FCG Finnish Consulting Group Oy Pirkanmaan liitto PIRKANMAAN 1. VAIHMAAKUNTAKAAVAN (TURVTUOTANTO) VSISTÖSLVITYS HUMUS- JA KIINTOAINKUORMITUS JA VSISTÖVAIKUTUKST 50796-P14217
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys SISÄLLYSLUTTLO 1 Humus- ja kiintoainehuuhtoumat sekä vesistövaikutukset... 1 1.1 Humus... 1 1.2 Kiintoaine... 2 1.3 Vesistövaikutukset... 3 2 Lähtötiedot ja menetelmät... 4 2.1 Kuormitusarviointi... 4 2.1.1 Turvetuotantoalueiden pinta-alat... 4 2.1.2 Ominaiskuormitusluvut... 5 2.2 Pitoisuuksien ja vesistövaikutusten arviointi... 5 2.3 Kalatalousvaikutusten arviointi... 7 3 Pintavesien tyypittely ja luokittelu... 8 4 Vesistövaikutukset Kokemäenjoen vesistöalueella (35)... 12 4.1 Kokemäenjoen alue (35.1)... 12 4.1.1 Kauvatsanjoen valuma-alue (35.15)... 12 4.1.2 Saikkalanjoen valuma-alue (35.16)... 13 4.1.3 Sammaljoen valuma-alue (35.18)... 14 4.2 Ähtärin ja Pihlajanveden reittien valuma-alue (35.4)... 17 4.2.1 Tarjanneveden alue (35.41)... 17 4.2.2 Vaskuunjärven valuma-alue (35.44)... 18 4.2.3 Vermasjärven valuma-alue (35.45)... 20 4.3 Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5)... 22 4.3.1 Mahnalanselän alue (35.51)... 22 4.3.2 Kyrösjärven alue (35.52)... 22 4.3.3 Parkanonjärven alue (35.53)... 28 4.3.4 Jämijärven alue (35.54)... 37 4.3.5 Kovesjoen valuma-alue (35.55)... 41 4.3.6 Kuivasjärvan valuma-alue (35.56)... 45 4.3.7 Aurejärven valuma-alue (35.57)... 49 4.3.8 Sipsiönjärven valuma-alue (35.58)... 54 4.4 Loimijoen valuma-alue (35.9)... 55 4.4.1 Punkalaitumenjoen valuma-alue (35.94)... 55 4.4.2 Kourajoen valuma-alue (35.95)... 57 5 Vesistövaikutukset Kyrönjoen vesistöalueella (42)... 59 5.1.1 Seinäjoen valuma-alue (42.07)... 59 6 Yhteenveto... 64 Liitteet Liite 1. Yhteenvetotaulukko vesistöselvityksen tuloksista Liite 2. Valuma-aluekartat
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 1 ( 69 ) PIRKANMAAN LIITTO PIRKANMAAN 1. VAIHMAAKUNTAKAAVAN (TURVTUOTANTO) VSISTÖSLVITYS 1 Humus- ja kiintoainehuuhtoumat sekä vesistövaikutukset 1.1 Humus Humus eli humusaineet ovat pitkälle hajonneita orgaanisia yhdisteitä. Humusaineita esiintyy luonnonvesissä liukoisena, kolloideina sekä kiinteässä muodossa. Humuspitoisuuden määrittämisessä yleisesti käytössä oleva menetelmä on kemiallisen hapen kulutuksen (COD Mn ) määrittäminen. Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää. Kirkkaissa vähähumuksisissa vesissä COD Mn -arvo on alle 4 mg/l O 2. Kun COD Mn -arvo on alle 10 mg/l O 2, ei ole vielä kysymys huomattavasta humuspitoisuudesta. Yleensä arvot ovat vesissämme 10-20 mg/l O2. (Valtion ympäristöhallinto 2011a) Myös veden väriarvo kertoo veden humuspitoisuudesta. Veden värin määritystulokseen vaikuttaa kuitenkin myös esimerkiksi rautapitoisuus, joka on yleensä suuri humuspitoisissa vesissä. Tarkimmin humuspitoisuutta voidaan määrittää analysoimalla vedestä orgaaninen kokonaishiili (TOC) tai liuennut orgaaninen hiili (DOC). Kaikki vesinäytteestä määritetty hiili ei kuitenkaan ole peräisin humusaineista. Yleensä pintavesissä noin 50 % orgaanisesta hiilestä on peräisin humusaineista mutta voimakkaasti värillisissä vesissä humusaineet voivat muodostaa huomattavasti suuremman osuuden orgaanisesta hiilestä (Pöyry Finland Oy 2010c cit. Kronberg 1990). Humusaineiden lisäksi liukoisen orgaanisen aineksen muodostavat muun muassa aminohapot, hiilihydraatit, rasvat, vahat, hartsit ja molekyylipainoltaan pienet orgaaniset hapot (Pöyry Finland Oy 2010c cit. Peuravuori & Pihlaja 1999). Suomalaisen tutkimuksen mukaan orgaanista hiiltä huuhtoutuu eniten alueilta, joilla topografia ja ilmasto-olosuhteet suosivat orgaanisen hiilen varastojen kertymistä valuma-alueelle, kuten runsassoisilla alueilla. Suomalaisilla puro- ja jokivaluma-alueilla TOC -huuhtouma lisääntyy soiden osuuden kasvaessa. Joissa TOC -pitoisuuksiin lisäävästi vaikuttavat paitsi suot myös maatalousalueet. Kaikkein voimakkaimmin TOC -huuhtoumiin jokivaluma-alueilla vaikuttaa valuma-alueen järvisyys. Valuma-alueen järvisyyden kasvaessa huuhtoumat pienenevät, mistä voi päätellä orgaanisen aineen pidättyvän järviin. (Mattson 2010) Suomalaisen tutkimuksen mukaan TOC -pitoisuudet ovat suurempia telä- Suomen järvissä kuin Pohjois-Suomessa, vaikka soiden osuus Pohjois- Suomessa on telä-suomea suurempi (Kortelainen 1993). Pohjois-Suomessa lyhyemmästä kesäkaudesta ja topografiasta johtuen orgaanisen aineksen kertyminen on vähäisempää ja suot sekä maaperän orgaanisen aineksen kerrokset ohuempia ja vähemmän ojitettuja kuin telä-suomessa. TOC - kuormituksissa alueellisia eroja ei ole havaittu, kun Pohjois-Suomessa valumat ovat telä-suomea suurempia, millä on pitoisuuksia laimentava vaikutus (Pöyry Finland Oy 2010c cit. Mattson ym. 2003 ja Kortelainen ym. 2006). Orgaanisen aineksen huuhtoutumiseen vaikuttaa se, missä maakerroksessa vesi virtaa, mihin puolestaan vaikuttaa sää, valuma-alueen orgaanisen
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 2 ( 69 ) maaperän pinta-ala ja sijoittuminen. Jos kyseessä on metsämaa, humusta saostuu mineraalimaannokseen orgaanisen kerroksen alapuolelle valunnan ollessa alhainen. Valunnan kasvaessa riittävästi, vesi ei ehdi imeytyä mineraalikerrokseen vaan virtaa orgaanisessa kerroksessa, jolloin humuskuormitus vesistöön kasvaa. Suomaalla tilanne voi olla päinvastainen. Runsaan pintavalunnan vuoksi orgaanisen hiilen pitoisuudet saattavat pienentyä, kun valumaveden yhteys orgaaniseen ainekseen vähenee. (Kortelainen ym. 2004). Valunnan kasvaminen vaikuttaa myös siihen, että laimentumisen johdosta orgaanisen aineksen pitoisuudet pienentyvät vesistöissä. Vedenlaatuero humuspitoisuuden osalta on suhteellisen pieni turvetuotantoalueiden ja luonnontilaisten soiden valumavesien välillä, mikä johtuu siitä, että luontainen humuspitoisuus määräytyy useimmiten alueella esiintyvän turpeen laadun ja maantuneisuusasteen mukaan. Turvetuotantoalueiden valumavesissä humuspitoisuudet voivat olla yleensä vähän suurempia kuin luonnontilaisilla suoalueilla, mikä voi johtua ojituksen myötä tapahtuvasta veden virtausreittien muuttumisesta. Usein kuitenkin humupitoisuudet pysyvät lähellä alueen tyypillistä tasoa myös ojituksen jälkeen. Ojituksen myötä virtaamahuiput kasvavat, minkä takia orgaanisen aineen huuhtouma alueelta on aikaisempaa suurempi. Tuotantovaiheessa ja etenkin kuntoonpanovaiheessa ojituksen aiheuttamasta tyhjentymisvalunnasta johtuen turvetuotantoalueen ominaiskuormitus on luonnontilaista suoaluetta suurempi. Turvetuotantoalueiden valumavesissä humuspitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin turvemailla sijaitsevilla metsäalueilla. Myös huuhtoumat ovat turvetuotantoalueilta hieman metsäalueita suuremmat. (Pöyry Finland Oy 2010c). 