RIIHIMÄEN HILJAISTEN ALUEIDEN KARTOITUS

YMPÄRI VUODEN LÄHELLÄSI KOTIKAUPUNKI CLOSE TO YOU ALL YEAR ROUND HOME TOWN YMPÄRI VUODEN LÄHELLÄSI KOTIKAUPUNKI RIIHIMÄEN HILJAISTEN ALUEIDEN KARTOITUS Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Ympäristöteknologian koulutusohjelma Tuuli Kallonen/2008 Riihimäen kaupunki Ympäristöyksikkö Eteläinen Asemakatu 2 A 11101 Riihimäki

RIIHIMÄEN HILJAISTEN ALUEIDEN KARTOITUS Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Ympäristöteknologian koulutusohjelma Visamäki 27.2.2008 Tuuli Kallonen

OPINNÄYTETYÖ Ympäristöteknologia Visamäentie 35 B 13101 HÄMEENLINNA Työn nimi Riihimäen hiljaisten alueiden kartoitus Tekijä Tuuli Kallonen Hämeenkatu 1 b 34 11100 RIIHIMÄKI Toimeksiantaja Riihimäen kaupunki, ympäristönsuojeluyksikkö Eteläinen Asemakatu 2A 11101 RIIHIMÄKI puh. (019) 758 4000 Ohjaava opettaja Taina Idman Hyväksytty..20 Hyväksyjä

TIIVISTELMÄ HÄMEENLINNA Ympäristöteknologia Tekijä Tuuli Kallonen Vuosi 2008 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Riihimäen kaupunki, ympäristönsuojeluyksikkö Riihimäen hiljaisten alueiden kartoitus HAMK, Visamäki TIIVISTELMÄ Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Riihimäen hiljaiset alueet niin, että ne pystyttäisiin huomioimaan maankäytön suunnittelussa. Taustatiedon saamiseksi tutustuttiin aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön ja kirjallisuuteen. Kartoituksen lähdeaineisto kerättiin asukaskyselyllä, jolla selvitettiin asukkaiden mielipiteitä hiljaisista alueista, niiden äänimaisemista sekä tärkeistä ominaisuuksista. Kyselyn tuloksia täydennettiin maastotarkkailukäynneillä sekä asiantuntijahaastatteluilla. Maastokäynneillä tutustuttiin muutamaan kyselyssä esille tulleeseen alueeseen ja sen äänimaisemaan tarkemmin. Asiantuntijahaastatteluilla kerättiin tietoa kaupungin viranomaisten mielipiteistä hiljaisten alueiden tärkeydestä ja niiden turvaamiskeinoista. Asukkaiden hiljaiseksi ehdottamia alueita oli yli 50. Maastokäyntien, sijainnin ja äänimaiseman perusteella alueet jaettiin luonnonrauha-alueisiin, arkihiljaisuuden alueisiin sekä hiljaisiin asuinalueisiin. Hiljaisten alueiden sijainnit osoittavat, että kaupungin laitamilla sijaitsevien luonnonrauhaalueiden lisäksi Riihimäeltä löytyy myös hiljaisia rauhoittumiseen ja virkistäytymiseen soveltuvia alueita kaupunkirakenteen sisältä, missä ne ovat helposti saavutettavissa. Asiantuntijahaastatteluiden perusteella todettiin, että hiljaiset alueet ovat uusi mutta tulevaisuudessa esille nouseva asia, joka kaipaa valtakunnallisia ohjeistuksia. Uusien hiljaisten alueiden luominen koettiin hyvin hankalaksi. Olemassa olevien hiljaisten alueiden suojelun keino on maankäytön suunnittelu, jonka uskottiin olevan parhaiten mahdollista maakuntakaavaja yleiskaavatasolla. Avainsanat hiljaiset alueet, melu, maankäytön suunnittelu, äänimaisema Sivut 33 s. + liitteet 27 s.

ABSTRACT HÄMEENLINNA Degree Programme in Environmental Technology Author Tuuli Kallonen Year 2008 Commissioned by Subject of Bachelor s thesis Archives The City of Riihimäki, Environmental protection office Survey of Quiet Areas in Riihimäki HAMK University of Applied Sciences, Visamäki ABSTRACT The purpose of this thesis was to survey the quiet areas in Riihimäki so that they could be used in land use planning. Background information was collected from legislation, literature and by an inhabitant questionnaire. The questionnaire gave information about the location, soundscape and important qualities of quiet areas. The supplementary information was collected by field surveys and expert interviews. The Field surveys were done in a few areas mentioned in the inhabitant questionnaire to specify their soundscape. Local authorities were interviewed about their opinions about quiet areas in Riihimäki and the possible ways to protect them. There were over 50 quiet areas proposed by inhabitants. Based on the field surveys and soundscapes the areas were classified into three groups: silent natural environments, quiet areas of everyday life and quiet residential areas. Locations of the proposed quiet areas show that there are both natural quiet areas on the outskirts of the city and quiet areas perfect for recreation and relaxation that are in the urban area. According to the expert interviews quiet areas are a new but upcoming matter, which requires national guidelines. The best way to protect already existing quiet areas is land use planning. Recreating new quiet areas was found to be a difficult task. Keywords quiet areas, noise, land use planning, soundscape Pages 33 p. + appendices 27 p.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 LAINSÄÄDÄNTÖ... 2 2.1 Ympäristömeludirektiivi (2002/49/EY)... 2 2.2 Ympäristönsuojelulaki (86/2000)... 2 2.3 Valtioneuvoston asetus Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004)... 2 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)... 3 2.5 Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)... 3 3 MELU... 4 3.1 Ympäristömelun lähteet... 5 3.2 Melun vaikutukset... 5 3.3 Melun torjunta... 6 3.4 Hiljaisuus ja sen kokeminen... 7 4 HILJAISET ALUEET... 7 4.1 Luokittelu... 8 4.2 Hiljaisten alueiden kartoitus Suomessa... 8 4.2.1 Hyvinkään meluselvitys... 8 4.2.2 Hiljaisuuden keitaat Satakunnassa... 9 4.2.3 Tampereen kantakaupungin liikennemeluselvitys... 10 4.2.4 Hiljaiset alueet Vantaalla... 11 4.2.5 Hämeenlinnan hiljaisten alueiden kartoitus... 12 4.3 Hiljaiset alueet Alankomaissa... 13 4.4 Hiljaiset alueet maankäytön suunnittelussa... 13 4.4.1 Maakuntakaava... 15 4.4.2 Yleiskaava... 15 4.4.3 Asemakaava... 15 5 RIIHIMÄKI KOTIKAUPUNKI... 16 5.1 Ympäristömelun lähteet Riihimäellä... 16 5.1.1 Tieliikenne... 16 5.1.2 Raideliikenne... 17 5.1.3 Varuskunnan ampumarata... 17 5.2 Kaavoitustilanne Riihimäellä... 17 5.2.1 Asemanseudun kehittämishanke... 17 5.2.2 Kalmun osayleiskaava... 18 5.2.3 Etelä-Vahteriston ja Pohjois-Monnin osayleiskaava... 18 6 HILJAISTEN ALUEIDEN KARTOITTAMISEN MENETELMÄT... 18 6.1 Asukaskysely... 19 6.2 Maastotarkkailu... 19 6.3 Asiantuntijahaastattelut... 19 7 TULOKSET... 20

