ympäristöpolitiikkaa, mutta sen laatimista suositellaan. EMAS edellyttää ympäristöjärjestelmän rakentamista. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ei nimenomaisesti vaadi tätä mutta sen rakentamista suositellaan. Ympäristökriteerit sisältävät kuitenkin ympäristöjärjestelmän olennaisimmat vaatimukset (ympäristöasioiden tilan kartoittaminen, tavoitteiden asettaminen, toiminnan ohjaus, arviointi ja kehittäminen). EMAS-järjestelmässä ympäristötodentajat todentavat, että organisaatio täyttää vaatimukset. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä ulkoiset auditoijat tarkastavat, että oppilaitos täyttää ympäristökriteerien vaatimukset. EMAS-järjestelmässä organisaatio rekisteröityy toimivaltaiselle elimelle (SYKE), joka antaa organisaation käyttöön rekisterinumeron, EMAS-sertifikaatin ja EMAS-logon. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä sertifiointia haetaan OKKA-säätiöltä, joka antaa oppilaitokselle sertifikaatin, sertifiointinumeron ja logon. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä siirtyminen EMAS-järjestelmään vaatii oppilaitokselta joitakin kokonaan uusia toimenpiteitä, joidenkin oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmään kuuluvien asioiden täydentämistä ja joissakin tapauksissa asioiden painottamista toisella tavalla. Seuraavassa EMAS-järjestelmää käsittelevässä osassa korostetaan erityisesti niitä kohtia, jotka vaativat oppilaitoksen ympäristöasioiden hallinnassa muutoksia, lisäyksiä, täsmennyksiä tai tarkennuksia siirryttäessä ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-rekisteröintiin. 93

7.3 Ympäristöjärjestelmä EN ISO 14001 on kansainvälinen ympäristöjärjestelmästandardi, joka on vahvistettu myös eurooppalaiseksi EN-standardiksi (EN ISO 14001) ja suomalaiseksi SFS-standardiksi (SFS-EN ISO 14001). Standardin käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen kuten EMASjärjestelmään osallistuminenkin. EMAS-järjestelmä edellyttää ympäristöjärjestelmän luomista ja ylläpitoa sekä ympäristöpolitiikan määrittelemistä. EMAS-asetuksen mukainen ympäristöjärjestelmä sisältää oppilaitoksen yleisen hallintajärjestelmän osan, johon kuuluvat organisaatiorakenne, suunnittelutoiminnot, tehtävät, käytännöt, menettelyt, prosessit ja voimavarat, joita tarvitaan ympäristöpolitiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon, tarkistamiseen ja ylläpitämiseen. Ympäristöjärjestelmä rakennetaan ISO 14001:1996 standardin kohdan 4 mukaisesti myös EMAS-järjestelmässä, sillä ympäristöjärjestelmää koskevat vaatimukset on otettu asetukseen ko. standardista. Ympäristöjärjestelmän rakentamisen pohjaksi toteutetaan alustava katselmus. 7.3.1 Ympäristöpolitiikka EMAS-järjestelmässä ylimmän johdon on määriteltävä ja hyväksyttävä organisaation ympäristöpolitiikka. Ympäristöpolitiikka on ylimmän johdon osoitus sitoutumisestaan ympäristöasioiden hoitoon. Se on joukko perusperiaatteita, jotka ohjaavat organisaatiota sen määritellessä päämääriään ja tavoitteitaan ympäristösuorituskyvyn parantamiseen. Ympäristöpolitiikka on myös keskeinen työkalu, jonka avulla henkilöstölle, asiakkaille ja muille sidosryhmille kerrotaan organisaation tärkeimmistä ympäristötoimista. Organisaation on myös toimittava ympäristöpolitiikkansa mukaisesti. EMAS-asetuksen vaatimukset täyttävällä ympäristöpolitiikalla organisaatio sitoutuu: jatkuvaan parantamiseen (EMAS-työ ei lopu rekisteröitymiseen), noudattamaan saastumisen ehkäisemisperiaatetta (ei siis vain hoitamaan jo tapahtuneita haitallisia ympäristövaikutuksia), noudattamaan ympäristölainsäädäntöä ja määräyksiä sekä muita ympäristövaatimuksia ja vapaaehtoisia sopimuksia, edistämään henkilöstönsä osallistumista EMAS-järjestelmään ja ympäristön parannustoimenpiteisiin. Ympäristöpolitiikan tulee täyttää seuraavat vaatimukset: Ympäristöpolitiikan tulee soveltua oppilaitoksen toiminnan, tuotteiden ja palvelujen luonteeseen, laajuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöpolitiikka on oltava kirjallisena (paperilla ja/tai Internetissä), siitä on tiedotettava ja sen on oltava helposti sekä oman henkilöstön että julkisesti saatavilla. Ympäristöpolitiikkaa on myös säännöllisesti tarkasteltava ja muutettava tarvittaessa, esimerkiksi kun organisaatiossa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Hyvä ympäristöpolitiikka: on kirjoitettu selkeästi ja johdonmukaisesti, on uskottava ja realistinen eikä lupaa sellaista, mitä organisaatio ei voi toteuttaa, motivoi (henkilöstö on tyytyväinen, ei yllättynyt), ollakseen tehokas keskittyy tärkeimpiin asioihin, ja antaa selkeän suunnan päämäärille ja tavoitteille, joiden avulla se voidaan toteuttaa. 94

Organisaation ylimmän johdon on myös varmistettava, että politiikan toteuttamiseen osoitetaan riittävästi resursseja, jotta se voidaan panna täytäntöön. Johdon hyväksyminen tarkoittaa myös sitä, että ympäristöpolitiikan allekirjoittaa siihen valtuudet omaava johdon edustaja. Hyväksymisvaiheessa on hyvä myös varmistaa, että johto todella ymmärtää, mihin ja miten se sitoutuu. Ympäristöpolitiikka voidaan laatia monella tavalla. Yleensä luonnoksen laatiminen annetaan yhdelle henkilölle tai ympäristöryhmälle. Organisaatiossa voi olla olemassa jo ennestään erilaisia ympäristöjulistuksia ja tavoitteita, joihin se on sitoutunut. Nämä voivat toimia lähtökohtana politiikan määrittämiselle. Ympäristöpolitiikka voi olla myös erillinen nimenomaan ympäristöasioita koskeva politiikka tai se voidaan yhdistää laatu- ja työterveys- ja turvallisuuspolitiikkaan (TTT-politiikka). Ympäristöpolitiikan laatimistyössä hyvä apu on avoin ja luova keskustelu, jonka tuloksia kirjoittamistyössä hyödynnetään. Kun politiikasta on jo luonnosversio, voidaan järjestää pienelle ryhmälle työpaja, jossa osanottajia pyydetään vastaamaan kysymyksiin: Miksi olemme sitoutuneet ympäristöön? Mitä yritämme saavuttaa? Ensimmäiseen kysymykseen vastaamisessa kannattaa käyttää menettelynä aivoriihi-tyyppistä työskentelyä. Osallistujien vastaukset voidaan ryhmitellä mikä on hyödyllistä, mikä on vaatimus ja mikä on vastuumme. Toiseen kysymykseen vastaamiseksi kannattaa luetteloida sellaiset ympäristöasiat, joita voitaisiin käsitellä politiikassa, ja keskustella, mikä on organisaation tavoite niiden suhteen. Kun politiikka alkaa olla valmis, viedään se ylimmän johdon käsittelyyn. Kun politiikan sisällöstä on sovittu ylimmän johdonkin tasolla, viimeistellään se allekirjoitusta varten. Hyväksytystä ympäristöpolitiikasta kerrotaan henkilöstölle. Politiikka on myös pantava julkisesti saataville. Se, miten ympäristöpolitiikka pannaan julkisesti saataville, riippuu organisaatiosta sekä politiikan merkityksestä organisaation maineelle ja ulkoisille sidosryhmille. Pienessä organisaatiossa, joka on määrittänyt ympäristöpolitiikkansa vain ympäristösyistä, voi olla riittävää, että ympäristöpolitiikka ripustetaan kahvihuoneen seinälle ja siitä kerrotaan työntekijöille kahvitauolla. Isoissa yrityksissä, joille EMAS-rekisteröinti on tärkeä ympäristöhyötyjen lisäksi asiakassuhteiden kannalta, julkaisee ympäristöpolitiikkansa intranetissä, lähettää siitä tiedotteen kaikille johtajille ja päälliköille, julkaisee lehdistötiedotteen ja järjestää mediatapahtuman. Ympäristöpolitiikka voidaan julkaista myös vuosikertomuksessa ja se on hyvä lähettää alihankkijoille, tavarantoimittajille ja asiakkaille. Ympäristöpolitiikka pitää toimitta myös kaikille, jotka ovat osallistuneet sen laadintaan. Organisaation sisällä ympäristöpolitiikasta voidaan tiedottaa säännöllisissä henkilöstökokouksissa, panemalla se ilmoitustaululle sekä näkyville vastaanotossa, ruokalassa ja taukotiloissa, sisällyttämällä se sisäisiin käsikirjoihin sekä uusien työntekijöiden perehdyttämisaineistoon, tai toimittamalla politiikka palkkanauhan mukana kaikille työntekijöille. 95

Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifiointijärjestelmä ei edellytä ympäristöpolitiikan laatimista eikä sen julkaisemista, mutta oppilaitoksen ylin johto voi siinäkin määritellä ja hyväksyä politiikan niin halutessaan. Oppilaitoksen ympäristöarvoissa voi sisällöllisesti olla hyvin samansuuntaisia asioita kuin EMASjärjestelmän edellyttämässä ympäristöpolitiikassa Edellä kohdassa 3.4 esitetyt oppilaitoksen ympäristöpolitiikan rakenne ja sisältö vastaavat suurimmaksi osaksi EMAS-järjestelmän ympäristöpolitiikalle asettamia vaatimuksia. Jatkuvan parantamisen vaatimus ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen sitoutuminen on lisättävä kohdan 3.4 mukaan laadittuun ympäristöpolitiikkaan. Jos ympäristöpolitiikka ei ole laadittu, on se laadittava EMASjärjestelmään siirryttäessä asetuksen vaatimusten mukaisesti. 7.3.2 Ympäristöjärjestelmän suunnittelu Ympäristöjärjestelmän suunnittelussa tärkeitä asioita ovat henkilöstön osallistuminen, sisäinen ja ulkoinen tiedonkulku sekä toimintojen ohjaus eli menettelytapojen suunnittelu ja kirjaaminen sekä asiakirjojen ja tiedostojen hallinta. Henkilöstön osallistuminen Organisaation koko henkilöstön osallistuminen ympäristötoimiin parantaa työtehoa ja on toimien onnistumisen edellytys. Koko henkilöstön osallistuminen takaa myös toiminnan jatkuvuuden, mikä on EMAS-järjestelmän edellytys. Henkilöstön osallistuminen on tärkeää kaikilla työntekijätasoilla ja kaikissa työvaiheissa alusta lähtien. Henkilöstön osallistumista organisaation ympäristönsuojelun tason jatkuvan parantamisen prosessiin kannustetaan. Henkilöstön osallistuminen tarkoittaa yksittäisten työntekijöiden ja heidän edustajiensa osalta toimiin osallistumisen lisäksi heille suunnattua tiedotusta. Tämän vuoksi kaikkia työntekijätasoja varten laaditaan henkilöstön osallistumista koskeva suunnitelma. Henkilöstön aktiivisen osallistumisen mahdollistavien keinojen kehittämistä ja käyttöönottoa suositaan ja niihin kannustetaan. Ympäristötodentajat edellyttävät myös todisteita tällaisten keinojen käyttöönotosta. Todisteita voivat olla: ammattiliittojen tai muiden henkilöstöä edustavien organisaatioiden kanssa käytyjen neuvottelujen pöytäkirjat, asianmukaisen koulutuksen ja tiedon saatavuus, henkilöstön mahdollisuudet esittää ehdotuksia (aloitelaatikko), ympäristökomiteoiden olemassaolo, oppilaitoksen ympäristönsuojelun tasoa käsittelevät johdon ja työntekijöiden edustajien väliset tapaamiset, ympäristöryhmien, työryhmien tai projektiryhmien perustaminen, henkilöstölle ja sen kulloisillekin edustajille suunnatun tiedotuksen säännönmukaisuus, todentajan sekä henkilöstön ja sen edustajien välinen yhteydenpito, oppilaitoksen ympäristöasioista vastaavan henkilön, johdon edustajien sekä henkilöstön ja heidän edustajiensa aktiivinen informoiminen ja osallistuminen. 96

Edellä kuvattujen toimien onnistuminen edellyttää organisaation johdolta sitoutunutta ja myötämielistä asennetta sekä aktiivista tukea. On myös muistettava johdon henkilöstölle antaman palautteen positiivinen merkitys. Toimintamuotoja, joihin henkilöstön aktiivista osallistumista edellytetään, ovat esimerkiksi: ympäristöpolitiikan laatiminen, alustava ympäristökatselmus, tilannearviointi sekä tietojen keruu ja todentaminen, ympäristönsuojelun tasoa parantavan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän luominen ja täytäntöönpano, ympäristökomiteat, jotka keräävät tietoa sekä varmistavat ympäristöasioista vastaavan henkilön ja johdon edustajien sekä työntekijöiden osallistumisen, ympäristöohjelmaa ja ympäristöauditointia käsittelevien yhteisten työryhmien toiminta, ja ympäristöselontekojen laadinta. Kun organisaation talouskehitys tai ympäristönsuojelun taso paranevat henkilöstön toteuttamien toimien ansiosta, on syytä muistaa henkilöstön palkitseminen. Palkitsemisessa voidaan käyttää sekä taloudellisia että muuntyyppisiä palkkiojärjestelmiä. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Henkilöstön ja oppilaiden osallistumista käsitellään useissa Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien kohdissa: 1.3 kohdassa edellytetään henkilöstön ja oppilaiden osallistumista ympäristöohjelman suunnitteluun. Kohdassa 1.4 edellytetään, että ympäristötyötä tehdään koko oppilaitosyhteisön yhteistyönä. Kohdassa 1.9 edellytetään, että henkilöstöllä ja oppilailla on mahdollisuus esittää parannusehdotuksia ja kehittämisideoita. 2.1-kohdan pakollisena vaatimuksena on, että opettajat ovat yksin tai ryhmissä käyneet läpi opettamiensa aineiden yhteydet ympäristöasioihin. 2.2.3-kohdassa edellytetään sisäistä yhteistyötä ympäristöasioissa. 2.3.3-kohdassa tulee esille oppilaiden osallistuminen ympäristöasioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Kohta 2.4 edellyttää opettajien ja oppilaiden osallistumista ympäristöopetuksen arviointiin ja kehittämiseen. Lisäksi ylläpitotoimintojen useissa kohdissa puhutaan ympäristövastuullisten toimintatapojen sisäistämisestä. Hyvän ympäristöpolitiikan kuvaus sisältää myös henkilöstön osallistumisen sen laadintaan. Osallistuminen on siis hyvin laajasti esillä oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä ja täyttää EMASin vaatimukset. Toimintojen ohjaus ja dokumentointi EMAS-järjestelmässä edellytetään monien asioiden kirjaamista paperilla tai sähköisessä muodossa: Asiakirjojen ja tiedostojen tarkoituksena on taata se, että organisaatio pystyy toimimaan johdonmukaisesti suunnittelemallaan ja haluamallaan tavalla. Kirjallisilla menettelyillä varmistetaan, että kaikki toimet toteutetaan asianmukaisesti riippumatta niiden toteuttajasta. Asiakirjoja ja tiedostoja käytetään myös todisteina siitä, että tietyt toimet tai menettelyt on toteutettu. 97