1.2 Kiintoaine Kiintoainetta huuhtoutuu vähän luonnontilaisilta, häiriintymättömiltä valumaalueilta. Luonnontilaiselta suolla vesi virtaa suon heikosti maatuneissa pintakerroksissa, missä veteen pääsee sekoittumaan vain vähän kiintoainetta (Klöve 2000). Metsäojitetulta alueelta voi huuhtoutua enemmän kiintoainetta kuin luonnontilaiselta. Kiintoainekuormat voivat olla kohonneita useiden vuosien ajan ojituksen jälkeen. rityisesti tulvahuippujen aikana kiintoaineen huuhtoumat voivat olla merkittäviä ojituksen jälkeisinä vuosina. (Päivänen 2007) Maatalouden hajakuormituksesta suurin osa on peräisin peltoviljelystä. Pelloilta eroosion mukana irtoava maa-aines aiheuttaa vesistöihin kiintoainekuormitusta. Peltojen eroosioalttiuteen vaikuttavat maa-aineksen ominaisuudet ja pellon kaltevuus. Hienojakoiset maat, joita ovat savet ja hiesut, luokitellaan karkeita maita eroosioherkemmiksi. roosioriski kasvaa pellon kaltevuuden lisääntyessä. Huuhtoutumisen voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat maa-aineksen ominaisuudet, pellon kaltevuus, maan muokkaustekniikka ja -ajankohta: syksy- vai kevätkyntö. (Rekolainen ym. 1992). Pöyry nvironment Oy on selvittänyt eri maankäyttömuotojen kiintoainehuuhtoumia perustuen maa- ja metsätalouden osalta kirjallisuusselvitykseen ja turvetuotannon osalta tarkkailuraportteihin. Selvityksen mukaan maatalouden kiintoainekuormitus on monikertaisesti suurempaa metsätalouteen ja turvetuotantoon verrattuna. Toimenpiteistä riippuen metsätalouden vuotuiset huuhtoumat ovat vaihdelleet välillä 2400-33000 kg/km 2 /a ja maatalouden huuhtoumat 61000-330000 kg/km 2 /a. Turvetuotannon huuhtouma oli keskimäärin 4036 kg/km 2 /a perustuen vuosien 2001-2005 tarkkailuihin. (Pöyry nvironment Oy 2006)
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 3 ( 69 ) 1.3 Vesistövaikutukset Turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä alueen maantieteellisen sijainnin mukaan. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä on suurta vaihtelua veden ja turpeen laadusta sekä valunnasta johtuen. Vesiensuojelutoimenpiteillä voidaan huomattavasti vaikuttaa ominaispäästöihin. Metsäojitetun suon valmistelu turvetuotantoon (kuntoonpanovaihe) kestää yleensä 1-2 vuotta. Vesiensuojelurakenteet rakennetaan heti kuntoonpanovaiheen alussa. Kuivatusveden laadussa ei ole merkittäviä eroja turvetuotannon kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa (Pöyry nvironment Oy 2009). Kuntoonpanovaiheen alussa valuma kasvaa etenkin ensimmäisenä ojitusvuonna, jonka jälkeen vuosivalunta palautuu lähelle entistä tasoa (Sallantaus 1983). Kuivatusvaiheessa valumahuiput voivat olla suuria ja aiheuttaa kiintoaineen huuhtoutumista. Myös tuotantovaiheessa esiintyy kiintoainehuuhtoumia kasvattavia valumahuippuja, kun sadevesi imeytyy heikosti kuivuneeseen pintaturpeeseen ja virtaa nopeasti pintavaluntana ojiin. Turvetuotannon vesiensuojelurakenteilla tasataan virtaamia, mikä vähentää kiintoaineen liikkeelle lähtöä. Vesistössä turvetuotannon vaikutus voidaan nähdä muun muassa veden tummentumisena, valaistun vesikerroksen ohentumisena, samentumisena, happipitoisuuden vähentymisenä ja ravinnepitoisuuksien nousuna sekä kasvillisuuden ja levänkasvun lisääntymisenä. Muutoksia näkyy myös pohjan laadussa liettymisenä, eloperäisen aineen sedimentaation kasvuna ja pohjaeläinlajiston muuttumisena ja yksipuolistumisena. Muutokset heikentävät veden ja vesistön käyttökelpoisuutta sekä talousvetenä että virkistyskäytössä ja kalastuksessa. Pienissä uomissa voi esiintyä tukkeutumista ja eroosiota. Jatkuvan kuormituksen lisäksi jokivesissä hetkelliset kriittisten ajankohtien kuormitukset ovat merkityksellisiä. (Väyrynen ym. 2008) Humukseen ja kiintoaineeseen sitoutuneena vesistöihin kulkeutuu ravinteita. Järven humus- ja kiintoainepitoisuus vaikuttaa myös järven kerrostumiseen ja sen kautta ravinnepitoisuuksiin. Vedessä oleva humus vaikuttaa valon kulkuun vedessä. Paljon humusta sisältävissä tummavetisissä dystrofisisissa järvissä valo ei pääse kulkemaan syvempiin vesikerroksiin, minkä vaikutuksesta järvi lämpötilakerrostuu nopeammin ja jyrkemmin verrattuna vähähumuksiseen kirkasvetisempään järveen. Pintakerros jää runsashumuksisessa järvessä ohuemmaksi vähähumuksiseen järveen verrattuna. Järven kerrostuneisuudella on vaikutuksia järven happi- ja ravinnepitoisuuksiin. Alusveden happi voi loppua veden kierron estyessä ja hajotustoiminnan ollessa runsasta, mikä aiheuttaa fosforin vapautumista sedimentistä ja voimistaa rehevöitymistä. Toisaalta voimakkaan kerrostumisen vuoksi alusveteen sedimentoitumassa olevat ravinteet eivät pääse takaisin kiertoon tuottavaan kerrokseen, mikä puolestaan vähentää perustuotantoa. (Matinvesi ym. 1990, loranta 1999) Humuksen sisältämät heikot hapot laskevat veden ph-arvoa. Humuksen emäsryhmät toimivat puskureina, jolloin happaman laskeuman aiheuttamat ph-muutokset ovat hitaampia humusjärvissä kuin vähähumuksisissa järvissä. Humus muodostaa kestäviä komplekseja raskasmetallien kanssa, jolloin happaman laskeuman aiheuttamat metallien liukenemiseen liittyvät vaikutukset ovat vähemmän haitallisia humusjärvissä kuin kirkkaissa järvissä. Liuenneen orgaanisen aineksen on todettu vähentävän myös useiden orgaanisten myrkkyjen biosaatavuutta. (Kukkonen 1999, Matinvesi ym. 1990 ja Kortelainen 1993).