7.1 Asukaskysely... 20 7.2 Maastotarkkailu... 23 7.3 Asiantuntijahaastattelut... 29 7.4 Tulosten vertailu... 30 8 TYÖN HYÖDYNTÄMINEN TULEVAISUUDESSA... 31 9 JOHTOPÄÄTÖKSET... 32 LÄHTEET LIITE 1 Asukaskysely LIITE 2 Asukkaiden hiljaisiksi ehdottamat alueet LIITE 3 Riuttan alue, Riuttan ulkoilureitti: maastotarkkailulomake ja reitti LIITE 4 Hatlamminsuon alue ja luontopolku: maastotarkkailulomake ja reitti LIITE 5 Vahteriston alue sis. Suonummen ulkoilureitti: maastotarkkailulomake ja reitti LIITE 6 Hirsimäki: maastotarkkailulomake ja reitti LIITE 7 Urheilupuiston alue sis. pururata: maastotarkkailulomake ja reitti LIITE 8 Hirvijärven alue: maastotarkkailulomake ja reitti LIITE 9 Asukkaiden hiljaisiksi ehdottamat alueet. Kartta 1. Taajama-alue LIITE 10 Asukkaiden hiljaisiksi ehdottamat alueet. Kartta 2. Haja-asutusalue LIITE 11 Luonnonrauha-alueet LIITE 12 Arkihiljaisuuden alueet LIITE 13 Hiljaiset asuinalueet

1 JOHDANTO Melu on yksi tämän päivän yleisimmistä ympäristöongelmista, ja se heikentää elinympäristön laatua sekä ihmisen terveyttä. Sellaiset alueet, joilla voi kuunnella luonnon ääniä ilman ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä, ovat vähenemässä. Tällaiset luonnonhiljaiset alueet ovat tärkeitä ihmiselle virkistäytymisen kannalta, mutta hiljaisuus on tärkeää myös itse luonnolle. 2000-luvulla mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Latu sekä Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat painottaneet hiljaisten alueiden säilyttämistä ja kartoittamista. Tätä ennen hiljaisia alueita ei huomioitu oikeastaan ollenkaan. Suomessa hiljaisten alueiden kartoituksia on tehty muutamissa kaupungeissa ja maakunnissa. Laadituissa selvityksissä on pääasiassa käytetty samoja menetelmiä ja osittain samoja luokitteluja. Tehdyt selvitykset ovat keskittyneet yleensä luonnonhiljaisiin alueisiin. Tämän työn tilaajalla, Riihimäen kaupungin ympäristönsuojeluyksiköllä, oli tarve hiljaisten alueiden kartoitukselle. Ympäristönsuojeluyksikön yksi tehtävä on olla selvillä ympäristön tilasta, joka sisältää melutilanteen ja hiljaiset alueet. Koska kaupunki laajenee ja tiivistyy jatkuvasti, kaavoituksia tehtäessä on oltava selvillä suojeltavista ja säilytettävistä hiljaisista alueista. Ramboll Finland Oy laatii Riihimäen kaupungille meluselvityksen, joka valmistuu kesään 2008 mennessä. Meluselvityksessä kartoitetaan hiljaiset alueet melulaskelmien ja laadittujen meluvyöhykekarttojen avulla. Tämän työn tavoitteena oli selvittää Riihimäen hiljaiset alueet asukkaiden mielipiteiden pohjalta niin, että työn tulokset täydentävät meluselvityksessä esille tulevia laskennallisesti hiljaisia alueita. Kartoituksen aineisto kerättiin asukaskyselyllä, jossa asukkaat kertoivat mielipiteitään hiljaisista alueista, niiden äänimaisemasta ja mahdollisista muista tärkeistä arvoista. Kyselyn perusteella selvisivät asukkaiden hiljaisiksi mieltämät alueet, joiden äänimaisemaan tutustuttiin tarkemmin maastokäynneillä. Selvityksen lopuksi tehtiin asiantuntijahaastatteluja, joiden avulla saatiin kaupungin viranomaisten näkökulma hiljaisten alueiden merkitykseen ja niiden turvaamiseen. 1

2 LAINSÄÄDÄNTÖ Hiljaisia alueita koskevaa lainsäädäntöä ei Suomessa juuri ole, vaan niihin sovelletaan melua ja meluntorjuntaa koskevaa lainsäädäntöä. Tärkeimmät säännökset on esitetty ympäristönsuojelulaissa, johon on sisällytetty niin sanotun ympäristömeludirektiivin asettamat määräykset, sekä maankäyttöja rakennuslaissa. 2.1 Ympäristömeludirektiivi (2002/49/EY) Vuonna 2002 voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta eli ns. ympäristömeludirektiivi (2002/49/EY) edellyttää, että jäsenvaltiot pyrkivät selvittämään ja säilyttämään hiljaisia alueita sekä rakentamattomissa että rakennetuissa ympäristöissä. Ympäristömeludirektiivin täytäntöönpanoon tarvittavat kansalliset säännökset sisältyvät ympäristönsuojelulain muutokseen (469/2004) ja valtioneuvoston asetukseen Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004). /1, 2/ 2.2 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Melu kuuluu ympäristönsuojelulain /3/ 3 :ssä mainittuihin päästöihin, jotka voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Meluntorjunnassa sovelletaan lain 4 :ssä mainittuja yleisiä periaatteita. 25 :n mukaan kunnilla on velvollisuus huolehtia alueellaan paikallisten olojen edellyttämästä ympäristön tilan seurannasta. Ympäristömeludirektiivin mukaisesti ympäristönsuojelulain 25a edellyttää, että meluselvitys ja meluntorjuntasuunnitelma on laadittava yli 100 000 asukkaan väestökeskittymistä sekä vilkkaasti liikennöidyistä teistä, rautateistä ja lentokentistä. Meluselvityksessä kuvataan yleisesti alueen nykyinen ja tuleva melutilanne hiljaiset alueet mukaan lukien. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmalla pyritään ehkäisemään melun lisääntymistä hiljaisilla alueilla sekä torjumaan yleisesti melua ja sen vaikutuksia. Lain 25b :ssä säädetään meluselvityksien ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmien laatimisesta. Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava ympäristölupa (28 ) ja melua aiheuttavasta tilapäisestä toimenpiteestä tai tapahtumasta on tehtävä kirjallinen ilmoitus, jos melun on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää. 2.3 Valtioneuvoston asetus Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004) Valtioneuvoston asetuksessa Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004) hiljaiseksi alueeksi määritellään alue, jossa minkään melulähteen aiheuttama meluta- 2

so ei ylitä päivällä (kello 07.00 22.00) 50 db eikä yöllä (kello 22.00 07.00) 45 db (2 ). Asetuksen mukaan selvitysvelvollisuus tulee voimaan kahdessa vaiheessa sen mukaan, mikä on väestökeskittymän koko tai liikenneväylän vuotuinen liikennemäärä. Meluselvitys oli laadittava ja toimitettava merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 30. päivään kesäkuuta 2007 mennessä yli 250 000 asukkaan väestökeskittymistä; yleisistä teistä, joiden liikennemäärä on vuodessa yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa; rautateistä, joiden liikennemäärä vuodessa on yli 60 000 junaa ja siviili-ilmailun lentoasemista, joilla ilma-alusten lentoonlähtöjen ja laskujen määrä ylittää 50 000 vuodessa (6 ). Asetuksen 7 :n mukaan meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan tulee sisällyttää arvio hiljaisista alueista väestökeskittymissä. /4, 5/ 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Ympäristönsuojelulain rinnalla toinen keskeinen laki on maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) /6/. Lain yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että samalla luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lain 5 :n mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää turvallisen, terveellisen ja viihtyisän elin- ja toimintaympäristön luomista sekä ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä. Lain 9 :ssä velvoitetaan selvittämään ympäristövaikutukset kaavaa laadittaessa koko siltä alueelta, johon kaavalla arvioidaan olevan olennaisia vaikutuksia. Rakennusjärjestyksessä (14 ) annetaan paikallisista oloista johtuvat suunnitelmallisen ja sopivan rakentamisen, kulttuuri- ja luonnonarvojen huomioon ottamisen sekä hyvän elinympäristön toteutumisen ja säilyttämisen kannalta tarpeelliset määräykset. Lain 24 :n mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Valtioneuvosto hyväksyi 30.11.2000 valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, jotka sisältävät yleisiä periaatelinjauksia, yleistavoitteita, suunnittelua koskevia velvoitteita ja erityistavoitteita. Eheytyvään yhdyskuntarakenteeseen ja elinympäristöön pyrittäessä on erityistavoitteina ehkäistä melusta aiheutuvaa haittaa ja vähentää jo olemassa olevia haittoja. Melulle herkkiä toimintoja tai uusia asuinalueita ei tule sijoittaa melualueille ilman riittäviä meluntorjuntatoimenpiteitä. /7/ 2.5 Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) Melutasojen ohjearvoja koskevassa valtioneuvoston päätöksessä annetaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi melutason ohjearvot sekä ulkona vallitsevalle että rakennusten sisään kantautuvalle melulle (taulukko 1). Näitä ohjearvoja sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa, rakentamisen lupamenettelyissä 3