Dokumentoidut menettelytavat luodaan ja ylläpidetään ainakin tilanteisiin, joissa niiden puuttuminen saattaisi johtaa poikkeamiseen ympäristöpolitiikasta, päämääristä ja tavoitteista. Myös käytettävien tuotteiden ja palvelujen merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyviä menettelytapoja tarvitaan. Ympäristöhallintajärjestelmä tulee kuvata ja ympäristöpolitiikan tulee olla julkisesti saatavilla. Kirjallisina tulee olla myös muun muassa ympäristökatselmus, ympäristövaikutusten merkittävyyden arviointiperusteet, ympäristöpäämäärät ja -tavoitteet, erilaiset menettelytavat, koulutus- ja lainsäädännön rekisterit ja auditointiraportit. Ympäristöhallintajärjestelmän kuvauksessa esitetään järjestelmän ydinosat ja niiden väliset vuorovaikutukset sekä viitataan järjestelmään liittyviin asiakirjoihin. Asiakirjojen ja tiedostojen tulee olla selkeitä, päivättyjä (myös päivitykset) ja helposti tunnistettavissa. Niitä säilytetään siten, että ne ovat helposti saatavilla ja suojeltuna tuhoutumiselta, turmeltumiselta tai katoamiselta. Niitä pidetään järjestelmällisesti yllä ja säilytetään määritelty aika. Asiakirjojen laatimiseksi, ylläpitämiseksi sekä muuttamiseksi ja tarvittaessa hävittämiseksi luodaan ja ylläpidetään menettelytavat vastuineen. Käytännön työn ja järjestelmän toimivuuden kannalta tärkeintä on varmistaa, että tarvittavat asiakirjat ovat niitä työssään tarvitsevilla henkilöillä. Tätä varten tulee laatia luettelo asiakirjoista sekä siitä keillä asiakirjat ovat. Asiakirjoja täytyy myös valvoa ja valvontaa varten laatia menettelytavat. Asiakirjojen valvonnalla varmistetaan, että: asiakirjat ovat löydettävissä, asiakirjat katselmoidaan säännöllisesti, päivitetään tarvittaessa, ja että ne on hyväksytty, asiakirjojen voimassa olevat versiot ovat saatavissa kaikissa paikoissa, joissa niitä tarvitaan, vanhentuneet asiakirjat poistetaan kaikista jakelu- ja käyttöpaikoista tai niiden tahaton käyttö estetään muulla tavalla, kaikki vanhentuneet asiakirjat, joita säilytetään lakisääteisesti ja/tai muista syistä johtuen, voidaan tunnistaa. EMAS-järjestelmää voidaan soveltaa lievemmin pk-organisaatioissa kuten kouluissa. Pienissä organisaatioissa dokumentaatiovaatimukset ovat lievemmät kuin suuremmissa. Todentaja pyrkii aina pikemminkin löytämään puolueettomia todisteita järjestelmän toimivuudesta kuin keräämään mittavaa asiakirja-aineistoa. Erityisesti pienissä organisaatioissa menettelyjen tehokkuus on siksi usein helpointa tarkistaa tarkastelemalla tuloksia. Ympäristötodentajalle annetuissa ohjeissa pienissä organisaatioissa suoritettavaa todentamista varten sanotaan muun muassa seuraavaa: Kaikista menettelyistä ei tarvitse laatia asiakirjoja. Pienissä organisaatioissa suositaan suullisia menettelyjä ja käytännön koulutusta. Todentajan tehtävänä on varmistua siitä, että menettely toimii. Esimerkki: Oppilaitoksessa voi olla käytössä menettely erityyppisten jätteiden lajittelu varten. Tällöin vaaditaan todisteita seuraavista kahdesta seikasta: - Onko oppilaitoksen asiantuntemus jätteiden lajittelusta riittävä? - Toimiiko jätteiden lajittelu käytännössä? 98

Menettelyt suhteutetaan kyseessä olevaan tilanteeseen. Asianmukaisista menettelyistä päätettäessä otetaan huomioon kyseisen tehtävän laajuus ja monimuotoisuus, siihen liittyvien ympäristövaikutusten luonne sekä toimijoiden pätevyys. Näiden ominaisuuksien kuvaamisessa voidaan käyttää esimerkiksi yksinkertaisia kaavioita, selittäviä huomautuksia ja matriiseja. Esimerkkejä: - Lämpötilan valvonta: Todentajan ei tarvitse tarkistaa kirjallisia menettelyjä varmistaakseen, että lämpötilan valvonta on ollut tehokasta, jos tiedot ovat riittävän täydellisiä ja osoittavat valvonnan olleen riittävän tehokasta, sekä että todentaja on varmistunut tehtävästä vastuussa olevan henkilön riittävästä asiantuntemuksesta. - Kierrätys: Paperia kierrättävän oppilaitoksen on näytettävä toteen, että sen käytössä on asianmukaiset laitteet (kierrätysastiat jne.) ja että työntekijät osaavat käyttää niitä. Jos oppilaitoksen periaatteena on käyttää ainoastaan kierrätyspaperia, tästä osoituksena ovat paperin pakkausmerkinnät. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Ympäristökriteereissä on seuraavat dokumentointivaatimukset: kirjalliset ympäristöarvot ja periaatteet (ympäristöpolitiikka, jos se laaditaan) ympäristöohjelma (tavoitteet ja toimenpidesuunnitelma) ympäristötyön vastuuhenkilöiden tehtävänjako (kriteeri 1.5) ympäristöasioiden sisällyttäminen eri oppiaineiden ja opintokokonaisuuksien tavoitteisiin ja sisältöihin (kriteeri 2.1) ylläpitotoimintoihin liittyvät ohjeet: toimintatavat ja vastuut onnettomuus- ja hätätilanteissa (kriteeri 1.8) työturvallisuutta koskevat toimintaohjeet (kriteeri 1.8) jätehuoltosuunnitelmassa (kriteeri 3.2): - jätteiden keräilypaikat, lajiteltavat jätejakeet ja käytössä olevat astiat - jätehuollon toteutukseen liittyvät vastuut - lajitteluohjeet luokkiin, ruokalaan ja työtiloihin vettä säästävät toimintatavat (kriteeri 3.3) lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien säätö, toimivuuden tarkkailu ja huolto sekä toimintatavat vikojen sattuessa (kriteeri 3.4) energiansäästö (kriteeri 3.4) ulkoalueiden hoito ja puhtaanapito sekä sisätilojen likaantumisen ehkäiseminen (kriteeri 3.6) ruokalan ympäristönäkökohdat osana hankintaohjetta (kriteeri 3.7) jatkuu... 99

Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä on tietoisesti karsittu vaatimuksia ympäristöjärjestelmän kokonaisuuden dokumentoinnista. Asiakirjojen hallinnasta vaatimuksia ei ole ympäristökriteereissä eikä sertifiointijärjestelmässä. EMAS-järjestelmä vaatii asioiden, toimenpiteiden, menettelyjen, vastuiden ja tulosten jne. dokumentointia. Lisäksi on luotava ylläpidettävä tiedostoja (rekistereitä), kuten koulutusrekisteri. Asiakirjojen valvontaan ja hallintaan on myös luotava menettelytavat. EMAS-järjestelmään siirtyminen vaatiikin oppilaitokselta lisää kirjallista dokumentaatiota, asiakirjojen parempaa tunnistamista ja hallintaa sekä menettelytapoja asiakirjojen laatimista ja ylläpitoa varten. EMAS-järjestelmässä dokumentoinnin, tiedostojen laatimisen ja ylläpidon sekä hallinnan vaatimuksia sovelletaan pienille organisaatioille jonkin verran lievennettyinä. Jos asiat voidaan todentaa käytännössä ilman asiakirjoja, ei niitä silloin välttämättä tarvita. Lievennettyjä vaatimuksia voidaan soveltaa useimmissa oppilaitoksissa, mikä helpottaa ainakin osittain asiakirjojen laatimis- ja hallinnointityötä. Sisäinen ja ulkoinen tiedonkulku Sisäisellä tiedonkululla tarkoitetaan tiedonkulkua eri organisaatiotasojen ja toimintojen välillä. Ulkoinen tiedonkulku tarkoittaa sidosryhmien tiedustelujen vastaanottamista, dokumentointia ja niihin vastaamista. Sekä sisäistä että ulkoista tiedonkulkua varten on EMAS-järjestelmässä laadittava menettelytavat. Sisäinen tiedonkulku on tärkeää ympäristötoimien toteuttamiseksi. Ulkoisen tiedonkulun osalta organisaation on pystyttävä osoittamaan, että se käy sidosryhmiensä tarpeiden ymmärtämiseksi avointa vuoropuhelua ympäristövaikutuksistaan. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä sisäisestä tiedottamisesta on huolehdittava, sen sijaan ulkoiselle tiedottamiselle ei ole asetettu vaatimuksia. Sidosryhmäyhteistyön osalta oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä painotetaan yhteistyötä ja oppilaitokselle koituvia hyötyjä yhteistyöstä. Keskustelua sidosryhmien mahdollisista tarpeista siinä ei tuoda esille. Tiedonkulkua on hyvä tarkentaa ja täydentää siirryttäessä EMAS-järjestelmään. Ympäristönäkökohtien selvittäminen alustavassa katselmuksessa Ensimmäinen ja tärkein askel EMAS-järjestelmän käyttöönotossa on alustava katselmus, jossa organisaation toimintaa arvioidaan systemaattisesti ja perusteellisesti ympäristövaikutusten näkökulmasta. Katselmuksessa tunnistetaan ne omiin toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin liittyvät ympäristönäkökohdat, joita voidaan valvoa ja joihin voidaan olettaa olevan mahdollista vaikuttaa. Tämän jälkeen määritellään ne näkökohdat, joilla on tai voi olla merkittäviä vai- 100

kutuksia ympäristöön. Merkittäviin vaikutuksiin liittyvät näkökohdat otetaan huomioon ympäristöjärjestelmään sisällytettäviä ympäristöpäämääriä asetettaessa. Toimivan ympäristöjärjestelmän rakentamiseksi on tärkeää ymmärtää, kuinka organisaation toiminnot, tuotteet ja palvelut ovat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Tämä auttaa selvittämään, millä organisaation ympäristönäkökohdilla on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Se myös varmistaa, että ympäristöjärjestelmän muut osat, kuten politiikka, päämäärät ja tavoitteet sekä hallintajärjestelmä, kohdistuvat niihin alueisiin, joilla on mahdollisuus saavuttaa suurimmat hyödyt. EMAS-vaatimusten mukaan ympäristökatselmuksessa tunnistetaan organisaation toiminnan, tuotteiden ja palveluiden välilliset ja välittömät ympäristönäkökohdat eli organisaation on ymmärrettävä, kuinka se on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, tunnistetaan ne ympäristönäkökohdat, joita voidaan hallita tai joihin voidaan vaikuttaa, määritellään merkittävimmät ympäristönäkökohdat jokaisen tunnistetun ympäristönäkökohdan suhteellisen ympäristövaikutuksen perusteella, luodaan menettely, jolla tiedot ympäristönäkökohdista ylläpidetään. Ympäristönäkökohdan ja vaikutuksen erottamiseksi voidaan käyttää syy - seuraus -vaikutukseen perustuvaa muistisääntöä: Ympäristönäkökohta on syy eli näkökohta aiheuttaa muutoksen ympäristöön ympäristövaikutus on seuraus Esimerkiksi ilmaston lämpeneminen on ympäristömuutos eli ympäristövaikutus. Fossiilisten polttoaineiden polttaminen (eli organisaation toiminta), mistä aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, on yksi syy ilmaston lämpenemiseen eli hiilidioksidipäästöt polttamistoiminnoista ovat fossiilisia polttoaineita käyttävän organisaation ympäristönäkökohtia. EMAS suosittelee ympäristönäkökohtien tunnistamiseen ja arvioimiseen seuraavia neljää vaihetta: valitaan toiminto, tuote tai palvelu, joka on riittävän suuri, jotta järkevä tarkastelu on mahdollista, ja riittävän pieni, jotta se on käsitettävissä, tunnistetaan tuon toiminnon, tuotteen tai palvelun välilliset ja välittömät ympäristönäkökohdat eli määritellään, kuinka kyseinen toiminto, tuote tai palvelu on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, tunnistetaan jokaiseen näkökulmaan liittyvät todelliset ja mahdolliset sekä negatiiviset ja positiiviset ympäristövaikutukset, arvioidaan tunnistettujen ympäristövaikutusten merkittävyys eli vastataan kysymykseen Kuinka paljon haittaa vaikutus voi aiheuttaa ympäristölle? ja määritellään: - vaikutuksen suuruus, - vaikutuksen vakavuus, - aiheutumisen todennäköisyys, - vaikutuksen ajallinen kesto, - mahdolliset lakisääteiset vaatimukset, - vaikutuksen merkitys sidosryhmien kannalta, - vaikutus julkisuuskuvaan, jne. 101