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 4 ( 69 ) 2 Lähtötiedot ja menetelmät 2.1 Kuormitusarviointi 2.1.1 Turvetuotantoalueiden pinta-alat Turvetuotannon kiintoainekuormitus muodostuu orgaanisesta ja epäorgaanisesta aineksesta. Turvetuotannon kuivatusvesissä suurin osa kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Orgaaninen kiintoaine laskeutuu hitaasti vesistöjen pohjalle. Vedessä oleva kiintoaine aiheuttaa pohjan liettymistä, joka aiheuttaa muutoksia pohjaeläimistöön, planktonin rakenteeseen ja vähitellen kalaston koostumukseen ja rapukantoihin. Kiintoaine aiheuttaa myös veden samentumista, mikä vaikuttaa valaistusolosuhteisiin, kerrostuneisuuteen ja rajoittaa vesikasvien ja kalojen kasvua. Jokivesissä kiintoaine voi sedimentoitua suvantoihin. Kiintoaineen aiheuttamat vesistöhaitat ovat yleensä suurempia pienissä sivu-uomissa ja puroissa. Järvissä muutokset ovat vähittäisiä. (Väyrynen ym. 2008) Turvetuotantoalueen kuormituksen merkitys vesistössä riippuu oleellisesti valuma-alueen ominaisuuksista kuten vesimuodostuman koosta ja turvetuotantoalueen pinta-alan osuudesta valuma-alueella ja sen sijainnista vesistöön nähden. Mikäli turvetuotantoalue sijaitsee vesimuodostuman välittömässä läheisyydessä, vesimuodostuma on kooltaan pieni tai vähävirtaamainen, turvetuotantoalueen vaikutus vesimuodostuman vedenlaatuun on mitä todennäköisimmin suuri. Vastaavasti jos turvetuotantoalue sijaitsee vesistön yläjuoksulla ja tarkastelun kohteena on turvetuotantoalueen alapuolinen joki ja näiden kohteiden välille jää kuormitusta pidättäviä järviä, turvetuotantoalueelta jokeen pääsevän kuormituksen merkitys on todennäköisesti pieni. (Pöyry Finland Oy 2010c) Turvetuotannon päästöjen merkitystä sekä vesistön kestokykyä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös muu valuma-alueelta tuleva kuormitus ja vesistön tila. simerkiksi kirkasvetisessä järvessä humuskuormituksen merkitys on suurempi kuin vastaavanlaisessa humusjärvessä, jossa eliöstö on kehittynyt ja sopeutunut humusjärvelle tyypillisiin olosuhteisiin. Turvetuotantoalueet sijaitsevat kuitenkin yleensä runsaasti soita ja turvemaata sisältävillä valumaalueilla, joissa vesimuodostumiin kohdistuu runsaasti humuskuormitusta jo luonnostaan. (Pöyry Finland Oy 2010c) Kaavaehdotuksen mukaisten uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden tuotantokelpoinen pinta-ala, jota on käytetty kuormituslaskennassa, perustuu GTK:n suokohtaisiin määrityksiin ja on suon yli 1,5 m syvän osan pinta-ala. Purkuvesistöihin kohdistuvan nykyisen turvetuotannon kuormituksen arvioinnissa on huomioitu turvetuotantoalueet, joilla on ympäristölupa, ja niiden tuotantokelpoiset pinta-alat, jotka perustuvat ympäristöhallinnon VAHTI - järjestelmän vuoden 2010 tietoihin, Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitus- ja vesistötarkkailuraporttien (2009) tietoihin sekä ympäristölupapäätöksissä esitettyihin tietoihin.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 5 ( 69 ) 2.1.2 Ominaiskuormitusluvut Kuormituslaskennassa on käytetty COD Mn -brutto-ominaiskuormituslukuja, jotka perustuvat Vapo Oy:n Länsi-Suomen alueen ympärivuotisten tuotantovaiheen päästötarkkailukohteiden tarkkailutuloksiin vuosilta 2005-2009 ja jotka on esitetty raportissa Selvitys turvetuotannon humuspäästöistä ja humuksen merkityksestä vesistöissä (Pöyry Finland Oy 2010c). Koko vuoden COD Mn brutto-ominaiskuormitukseksi on saatu 613 g/ha/d (n=44), kun vesiensuojelumenetelmänä on pintavalutuskenttä, kasvillisuusallas, kosteikko, ruokohelpikenttä, maaperäimeytys tai haihdutus. Koko vuoden COD Mn brutto-ominaiskuormitukseksi on vastaavasti saatu 633 g/ha/d (n=73), kun vesiensuojelumenetelmänä on laskeutusaltaat, laskeutusaltaat ja ojapidättimet, virtaamansäätö tai Yli-Kujalan menetelmä 1. Kiintoaineen osalta kuormituslaskennassa on käytetty bruttoominaiskuormituslukuja, jotka perustuvat Vapo Oy:n telä-suomen alueen ympärivuotisten tuotantovaiheen päästötarkkailukohteiden tarkkailutuloksiin vuosilta 2003-2008 ja jotka on esitetty raportissa Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA- hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa (Pöyry nvironment 2009). Koko vuoden kiintoaineen bruttoominaiskuormitus on 99 g/ha/d, kun vesiensuojelumenetelmänä on sulanmaan aikainen pintavalutuskenttä. Perustason vesiensuojelumenetelmien koko vuoden brutto-ominaiskuormitus on 128 g/ha/d. Kuormitusmuutosten ja purkuvesistöjen pitoisuusmuutosten laskemiseksi turvetuotantoalueiden kuormitusta nykytilassa ennen turvetuotannon aloittamista on arvioitu metsäojitetuilla alueilla käyttäen COD Mn -bruttoominaiskuormitusta 240 g/ha/d (Saukkonen & Kortelainen 1995). Metsäojitetulta alueelta purkautuvan veden laatuna on käytetty 3,5 mg/l kiintoainetta, joka perustuu Vapo Oy:n ennakkotarkkailutuloksiin vuosilta 2004-2009 sekä tutkimuksiin Saukkonen & Kortelainen 1995, Joensuu ym. 2006 sekä Oiva-tietokannan vedenlaatutietoihin (Pöyry nvironment 2009). Metsäojitetun alueen vuoden keskivalumana on käytetty arvoa 11,0 l/s/km 2, joka perustuu Katajaluoman valuntahavaintoihin vuosilta 1970-2003. Nykyisten olemassa olevien turvetuotantoalueiden kuormituksen arvioinnissa on käytetty perustason vesiensuojelumenetelmille määritettyjä ominaiskuormitusarvoja, jos turvetuotantoalueen vesiensuojelumenetelmistä ei ole ollut tietoa, muuten on käytetty ympäristölupapäätösten tai kuormitusja vesistötarkkailuraporttien (2009) mukaisten vesiensuojelukeinojen ominaiskuormituslukuja. 2.2 Pitoisuuksien ja vesistövaikutusten arviointi Purkuvesistöjen vedenlaatutiedot perustuvat turvetuotannon vesistötarkkailutuloksiin ja ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmän tietoihin. Tiedot purkuvesistöjen tyypittelystä ja luokittelusta (kohta 3) ovat peräisin vesienhoidon suunnitelmista ja toimenpideohjelmista sekä Hertta- 1 Yli-Kujalan patentoiman vesienpuhdistusmenetelmän mukaisesti. Toimintaperiaatteen mukaisesti altaisiin tuleva vesi johdetaan kokoojaojan pinnasta ensimmäisen altaan alkupäähän lähelle pohjaa, minkä jälkeen vesi johdetaan ensimmäisen altaan pinnasta jälkimmäisen altaan pohjalle. Yli-Kujalan mukaan veden kierrättäminen edistää kiintoaineen laskeutumista ja parantaa veden happipitoisuutta sekä nostaa ph-arvoa. (Länsi-Suomen ympäristölupavirasto 2004)