sekä nykyisin myös ympäristölupamenettelyssä. Päätös ei koske ampumaja moottoriurheiluratojen aiheuttamaa melua, eikä sitä sovelleta teollisuus-, katu- ja liikennealueilla eikä myöskään melusuoja-alueiksi tarkoitetuilla alueilla. /8/ TAULUKKO 1 Melutason ohjearvot Suomessa (VNp 993/1992) Ohjearvot ulkona L Aeq /7.00-22.00) L Aeq (22.00-7.00) Asumiseen käytettävät alueet, 55 db 1) 2) 45 50 db virkistysalueet taajamassa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät 45 db 40 db 3) alueet, leirintäalueet, virkistysalueet taajamien ulkopuolella ja luonnonsuojelualueet Ohjearvot sisällä Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet 35 db 30 db Opetus- ja kokoontumistilat 35 db - Liike- ja toimistohuoneet 45 db - 1) Uusilla alueilla melutason ohjearvo yöaikana on 45 db. 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa. 3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. 3 MELU Melu on yksi yleisimmistä elinympäristön laatua heikentävistä tekijöistä. Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on ihmisen hyvinvoinnille tai terveydelle haitallista. Melu määritellään useimmiten ei-toivotuksi ääneksi. Melua ei kuitenkaan aina koeta häiritseväksi, vaikka se aiheuttaisi pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistuksessa vahinkoa terveydelle. /9/ Keskiäänitasoa (ekvivalenttitasoa L Aeq ) käytetään yleisesti kuvaamaan ympäristömelun voimakkuutta. Se voi olla käyttökelpoinen verrattaessa samanlaisia melutilanteita tai tasaisesti jakautunutta melua. Yhä enemmän uskotaan kuitenkin, että melua tulisi tarkastella yksityiskohtaisemmin, kun arvioidaan tarvittavia torjuntatoimia tai käsitellään yksittäisiä maankäytönratkaisuja. Eri melulähderyhmien, kuten tieliikenteen, lentoliikenteen ja ampumaratojen, melutarkastelut on tehtävä erikseen, koska eri melulähteiden aiheuttama melu on luonteeltaan erilaista ja melun vaikutukset voivat kohdistua erilaisiin toimintoihin. /7/ 4

3.1 Ympäristömelun lähteet Ympäristömeluun liittyvät käsitteet emissio (melupäästö) ja immissio (kohteen melutaso). Yleisesti ottaen emissio on melulähteen äänitehotaso ja immissio on äänenpainetaso havaintopisteessä. Ympäristössä esiintyvät äänet vaihtelevat ajan kuluessa. Melutasoon vaikuttavat tarkastelukohteessa myös äänilähteen ominaisuudet sekä ympäristön olosuhteet. Etäisyys, maan pinta, kasvillisuus, esteet ja säätila vaikuttavat merkittävästi äänen vaimenemiseen ympäristössä, varsinkin kun melulähteen vaikutusalueet voivat ulottua useiden satojen metrien etäisyydelle. /10, 11/ Ympäristömelua on kaikki se melu, joka kohdistuu ihmiseen hänen asuinja elinympäristössään /12/. Ympäristömelun lähteet voidaan luokitella esimerkiksi seuraavalla tavalla: liikennemelu teollisuusmelu rakentamismelu vapaa-ajan toimintojen melu. /11/ Tieliikenne on ylivoimaisesti suurin ympäristömelun lähde. Tieliikennemelulle altistutaan eniten suurissa kaupungeissa. Vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla keskiäänitasot ovat päiväaikaan 65 80 db. Melutasoon vaikuttavat tien ja ajoneuvojen ominaisuudet sekä nopeudet. Liikennemelua aiheuttavat itse ajoneuvojen lisäksi ajoneuvojen ja tienpinnan yhdessä tuottama rengasmelu sekä viimamelu ja kiihdytykset. Raideliikennemelu syntyy pääasiassa pyörän ja kiskon kosketuksesta, ja sille altistuminen keskittyy myös suurimpien kaupunkien alueelle. /7, 11 12/ Ulkoinen teollisuusmelu voi olla varsin vaihtelevaa, koska melulähteiden ominaisuudet ovat varsin erilaisia. Teollisuusmeluun vaikuttavat mm. laitoksen ominaisuudet, osamelulähteet ja tuotantomäärät. /11/ Rakentamismelua aiheutuu kaikessa rakennustoiminnassa, varsinkin raskaita työkoneita käytettäessä. Häiritsevyyttä lisää yleensä melun impulsiivisuus. Meluun vaikuttavat tekijät ovat mm. koneiden ja laitteiden käyttö sekä työmenetelmät. Vuosittain rakennus- ja kunnossapitotöiden melulle altistuvien määrä saattaa olla jopa useita tuhansia. /7, 11/ Yleisimmät huomattavaa melua aiheuttavat vapaa-ajan toiminnot ovat moottori- ja ampumaurheilu sekä ulkoilmatilaisuudet. Vapaa-ajan toiminnot sijoittuvat yleensä viikonloppuihin, ja siksi niistä aiheutuva melu koetaan varsin häiritseväksi. /11/ 3.2 Melun vaikutukset Melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Melu voi vaikeuttaa tai häiritä työskentelyä, lepoa, nukkumista, viestintää ja oppimista. Melu saattaa vaurioittaa korvaa pysyvästi tai aiheuttaa kuulon heikkenemistä sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia, kuten stressiä ja erilaisia toimintahäiriöitä. /9/ 5

