Monimuotoisen metsän taika Näyttelytehtävät 1
Vehreät lehdot Kuvat 1, 2 ja 3 1. Tutki kuvia ja päättele: Miksi valkovuokot kukkivat lehdossa keväällä, ennen kuin lehdet puhkeavat puihin? _ 2. Ovatko kuvien metsät A. ihmisen tehokkaasti käsittelemiä talousmetsiä vai B. luontaisesti uudistuvia, monimuotoisia metsiä? et Löydät ratkaisun etsimällä kuvista monimuotoisen metsän piirteitä. 2 Puut eivät kasva tasaisissa riveissä vaan sikin sokin, välillä hyvinkin tiheästi. Puut ovat erilajisia. Löydätkö kuvista sekä lehtipuita että havupuita? Puut ovat eri-ikäisiä. Vertaa puiden korkeutta ja runkojen paksuutta. Metsästä ei löydy sahattuja kantoja. Maassa lahoaa myrskyn kaatamia puita. Lehdoissa monimuotoisuus kukoistaa Metsä uudistuu luontaisesti Lehdot ovat metsistämme ravinteikkaimpia ja runsaslajisimpia. Lehdossa kukkii keväisin esimerkiksi vuokkoja, esikoita, linnunsilmiä ja kiurunkannuksia. Kun myrsky kaataa puun, syntyy satunnainen aukko. Aukealle pääsee enemmän valoa kuin puiden varjostaman metsän pohjaan. Valoa vaativat kukat ja pensaat viihtyvät tällaisissa aukoissa. Näin metsä uudistuu luontaisesti. 3
Kun ilta hämärtyy ja haapa helisee... Vilskettä korpipurolla Kuva 4 1. Saukko elää metsän ja vesistön rajalla. Osaatko päätellä, mihin saukko tarvitsee metsää ja mihin vesistöä tai niitä molempia? 1. Minkä eläimen papanoita Peter löytää vanhasta kuusivaltaisesta metsästä haavan juurelta? Tämä nisäkäs käyttää haapaa ravintonaan ja saattaa myös pesiä vanhassa tikan kolossa haavan rungolla. Se pystyy liitämään kymmeniä metrejä ilmassa! Kuva 5 Pesintään saukko tarvitsee: Ravinnon hankkimiseen: Kulkemiseen omalla reviirillä: Reviirin merkitsemiseen: Leikkimiseen: Saukko on näätäeläimiin kuuluva petoeläin. Se valitsee elinympäristönsä sen mukaan, onko alueella suojaisia pesä- ja lepäilypaikkoja ja sopivaa ravintoa. Tärkeää on sekin, että veteen pääsee myös talvella. Saukon ravintoa ovat kalat, sammakot, simpukat ja pienet nisäkkäätkin, sen mukaan, mitä on saatavilla eri vuodenaikoina. Se rakentaa pesänsä suojaiseen juurakkoon tai esimerkiksi ketun vanhaan pesään. Saukko liikkuu laajalla alueella ravintoa etsien ja merkitsee reviirinsä ulostemerkeillä. 4 Monimuotoisuuden avainlaji Kulonkiertämä Haapa on monimuotoisuuden avainlaji. Haavasta riippuvaisia eläinlajeja on useimmissa eliöryhmissä, erityisesti sienissä, jäkälissä ja hyönteisissä. Haavalta on löydetty noin 50 uhanalaista lajia; osa niistä kykenee elämään vain haavalla. Etenkin vanhat haavat ovat tärkeitä kolopesijöille, kuten tikoille. Purojen ja norojen kosteat rantametsät ovat usein kulonkiertämiä. Näillä alueilla ei ole ollut metsäpaloa ehkä satoihin vuosiin. Kulonkiertämät ovat usein monimuotoisuuden keskittymiä. 5
Puustoinen suo Kuva 6 1. Mikä esihistoriallinen lintu valitsee elinympäristökseen syrjäisen suolammen? Vanhan metsän huminaa Kuva 7 1. Mikä vanhoissa metsissä viihtyvä lintu koputtelee nokallaan kuusen runkoa herkullisen toukka-aterian toivossa? Kyseessä on arka vesilintu, joka tarvitsee pesimäpaikakseen laajan luonnonalueen: metsää, suota sekä suorantaisen lammen. 2. Mikä harvinainen kääpälaji elää lahoavan maapuun suojassa? 2. Valitse kolme omasta mielestäsi arvokkainta suohon liittyvää asiaa. Rahkasammal ja suopursu tuoksuvat raikkaasti. Suolla on kaunista. Lakka ja karpalo ovat herkullisia ja terveellisiä marjoja. Suo on rauhallinen elinympäristö monille aroille eläimille ja kasveille. Suon turvetta kannattaa suojella, jotta voisimme hillitä ilmaston lämpenemistä. 