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 6 ( 69 ) järjestelmästä. Tiedot vesistökunnostuksista perustuvat pääosin Pirkanmaan LY -keskuksen tietoihin. Purkuvesistöjen virtaamien arvioinnissa on käytetty valuntahavaintoja Katajaluomasta. Katajaluoman vuoden keskivaluma on 11,0 l/s km 2 perustuen havaintoihin vuosilta 1970-2003. Havaintopaikka sijaitsee Sävijoen alueella (35.159) ja havaintopaikan valuma-alue on suurelta osin ojitettua metsä- ja suoaluetta. Valuma-alueella on vähän ojittamattomia suoalueita. Järviä ei valuma-alueella ole. Asutusta ja peltoja on hyvin vähän. Purkuvesistöjen valuma-alueet on määritetty ympäristöhallinnon 4. jakovaiheen valuma-aluejakoa apuna käyttäen. Turvetuotantoalueiden kuormituksen aiheuttama keskimääräinen pitoisuusnousu on arvioitu perustuen vuoden keskivalumaan ja purkuvesistön tai tarkastelupisteen (jokien osalta) valuma-alueen pinta-alaan. Pitoisuusnousujen laskennassa on käytetty arvioitua turvetuotantoalueen tuotantoajan vuoden keskimääräistä nettokuormitusta, joka on saatu vähentämällä arvioidusta bruttokuormituksesta luonnontilaisen (joidenkin vanhojen alueiden kohdalla) tai metsäojitetun alueen arvioitu kuormitus. Pitoisuusarvioinnissa käytetty menetelmä on kuvattu mm. julkaisussa Yksinkertaiset vedenlaatumallit (Granberg & Granberg 2006). Purkuvesistönä olevaa järveä tarkastellaan ns. jatkuvasekoitteisena reaktorina ja arvioitu pitoisuusnousu kuvaa koko vesimassan vuoden keskimääräistä pitoisuusnousua tasapainotilassa. Arvioinnissa käytetään seuraavia oletuksia. Tulovirtaama = menovirtaama = vakio= vuoden keskivirtaama kuormitus on vakio= vuoden keskimääräinen kuormitus järvi on täysin sekoittunut ja sekoittuminen tapahtuu välittömästi ainetta poistuu vain menovirtaaman mukana Pitoisuusnousujen arvioinnissa ei näin ollen ole huomioitu kiintoaineen ja humuksen sedimentoitumista purkuvesistöön, lasku-uomiin ja laskureitillä oleviin järviin tai lampiin ennen laskua purkuvesistöön. Jos turvetuotantoalueen vesien laskureitillä on kuormitusta todennäköisesti huomattavasti pidättäviä vesimuodostumia ennen purkuvesistöä, jossa pitoisuusnousu on arvioitu, on tilannetta kuvailtu sanallisesti. Toisin kuin jatkuvasekoitteisen reaktorin tapauksessa todellisuudessa kiintoainetta sedimentoituu järven pohjalle ja resuspendoituu takaisin vesimassaan riippuen vallitsevista sedimentaatio-olosuhteista. Järven selällä sedimentaatioon vaikuttaa tuulisuus ja aallokko ja tulouomien suualueilla ja itse uomissa veden virtaus. Järvissä sedimentaatiota tapahtuu eniten syvänteisiin. Sedimentaatio lisääntyy virtausnopeuden pienentyessä. Hienojakoinen turve sedimentoituu hitaammin ja lähtee liikkeelle järven pohjalta pohjanläheisen virtausnopeuden kasvaessa vähemmän karkeampiin maalajeihin verrattuna. Alasaarela & Rantala (1990) esittävät järville luonnolliseksi sedimentaationopeudeksi 1 3 mm/vuosi, joka saattaa 5 10 -kertaistua, jos järvi rehevöityy. Särkän (1996) mukaan oligotrofisissa järvissä sedimentaatiota saattaa kertyä vain 0,1 mm/vuosi, mutta rehevissä järvissä jopa 5 mm/vuosi. Granberg (2004) puolestaan on arvioinut kokonaissedimentaation arvoja Väli-Suomen erityyppisissä järvissä
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 7 ( 69 ) laskennallisella menetelmällä ja saanut seuraavat kokonaissedimentaation arvot: karut järvet, 1 mm/v, mesotrofiset (lievästi rehevä) 2,8 mm/v, eutrofia (rehevä) 7 mm/v ja hyvin rehevät järvet 14 mm/v. 2.3 Kalatalousvaikutusten arviointi Kalataloudelliset vaikutukset on arvioitu olemassa olevien tietojen perusteella. Kirjallisten tietojen lisäksi on haastateltu kalastusalueen isännöitsijää tai hänen nimeämiään luottomiehiä epävarmojen tietojen vahvistamiseksi. Kirjalliset tiedot perustuvat pääsääntöisesti kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin sekä erillisselvityksiin. Vesistön muutoksesta johtuva kalojen elinolosuhteiden heikkeneminen vaikuttaa yleisesti kalojen kuntoa heikentävästi. Tämä näkyy mm. kasvun hidastumisena, kudun onnistumisen heikentymisenä ja lisäksi se altistaa kaloja loisille ja taudeille. Lisäksi kunnon heikentyminen vaikuttaa mm. kalojen vaelluskäyttäytymiseen ja smolttiutumiseen (Laine ja Heikkinen 1991, Laine ym. 1996). Veden laadun muutokset vaikuttavat myös vesistössä olevaan kasvillisuuteen ja eliöstöön. Kasvillisuuden muutoksilla on vaikutusta pohja- ja pieneliöstöön ja lisäksi kasvillisuus toimii kaloilla mm. suojapaikkana. Pohja- ja pieneliöiden lajimuutokset ja lajirunsausmuutokset vaikuttavat niitä ravinnoksi käyttäviin kalalajeihin (Laine & Heikkinen, 1991). Sen lisäksi vesien rehevöityminen aiheuttaa seisovien pyydysten limoittumista ja likaantumista (Väyrynen ym. 2008). Muutoksille kestävimpiä lajeja ovat ahvenkalat, hauki ja kuore. Särkikalat voivat jopa hyötyä vesistön rehevöitymisestä. Muutoksille herkempiä ovat taas syys- ja talvikutuiset kalalajit, kalalajit, joiden mäti- tai poikasvaihe on sidottu puhtaisiin kivi-sorapohjiin ja kalalajit, joiden saalistaminen on riippuvainen veden kirkkaudesta. Tyypillisesti nämä kalakannat, kuten taimen, siika, made ja kivisimppu, ovat Suomen vesistöissä jo kärsineet vesistöjen yleisestä rehevöitymisestä (Tammi 1996).
