TERAPEUTTINEN KÄSITYÖ

TERAPEUTTINEN KÄSITYÖ Tiina Kivistö Turun yliopisto Asklepios-ohjelma Lopputyö Kevät 2009

SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. TERAPEUTTISET TEKNIIKAT 2 3. ELÄMÄNHALLINTAA KÄSITÖIDEN AVULLA 4 4. ÄLYKÄS KÄSI 5 5. ILOA JA YHDESSÄOLOA 6 6. HYÖDYSTÄ TERAPIAA 8 7. LOPUKSI 9 LÄHTEET

1. JOHDANTO Valitsin Asklepios-ohjelman lopputyön aiheeksi terapeuttisen käsityön. Ajattelin jo syksyllä, että aihe liittyisi jollain tavalla kädentaitoihin, koska olen itse aikaisemmalta ammatiltani ohjaustoiminnan artesaani ja harrastan monenlaisia käsitöitä. Käsityöt liittyvät kiinteänä osana arkeeni, neulon ja virkkaan televisiota katsellessani ja usein luennoillakin. Talven aikana kävin joskus avoimessa savipajassa tekemässä savitöitä, ja huomasin, miten oloni oli sen jälkeen aina hyvin rentoutunut ja seestynyt, vaikka olin ollut keskittyneenä intensiivisesti työskentelyyn useamman tunnin ajan. Voimakas hyvän olon tunne jatkui ainakin koko illan. Tämän kokemuksen jälkeen kiinnitin joskus muulloinkin huomiota siihen, miten stressi tai kiukku saattoi purkautua kun olin neulonut hetken aikaa. Aloin miettiä, olisiko muillakin samoja kokemuksia kädentaidoista. Tästä sain ajatuksen valita aiheekseni käsityön terapeuttisuuden, ja hankkia työhön aineistoa kyselyn muodossa. Levitin kyselyä Facebook-yhteisössä noin kymmenelle kavereilleni, sellaisille joilla ajattelin olevan jotain sanottavaa asiasta. Lisäksi laitoin kyselyn Novitaklubin keskustelupalstalle eli Neulomoon. Kyselyssä kysyin kolmea kysymystä; onko vastaajan mielestä käsityö terapeuttista, millaisissa tilanteissa vastaaja on hyödyntänyt käsityön terapeuttisuutta ja harrastaako vastaaja käsitöitä muuten kuin terapeuttisessa mielessä ja eroavatko tällöin käytetyt tekniikat tai materiaalit terapiakäsitöistä. Lisäksi pyysin vastaajia kertomaan, jos heillä on jotain muuta sanottavaa aiheesta. Tarkensin kyselyssä tarkoittavani terapeuttisuudella keinoja, joilla ihminen voi itse vaikuttaa omaan mielialaansa, hyvinvointiinsa tai terveyteensä. Sain kyselyyni yhteensä seitsemän vastausta, kolme Facebook-yhteisön kautta, ja neljä Novitaklubin kautta. Vastaajien ikä vaihteli 26 vuodesta 54 vuoteen. Vastaajien ammatit eivät painottuneet erityisesti millekään tietylle alalle. Vastaajista viisi oli naisia ja kaksi miehiä. Kyselyyni innostuivat vastaamaan lähinnä sellaiset ihmiset, jotka harrastavat käsitöitä, ja yhtä vastaajaa lukuun ottamatta he pitivätkin käsitöitä terapeuttisena. Kyselyvastausten pituus oli sivusta kahteen, ja kaikki vastaajat olivat vastanneet kaikkiin kolmeen kysymykseen. Osa vastaajista kertoi myös muuta aiheeseen liittyvää. 1