Ympäristökatselmus kannattaa tehdä useamman henkilön voimin. Katselmuksen tekeminen yksin ei tuo tarvittavia tuloksia. Kannattaa myös miettiä ennen aloittamista, kuinka laaja katselmus on järkevää tehdä. Katselmuksen laajuus vaikuttaa myös katselmuksen toteuttamistapaan ja toteuttamisen vaatimaan aikaan. Katselmuksen alussa kannattaa myös selvittää, mitä tietoja jo on saatavilla. Lainsäädännön vaatimusten tarkastelu on paikallaan myös katselmusta tehtäessä. Tietoa katselmusta varten voidaan kerätä monella tavalla. Tiedonkeruutavoista on opastusta Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän kohdassa 3.2.2. Henkilöstölle on hyvä kertoa katselmuksen aloittamisesta viimeistään tässä vaiheessa: kerrotaan, mitä tehdään ja miksi tehdään. Ympäristönäkökohdat voivat olla välittömiä tai välillisiä. Oppilaitosten toiminnassa välilliset ympäristönäkökohdat voivat olla merkittävämpiä kuin välittömät. Joissakin tapauksissa voi olla vaikeaa luokitella ympäristönäkökohta välittömäksi tai välilliseksi. Tärkeintä ei kuitenkaan ole luokittelu vaan kokonaisnäkemyksen saaminen toiminnan, tuotteiden ja palvelujen merkityksestä ympäristön kannalta sekä kaikkien näkökohtien määrittely siten, että niitä voidaan hallita ympäristöjärjestelmän avulla. Välittömät ympäristönäkökohdat Välittömät ympäristönäkökohdat liittyvät niihin toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin, jotka ovat organisaation hallinnassa eli niihin voidaan puuttua ja niitä voidaan valvoa sisäistä hallintoa koskevilla päätöksillä. Välittömiä ympäristönäkökohtia voivat olla muun muassa: päästöt ilmaan, päästöt veteen, kiinteiden ja muiden jätteiden, erityisesti ongelmajätteiden, syntymisen välttäminen, niiden kierrätys, uudelleenkäyttö, kuljetus ja jätehuolto, maa-alueiden käyttö ja saastuminen, luonnonvarojen ja raaka-aineiden käyttö (mukaan luettuna energia), paikalliset kysymykset (melu, tärinä, haju, pöly, ulkonäkö, jne.), kuljetukset (tavarat, palvelut, henkilöstö), ympäristöonnettomuuksien riski sekä häiriöiden, onnettomuuksien ja mahdollisten hätätilanteiden vaikutukset ja todennäköiset vaikutukset, biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavat asiat. Välilliset ympäristönäkökohdat Oppilaitoksissa tärkeitä ovat niiden toimintaan, tuotteisiin ja palveluihin liittyvät välilliset ympäristönäkökohdat eli sellaiset ympäristönäkökohdat, jotka eivät ole täysin oppilaitosten hallinnassa. EMAS-järjestelmässä oppilaitoksen on tarkasteltava, missä määrin se voi vaikuttaa näihin näkökohtiin ja mitä se voi tehdä vaikutusten pienentämiseksi. Välillisten ympäristönäkökohtien aiheuttajia voivat olla esimerkiksi: tuotteisiin liittyvät tekijät, kuten suunnittelu, tuotekehittely, pakkaaminen, kuljetus, käyttö sekä jätteen talteenotto/jätehuolto, palvelujen valinta ja niiden koostumus, esim. kuljetukset tai ateriapalvelut, hallinnolliset ja suunnitteluun liittyvät päätökset, ja sopimuskumppaneiden, alihankkijoiden ja toimittajien ympäristönsuojelun taso ja toimintatavat. 102

Oppilaitosten osalta välillisiin ympäristönäkökohtiin kuuluvat myös opetukseen ja oppimiseen liittyvät ympäristönäkökohdat, joiden tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereillä pyritään vaikuttamaan nimenomaan opetuksen kautta tulevien aikuisten, kuluttajien ja ammateissa toimivien vastuuseen ympäristöstä. EMAS-vaatimuksissa tällaisten ympäristönäkökohtien osalta todetaan vain, että niihin tulee kiinnittää huomiota. Tältä osin Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit sekä oppilaitosten sertifiointijärjestelmään kuuluvat erilaiset työkalut toimivat hyvänä apuna välillisten ympäristönäkökohtien määrittelyssä. Opetukseen ja oppimiseen liittyvät välilliset ympäristönäkökohdat tulevatkin paremmin esille oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä kuin EMAS-asetuksessa ja ohjeissa, jotka ovat tarkoitetut kaikille organisaatioille toimialasta riippumatta. Hankintapolitiikka, investoinnit, kierrätysjärjestelmät ja sopimusasiat liittyvät oppilaitoksen ylläpitotoimintoihin. Oppilaitos ei yleensä itse hanki kaikkia käyttöönsä tulevia aineita ja tarvikkeita. Oppilaitos ei myöskään pysty vaikuttamaan aina näihin hankintoihin. Tällaisiin hankintoihin liittyviä ympäristönäkökohtia oppilaitoksen ei tarvitse ottaa huomioon EMAS-järjestelmässä. Oppilaitoksen on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että se on pyrkinyt vaikuttamaan myös näihin hankintoihin liittyviin ympäristönäkökohtiin. Tämä voi edellyttää uusien vaikuttamistapojen kehittämistä. Oppilaitos voi esimerkiksi keskustella asiasta hankinnoista vastaavan kunnan elimen kanssa ja esittää, että toimittajat ja oppilaitoksen nimissä toimivat henkilöt noudattavat oppilaitoksen ympäristöpolitiikkaa sopimuksen mukaisessa toiminnassaan. Ammatillisissa oppilaitoksissa suunnitellaan, kehitellään, valmistetaan ja kuljetetaan myös varsinaisia tuotteita ja palveluja. Ympäristövaikutusten kannalta tuotteiden tuleva käyttö on myös merkityksellinen samoin kuin niiden käytöstä poistaminen. Palveluihin, kuten ravitsemis- ja kampaamopalvelut, autonkorjaus, jne., voi liittyä myös merkittäviä ympäristönäkökohtia. EMAS-asetuksen mukaan organisaatioiden, joilla jo on sertifioitu ja säännösten perusteella viranomaistahon tunnustama ympäristöjärjestelmä, ei tarvitse tehdä muodollista ympäristökatselmusta siirtyessään EMAS-järjestelmään, jos ympäristönäkökohtien tarkastelua ja arviointia varten tarpeellinen tieto saadaan sertifioidusta ympäristöjärjestelmästä. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ei kuitenkaan ole tällainen asetuksen tarkoittama tunnustettu ympäristöjärjestelmä. Oppilaitosten ympäristösertifiointijärjestelmän mukainen alustava katselmus tuottaa kuitenkin ainakin lähes kaikki ne tiedot, joita EMAS-järjestelmä edellyttää katselmukselta. Näin ollen sen laatiminen auttaa ympäristönäkökohtien tunnistamista EMAS-järjestelmän katselmuksessa. Oppilaitoksen ympäristönäkökohtien merkittävyyden arviointi Alustavassa katselmuksessa tunnistettujen ympäristönäkökohtien perusteella määritellään ne näkökohdat, joilla on tai voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Nämä merkittäviä vaikutuksia aiheuttavat näkökohdat ovat perusta ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden asettamiselle. Tieto ympäristönäkökohdista ja erityisesti merkittävistä ympäristönäkökohdista on myös pidettävä jatkuvasti ajan tasalla. Ympäristönäkökohtien merkittävyyden arvioinnissa sovellettavat perusteet organisaatio voi määritellä itse. Arviointiperusteiden on kuitenkin oltava riittävän 103

monipuolisia, puolueettomasti tarkistettavissa, toistettavissa ja julkisesti saatavilla. Arviointiperusteiden määrittämisessä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi: sellainen ympäristön tilaa koskeva tieto, jonka avulla voidaan yksilöidä organisaation toiminnot, tuotteet ja palvelut, joihin liittyvillä ympäristönäkökohdilla voi olla ympäristövaikutuksia, raaka-aineiden ja energian käyttöä, veteen tai ilmaan joutuvia päästöjä ja jätteitä koskevat tiedot riskien kannalta, sidosryhmien näkemykset, ympäristötoiminnot, joista säädetään lainsäädännössä, ostotoiminta, tuotteiden suunnittelu, tuotekehittely, valmistus, jakelu, huolto, käyttö, uudelleenkäyttö, kierrätys ja käytöstä poistaminen, ja ympäristökustannuksiltaan ja hyödyiltään merkittävimmät toiminnat. Tärkeitä ympäristönäkökohtia priorisoitaessa voidaan käyttää apuna myös seuraavaa kolmitasoista prosessia: Täytyy tehdä: toimet, joita lainsäädäntö edellyttää, tai asiat, joihin liittyy kaikkein merkittävimpiä ympäristönäkökohtia. Tehdään: investoinnit, joilla lyhyellä aikavälillä pystytään saamaan merkittävää vähennystä päästöissä tai jotka tuovat välittömiä kustannussäästöjä. Voidaan tehdä: toimet, jotka tuottavat mitattavia ympäristö- tai taloudellisia hyötyjä, tehdään toimien täytyy tehdä ja tehdään jälkeen. Merkittävien ympäristönäkökohtien selvittämisessä voidaan käyttää apuna myös samoja keinoja ja tapoja kuin edellä kohdassa 3.3 esitetään ympäristönäkökohtien arvottamisesta ja arvottamisen toteutuksesta Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä. On kuitenkin syytä tarkistaa, että niistä käytettäväksi valittavat keinot ja tavat täyttävät EMAS-asetuksen vaatimukset. Toiminnan ympäristövaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa otetaan tarpeen mukaan huomioon tavanomaisten toimintaolosuhteiden ohella myös (toiminnan käynnistys- ja pysäytystilanteet sekä) kohtuudella ennakoitavat hätätilanteet sekä mahdollinen aikaisempi ja suunniteltu tuleva toiminta. Aikaisemman toiminnan huomioon ottaminen oppilaitoksissa liittyy tilanteisiin, joissa kiinteistössä on ollut muuta kuin oppilaitostoimintaa ja tämä toiminta on saattanut tai saattaa aiheuttaa ympäristövaikutuksia, joita oppilaitostoiminnassa ei normaalisti esiinny. Tällaiset tilanteet lienevät melko harvinaisia. Suunnitellun toiminnan osalta tärkeätä on tarkastella mahdollisia uusia opintokokonaisuuksia, joilla saattaa olla myös uudenlaisia ympäristövaikutuksia. EMAS-järjestelmässä ympäristökatselmuksesta laaditaan myös raportti, jossa kerrotaan keskeisistä löydöistä ja jokaiseen tarkasteltuun alueeseen/toimintaan liittyvät tärkeät tiedot sekä vahvuudet ja heikkoudet. Tärkeimmistä tuloksista kerrotaan myös henkilöstölle ja varsinkin niille henkilöstön jäsenille, jotka ovat osallistuneet katselmuksen toteuttamiseen. 104

Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristökriteerien täyttämiseksi vaadittavat toimenpiteet, kuten alustava katselmus ja ympäristönäkökohtien selvittäminen sekä niiden arvottaminen vastaavat melko hyvin EMAS-järjestelmän vaatimuksia tältä osin. Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä käsitellään myös alihankkijoiden ja tavarantoimittajien ympäristönsuojelun tasoon vaikuttamista. Niiden ylläpitotoimintoja koskevaan osaan on lisäksi koottu valmiiksi oppilaitoksille tyypilliset toiminnot, kuten materiaalien käyttö, jätehuolto, energian ja veden kulutus, joihin liittyy ympäristönäkökohtia. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän työkalut, kuten katselmuslistat ja itsearvioinnin kysymyslistat, auttavat myös tarpeellisten toimintojen ja niihin liittyvien näkökohtien sisällyttämisessä tarkasteluun. Toisaalta valmiiden listojen ja kriteerien käyttö johtaa siihen, että tärkeä EMAS-järjestelmään kuuluva asia jää puuttumaan: EMAS-järjestelmässä korostetaan, että on olennaisen tärkeää ymmärtää perusteellisesti, kuinka organisaation toiminnot, tuotteet ja palvelut ovat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Tämä auttaa ymmärtämään, millä organisaation ympäristönäkökohdilla on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ja kuinka oppilaitos vaikuttaa ympäristön tilaan. Ymmärtäminen myös varmistaa, että ympäristöjärjestelmän muut osat, kuten politiikka, päämäärät ja tavoitteet sekä hallintajärjestelmä, kohdistuvat niihin alueisiin, joilla on mahdollisuus saavuttaa suurimmat hyödyt. EMAS-järjestelmään siirtyvän oppilaitoksen kannattaakin käydä läpi tämä prosessi ympäristöjärjestelmän toimivuuden ja käyttökelpoisuuden varmistamiseksi sekä oman osaamisen lisäämiseksi. Ympäristönäkökohtien arviointiperusteita koskevat vaatimukset oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä ovat lievemmät kuin EMAS-järjestelmässä. Esimerkiksi arviointiperusteiden puolueeton tarkistettavuus ja julkisesti saatavilla olo puuttuvat oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän vaatimuksista. Tunnistettujen näkökulmien arvottaminen perustuu oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä suuresti oppilaitoksen henkilöstön mielipiteisiin. EMAS-järjestelmässä arvottaminen perustuu ympäristövaikutuksiin ja saataviin hyötyihin. Siirtyminen EMAS-järjestelmään edellyttää jonkin verran muutoksia oppilaitoksen käytäntöihin ja menettelyihin näiltä osin. Ympäristökatselmuksen dokumentointiin oppilaitosten on myös syytä kiinnittää huomiota, koska EMAS-järjestelmän dokumentointivaatimukset ovat vaativammat kuin oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän. Lakisääteiset ja muut vaatimukset EMAS-järjestelmässä korostetaan voimakkaasti lakisääteisten vaatimusten noudattamista. Se on yksi EMAS-asetuksen päävaatimuksista. Organisaation tulee luoda ja ylläpitää menettelytapa, jolla se tunnistaa ja saa käyttöönsä lakisääteiset ja muut sitä koskevat sitovat vaatimukset. EMAS-rekisteröidyt organisaatiot eivät täytä pelkästään nykyisiä vaatimuksia, vaan ne ennakoivat tulevia vaatimuksia ja pyrkivät siten vähimmäistasoa parempaan tasoon. Menettelytapaan on siksi sisällyttävä myös keinot, joilla organisaatio saa käyttöönsä sitä koskevan nykyisen ja tulevan lainsäädännön ja muut mahdolliset vaatimukset. Orga- 105