Melun häiritsevyys on subjektiivinen ominaisuus, joka vaihtelee ihmisten välillä hyvin paljon. Suhtautuminen melua aiheuttavaan toimintaan vaikuttaa siihen, kuinka häiritseväksi ääni koetaan. Myös esimerkiksi aikaisemmat melualtistukset ja asuinolot voivat vaikuttaa melun häiritsevyyteen. /13/ Melun keskellä eläminen heikentää merkittävästi elämän laatua. Meluisilla alueilla asuvat ihmiset ovat aggressiivisempia, kielteisempiä ja vähemmän avuliaita. Melu on haitallista ihmisen kokonaisterveydelle. Melu aiheuttaa lihasjännitystä, päänsärkyä ja väsymystä sekä lisää tapaturmavaaraa, koska ihminen reagoi äkilliseen meluun refleksinomaisesti. /12, 13/ Voimakkaimmillaan ympäristömelu voi aiheuttaa pysyviä kuulovaurioita. Tällaisia melulähteitä voivat olla esimerkiksi ammunta, moottoriurheilu, musiikki sekä ilotulitusraketit. Melun impulssimaisuus lisää kuulovaurion mahdollisuutta. /13/ Unihäiriöt ovat merkityksellinen ympäristömelun vaikutus. Melun aiheuttamia välittömiä unihäiriöitä ovat nukahtamisvaikeudet, heräämiset sekä muutokset unen rakenteessa ja syvyydessä. Unta häiritsevällä melulla on myös välillisiä vaikutuksia, kuten väsyneisyys, mielialan lasku, suorituskyvyn huononeminen ja erilaiset psykososiaaliset oireet. /11, 13/ Melu häiritsee puheviestintää peittämällä puheääntä niin, ettei se ole enää selvästi kuultavissa. Melu vaikuttaa keskittymiseen ja vaikeuttaa erityisesti vaikeiden ongelmien ratkaisemista ja hyvää muistia edellyttäviä tehtäviä. Melu voi häiritä suoritusta vielä melualtistuksen loputtuakin. /11, 13/ 3.3 Melun torjunta Ympäristömelun luonnollinen torjunta tapahtuu melun syntylähteillä. Suurta kokonaisuutta koskeva ensiarvoinen torjunnan keino on kaavoitus. Meluesteiden rakentamisen ja äänieristyksen tarve riippuu siitä, kuinka hyvin lähteiden melupäästö on hallinnassa ja miten meluavat toiminnot sijoittuvat. /10/ Keskeisin meluntorjunnan keino on melulähteiden, meluavien ajoneuvojen tai koneiden, meluntorjunta teknisin parannuksin. Meluntorjunnan keinot jaetaan yleensä kolmeen osaan: lähteen päästöjen vähentäminen etenemisen estäminen kohteen suojaaminen. /10/ Lähteen päästöjen vähentäminen ja etenemisen estäminen ovat suositeltavampia vaihtoehtoja kuin kohteen suojaaminen, koska onnistuessaan ne hiljentävät ääniympäristöä muuallakin kuin juuri ongelmakohteessa. Meluhaittojen ennaltaehkäisy on toinen keskeinen melun torjunnan alue. Melun etenemisen estämistä käytetään torjuntakeinona usein, kun melulähteeseen kohdistuvat torjuntatoimet eivät ole mahdollisia tai niillä ei saavuteta 6

riittävän alhaista melutasoa. Liikenteen melua torjutaan meluesteillä tai koneiden äänenvaimentimilla. /10, 11/ Melun aiheuttamien häiriöiden minimoinnissa tulee huomioida myös toimintojen sijoittelu. Alueiden käytön suunnittelulla on meluntorjunnan kannalta hyvin keskeinen merkitys. Useat melulähteet ovat sellaisia, että meluongelmia voidaan tehokkaasti ehkäistä onnistunein maankäyttöratkaisuin. /11/ Viranomainen voi asettaa ehtoja meluhaittojen torjumiseksi. Lupaehdot koskevat yleensä äänitasoa määrätyssä paikassa, jossa lupaehtojen täyttymistä tarvittaessa valvotaan. Äänitasoehdon lisäksi tai sijasta voidaan määritellä aikarajoitus meluavalle toiminnalle. /10/ 3.4 Hiljaisuus ja sen kokeminen Hiljaisuutta on melko mahdotonta määritellä. Sen ulkoista olemusta voitaisiin kuvailla äänien ja muiden aistiärsykkeiden puuttumiseksi. Hiljaisuus ei ole vain äänien puutetta vaan olotila ja tunnelma. Hiljaisuuden kokemus on yksilölle ja yhteisölle hyvinkin merkityksellinen. Hiljaisuuden kuunteleminen metsissä, niityillä, hiihtoladuilla ja rantasaunassa kuuluu vahvasti suomalaisten luonnonläheisyyteen ja luontokokemukseen. /14/ Uskonnon ja filosofian parissa hiljaisuutta on tutkittu jo vuosituhansia. Vaikka itse hiljaisuutta ei voida tarkasti kuvata, niin sen vaikutukset voidaan. Hiljaisuus voidaan kokea puutteen tilaksi ja tyhjyydeksi. Tällainen hiljaisuus voi olla pelottavaa, koska se merkitsee olemisen loppumista. Toisaalta taas hiljaisuus voi merkitä kaikkeutta ja täyteyttä, missä hiljaisuus koetaan tilaksi, mistä ei puutu mitään. Myös monissa uskonnoissa hiljaisuus symboloi täydellisyyttä. /14, 15/ Hiljaisuuden kokemusta on etsitty eri tekniikoiden avulla, kuten rukoilemalla tai meditoimalla. Nämä tavat ovat usein odottamattomia ja yksilöllisiä. Luonnossa liikkuminen on suomalaisille ehkä tärkein tapa löytää hiljaisuutta. /14, 15/ 4 HILJAISET ALUEET Hiljaisuuteen ja hiljaisiin alueisiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota vasta viime vuosina. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Latu tekivät ympäristöministeriölle aloitteen hiljaisten alueiden kartoittamisesta vuonna 2000. Vuonna 2003 valtioneuvosto teki luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön kehittämistä koskevan periaatepäätöksen, jossa kehotettiin maakuntia selvittämään hiljaisia alueitaan. Hiljaisten alueiden kartoittamisen tärkeys otettiin esille myös vuonna 2004 Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma -julkaisussa. /15/ 7

Kaikille ihmisen elinympäristön äänimaisemille on tyypillistä, että niissä kuuluu voimakkuudeltaan, kestoltaan ja tulosuunnaltaan erilaisia ääniä. Alueen hiljaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, miten alueella vierailijan kokema hiljaisuuden voimakkuus riippuu edellä mainituista äänen ominaisuuksista. Käsite hiljainen alue voidaan ymmärtää alueeksi, jonne kuuluva ihmisen aiheuttaman melun voimakkuus on niin vähäinen ja muut ominaisuudet sellaisia, että kuulija luokittelee ääniympäristön hiljaiseksi tai luonnonhiljaiseksi. On olemassa kuitenkin myös luonnonääniä, kuten tuulen kohina tai kosken pauhu, jotka voivat peittää alleen ihmisen toiminnan melua tai muita luonnonääniä. /16/ 4.1 Luokittelu Hiljaisten alueiden luokittelu ei perustu määräyksiin tai ohjeisiin. Hiljaisten alueiden selvityksien yhteydessä luokittelu on laadittu kyseisen alueen tai kunnan näkökulmasta parhaimmalla ja käyttökelpoisimmalla tavalla. Luokittelu perustuu yleensä melumittauksiin, eli desibeliarvoihin, alueen sijaintiin ja/tai alueen äänimaisemaan. Melumittauksiin perustuva luokittelu on suhteellisen helppo tehdä, mutta se ei ole yleensä tarpeeksi kattava, koska siinä eivät pääse esille melualueiden sisällä sijaitsevat hiljaiset alueet. Sijaintiin perustuvassa luokittelussa otetaan yleensä erikseen huomioon kaupunkimaiset hiljaiset alueet (ts. arkihiljaisuuden alueet), jotka tarkoittavat esimerkiksi puistoja ja lenkkeilyreittejä, sekä luonnonrauha-alueet, joihin lukeutuvat laajat luonnonalueet kaukana asutuksesta. Äänimaisemaan perustuva luokittelu on usein yhdistetty sijaintiluokitteluun. Alueiden luokittelussa otetaan huomioon esimerkiksi se, kuinka paljon ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä alueella kuuluu, onko alue tarpeeksi hiljainen virkistystarkoitukseen tai onko alueella ns. oikeutus tietynlaiselle melulle. 4.2 Hiljaisten alueiden kartoitus Suomessa Suomessa hiljaisten alueiden kartoitus on vielä suhteellisen uusi käytäntö, eikä se perustu mihinkään virallisiin määritelmiin tai menetelmiin. Ensimmäinen Suomessa tehty hiljaisten alueiden selvitys laadittiin Hyvinkäällä vuonna 2002, minkä jälkeen kartoituksia on tehty myös mm. Satakunnassa, Vantaalla ja Hämeenlinnassa. Hiljaisten alueiden kartoitukset perustuvat yleensä meluselvityksiin, mutta yhä enemmän on alettu ottaa huomioon myös alueen asukkaiden hiljaisiksi mieltämiä alueita, jotka saattavat sijaita laskennallisten melualueiden sisäpuolella. 4.2.1 Hyvinkään meluselvitys Hyvinkään meluselvityksen /17/ yhteydessä kartoitettiin hiljaisia alueita vuonna 2002. Hyvinkää oli Suomen ensimmäinen kaupunki, joka teki hiljaisten alueiden selvityksen. Meluselvityksessä selvitettiin Hyvinkään kaupungin alueella olevat merkittävät melulähteet, niiden sijainti sekä niiden aiheuttama haitta alueen asukkaille tai alueiden käytölle. Erityistä 8