Muina lähteinä käytin pääasiallisesti Sinikka Pölläsen artikkeleita Käsityö terapiana ja terapeuttisena toimintana, sekä Elämä ilman käsitöitä mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hyvinvoinnin tukena. Lisäksi sain aineistoa muun muassa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Turun kauppakorkeakoulun Tutu-julkaisusta Taitoyhteiskunta osallistumisen edistäjänä. 2. TERAPEUTTISET TEKNIIKAT Pöllänen (2008) määrittelee artikkelissaan käsityöterapian ja käsityön terapeuttisuuden. Käsityöterapian tarkoituksena on hoitaa, lievittää ongelmia ja parantaa. Terapiaksi käsityö voidaan määritellä, jos siihen kuuluu tietoista ja systemaattista interventioiden sarjaa, jonka tavoitteena on potilaan elämään liittyvä terapeuttinen muutos. Käsityötä voidaan kuitenkin hyödyntää ilman että kyseessä on käsityöterapia. Terapeuttisuus voi olla sellaista sairaanhoidollista, opetuksellista ja kasvatuksellista toimintaa, joka lisää kasvua, terveyttä ja hyvinvointia. Se vahvistaa yksilön olemassaoloa ja minuuden rakentumista, sekä edistää itsensä ilmaisua ja psyykkistä terveyttä. Käsityötä onkin käytetty muun muassa eri tavoin psykoterapia-asiakkaiden kuntoutuksen tukena, vammaisten toimintaterapiana tai itsehoidollisena harrastuksena yksin tai ryhmässä. Tässä työssä keskityn lähinnä käsityön terapeuttisuuteen itsehoidollisena harrastuksena. Itsehoidollisessa terapeuttisessa käsityössä voidaan kehollisen kanavan kautta esimerkiksi purkaa aggressioita tai rauhoittaa mieltä rutiininomaisen tekemisen avulla. Silloin aivoilla on aikaa ajatella ja jäsennellä asioita. (Pöllänen 2008.) Kehollisuudessa ahdistus voidaan työntää kehoon, mutta ei oireiksi vaan toiminnaksi (Pöllänen 2006, 73). Kehollisuuteen viitataan myös kyselyvastauksissani. Kaksi vastaajaa kertoivat matonkutomisesta. Kiukku on helppo purkaa maton kutomiseen, ja kiukku oikein antaa potkua siihen. Yksi vastaaja myös hiukan vitsikkäästi piti kiukun purkamista kutomiseen hyvänä keinona, jolloin ei tarvitse turvautua perheväkivaltaan tai astiaston uusimiseen. Vastaaja käytti kutomista edelleen kiukun purkamiseen aikuisenakin. Toinen vastaaja taas kertoi rauhoittaneensa itseään maton kutomisella kiukunpuuskista teini-ikäisenä. Siinä sai paukuttaa itsensä väsyksiin, ja alkuperäinen kiukun aihe yleensä unohtui. Nykyisin en enää tarvitse niin radikaaleja terapiakeinoja. (N 32, äidinkielenopettaja) 2

Rutiininomaisen tekemisen rauhoittavasta vaikutuksesta kertoo iso osa vastaajista. Tällaisiksi rauhoittaviksi käsityömuodoiksi, joissa on tasainen ja rauhoittava liike, mainitaan muun muassa neulominen, virkkaaminen ja käsinompelu. Monen vastaajan mielestä terapiakäsityön pitää ollakin tarpeeksi helppo, jotta ei tarvitse esimerkiksi laskea kokoaikaa mallista, vaan ajatus saa juosta omia polkujaan. Käsitöiden terapiatyöt ovat enemmän ainakin neuloessa tai kutoessa sellaista perushuttua, joka ei vaadi hirveästi energiaa, vaan työ edistyy ilman suurta seuraamista ja ajatustyötä. Kovin vaikeat kuvioinnit ja erityistekniikat neuleessa tai kudonnassa eivät mielestäni ole niin terapeuttisia, kun niihin pitää olla koko ajan niin skarppina. (N 47, erityisnuorisotyöntekijä) Monesti tulee tehtyä pientä piperrystä, ahdistuneena tai kun mieli juoksee liian lujaa, koska saa rauhassa keskittyä yhteen kohtaan (esim. käsinompelu, koska sitä voidaan tehdä pitkiäkin aikoja samassa paikassa mukavasti istuen ja pieneen alueeseen keskittyen). (M 29, opiskelija) Käsityön tekemisen kokemusten positiivisuus tai negatiivuus liittyvät käsityön vaikeusasteeseen (Luutonen 2002, 12). Esimerkiksi ristipistotyöt ja ompelu nähtiin sellaisina tekniikoina, joilla ei ole terapeuttista vaikutusta. Ristipistotyöt nähtiin liian vaikeina, niitä tehdessä ei voi ajatella muuta. Ompelussa taas on paljon erilaisia vaiheita, jolloin tekeminen keskeytyy usein. Eräs vastaaja tiivistää asian hyvin, että terapeuttista on sellainen tekeminen, mikä itseä kiinnostaa ja missä on hyvä. En voisi koskaan kuvitella saavani terapeuttista tukea askareesta, johon sisältyy neuloja, kaavoja, sakset, nykertämistä ja pitkää keskittymistä, koska olen sellaisissa huono. (N 26, kurssisihteeri) Silti osa vastaajista mainitsee myös sen, että uuden tekniikan opettelu tai keskittyminen työhön niin, ettei voi ajatella mitään muuta, voi myös olla terapiaa. Usein käsitöissä halutaan oppia uutta ja kehittää taitoja. Käsityöntekijä voi pyrkiä ottamaan vastaan yhä vaativampia haasteita ja näin saattaakin kokea haasteiden parissa elämänsä kohokohtia. (Luutonen 2002, 13) 3

