SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUS

MAANPUOLUSTUS HAASTATTELU Pääministeri ALEXANDER STUBB TEEMA SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUS

MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Päätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00 14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 kokosivu 1 000 ½ sivu 600 ¼ sivu 300 Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2014 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy maaliskuussa 2015. Lehden ilmoitusten tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@ gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti.

Pääkirjoitus Puolustusdiplomatiaa venäläisittäin Venäjää käsittelevissä seminaareissa kuulee tavan mukaan pessimistisiä arvioita menneisyyteen takertuvasta laskevasta suurvallasta, jolla on synkät taloudelliset ja demografiset näkymät. Kuitenkin Euroopan turvallisuuspolitiikkaa on kuluneen vuoden ajan dominoinut nimenomaan Venäjä, vaikka maailmalla olisi ihan riittävästi muitakin huolenaiheita. Venäjä on toimeenpannut uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista doktriiniaan Ukrainassa sekä esitellyt asevoimiensa reformin hedelmiä maalla, merellä ja ilmassa. Lieneekö se ollut Venäjän toimien alkuperäinen tarkoitus, mutta nyt oman alueen puolustaminen on noussut Natossakin asialistan kärkeen ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen. Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Euroopassa on myös kuultu poikkeuksellisen jämäkkää puhetta pyrkimyksistä oikaista syöksykierrettä puolustusmenoissa. Lisää tehoa pienentyneistä budjeteista haetaan tiivistämällä puolustusyhteistyötä eri kokoonpanoissa. Puolustusmenoista keskustellaan vilkkaasti Suomessakin. Samoin tiivistyvän puolustusyhteistyön avaamat uudet mahdollisuudet on noteerattu hyvinä uutisina oman puolustuksemme kehittämiselle. Puolustusvoimauudistuksen toimeenpano on edennyt loppumetreille ja sille asetetut tavoitteet saavutetaan. Tulevaisuuteen katsottaessa puolustusvoimauudistus antaa hyvän pohjan, mutta se ei yksinään riitä. Seuraava hallitus saa linjattavakseen tulevien vuosien puolustusbudjettien ohella edessä olevat mittavat strategiset puolustusmateriaalihankkeet rahoitusratkaisuineen. Siinä Suomi poikkeaa länsieurooppalaisesta valtavirrasta, että täällä Venäjä ei missään vaiheessa hävinnyt turvallisuuspolitiikassa taka-alalle. Syyskuussa 2007 puolustusministeri Jyri Häkämies päätyi otsikoihin Washingtonissa pitämällään puheella. Häkämies mm. arvioi, että mikäli Venäjän armeijan hankintaohjelma vuosille 2006 2015 saa tarvittavan rahoituksen, voimme odottaa sotilaallisesti paljon vahvempaa Venäjää ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Ulkoministeri Alexander Stubb puolestaan diagnosoi elokuussa 2008 Georgian kriisiä käännekohtana kansainvälisessä politiikassa ja totesi, että Venäjällä on sekä halu että kyky käyttää asevoimaa ulkopolitiikan välineenä. Ulkoministeri myös ennakoi silloisten puutulliongelmien edustavan vain alkuhenkäystä poliittisen logiikan vyörymisessä talouden pelikentälle. Jos suomalaisministereiden suoria puheita aikoinaan hämmästeltiin, niin nyt ne tuskin nousisivat uutisaiheiksi. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 110 1

Puheenjohtajalta Arvoisa yhdistyksen jäsen Maanpuolustuskurssiyhdistyksen toimintavuosi on viety läpi suunnitelmien mukaan. Toiminnan painopiste on ollut sisällöllisesti ja varainkäytöllisesti jäsenja julkaisutoiminnassa. Yhdistyksen talous on hyvässä jamassa. Turvallisuuspolitiikan illat ja vuosikokouksien yhteydessä pidetyt esitelmätilaisuudet ovat houkutelleet mukavalla tavalla jäsenistöä paikalle. Puhujakorokkeella ovat tänä vuonna käyneet puolustusministeri Haglund, Naton Brunssumin johtoportaan komentaja kenraali Domröse, Viron presidentti Ilves sekä elokuun alussa tehtävät vastaanottanut puolustusvoimain komentaja kenraali Lindberg. Viime vuonna aloitettua Max Jakobson Memorial Lecture -sarjaa jatkaa joulukuun yhdysvaltalaisvieraamme John Hamre, joka johtaa Center of Strategic and International Studies -laitosta Yhdysvalloissa. Hän on aiemmin toiminut muun muassa varapuolustusministerinä. Maanpuolustus-lehden ulkoasu uusittiin alkuvuodesta. Uskon, että tulos tyydyttää jäsenistöä ja lehti kuluu käsissänne aikaisempien vuosien tapaan. Julkaisun levikki on 12 000. Lienee sopivaa muistuttaa lukijoita siitä, että lehtemme on oiva foorumi yritystenne tuotteiden mainostamiselle. Syyskokouksessa päätettiin jatkaa yhdistyksen toimintaa ensi vuonnakin korkealla profiililla ja jäsenistön ehdoilla jo kolme vuotta samassa kokoonpanossa toimineen hallituksen ohjauksessa. Turvallisuuspolitiikan iltojen teemat pyritään pitämään ajankohtaisina ja esitelmöitsijät korkeatasoisina. Yhdistys tulee julkaisemaan neljä lehteä. Ylimääräisenä ohjelmanumerona on syyskuun alun matka Tampereella pidettäville Kokonaisturvallisuus-messuille. Toimintavuoden ensimmäinen tilaisuus on tammikuun 15. päivän iltana, jolloin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen tulee pitämään esitelmän talouskysymyksistä. Euroopan turvallisuusympäristössä on toimintavuoden kuluessa tapahtunut paljon. Valitettavasti kehitys on ollut pääasiassa kielteistä. Puolustuskykymme tärkeys on jälleen noussut uuteen arvoon. Oli myönteistä, että kansanedustaja Ilkka Kanervan lähes yksimielinen selvitysryhmä esitti lähivuosille hienoisia rahoituksen korjausliikkeitä. Monen peräänkuuluttama avoin ja asiantunteva keskustelu erilaisista turvallisuusratkaisuvaihtoehdoista ei kuitenkaan jostain syystä käynnisty aidosti. Onkin sopivaa kysyä, miten tiukaksi tilanteen pitää kehittyä, jotta aito dialogi muun muassa liittoutumisen hyödyistä ja haitoista sekä vaikutuksista voisi alkaa. 2 Maanpuolustus 110 Kari Jordan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja

Sisältö Kannen kuva: Aku Siukosaari/ Puolustusvoimat 1 Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajalta 3 Sisältö HAASTATTELU 4 Pääministeri Alexander Stubb TEEMA: SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUS 12 Parlamentaarinen selvitysryhmä ja Suomen puolustuksen pitkän aikavälin haasteet 18 Mika Peltonen: Suomen puolustuksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä 27 Janne Kuusela & Jarkko Pirkkalainen: Puolustamisen mahdollisuudet lähestyttäessä 2000-lukua katsaus Maanpuolustus-lehden arkistoihin ARTIKKELIT 34 Mauri Koskela: Länsi-Afrikan arkea kriisinhallinnan näkökulmasta 43 Tapio Luoma: Toivoa ja luottamusta 48 Jarmo Mäkelä: Tosiasioita jäljittämässä 50 Jarmo Lindberg: Suomen puolustuksen toimintaympäristön muutos KIRJA-ARVIOITA 47 Suomen pyhä sota Papit jatkosodan julistajina 57 Rauhan utopia MAANPUOLUSTUSKURSSIT 59 Puolustusvoimain komentajan puhe 210. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 62 Puolustusministerin tervehdys 210. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 64 Kun geopolitiikka teki paluun 210. Maanpuolustuskurssin tarina 66 210. Maanpuolustuskurssi 67 Tasavallan Presidentin puhe 211. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 70 Puolustusvoimain komentajan tervehdys 211. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 72 211. Maanpuolustuskurssi 73 Oltermannit ja aiemmat kurssin johtajat 74 46. Maanpuolustuksen erikoiskurssi MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 76 Yhdistys jakoi apurahoja ja tunnustuspalkintoja 77 Turvallisuuspolitiikan matka Brysseliin 78 Alueellisten yhdistysten johtoa Maneesilla 80 Maanpuolustusmessut 2015 82 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 90 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 110 3