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 8 ( 69 ) 3 Pintavesien tyypittely ja luokittelu Vesistövaikutusten arviointi perustuu pohjatietoihin vesistöjen luontaisista ominaisuuksista ja tilasta. Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 7 :n mukaan pintavedet jaotellaan maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Vesien ominaispiirteiden selvityksessä käytetään alla esitettyjä pintavesityyppejä jokien ja järvien osalta. (Ympäristöministeriö 2006) Jokityypit: 1. Pienet turvemaiden joet (Pt) 2. Pienet kangasmaiden joet (Pk) 3. Pienet savimaiden joet (Psa) 4. Keskisuuret turvemaiden joet (Kt) 5. Keskisuuret kangasmaiden joet (Kk) 6. Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) 7. Suuret turvemaiden joet (St) 8. Suuret kangasmaiden joet (Sk) 9. Suuret savimaiden joet (Ssa) 10.rittäin suuret turvemaiden joet (St) 11. rittäin suuret kangasmaiden joet (Sk) (Ympäristöministeriö 2006) Joet erotellaan tyypeiksi valuma-alueen koon ja valuma-alueen maaperän laadun sekä maantieteellisen sijainnin perusteella. (Ympäristöministeriö 2006) Alla olevassa kuvassa (Kuva 1.) on esitetty jokityyppien erottelussa käytettävät valuma-alueen pinta-ala, maaperän laatu ja maantieteellinen sijainti. Kuva 1. Jokien tyypittely.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 9 ( 69 ) Turvemaiden tyyppiin joki erotellaan, kun sen valuma-alueen turvemaiden luontainen vaikutus joen vesiympäristöön on huomattava. Ohjeellisesti turvemaiden tyyppiin joki erotellaan valuma-alueen turvemaiden osuuden ylittäessä 25 % tai yläpuolisen järven luontaisen väriarvon ylittäessä 90 mg Pt/l. Savimaiden tyyppiin joki erotellaan kun sen valuma-alueella on savimaita tai hienoaineksia sisältäviä maita niin paljon, että vaikutus veden ravinteisuuteen tai muihin ominaisuuksiin on luonnostaan huomattava. Kangasmaiden tyyppiin joki erotellaan muissa tapauksissa. Ohjeellisesti kangasmaiden tyyppiin joki erotellaan valuma-alueen turvemaiden osuuden alittaessa 25 % tai sen luontaisen väriarvon alittaessa vähävetisinäkin aikoina 90 mg Pt/l. (Ympäristöministeriö 2006) Järvityypit: 1. Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh) 2. Pienet humusjärvet (Ph) 3. Keskikokoiset humusjärvet (Kh) 4. Suuret vähähumuksiset järvet (SVh) 5. Suuret humusjärvet (Sh) 6. Runsashumuksiset järvet (Rh) 7. Matalat vähähumuksiset järvet (MVh) 8. Matalat humusjärvet (Mh) 9. Matalat runsashumuksiset järvet (MRh) 10. Hyvin lyhytviipymäiset järvet (Lv) 11. Pohjois-Lapin järvet (PoLa) 12. Runsasravinteiset ja runsaskalkkiset järvet (RrRk) (Ympäristöministeriö 2006) Järvet erotellaan tyypeiksi järven pinta-alan, valuma-alueen, maaperän laadun, järven syvyyssuhteiden, veden viipymän ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Järvityyppien erottelussa käytetään järven pinta-alaa siten, että pienten järvien pinta-ala on alle 5 km 2, keskikokoisten järvien pinta-ala on 5-40 km 2 ja suurten järvien pinta-ala on yli 40 km 2. Valuma-alueen maaperän laadun perusteella järvityypit erotellaan siten, että vähähumuksisissa järvissä luontainen väri on alle 30 mg Pt/l, humusjärvissä luontainen väri on 30 90 mg Pt/l ja runsashumuksisissa järvissä luontainen väri on yli 90 mg Pt/l. Myös syvyyssuhteet ja maantieteellinen sijainti vaikuttaa järvityyppien erotteluun. Matalaan tyyppiin järvi erotellaan, kun sen keskisyvyys on alle 3 metriä tai vesi ei kerrostu kesällä tai kerrostuminen on lyhytaikaista. Hyvin lyhytviipymäiseen tyyppiin järvi erotellaan, kun vesi vaihtuu muutamassa päivässä. Pohjois-Lapin järvet erotellaan maantieteellisen sijainnin perusteella. Runsasravinteiseen ja runsaskalkkiseen järvityyppiin järvi erotellaan valuma-alueen maa- tai kallioperän sisältäessä kalkkia, runsasravinteisia maa- tai kivilajeja tai hienojakoisia maa-aineksia sellaisin määrin, että veden kalkkipitoisuus tai ravinteisuus on luonnostaan huomattava. (Ympäristöministeriö 2006) Alla olevassa kuvassa on esitetty järvien tyypittely (Kuva 2).
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 10 ( 69 ) Kuva 2. Järvien tyypittely. Luontaisilta ominaisuuksiltaan erilaisten pintavesien luokittelua ei voida tehdä yhdellä asteikolla, minkä takia tarvitaan tyypittelyä. Kullekin ryhmälle, tyypille on määritetty vertailuolot ja oma luokitteluasteikkonsa. (Valtion ympäristöhallinto 2011b) Vertailuolot ja luokitteluasteikot koskevat kokonaistyppi- ja fosforipitoisuutta, ph-minimiä (joet), pohjaeläimiä, kaloja, jokien päällysleviä sekä järvien kasviplanktonia ja vesikasveja. Veden KHT(Mn)-pitoisuudelle tai orgaanisen hiilen pitoisuudelle ei ole Suomessa käytössä virallisia luokituksia. Värilukuun ja kiintoainepitoisuuteen perustuvia luokituksia on esitetty alla olevissa taulukoissa (Taulukko 1 ja Taulukko 2).
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 11 ( 69 ) Taulukko 1. Värilukuun perustuvia veden laadun luokituksia. VYH 1988 - luokitukset ovat vanhentuneita, mutta niitä voidaan pitää suuntaa-antavina. Luokituksen nimi ja lähdeviite Vesistöjen tyypittely liittyen pintavesien ekologiseen luokitukseen (Valtion ympäristöhallinto 2011) Yleisluokitus, virkistyskäyttöluokitus ja kalavesiluokitus (VYH 1988) (vanhentunut) Luokka Luokkarajat (väriluku) Joki / kangasmaiden joki <90 Joki / turvemaiden joki >90 Järvi / vähähumuksinen järvi <30 Järvi / humusjärvi 30-90 Järvi / runsashumuksinen >90 Järvi, yleisluokitus / erinomainen <50 Järvi, yleisluokitus / hyvä 50-100, luonnontilaisissa humusvesissä <200 Järvi, virkistyskäyttö / erinomainen <60 Järvi, virkistyskäyttö / hyvä 60-250 Järvi, virkistyskäyttö / tyydyttävä <250 Järvi, kalavesi / erinomainen <50 Järvi, kalavesi / hyvä 50-100 Järvi, kalavesi / tyydyttävä >100 Järvi, kalavesi / välttävä kohonnut 30-100 % luonnontilaisesta Järvi, kalavesi / huono kohonnut 100-200 % luonnontilaisesta Taulukko 2. Kiintoainepitoisuuteen perustuvia veden laadun luokituksia. VYH 1988 -luokitukset ovat vanhentuneita, mutta niitä voidaan pitää suuntaaantavina. Luokituksen nimi ja lähdeviite Virkistyskäyttöluokitus (VYH 1988) (vanhentunut) Yleinen luokitus (Ruotsi, SNV 1989) Luokka Luokkarajat (kiintoaine mg/l) Järvi / erinomainen <2 Järvi / hyvä 2-8 Järvi / tyydyttävä >8 Järvet ja joet / erittäin pieni <1,5 Järvet ja joet / pieni 1,5-3 Järvet ja joet / kohtalainen 3-6 Järvet ja joet / korkea 6-12 Järvet ja joet / erittäin korkea >12
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 12 ( 69 ) 4 Vesistövaikutukset Kokemäenjoen vesistöalueella (35) 4.1 Kokemäenjoen alue (35.1) 4.1.1 Kauvatsanjoen valuma-alue (35.15) 4.1.1.1 Vesajärven valuma-alue (35.159) Kauvatsanjoki on ekologiselta tilaltaan tyydyttävään luokkaan kuuluva keskisuuri kangasmaan joki. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelmassa Kauvatsanjoen valuma-alueelle on kohdistettu maa- ja metsätalouden lisätoimenpiteitä vesistön hyvän tilan saavuttamiseksi. Turvetuotantoalueet ja kuormitus Vesajärven valuma-alueella ei nykyisin ole turvetuotantoa. Kaavaehdotuksen mukaisia tarkasteltavia potentiaalisia uusia turvetuotantoalueita ovat Luirunevan ja Porrassuon alueet, joiden vedet laskevat Vesajärveen. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3) on esitetty arvioidut turvetuotantoalueiden keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Taulukko 3. Vesajärven valuma-alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Luiruneva 16 3600 580 2200 380 Porrassuo 16 3600 580 2200 380 Yhteensä 32 7200 1200 4400 770 Purkuvesistö ja kuormituksen vaikutukset Vesajärvi on matala runsashumuksinen järvi (MRh). Vesajärven ympäristössä on paljon maatalouden maita. Järven ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Biologisten sekä fysikaalis-kemiallisten tekijöiden perusteella järven tila on tyydyttävä. Vesajärvestä ei ole kiintoainepitoisuushavaintoja. Kemiallisen hapen kulutuksen havaintoja on vuosilta 1978-2010 kahdeksalta näytteenottokerralta. Kemiallisen hapen kulutuksen (COD Mn ) keskiarvo on ollut 22 mg/l. Turvetuotannon aiheuttama laskennallinen pitoisuusnousu Vesajärvessä on COD Mn- pitoisuuden osalta alle 0,2 mg/l ja kiintoainepitoisuuden osalta noin 0,03 mg/l. Pitoisuusnousut ovat hyvin pieniä eikä turvetuotannon kuormituksella ole merkittäviä vaikutuksia Vesajärven tilaan.