huomiota kiinnitettiin asukkaiden virkistymisen kannalta merkittäviin suhteellisen hiljaisiin ja hiljaisiin alueisiin. Hyvinkään kaupungin hiljaisia alueita kartoitettiin sekä kyselytutkimuksella, johon vastasi yhteensä 34 asukasta että laskennallisesti käyttäen hyväksi tie- ja katumelusta tehtyjä laskentoja. Selvityksessä hiljaiset alueet jaettiin suhteellisen hiljaisiin ja hiljaisiin alueisiin. Suhteellisen hiljaisissa alueissa käytettiin lisäksi alaluokitusta hiljaisiksi koetut asuinalueet. Hyvinkään selvityksessä suhteellisen hiljaiset alueet kuvattiin alueiksi, joilla ihmisen aiheuttama melu on selvästi havaittavissa, mutta ihmiset kokevat alueen riittävän hiljaiseksi omien tarpeittensa, kuten virkistäytymisen kannalta. Suhteellisen hiljaisilla alueilla melutaso on myös alhaisempi kuin lähiympäristössä, eikä ylitä 45 db keskiäänitasoa päivällä. Suhteellisen hiljaiset alueet sijaitsevat yleensä taajamissa tai aivan niiden välittömässä läheisyydessä. Hiljaisiksi alueiksi luokiteltiin alueet, joilla ihmisen toiminnasta aiheutuvaa melua ei ole havaittavissa kuin satunnaisesti. Laskennallisesti ihmisen toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää 30 desibeliä. Selvityksessä hiljaiset alueet jaettiin vielä ulkoilu- ja virkistysalueisiin sekä varsinaisiin hiljaisiin alueisiin. Hyvinkään selvityksessä hiljaisiksi alueiksi luokiteltiin alueet, jotka ovat yli 500 metrin etäisyydellä teistä, joilla liikennettä 300 1000 ajoneuvoa vuorokaudessa yli kilometrin etäisyydellä teistä, joilla liikennettä 1000 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa yli 2 kilometrin etäisyydellä teistä, joilla liikennettä yli 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa yli kilometrin etäisyydellä Hangonradasta yli 2 kilometrin etäisyydellä pääradasta. Teitä, joilla liikennettä on alle 300 ajoneuvoa vuorokaudessa, ei huomioitu. 4.2.2 Hiljaisuuden keitaat Satakunnassa Vuonna 2004 Satakunnassa valmistui koko maakunnan laajuinen hiljaisten alueiden selvitys, Hiljaisuuden keitaat Satakunnassa /18/. Selvityksen tavoitteena oli kehittää hiljaisten alueiden kartoittamiseen soveltuvia menetelmiä erityisesti maakuntakaavoituksen tarpeisiin. Työ oli myös yksi Satakunnan maakuntakaavan laadintaan liittyvä perusselvitys. Satakunnan selvityksessä hiljaisten alueiden luokittelun lähtökohtana oli maakunnallisen maankäytön suunnittelun tarpeet ja mittakaava. Luokittelussa keskeisenä pidettiin mahdollisuutta kuulla luonnon ääniä. Luokat eroteltiin toisistaan alueen äänimaisemakuvauksen ja ihmisen toiminnasta 9

kuuluvien äänien perusteella. Selvityksessä hiljaiset alueet jaettiin neljään eri luokkaan: luonnonrauha-alueet maaseutumaiset hiljaiset alueet kaupunkimaiset hiljaiset alueet erityiskohteet. Selvityksessä luonnonrauha-alueilla luonnon äänet ovat hallitsevia ja ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet satunnaisia ja vähäisiä. Keskimääräisen melutason tulisi olla alueilla yleensä alle 30 35 db. Maastosta johtuen alueella on usein osa-alueita, joille ei ihmisen toiminnasta aiheutuvaa melua kuulu lainkaan. Maaseutumaisten hiljaisten alueiden äänimaisemassa luonnon äänet ovat hallitsevia. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä kuuluu vain ajoittain ja ne ovat yleensä äänimaisemalle tyypillisiä, kuten esimerkiksi äänet, jotka syntyvät maa- ja metsätalouden harjoittamisesta. Maaseutumaisilla hiljaisilla alueilla voi olla havaittavissa myös pääliikenneväylien tai teollisuuden aiheuttamaa taustakohinaa, jonka tason tulisi kuitenkin olla yleensä alle 35 40 db. Kaupunkimaisilla hiljaisilla alueilla luonnon äänet ovat kuultavissa ja ne erottuvat hyvin alueen äänimaisemassa. Ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat vaimeita eivätkä peitä alleen luonnon ääniä. Kaupunkimaisilla hiljaisilla alueilla melutaso ei saisi ylittää valtioneuvoston päätöksen mukaisia luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden ohjearvoa 40 45 db. Selvityksessä erityiskohteilla tarkoitettiin alueita, joilla luonnon äänillä ja äänimaiseman yleisluonteella on kohteen ominaisuuksiin liittyvä erityismerkitys, esimerkiksi matkailullinen merkitys tai alueen äänimaiseman arvo liittyy vain tiettyyn vuoden tai vuorokauden aikaan. Kartoitusmenetelminä Satakunnan hiljaisten alueiden selvityksessä käytettiin asiantuntija-arvioita, asukaskyselyä, karttatarkastelua ja puskurivyöhykeajattelua sekä maastohavainnointia. Aluksi määriteltiin karttatarkastelun avulla potentiaalisia hiljaisia alueita sijoittamalla suurimmat melulähteet ja puskurivyöhykkeet kartalle, minkä jälkeen tehtiin myös maastohavainnointeja. Tästä saatuja tuloksia vertailtiin asukaskyselyn ja asiantuntija-arvioiden tuloksiin. Keskeiselle sijalle työssä nousivat karttatarkastelu ja puskurivyöhykeajattelu. Satakunnasta erottui 25 maakunnallista merkitystä omaavaa hiljaista aluetta, jotka täyttivät luokittelun kriteerit. Kaupunkimaisia hiljaisia alueita ei luetteloitu erikseen, koska tiedon määrä kohteista oli riittämätön ja alueiden tarkastelun katsottiin kuuluvan ensisijaisesti yleiskaavatasolle. 4.2.3 Tampereen kantakaupungin liikennemeluselvitys Tampereella hiljaisia alueita kartoitettiin osana vuonna 2003 valmistunutta kantakaupungin liikennemeluselvitystä /19/. Selvityksen tekemisestä vas- 10