Koruihin keskittyminen ja niiden opettelu vei surkeita ajatuksia pois esim. kun oli surua ja sopeutumisvaihe ikääntyvän äidin sairastuttua Alzheimerin tautiin. Voi uppoutua mutkikkaisiin tekeleisiin, jos tahtoo hengähdystauon kipeistä ajatuksista! (N 46, diakonissa) 3. ELÄMÄNHALLINTAA KÄSITÖIDEN AVULLA Elämänhallinta on psyykkistä hyvinvointia ja mielen tasapainoa. Hyvä elämänhallinta auttaa erilaisissa siirtymissä ja ongelmatilanteiden ja vastoinkäymisten ratkaisemisessa. Se tarkoittaa, että ihmisellä on keinoja kohdata näitä tilanteita ja ehkäistä niihin liittyviä ahdistavia kokemuksia. Elämänhallinta voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen elämänhallintaan. Ulkoinen tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy vaikuttamaan elämäänsä niin, ettei ulkopuolelta tulevat tekijät horjuta tasapainoa. Sisäinen elämänhallinta on sellaista, että osaa sopeutua odottamattomiin tilanteisiin ja katsoa tilanteita parhain päin. Hyvän elämänhallinnan avulla ihminen pystyy omilla voimavaroillaan käsittelemään ongelmia. Elämänhallintaan liittyy myös stressi ja stressinkäsittely. Pieni stressi on hyväksi, mutta liiallisena tai pitkittyneenä se johtaa helposti sairastumiseen tai psyykkisiin ongelmiin. (Pöllänen 2006, 66.) Pöllänen (2006, 66-67) kertoo artikkelissaan coping-prosessista. Sillä tarkoitetaan erilaisten muutostilanteiden käsittelyä ja niistä selviytymistä. Prosessissa ihminen arvioi stressaavaa tilannetta sekä omia voimavarojaan ja hallintakeinojaan. Arvioinnin perusteella ihminen pyrkii vähentämään tilanteen stressaavuutta erilaisin keinoin. Keinona voi olla esimerkiksi sosiaalisen tuen hakeminen, mutta myös mieltä rauhoittavien tai ahdistusta ja jännitystä vähentävien asioiden tekeminen. Tällaista mieltä rauhoittavaa tekemistä voi olla juuri käsitöiden tekeminen. Vastaajat kertovat käyttävänsä käsitöiden tekemistä ahdistuneisuuden purkamiseen ja stressin käsittelyyn. Eräs vastaaja kertoo kuljettavansa käsityötä mukana töissä ja neulovansa aina kun se on mahdollista. Hän siis pyrkii vähentämään tilanteen stressaavuutta mieltä rauhoittavan tekemisen avulla. Kiinnittyminen käsillä tekemiseen rauhoittaa ja auttaa jäsentämään hajanaista olotilaa (Pöllänen 2008). 4