3. Pohdi: Miksi Suomen uhanalaisten lajien joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat riippuvaisia lahonneesta puusta? Suot ovat hiilen varastoja Luonnontilaiset suot ovat eliöiden suojapaikkoja sekä merkittäviä veden ja hiilen varastoja. Hiilidioksidi sitoutuu soiden turpeeseen tuhansiksi vuosiksi. Ihmiset ovat muuttaneet rajusti suoluontoa ojittamalla soita metsäteollisuuden puuntuotannon vuoksi ja nostamalla turvetta energiantuotantoon. Siksi luonnontilaiset suot ovat nykyään harvinaisia varsinkin eteläisessä Suomessa. Lahopuun merkitys monimuotoisuudelle Tehokkaasti talouskäyttöön käsitellyssä metsässä saatetaan kaataa jopa kaikki puut, ennen kuin ne ehtivät lahota tai maatua. Myrskyn kaatama tai pystyyn kuollut puu ei kuitenkaan menisi metsässä hukkaan. Laholla puulla elää paljon sammalia, jäkäliä, sieniä ja hyönteisiä. Linnut saavat ravintoa hyönteisistä ja niiden toukista. Lahoava puu tarjoaa pesäkoloja linnuille ja liito-oravalle. Koska monet saaliseläimet tarvitsevat lahopuuta, siitä hyötyvät myös saalistavat pedot. 6 7
Harmaaluppoa kuusen oksalla Kuva 8 1. Miksi naavat ja lupot menestyvät parhaiten laajoissa erämaametsissä, kaukana tiheään asutuista taajamista, tehtaista ja moottoriteistä? Ketolaidun metsän keskellä Kuva 9 1. Mikä on itsellesi mieluisin kasvi, jonka löydät kuvasta? 2. Keksi kuvan suomenhevoselle perinteikäs nimi: 3. Miksi perinnemaisemia kannattaa suojella? Perustele kahdesta näkökulmasta. A. Ihmisen kannalta B. Perinnemaisemaa tarvitsevien eliöiden kannalta Naavat ja lupot kuuluvat epifyyttijäkäliin. Epifyyttijäkälät ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille, sillä ne ottavat kaikki tarvitsemansa ravinteet ilmasta ja sadevedestä. Maanviljelyksen myötä syntyi perinnebiotooppeja Kun ihmiset alkoivat niittää ja korjata heinää sekä antoivat kotieläinten laiduntaa metsässä, syntyi vähitellen uusia perinnebiotooppeja. Perinnebiotooppien lajit sopeutuivat vuosituhansien aikana ihmisen tapaan viljellä maata ja hoitaa kotieläimiä. Metsien keskeltä löytyy vielä nykyäänkin ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. 8 9
Lähde Kuva 10 1. Mikä erikoinen hyönteinen elää lähteellä? Metsähiiri tuoreessa kangasmetsässä Kuva 11 1. Etsi näyttelyn muista kuvista petoeläin, jolle kelpaisi metsähiiri ravinnoksi. Saalistavan petoeläimen nimi: 2. Arvaatko, mitkä alla mainituista vesistä ovat pienvesiä? Puro Noro Itämeri Lähde Lampi Kluuvijärvi Flada Inarinjärvi Tornionjoki 2. Etsi näyttelyn muista kuvista metsähiirelle sopivaa ravintoa. Löysin metsähiirelle tällaisen herkun: Metsähiiri on saaliseläin, joka syö itse muun muassa siemeniä, marjoja, käpyjä, varpuja ja sammalta. Pienvedet Pienvedet ja niitä ympäröivät metsät ovat erityisiä elinympäristöjä. Niillä on oma pienilmastonsa ja jännittävät eliöstönsä. Myös pienvedet ovat vähentyneet rajusti ihmisen toiminnan takia. Nykyään esimerkiksi lähteitä ja puroja ennallistetaan, jotta niitä tarvitsevat lajit eivät vaarantuisi. Pienvedet ovat meille hienoja virkistymisen lähteitä. 10 11
Suuri metsä Kuva 12 1. Olivia ja Peter ovat kulkeneet koko päivän suuressa metsässä. He ovat löytäneet sieltä paljon erilaisia elinympäristöjä ja niissä viihtyviä eliöitä. Mitä liito-oravalle tapahtuisi, jos kuvassa näkyvä yhtenäinen metsäalue pirstottaisiin pieniksi metsiköiksi? Miksi eliöt tarvitsevat laajoja, yhtenäisiä metsäalueita? Monet arat metsälajit eivät viihdy pienessä metsälaikussa tai metsänreunassa, koska siellä on liian valoisaa sekä tuulista ja koska lämpötilan vaihtelut ovat suurempia kuin syvällä metsässä. Avoimessa ympäristössä saaliseläimet eivät löydä suojaa pedoilta. Herkät lajit kärsivät myös ihmisen aiheuttamasta melusta ja maaperän kulumisesta. Sulkeutunut ja yhtenäinen latvuskerros antaa siis metsälajeille varjoa, suojaa ja tasaisempia oloja. Mitä tapahtuu, jos eliöt