Haastattelu Pääministeri ALEXANDER STUBB Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 30.10.2014 Janne Kuusela M Millaisena näette Suomen turvallisuusja puolustuspoliittisen aseman? Mikä on arvionne turvallisuusympäristön ja erityisesti lähialueemme kehityksestä? Laajemmin katsottuna oma arvioni nykyisestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta lähtee vuodesta 2008, jolloin Georgiassa käytiin lyhyt sota. Silloin totesin, että Euroopan turvallisuuspoliittinen ilmapiiri ja ympäristö ovat muuttuneet. Voimapolitiikka ja etupiiriajattelu palasivat Eu- 4 Maanpuolustus 110

Puolustusvoimat/Aku Siukosaari Maanpuolustus 110 5

Haastattelu Sitä ei pidä unohtaa, että Venäjä valloitti Krimin toiselta suvereenilta valtiolta. roopan rajoille. Silloin moni Suomessa oli sitä mieltä, että analyysini oli ylireagointia, mutta enpä ole varsinkaan Ukrainan kriisin jälkeen enää sen tyyppisiä puheita kuullut. Jakaisin asian kahteen osaan, joista toinen on turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö ja toinen talouspoliittinen. Venäjän tämänhetkinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen doktriini näkyy muun muassa lisääntyneenä aktiivisuutena ilma- ja merivoimien toiminnassa, myös Suomen lähialueilla. Tästä doktriinista saimme yhden määreen presidentti Putinin puheessa 24.10.2014 sekä toisen määreen Venäjän toimissa Ukrainassa ja ennen kaikkea Krimin niemimaalla. Sitä ei pidä unohtaa, että Venäjä valloitti Krimin toiselta suvereenilta valtiolta. Pidän tätä valitettavana kehityksenä, mutta siitä huolimatta turvallisuuspoliittinen tilanne Suomessa ja Suomen rajoilla on edelleen vakaa enkä näe sen osalta syytä huoleen tässä vaiheessa. Talouspoliittisesta tilanteesta taas olen huomattavasti huolestuneempi ja sehän johtuu tietysti siitä, että olemme kokeneet kuusi laihaa vuotta. Lisäksi talouden suhteen on sekä sisäistä että ulkoista painetta, eli pitkälle menevä rakenteellinen uudistus teollisuudessa ja ulkoista painetta globaalin taloustilanteen ja Venäjän tilanteen kautta. Puolustuksen pitkän aikavälin haasteita tarkastellut parlamentaarinen selvitysryhmä jätti loppuraporttinsa lokakuun alussa. Millaisia ajatuksia raportissa kuvatut puolustuksen haasteet ja niistä vedetyt johtopäätökset teissä herättivät? On ilman muuta selvää, että tuen raportin johtopäätöksiä ja esityksiä puolustusmenojen lisäämisestä. On kuitenkin katsottava kokonaisuutta, sillä raportissa esitetyt lisäykset ovat pitkässä juoksussa pieniä. Meillä on tulevina vuosina edessämme suuria hankintapäätöksiä meri- ja ilmavoimien käytöstä poistuvan kaluston korvaamiseksi. Niiden osalta rahoitus on löydettävä nyt esitetyn lisärahoituksen ulkopuolelta. Kun Suomeen edellisen kerran hankittiin uusia torjuntahävittäjiä, olin itse vuonna 1992 Washingtonin suurlähetystössä virkamiesharjoittelijana. Sain tilaisuuden nuorilla silmillä seurata 6 Maanpuolustus 110

Pääministeri Alexander Stubb sitä päätöksentekomekanismia sekä hankkeen mittakaavaa ja pitkälle ulottuvaa aikajännettä. Silloin hankitut Hornet-hävittäjäthän poistuvat käytöstä 2020-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Yleisesti ottaen on todettava, että puolustushallinto on ollut ainoa hallinnonala, joka on tehnyt täsmälleen sen mitä on sovittu ja pyydetty kustannusten karsimisessa sekä organisaation ja toiminnan rakenteiden tehostamisessa. Tämä viestii puolustushallinnon asenteesta ja kyvystä, mutta on sanomattakin selvää ettei tällä tiellä voida pitkässä juoksussa jatkaa. Suomella on oltava uskottava puolustus ja sitä on myös rahoitettava. Olen puhunut paljon siitä, että seuraavan hallitusohjelman pitää olla lyhyt, ytimekäs ja strateginen eikä sinne voida kaikkea mahdollista kirjata. Mutta on itsestään selvää, että edessä olevat puolustusvoimien isot hankkeet on muodossa tai toisessa noteerattava. Yksi tärkeä osa-alue, joka ei koske pelkästään puolustusvoimia, on kyberturvallisuus. Kyberulottuvuus on olennainen osa niin nykyaikaista sodankäyntiä kuin rikollisuuttakin. Jollei kyberturvallisuutemme ole kunnossa, voidaan koko nykyaikainen sähköstä ja tietoliikenneyhteyksistä riippuvainen yhteiskuntamme lamauttaa. Tähän osa-alueeseen on kaikkien turvallisuudesta huolehtivien tahojen kiinnitettävä huomiota ja myös puolustuksen osalta sen on oltava ajan tasalla. Kyberturvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä tullaan tarkastelemaan seuraavassa hallitusohjelmassa ja seuraavalla hallituskaudella. Kuinka ennakoitte maanpuolustuksen ja sen kehittämistarpeiden näkyvän tulevissa eduskuntavaalikeskusteluissa? Millaisia asioita haluaisitte nostaa esiin suomalaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun? Uskon kyllä siihen, että suomalaisten maanpuolustustahto on kova, nämä asiat ovat lähellä ihmisten sydämiä ja ne otetaan vakavasti. Jos on joku hallinnonala, josta kansalaiset eivät halua tinkiä niin se on puolustus. Olen varma siitä, että vaalien yhteydessä käydään ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspoliittista keskustelua ainakin kahdesta tulokulmasta. Ensimmäinen ALEXANDER STUBB Pääministeri Alexander Stubb on toiminut nykyisessä tehtävässään kesäkuusta 2014 alkaen. Tätä ennen Stubb toimi Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä ja ulkoasiainministerinä, Euroopan parlamentin jäsenenä, erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä ja Euroopan komission puheenjohtajan neuvonantajana. Stubb on koulutukseltaan filosofian tohtori kansainvälisessä politiikassa, ja hän on toiminut mm. vierailevana professorina Brüggessa College of Europessa, erikoistutkijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä sekä tutkijana Suomen Akatemiassa ja ulkoasiainministeriössä. Maanpuolustus 110 7 Puolustusvoimat/Aku Siukosaari