tasi SCC Viatek Oy. Selvitys perustui melulaskentaan, jossa liikenteen melun leviämisessä on huomioitu maastonmuodot ja rakennuskanta. Selvitys toteutettiin tekemällä karttatarkastelua, melumittauksia sekä melulaskentoja. Tampereen selvityksessä hiljaisten alueiden merkitsemisessä käytettiin luokkia alle 30 db, 30 45 db sekä yli 45 db. Alhaisimman luokan (< 30 db) alueet nimettiin hiljaisiksi ja luokan 30 45 db alueet suhteellisen hiljaisiksi. Luokkaa yli 45 db ei voida enää sanoa hiljaiseksi. Hiljaisten alueiden selvittämiseksi kantakaupungin meluselvityksen tueksi tehtiin ympäristömelumittauksia. Selvityksen lopputuloksissa on esitetty melualueiden ja hiljaisten alueiden sijainti kartalla tällä hetkellä ja ennuste vuodelle 2020. 4.2.4 Hiljaiset alueet Vantaalla Vantaan hiljaisten alueiden kartoitus /5/ valmistui vuonna 2005. Työn tavoitteena oli täydentää maakunnallista hiljaisten alueiden käsitettä sisältämään myös kaupunkimaiset alueet. Hiljaisuuskäsite sisälsi selvityksessä perinteisten virkistys- ja luontoalueiden lisäksi myös julkiset tilat ja rakennukset sekä hiljaiset reitit. Työn päämääränä oli toimia lähtökohtana hiljaisten kaupunkialueiden kartoittamiselle sekä Vantaan yleiskaavatyötä tukevana taustaselvityksenä. Vantaan hiljaisten alueiden kartoitus toteutettiin aluearkkitehtien ryhmätyöskentelynä sekä melulaskentoja ja suuntaa antavia melumittauksia hyödyntäen. Tutkimuksessa tarkasteltiin päiväaikaista hiljaisuutta. Hiljaisten alueiden luokittelun lähtökohtana pidettiin sitä, että päivämelutaso ei nouse yli 50 db:n hiljaiseksi kutsuttavalla alueella. 50 db:n raja koettiin Vantaan alueella sopivaksi, koska 45 db.n lentomeluvyöhyke peittää lähes koko kaupungin alueen. Luokittelua laadittaessa koettiin, että työssä pitää huomioida myös hiljaisuuden kokemuksellisuus ja miellyttävät äänimaisemat. Esimerkiksi kaupungin sisäisillä laajoilla luontoalueilla pidettiin vaatimuksena, että päivämelutaso ei nouse yli 45 db:n. Vantaan selvityksessä päädyttiin seuraavaan neljään pääluokkaan: Laajat hiljaiset luontoalueet kaupungin sisällä (melutaso alle 45 db) Hiljaiset virkistys- ja ulkoilualueet (melutaso korkeintaan 45 50 db) Hiljaiset asuinalueet (melutaso korkeintaan 45 50 db) Hiljaiset katutilat, reitit, torialueet (melutaso yleensä alle 50 db) Laajoilla hiljaisilla luontoalueilla luonnonäänet ovat hallitsevia, mutta alueella kuuluu myös satunnaista yhdyskuntamelua ja vähäisiä ihmisen ääniä. Äänimaisema on yleisesti levollinen. Hiljaisilla virkistys- ja ulkoilualueilla luonnonäänet sekoittuvat taustalla kuuluvaan yhdyskuntameluun. Nämä alueet sijaitsevat taajamassa ja ovat yleensä helposti saavutettavissa. Tähän luokkaan kuuluu suurin osa kaupunkimaisista hiljaisista alueista. Hiljaiset asuinalueet ovat pääosin hiljaisia, ja niiden äänimaisema koostuu 11

ihmisten äänistä sekä jonkin verran yhdyskuntamelusta. Hiljaiset asuinalueet ovat usein saarekkeita yhdyskuntarakenteessa ja mahdollisesti täysin erillään muista yhdyskuntarakenteen toiminnoista. Hiljaisilla katutiloilla ja reiteillä melutaso vaihtelee liikuttaessa, mutta on kuitenkin yleisesti koettuna hiljainen. Ryhmätyöskentelyt tuottivat tulokseksi 110 kaupunkimaista hiljaista aluetta. Kun tulokset yhdistettiin karttatarkastelun tuloksiin, jäljelle jäi 74 hiljaiseksi koettua aluetta, joiden voidaan katsoa muodostavan todelliset hiljaiset alueet, paikat ja reitit Vantaalla. 4.2.5 Hämeenlinnan hiljaisten alueiden kartoitus Hämeenlinnan hiljaisten alueiden kartoitus /15/ valmistui vuonna 2005. Työn tilaajana toimi Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. Työn tavoitteena oli kartoittaa Hämeenlinnan hiljaisten ja hiljaiseksi miellettyjen alueiden sijainti. Työn avulla luotiin ja tarkennettiin hiljaisten alueiden määritelmiä. Kartoitusmenetelminä käytettiin karttatarkastelua, asiantuntijahaastatteluja, asukaskyselyä sekä maastotarkkailua. Poissulkevan karttatarkastelun avulla rajattiin pois kaikki ympäristömelualueet. Tämän jälkeen asiantuntijahaastatteluiden ja asukaskyselyiden avulla määriteltiin hiljaiset alueet. Hiljaisten alueiden luokittelussa ei käytetty desibelirajoja, koska jo esimerkiksi linnun laulu saattaa ylittää 35 db:n arvon. Maastotarkkailun yhteydessä tehtyjä suuntaa antavia melumittauksia käytettiin apuna alueiden luokittelussa. Hämeenlinnan kartoituksessa hiljaiset alueet luokiteltiin kolmeen luokkaan: luonnonrauha-alueet muut hiljaisiksi koetut alueet arkihiljaisuuden alueet. Luonnonrauha-alueilla äänen keskitaso pysyy kohtalaisen alhaisena suurimman osan ajasta. Tavallisesti näillä alueilla kuuluu pelkkiä luonnonääniä. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä on kuultavissa enintään taustameluna. Luonnonrauha-alueet sijaitsevat usein kaukana asutuksesta. Muilla hiljaisiksi koetuilla alueilla ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat kuultavissa, mutta hiljaisempana kuin lähiympäristössä. Muut hiljaisiksi koetut alueet -luokkaan voi liittyä myös äänimaisema, joka antaa tietyntyyppiselle melulle oikeutuksen, tai alue, missä melu on ajasta riippuvaista. Erilaiset virkistäytymisalueet kuuluvat usein tähän luokkaan. Arkihiljaisuuden alueet sijaitsevat lähellä asuinalueita, ja niiden äänimaisema on virkistäytymisen kannalta riittävän hiljainen. Arkihiljaisuuden alueet ovat helposti asukkaiden saavutettavissa. Arkihiljaisuuden alueet pitävät sisällään myös hiljaiset rakennukset ja esimerkiksi talojen pihat. 12