Olen huomannut, että neulominen selvästi rauhoittaa, jos pinna on kireällä. Samoin jos tuntuu, että on hirveästi töitä ja kaikki kaatuu päälle, neulomistauko yleensä auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja oikeaan tärkeysjärjestykseen. (N 32, äidinkielenopettaja) Käsitöiden tekeminen ja niiden onnistuminen luo positiivisia mielikuvia itsestä ja asioiden kontrolloitavuudesta. Kun omat kädet ja materiaali tai tekniikka tottelevat, ihmisen hallinnantunne kasvaa. (Pöllänen 2008.) Käsityö on ollut vastaajilla apuna myös sopeutuessa uusiin elämäntilanteisiin, kuten omaan tai läheisen sairastumiseen tai läheisen kuolemaan. Astma ja keuhkoahtaumatauti, olen happirikastinhoidossa ja liikun happipullon kanssa sen mikä on välttämätöntä. Siksi käsityöt ovat minulle se henkireikä mitä minä harrastan lukemisen ja ristikoiden ohessa. (N 54, eläkeläinen) äitini kuoleman jälkeen upotin suruani tekemällä uusia mattoja Ja kun kuteissa oli vielä sekä vanhoja leikattuja että uutta kudetta, ajatus ja muistelu saivat tukea vanhoista tutuista kuoseista, ja väliin taas uutta kudetta. (N 47, erityisnuorisotyöntekijä) 4. ÄLYKÄS KÄSI Käsityön tekemisen taito ei sijaitse kädessä vaan aivoissa. Käsin tekeminen onkin aivotoimintojen hyväksikäyttöä ja kehittämistä. (Tuomikoski 1988, 34.) Eräs vastaaja pitää käsitöiden tekemistä televisiota katsellessa tai työkokouksissa hyvänä aivovoimisteluna, kun voi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Toinen vastaaja mainitsee tekevänsä käsitöitä itsensä aktivointitarkoituksessa. Joskus tarkoitus aktivoida itseään, jotta tekisi muutakin kun nukkuisi tai katsoisi televisiota. (M 27, lähihoitaja) Käden tuntoaisti on tärkeä osa käsityön tekemistä, sillä käsi on myös aistinelin. Ihmisen sormenpää välittää yhtä paljon informaatiota aivoihin kuin silmä, ja käden ja silmän välillä on aistimellinen koordinaatio. Siitä seuraa muun muassa se, että ihminen on oppinut käyttämään työkaluja ja tekemään taitoa vaativia asioita. Käsi välittää myös tuntuja, tuntuuko jokin kovalta, pehmeältä, pyöreältä tai terävältä. Käden ja ihon välittämänä 5

meille kehittyy taju laaduista ja muodoista. Tuntoaistin mukaiset laadut edustavat ihmisille myös tunneulottuvuutta, on olemassa pehmeät arvot, kovat tyypit tai terävä huomautus. Käden kosketus muodostaa ison osan ihmisen tunne-elämän perustasta. (Tuomikoski 1988, 34-35.) Käsityön tekeminen on myös multisensorista. Muun muassa omista liikkeistä, käsityön työstämisestä sekä silmin ja tuntoaistein havaitsemisesta saatava kinesteettinen, visuaalinen ja jopa auditiivinen palaute aktivoivat useiden aistien yhtäaikaista toimintaa. (Pöllänen 2008.) Multisensorisessa toiminnassa saavutetaan eri aistikanavien kautta tulevien miellyttävien aistikokemusten avulla aktivoivan toiminnan ja rentoutumisen tasapaino. Silloin löydetään suotuisa vireystila muun muassa oppimiselle, tunteille ja stressin ja paineiden vähentymiselle. (Multisensorinen toiminta verkosto.) Tuntoaistimusta, värejä ja materiaaleja pidetäänkin kyselyvastausten mukaan tärkeinä käsityön terapeuttisuudessa. Tähän liittyy myös oma kokemukseni savitöiden terapeuttisuudesta, jossa koin nimenomaan käsillä saven muotoilun olevan terapeuttista ja rentouttavaa. Eräs vastaaja kertoo, että neulonnassa ja virkkaamisessa langan on oltava helppoa ja miellyttävää käsitellä. Terapeuttisessa mielessä olen harrastanut sellaisia käsityömuotoja, joissa on selkeä ja konkreettinen näppituntuma johonkin materiaaliin (N 32, äidinkielenopettaja) Hyvä esimerkki multisensorisesta toiminnasta on kankaanpainanta, jota kaksi vastaajista kertoikin harrastavansa terapeuttisessa mielessä piristämään oloa. Jos on mieli maassa, kankaanpainanta ja värjäys ovat helpottaneet oloa: kangasväreillä on uskomaton voima saada mieli kirkkaammaksi ja helpommaksi. (N 47, erityisnuorisotyöntekijä) 5. ILOA JA YHDESSÄOLOA Käsityö voi terapeuttisuuden lisäksi olla myös virkistystoimintaa. Virkistystoimintaa ovat sellaiset toiminnat, joiden tarkoitus on lisätä elämänlaatua ja hyvinvointia esimer- 6

