KIRJALLINEN KYSYMYS 1084/2009 vp Sensomotorisen kuntoutuksen hyödyntäminen Eduskunnan puhemiehelle Oppimishäiriöt ja -vaikeudet sekä oppilaiden keskittymisvaikeudet lisääntyvät kouluissamme koko ajan. Tarvitsemme uusia keinoja ja toimintamalleja niiden hoitamiseen ja tukemiseen, jotta jokaisen lapsen ja nuoren selviäminen koulutuksessa voidaan mahdollistaa. Myös opettajien jaksaminen on olennaista. Lisätuen tarve nostaa kustannuksia. Oppimisvaikeudet aiheuttavat myös kiusaamista ja syrjäytymiskehitystä ja lisäävät masennusherkkyyttä. Yksi näistä uusista toimintamalleista on sensomotorinen kuntoutus, joka kuitenkin on vielä suhteellisen harvinaista maassamme. Sensomotorinen kuntoutus on neurofysiologista kuntoutusta, jolla vaikutetaan aistien toimintaan ja kehitetään motorisia suoriutumisvalmiuksia. Aistien epätarkoituksenmukainen ja poikkeava toiminta sekä aistien integraatio-ongelmat vaikeuttavat monin tavoin oppimista ja normaaleja jokapäiväisiä toimintoja. Aistien välityksellä aivot saavat kaiken aikaa tietoa sekä ympäristöstä että omasta kehosta. Mitä tarkempia aistien välittämät tiedot ovat, sitä paremmin ja pienemmällä kapasiteetilla aivot pystyvät saatua informaatiota prosessoimaan sekä antamaan lihaksille käskyn toimia mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Aina tämä ei kuitenkaan toimi niin kuin pitäisi. Sensomotorinen kuntoutus on lääkkeetöntä hoitoa, jolla aistitoimintaa sekä hieno- ja karkeamotoriikkaa kehittämällä parannetaan oppimisvalmiuksia ja vähennetään motorista kömpelyyttä. Terapia auttaa erilaisiin oppimishäiriöihin sekä esimerkiksi keskittymisvaikeuksiin. Sensomotorisen kuntoutuksen tehokkuus perustuu siihen, että siinä hoidetaan päivittäin toistettavilla harjoituksilla oppimis- ja keskittymiskykyyn vaikuttavia aisteja. Kokonaishoitoaika on keskimäärin kuudesta kuukaudesta vuoteen. Kuntoutusta voidaan antaa myös aikuisille. Tällä hetkellä sensomotorista kuntoutusta ei saa maassamme yhteiskunnan tukemana. Kuntoutusmuodon toimivuudesta on kuitenkin tutkimustuloksia, ja Suomessakin on näyttöä terapian toimivuudesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko sensomotorinen kuntoutus sisällyttää Kansaneläkelaitoksen hyväksymiin terapiamuotoihin tai olisiko Suomeen mahdollista perustaa sensomotorisen kuntoutuksen keskuksia, joissa tarjotaan kuntoutusta sitä tarvitseville tai Versio 2.0
onko muuta keinoa tukea niitä lapsia, aikuisia ja perheitä, jotka hyötyvät sensomotorisesta kuntoutuksesta? Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009 Katri Komi /kesk Inkeri Kerola /kesk 2
Ministerin vastaus KK 1084/2009 vp Katri Komi /kesk ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katri Komin /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1084/2009 vp: Voidaanko sensomotorinen kuntoutus sisällyttää Kansaneläkelaitoksen hyväksymiin terapiamuotoihin tai olisiko Suomeen mahdollista perustaa sensomotorisen kuntoutuksen keskuksia, joissa tarjotaan kuntoutusta sitä tarvitseville tai onko muuta keinoa tukea niitä lapsia, aikuisia ja perheitä, jotka hyötyvät sensomotorisesta kuntoutuksesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sensomotorinen kuntoutus on yhdistelmä useista kuntoutusmenetelmistä, kuten kuulonmuokkaushoidosta, tasapainoelimen kuntoutuksesta, visuaalisen hahmottamisen kuntoutuksesta sekä primitiivirefleksien kuntoutusta. Sen tarkoituksena on auttaa lukivaikeuksista, muista oppimisvaikeuksista, dysfasiasta, autismista, levottomuudesta ja motorisista ongelmista kärsiviä henkilöitä. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) perusteella Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä ja korvattava tarkoituksenmukainen vaikeavammaisen asiakkaan lääkinnällinen kuntoutus. Alle 65-vuotiaalla vaikeavammaisella asiakkaalla, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta, jos hän saa vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) 2 luvun perusteella korotettua tai ylintä vammaisetuutta eikä annettava kuntoutus liity välittömästi sairaanhoitoon. Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuva yleinen lääketieteellinen ja toiminnallinen haitta, josta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve, ja haitta on niin suuri, että hänen on huomattavan vaikeaa tai rasittavaa selviytyä jokapäiväisistä toimistaan kotona, koulussa, työelämässä ja muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella. Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista ja perustua erityisasiantuntemukseen ja erityisosaamiseen. Hyvällä kuntoutuskäytännöllä tarkoitetaan sitä kuntoutuskäytäntöä, jota Kansaneläkelaitoksen ja julkisen terveydenhuollon kuntoutuksessa yleisesti hyväksyttynä noudatetaan. Yleisesti hyväksytyksi kuntoutus katsotaan vakiintuneen ja kokemusperäisesti perustellun kuntoutuskäytännön tai tieteellisen vaikuttavuustiedon perusteella. Kansaneläkelaitoksen järjestämässä vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa käytössä olevia avoterapiamuotoja ovat fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, psykoterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja musiikkiterapia. Kansaneläkelaitoksen mukaan sensomotorisen kuntoutuksen menetelmiä on käytetty jonkin verran osana vaikeavammaisen asiakkaan toimintaterapiaa. Sensomotorinen kuntoutus ei kuitenkaan ole itsenäisenä terapiamuotona käytössä Kansaneläkelaitoksen järjestämässä ja korvaamassa vaikeavammaisten kuntoutuksessa. Kansaneläkelaitoksen mukaan syynä on se, että vahvaa näyttöä vaikuttavuudesta ei vielä toistaiseksi ole. 3
Ministerin vastaus Arvioitaessa erilaisia kuntoutusmenetelmiä kiinnitetään huomiota erityisesti kuntoutusmenetelmän teoreettisen perustan luotettavuuteen ja tutkimukselliseen näyttöön kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Jos yksittäistä kuntoutusmenetelmää tuetaan julkisin varoin, on sekä sen teoriataustasta että vaikuttavuudesta oltava vahvaa tieteellistä näyttöä. Sensomotorisesta kuntoutuksesta tehdyt tutkimukset perustuvat dokumentoituihin hoitotuloksiin yksittäisistä kuntoutusmenetelmistä. Niistä puuttuu ne tieteellisen tutkimuksen elementit, joilla voitaisiin osoittaa, että sensomotorinen kuntoutus on vaikuttavaa. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan tieteellistä kuntoutustutkimusta ja eri menetelmien tutkimusta tarvitaan vielä lisää sekä sensomotorisen kuntoutuksen että monien muidenkin kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta ennen niiden laajamittaista käyttöönottoa julkisen terveydenhuollon tai Kansaneläkelaitoksen palvelujärjestelmässä. Julkisessa terveydenhuollossa ja Kansaneläkelaitoksen käytettävien terapeuttisten menetelmien koulutusten tulee olla arvioituja ja täyttää sovitut laatukriteerit. Näin voidaan luottaa koulutettujen terapeuttien antaman hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuuteen. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2010 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 1084/2009 vp Katri Komi /kesk ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1084/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Katri Komi /cent m.fl: Kan sensomotorisk rehabilitering tas med i de av Folkpensionsanstalten godkända terapiformerna eller är det möjligt att i Finland inrätta centraler för sensomotorisk rehabilitering som erbjuder rehabilitering för dem som behöver den eller finns det något annat sätt på vilket man kan stödja de barn, vuxna och familjer som har nytta av sensomotorisk rehabilitering? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Sensomotorisk rehabilitering är en kombination av ett flertal rehabiliteringsmetoder, t.ex. hörselrelaterad behandling, rehabilitering av balansorgan, rehabilitering av visuell perception och rehabilitering av primitiva reflexer. Avsikten med sensomotorisk rehabilitering är att hjälpa dem som lider av lässvårigheter, övriga inlärningssvårigheter, dysfasi, autism, rastlöshet och motoriska problem. Folkpensionsanstalten är enligt lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005) skyldig att ordna och ersätta ändamålsenlig medicinsk rehabilitering för en gravt handikappad. En gravt handikappad klient under 65 år, som inte får vård i form av offentlig slutenvård, har rätt att få den medicinska rehabilitering för gravt handikappade vilken behövs för att trygga eller förbättra hans eller hennes arbets- eller funktionsförmåga. Villkoren för att få rehabiliteringen är att klienten får handikappbidrag med förhöjt eller högsta belopp enligt 2 kap. i lagen om handikappförmåner (570/2007) och att rehabiliteringen inte sker i omedelbar anslutning till sjukvården. En person anses vara gravt handikappad om han eller hon har ett allmänt medicinskt och funktionellt men som orsakas av en sjukdom, ett lyte eller en kroppsskada och som kräver rehabilitering i minst ett år, och det men som han eller hon har är så stort att det medför betydande svårigheter eller ansträngningar för honom eller henne att klara sina dagliga funktioner i hemmet, skolan och arbetslivet samt i andra livssituationer utanför offentlig slutenvård. Medicinsk rehabilitering för gravt handikappade ska vara förenlig med god rehabiliteringspraxis och basera sig på specialexpertis och specialkompetens. Därmed avses rehabiliteringspraxis som allmänt godtas och iakttas när det gäller rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten samt inom ramen för den offentliga hälso- och sjukvården. Rehabilitering anses vara allmänt godtagen då den baserar sig på vedertagen och empiriskt undersökt rehabiliteringspraxis eller har vetenskapligt bevisad effekt. Till de öppenvårdsterapiformer som används inom den medicinska rehabiliteringen som ordnas av Folkpensionsanstalten hör fysioterapi, ergoterapi, talterapi, psykoterapi, neuropsykologisk rehabilitering och musikterapi. Enligt Folkpensionsanstalten har metoder för sensomotorisk rehabilitering i någon mån använts som ett led i ergoterapin för gravt handikappade klienter. Sensomotorisk rehabilitering används dock inte som en självständig terapiform inom den rehabilitering av gravt handikappade vilken ordnas och ersätts av Folk- 5
Ministerns svar pensionsanstalten. Enligt Folkpensionsanstalten beror detta på att det tills vidare inte finns tillräckligt starka bevis för dess effekter. Vid utvärderingen av olika rehabiliteringsmetoder fästs särskild uppmärksamhet vid tillförlitligheten i den teoretiska grunden för metoden och de forskningsbaserade bevisen för rehabiliteringens effekter. Om en enskild rehabiliteringsmetod får understöd med offentliga medel, ska det finnas ett starkt vetenskapligt bevis för såväl dess teoretiska bakgrund som dess effekt. De forskningar som har gjorts om den sensomotoriska rehabiliteringen baserar sig på dokumenterade behandlingsresultat av enskilda rehabiliteringsmetoder. Forskningarna saknar vetenskapliga forsningselement genom vilka det går att påvisa att den sensomotoriska rehabiliteringen är verkningsfull. Social- och hälsovårdsministeriet anser att det behövs mera vetenskaplig forskning om rehabilitering och mera forskning om effekterna av olika metoder, såväl sensomotoriska rehabiliteringsmetoder som även ett flertal andra rehabiliteringsmetoder, innan de kan tas i bruk på ett omfattande sätt inom den offentliga hälso- och sjukvården eller inom Folkpensionsanstaltens servicesystem. De utbildningar som ordnas för de terapeutiska metoderna som används inom den offentliga hälso- och sjukvården eller inom Folkpensionsanstaltens servicesystem ska vara utvärderade och uppfylla överenskomna kvalitetskriterier. På så vis kan man lita på effekten av den behandling och rehabilitering som ges av de utbildade terapeuterna. Helsingfors den 8 januari 2010 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 6