Tulosten vertailussa karttatarkastelu todettiin hyödyllisimmäksi kartoitusmenetelmäksi. Asiantuntijahaastattelut auttoivat luokkien rajaamisessa, kun taas asukaskyselyn vastaukset tukivat osaltaan karttatarkastelussa saatuja tuloksia. 4.3 Hiljaiset alueet Alankomaissa Hiljaisten alueiden tutkimiseen ja säilyttämiseen on kiinnitetty huomiota muuallakin Euroopassa, mm. Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Seuraavassa on esimerkki hiljaisten alueiden tutkimuksesta Alankomaissa. Alankomaat on hiljaisten alueiden suojelun pioneeri, sillä siellä hiljaisia alueita on suojeltu jo lähes 20 vuotta. Hiljaisuus on silti entistä harvinaisempaa myös Alankomaissa. Melu ei vaikuta enää vain kaupunkien taajama-alueilla, ja useilla ihmisillä on kuitenkin tarve hiljaisille alueille. Jos hallitus epäonnistuu toimissaan suojella hiljaisia alueita, 30 40% virallisista hiljaisista alueista, luontoalueista ja virkistysalueista muuttuu melualueeksi. Suurimmat syyt melualueen laajenemiseen ovat liikenteen lisääntyminen sekä kaupunkien ja infrastruktuurin leviäminen. Helposti saavutettavat hiljaiset alueet harvinaistuvat tulevaisuudessa. /20/ Kyselyn perusteella alankomaalaiset kokevat sekä hiljaiset alueet että niillä vierailun tärkeäksi. Virkistysalueilla hiljaisuus on tärkeä asia, mutta maisemalliset tekijät koetaan joskus jopa tärkeimmiksi. Ihmisille, jotka elävät meluisilla alueilla, helposti saavutettavat hiljaiset alueet ovat hyvin tärkeitä. /20/ Äänimaisematutkimuksessa todettiin, että melun häiritsevyyden kokemiseen vaikuttavat monet tekijät. Yleisesti virkistysalueilla epämiellyttäviksi ääniksi koettiin liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat äänet sekä satunnaiset melunlähteet, kuten moottoripyörät, armeijan toiminta ja rakennustyömaan äänet. Näiden äänien häiritsevyys riippuu kuitenkin henkilökohtaisista tekijöistä ja siitä, onko alueella ns. oikeutus tietynlaiselle melulle. /20/ Hiljaisuuden ja äänien häiritsevyyden suhde on helpompi todeta, kun alueet luokitellaan seuraavasti: luonto- ja viheralueet maaseudulla viheralueet kaupungissa hiljaiset rakennetut alueet kaupungissa. /20/ 4.4 Hiljaiset alueet maankäytön suunnittelussa Ympäristömeludirektiivissä painotetaan pitkän tähtäimen toimintasuunnitelmaa kasvavan ympäristömeluongelman taltuttamiseksi. Tähän suunnitelmaan kuuluu olennaisena osana sellaisten ympäristöjen suojelu, joissa melutilanne on tällä hetkellä hyvä. Aikaisemmin on painotettu melualuei- 13

den melutilanteen parantamista ja hiljaisten alueiden suojelu on puuttunut toimenpiteistä täysin. /5/ Asukkailla ja päättäjillä tulisi olla mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja tietoa osana kaupunkien strategista suunnittelua. Myös melua aiheuttavien toimijoiden ja viranomaisten tulisi tehdä kunnan sisällä yhteistyötä.. Jos hiljaisten alueiden suojelua ei nosteta toimenpiteiden joukossa keskeiselle sijalle, on todennäköistä että monet hiljaiset alueet tullaan menettämään. /5, 21/ Toimenpide-ehdotuksia hiljaisten alueiden suojelemiseksi: Hiljaisista alueista on laadittava tarkat kartat. Melua aiheuttavien tahojen ja ympäristöviranomaisten tulisi olla yhteistyössä. Hiljaisia alueita tulee kehittää ja luoda. Hiljaisille alueille ei suunnitella uusia teitä ja jo olemassa olevat läpiajoreitit puistoissa poistetaan, jos se on mahdollista. Vihreitä käytäviä olisi hyvä kehittää. Hiljaisia alueita voidaan luoda luovalla kaupunkisuunnittelulla myös urbaanin äänimaiseman sisään. /5/ Olemassa olevan ympäristön melutilanteeseen pystytään vaikuttamaan vain silloin, kun jokin kaavaa tai lupaa vaativa hanke tarjoaa siihen tilaisuuden. Maankäyttö- ja rakennuslain pohjalta annetuissa valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa asetetaan toisaalta tiukkoja vaatimuksia yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle ja tiivistämiselle sekä olemassa olevien rakenteiden hyväksikäytölle. Näiden kahden näkökulman välinen ristiriita on ilmeinen ja kaavoittajan arkea. Arvioitaessa meluntorjuntaratkaisujen vaikuttavuutta keskitytään ohjearvot ylittävälle melutasolle altistuvien määrään. Harvemmin kuitenkaan pohditaan sitä, kuinka monen asukkaan kohdalla tilanne paranee ohjearvot alittavien melutasojen vyöhykkeellä. Kaavoittajan keinoin melulle altistuvien määrää ei saada vähennettyä. Pitäisi keskittyä siihen, että altistuvien määrän kasvu olisi kaikki muutkin maankäytön kehittämisen tavoitteet huomioon ottaen mahdollisimman pieni ja altistustasot niin paljon ohjearvojen alapuolella, että melun vaikutus asumisviihtyvyyteen jäisi kohtuulliseksi. /21/ Tasapainoisen ja eheän yhdyskuntarakenteen avulla on mahdollista hillitä liikenteen kasvua, turvata joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytykset ja edistää samalla liikenneturvallisuutta. Nämä kestävän kehityksen mukaiset suunnitteluperiaatteet ovat yhdenmukaisia myös meluntorjunnan tavoitteiden sekä hiljaisten alueiden säilyttämisen kanssa. Liikennemäärien ja nopeuksien vähentäminen auttaa melunhaitan lieventämisessä. /22/ Maankäyttöä ja liikennettä tulee suunnitella yhdessä häiritsevien ja herkkien toimintojen sijoittamiseksi erilleen. Kaikkein suojaisimpiin paikkoihin kuuluvat herkimmät toiminnot, kuten päiväkodit, koulut, vanhainkodit ja sairaalat. Työpaikkojen rakentaminen voi puolestaan olla mahdollista vilkasliikenteiseenkin ympäristöön. Melua aiheuttavat toiminnot, kuten teollisuusalueet, tulisi sijoittaa omille alueilleen tai jo ennestään meluisille alueille, kuten liikenneväylien varsille. Melua sietävät toiminnot voivat 14

toimia puskureina melua aiheuttavien ja meluherkkien alueiden välillä. /22/ Ympäristöministeriön asetus maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä on kaavojen merkintäjärjestelmän perusta. Kaavojen laadintatyön ja käytäntöön soveltamisen tueksi julkaistuissa oppaissa esitetään tiettyjä meluntorjuntaa koskevia suunnitteluperiaatteita ja meluntorjuntaa koskevat kaavamerkinnät, joita voidaan käyttää maakunta-, yleis- ja asemakaavatasolla. Meluntorjuntaa koskevat kaavamerkinnät, joilla esim. luodaan suojavyöhykkeitä tai edellytetään meluesteiden rakentamista, ovat käyttökelpoisia erityisesti maankunta- ja yleiskaavatasolla. Asemakaavatasolla melumerkintöjä keskeisempää ovat koko kaavaan liittyvä kaavaratkaisu ja siihen liittyvä yksityiskohtainen suunnittelu ja vaihtoehtojen arviointi. /7/ 4.4.1 Maakuntakaava Vähintään maakunnallisesti merkittävät melutasoltaan muuta ympäristöä hiljaisemmat alueet voidaan maakuntakaavassa ilmentää osa-alueiden erityisominaisuuksia ilmaisevalla merkinnällä. Merkintöinä voidaan käyttää melualueiden tapaan rasteri- tai viivamerkintöjä. Alueen pääkäyttötarkoituksen tulee olla sopusoinnussa hiljaisuusvaatimuksen kanssa, ja se voi siten olla esimerkiksi maa- ja metsätalousvaltainen alue, virkistysalue tai luonnonsuojelualue. Hiljaisia alueita osoittavia merkintöjä voidaan siis käyttää muiden merkintöjen kanssa yhtäaikaisesti. Hiljaisiin alueisiin voidaan liittää myös tarpeellisia kaavamääräyksiä, jotka esimerkiksi edellyttävät kiinnittämään erityistä huomiota alueen säilymiseen hiljaisena. Hiljaisten alueiden kaavamerkintä vaikuttaa usein myös hiljaista aluetta ympäröivän alueen jatkosuunnitteluun. /23/ 4.4.2 Yleiskaava Keskeinen keino vähentää meluongelmia on maankäytön ja pääliikenneväylien sovittaminen toisiinsa niin, ettei liikennemäärältään huomattavien väylien varteen osoiteta maankäyttöä, jolle melu tuottaa haittaa. /11/ Yleiskaavassa tulee osoittaa alueet, joiden suunnittelussa meluongelmaan ja/tai alueen hiljaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Liikenteen määrä tulee pitää mahdollisimman alhaisena, ja kevyen liikenteen edellytykset tulee turvata, mikä myös auttaa säilyttämään hiljaiseksi todettuja alueita. 4.4.3 Asemakaava Asemakaava on viimeinen mahdollinen vaihe selvittää melukysymykset perusteellisesti, ennen kuin määritellään, kuinka alueen maankäyttö toteutetaan. Asemakaavassa pystytään määrittelemään sitovasti mm. alueen käyttötarkoitus ja liikenneväylien sijoitus. /11/ Näillä keinoilla voidaan muodostaa hiljaisia alueita myös esimerkiksi asutusalueelle ja turvata alueiden suhteellinen hiljaisuus liikenteen sijoittelulla. 15