kiksi osallistumalla kulttuurisiin tai sosiaalisiin aktiviteetteihin tai muuten lisätä viihtymistä ja nautintoa. (Pöllänen 2008.) Usein on käsityöntekijöille on tärkeätä tavata käsityöpiirissä muita ihmisiä. Vaikka elämykset ovat yksilöllisiä, on yksilö kuitenkin samalla yhteisön jäsen. (Luutonen 2002, 12.) Eräs vastaaja kertookin, että oman sairastelun keskellä oli terapeuttista kokoontua yhdessä tekemään käsitöitä toisten naisten kanssa. Hän kertoo yhteyden olevan hoitavaa, ja samalla sai uusia tuttavuuksia ja oppi uusia tekniikoita. paikalla kerrallaan noin 12-15 naista. Keski-ikäisiä, joiden kanssa puhutaan mm. vaihdevuosivaivoista, elämän iloista ja suruista. Kepeää ja vakavaa puhetta sekä parantavaa huumoria käsitöiden lomassa, samalla syödään iltapalaa. (N 46, diakonissa) Vaikka käsityö on usein yksinäistä tekemistä, niissä voi kuvastua tekijän sosiaalinen luonne. Usein läheisille suunnitelluissa ja tehdyissä lahjoissa ei säästetä aikaa ja osaamista, ja niissä on haluttu paneutua lahjan saajan persoonaan ja mieltymykseen. (Suojanen 2002, 23.) Vastaajat kertovatkin tekevänsä käsitöitä paitsi itselle, myös perheenjäsenille ja muillekin lahjaksi. Hyvin onnistuneesta työstä tulee hyvä mieli sekä itselle että lahjan saajalle. Vanhempi tytär oli noin puoltoista vuotias ja oli jossain tapaamisessa äitinsä kanssa ja mummin neuloma mekko päällä, joku täti oli kysynyt mistä olet saanut noin nätin mekon? Pikkutyttö vastasi mummi neuloo, se on kiitosta jos mikä. (N 54, eläkeläinen) Vaikka käsityöntekijälle voi yleensä tekeminen olla tärkeämpää kuin valmis tuote, tekijä saa kuitenkin iloa myös kauniista esineistä Usein voi olla kuitenkin vaikea erottaa prosessia produktista. Käsityö on harrastajilleen luomisen iloa, ja ilo syntyykin sekä tekoprosessista saadusta nautinnosta, että tekemiseen uppoutumisesta. (Luutonen 2002, 9, 12.) Nämä asiat näkyvät vahvasti kyselyvastauksissa. Moni on kokenut iloa, kun on osannut ja saanut kaunista jälkeä ja jotain näkyvää aikaiseksi. Käsitöiden avulla vastaajat ovat löytäneet uusia puolia itsestään, ja saaneet onnistumisen kokemuksia. saa ILOITA omista aikaansaannoksistaan. Saa iloita siitä, että saa kaunista jälkeä aikaan! (N 46, diakonissa) 7