8 Maanpuolustus 110

Pääministeri Alexander Stubb liittyy Nato-jäsenyyteen ja mahdolliseen Natojäsenyyttä koskevaan kirjaukseen hallitusohjelmassa. Toinen tulokulma liittyy puolustusvoimien materiaalihankintoihin ja puolustusmenoihin. Voi toki myös olla, että käydään keskustelua muistakin asioista kuten esimerkiksi asevelvollisuudesta. Ja hyvä näin, sillä kaikki nämä asiat ovat osa demokraattista prosessia ja niistä pitää voida keskustella avoimesti. Mitä tulee Nato-keskusteluun ja sitä koskevaan tietopohjaan niin meillähän on ollut noin 25 vuotta aikaa selvittää näitä asioita. Varmasti meillä on myös ollut jonkinlainen kommunikaatiovaje, joka liittyy maamme historialliseen asemaan kylmän sodan aikana. Suoraan sanottuna Suomessa on pelätty Nato-keskustelua. Itse olen huomannut, että jos tekisi diskurssianalyysin siitä, millaisia ajatuksia yhdistetään sanaan Nato, niin varmasti sieltä löytyisi sellaisia sanoja kuin kiihko, into tai kiima. Eli meillä on ollut suuria vaikeuksia keskustella rauhallisesti Nato-jäsenyyden merkityksestä. Tämä on paradoksaalista siinä mielessä, että Suomi on jo kahden vuosikymmenen ajan ollut Naton kumppani ja olemme osallistuneet kaikkiin Naton suuriin kriisinhallintaoperaatioihin. Naton jäseniin verrattuna meiltä puuttuu käytännössä vain kaksi elementtiä: mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja turvatakuut. Totta kai Natoon liittyviä kysymyksiä pitäisi avata nykyistä paremmin kansalaisille ja itsekin olen sitä vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt tehdä jo pitkään. Natossa on 28 demokraattista oikeusvaltiota, jotka muistuttavat meitä enemmän kuin vaikkapa YK-yhteisö, jossa yli puolet jäsenmaista on autoritäärisesti johdettuja ja jotka eivät jaa meidän arvomaailmaamme. Samoin olen yrittänyt tuoda esiin sitä, että valtaosa EU-maista ja noin 94 prosenttia EU:n kansalaisista kuuluvat Natoon. Edelleen, asevelvollisuuteen nojaava kansallinen puolustuskyky toimii turvallisuutemme perustana siitä huolimatta, kuuluimme Natoon tai ei. Puolustushallinto on kaukaa viisaasti kehittänyt puolustuskykyämme siten, että olemme nykyisiin Nato-maihin verrattuna hyvällä tasolla ja sen puolesta voisimme liittyä Natoon nopeastikin. Valitettavasti useimmille meistä Nato on kaikesta huolimatta edelleen jonkinlai- nen mörkö kylmän sodan ajoilta ja mitä enemmän siitä voidaan vapaasti keskustella niin sen parempi. Aika kauan tämä keskustelu näyttää vain kestävän. Puolustuspolitiikan alalla on viime vuosina tehty useita aloitteita yhteistyön tiivistämiseksi. Kuinka arvioitte tämän yhteistyön mahdollisuuksia Pohjoismaiden kesken ja laajemmin Euroopassa? Entä millaisena näette Suomen kriisinhallintaosallistumisen ja sen jatkonäkymät? Nato-yhteistyö, pohjoismainen puolustusalan yhteistyö, EU:n puolustusulottuvuus ja kahdenväliset yhteistyösuhteemme eivät missään nimessä ole toisiaan poissulkevia vaan päinvastoin toisiaan tukevia ja täydentäviä. Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen puolustuspoliittinen yhteistyö on tärkeä elementti. Mutta en pidä ajankohtaisena ajatusta Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusliitosta enkä näe tätä yhteistyösuhdetta mahdollisena korvikkeena muille puolustusyhteistyön osa-alueille. Lähtökohtana on Suomen uskottava puolustuskyky, jonka vahvistamiseksi on osattava hyödyntää kaikkia siihen avautuvia mahdollisuuksia. Koko turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ratkaisumme kytkeytyy vahvasti kansainvälisiin instituutioihin. Mitä enemmän tukea ja turvaa voimme saavuttaa eri foorumeilta niin sen parempi. Kansainvälisen kriisinhallinnan ja Suomen kriisinhallintaprofiilin muutoksesta en ole hirveän huolestunut. Siinä on kyse oikeastaan läntisen maailman trendistä tällä hetkellä. Ehkä olemme jo päässeet ylitse siitä vaiheesta, jossa vielä laskettiin kriisinhallintajoukkojen henkilövahvuuksia. Sellaista vanhanaikaista mustavalkoista ajattelua meillä valitettavasti vielä esiintyy, jossa erotetaan toisistaan kovin jyrkästi siviili- ja sotilaallinen kriisinhallinta tai esimerkiksi Naton johtama ja YK:n johtama kriisinhallinta. Osaltaan nyt nähtävä muutos kriisinhallinnan osa-alueella liittyy myös Naton muuttuvaan rooliin, jossa aikaisemmin korostuivat kriisinhallintatehtävät Balkanin ja Afganistanin laajamittaisissa operaatioissa. Ukrainan tapahtumien Maanpuolustus 110 9

Haastattelu Koko turvallisuusja puolustuspoliittinen ratkaisumme kytkeytyy vahvasti kansainvälisiin instituutioihin. myötä Naton huomio on kohdistunut uudelleen yhteiseen puolustukseen. Kriisinhallintaan osallistumisella sinänsä on merkitystä, se antaa tiettyä kansainvälistä uskottavuutta ja palvelee samalla kansainvälisenä harjoitusmahdollisuutena oman puolustuksemme vahvistamiseksi. Valtioneuvoston vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta peräänkuulutti jatkossa laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa turvallisuusstrategiaa. Mikä on näkemyksenne nykyisen kaltaisen selontekoprosessin tulevaisuudesta? Selonteko on kaikin puolin hyvä instrumentti ja ennen kaikkea puolustushallinnolle, jonka suunnittelussa tarvitaan jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä. Ulko- ja tuvallisuuspolitiikassa näkisin tarvetta hieman nopeammalle kierrolle ja olen pitänyt tärkeänä esimeriksi pääministerin ilmoituksia eduskunnalle ja parlamentaarisia selvityksiä, joiden yhteydessä käydään ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Olen ollut mukana tekemässä useampia selontekoja sekä virkamiehenä että ministerinä ja tiedostan hyvin niiden merkityksen, mutta näkisin tarvetta paremmalle ketteryydelle kun arvioimme turvallisuuspoliittisen ympäristömme muutosta. Kyllähän esimeriksi nyt Ukrainassa nähdyn kaltaiset tapahtumat saavat pohtimaan sitä, kuinka nopeasti asiat joskus voivat muuttua. Näin siitäkin huolimatta, että juuri äsken totesin, ettei Ukrainan tilanne ole aiheuttanut suoranaista uhkaa Suomea kohtaan. Tälläkin alalla on valitettavan paljon ihmisiä, jotka sanovat ettei mikään muutu ja sitten kun muuttuu niin toteavat, että tämähän oli ennakoitavissa. Tämä on mielestäni vanhanaikaista ulko- ja turvallisuuspoliittista ajattelua. Sen pitää elää jatkuvasti ajassa ja tässäkin mielessä esimerkiksi Nato-jäsenyyden mahdollisuuden ennalta poissulkeminen ei ole kovin kauaskantoista ajattelua. 10 Maanpuolustus 110

Ville Tuokko/Puolustusvoimat TEEMA SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUS F/A-18 Hornet ilmasta-maahan -varustuksessa. Maanpuolustus 110 11

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus Parlamentaarinen selvitysryhmä ja puolustuksen pitkän aikavälin haasteet Janne Kuusela Maanpuolustus-lehti haastatteli kolmea selvitysryhmän pysyvinä asiantuntijoina toiminutta virkamiestä: alivaltiosihteeri Jaakko Laajavaa ulkoasiainministeriöstä sekä kansliapäällikkö Arto Rätyä ja ylijohtaja Esa Pulkkista puolustusministeriöstä. 12 Maanpuolustus 110