5 RIIHIMÄKI KOTIKAUPUNKI Riihimäki on syntynyt rautateiden solmukohdaksi Riihimäki Pietari - radan auetessa vuonna 1870. Riihimäki on Etelä-Suomessa sijaitseva 27 500 asukkaan kaupunki. Riihimäki sijaitsee noin 70 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Kaupungilla on hyvät juna- ja tieliikenneyhteydet kaikista ilmansuunnista. /24/ Riihimäen kokonaispinta ala on 126 km 2, josta maapinta-alaa on 121 km 2 ja vesipinta-alaa 5 km 2. Vuonna 2006 kaupunki omisti maa-alasta 1885 ha ja asemakaava-alue oli 2171 ha. /24/ Riihimäki sijaitsee Salpausselkien harjuselänteiden välissä, osaksi Kokemäenjoen ja osaksi Vantaanjoen vesistöalueella. Maisemaa luonnehtivat nykyisellään kiinteä keskustaajama, suuret tielinjat pohjois-etelä- ja itälänsisuunnassa sekä taajaman ulkopuolinen viljelymaisema ja suot. Kaupungin halki kulkee Vantaanjoen kapea uoma. Luonnontilaisimpana on säilynyt kaupungin koilliskulmassa sijaitseva Hatlamminsuo, joka on Riihimäen arvokkain yksittäinen luontokohde. Hatlamminsuo on maankäytönsuunnitelmissa luonnonsuojelukohteena. /25/ 5.1 Ympäristömelun lähteet Riihimäellä Suurimmat melun lähteet Riihimäellä ovat rautatie- ja tieliikenne. Keskustan alue on pahiten melukuormitettu. Liikennemelualueella sijaitsee myös melulle herkkiä toimintoja, kuten lasten leikkipuistoja, päiväkoteja ja kouluja. Varuskunnan Räiskylän ampumarata on myös yksi Riihimäen ympäristömelun lähteistä. Ampumaradan aiheuttamien meluhaittojen torjuntaa on parannettu sekä rakenteellisesti että käyttäjäryhmien ajoituksella. /25/ Riihimäen kaupungin edellinen ympäristömelukartoitus valmistui vuonna 1990. Kesään 2008 mennessä valmistuu Ramboll Finland Oy:n laatima uusi Riihimäen kaupungin meluselvitys, joka käsittää Riihimäen melutilanteen, melualueella asuvien asukkaiden määrät sekä esittää tarvittavat meluntorjuntaratkaisut ja toimenpiteet ongelmallisimmille alueille. Meluselvitys sisältää myös Riihimäen hiljaisten alueiden selvittämisen. Meluselvityksen laadinnassa keskitytään liikennemeluun (tie- ja raideliikenne), ja muut melulähteet tunnistetaan yleisluonteisesti olemassa olevan tiedon pohjalta. Melulaskentoihin ja meluvyöhykekarttoihin perustuen tulkitaan potentiaaliset hiljaiset alueet eli alueet, joiden keskiäänitaso on alle 45 db päivällä ja alle 40 db yöllä. /24/ 5.1.1 Tieliikenne Riihimäellä suurimmat tieliikennemelun aiheuttajat ovat valtatie 3, kantatie 54 sekä seututie 130. Valtatie 3:n keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) oli vuonna 2006 noin 25 000 ajoneuvoa/vuorokausi. Samana vuonna kantatie 54:n KVL oli noin 4 800 ajoneuvoa/vuorokausi ja seututie 130:n KVL noin 4 000 ajoneuvoa/vuorokausi. Vuonna 2007 laaditun 16

maanteiden meluselvityksen mukaan Hämeen tiepiirin alueella tieliikennemelulle altistuvien asukkaiden määrä L den vyöhykkeellä (yli 55 db) on 26 000, joista maanteiden liikennemelulle (55 59 db) altistuu 14 900 asukasta. /26/ 5.1.2 Raideliikenne Hyvinkään ja Riihimäen välillä kulkee vuorokauden aikana noin 145 henkilöliikennejunaa ja noin 19 tavarajunaa. Vuoden 2007 Rautateiden meluselvityksen mukaan Riihimäellä raideliikennemelulle L den (yli 55 db) altistuvissa rakennuksissa asuvien lukumäärä on 802, joista 650 kuluu vyöhykkeeseen 55 59 db. Riihimäen alueella kaksi oppilaitosta altistuu raideliikennemelulle sekä yö- että päiväaikaan. /27/ 5.1.3 Varuskunnan ampumarata Viestirykmentin Räiskylän ampumarata sijaitsee Riihimäen varuskuntaalueen itälaidalla, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä Riihimäen kaupungin keskustasta. Lähimmät asuinalueet ovat Huhtimo, Kokko, Petsamo ja Tienhaara. Ampumarata on tarkoitettu pistooli- ja kiväärikaliiperisille aseille, joilla ammutaan yhteensä noin 325 000 laukausta vuodessa. Puolustusvoimien lisäksi ampumarataa käyttävät ammuntaa, metsästystä ja ampumahiihtoa harrastavat seurat. Ampumaradan ympäristöhaitoista merkittävin on melu, minkä vuoksi meluntorjuntaan on kiinnitetty erityistä huomiota ympäristölupapäätöksessä. Selvitysten mukaan yli 65 desibelin ampumamelulle altistuu nykytilanteessa jopa satoja ihmisiä. Toiminnasta aiheutuvien haittojen poistamiseksi, vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi ampumaradan käyttöä rajoitetaan iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä sekä edellytetään meluntorjuntatoimenpiteitä. /28/ 5.2 Kaavoitustilanne Riihimäellä Riihimäellä kaavoitus on teknisen lautakunnan ja kaupunginhallituksen alaista toimintaa. Kaavoista päättää kaupunginvaltuusto. Hämeen maakuntakaava on vahvistettu valtioneuvoston päätöksellä vuonna 2006, ja maakuntakaavan tavoitevuosi on 2025. Riihimäen yleiskaava 2010 valmistui ja hyväksyttiin vuonna 1997. Kuulojan osayleiskaava hyväksyttiin 2002 ja Kapulan jätteenkäsittelyalueen osayleiskaava hyväksyttiin 2004. Vuoden 2006 aikana vahvistui 10 kappaletta asemakaavoja tai asemakaavan muutoksia. /29/ 5.2.1 Asemanseudun kehittämishanke Asemanseudun kehittämishanke sisältää Matkakeskuksen luomisen rautatieaseman yhteyteen, johon asemakaava hyväksyttiin syyskuussa 2006 sekä Atomi-korttelin ja Piikinmäen yleissuunnitelman, jonka mukaan aseman seudulle voitiin sijoittaa suurmyymälä ja Piikinmäen ympäristöön 17