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 13 ( 69 ) Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vesajärven kalastoa ei tunneta. Järvityypin, nykyisen kuormituksen ja suunnitellun turvetuotannon aiheuttaman laskennallisen pitoisuusnousun perusteella voidaan olettaa, että turvetuotannon kuormituksella ole merkittäviä vaikutuksia Vesajärven kala- tai raputalouteen. 4.1.2 Saikkalanjoen valuma-alue (35.16) 4.1.2.1 Hahmajärven alue (35.163) Saikkalanjoki on ekologiselta tilaltaan tyydyttävään luokkaan kuuluva keskisuuri kangasmaan joki. Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelmassa Saikkalanjoen valuma-alueelle on kohdistettu maatalouden lisätoimenpiteitä vesistön hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2021 mennessä. Turvetuotantoalueet ja kuormitus Hahmajärven alueelle purkautuvat vedet myös Kyröjoen valuma-alueelta (35.166). Hahmajärven valuma-alueella ei nykyisin ole turvetuotantoa. Valuma-alueen yläosassa sijaitsee Vaiviansuo, joka on kaavaehdotuksen mukainen potentiaalinen uusi turvetuotantoalue. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 4) on esitetty arvioidut turvetuotantoalueiden keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Taulukko 4. Hahmajärven valuma-alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Vaiviansuo 56 13000 2000 7600 1300 Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Hahmajärven valuma-alueella maatalouden maiden osuus pinta-alasta on suuri. Hahmajärveen laskeva Pukarajoen (keskisuuret kangasmaiden joet) ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi. Joen ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Hahmajärven tilaa ei ole luokiteltu. Hahmajärvestä on kemiallisen hapen kulutuksen havaintoja vuosilta 1978-2010 kahdeksalta näytteenottokerralta. Kemiallisen hapen kulutuksen (COD Mn ) keskiarvo on ollut 17 mg/l. Kiintoainehavaintoja järvestä on vain kahdelta näytteenottokerralta vuodelta 1983, jolloin kiintoainepitoisuus järvessä oli keskimäärin 34 mg/l. Turvetuotannon aiheuttama laskennallinen pitoisuusnousu Hahmajärvessä on COD Mn- pitoisuuden osalta noin 0,2 mg/l ja kiintoainepitoisuuden osalta noin 0,04 mg/l. Havaittuun vedenlaatuun verrattuna COD Mn -pitoisuuden nousu on hyvin pieni (0,6 % havaitusta vedenlaatutasosta). Turvetuotannon kuormituksella ei ole merkittäviä vaikutuksia Hahmajärven tilaan.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 14 ( 69 ) Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen 4.1.3 Sammaljoen valuma-alue (35.18) Osakaskunnan puheenjohtajan mukaan Hahmajärveen on istutettu kuhaa ja siikaa, muuten kalasto koostuu normaalista järvikalastosta (hauki, ahven ym). Siika ei lisäänny luontaisesti. Suunnitellulla turvetuotannolla ei ole merkittävää vaikutusta Hahmajärven kalastoon ja kalastukseen, kun huomioidaan järven tämänhetkinen kalasto ja turvetuotannon aiheuttama pitoisuusmuutos. Sammaljoki/Sammunjoki (keskisuuret kangasmaiden joet) on luokiteltu ekologisen tilan luokkaan välttävä. Hyvä tavoitetila on arvioitu saavutettavan vuoteen 2027 mennessä nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä. Jokea kuormittavat maatalous ja hyvää huonompaa tilaa aiheuttavat rehevöityminen ja hydrologis-morfologisten muutosten aiheuttama elinympäristöjen muuttuminen. Valuma-alueelle on kohdistettu maatalouden lisätoimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Valuma-alueella ei nykyisin ole turvetuotantoa. 4.1.3.1 Sammaljoen keskiosan alue (35.182) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Alla olevassa taulukossa (Taulukko 5) on esitetty valuma-alueen uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet. Taulukko 5. Sammaljoen keskiosan alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Riuttaissuo 28 6300 1000 3800 670 Yltöissuo 25,8 5800 930 3500 620 Kytövuorensuo 18,3 4100 660 2500 440 Karjasuo* 0 - - 0 0 Röyskänsuo* 0 - - 0 0 Yhteensä 72,1 16000 2600 9800 1700 * GTK:n arvioima tuotantokelpoinen pinta-ala on 0 ha Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden vedet purkautuvat Sammaljokeen. Yltöissuo ja Kytövuorensuo sijaitsevat hyvin lähellä jokea.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 15 ( 69 ) Sammaljoen alaosalle kohdistuu kuormitusta myös ylempää valuma-alueelta Sammaljoen yläosan (35.183) ja Houhajärven (35.184) valuma-alueilla sijaitsevilta uusilta potentiaalisilta turvetuotantoalueilta. Sammaljoen valuma-alueella maatalouden kuormitusosuus on korkea. Sammaljoen alaosalta on vedenlaatuhavaintoja havaintopaikasta Sammunjoki Sampu mts vuosilta 1998-2008, jolloin kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 16 mg/l (n=16). Kiintoainepitoisuudesta on havaintoja vuosilta 1998-1999, jolloin kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 51 mg/l (n=9). Myös muissa Sammunjoen alaosan tarkkailupisteissä kiintoainepitoisuudet ovat olleet korkeita, keskimäärin 35-50 mg/l perustuen havaintoihin vuosilta 1997-2008. Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden aiheuttama keskimääräinen laskennallinen COD Mn -pitoisuusnousu Sammaljoen alaosassa on 0,3 mg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,06 mg/l. Laskelmissa on huomioitu myös Sammaljoen yläosan (35.183) ja Houhajärven (35.184) valuma-alueen uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet. Kemiallisen hapen kulutuksen muutos on 2 % ja kiintoainepitoisuuden muutos 0,1 % havaitusta vedenlaatutasosta. Vaikutukset eivät ole merkittäviä. Huomioiden Sammunjoen tila (välttävä) ja vesienhoidon tavoitteet (hyvä tila) on turvetuotannossa huomioitava tehokkaat vesiensuojelumenetelmät sekä ravinteiden että kiintoaineen poiston osalta. Uusia potentiaalisia turvetuotantoalueita sijaitsee myös aivan jokiuoman läheisyydessä, jolloin alueelta lähtevää kuormitusta ei juuri pidäty pienempiin uomiin ennen Sammunjokea. Jokiuoman läheisyydessä on huomioitava myös tulvien aiheuttamat riskit toiminnalle. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Sammaljoen valuma-alueen osalta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa ei ole merkintöjä. Saatujen tietojen perusteella alueella esiintyy mm. hauki ja turpa. Valuma-alue saa alkunsa Houhajärvestä, jossa esiintyy lahnaa ja särkeä sekä jonkin verran kuhaa. Alueelle on myös tehty rapuistutuksia. Suunnitellulla turvetuotannolla ei ole merkittävää vaikutusta alueen kalastoon, kalastukseen tai raputalouteen, kun huomioidaan järven tämänhetkinen kalasto ja turvetuotannon aiheuttama pitoisuusmuutos. 4.1.3.2 Sammaljoen yläosan valuma-alue (35.183) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Alla olevassa taulukossa (Taulukko 6) on esitetty valuma-alueen uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 16 ( 69 ) Taulukko 6. Sammaljoen yläosan valuma-alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Varessuo_N* 0 - - 0 0 Varessuo_S* 0 - - 0 0 Salonojansuo 25 5600 900 3400 600 Kiimasuo 19 4200 690 2600 460 Papinsuo 17 3800 610 2300 400 Yhteensä 61 14000 2200 8300 1500 * GTK:n arvioima tuotantokelpoinen pinta-ala on 0 ha Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden vedet purkautuvat Sammaljokeen. Salonojansuo sijaitsee aivan joen läheisyydessä. Vaikutukset Sammaljokeen katso kohta 4.1.3.1. 