Parlamentaarinen selvitysryhmä ja puolustuksen pitkän aikavälin haasteet Puolustusministeri Carl Haglundin 10.10.2013 asettama puolustuksen pitkän aikavälin haasteita käsitellyt parlamentaarinen selvitysryhmä luovutti loppuraporttinsa ministerille keskiviikkona 1. lokakuuta 2014 eduskunnassa. Ministeri Haglund totesi, että selvitysryhmän työ luo tervetullutta pohjaa seuraavan hallituskauden poliittisille linjauksille ja päätöksille puolustuksen kehittämisestä. Korostan, että seuraava hallitus ei päätä vain hallituskautensa aikaisista taloudellisista voimavaroista vaan käytännössä puolustuksen kehittämisen poliittisista perusvalinnoista aina 2030-luvulle saakka, muistutti ministeri Haglund. Selvitysryhmän raportissa arvioidaan Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutosta ja tulevaisuudennäkymiä. Johtopäätöksenä on, ettei Suomeen kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa, mutta muutokset ovat mahdollisia. Toimintaympäristön muutos ja Suomen geostrateginen asema sotilasliiton rajalla ja Venäjän naapurina on otettava huomioon puolustusvoimien mitoittamisessa ja kehittämisessä. Puolustusvoimauudistuksen toimeenpanon jälkeen puolustusvoimien koko, perusrakenne ja mitoitus vastaavat asetettuja taloudellisia vaatimuksia. Muutosta on kuitenkin jouduttu rahoittamaan materiaalin kustannuksella. Puolustusvoimat on mitoitettu nyt minimitasolle eikä nykyinen puolustusbudjetti ole riittävä tarvittavien materiaali-investointien tekemiseen. Noin vuoden kestänyttä selvitystyötä leimasi avoimuus. Selvitysryhmä luovutti loppuraporttinsa ministerille 1. lokakuuta 2014. Tiina Takala/Puolustusministeriö Maanpuolustus 110 13

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus JAAKKO LAAJAVA Matti Matikainen/Ulkoministeriö Raportin keskeisin viesti on Suomen poliittisen kentän vahva yksimielisyys siitä, että turvallisuusympäristömme edellyttää meiltä kansallisen puolustuskyvyn ylläpitoa riittävän korkealla tasolla ja riittävässä valmiudessa. Ryhmä toteaa myös, ettei tämä ole mahdollista ilman lisäresursseja puolustusvoimien materiaalihankkeisiin. Raportissa myös tunnistetaan 2020-luvulla vastaan tulevat strategisen tason hankkeet merija ilmapuolustuksessa, joihin tulee ottaa kantaa jo seuraavalla hallituskaudella. Maanpuolustus-lehti haastatteli kolmea selvitysryhmän pysyvinä asiantuntijoina toiminutta virkamiestä: alivaltiosihteeri Jaakko Laajavaa ulkoasiainministeriöstä sekä kansliapäällikkö Arto Rätyä ja ylijohtaja Esa Pulkkista puolustusministeriöstä. Alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan vastuulle kuuluu ulkoasiainministeriön ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hän on toiminut aiemmin suurlähettiläänä Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Urallaan ulkoasiainhallinnossa Laajava on työskennellyt lisäksi Espanjassa, Puolassa, Jugoslaviassa sekä Sveitsissä ETYK:ssa. 14 Maanpuolustus 110 Kuinka koitte parlamentaarisen selvitystyön toimivuuden prosessina? Mitkä olivat mielestänne sen vahvuudet ja heikkoudet? Jaakko Laajava: Asiantuntijana toimineen virkamiehen näkökulmasta koko hanke toimi varsin hyvin. Sillä oli aihepiirin laajuudesta huolimatta selkeä fokus eli materiaali-investointiresurssien turvaaminen, ja tältä osin ryhmä myös onnistui luomaan varsin pitkälle ulottuvaa yhteistä näkemystä. Puolustusvoimat suhtautui tehtävään erittäin myönteisellä ja avoimella tavalla, jota uskon kaikkien selvitysryhmän jäsenten arvostaneen suuresti. Arto Räty: Puolustukseen liittyvän poliittisen keskustelun ja päätöksenteon tulee perustua faktoihin eikä olettamuksiin. Nyt kaikilla puolueilla on varmasti riittävät tiedot sekä turvallisuusympäristöstämme että sotilaallisen maapuolustuksemme nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista. Prosessi oli mielestäni erittäin onnistunut ja sen vahvuutena on se, että kaikki puolueet hallitus- ja oppositiopuolueet saivat tasapuolisesti tietoa. Puolueiden on tietysti itse pidettävä huoli siitä, että ne hyödyntävät ryhmään kuuluneille jaettua tietoa maksimaalisesti. Puolustukseen liittyvät ratkaisut ulottuvat aina useille hallituskausille, joten on tärkeää, että linjaukset tehdään laajalla pohjalla. Itse prosessista

Parlamentaarinen selvitysryhmä ja puolustuksen pitkän aikavälin haasteet on vaikea löytää heikkouksia. Ryhmä raportin laaja käsittely mediassa levitti tietoa laajasti yhteiskunnassa. Esa Pulkkinen: Prosessi varmasti vahvisti parlamentaarista näkökulmaa ja sitoutumista puolustuskysymyksiin. Tämä oli mielestäni käytännössä paras tapa informoida kaikkia puolueita riittävän syvällisesti. On erittäin tärkeää, että poliittisilla päätöksentekijöillä on käytössään ajantasainen tilannekuva puolustuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista. Myös puolustuksesta keskustellaan aktiivisesti mediassa ja etenkin sosiaalisessa mediassa, jolloin syvällinen tietämys asioista ei voi rakentua ainoastaan ajankohtaisen ja tunnepitoisen pintatiedon varaan tarvitaan myös viranomaisten tarjoamaa laaja-alaista faktapohjaa ja analyysia. Prosessin ehdottomana vahvuutena pidän kansanedustajien sitoutumista yli vuoden kestäneeseen intensiiviseen työhön muun eduskuntatyöskentelyn ohessa. Työtä tehtiin avoimessa hengessä, mutta silti luottamuksellisuudesta tinkimättä. Heikkouksia sen sijaan on vaikeampi löytää. Selvitysryhmän raportissa todetaan, että puolustusyhteistyö on välttämätöntä Suomen suorituskykyjen kehittämiseksi, mutta se ei tuo sotilaallisia turvatakuita. Miten puolustusyhteistyö mielestänne näyttäytyy puolustuksen pitkän aikavälin kehittämisessä? Jaakko Laajava: Ilman muuta puolustusyhteistyö lisääntyy ja sen täytyykin lisääntyä. On monia esimerkkejä siitä, että muun muassa Naton puitteissa toteutettu kumppanuusyhteistyö korkeine standardeineen ja suorituskykyvaatimuksineen edesauttaa oman maanpuolustuksemme kehittämistä. Esimerkiksi isoihin harjoituksiin osallistuminen tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia saada kokemuksia ja koulutusta puitteissa, joita muuten olisi vaikea luoda. Kaikki tämä merkitsee oman puolustuksemme kannalta kustannustehokkuutta. Parlamentaarisen selvitysryhmän tarkoituksenahan ei ollutkaan pohtia Suomen turvallisuuspoliittisia valintoja, joten yhteistyöteemassa ei menty kovin syvälle. ARTO RÄTY Kenraaliluutnantti Arto Räty on toiminut vuodesta 2011 puolustusministeriön kansliapäällikkönä. Tätä ennen Räty on ollut eri tehtävissä kotimaassa ja ulkomailla mm. Puolustusvoimien operaatiopäällikkönä, maavoimien esikuntapäällikkönä, kansallisen puolustuspolitiikan yksikön johtajana puolustusministeriössä ja Maanpuolustuskurssien johtajana 2003 2004. Kansainvälistä kokemusta Rädyllä on KFOR- ja UNTSO-operaatioista, Naton esikuntatehtävistä (SHAPE) sekä lukuisilta kursseilta. Tiina Takala/Puolustusministeriö Maanpuolustus 110 15