eivät pääse liikkumaan? Eläimet voivat tarvita tiettyä harvinaista ravintokasvia tai juuri sopivaksi lahonnutta puuta selviytyäkseen. Ne eivät kykene etsimään ravintoa kyllin laajalta alueelta, jos niiden elinympäristöt on pirstottu kaukana toisistaan oleviksi laikuiksi. Hyönteisten elämä muuttuu uhanalaiseksi, kun niiden on liian vaikea lentää kaukaiselle elinympäristölaikulle. Näin käy myös monille kasveille, jos niiden siemenet tai itiöt eivät pysty kulkeutumaan kauas. Lue alla olevat taustatiedot. Mieti myös, miten liito-orava liikkuu etsiessään ravintoa tai uutta pesäpaikkaa. 12 13
Monimuotoisen metsä taika tietoa Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elämän koko kirjoa, joka kannattelee myös ihmistä. Monenlaisia puita Löydätkö omasta lähimetsästäsi hentoja taimia ja suuria puuvanhuksia? Kuuletko lehtipuiden suhinaa ja havupuiden huminaa? Monimuotoisessa metsässä kasvaa eri-ikäisiä ja -lajisia puita. Lahoavat maapuut ja kelot ovat myös arvokkaita metsäluonnolle, koska ne antavat ravintoa ja suojaa sadoille eliöille. Vaihtelevia luontotyyppejä Monimuotoinen metsä ei ole loputtomiin samanlainen, vaan se vaihtelee ihastuttavasti. Sitä ei ole pirstottu pieniksi erillisiksi laikuiksi, vaan se on eheä, laaja kokonaisuus, joka sisältää monenlaisia luontotyyppejä. Suomalaiseen metsäluontoon kuuluu niin tummia kuusikkoja ja tervaleppäkorpia kuin valoisia mäntykankaita ja lehtojakin. Pienvesien ympärillä oleva rantavyöhykkeet ja metsät ovat omanlaisiaan luontotyyppejä. Metsien keskeltä löytyy myös ihmisten ja heidän kotieläintensä muokkaamia hakamaita ja muita metsäisiä perinnemaisemia. Monimuo toisuus syntyy erilaisten metsäisten elinympäristöjen mosaii kista. Kussakin elinympäristössä viihtyy sille ominaisia kasvilajeja riippuen muun muassa alueen kosteudesta ja ravinteisuudesta ja pienilmastosta. Kuinka monta elinympäristöä löydät näyttelyn kuvista? Entä tutusta metsästäsi? 14 Yhtenäisiä, laajoja metsäalueita Miksi monet eliöt harvinaistuvat? Vastaus voi löytyä, kun verrataan hakattua metsäaukiota ja pelkästään talouskäyttöön kasvatettua metsää monimuotoiseen, vaihtelevaan metsäympäristöön. Monet eläimet tarvitsevat asuttavakseen laajoja, yhtenäisiä erämaa-alueita ja suojaisia metsiä. Harvinaisen hyönteisen elinympäristönä saattaa olla vain yksi kasviyksilö tai juuri sopivaksi lahonnut puunrunko. Jotta monimuotoisuus ei katoaisi, luonnonsuojelualueiden ympärillä olevia talousmetsiä pitäisi hoitaa pehmeämmin. Olisi tärkeää, että toisistaan kaukana olevien suojeltujen metsäalueiden välillä olisi ekologisia käytäviä. Ekologista käytävää pitkin eläimet, kasvit, sienet ja ihminenkin voivat kulkea tai kulkeutua metsästä toiseen. Esimerkiksi saukko siirtyy usein vesistöä pitkin ja hyönteiset ravintokasvilta toiselle. Monimuotoisuutta löytyy myös lähellä kotia ja koulua Biodiversiteettiä eli monimuotoisuutta ei tarvitse välttämättä lähteä etsimään upeilta mutta kaukaisilta luonnonsuojelualueilta. Arvokkaita ja ihastuttavia piirteitä voi löytyä melkein mistä vain, esimerkiksi kaupunkimetsästä tai perinnemaisemasta. Olipa lähiympäristösi luonto millaista tahansa, kulje ulkosalla aistit avoimina! 15
Näyttelyn tuotantoryhmä Kiitos Malva Green (ympäristökasvattaja, näyttelysuunnittelija) Marjo Soulanto / Pleistoseeni (käsikirjoittaja) Emilia Pippola (biologi, valokuvaaja) Anna Polkutie (graafinen suunnittelija) Valokuvat Emilia Pippola ja Hanna Savisaari Sini Heikkilä, Lauri Kajander, Olli Manninen, Hanna Savisaari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus / ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue Julkaisija Luonto-Liitto 2012 Piirrokset Anna Polkutie www.luontoliitto.fi 16