nisaation on pystyttävä EMAS-järjestelmässä osoittamaan, että: se on tietoinen kaikesta sitä itseään sekä sen toimintaa, tuotteita ja palveluja koskevasta ympäristölainsäädännöstä ja ymmärtää ko. lainsäädännön vaikutukset toimintaansa; se varmistaa ympäristölainsäädännön noudattamisen; ja sillä on käytössä menettelytapoja, joita noudattamalla se pystyy jatkuvasti täyttämään nämä vaatimukset. EMAS-järjestelmä helpottaa lakisääteisten vaatimusten, vapaaehtoisten sopimusten ja alakohtaisten sääntöjen noudattamista, koska se edellyttää menettelyn luomista muutosten ja kehityksen seuraamiseksi. Milloin lakisääteisiä vaatimuksia ei ole noudatettu, EMAS-asetus edellyttää korjaavia toimenpiteitä. EMAS-järjestelmä auttaa myös luomaan kiinteämmät yhteydet viranomaisiin. Ympäristölainsäädännöstä on saatavissa melko helposti tietoja: eri alojen järjestöt tiedottavat voimassa ja valmisteilla olevasta lainsäädännöstä jäsenilleen, monilta Internet-sivustoilta saa tietoa lainsäädännöstä ja tarvittaessa voi soittaa alan viranomaisille. Ympäristölainsäädäntö on saatavissa myös CD-levykkeenä ja Finlex-tietokannasta. Lainsäädännön seuraaminen ei edellytäkään omaa lakimiestä, jota monissa pienissä organisaatioissa ei edes ole. Lainsäädännön seuraamista varten luodaan EMAS-järjestelmässä menettelytapa vastuineen eli tehtävä annetaan jollekin nimetylle henkilölle. Vastuuhenkilö kerää organisaatiota koskevan lainsäädännön ja vastaa, että se lainsäädäntökokoelma pysyy ajan tasalla. Organisaatiota koskevan lainsäädännön sekä erilaisten lupien ja vastaavien noudattamisen varmistamiseksi voidaan käyttää seuraava menettelytapaa: säännöstekstiä lukemalla tunnistetaan ne vaatimukset, jotka liittyvät organisaation toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin, laaditaan luettelo, jossa yhteen sarakkeeseen kirjoitetaan säännöksen vaatimus ja toiseen sarakkeeseen samalle kohtaa menettely tai vastuu : säännösvaatimus kohdistuu tiettyyn toimintaan tai menettelyyn ja sitä suorittava henkilö vastaa säännöksen noudattamisesta. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Vaikka lainsäädännön noudattamista ja yleensäkin lainsäädännön seuraamista koskeva vaatimus sisältyy koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin, ne eivät ole niin painokkaasti esillä Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä kuin EMAS-järjestelmässä. Oppilaitoksen, joka haluaa siirtyä EMAS-järjestelmään, onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota tähän asiaan ja luotava ja ylläpidettävä menettelytavat sekä määriteltävä vastuut lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Ympäristöasioiden hallintaohjelma(t) EMAS-järjestelmässä ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden saavuttamiseksi on luotava ja ylläpidettävä ohjelma tai tarvittaessa ohjelmia. Hallintaohjelma on kokonaisvaltainen työohjelma, jossa organisaation ympäristöpolitiikka muunnetaan käytännön toimenpiteiksi. Ohjelma sitoo ympäristönsuojelun organisaation arkikäytäntöihin. Ohjelman tulee myös johtaa olemassa olevien käytäntö- 106

jen muuttamiseen, jotta sen voi katsoa toimivan jatkuvan parantamisen perustana. Ympäristöohjelmassa esitetään: vastuut päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisesta kaikille toiminnoille ja organisaatiotasoille, ja keinot ja aikataulu niiden saavuttamiseksi. Hallintaohjelmaa tulee jatkuvasti ylläpitää, täydentää ja päivittää siten, että esimerkiksi oppilaitoksessa siinä otetaan huomioon myös mahdollisten uusien hankkeiden tai muutettujen toimintojen ympäristönäkökohdat, jotta ympäristöasioiden hallinnan soveltaminen tällaisiin hankkeisiin varmistetaan. Uusi toiminto voi erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa olla alkava uusi opetusala. Ammatillisissa oppilaitoksissa toteutetaan myös monia erilaisia hankkeita, joilla voi olla erilaisia ympäristövaikutuksia ja jotka vaihtuvat vuosittain. Esimerkki muuttuneesta toiminnasta voi olla myös oppilaitoksen toiminnan siirtyminen osittain tai kokonaan uusiin tiloihin. Päämäärät ja tavoitteet Ympäristöasioiden hallintaohjelmassaan organisaatio asettaa ympäristöpäämäärät ja tavoitteet jokaiselle toiminnolleen ja organisaatiotasolleen. Ympäristöpäämäärät seuraavat ympäristöpolitiikasta ja alustavasta katselmuksesta. Päämäärät ja tavoitteet asetetaan yhdenmukaisiksi ympäristöpolitiikan kanssa ja ne sisältävät sitoutumisen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen. Päämäärien asettamisessa ja katselmoimisessa otetaan huomioon myös lakisääteiset vaatimukset, merkittävät ympäristönäkökohdat, tekniset ja teknologiset mahdollisuudet, toiminnalliset ja taloudelliset vaatimukset sekä sidosryhmien odotukset. Päämäärät ja tavoitteet myös kuvataan (kirjallisesti paperilla tai sähköisesti) ja päivitetään säännöllisesti, ja niistä tiedotetaan. Ympäristöpäämärät voivat olla: Parannustavoitteen sisältäviä päämääriä: Vähennämme syntyvän sekäjätteen määrää 10 %:lla vuoden 2003 tasosta kahden vuoden aikana. Ylläpitopäämääriä: Noudatamme kaikki nykyisiä ja tulevia VOC-päästöjä koskevia määräyksiä. Tutkimuspäämääriä: Teemme selvityksen nykyisin koko organisaatiossa käytettävien liuotteiden määrästä ja tutkimme mahdollisuutta korvata VOCpäästöjä aiheuttavat tuotteet tuotteilla, joista ei aiheudu VOC-päästöjä. VOC (volatile organic compounds), suomeksi haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän ympäristöohjelma vastaa EMAS-järjestelmän ympäristöasioiden hallintaohjelmaa. Molemmat sisältävät käytännön toimenpiteet (päämäärät ja tavoitteet), aikataulut ja vastuut ympäristönäkökohtiin liittyvien parannustoimien toteuttamiseksi ja jatkuvan parantamisen vaatimuksen täyttämiseksi. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä konkreettisia tavoitteiden saavuttamiskeinoja kutsutaan toimenpiteiksi. Jos oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän ympäristöohjelma on laadittu huolellisesti, ei EMAS-järjestelmään siirtyminen vaadi tältä osin lisätyötä. 107

Päämäärien ja tavoitteiden asettamisessa voidaan käyttää samoja menettelyjä ja tapoja kuin Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä. Ympäristönsuojelun tason indikaattorit Jotta organisaaation ympäristönsuojelun tasosta saataisiin luotettavaa tietoa, on ympäristöpäämäärien ja tavoitteiden toteutumista arvioitava ja mitattava. Arviointi- ja mittaustulokset (indikaattorit) ilmoitetaan määrällisesti, milloin se on mahdollista. Laadullisia indikaattoreita käytetään asioista, joita ei voida kvantitatiivisesti mitata. Ympäristötiedon tuottaminen on usein kallista ja aikaa vievää. Ympäristönsuojelun tason indikaattorien valinnan ja käytön tulisi siten olla kustannustehokasta ja suhteessa oppilaitoksen kokoon ja tyyppiin sekä sen tarpeisiin. Indikaattorien tulisi myös olla riittävän herkkiä, jotta niiden pohjalta saataisiin kuva merkittäviä muutoksia ympäristövaikutuksissa. Indikaattorien tulisi täyttää kaksi tarkoitusta: (1) auttaa organisaation johtoa ja (2) tuottaa tietoa sidosryhmille. Ympäristöindikaattorijärjestelmän perusperiaatteet ovat seuraavat: Indikaattorien tulee mahdollistaa vertailu ja osoittaa ympäristönsuojelun tasossa tapahtuneet muutokset. (Vertailukelpoisuus) Tasapaino ongelmallisten kysymysten ja mahdollisuuksien välillä. Indikaattorien tulee perustua samoihin kriteereihin, ja ne on mitattava vertailukelpoisten ajanjaksojen aikana tai vertailukelpoisina yksiköinä. (Jatkuvuus) Indikaattorit on ajantasaistettava riittävän usein, jotta niiden pohjalta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin. (Oikea-aikaisuus) Indikaattorien on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. (Selkeys) Ympäristönsuojelun tason arvioinnissa ja raportoinnissa käytettävät ympäristöindikaattorit määritellään tavallisesti kolmeen luokkaan: 1. Toimintojen tehokkuusindikaattorit (OPI) keskittyvät operatiivisiin näkökohtiin, kuten toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviin näkökohtiin. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi päästöihin, kierrätykseen, polttoaineiden kulutukseen ja energian käyttöön liittyvän ympäristösuorituskyvyn kuvaamisessa. 2. Johdon tehokkuusindikaattorit (MPI) kuvaavat johdon onnistumista ympäristöjohtamisessa, ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi ympäristöohjelmien, päämäärien ja tavoitteiden, koulutuksen ja kannustejärjestelmien, tarkastusten ja niiden taajuuden, hallinnon ja yhteiskuntasuhteiden tulosten ilmoittamisessa. 3. Ympäristön tilan indikaattorit (ECI) antavat tietoa oppilaitosta ympäröivän ympäristön laadusta ja paikallisen, alueellisen tai maailmanlaajuisen ympäristön tilasta. Esimerkkeinä voidaan mainita läheisen järven veden laatu, alueellinen ilman laatu, epäpuhtauspitoisuudet maaperässä. Viranomaiset mittaavat ympäristön tilaa näillä indikaattoreilla. ECI-indikaattorit liittyvät harvemmin oppilaitosten toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin, mutta julkisia ECI-indikaattoreita voidaan oppilaitoksissakin käyttää suuntaviivoina omia indikaattoreita ja päämääriä asetettaessa. Näiden kolmen ympäristöindikaattorin käytöllä organisaatio voi osoittaa, että: se ymmärtää, millaisia ympäristövaikutuksia sen toiminnoista, tuotteista ja palveluista aiheutuu (ECI), 108

se toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen ympäristövaikutuksiin liittyvien ympäristönäkökohtien hallinnan (MPI), ja ympäristönäkökohtien hallinta parantaa sen toimintoihin liittyvän ympäristönsuojelun tasoa (OPI). Ennen indikaattoreista päättämistä on hyvä vastata seuraaviin kysymyksiin: Kuvaavatko tiedot organisaation ympäristövaikutuksia? Voidaanko indikaattorien avulla asettaa määrällisiä ympäristötavoitteita? Tukeeko tieto organisaation johtamismenettelyjä? Ovatko tiedot ymmärrettäviä ilman monimutkaisia selityksiä? Voidaanko tässä muodossa esitettyä tietoa käyttää vertailuun vuodesta toiseen? Onko kutakin ympäristönäkökohtaa koskevat (lupaehdot ja muut) määräykset otettu huomioon? Voidaanko tietoja verrata samoja ympäristönäkökohtia koskeviin vertailuarvoihin? Ympäristöindikaattorien määrittelyä olisi pohdittava uudelleen, jos yhteenkin edellä olevista kysymyksistä vastataan kielteisesti. Indikaattoreita on joka tapauksessa säännöllisesti tarkasteltava, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat edelleen käyttökelpoisia ja että ne ottavat huomioon uuden tiedon tai kehityksen. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä oppilaitoksen on täytettävä Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit. Kriteerien täyttäminen osoitetaan mittaamalla erilaisia toimintaan liittyviä asioita ja tuloksia. Järjestelmän indikaattorit valitaan siten, että niiden perusteella voidaan näyttää toteen kriteerien täyttyminen. Esimerkkejä indikaattoreista löytyy itsearvioinnin kysymyslistoista sekä tämän oppaan kohdasta 3.5.2. Listojen kysymykset myös ohjaavat indikaattorien valintaa: mitä mitataan, millä mitataan ja milloin mitataan, jotta pystytään antamaan kysymyksiin sellaiset vastaukset, että niiden perusteella voidaan arvioida ympäristökriteerin täyttyminen. EMAS-järjestelmässä ei anneta valmiita ympäristövaatimuksia. Ympäristöohjelman päämäärät ja tavoitteet asetetaan tunnistettujen, merkittävien ympäristönäkökohtien ja niiden merkityksen perusteella. EMAS-järjestelmään liittyvissä ohjeissa annetaan esimerkkejä indikaattoreista. Kaikki niistä eivät kuitenkaan ole kovin tai yleisesti käyttökelpoisia oppilaitoksissa. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän mittarit ja indikaattorit vastaavat hyvin EMAS-järjestelmän vaatimuksia. 7.3.3 Ympäristöjärjestelmän toteuttaminen ja toiminnot Organisaatio ja vastuut EMAS-järjestelmässä kaikkiin ympäristöjärjestelmän sisältämiin toimintoihin ja tehtäviin liittyvät roolit, vastuut ja valtuudet määritellään sekä dokumentoidaan, ja niistä tiedotetaan ympäristöasioiden hallinnan tehokkuuden varmistamiseksi. Johdon tehtävän on ohjata tarvittavat resurssit, kuten henkilöstöresurssit, erikoistaidot, teknologia ja taloudelliset resurssit, ympäristöjärjestelmän toteuttamiseen ja valvomiseen. 109

Ylin johto nimittää erityisen johdon edustajan tai edustajia, ja määrittelee tämän tai näiden roolit, vastuut ja valtuudet. Johdon edustajien tehtävinä on: varmistaa, että ympäristöjärjestelmävaatimukset asetetaan, toteutetaan ja ylläpidetään, ja raportoida tuloksista (ympäristöjärjestelmän suorituskyvystä) ylimmälle johdolle katselmusta varten ja ympäristöjärjestelmän kehittämisen perustaksi. Jotta ympäristöjärjestelmä toimisi hyvin kaikkien osallisten kannalta, on tärkeätä tietää kuka tekee mitä, miten, milloin ja millä valtuuksilla. Siksi EMAS-järjestelmässä tehtävät delegoidaan ja vastuut annetaan nimetyille henkilöille. Näin jokainen tietää, mitä hänen ja muiden kuuluu tehdä. Vastuut annetaan kirjallisina ja vahvistettuina. Lisäksi pidetään tärkeänä, että ympäristöjärjestelmästä vastaamaan ja sitä johtamaan nimetään selkeästi yksi henkilö. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä esitetään vaatimus ympäristötyön vastuunjaosta ja ohjeista. Johdon edellytetään tukevan ympäristötyötä muun muassa luomalla edellytyksiä ( antamalla resurssit ). Ympäristökriteerit eivät edellytä johdon edustajaa eivätkä yhden henkilön nimeämistä ympäristöjärjestelmän vastuu- ja johtotehtävään. Päävastuullisen henkilön nimeämistä kuitenkin suositellaan ja käytännössä tehtävä yleensä annetaankin yhdelle nimetylle henkilölle. EMAS-järjestelmään siirtyminen edellyttää oppilaitoksen ympäristötyön organisaatiorakenteen muuttamista vähän muodollisemmaksi ja täsmällisemmäksi kuin mitä oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä edellytetään. Se saattaa edellyttää myös vahvempaa vastuuhenkilöiden työn resursointia. Joustoa pienempien organisaatioiden osalta tässä suhteessa annetaan myös EMAS-järjestelmässä. Koulutus, tietoisuus ja pätevyys EMAS-asetus edellyttää, että henkilöiden, joiden tehtävät voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia, täytyy olla päteviä tehtäviinsä. Heillä on oltava soveltuva koulutus, heidät tulee olla perehdytetty ja/tai heillä tulee olla kokemusta ko. tehtävistä ja niihin liittyvistä ympäristöasioista. Myös henkilöstön koulutustarpeet tulee tunnistaa. Lisäksi tulee luoda ja ylläpitää menettelytavat, joilla kaikkien toimintojen ja organisaatiotasojen henkilöt tehdään tietoisiksi: ympäristöpolitiikan ja menettelytapojen sekä ympäristöjärjestelmän vaatimusten noudattamisen tärkeydestä, oman toimintansa todellisista ja mahdollisista merkittävistä ympäristövaikutuksista sekä parantuneen henkilökohtaisen suorituskyvyn tuomista ympäristöeduista, omasta roolistaan ja vastuustaan ympäristöpolitiikan ja menettelytapojen sekä ympäristöjärjestelmän vaatimustenmukaisuuden saavuttamisessa mukaan lukien valmius ja toiminta hätätilanteissa, sekä niistä vaaroista ja vahingoista, joita saattaa aiheutua määritellyistä toimintatavoista poikkeamisen seurauksena. 110