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus ESA PULKKINEN Kenraalimajuri Esa Pulkkinen toimii puolustusministeriössä puolustuspoliittisen osaston päällikkönä. Aikaisemmin hän on toiminut Brysselissä EU:n sotilasesikunnan operaatiopäällikkönä, suunnitteluosaston päällikkönä ja asiantuntijatehtävissä. Lisäksi Pulkkinen on ollut puolustusministeriössä EU-puheenjohtajuuskauden työryhmän johtajana ja Jääkäriprikaatin komentajana. Tiina Takala/Puolustusministeriö Arto Räty: Viimeaikaiset kriisit, erityisesti Ukrainan kriisi, ovat tuoneet esille ns. hybridisodankäynnin uhkat. Tällaisiin uhkiin varautuminen edellyttää syvenevää yhteistyötä niin kotimaassa eri toimijoiden kesken kuin myös muiden valtioiden ja organisaatioiden kanssa. Yksikään läntinen valtio ei voi enää hoitaa sotilaallista turvallisuuttaan täysin yksin. Syvenevä yhteistyö on edellytys myös Suomen kansallisen puolustuksen ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Ukrainan kriisi, kuten myös sitä edeltäneet kriisit, ovat tehneet selväksi Nato-jäsenyyden ja -kumppanuuden välisen selkeän eron: turvatakuut ovat vain jäsenillä. Syvä yhteistyö Naton kanssa vahvistaa kuitenkin omaa kansallista puolustuskykyämme. Osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin on osa Suomen osoittamaa vastuunkantoa. Samalla se tuo sotilaalliseen maanpuolustukseen osaamista ja kokemusta. Esa Pulkkinen: Puolustusyhteistyö on jatkuvaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä kansallisten suorituskykyjen turvaamiseksi. Se ei ole valinta, vaan välttämätön edellytys kansallisten suorituskykyjen kehittämiselle. Konkreettinen esimerkki yhteistyöstä on lisääntyvä monikansallinen koulutus- ja harjoitustoiminta. Osallistumme koulutus- ja harjoitusyhteistyöhön, koska se selkeästi vahvistaa kansallista puolustuskykyämme. Samalla se antaa myös vahvan turvallisuuspoliittisen signaalin; Suomi on osa länttä. Puolustusyhteistyö ei kuitenkaan ole sama asia kuin puolustusliitto ainoastaan puolustusliittoon kuuluvat maat ovat huonon sään aikana kollektiivisen turvatakuun suojassa. Tämä on tullut yhä selvemmäksi Ukrainan kriisin myötä. Jäsenyyden ja kumppanuuden välillä ei ole harmaata aluetta eikä optiota. Puolustusliitto on puolustusyhteistyön pisimmälle viety muoto. Se on poliittinen päätös josta varmasti keskustellaan lähestyvien vaalien alla sekä tulevan hallituskauden aikana. 16 Maanpuolustus 110 Selvitysryhmä toteaa raportissaan, että mikäli puolustusvoimien määrärahoja ei vuodesta 2016 alkaen lisätä, on edessä puolustusreformi. Mitä puolustusreformi käytännössä merkitsee?

Parlamentaarinen selvitysryhmä ja puolustuksen pitkän aikavälin haasteet Jaakko Laajava: Selvitysryhmän työskentelyn lähtökohtana oli se, että Suomen puolustusratkaisun perusvalintoja ei lähdetty kyseenalaistamaan. Selvitysryhmässä nähtiin, että perusvalinnat ovat palvelleet meitä hyvin, mutta ilman riittävää materiaali-investointien tasoa edessä voi olla laajempi reformi tai uudistus. Ei varmaankaan ole miltään kannalta Suomelle eduksi, että joutuisimme pakkoreformiin, jossa supistukset heikentäisivät vääjäämättä puolustuksemme uskottavuutta. Arto Räty: Puolustusreformilla tarkoitetaan nyt käyttämiemme puolustuksemme perusfundamenttien eli koko maan puolustamisen, yleisen asevelvollisuuden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen tarkastelua. Selvitystyhmän raportissa todetaan selvästi, että ilman lisärahoitusta emme kykene ylläpitämään nykyisen kaltaista puolustusta. Ellemme saa rahoitusongelmaa ratkaistua, joudumme siis miettimään puolustuksemme konseptin uudelleen heti vuoden 2015 alkuun mennessä loppuun saatetun puolustusvoimauudistuksen jälkeen. Sotilaallista turvallisuutta ei voi ulkoistaa, eli sotilaallinen liittoutuminen ei ole ratkaisu laskevaan rahoitukseen. Suomella on kaikissa tilanteissa oltava riittävä kansallinen puolustuskyky. Esa Pulkkinen: Puolustusreformi tai puolustusuudistus toteutettiin monissa länsimaissa kylmän sodan jälkeen, kun uhkien ja turvallisuusympäristön katsottiin muuttuneen perustavanlaatuisesti ja alueellisen puolustuksen merkityksen nähtiin vähentyneen kansainvälisten kriisinhallintatarpeiden kustannuksella. Näinhän toimittiin meidänkin lähiympäristössämme esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Puolustusreformia tulee mielestäni tarkastella analyyttisesti ja objektiivisesti. Kysymys ei ole tavanomaisesta puolustuksen kehittämistyöstä, jota tehdään luonnollisesti koko ajan, vaan syvemmästä, pitkää poliittista keskustelua vaativasta muutosprosessista, joka muuttaisi puolustuksen strategisia perusvalintoja. Siksi siihen ei tule ajautua kevyin perustein. Puolustuksen on toki jatkuvasti uudistuttava, mutta todellinen puolustusreformi olisi aivan eri mittaluokan asia. Vallitsevassa tilanteessa en pidä tämän tyyppistä kehityskulkua mitenkään suotavana. PARLAMENTAARINEN SELVITYSRYHMÄ Puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) Varapuheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) Jäsenet Esko Kurvinen (kok.) Tuula Väätäinen (sd.) Sari Palm (kd.) Thomas Blomqvist (r.) Seppo Kääriäinen (kesk.) Eero Reijonen (kesk.) Jussi Niinistö (ps.) Tom Packalén (ps.) Annika Lapintie (vas.) Anni Sinnemäki (vihr.) Varajäsenet Sofia Vikman (kok.) Mika Kari (sd.) Risto Kalliorinne (vas.) Tuija Brax (vihr.) Ismo Soukola (ps.) Mari Kiviniemi (kesk.) Stefan Wallin (r.) Peter Östman (kd.) Pysyvät asiantuntijat Puolustusministeriö: Arto Räty Esa Pulkkinen Hannu Ojala Manu Tuominen Rami Peltonen Ulkoasiainministeriö: Jaakko Laajava Pääesikunta: Juha Rannikko Pasi Välimäki Selvitysryhmän sihteerit Heikki Savola Juha Martelius Maanpuolustus 110 17

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUDEN KEHITYSNÄKYMIÄ Mika Peltonen Vanhat asiat säilyvät ja uudet tulevat vanhojen päälle 18 Maanpuolustus 110