4.1.3.3 Houhajärven valuma-alue (35.184) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Alla olevassa taulukossa (Taulukko 7) on esitetty valuma-alueen uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet. Taulukko 7. Houhajärven valuma-alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Haapisevanneva 32 7200 1200 4400 770 Rompunsuo 55 12000 2000 7500 1300 Tiineensuo 32 7200 1200 4400 770 Yhteensä 119 27000 4300 16000 2900 Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden vedet purkautuvat Sammaljokeen. Vaikutukset Sammaljokeen katso kohta 4.1.3.1.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 17 ( 69 ) 4.2 Ähtärin ja Pihlajanveden reittien valuma-alue (35.4) 4.2.1 Tarjanneveden alue (35.41) Tarjanteen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. 4.2.1.1 Keihäsjärven valuma-alue (35.415) Nykyisin Sammakkolamminnevan turvetuotantoalueelta johdetaan vesiä 10 ha tuotantoalalta Keihäsjärven valuma-alueen yläosaan Salmi-Ruokkeeseen ja edelleen pienempien lampien ja järvien kautta Keihäsjärveen, joka laskee Vaskivesi-Visuveteen. 4.2.1.2 Havanganjärven valuma-alue (35.416) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Nykyisiä turvetuotantoalueita valuma-alueen ylä- ja keskiosassa ovat Pihtineva ja Korteneva. Potentiaalisia uusia turvetuotantoalueita ovat Silmäkeneva ja Pökkelistönneva, jotka sijaitsevat valuma-alueen yläosassa. Taulukko 8. Havanganjärven valuma-alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Jäkäläneva* 0 - - 0 0 Silmäkeneva 14 3100 510 1900 340 Pökkelistönneva 73 16000 2600 9900 1700 Nykyiset turvetuotantoalueet Pihtineva ** 58,5 - - - - Korteneva 30 6900 1400 4400 1190 * GTK:n arvioima tuotantokelpoinen pinta-ala on 0 ha. ** Pihtinevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä johdetaan Isonevalle, jonne kuormitus pidättyy (vrt. teksti alla). Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Valuma-alueen yläosa on metsäojitettuja ja suomaita. Alaosalla on maatalouden maita. Asutus keskittyy valuma-alueen alaosaan ja erityisesti Havanganjärven ympäristöön. Pihtinevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä johdetaan Isonevalle, joka on ojittamaton suoalue. Isonevalta vesistöreitti jatkuu Kytöojan kautta Luomanojaan ja edelleen Havanganjärveen. Isosuon kautta ei kuitenkaan kuormitusta pääse eteenpäin, vaan se pidättyy suolle.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 18 ( 69 ) Kortenevan kuivatusvedet purkautuvat Ylä-Havankajärveen (MRh). Myös Silmäkenevan ja Pökkelistönnevan vedet laskevat Ylä-Havankaan, joka laskee edelleen Havankaojaa pitkin Havanganjärveen. Ylä-Havangan ekologisen tilan on arvioitu olevan hyvä. Järven kiintoainepitoisuus on vuosina 2005-2011 ollut keskimäärin 1,7 mg/l (n=10) ja kemiallinen hapen kulutus 34 mg/l (n=10). Ylä-Havankajärveä on kunnostettu nostamalla ali- ja keskiveden korkeuksia. Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden aiheuttama keskimääräinen laskennallinen COD Mn -pitoisuusmuutos on 1,8 mg/l ja kiintoainepitoisuusmuutos 0,3 mg/l. Verrattuna havaittuun vedenlaatutasoon on kemiallisen hapen kulutuksen muutos 5 % ja kiintoainepitoisuusmuutos 18 %. Kun huomioidaan lisäksi nykyisen turvetuotannon kuormitus Ylä-Havankaan, on COD Mn -pitoisuusnousu 2,4 mg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,5 mg/l. Verrattuna havaittuun vedenlaatutasoon on kemiallisen hapen kulutuksen muutos 7 % ja kiintoainepitoisuusmuutos 29 %. Turvetuotannon humuskuormituksella ei ole merkittäviä vaikutuksia Ylä- Havankajärven tilaan huomioiden havaittu COD Mn -taso. Laskennalliset turvetuotannon aiheuttamat kiintoainepitoisuusnousut ovat pieniä eikä kiintoainekuormituksella ole merkittäviä vaikutuksia järven tilaan. Huomioiden Ylä-Havangassa havaitut matalat kiintoainepitoisuudet, järvelle suunnitellut kunnostustoimenpiteet ja uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden sijainti kohtalaisen lähellä purkuvesistöä, on turvetuotannossa kiintoaineen poiston oltava tehokasta. Tuotannon ajoittamisella siten, ettei koko tuotantokelpoinen pinta-ala olo tuotannossa yhtä aikaa, voidaan vähentää vesistövaikutuksia. Havanganjärvi (Rh) on luokiteltu fysikaalis-kemiallisten tekijöiden osalta luokkaan erinomainen. Havanganjärveä on suunniteltu kunnostettavan nostamalla alivedenpintaa. Vuonna 2009 Havanganjärven kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 24 mg/l (n=2). 1990-luvulla järven kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 21 mg/l (n=8). Kiintoainepitoisuus on ollut vuonna 2009 keskimäärin 1,4 mg/l (n=2) ja 1990-luvulla 3,0 mg/l (n=4). Suurin osa turvetuotannon kuormituksesta pidättyy Ylä-Havankajärveen ennen laskua Havanganjärveen. Havanganjärvi laskee Vaskivesi-Visuveteen. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Ylä-Havankajärvellä kalastus on pienimuotoista kotitarvekalastusta. Kalasto muodostuu pääosin hauista, ahvenista ja särjistä (Ylä-Havankajärven kunnostuksen lupapäätös 2008). Koska Ylä-Havankajärven kalasto koostuu jo nykytilassa veden laadun muutoksia hyvin kestävistä lajeista, ei lisäkuormituksella ole merkittävää vaikutusta kalastoon. Lisäkuormituksen myötä verkkokalastus saattaa vaikeutua. 4.2.2 Vaskuunjärven valuma-alue (35.44) 4.2.2.1 Vaskuunjärven alue (35.442) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Vaskuunjärven alueella ei nykyisin ole turvetuotantoa. Alueelle sijaitsee potentiaalinen uusi turvetuotantoalue Kivisaarensuo.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 19 ( 69 ) Taulukko 9. Vaskuunjärven alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD M n - ja kiintoainekuormitukset. kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Kivisaarensuo 90 20000 3300 12000 2200 Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Kivisaarensuon vedet laskevat Vaskuunjärveen. Järveen laskevat vedet myös osavaluma-alueilta 35.445 ja 35.444, joista Ilvesperänpuron valuma-alueella (35.444) sijaitsee uusia potentiaalisia turvetuotantoalueita. Vaskuunjärven valuma-alueen yläosa on rakentamatonta metsäojitettua - ja suoaluetta. Asutus ja maatalouden maat sijaitsevat valuma-alueen keskiosassa ja Vaskuunjärven ympäristössä. Vaskuunjärvestä (Rh) on kemiallisen hapen kulutuksen havaintoja vuosilta 1994-1995, jolloin kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 26 mg/l (n=2). Vuosina 1973-1974 kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 27 mg/l (n=2). Vaskuunjärvelle on suunnitteilla kunnostustoimenpiteitä (Virtain kaupunki 2011). Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden aiheuttama laskennallinen COD Mn -pitoisuusnousu Vaskuunjärvessä on 1,3 mg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,2 mg/l. Kemiallisen hapen kulutuksen muutos on 5 % havaitusta vedenlaatutasosta. Turvetuotannon kuormitus ei vaikuta merkittävästi Vaskuunjärven tilaan. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Koronjoki, johon Vaskuunjärvi laskee, on yksi Pirkanmaan merkittävimmistä taimenvirtavesistä. ntisen myllypadon alueelle on suunniteltu ns. tekokoski. Toteutuessaan ratkaisu mahdollistaa kalan kulun Koronjoesta Vaskuunjärveen. Rapua ei esiinny Vaskuunjärvessä. Vaskuunjärven vesi on ajoittain ollut hapan, ph 5,5. Alhainen ph todennäköisesti estää ravun lisääntymistä ja on myös kriittisellä tasolla taimenen lisääntymiselle. Koska veden alkaliniteetti myös on ollut matala, suunnitellulla turvetuotannolla saattaa olla vaikutuksia alueen kalastoon, kun huomioidaan alueen tämänhetkinen kalasto ja turvetuotannon aiheuttama pitoisuusmuutos. 4.2.2.2 Ilvesperänpuronvaluma-alue (35.444) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Ilvesperänpuron valuma-alueella ei nykyisin ole turvetuotantoa. Valumaalueella sijaitsevat potentiaaliset uudet turvetuotantoalueet Paloneva II ja Sydänmaanneva.