Henkilöstölle suunnatun ympäristöasioita koskevan tiedotuksen ja koulutuksen jatkuvuus on myös varmistettava. Perustiedot ja -koulutus annetaan kaikille työntekijöille. Johdon koulutus on myös keskeinen osa muutoksen hallintaa. Niille työntekijöille, jotka osallistuvat organisaation ympäristöasioiden hallintatoimien toteuttamiseen esimerkiksi yhteisissä työryhmissä, annetaan muita perusteellisempaa ammatillista täydennyskoulutusta. Oppilaitoksen on tärkeää varmistaa myös opetushenkilöstönsä osaaminen omaan opetusalaan liittyvissä ympäristöasioissa. Koulutuksen aihepiirejä ovat esimerkiksi EMAS-järjestelmä, ympäristöpolitiikat, hyvät toimintatavat ja viestintä. Koulutustarpeita voidaan selvittää seuraavilla kysymyksillä: Mitä osaamista henkilöstö tarvitsee? Mitä koulutusta/osaamista ja kokemusta henkilöstöllä jo on? Onko aukkoja organisaation tarvitseman osaamisen ja henkilöstön osaamisen välillä (= koulutustarpeet)? Onko käyttöön otettu uusia tai muutettuja tuotteita tai toimintaohjeita (= koulutustarpeet)? Koulutuksen päämääriä voivat olla: tiedoissa, taidoissa ja osaamisessa olevien aukkojen paikkaaminen ympäristöjärjestelmän tehokkaan toimivuuden varmistamiseksi tarvittavien tietojen hankkiminen henkilöstön käsitysten muuttaminen ympäristöjärjestelmästä ympäristöjärjestelmän käyttöönoton aiheuttaman muutoksen hallinta ja ymmärtäminen. Osa koulutuksesta voidaan toteuttaa organisaatiossa esimerkiksi työssäoppimisena. Ympäristökoulutusta on myös tarjolla monissa koulutusorganisaatioissa. Organisaatiossa voidaan käyttää hyväksi nykyisiä verkko-oppimismuotoja, jotka mahdollistavat opiskelun silloin, kun siihen aikaa löytyy ilman, että kaikkien on oltava paikalla samaan aikaan. Koulutuksen vaikutuksen arvioimiseksi on sen tuloksia arvioitava. Ainakin kahteen kysymykseen kannattaa vastata: Saavuttiko koulutus tavoitteen? Paransiko koulutus suorituskykyä? Koulutuksen arvioimista varten kannattaa myös kehittää indikaattoreita. Aina ei kannata katsoa lyhyen aikavälin tuloksia: uusien taitojen ja käyttötapojen omaksuminen vaatii harjoitusta ja aikaa. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä koulutusasiat on hajautettu useampaan kohtaan. Kriteerit edellyttävät, että henkilöstö ja oppilaat perehdytetään ympäristöohjeisiin ja toimintatapoihin sekä että koulutuksen tarvetta seurataan ja lisäkoulutuksen järjestetään tarpeen mukaan. Opettajien opetukseen liittyvän ympäristöosaamisen edellytetään olevan riittävää ja ajantasaista, ja heidän edellytetään hallitsevan oman oppiaineensa keskeiset ympäristöasiat. Täydennyskoulutustarve edellytetään selvitettäväksi ja koulutusta järjestettäväksi tarpeen mukaan. Ylläpitotoimintojen osalta edellytetään myös henkilöstön ja oppilaiden opastamista ja perehdyttämistä. jatkuu... 111

Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän vaatimukset koskien koulutusta, tietoisuutta ja pätevyyttä vastaavat EMAS-järjestelmän vaatimuksia. Tältä osin EMAS-järjestelmään siirtyminen ei aiheuta lisätoimenpiteitä. Koulutusrekisterien ja tiedostojen laatimisen ja ylläpidon osalta sen sijaan on syytä tarkistaa, täyttääkö oppilaitoksen asiakirjojen ja tiedostojen hallinta EMAS-vaatimukset. Valmius ja toimiminen hätätilanteissa EMAS-järjestelmässä edellytetään menettelytavat mahdollisten onnettomuus- ja hätätilanteiden tunnistamiseksi ja niissä toimimiseksi sekä niihin mahdollisesti liittyvien ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Valmiusmenettelyt ja toimintasuunnitelmat, erityisesti onnettomuus- ja hätätilanteen jälkeen, tulee myös katselmoida ja tarvittaessa päivittää. Menettelytapoja tulee myös testata säännöllisesti, milloin se on käytännössä mahdollista. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden mahdolliset vaaratekijät ja onnettomuus- ja hätätilanteisiin liittyvät turvallisuus- ja ympäristöriskit on tunnistettava. Vaaratilanteiden ehkäisemiseksi edellytetään tehtäväksi tarvittavat toimenpiteet. Toimintatavat ja vastuut tulee suunnitella ja kirjata. Toimintaohjeiden edellytetään myös olevan kaikkien saatavilla ja niistä on tiedotettava henkilöstölle ja oppilaille. Onnettomuusharjoituksiakin edellytetään suunniteltaviksi ja toteutettaviksi. Tältä osin oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän vastaa hyvin EMAS-järjestelmän vaatimuksia oppilaitoksissa. Lisätoimenpiteitä ei tarvita EMAS-järjestelmään siirryttäessä. 7.3.4 Tarkastukset ja korjaavat toimenpiteet Tarkkailu ja mittaukset EMAS-järjestelmässä tulee luoda ja ylläpitää dokumentoidut menettelytavat säännöllisille tarkkailuille ja mittauksille. Menettelyillä tarkkaillaan ja mitataan niiden toimintojen ominaisuuksia, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Menettelyihin kuuluu myös sellaisten tietojen tallennus, joilla jäljitetään toimintojen suorituskyky, asiaankuuluvat toimintojen ohjaukset ja yhdenmukaisuus organisaation ympäristöpäämäärien ja tavoitteiden kanssa. Dokumentoitu menettelytapa vaaditaan myös ympäristölainsäädännön ja määräystenmukaisuuden säännölliseen arviointiin. Mahdollisesti tarvittavaa valvontavälineistöä täytyy kalibroida ja huoltaa. Huolloista ja kalibroinneista säilytetään tarvittavat kirjalliset tiedot laadittujen menettelytapojen mukaisesti. 112

Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereissä säännöllisiä tarkkailuja ja mittauksia esitetään vain ylläpitotoimintojen osalta (materiaalien kulutuksen, jätemäärien, vedenkulutuksen, sekä energiankulutuksen seuranta). Yleisenä vaatimuksena annetaan kriteerien kohdassa 1.1, että ympäristöasioiden tilaa arvioidaan säännöllisesti mittareiden avulla. EMAS-järjestelmän tarkkailu ja mittaukset edellyttävät säännöllistä seurantaa kaikille niille oppilaitoksen toiminnoille, joihin voi liittyä merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lisätyötä siirryttäessä EMAS-järjestelmään tulee myös siinä, että tarkkailuille ja mittauksille on laadittava menettelytavat ja kaikki tulokset tulee dokumentoida. Ympäristölainsäädännön ja määräystenmukaisuus vaatii myös säännöllisen arvioinnin. Ympäristöjärjestelmän auditoinnit Ympäristöjärjestelmän säännöllistä auditointia varten edellytetään EMAS-järjestelmässä laadittaviksi ja ylläpidettäviksi ohjelma(t) ja menettelytavat. Sisäisillä auditoinneilla varmistetaan, että toiminnassa noudatetaan määriteltyjä menettelyjä. Ympäristöauditoinnissa myös arvioidaan saavutettua ympäristönsuojelun tasoa. Lisäksi auditoinnissa voidaan havaita menettelyihin liittyviä ongelmia sekä mahdollisuuksia kehittämiseen. Auditointi voidaan tehdä itse tai se voidaan teettää. Auditointia suorittavien henkilöiden on kuitenkin aina oltava tarpeeksi riippumattomia auditoitavasta toiminnosta puolueettoman näkemyksen muodostamiseksi. Auditoijalla on myös oltava asianmukaiset tiedot auditoitavista aloista ja aihealueista sekä tiedot ja kokemus asian kannalta merkittävistä ympäristöön, hallintamenetelmiin, tekniikkaan ja lainsäädäntöön liittyvistä asioista sekä riittävä auditointitekniikkaan liittyvä koulutus ja pätevyys asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. Oppilaitoksen ylimmän johdon on tuettava auditointia. Erityisesti pienissä organisaatioissa on edullista, jos auditoinnin voisi suorittaa omat työntekijät. Hyvin pienissä organisaatioissa, kuten esimerkiksi 1-2 opettajan kouluissa, omaan henkilöstöön kuuluvia ei kuitenkaan pidetä riittävän riippumattomina. Ulkopuolisina auditoijina voidaan tällöin käyttää esimerkiksi toisen oppilaitoksen työntekijöitä tai konsultteja. Ympäristötodentajan kanssa kannattaa myös neuvotella mahdollisuudesta hyväksyä: oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän auditoijien suorittama auditointi, auditoinnin sekä johdon katselmuksen yhdistäminen, mikä säästää aikaa ja kustannuksia. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifikaatin ylläpito edellyttää vuosittaista toiminnan arviointia, joka toteutetaan kriteereissä esitettyjen vaatimusten sekä erillisten työkalujen ja ohjeiden mukaisesti. Oppilaitos voi käyttää arvioinnin menetelmänä itsearviointia, EMAS-asetuksen tarkoittamaa sisäistä auditointia tai mahdollisesti jotain muuta arvioinnin tapaa. jatkuu... 113

Merkittävä ero oppilaitosten ympäristösertifioinnin ja EMAS-järjestelmän välillä on se, että EMAS edellyttää auditoijien riippumattomuutta arvioitavasta toiminnosta. Suuremmissa oppilaitoksissa voi olla mahdollista, että omat työntekijät katsotaan riittävän riippumattomiksi silloin, kun he eivät auditoi omaan toimintaansa liittyviä asioita. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin itsearvioinnissa myös oman toiminnan arviointi on mahdollista. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-järjestelmään siirtyvän oppilaitoksen on luotava EMAS-asetuksen mukaiset menettelyt auditointien toteuttamista varten. Auditointien suunnittelu, toteuttaminen ja dokumentointi ovat EMAS-järjestelmässä huomattavasti raskaampia kuin Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä. Auditointiohjelma EMAS-järjestelmässä auditointiohjelma aikatauluineen perustuu auditoitavien toimintojen tärkeyteen ympäristön kannalta ja edellisten auditointien tuloksiin. Siinä määritellään kunkin auditoinnin tai auditointijakson tavoitteet sekä kunkin toiminnan auditointitaajuus. Tavoitteisiin kuuluu käytössä olevien hallintajärjestelmien arviointi ja sen arviointi, ovatko ne organisaation ympäristöpolitiikan ja -ohjelman mukaisia. Auditointiin käytettävien voimavarojen ja ajan tulee olla oikeassa suhteessa auditoinnin laajuuteen ja tavoitteisiin. Auditoinnissa: määritellään, onko ympäristöjärjestelmä - ympäristöasioiden hallintaan suunniteltujen järjestelyjen mukainen ja sisältyykö tähän järjestelyjen mukaisuuteen EMAS-järjestelmän vaatimukset, ja - toteutettu ja ylläpidetty kunnolla, sekä hankitaan johdolle tietoa. Ennen auditoinnin suorittamista määritellään: auditoinnin soveltamisala, kuten käsitellyt aihealueet ja auditoitavat toiminnot, ajanjakso, miltä ajalta toimintoja auditoidaan, auditointimenetelmät ja huomioon otettava ympäristökriteerit, auditointien toteuttamista ja tulosten raportointia koskevat vastuut ja vaatimukset. Eri toimintoja koskevien sisäisten auditointijaksojen pituudet voivat vaihdella toiminnan ympäristövaikutusten merkittävyyden mukaan. Auditointijakson pituus on kuitenkin aina enintään kolme vuotta. Tänä aikana käydään läpi kaikki toiminnot. Pienemmissä organisaatioissa voi olla mahdollista auditoida kaikki toiminnot kerralla. Auditointijakso on tällöin kahden auditoinnin välinen ajanjakso. 114

Yksittäisen toiminnan auditointitaajuus vaihtelee seuraavien seikkojen perusteella: toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus, toiminnan ympäristövaikutusten merkittävyys, edellisissä auditoinneissa havaittujen ongelmien tärkeys ja kiireellisyys, ympäristöongelmien tausta. Jokainen auditointi suunnitellaan ja valmistellaan sen varmistamiseksi, että: auditointia varten on osoitettu tarvittavat voimavarat, jokainen auditointiin osallistuva henkilö - mukaan lukien auditoijat, johto ja henkilöstö - ymmärtää tehtävänsä ja velvollisuutensa. Valmisteluun sisältyy tutustuminen organisaation toimintaan ja käytössä olevaan ympäristöjärjestelmään sekä edellisten auditointilöydösten ja johtopäätösten läpikäyminen. Auditointimenettelyyn kuuluu erityisesti seuraavat vaiheet: ympäristöhallintajärjestelmien hahmottaminen, ympäristöhallintajärjestelmien vahvuuksien ja heikkouksien arviointi, merkityksellisten tietojen kerääminen, auditointilöydösten arviointi, auditoinnin johtopäätösten valmistelu, auditointilöydöksistä ja johtopäätöksistä annettava selvitys. Auditoinnissa käytettäviä toimia ovat esimerkiksi: keskustelut henkilöstön kanssa, toimintaolosuhteiden ja laitteiden tarkastaminen, sekä arkistojen, kirjallisten menettelyjen ja muiden asian kannalta olennaisten asiakirjojen tarkastaminen. Auditoija laatii auditoinnista kirjallisen selvityksen ja toimittaa sen organisaation ylimmälle johdolle. Auditointilöydökset ja johtopäätökset käsitellään kunkin auditoinnin ja auditointijakson lopussa. Kirjallisen auditointikertomuksessa: kuvataan auditoinnin laajuus, annetaan johdolle tietoa siitä, miten organisaation ympäristöpolitiikkaa noudatetaan ja miten organisaatio on edistynyt ympäristötoimissaan, annetaan johdolle tietoa ympäristövaikutusten tarkkailujärjestelyjen tehokkuudesta ja luotettavuudesta, osoitetaan tarvittaessa, minkälaiset korjaavat toimenpiteet ovat tarpeen. Auditointimenettelyn päätteeksi laaditaan ja toteutetaan tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä koskeva suunnitelma, joka takaa auditoinnin tulosten seurannan. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä EMAS-järjestelmän auditointiohjelmaa vastaa itsearvioinnin tavoitteiden asettelu ja rajaus, suunnitelman laatiminen ja arviointitietojen kokoaminen, arvioinnin organisointi sekä arviointi ja johtopäätösten tekeminen. Sisällöllisesti ja vaatimustasoiltaan järjestelmät vastaavat tältä osin toisiaan. jatkuu... 115