Suomen puolustuksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä Puolustusvoimat PPuolustusvoimat rakentaa sotilaallisen puolustuskyvyn suomalaiselle puolustusratkaisulle, jonka peruskivenä on alueellisen puolustuksen periaate. Se on toteutettu yleisen asevelvollisuuden avulla tähdäten koko maan puolustamiseen omin voimin ilman sotilasliiton jäsenyyttä. Nämä perustekijät muodostavat kokonaisuuden, jossa yksittäisen osan muuttaminen vaikuttaa muihin, mikä taas aiheuttaa sen, että toimivaa ratkaisua ei voi saavuttaa. Tässä artikkelissa käsitellään suomalaista puolustusjärjestelmää, jonka kehittämisessä on jatkuvasti huomioitava ympäristössä tapahtuvat muutokset. Kun tarkastelunäkökulmana on tulevaisuus, on sodankuvan muuttumiselle ominaista tietty epämääräisyys ja arvioinnin haasteellisuus. Varmaa on kuitenkin se, että vanhat asiat säilyvät. Uudet asiat tulevat vanhojen päälle. Puolustusvoimallista kokonaisuutta lähestytään kaikille puolustushaaroille yhteisten suorituskykyjen näkökulmasta. Samalla tarkastel- Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että nopeus, ennakoimattomuus ja tarkoituksellisesti luotu epävarmuus leimaavat nykyaikaisia konflikteja. Erikoisjoukot edustuvat suorituskykymme terävää kärkeä. laan myös lähitulevaisuudessa nähtävissä olevia haasteita. Kokonaisuuden ohella esitellään ilma-, meri- ja maavoimien kehitysnäkymät niiden omista lähtökohdista. JATKUVASTI KEHITTYVÄ SODANKÄYNTI Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet sodankäynnissä tapahtuvan jatkuvasti muutoksia. Silmiinpistävää on ollut niiden nopeus, ennakoimattomuus ja tarkoituksellisesti luotu epävarmuus. Myös voimankäytön muodot ovat muuttuneet keinojen monipuolistumisena ja niiden yhdistelminä. Mukaan on tullut valtiollisten Maanpuolustus 110 19

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus KIRJOITTAJA Kenraaliluutnantti Mika Peltonen on ollut Puolustusvoimien operaatiopäällikkö vuodesta 2011. Tehtävässä hän vastaa puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämisestä ja käyttämisestä. Peltosella on monipuolinen ura, ja hän on ollut aikaisemmin Pääesikunnan suunnittelupäällikkö, maavoimien esikuntapäällikkö, komentaja operaatio Altheassa Balkanilla, jalkaväen tarkastaja sekä noin kahdeksan vuotta Tasavallan presidentin adjutantti. toimijoiden rinnalle ei-valtiollisia toimijoita. Lisäksi kokonaisuutta sekoittavat erittäin monimutkaiset ja jälkiä jättämättömät informaatiooperaatiot. Samalla pitää muistuttaa, että perinteinen, konventionaalinen uhka ei ole poistunut mihinkään. Kiteytettynä sodan kuvan muutoksessa puolustajan on edellä mainitun voimankäytön keinovalikoiman monipuolistumisen lisäksi otettava huomioon seuraavia tekijöitä: kyky puolustautua selvästi sotaa alempiasteisessa tilanteessa yllätykseen kykenevät korkean valmiuden joukot alueen haltuunottoon pyrkiminen puolustajan suvereniteetin kiistämiseksi kyky keskittää riittävä voima ratkaisuun pääsemiseksi kokonaisvaltainen vaikuttaminen puolustajan yhteiskunnan toimivuuteen ja kaiken tämän mahdollistava ennakoiva ja nopea strategisen tason päätöksentekokyky. Näistä kehityslinjoista voidaan nostaa tarkempaan tarkasteluun osakokonaisuuksia, jotka on huomioitava erityisesti Suomen sotilaallisen puolustuksen suunnittelussa. Näihin osakokonaisuuksiin on kiinnitetty enenevässä määrin huomiota niin lännessä kuin idässä. Ne eivät suoranaisesti ja välittömästi uhkaa Suomea, mutta niihin varautumatta jättäminen olisi edesvastuutonta. Ensimmäinen on valmius, joka on monitahoinen kokonaisuus. Todellinen valmius edellyttää realistista tilannekuvaa, ymmärrystä ja rohkeutta tehdä ennakoivia päätöksiä sekä suorituskykyisiä, tehtävään tarkoitettuja joukkoja. On selvää, että toiminta-ajatuksessa on pyrittävä tempaamaan aloite ja saamaan kehittyvä kriisi hallintaan jo ennen sen eskaloitumista voimankäytöksi. Nopealla puolustuskyvyn luomisella ja joustavalla voimankäytöllä sekä näiden mahdollistamalla puolustusjärjestelmän täydentämisellä luodaan mahdollisuus poliittiselle päätöksenteolle kriisin ratkaisemiseksi nopeasti. Samalla luodaan myös mahdollisuudet puolustusjärjestelmän ylläpidolle pitkittyneessä tilanteessa eli kyky vastata vihollisen aloittamaan hyökkäykseen sekä myöhemmin olosuhteiden vakauttamiseen kriisin päätyttyä. Toiminta- 20 Maanpuolustus 110

Suomen puolustuksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä Puolustusvoimat ajatuksen on oltava poliittisesti hyväksyttävä, mutta se ei saa perustua liian optimistiseen oletukseen poliittisesta päätöksenteosta. Ripeä ja rohkea päätöksenteko on iso haaste, isompi kuin halutaan tunnustaa. Toinen kokonaisuus on kybersodankäynti. Ei pelkästään Puolustusvoimat, vaan koko yhteiskunta odottaa päätöstä siitä, lähdetäänkö mukaan siihen junaan, jota kaikki yrittävät kuljettaa. Ratkaisu on strateginen, koska panostus on merkittävä resurssien, henkilöstön ja rahan näkökulmasta. Vain niillä saadaan tarvittava osaaminen rakennettua. Oleellista on tiedostaa että kyber on jäämässä kuplaksi, kunnes siihen liittyvä lainsäädäntö, resursointi ja organisointi ovat kouriin tuntuvaa. Toistaiseksi siitä puhuminen on vain mediaseksikästä, mutta kunnossa se ei ole. Onneksi tällä hetkellä tarpeita ja mahdollisuuksia jo kartoitetaan. Osaamista siihen on olemassa, mutta ei tarvittavan organisoidusti. Sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta marssijärjestys kyberissä on suojautumisesta vaikuttamiseen. Työ vie helposti vuosia ennen kuin ollaan valtiollisesti tyydyttävällä tasolla. Raskas raketinheitin 298 RSRAKH 06 (MLRS M270) on osa Puolustusvoimien vaikuttamisen kykyä. Lakimuutos on hyvä ja halpa keino aloitukseksi. Etumatkaa tässä suhteessa ei pidä antaa. PUOLUSTUSVOIMIEN YHTEISTEN SUORITUSKYKYJEN KEHITTÄMINEN Sodan ajan joukkojen määrää ei jatkossa voida Suomen maantieteellisen laajuuden, valitun doktriinin ja toimintaympäristön kehityksen perusteella enää vähentää. Aiemmin tehtyä sodan ajan joukkojen määrän vähentämistä pyritään korvaamaan puolustusvoimien koko organisaatiota tukevilla yhteisillä suorituskyvyillä. Näistä keskeisimpiä ovat ulottuvuuden lisääminen, tulivoiman kasvattaminen ja vaikuttamismahdollisuuksien laajentaminen. Näillä yhteisillä suorituskyvyillä pyritään siis siihen, että vähemmällä määrällä, mutta parem- Maanpuolustus 110 21