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 20 ( 69 ) Taulukko 10. Ilvesperänpuron valuma-alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Uudet potentiaaliset turvetuotantoalueet Paloneva II 48 1100 1700 6500 1200 Sydänmaanneva 18 4000 650 2500 430 Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Palonevan ja Sydänmaannevan vedet purkautuvat pieneen Ylä-Ilvesjärveen ja edelleen Vaskuunjärveen. Vaskuunjärveen purkautuvat myös Kivisaarensuon vedet Vaskuunjärven alueelta (35.442). Ylä-Ilvesjärvi on pieni eikä järvestä ole vedenlaatuhavaintoja. Järven valumaalueella on suo- ja metsä- ja maatalouden maita. Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden keskimääräinen laskennallinen COD Mn -pitoisuusnousu Ylä-Ilvesjärvessä on 2,5 mg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,4 mg/l. Jos Ylä- Ilvesjärvi on humuspitoinen, mikä on varsin todennäköistä, laskennallinen COD Mn -pitoisuusnousu on melko pieni. Laskennallinen kiintoaineen pitoisuuden nousu on pieni. 4.2.3 Vermasjärven valuma-alue (35.45) 4.2.3.1 Vermasjärven alue (35.452) Turvetuotantoalueet ja kuormitus Vermasjärven alueella sijaitsee nykyisin yksi turvetuotantoalue. Taulukko 11. Vermasjärven alueen turvetuotantoalueet ja arvioidut keskimääräiset vuotuiset COD Mn - ja kiintoainekuormitukset. Kuormitus (kg/a) Turvetuotantoalue Tuotantokelpoinen ala (ha) Brutto Netto COD Mn Kiintoaine COD Mn Kiintoaine Nykyiset turvetuotantoalueet Kari Metsälehdon turvetuotanto (Sysineva Oy) ei tietoa Purkuvesistön tila ja kuormituksen vaikutukset vedenlaatuun Kari Metsälehdon turvetuotantoalueen kuivatusvedet laskevat Vermasjärven teläosan Pöyhönlahteen. Vermasjärveen laskee turvetuotannon vesiä myös Uskalinjoen valuma-alueelta (35.453) (katso kohta 4.2.3.2.).
FCG Finnish Consulting Group Oy Vesistöselvitys 21 ( 69 ) Vermasjärveä kuormittaa turvetuotannon lisäksi valuma-alueella sijaitsevat maatalouden maat, joiden osuus valuma-alueen maankäytöstä on kohtalaisen suuri. Vermasjärvi (Rh) on luokiteltu ekologisen tilan luokkaan tyydyttävä. Vermasjärveä on kunnostettu ja kunnostustoimenpiteitä on suunnitteilla. (Virtain kaupunki 2011) Kunnostustoimenpiteitä ovat ruoppaukset ja alivedenpinnan nosto. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa Vermasjärven valuma-alueelle on kohdistettu maa- ja metsätalouden lisätoimenpiteitä ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi ja vesistön hyvän tavoitetilan saavuttamiseksi. Uskalinjoen vedet laskevat Vermasjärven Pohjoisselälle, josta vedet virtaavat edelleen Viinaselälle. Pohjoisselkä on voimakkaasti rehevöitynyt, matala ja ruohottunut vesialue. Pohjoisselän pintavesi on ruskeaa ja ravinteikasta. Vesi on myös hapanta, rauta- ja humuspitoista. Vermasjärven Viinaselälle tulee vesiä Pohjoisselän lisäksi Vermasjärven eteläosasta. Vermasjärven Viinaselän havaintopaikan vedenlaatu on parempi kuin Pohjoisselän. (Pöyry Finland Oy 2010b) Vuosina 1999-2011 Vermasjärven Pohjoisselän keskimääräinen kiintoainepitoisuus on ollut 4,4 mg/l (n=24) ja kemiallinen hapen kulutus 40 mg/l (n=24). Vermasjärven Viinaselän keskimääräinen kiintoainepitoisuus on ollut 3,6 mg/l (n=24) ja kemiallinen hapen kulutus 27 mg/l (n=24). Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden aiheuttama laskennallinen COD Mn - pitoisuusnousu on 0,4 mg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,07 mg/l. Kemiallisen hapen kulutuksen muutos on 1 % ja kiintoainepitoisuuden muutos 2 % Vermasjärven havaitusta vedenlaatutasosta. Kun huomioidaan lisäksi nykyisten turvetuotantoalueiden kuormitus Vermasjärveen, on turvetuotannon aiheuttama kemiallisen hapen kulutuksen nousu 2 mg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,4 mg/l. Kemiallisen hapen kulutuksen nousu vastaa 5-8 % ja kiintoainepitoisuuden nousu 8-10 % havaitusta vedenlaatutasosta. Fosforikuormitusta ja -pitoisuusmuutoksia käsittelevässä vesistöselvityksessä (Bilaletdin & Peltonen 2009) Vermasjärven valuma-alueen turvetuotantoalueiden on arvioitu olevan varauksella käyttökelpoisia turvetuotantoon vesistövaikutusten näkökulmasta. Uusien potentiaalisten turvetuotantoalueiden vaikutukset kemialliseen hapen kulutukseen ja kiintoainepitoisuuksiin Vermasjärvessä ovat pieniä. Uuden turvetuotannon aiheuttama lisäkuormitus voi olla ristiriidassa vesienhoidon tavoitteiden (hyvän tilan saavuttaminen) kanssa. Valuma-alueella voi olla syytä rajoittaa turvetuotantoa tai esimerkiksi ottaa uusia alueita tuotantoon vanhojen vasta poistuessa. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen 4.2.3.2 Uskalinjoen valuma-alue (35.453) Vermasjärven kalasto koostuu jo nykytilassa veden laadun muutoksia hyvin kestävistä lajeista (mm. ahven, hauki ja särki), joten lisäkuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta kalastoon. Kuormitus saattaa kuitenkin vaikeuttaa kalastusta seisovien pyydysten limoittumisen johdosta. Turvetuotantoalueet ja kuormitus Nykyisin Uskalinjoen valuma-alueella sijaitsee paljon turvetuotantoa (Taulukko 12). Uusia potentiaalisia turvetuotantoalueita valuma-alueella ovat Rahakaneva ja Luodesneva.