Auditoinnin toteuttajien riippumattomuuden osalta oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä ei ole yhtä vaativa kuin EMAS-järjestelmä. Auditointi on lisäksi muodollisesti itsearviointia täsmällisempi. Itsearvioinnin tavoitteena on Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien täyttämisen todentaminen. EMAS-auditoinnissa tarkastellaan ympäristöpolitiikan toteutumista ja edistymistä ympäristötoimissa ja korostetaan itse ympäristöjärjestelmän toimivuuden selvittämistä sekä tiedon hankintaa johdolle. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-järjestelmään siirtyvän oppilaitokselle aiheutuu muutoksia jatkuvan ja säännöllisen arvioinnin järjestämisessä. Poikkeamat sekä korjaavat ja ehkäisevät toimenpiteet EMAS-järjestelmässä on myös luotava ja ylläpidettävä menettelytavat poikkeamien käsittelemistä ja tutkimista, aiheutuneiden vaikutusten lieventämistä sekä korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden käynnistämistä ja toteuttamista varten tarvittavien vastuiden ja valtuuksien määrittelemiseksi. Ehkäisevät tai korjaavat toimenpiteet tulee suhteuttaa ongelmien suuruuteen ja aiheutuneeseen ympäristövaikutukseen. Korjaavista ja ehkäisevistä toimenpiteistä aiheutuneet muutokset menettelytapoihin kirjataan ja otetaan käyttöön. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä eikä ympäristökriteereissä käsitellä poikkeamia sekä korjaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä juuri lainkaan. Niistä on maininta vain ylläpitotoimintoihin kuuluvissa veden ja energian kulutusta koskevissa kriteereissä. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-järjestelmään siirtyvän oppilaitoksen tuleekin luoda vaadittavat menettelyt rekisteröitymisvaatimusten täyttämiseksi. 7.3.5 Johdon katselmus Organisaation ylimmän johdon täytyy itse määritteleminsä aikavälein toteuttaa ympäristöjärjestelmän katselmus varmistaakseen sen jatkuva soveltuvuus, riittävyys ja tehokkuus. Arvioinnin tekemiseksi on kerättävä tarpeellinen tieto. Tiedon keruun tulee sisältyä katselmusmenettelyyn. Johdon katselmus myös dokumentoidaan. Johdon katselmuksen tuloksista selviää politiikan, päämäärien ja muiden ympäristöjärjestelmän rakenneosien mahdolliset muutostarpeet, joiden määrittelyssä otetaan huomioon ympäristöjärjestelmän auditointitulokset, muuttuvat olosuhteet ja sitoutuminen jatkuvaan parantamiseen. 116

Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: EMAS-järjestelmän johdon katselmus voidaan rinnastaa Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien kohtaan 1.9 Toiminnan arviointi ja kehittäminen. Siinä edellytetään, että johto arvioi ympäristöohjelman toteutumista, ohjeiden ja vastuunjaon toimivuutta sekä ympäristöasioiden huomioimista opetuksessa ja ylläpitotoiminnoissa. EMAS-järjestelmässä johdon katselmukselta edellytetään määritellympää menettelyä kuin ympäristökriteereissä. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-järjestelmään siirtyvän oppilaitoksen onkin kiinnitettävä enemmän huomiota johdon katselmuksen osalta muodollisuuksiin, järjestelmällisyyteen ja tarkempaan dokumentointiin. 7.4 Ympäristöselonteko 7.4.1 Johdanto EMAS-järjestelmässä rekisteröity organisaatio julkaisee ympäristöjärjestelmän tuottaman tiedon pohjalta ympäristöselonteon. Ympäristöselonteon tarkoituksena on antaa asiakkaille, kansalaisille ja muille sidosryhmille tietoa organisaation ympäristövaikutuksista ja ympäristönsuojelun tasosta sekä ympäristönsuojelun tason jatkuvasta parantamisesta. Ympäristöselonteossa kerrotaan myös sidosryhmävuoropuhelusta ja sen tuloksista. Ympäristöä koskevat tiedot esitetään selonteossa selkeästi ja johdonmukaisesti. Kun organisaatio rekisteröityy ensimmäisen kerran EMAS-rekisteriin, toimittaa se myös ensimmäisen ympäristöselontekonsa. Tämän jälkeen organisaatio vahvistuttaa ja julkaisee päivitetyn selonteon korkeintaan joka kolmas vuosi. Välivuosina organisaatio päivittää ja vahvistuttaa selonteon muuttuneet tiedot, kuten numerotiedot päästöistä ja jätteistä sekä asetetuista tavoitteista. Selonteon ei tarvitse olla ulkoasultaan näyttävä julkaisu. Se voidaan julkaista esimerkiksi omilla nettisivuilla. Sen on myös oltava saatavissa paperiversiona, esimerkiksi www-sivuilta tulostettuna, jotta nekin henkilöt, joilla ei ole pääsyä Internetiin, voivat tutustua selonteon sisältämiin tietoihin. Näin esimerkiksi rekisteröityvä oppilaitos välttyy kalliin, kiiltäväkantisen selonteon painatuskustannuksilta. EMAS-järjestelmästä ei tässäkään mielessä ole tarkoitus aiheutua tarpeetonta työtä ja lisäkustannuksia pienille organisaatioille. Tärkeintä selonteossa ja sen julkaisemisessa on, että siinä annetaan sidosryhmille avoimesti ja selkeästi tiedot organisaation ympäristötoimista ja niiden tuloksista. Julkisen ympäristöselonteon avulla organisaatio voi tiedottaa toimintansa ympäristötoimien tuloksista ja tehostamisesta. Oppilaitos voi käyttää selontekoa myös julkisuuskuvan kohentamiseen oppilaiden ja heidän vanhempiensa, asiakkaiden, toimittajien, välittömän ympäristön sekä hankkijoiden ja työntekijöiden silmissä. 117

7.4.2 Ympäristöselonteon sisältö Ympäristöselontekoa suunniteltaessa ja laadittaessa otetaan huomioon sidosryhmien tiedontarpeet. EMAS-selonteon ei tarvitse olla pitkä eikä perinpohjainen asiakirja. Lyhyt selkeästi laadittu selonteko välittää lukijalle kaikki tarpeelliset tiedot varsinkin pienten organisaatioiden osalta. Selonteon rakenteen ja esitettävien asioiden järjestyksen voi päättää itse, kunhan kaikki vaadittavat tiedot esitetään. Organisaatio voi kuitenkin myös laajentaa selonteon sisältöä käsittelemään esimerkiksi kestävän kehityksen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Ympäristönsuojelun tason vertailemiseksi pitkällä aikavälillä on tärkeää, että selonteossa on samantyyppistä tietoa kuin aikaisempien vuosien selonteoissa. Tällöin ympäristötoimien kehityssuunnasta saa paremman käsityksen. EMAS-järjestelmään rekisteröityvän oppilaitoksen ympäristöselonteossa esitetään ainakin seuraavat tiedot: selkeä ja yksiselitteinen kuvaus oppilaitoksesta ja yhteenveto sen toiminnasta, tuotteista ja palveluista, oppilaitoksen ympäristöpolitiikka ja lyhyt kuvaus ympäristöjärjestelmästä; kuvaus oppilaitoksen kaikista merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdista ja selitys kyseisiin näkökohtiin liittyvien vaikutusten luonteesta, kuvaus merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyvistä ympäristöpäämääristä ja tavoitteista, yhteenveto tiedoista, joissa oppilaitoksen ympäristönsuojelun tasoa (ympäristötyön tuloksia) verrataan merkittävien ympäristövaikutusten osalta asetettuihin ympäristöpäämääriin ja -tavoitteisiin. Yhteenveto voi sisältää numerotietoja päästöistä, jätteistä, raaka-aineiden, energian ja veden kulutuksesta, melusta sekä muista mahdollisista näkökohdista. Tietojen tulisi olla sellaisia, että niiden perusteella voidaan verrata tasoa edellisvuosiin nähden ympäristönsuojelun tason kehittymisen arviointia varten, muut ympäristönsuojelun tasoon liittyvät tekijät, mukaan lukien lainsäädännön vaatimusten täyttäminen merkittävien ympäristövaikutusten kannalta, ympäristötodentajan nimi ja akkreditointinumero sekä vahvistuksen päivämäärä. 118 Esimerkkejä: Selkeän kuvan antamiseksi oppilaitoksesta ja sen toiminnasta, tuotteista ja palveluista kerrotaan selonteossa oppilaitoksen sijaintipaikka ja esitellään sen toiminta, tuotteet ja palvelut. Lisäselvennykseksi voidaan esittää kartta, valokuvia ja kaavioita. Kuvauksessa mainitaan selkeästi, jos ainoastaan osa oppilaitoksesta rekisteröityy tai on rekisteröitynyt EMAS-järjestelmään. Lisäksi mainitaan ulkoistetun toiminnan osuus, esimerkiksi ruokalatoiminnot, siivous, jätehuolto. Organisaation ympäristösitoumusten esille tuomiseksi ja niiden täytäntöönpanon kuvaamiseksi ympäristöselonteossa esitellään ympäristöpolitiikka ja selostetaan lyhyesti oppilaitoksen johdon toimet politiikan täytäntöön panemiseksi. Selonteossa voi olla myös oppilaitoksen rehtorin

allekirjoittama esittelykirje. Ympäristöjärjestelmän täytäntöönpanoa voidaan selventää organisaatiokaaviolla, jossa mainitaan ympäristönsuojelusta vastaavat henkilöt. Tärkeätä on mainita myös ympäristöpolitiikassa ja ympäristöasioiden hallintajärjestelmässä edellisen mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Yleiskuvan antamiseksi oppilaitoksen keskeisistä ympäristönäkökohdista ja toiminnan, tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutuksista oppilaitos voi kuvailla merkittävien ympäristönäkökohtiensa vaikutusta ympäristöön. Se voi vaihtoehtoisesti esitellä myös erilaisia ympäristön osatekijöitä (esimerkiksi ilma, vesi, kasvit ja eläimet) ja täsmentää, mitkä ympäristönäkökohdat vaikuttavat kuhunkin osatekijään. Tiedot voidaan esittää kaavioiden sekä taulukoiden ja selityksin varustettujen kaaviokuvien avulla. Tärkeimpänä tavoitteena on saada lukija ymmärtämään organisaation toiminnan ja sen mahdollisten huomattavien ympäristövaikutusten väliset yhteydet. Myös onnettomuuksien ja ympäristövahinkojen korvausvastuun vaikutukset on ilmoitettava. Lisäksi saattaa olla aiheellista mainita aikaisempien toimien vaikutuksesta mahdollisesti aiheutuva korvausvastuu. Kuvaus merkittäviin ympäristönäkökohtiin ja -vaikutuksiin liittyvistä ympäristöpäämääristä ja tavoitteista tarkoittaa niiden toimien esittelemistä, joita oppilaitos suunnittelee ympäristönsuojelun tason parantamiseksi. Oppilaitoksen ympäristöohjelma tavoitteineen auttaa lukijaa ymmärtämään sellaista oppilaitoksen toimintaa, jolla parannetaan ympäristönsuojelun tasoa. Oppilaitoksen olisi pystyttävä osoittamaan selkeä yhteys tärkeimpinä pitämiensä osa-alueiden ja niihin kohdistuvien parannustoimenpiteiden välillä. Apuna voidaan käyttää taulukkoa, johon sisältyy päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiselle asetettu määräaika. Selonteossa esitetään yhteenveto oppilaitoksen ympäristötyön tuloksista kertovista tiedoista ja verrataan näitä tietoja asetettuihin päämääriin ja tavoitteisiin. Yhteenvetoon voi sisältyä numerotietoja päästöistä, jätteistä, raaka-aineiden, energian ja veden kulutuksesta, melusta sekä muista näkökohdista. Jos tiedot on kerätty useista eri lähteistä ympäristöjärjestelmässä, varmistetaan, että keräysmenetelmä on riittävän tarkka ja että ympäristötodentajat voivat tarkastaa ja todentaa kyseisen menetelmän. Tiedot ilmoitetaan yhtenäisessä muodossa, jotta vertailu edellisvuosiin on mahdollista. Kaikkia päämääriä ja tavoitteita ei ehkä pystytä saavuttamaan asetetussa määräajassa etenkään silloin, kun asetetut päämäärät ovat haasteellisia. Tällöin ympäristöselontekoon liitetään selvitys syistä, miksi tavoitteita ei ole saavutettu. Ympäristötyön tulosten esittämisessä: käytetään ympäristönsuojelun tasoa kuvaavia indikaattoreita, joiden avulla voidaan lisätä tietojen selkeyttä, avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, selvitetään tämänhetkisen suojelun tason saavuttamiseksi toteutetut toimet, selvitetään, miten suojelun taso vastaa päämääriä ja tavoitteita, lainsäädännön vaatimuksia sekä kansallisia ja mahdollisia alakohtaisia ympäristötavoitteita, selvitetään tiedonhankinta ja käsittelykeinot, 119