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus Yhteisillä suorituskyvyillä pyritään kehittämään liikkuvuutta, tulivoimaa ja vaikuttamismahdollisuuksia. malla synkronisoinnilla, saataisiin aikaan enemmän. Joku voisi sanoa, että tämä on mahdotonta. Sodan aikaisen vahvuuden pienentäminen, vähennetyt taloudelliset resurssit ja aseteknologian kallistuminen aiheuttavat sen, että mahdottomalta tuntuvasta täytyy tehdä mahdollista. Siihen pyritään rakentamalla kokonaisuutta, jossa puolustushaarojen rakentamia suorituskykyjä tehostetaan yhteisillä, kaikkia kykyjä yhteen nivovalla toiminnalla. Itsenäisesti käytettävät kyvyt ovat kalliita ylläpitää ja kankeita käyttää. Yhteisillä suorituskyvyillä pyritään kehittämään liikkuvuutta, tulivoimaa ja vaikuttamismahdollisuuksia. Konkreettisesti tämä tarkoittaa panostamista johtamisjärjestelmiin, tiedusteluun, valvontaan ja maalittamiseen sekä logistiikan järjestelmiin. Niillä pystytään tuomaan se lisä, jolla yhdessä puolustushaarojen kanssa rakennetaan kokonaisuus, joka luo uskottavan ennaltaehkäisy- ja torjuntakyvyn. Samalla alueellinen puolustus päivittyy vastaamaan jatkuvasti muuttuvaan sodankäyntiin. Puolustusvoimauudistus mahdollistaa vain osittain edellä mainitun rakentamisen. Ilman lisäresursseja joukkojen varustamistilanne huononee ja puolustusvoimat kykenee täyttämään tehtävänsä vain muutaman seuraavan vuoden ajan. MERIPUOLUSTUKSEN TULEVAISUUDEN VAIHTOEHDOT Meriyhteydet ovat Suomelle erittäin tärkeät. Meriyhteyksien suojaamisen lisäksi merivoimien on kyettävä valvomaan merialueensa sekä torjumaan mereltä suuntautuvat hyökkäykset. Meripuolustuksen tehtävien toteuttaminen edellyttää riittävää merenhallinnan tasoa operaatioalueella. Merenhallinta edellyttää kykyä johtaa suorituskykyjä sekä valvoa ja vaikuttaa pintaan, ilmaan ja veden alle. Nämä vaatimukset koskevat niin jokapäiväistä alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista, meriyhteyksien suojaamista kuin merellisten hyökkäyksien torjuntaa. Meripuolustuksen tehtävien toteuttaminen edellyttää koskemattomuuden valvonnan osalta korkeaa valmiutta, kuten viime aikoina olemme havainneet. Tänä päivänä merivoimien kyky täyttää tehtävänsä on olosuhteisiin nähden kohtuullinen. 22 Maanpuolustus 110

Suomen puolustuksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä Puolustusvoimat Merivoimat on kyennyt kehittämään suorituskykyään taistelualusten ja järjestelmien perusparantamisella ja uudishankkeilla kehittämissuunnitelmansa mukaisesti. Kaluston vanheneminen on kuitenkin tosiasia. Rannikolla toimivien joukkojen suorituskykyä on ylläpidetty parantamalla maltillisilla ratkaisuilla liikkuvuutta, johtamiskykyä sekä pimeätoimintakykyä. Myös tulevaisuudessa meripuolustuksen tulee kyetä hallitsemaan oman toiminnan kannalta tärkeät meri- ja saaristoalueet. Merenhallinta muodostetaan miinoittamalla merialueita ja käyttämällä pintatorjuntaohjuksia. Rannikkojoukoillamme on kyettävä suojaamaan keskeiset kohteet ja toiminnot. Torjuntakyky tulee kyetä ulottamaan kauas merelle alueille, joilta vastustaja kykenee vaikuttamaan yhteiskunnan ja puolustusjärjestelmän tärkeisiin kohteisiin. Meripuolustuksen kehittämisessä on kaikissa tapauksissa kyettävä turvaamaan pintatorjuntakyky, miinoittamiskyky sekä kyky vaikuttaa kohteisiin pinnan alla riittävän laajalla alueella. Nämä kaikki edellyttävät riittävää taistelualuskalustoa, jonka määrä vähenee vanhenemisen Merivoimien iskukyvyn kärjen kolme sukupolvea, Helsinki-, Rauma- ja Hamina-luokan ohjusveneet. Merivoimien suorituskyky on heikkenemässä vanhenevan kaluston vuoksi 2020-luvulla. takia radikaalisti vuodesta 2025 alkaen. Taistelualuskalustolla saavutetaan myös edellytykset korkeaan valmiuteen sekä riittävän pitkäkestoiseen ja kustannustehokkaaseen toimintaan erityisesti kriisien alkuvaiheessa. Meripuolustus tarvitsee laivastojoukkojen lisäksi rannikkojoukkoja. Kiinteän rannikkotykistön saavuttaessa elinkaarensa pään, tulee rannikkojoukkojen tulivoimaa ja liikkuvuutta edelleen kehittää. Nykytilanteen mukainen suorituskyky kyetään ylläpitämään 2020-luvun alkupuolelle asti, mutta sen jälkeen suorituskyky avomerellä heikkenee merkittävästi. On myös tarkasteltava mahdollisuuksia vaikuttaa merelle uusin asejärjestelmin. Maanpuolustus 110 23

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus Ilmavoimien vaikutuskyvyllä mahdollistetaan hävittäjäresurssien aktiivinen käyttö puolustusvoimien yhteisissä operaatioissa. Meripuolustuksen kehittämisen merkittävin hanke tulee olemaan vanhentuvan aluskaluston korvaavan suorituskyvyn laivue 2020 hankinta. Meripuolustuksella tulee olla kyky ulottaa valvonta ja vaikuttaminen niille alueille, joilla tehtävät toteutetaan. Tämä edellyttää kykyä operoida Pohjois-Itämeren alueella kaikissa olosuhteissa. ILMAVOIMIEN KEHITTÄMINEN TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Suorituskykyjen kehittäminen perustuu tarkkaan analyysiin toimintaympäristön muutoksista, sodankäynnin muutoksista ja teknisestä kehityksestä. Ilmavoimien kehittämisessä otetaan huomioon uusien teknologioiden vaikutus järjestelmien ja joukkojen suorituskykyvaatimuksiin. Keskeisiä kehitettäviä osa-alueita ovat valvontakyky, johtamiskyky ja taistelukyky sekä tappionsietokyvyn ylläpitäminen nykyaikaisen sodankuvan muokkaamien vaatimusten mukaisiksi. Ilmavoimien päätehtävänä tulee säilymään Suomeen ilmoitse kohdistuvan sotilaallisen voiman käytön ennaltaehkäisy ja tarvittaessa torjunta. Päätehtävään liittyen ilmatilan vapaa käyttö estetään oman toimintamme kannalta tärkeillä alueilla. Ilmavoimille syntyy Mid Life Update 2 (MLU2) -hankkeessa kyky ilmasta-maahan -vaikuttamiseen. Ilmavoimien vaikutuskyvyllä mahdollistetaan hävittäjäresurssien aktiivinen käyttö Puolustusvoimien yhteisissä operaatioissa. Syntyvät suorituskyvyt integroidaan osaksi Puolustusvoimien yhteistä tulenkäyttöä. Hornet on mahdollista aseistaa erilaisilla täsmäaseilla kuten JDAM-pommeilla, JSOW-liitopommeilla ja JASSM-ohjuksilla. Päivitetyllä Hornetmonitoimihävittäjällä kyetään monipuoliseen ilmaoperointiin. MLU parantaa myös kaluston ilmataistelukykyä, omasuojaa ja kommunikaatiojärjestelmien kansainvälistä yhteensopivuutta. Hävittäjävoiman osalta voidaankin puhua ns. kynnysasejärjestelmästä. Päivityksen myötä Hornetit lähestyvät elinkaarensa parasta ja tulivoimaisinta aikakauttaan 2020-luvun vaihteessa. Ilmavoimien suunnittelu- ja johtamiskyky paranee otettaessa käyttöön ilmaoperaatiokeskus, uusia johtamisjärjestelmiä ja suunnittelutyökaluja. Valvontajärjestelmän suorituskykyä paran- 24 Maanpuolustus 110