Iloa tuo myös se, että taitoja ja käsityön tekemistä arvostetaan (Luutonen 2002, 12). Oma arvostus käsitöihin on tärkeätä, mutta vastauksista löytyy muiden kiitoksista saatu ilo. lapsenlapset ovat mielissään, kun mummi neuloo: sieltä tulee aina kiitos, että olet vielä tarpeellinen. (N 54, eläkeläinen) Työn onnistuminen ja siitä saatu ilo koetaan hyvin tärkeäksi käsityön terapeuttisuuden kannalta. Eräästä vastauksesta käy ilmi, että vastaaja tietoisesti valitsee töitä, joista saa onnistumisen tunteen. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että terapeuttisuus työskentelystä jää saavuttamatta. Silloin on oltava suuret linjat kyseessä, jolloin tulee onnistumisen tunne. Eikä käy niin että tekee jotain tarkkaa joka menee pilalle ja taas on yksi asia joka ahistaa. (M 27, lähihoitaja) Terapeuttisuus tosin hälvenee, kun oma rajallisuus tulee vastaan ja ambitiot lopputuotteesta eivät kohtaa todellisuutta. (N 26, kurssisihteeri) 6. HYÖDYSTÄ TERAPIAA Käsityö voi antaa merkityksellisyyden kokemuksia ihmisille tilanteissa, joissa niitä on muuten vaikea saada, esimerkiksi kotiäideille, vanhuksille tai sairaille. Käsityössä keskitytään toimintaan ja siihen kytkeytyviin tunteisiin ja kokemuksiin. Silloin ei mietitä vammaa, sairautta, kipua tai huonommuuden tunnetta. Käsityö voikin auttaa unohtamaan kivuntunteen edes hetkeksi. (Pöllänen 2008) Eräs vastaaja kertookin, että sairastumisen jälkeen käsitöistä on tullut hänelle tärkeitä. Oman perheensä lisäksi hän tekee käsitöitä myös hyväntekeväisyyteen. On erittäin terapeuttista saada aikaan jotain mistä on hyötyä jollekkin muulle ja tuntee olevansa tarpeellinen vielä, kun ei enää jaksa tehdä mitään muita raskaampia töitä. (N 54, eläkeläinen) 8

Osa vastaajista piti myös käsitöistä saatavaa hyötyä positiivisena asiana. Lapsien ollessa pieniä, eräs vastaaja oli tehnyt heille paljon vaatteita, koska ne tulivat siten halvemmiksi. Hyödylliseksi koettiin myös tehokas ajankäyttö, kun voi tehdä käsitöitä vaikka televisiota katsellessa. Myös lahjojen teko ja uusiotuotteet nähtiin hyödyllisinä. Hyödyllistä tekemistä on myös uusiotuotteista askartelu, kuten kahvipusseista ruusuja tai pannunalusia. (N 46, diakonissa) 7. LOPUKSI Käsityötä voidaan käyttää virallisena terapiana, mutta sen terapeuttisuutta ja virkistävyyttä voidaan hyödyntää muutenkin, joko ryhmässä tai yksin harrastaen. Käsityön terapeuttisuuteen tuntuu vaikuttavan lähinnä käsityön tekijän oma mielenkiinto tekemiseen. En uskallakaan nostaa käsityötä sen terapeuttisemmaksi harrastukseksi kuin joku muu ihmiselle tärkeä tekeminen voisi olla. Käsityön terapeuttisuutta puoltaa kuitenkin muun muassa sen kehollisuus, käsityötä voi hyödyntää niin aggressioiden purkamiseen mattoja kutomalla, kuin mielen rauhoittamiseen neulomalla ja virkkaamalla. Kyselyvastausten perusteella käsityöstä on apua ainakin kiukun purkamisessa, mielen rauhoittamisessa, stressin käsittelyssä, uusiin elämäntilanteisiin sopeutumisessa ja uusiin ihmisiin tutustumisessa. Lisäksi käsityö tuottaa harrastajilleen iloa ja hyötyä, auttaa unohtamaan kivun ja on hyvää aivovoimistelua. Toivon, että olisin saanut hieman useamman vastauksen kyselyyni, mutta havaitsin, että ihmisten motivoiminen vastaamaan on vaikeaa. Facebook-yhteisössä laitoinkin vielä kyselyn vastaanottajille uuden viestin, jossa muistutin kyselystä ja pyysin vastauksia. Laitoin kyselyn Novitaklubin Neulomoon vähän myöhemmin kuin Facebook-yhteisöön, ja luulen että sen kautta olisin voinut saada enemmänkin vastauksia jos vastausaika olisi ollut pitempi. Sain kuitenkin kyselyvastauksista työhöni hyvää materiaalia, sillä saatu aineisto oli laadukasta ja ihmiset olivat paneutuneet vastaamaan kysymyksiin. Teinkin työni lähinnä vastausten perusteella siten, että etsin teoriaa sellaisista aiheista, jotka nousivat esiin vastauksista. Näin ollen aineisto rajasi työtäni automaattisesti. Muita lähteitä työhän oli aluksi vaikea löytää, mutta lopulta onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin. 9