selvitetään, mitä edellisinä vuosina on onnistuttu asetettujen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa, jotta saataisiin kokonaiskuva organisaation ympäristönsuojelun tasosta, esitetään tavoitteiden saavuttamisen epäonnistumiseen liittyvät syyt, mainitaan tiedot, jotka eivät ole käytettävissä (esimerkiksi mittauksia ei ole suoritettu, raja-arvot eivät ole käytössä). Ympäristöselonteossa esitetään myös tarvittaessa tiedot siitä, miten oppilaitoksen ympäristönsuojelun taso täyttää lainsäädännössä asetetut ympäristövaikutuksia koskevat vaatimukset. Tällöin ilmoitetaan saavutettu ympäristönsuojelun taso vaadittuun lakisääteiseen tasoon nähden. Oppilaitos voi antaa myös muita tietoja, esimerkiksi yksityiskohtaiset tiedot ympäristönsuojelun tason parantamiseksi toteutetuista investoinneista ja yhteistyöhankkeista sekä sidosryhmien välisen vuoropuhelun edistämiseksi toteutetuista toimista. Oppilaitokset voivat tarvittaessa antaa selvityksen myös käytössä olevista turvasuunnitelmista. Ympäristöselonteossa annetaan tietoja myös ympäristöselonteon todentajasta ja todentamisajankohdasta, kuten ympäristötodentajan nimi ja akkreditointinumero sekä vahvistuksen päivämäärä. Tiedot voidaan antaa muodollisena lausuntona, josta käy ilmi todentajan selonteon vahvistamiseksi toteuttamat toimet. Eri sidosryhmillä voi olla myös erilaisia tiedontarpeita. Oppilaitoksen osalta esimerkiksi: Paikallisyhteisön erityisiä mielenkiinnon aiheita saattavat olla esimerkiksi oppilaitoksen osallistuminen paikallisiin ympäristöhankkeisiin ja lähiruoan käytön edistäminen. Asiakkaat, kuten oppilaat ja oppilaitoksen ylläpitäjä sekä ammatillisissa oppilaitoksissa ulkopuoliset toimeksiantajat/tilaajat, voivat olla kiinnostuneita opetukseen ja oppimiseen, oppilaitoksen hallintoon ja ylläpitotoimintaan sekä tuotteisiin ja palveluihin liittyvistä ympäristötoimista ja tuloksista. Henkilöstön mielenkiinnon kohteita saattavat olla: - ympäristön tilan ja työolojen keskinäinen suhde sekä onnettomuudet ja häiriöt ja näiden tilanteiden hoitaminen; - oppilaitoksen omaa ympäristöalan koulutusta sekä henkilöstön koulutusta koskevat suunnitelmat ja koulutuksen toteutusmahdollisuudet; - ympäristöasioiden hallintajärjestelmän täytäntöönpano. 7.4.3 Tietojen vahvistuttaminen ja julkaiseminen Ensimmäisen EMAS-rekisteröinnin yhteydessä organisaatio antaa ympäristöselontekonsa ympäristötodentajan vahvistettavaksi. Vahvistamisen jälkeen selonteko toimitetaan toimivaltaiselle elimelle (SYKE) ja asetetaan julkisesti saataville. Selonteko saatetaan vuosittain ajan tasalle, ja ympäristötodentaja vahvistaa niin ikään vuosittain muutokset. Ajantasaistusten määräajoista voi poiketa tietyissä, erikseen määritellyissä tapauksissa. Vahvistamisen jälkeen tieto muutoksista toimitetaan myös toimivaltaiselle elimelle ja julkistetaan. 120

Ympäristöselonteon on siis oltava julkisesti saatavilla. Oppilaitoksen on pystyttävä osoittamaan ympäristötodentajalle, että kuka tahansa oppilaitoksen ympäristönsuojelun tasosta kiinnostunut voi saada helposti ja vapaasti selonteon käyttöönsä. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä ei edellytetä julkista ympäristöraportointia. Kun oppilaitos siirtyy sertifioinnin järjestelmästä EMASjärjestelmään, selonteon laatiminen on uusi, aika vaativa tehtävä. Selonteon sisältämien tietojen vahvistuttaminen ja ylläpitäminen vaativat omat vakiintuneet menettelytapansa. Muistettava on myös selonteon päivittäminen ja päivitysten vahvistuttaminen ja julkaiseminen. 7.5 Todennus Organisaatio, joka haluaa rekisteröityä EMAS-järjestelmään, on yhteydessä ympäristötodentajaan, joka todentaa ja vahvistaa, että organisaation ympäristöjärjestelmä ja ympäristöselonteko täyttävät EMAS-asetuksen vaatimukset. Todentajan täytyy olla riippumaton todentamisen kohteena olevasta organisaatiosta. Kaikki EU:n alueella akkreditoidut ympäristötodentajat voivat toimia myös Suomessa. Suomessa akkreditoituja EMAS-todentajia ovat SFS-Inspecta Sertifiointi Oy ja DNV Certification Oy/Ab. Todentaja laatii yhteistyössä organisaation kanssa ohjelman, jolla varmistetaan, että kaikki EMAS-rekisteröinnin edellytykset todennetaan enintään 36 kuukauden välein. Vaatimuksella pyritään vakuuttamaan organisaation hallinto ja sidosryhmät siitä, että organisaation ympäristöpolitiikka, ympäristöjärjestelmä, menettelyt, tiedot, tietojen arvioiminen ja valvonta ovat EMAS-asetuksen vaatimusten mukaisia. Todentaminen voidaan tehdä useammassa osassa kuitenkin niin, että koko organisaation toiminta tulee todennettua enintään kolmen vuoden pituisen ajanjakson kuluessa. Esimerkiksi isoissa oppilaitoksissa voitaisiin siis todentaa vuosittain kolmasosa toiminnasta. Pienissä oppilaitoksissa todentaminen on käytännöllisintä tehdä todentajan yhden käynnin aikana. Todentamisohjelma laaditaan ja siitä sovitaan vasta sen jälkeen, kun ympäristöselonteko on kaikilta osin todennettu ja vahvistettu. Laatiessaan EMAS-rekisteriin hakeutuvan oppilaitoksen todentamisohjelmaa todentaja tarkastelee: oppilaitoksen sisäisen auditointiohjelman (mukaan luettuna sisäisten auditointien taajuus) uskottavuutta ja luottamusta siihen, ympäristöjärjestelmän monipuolisuutta, ympäristöpolitiikkaa, oppilaitoksen toiminnan, tuotteiden ja palvelujen laajuutta, valikoimaa ja luonnetta, sellaisten oppilaitokseen liittyvien välittömien ja välillisten ympäristönäkökohtien merkitystä, jotka ovat sen hallinnassa tai joihin sillä voidaan odottaa olevan vaikutusvaltaa, 121

tietojen hallinta- ja hakujärjestelmän vakuuttavuutta ympäristöselonteossa esitettyjen tietojen osalta, ympäristöongelmien taustaa, ympäristösäädöksillä säänneltyjen toimintojen määrää, aiempien todentamistoimien tuloksia, sitä, miten oppilaitos on aiemmin noudattanut EMASjärjestelmän vaatimuksia. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä ulkoisen arvioijan tulee arvioida, täyttääkö oppilaitos Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerien vaatimukset. EMAS-järjestelmän todennusta sertifioinnin järjestelmässä ei ole. Todentaminen on laajempi toimenpide kuin ulkoinen arviointi. Sekä todentaminen että ulkoinen arviointi on suoritettava enintään kolmen vuoden välein. Todentaminen on myös kalliimpi toimenpide kuin ulkoinen arviointi. On selvää, että oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMASjärjestelmään siirtyvälle oppilaitokselle aiheutuu todentamisen osalta paljon lisätyötä ja kustannuksia. Todennus voi olla myös liian raskas ainakin pienemmille kouluille. 7.6 Rekisteröinti EMAS-rekisteröintiä haetaan Suomessa Suomen ympäristökeskukselta (SYKE). SYKE rekisteröi organisaation ja ilmoittaa rekisteröinnistä Euroopan komission ylläpitämään EMAS-rekisteriin. Rekisteröity organisaatio saa rekisterinumeron, EMAS-sertifikaatin ja EMAS-logon käyttöoikeuden. Rekisteröity organisaatio huolehtii, että sen vahvistettu ympäristöselonteko julkaistaan ja on sidosryhmien saatavilla. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: EMAS-järjestelmässä organisaatio hakee rekisteröintiä Suomen ympäristökeskukselta, joka ilmoittaa organisaation Euroopan komission ylläpitämään EMAS-rekisteriin. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä taas oppilaitos hakee sertifiointia OKKA-säätiöltä, joka ylläpitää rekisteriä sertifioiduista oppilaitoksista. Oppilaitoksen kannalta rekisteröinnin ja sertifioinnin hakeminen ovat toimenpiteinä lähellä toisiaan, joten siirtyminen järjestelmästä toiseen ei muodostu vaikeaksi. 7.7 EMAS-logo EMAS-logon tarkoituksena on tiedottaa siitä, että logoa käyttävä organisaatio: luo ja toteuttaa ympäristöjärjestelmiä ja on sitoutunut parantamaan ympäristönsuojelun tasoa ja huolehtimaan asianmukaisesti ympäristönäkö- 122

kohtiin liittyvistä kysymyksistä, arvioi järjestelmien tehokkuutta järjestelmällisesti, puolueettomasti ja määräajoin, jakaa luotettavaa ja uskottavaa tietoa ympäristönsuojelun tasosta ja ylläpitää avointa vuoropuhelua yleisön ja muiden sidosryhmien kanssa, sekä, edistää henkilöstön aktiivista osallistumista ja asianmukaista koulutusta noudattaen samalla asiaankuuluvan ympäristölainsäädännön vaatimuksia. EMAS-logon kanssa voi esittää vahvistetusta ympäristöselonteosta peräisin olevia tietoja. Tietojen on oltava viimeisestä vahvistetusta ympäristöselonteosta. Ympäristötodentajan on erikseen oltava vahvistettava nämä tiedot ja todettava, että ne ovat: tarkkoja ja totuudenmukaisia; perusteltuja ja todennettavissa; asian kannalta olennaisia ja oikeassa asiayhteydessä; kuvaavia organisaation ympäristönsuojelun yleisen tason kannalta; sellaisia, että niiden tulkitseminen väärin ei ole todennäköistä; merkittäviä yleisen ympäristövaikutuksen kannalta. Aikaa, vaivaa ja kustannuksia säästyy, jos EMAS-logon kanssa käytettävät tiedot voidaan määritellä etukäteen ja vahvistaa samanaikaisesti ympäristöselonteon kanssa. Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifikaatin käyttöön ei liity ympäristötietojen käyttäminen sertifiointilogon kanssa. EMAS-järjestelmään siirtyvälle oppilaitokselle tämä on siis uusi mahdollisuus, joka tosin vaatii myös joitakin toimenpiteitä. 7.8 Jatkotoimenpiteet Jotta organisaatio voisi pysyä EMAS-järjestelmässä, sen on: huolehdittava ympäristö- ja auditointiohjelman todentamisesta vaatimusten mukaisesti, ja toimitettava vuosittain ympäristöselontekonsa vahvistetut, tarvittavat ajantasaistukset toimivaltaiselle toimielimelle ja asetettava ne julkisesti saataville. Yleisen ohjeen mukaan ympäristöselonteossa esitettävät tiedot on saatettava ajan tasalle vuosittain, ja muutokset on vahvistettava. Kustannustehokkaampi ja muutenkin parempi käytäntö on, että ympäristöselonteon vahvistaminen sisällytetään osaksi jatkuvan todentamisen ohjelmaa. Ympäristöselonteossa esitettyjen tietojen ajan tasalle saattaminen ei edellytä uuden selonteon julkaisemista vuosittain. Uusista vahvistetuista tiedoista voidaan esimerkiksi laatia erillinen irrallinen ympäristöselonteko tai sisällyttää tiedot tilinpäätökseen (painetussa muodossa tai Internet-sivuilla). Pienten organisaatioiden on mahdollista harventaa tietojen päivittämis- ja vahvistamisväliä esimerkiksi silloin, kun ympäristöjärjestelmässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ympäristöselonteko on saatettava ajan tasalle tällöinkin enintään 36 kuukauden välein. 123

Oppilaitosten ympäristösertifikaatista EMAS-rekisteröintiin: Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä edellytetään jatkotoimenpiteitä sertifikaatin pitämiseksi. Järjestelmän sääntöjen mukaan sertifikaattia ei kuitenkaan peruuteta kolmivuotiskauden aikana. Siirryttäessä oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-järjestelmään aiheutuu oppilaitokselle jatkotoimenpiteiden osalta lisätyötä. Muodollisuuksiin, menettelyihin, auditointeihin, selonteon ajantasaistamiseen ja ajantasaistettujen tietojen vahvistamiseen ja julkaisemiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota kaikkien vaatimusten täyttämiseksi. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä on tietoisesti sovittu kevyemmistä, oppilaitoksille paremmin soveltuvista menettelyistä. 7.9 Yhteenveto Tärkeimmät lisävaatimukset siirryttäessä Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä EMAS-järjestelmään ovat: Ympäristötyön resursointi, erityisesti henkilöresurssit, on EMAS-järjestelmässä pystyttävä osoittamaan selkeästi. Menettely ulkoisten sidosryhmien tiedustelujen vastaanottamiseen, dokumentointiin ja niihin vastaamiseen samoin kuin ulkoinen tiedottaminen merkittävistä ympäristönäkökohdista eivät sisälly oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmään. Ympäristöjärjestelmän kokonaisuus on EMAS-järjestelmässä dokumentoitava kattavammin ja tarkemmin kuin oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä. EMAS-järjestelmässä myös tarkkailun ja mittausten menettelytapojen ja tulosten dokumentointivaatimukset ovat tiukemmat. Dokumentoitu menettely vaaditaan EMAS-järjestelmässä myös lainsäädännön ja määräystenmukaisuuden arviointiin. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä lainsäädännön vaatimukset ovat EMASvaatimuksia vastaavat, mutta menettelyjen osalta vaatimukset ovat lievemmät. Menettelyt asiakirjojen ja tiedostojen hallintaan ovat EMAS-järjestelmässä vaativammat kuin oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmässä. Menettelytavat poikkeamille sekä korjaaville ja ehkäiseville toimenpiteille puuttuvat oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmästä. Menettelyt sisäisten auditointien ja johdon katselmusten toteuttamiseen eivät sisälly oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmään. Ympäristöselonteon laatiminen kuuluu vain EMAS-järjestelmään. EMAS-todennus ja rekisteröinti ovat vain EMAS-järjestelmään kuuluvia toimia. 124