Suomen puolustuksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä Puolustusvoimat F/A-18 Hornet monitoimihävittäjät ovat tärkeä osa puolustuksemme uskottavuudelle. Kuvassa Hornet ilmasta-maahan varustuksessa. netaan Multi Sensor Tracking (MST) -järjestelmällä, uudella keskivalvontatutkalla (KEVA2010) ja kaukovalvontatutkien (KAVA) modifikaatiolla. MST-järjestelmän avulla kyetään yhdistämään eri sensoreiden tuottama tilannekuva. Tukikohtajärjestelmällä luodaan tukeutumisedellytykset koko valtakunnan alueelle. Tukeutumiskyvyssä keskeistä on joustavuus ja toiminnan ennakointi. Ilmavoimien tukikohtajärjestelmä muodostuu kiinteiden ja siirtymiskykyisten taistelutukikohtien kokonaisuudesta. Tukikohdan joukkojen siirtymiskykyisyys ja organisaatioiden modulaarisuus mahdollistavat myös tilanteen mukaisen työkenttätaktiikan käytön. Maavoimien ilmatorjunnan suorituskyky paranee laadullisesti, kun EKITO- ja NASAMSyksiköt saadaan lähivuosina operatiiviseen käyttöön. Tämä laadullinen kehitys ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että ilmatorjunnan kaluston vanheneminen aiheuttaa merkittävän kaluston vähenemisen. Kaikkia suorituskykyjä ei kyetä korvaamaan laatua parantamalla. Ilmatorjunnalla on merkittävä rooli osana ilmapuolustusta, erityisesti tarjoamalla pysyvää suojaa tärkeimmille kohteille. Jatkossa tuliyksiköiden vähentyessä vain kriittisimmät kohteet kyetään suojaamaan ilmatorjunnalla. Samalla joukkojen ilmasuoja hiipuu. Ilmavoimiin tehtyjen viimeaikaisten mittavien panostusten tuloksena ilmavoimat ovat kunnossa ja suorituskyvyn huippuvuoden ovat nykykalustollakin vasta edessä. MAAVOIMIEN KEHITYSNÄKYMIÄ Maavoimien merkitystä on maailmalla aikaajoin epäilty aseiden kehittyessä ja kriisien luonteen muuttuessa. Kuitenkin alueita voidaan pitää ja puolustaa tai toisaalta vallata ja hallita vain maajoukoilla. Georgia ja Ukraina ovat tästä vahvat esimerkit. Maavoimien tärkeys taistelu- Maanpuolustus 110 25

Teema: Suomen puolustuksen tulevaisuus järjestelmän kokonaisuudessa ei ole nähtävissä olevan tulevaisuuden piirissä ainakaan vähenemässä. Maavoimien taistelutapaa ja valmiutta kehitetään edelleen vastaamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti arvioituun uhkaan. Maavoimien kehittämisen ja joukkotuotannon painopiste on vielä alueellisissa joukoissa. Maavoimien taistelutavan kehittäminen on aloitettu alueellisten joukkojen taistelusta ja sen kehittäminen jatkuu edelleen. Joukkotuotannon ja materiaalisen kehittämisen painopiste siirtyy vuosikymmenen loppupuolella operatiivisiin joukkoihin ja ennen kaikkea valmiuden kehittämiseen kärjen osalta. Operatiiviset joukot on tuotettu pääsääntöisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja sijoitettu henkilöstö on henkilöstötyypeiltään ja ikärakenteeltaan tarkoituksenmukaista. Operatiiviset joukot on pääsääntöisesti hyvin varustettu. Merkittävimmillä asejärjestelmillä on vielä riittävästi elinjaksoa jäljellä ja ne ovat suorituskykyisiä vielä pitkälle ensi vuosikymmen puolelle. Paikallisjoukot on maavoimien uusi joukkotyyppi, jonka toimintaperiaatteita ja tehtäviä tullaan edelleen kehittämään ja tarkentamaan. Sen mukaisesti vapaaehtoinen maanpuolustus on kytketty kiinteästi paikallisjoukkojen kehittämiseen. Paikallisjoukkojen materiaali on pääsääntöisesti purettavilta joukoilta kohdennettavaa tehtävään nähden käyttökelpoista materiaalia, mutta niille osoitetaan myös jossain määrin uutta sotavarustusta. Maavoimien suorituskyvyn kannalta on keskeistä, että kertausharjoitusten määrä pystytään palauttamaan puolustusvoimauudistuksen määrittämälle tavoitetasolle. Kokonaisuudessaan yleinen asevelvollisuus tulee säilymään keskeisessä asemassa maavoimien suorituskyvyn varmistamisessa. Sodan ajan joukkojen supistaminen maavoimissa on korvattavissa tiettyyn pisteeseen asti tulivoimaa ja joukkojen käyttöperiaatteita kehittämällä. Maavoimien valmiutta tulee kehittää. Maavoimilla tulee olla aiempaa korkeammassa valmiudessa olevia elementtejä, joilla kyetään vastamaan yllättävään ja nopeaan tilannekehitykseen. Joukkojen materiaalista valmiutta tulee samalla kehittää. Nopeasti perustettavien joukkojen materiaalin tulee vastata tarpeeseen niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Joukkotuotantoa on muokattava valmiusvaatimusten mukaisesti. Maavoimien on oltava kiinteästi mukana Rajavartiolaitoksen maajoukkojen valmiuden ja suorituskykyjen suunnittelussa ja rakentamisessa. Maavoimien on tuettava ja osin toimeenpantava RVL:n joukkotuotantoa tarkoituksenmukaisella tavalla. Reservin koulutustapahtumien ja varusmieskoulutuksen keskinäistä jaksottelua tulee säätää siten, että myös ne palvelevat korkeamman valmiuden vaatimusta ja tukevat tarvittaessa sen toimeenpanoa joustavasti nopeassa ja yllättävässä tilanteen kehityksessä. Tulevaisuudessa resurssien todennäköisesti yhä kaventuessa yhteensopivuutta ja yhteistoimintaa tarvitaan yhä alemmalla tasolla maavoimien ja puolustushaarojen välillä. Tämä kehitys on nähtävissä niin kotimaan puolustuksessa kuin kansainvälisissä operaatioissa. Muutos edellyttää joukkojen sisäisen ja niiden välisten synergioiden löytämistä. Uusien ajatusten ja parhaiden käytänteiden jakaminen on tärkeää niin maavoimien sisällä kuin yhteistoimintaosapuolien välillä. Keskeisenä mainittakoon viranomaisyhteistyön myötä tapahtuva verkottuminen muuhun yhteiskuntaan. LOPUKSI Puolustuksen perustekijät ohjaavat kaikkea edellä mainittua kehitystä. Puolustusvoimien tehtävä on tehdä annetuilla perusteilla paras puolustusjärjestelmä. Tässä on onnistuttu toistaiseksi hyvin. Uusin toimintaympäristön kehitys luo paineita erityisesti kahdelle osa-alueelle. Ne ovat valmius ja kyber-kyvyt. Näistä heijastuu haasteita erityisesti lainsäädäntöön, resursointiin ja organisointiin. Vain viimemainittu on puhtaasti puolustusvoimien käsissä oleva osakokonaisuus. 26 Maanpuolustus 110