Aihevalintaani olen tyytyväinen. Koska itse harrastan paljon käsitöitä, oli mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia käsityön terapeuttisuudesta. Vastaukset saivat minut miettimään myös omaa suhdettani käsityöhön ja sen terapeuttisuuteen. Olen tehnyt käsitöitä ajattelematta miksi niitä teen, huomaamatta että tietynlaiset käsityöt liittyvät tiettyihin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin. Kyselyvastauksia ja teoriaa lukiessani löysinkin omasta käyttäytymisestäni yhteneväisyyksiä muihin. Aikaisemmin olen ajatellut, että kun on esimerkiksi paljon opiskelutehtäviä, en tee käsityötä, jotta maltan tehdä tehtäviäni. Nyt luulen, että jatkossa voisinkin hyödyntää käsityön terapeuttisuutta myös tietoisesti, ja tehdä käsitöitä enemmän myös kiireisinä aikoina. Toki ajankäyttöön pitää löytää tasapaino, etteivät käsityöt vie mennessään. Aihe oli mielenkiintoinen ja yllättävän laaja. En ollut aikaisemmin tiennyt, että käsityötä voidaan käyttää myös virallisena terapiana. Olen kuitenkin kiinnostuneempi käsityöstä itsehoidollisena harrastuksena. Aihetta olisi mielenkiintoista tutkia laajemminkin. Tarkoituksenani on tehdä pääaineeseeni kansatieteeseen proseminaarityö aiheesta, joka liittyisi naisten arjessa tehtäviin käsitöihin. Haluaisin ottaa selvää ainakin siitä, mitä käsityö heille merkitsee, kuka heille on käsitöitä opettanut, ja kenelle he itse puolestaan ovat taitonsa siirtäneet. Proseminaarin voikin katsoa olevan eräänlainen jatkotutkimus tälle työlle. Tämän työn aihe osaltaan antoikin jonkinlaista taustatietoa tulevaan tutkimukseeni. 10

LÄHTEET Painamattomat lähteet: Kysely käsityön terapeuttisuudesta Elektroniset lähteet: Multisensorinen toiminta verkosto: Multisensorinen toiminta ja Snoezelen. [Luettu 19.5.2009] Saatavissa: http://papunet.net/multisensorinen_toiminta/. Luutonen, Marketta 2002: Käsityö koskettaa käsityön monet merkitykset. Julkaisussa Hietanen, Olli (toim.): Taitoyhteiskunta osallistumisen edistäjänä. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. [Luettu 19.5.2009] Saatavissa: http://www.tse.fi/fi/yksikot/erillislaitokset/tutu/documents/publications/tutu_2002-2.pdf. Suojanen, Ulla 2002: Mitä tarinat kertovat näyttelyn käsityötuotteista. Julkaisussa Hietanen, Olli (toim.): Taitoyhteiskunta osallistumisen edistäjänä. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu. [Luettu 19.5.2009] Saatavissa: http://www.tse.fi/fi/yksikot/erillislaitokset/tutu/documents/publications/tutu_2002-2.pdf. Pöllänen, Sinikka 2008: Käsityö terapiana ja terapeuttisena toimintana. Julkaisussa Niikko, Anneli Pellikka, Ismo & Savolainen, Erkki (toim.): Oppimista, opetusta, monitieteisyyttä kirjoituksia Kuninkaankartanonmäeltä. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. [Luettu 19.5.2009] Saatavissa: http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/monitiet/pollanen.htm Painetut lähteet: Pöllänen, Sinikka 2006: Käsityö harrastajien psyykkisen hyvinvoinnin tukena. Teoksessa Kaukinen, Leena & Collanus, Miia (toim.): Tekstejä ja kangastuksia Puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta. AKATIIMI, Tampere. Tuomikoski, Paula 1988: Käden taitojen arvostus on nousussa. Kotiteollisuus, 1/1988. 11