KÄSITTEITÄ EMAS-asetuksen käsitteet esitetään lihavoituina ja niiden selityksen normaalilla tekstityypillä. Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmän käsitteet esitetään sisennettyinä ja lihavoituina ja kursivoituina ja niiden selitykset kursiivilla. organisaatiolla tarkoitetaan julkista tai yksityistä yritystä, yhtiötä, viranomaista tai laitosta tai sen osaa tai yhdistelmää, jolla on omat toiminnot ja hallinto, riippumatta siitä, onko sillä oikeushenkilöllisyyttä. toimipaikalla tarkoitetaan sellaista tietyssä maantieteellisessä paikassa sijaitsevaa maa-aluetta, joka on toimintaa harjoittavan tai tuotteita tai palveluja tarjoavan organisaation hallinnassa. Tämä käsittää kokonaisuudessaan infrastruktuurin, laitteet ja materiaalit. yksiköllä tarkoitetaan toimipaikkaa tai toimipaikan osayksikköä, organisaatiota tai organisaation osaa tai ryhmää, joka haluaa rekisteröityä yhdellä rekisterinumerolla. ympäristöpolitiikalla tarkoitetaan organisaation ympäristöä koskevia yleistavoitteita ja toimintaperiaatteita ja kaikkien ympäristölainsäädännössä asetettujen asiaankuuluvien vaatimusten noudattamista sekä sitoutumista ympäristösuojelun tason jatkuvaan parantamiseen; ympäristöpolitiikkaan sisältyy tavoitteiden ja päämäärien asettaminen ja tarkistaminen. ympäristönsuojelun tason jatkuvalla parantamisella tarkoitetaan organisaation kannalta merkittävien ympäristönäkökohtien hallintaan liittyvän ympäristöjärjestelmän mitattavissa olevien tulosten tehostamista vuosi vuodelta organisaation ympäristöpolitiikan, -tavoitteiden ja päämäärien pohjalta; tuloksia ei ole tarpeen tehostaa kaikilla toiminta-aloilla samanaikaisesti. ympäristönsuojelun tasolla tarkoitetaan organisaation ympäristönäkökohtien hallinnan tuloksia. pilaamisen ehkäisemisellä tarkoitetaan sellaisten prosessien, käytäntöjen, materiaalien tai tuotteiden käyttämistä, joilla pilaamista voidaan välttää, vähentää tai hallita ja joihin voi sisältyä kierrätystä, käsittelyä, prosessimuutoksia, valvontamekanismeja, resurssien tehokasta käyttöä ja materiaalien korvaamista. ympäristökatselmuksella tarkoitetaan alustavaa laajaa selvitystä organisaation toimintaan liittyvistä ympäristökysymyksistä, ympäristövaikutuksista ja ympäristönsuojelun tasosta. Ympäristökatselmuksen/ympäristökartoituksen tavoitteena on käydä läpi oppilaitoksen toiminnot kokonaan tai osittain ja tunnistaa niihin liittyvät ympäristönäkökohdat ja kehittämistarpeet. Kattava ympäristökatselmus sisältää mm. seuraavat toiminnot: oppilaitoksen johtaminen ja toiminnan suunnittelu, opetus ja ylläpitotoiminnot (hankinnat ja materiaalien käyttö, energian ja veden kulutus, jätehuolto, ruokalan toiminnot, kuljetukset, jne.). 125

ympäristönäkökohdalla tarkoitetaan organisaation toimintojen, tuotteiden tai palvelujen osaa, joka voi olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa; merkittävä ympäristönäkökohta on sellainen, jolla on tai voi olla merkittävä ympäristövaikutus. 126 Ympäristönäkökohta : Jos jollakin oppilaitoksen toiminnolla on tai voi olla vaikutuksia ympäristöön, kysymyksessä on ympäristönäkökohta. Ympäristönäkökohtia ovat esimerkiksi paperin, valaistuksen, lämmityksen tai ilmastoinnin energian kulutus, jätteen lajittelu ja ympäristöasioiden sisällyttäminen opetukseen. ympäristövaikutuksella tarkoitetaan mitä tahansa ympäristössä tapahtuvaa haitallista tai hyödyllistä muutosta, joka on kokonaan tai osittain organisaation toimintojen, tuotteiden tai palvelujen seurausta. Ympäristövaikutus on hyödyllinen tai haitallinen muutos luonnossa, joka on kokonaan tai osittain seurausta oppilaitoksen toiminnoista. Oppilaitoksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia voivat olla esim. energian kulutuksesta ja tuotannosta syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus ilmaston lämpenemiseen tai sekajätteen tuottamisesta aiheutuva kaatopaikkojen täyttyminen. Myönteinen vaikutus voi syntyä onnistuneen ympäristökasvatuksen kautta oppilaiden vastuullisista valinnoista omassa elämässään. ympäristöohjelmalla tarkoitetaan kuvausta toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä (tehtävät ja keinot), joilla pyritään saavuttamaan ympäristötavoitteet ja päämäärät, sekä ympäristöpäämäärien ja tavoitteiden toteuttamiselle asetetuista määräajoista. Ympäristöohjelma sisältää oppilaitoksen ympäristötavoitteet ja suunnitelman niiden toteuttamiseksi. Ympäristötavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti (vuosittain) ja ohjelmaa päivitetään esille nousseiden parannustarpeiden ja kehittämisideoiden pohjalta. ympäristöpäämäärällä tarkoitetaan ympäristöpolitiikkaan perustuvaa, organisaation itselleen asettamaa yleisluontoista ympäristöpyrkimystä, joka on mitattavissa, jos se on käytännössä mahdollista. ympäristötavoitteella tarkoitetaan ympäristöpäämääriin perustuvaa, organisaatioon tai sen osiin sovellettavaa yksityiskohtaista tulosvaatimusta, joka on tarpeen asettaa ja täyttää kyseisten päämäärien saavuttamiseksi ja joka on mitattavissa, jos se on käytännössä mahdollista. Ympäristötavoite on määrällinen tai laadullinen tavoite, jonka oppilaitos on asettanut itselleen haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi tai myönteisten vaikutusten vahvistamiseksi. Esimerkkejä ympäristötavoitteista: kaatopaikalle menevän sekajätteen määrä vähenee 10 prosentilla seuraavan lukuvuoden aikana; kaikkien oppiaineiden opetukseen on sisällytetty ympäristöasiat vuoden 2003 loppuun mennessä. ympäristöjärjestelmällä tarkoitetaan sitä yleisen hallintajärjestelmän osaa, johon kuuluvat organisaatiorakenne, suunnittelutoiminnot, tehtävät, käytännöt, menettelyt, prosessit ja voimavarat, joita tarvitaan ympäristöpolitiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon, tarkistamiseen ja ylläpitämiseen.

Ympäristöjärjestelmä on ympäristöasioiden jatkuvaan parantamiseen tähtäävä prosessi, joka sisältää kehittämistarpeiden tunnistamisen, tavoitteiden asettamisen, toiminnan ohjauksen sekä seurannan ja arvioinnin. Ympäristöohjelma on osa ympäristöjärjestelmää. Ohjelman lisäksi ympäristöjärjestelmään kuuluvat mm. tarvittavat ohjeet, sisäinen ja ulkoinen viestintä, henkilöstön ja oppilaiden koulutus, yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa sekä säännöllinen toiminnan arviointi ja kehittäminen. ympäristöauditoinnilla tarkoitetaan hallinnon apuvälinettä, johon sisältyy järjestelmällinen, dokumentoitu, säännöllinen ja puolueeton arviointi organisaation, hallintajärjestelmän ja ympäristönsuojeluprosessien tehokkuudesta ja jonka tarkoituksena on: a. helpottaa sellaisten käytäntöjen hallintaa, jotka saattavat vaikuttaa ympäristöön b. arvioida organisaation ympäristöpolitiikan sekä ympäristöpäämäärien ja tavoitteiden noudattamista. Ympäristöjärjestelmän seuranta ja arviointi on tärkeää, jotta oppilaitoksen ympäristötyötä voitaisiin kehittää. Seurannalla tarkoitetaan laadullisen ja määrällisen tiedon keräämistä tärkeimmistä ympäristöön vaikuttavista toiminnoista (esim. energian kulutus, sekajätteen määrä, toteutuneen ympäristökoulutuksen tai teematapahtumien määrä). Ympäristöjärjestelmän arviointi pitää sisällään mm. ympäristötavoitteiden toteutumisen ja eri toimintoihin liittyvän suoritustason arvioinnin (opetus, ylläpitotoiminnot). Tämän lisäksi tarkastellaan ympäristöohjeiden, vastuunjaon ja viestinnän toimivuutta sekä koulutustarpeita. Arviointi voidaan toteuttaa esimerkiksi itsearvioinnin tai sisäisen auditoinnin periaatteella. Itsearviointi ja sisäinen auditointi : Tässä julkaisussa itsearvioinnilla tarkoitetaan oppilaitoksen itsensä tekemää, koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin perustuvaa arviointia, jossa oppilaitoksen eri henkilöstöryhmät ja oppilaat arvioivat ympäristöasioiden toteutumista oman työnsä, oppimisen ja koko oppilaitoksen kannalta. Itsearviointiin liittyvät oman työn ja toiminnan arviointi sekä arviointitiedon käsittely ja kehittämiskohteiden tunnistaminen yhteisesti. Arvioinnin keskeisenä tavoitteena on siirtää tietoa yli oppiaine- ja henkilöstöryhmien rajojen. Itsearvioinnin toteutuksen tueksi on saatavissa ohjeet ja kysymyslista. Sisäinen auditointi on vaihtoehto itsearvioinnin toteuttamiselle. Auditoinnin erona itsearviointiin on se, että kukaan ei arvioi omaa työtään. Auditointi soveltuu parhaiten suuremmille oppilaitoksille, joissa on erillisiä osastoja tai toimipisteitä. Tällöin eri osastojen henkilöstö voi auditoida toisiaan. Näin saadaan siirrettyä tietoa ja hyviä käytäntöjä osastojen välillä. auditointijaksolla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana kaikki organisaation toiminnot auditoidaan. auditoijalla tarkoitetaan organisaation henkilöstöön kuuluvaa tai sen ulkopuolista henkilöä tai ryhmää, joka toimii organisaation ylimmän johdon nimissä, 127

jolla on yksilönä tai ryhmänä asianmukaiset tiedot auditoitavista aloista ja aihealueista sekä tiedot ja kokemus asian kannalta merkittävistä ympäristöön, hallintamenetelmiin, tekniikkaan ja lainsäädäntöön liittyvistä asioista ja lisäksi riittävä auditointitekniikkaan liittyvä koulutus ja pätevyys, ja joka on riittävän riippumaton auditoitavasta toiminnasta voidakseen antaa puolueettoman mielipiteen. ympäristöselonteolla tarkoitetaan yksityiskohtaisia tietoja organisaatiosta ja sen tuotteista ja palveluista, ympäristöpolitiikasta ja ympäristöjärjestelmästä, ympäristönäkökohdista sekä niihin liittyvistä ympäristöpäämääristä ja tavoitteista, ympäristönsuojelun tasosta sekä muista mahdollisista ympäristönsuojelun tasoon liittyvistä seikoista, ja ympäristötodentajasta EMAS-asetuksen liitteessä III esitetyn mukaisesti. sidosryhmällä tarkoitetaan henkilöä tai ryhmää, viranomaiset mukaan lukien, joita organisaation ympäristötoimet koskevat tai joihin ne vaikuttavat. ympäristötodentajalla tarkoitetaan henkilöä tai organisaatiota, joka on riippumaton todentamisen kohteena olevasta organisaatiosta ja joka on akkreditoitu EMAS-asetuksen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti. akkreditointijärjestelmällä tarkoitetaan ympäristötodentajien akkreditointi- ja valvontajärjestelmää, jota johtaa jäsenvaltion nimeämä tai perustama puolueeton laitos tai organisaatio (akkreditointielin), jolla on riittävät voimavarat ja toimintavaltuudet ja jonka käytettävissä on asianmukaisia menettelyjä niiden toimintojen suorittamista varten, jotka kyseiselle järjestelmälle on tässä asetuksessa määritelty. organisaatiolla tarkoitetaan julkista tai yksityistä yritystä, yhtiötä, viranomaista tai laitosta, tai sen osaa tai yhdistelmää, jolla on omat toiminnot ja hallinto, riippumatta siitä, onko sillä oikeushenkilöllisyyttä. toimipaikalla tarkoitetaan sellaista tietyssä maantieteellisessä paikassa sijaitsevaa maa-aluetta, joka on toimintaa harjoittavan tai palveluja tarjoavan organisaation hallinnassa. Tämä käsittää kokonaisuudessaan infrastruktuurin, laitteet ja materiaalit. toimivaltaisella toimielimellä tarkoitetaan jäsenvaltioiden nimeämiä kansallisia, alueellisia tai paikallisia toimielimiä, jotka suorittavat tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä. 128 EMAS - asetus ja ISO 14001 standardi Euroopan unionin EMAS-asetus ja kansainvälinen ISO 14 001 -standardi sisältävät vaatimukset organisaatioiden ympäristöasioiden hallinnasta ja parantamisesta. Niitä voivat soveltaa erilaiset organisaatiot, myös julkishallinto. Asetuksen tai standardin käyttö on vapaaehtoista. EMAS-järjestelmä muodostuu ISO 14 001 -standardin mukaisesta ympäristöjärjestelmästä sekä ympäristöselonteosta. Ympäristöjärjestelmä voidaan sertifioida ulkoisen auditoinnin perusteella. Ympäristöjärjestelmän sertifiointi Sertifioinnilla tarkoitetaan menettelyä, jolla riippumaton toimielin (serti-

fiointielin) antaa kirjallisen vakuutuksen siitä, että ympäristöjärjestelmä on määriteltyjen vaatimusten mukainen (esim. EMAS, ISO 14 001 tai Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit). Vaatimusten mukaisuuden todentaminen perustuu ulkoiseen arviointiin. Koulujen ja oppilaitoksen ympäristösertifioinnissa sertifiointielimenä toimii OKKA-säätiö. EMAS-ohjeissa tarkoitetaan: Todentamisella arviointia (auditointia), jonka ympäristötodentaja suorittaa taatakseen, että organisaation ympäristöpolitiikka, ympäristöjärjestelmä ja auditointimenettely ovat EMAS-asetuksen vaatimusten mukaisia. Todentaminen on toteutettava tekemällä käyntejä kyseessä olevaan organisaatioon, tarkastelemalla asiakirjoja/arkistoja ja haastattelemalla henkilöstöä. Vahvistamisella arviointia, jonka ympäristötodentaja suorittaa tarkistaakseen, että organisaation ympäristöselonteossa esitetyt tiedot ovat luotettavia, uskottavia ja totuudenmukaisia sekä EMAS-asetuksen liitteessä esitettyjen vaatimusten mukaisia. 129

Opas oppilaitosten ympäristösertifiointiin Koulujen ja oppilaitosten tärkeänä tehtävänä on tukea oppilaiden kasvua ympäristöstään vastuuta kantaviksi kansalaisiksi ja ammattitaitoisiksi ihmisiksi, jotka osaavat ottaa huomioon kestävän kehityksen näkökulmat sekä omassa elämässään että työssään. Oppilaitosten kasvatustyön tueksi ja kannusteiksi on luotu ympäristökriteerit ja -sertifiointijärjestelmä Euroopan Yhteisön Life-rahoitusta ja ympäristöministeriön tukea saaneessa Envedu -hankkeessa. Opas oppilaitosten ympäristösertifiointiin on kirja kouluille ja oppilaitoksille, jotka haluavat kehittää ympäristötyötään. Oppaassa esitellään Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit, ja annetaan ohjeet oppilaitoksen ympäristöjärjestelmän rakentamiseen, itsearviointiin, sertifikaatin hakemiseen ja EMAS -rekisteröintiin. Oppaasta löytyy eväitä niin opettajille, oppilaitosten johdolle kuin muullekin henkilöstölle. Envedu -hankkeen yhteistyötahoja ovat olleet Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, OKKA-säätiö, Opetushallitus, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus, Oulun yliopisto, Joensuun yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos ja Osuuskunta Eco-One. OPAS OPPILAITOSTEN YMPÄRISTÖSERTIFIOINTIIN ISBN 952-5508-07-2