HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET RIKOSOIKEUS/Aineopinnot STRAFFRÄTT/Ämnesstudier OTK/JK 28.1.2008 Jokaiseen kysymykseen vastataan selvällä käsialalla erilliselle arkille. Tekstaa nimesi selvästi jokaiseen vastauspaperiin. Kysymysten 1-3 ja 6-7 vastaustila on rajoittamaton, mutta suositellaan, ettei minkään vastauksen pituus ylittäisi yhtä (neljän sivun) arkkia. Lakikirjat kerätään pois noin kello 10.30, minkä jälkeen jaetaan teoriakysymykset. Loppuajan opiskelija saa vastata sekä teoria- että oikeustapauskysymyksiin. Vastausten arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös vastaukseen kokonaisuutena. Ne, jotka täydentävät ruotsalaista JK-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3. Suoritetut luentokuulustelut vapauttavat vastaamasta kysymyksiin seuraavasti: - kevätlukukaudella 2005 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän luentosarja: kysymys 3 - kevätlukukaudella 2005 tai myöhemmin suoritettu kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarja: kysymys 6 - kevätlukukaudella 2005 tai myöhemmin suoritetut rikosoikeuden aineopintoluennot, aktiiviset oikeustapausharjoitukset tai Tvärminnen kurssi: kysymys 7 Luentokuulusteluja suorittaneiden tulee jättää asianomaiseen pinoon vastauspaperi, josta ilmenevät luennoitsijan nimi, kuulustelun suoritusaika ja saadut hyvityspisteet. * * * Varje fråga besvaras på separat ark. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. Svarsutrymmet för frågorna 1-3 och 6-7 är obegränsat, men det rekommenderas att svarslängden inte överstiger ett (fyra sidors) ark per fråga. Lagböckerna samlas upp ungefär klockan 10.30, varefter teorifrågorna utdelas. Resten av tiden får studenterna svara på såväl teori- som rättsfallsfrågorna. Vid bedömning av svaren tas även i beaktande svaren som en helhet. De som kompletterar svensk JK-examen svarar på frågorna 1-3. Avlagda föreläsningsförhör befriar från att besvara frågor enligt följande: - under vårterminen 2005 eller senare avlagd föreläsningsserie om det straffrättsliga påföljdssystemet: fråga 3 - under vårterminen 2005 eller senare avlagd föreläsningsserie i kriminologi och kriminalpolitik: fråga 6 - under vårterminen 2005 eller senare avlagd föreläsningsserie i straffrättens ämnesstudier, rättsfallsövningar i straffrätt eller kursen i Tvärminne: fråga 7 De som avlagt föreläsningsförhör skall i vederbörande svarshög inlämna ett svarspapper, varav framgår när kursen avlagts samt erhållna poäng.
1. A matkusti tuttavansa B.n kanssa ruotsinlaivalla Helsingistä Tukholmaan. Matkan aikana A suuttui aluksessa myös matkustaneelle C:lle, kun tämä oli luvannut palkkiota vastaan järjestää alkuillaksi naisseuralaisen D:n A:ta ja B:tä viihdyttämään, mutta D oli pian poistunut humaltuneiden A:n ja B:n seurasta. A sai B:n suostumaan siihen, että he järjestäisivät C:n katoamisen laivalta. A odotti yöllä laivan kannella sitä, että C menisi kannen kautta hyttiinsä, ja B oli vartiossa, ettei kukaan ulkopuolinen pääsisi puuttumaan heidän toimiinsa. Kuutamon valossa A erottikin kohta C:ksi otaksumansa hahmon ja tämän kulkiessa ohi iski hahmoa veitsellä selkään. A otaksui C:n kuolleen iskusta ja alkoi hävittää ruumiin siten, että B:n kanssa pudottaisi ruumiin mereen. B oli kuitenkin kauhistunut A:n veitseniskusta ja ilmoitti luopuvansa C:n katoamisen järjestämisestä. Niinpä A kantoi yksin C:n ruumiin laivan partaan äärelle ja pudotti ruumiin mereen. Kun A myöhemmin palasi laivan baariin, hän huomasi kauhukseen C:n istuvan siellä D:n seurassa. Laivan saavuttua Tukholmaan tuli tieto laivalla tapahtuneesta salaperäisestä perheellisen matkustaja E:n katoamisesta. Myöhemmin E:n ruumis löydettiin, ja sitä koskevassa ruumiinavauksessa todettiin E:n kuolleen vasta hukkumisen aiheuttamaan tukehtumiseen. Miten tapaus on rikosoikeudellisesti arvioitava? Arvioi myös rikosoikeuden soveltamisalaan ja syyteoikeuden järjestelyyn liittyviä kysymyksiä siltä pohjalta, että rikos tapahtui Suomen aluevesillä, mutta ruotsalaisessa laivassa ja niin että A, C, D ja E olivat Ruotsin kansalaisia. 1. A reste med B, som var bekant till honom, med Sverigebåten från Helsingfors till Stockholm. Under resan blev A förargad på C som också åkte med båten, eftersom denne mot ersättning hade lovat att ordna D till damsällskap för att underhålla A och B under början av kvällen. D hade emellertid snart avlägsnat sig från de berusade A:s och B:s sällskap. A fick B att gå med på att de skulle arrangera att C försvann från båten. På natten väntade A på båtdäcket på att C via däcket skulle ta sig till sin hytt, medan B höll vakt så att ingen utomstående skulle blanda sig i deras förehavanden. I månskenet urskiljde A snart en gestalt som han antog vara C, och när gestalten passerade högg han denna med kniv i ryggen. A antog att C dog av hugget. Han hade för avsikt att göra sig av med kroppen genom att tillsammans med B kasta den i havet. B hade emellertid blivit förfärad över A:s knivhugg och meddelade därför att han avstår från att arrangera C:s försvinnande. A bar således ensam C:s kropp fram till relingen och fällde den i vattnet. När A senare återvände till baren på båten märkte han till sin fasa att C satt där i sällskap med D. Efter att båten anlänt till Stockholm informerades det om att passagerare E, som hade familj, på ett mystiskt sätt försvunnit på båten. E:s kropp hittades senare, och vid obduktionen konstaterades att E dött av kvävning förorsakad av drunkning. - Hur skall fallet straffrättsligt bedömas? Bedöm också de frågor som ansluter sig till straffrättens tillämpningsområde och regleringen av åtalsrätten utgående från att brottet begicks på finskt territorialvatten, men ombord på ett svenskt fartyg så att A, C, D och E var svenska medborgare.
2. Pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa oleva A kuljeskelee päämäärätiedottomasti ympäri kaupunkia. Yhtäkkiä hän havaitsee maassa pankkikorttia muistuttavan esineen. A nostaa esineen maasta ja huomaa pankkikortin toisella puolella tarralapun, jossa on neljä numeroa. Hän ei voi vastustaa kiusasta, vaan tallustelee lähimmälle Ottopisteelle. A syöttää kortin sisälle, mutta ennen kuin hän ehtii näppäillä tunnuslukua, automaatille tulee A:n ennestään tuntema B, joka huutelee iloisella äänellä: Mitäs mies, oletko nostamassa rahaa varastetulla kortilla?. A häkeltyy tästä niin, että poistuu nopeasti paikalta ja siirtyy seuraavalle automaatille. Syötettyään kortin sisälle hän on näppäilemässä numerosarjaa, mutta A ei ehdi vieläkään naputella kaikki numeroita, koska takana oleva nuorisojoukko meluaa ja häiritsee hänen keskittymistään. A päättää kuitenkin kokeilla vielä kolmannen kerran rahojen nostoa. Hän etsii syrjäisen Ottopisteen ja syöttää lapulla olleen numerosarjan automaattiin. Kyse ei ole kuitenkaan oikeasta tunnusluvusta, vaan jostain muusta numerosarjasta. Tämän havaittuaan A hermostuu, keskeyttää toiminnon ja päättää jättää kortin automaatin eteen maahan. A jatkaa taivallustaan, kunnes tapaa sattumalta pankin pääoven luona vanhan koulukaverinsa C:n, joka kertoo olevansa menossa pankkiin neuvottelemaan joustoluotosta. Tällöin A saa mielestään loistavan idean. Myös hän päättää hakea joustoluottoa itselleen, mutta ei omalla nimellään, vaan puolituttunsa D:n nimellä. A on nimittäin onnistunut edellisenä viikonloppuna hankkimaan haltuunsa D:n ajokortin, jolla hän kykenee tarvittaessa todistamaan henkilöllisyytensä. Kummankin luottoneuvottelut sujuvat ripeästi ja pian pankin edustajat allekirjoittavat pankin puolesta valmiit luottosopimukset. Aivan sattumalta sekä A että C päättävät kumpikin vielä harkita luottonsa nostamista ja niinpä he ilmoittavat pankkivirkailijoille palaavansa asiaan seuraavana päivänä. Käytännössä luottojen nostaminen edellyttää enää sitä, että A ja C käyvät pankissa ja allekirjoittavat omat luottosopimuksensa. Luottoneuvotteluiden jälkeen A ja C päättävät käydä yhdessä kahvilla. A alkaa kuitenkin huolestua, kun C kertoo pankkien riskienhallintajärjestelmien kehittämisestä, josta on lukenut äskettäin alan lehdestä. A tuleekin katumapäälle ja päättää jättää menemättä seuraavana päivänä pankkiin. Sen sijaan C odottaa jo innolla seuraavaa päivää, koska hän on päättänyt hankkia joustoluotolla uuden sohvakaluston. Hän käyttää koko päivän kiertelemällä huonekaluliikkeissä. C:n kanssa neuvotellut pankkivirkailija on luottoneuvotteluiden jälkeen paneutunut erittäin monimutkaiseen ja hankalaan luottojärjestelyasiaan, joka vaati tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Hän päättää kuitenkin laittaa vielä saman päivän aikana C:n paperit kuntoon, jotta luoton nostaminen olisi seuraavana päivänä vaivatonta. Saatuaan vaikean asian hoidettua pankkivirkailija muistaa C:n luottoasian ja tarttuu papereihin. Jostain syystä hänelle syntyy sellainen mielikuva, että paperit ovat jo kunnossa ja luotto voidaan maksaa C:lle. Pankkivirkailija päättää hoitaa C:n asian nopeasti kuntoon, jotta hän pääsee seuraavana aamuna hoitamaan muita rästiin jääneitä tehtäviä. Päivän aherrus ja kiire kostautuvat, sillä pankkivirkailija maksaa luoton erehdyksessä E:n tilille. E:llä on sama nimi kuin C:llä, he ovat syntyneet samana päivänä ja heillä on samassa pankissa tili. E saa tiedon virhemaksusta seuraavana aamuna käydessään nostamassa käteistä lounasta varten. Ennen kuin E nostaa rahaa, hän tarkistaa tilin saldon. Yllätyksekseen E huomaa tililleen ilmestyneen 10 000 euroa. Hän pohtii hetken asiaa, muistelee lotonneensa pari
viikkoa sitten ja arvelee, että kerrankin lottopallot ovat pomppineet hänelle suotuisalla tavalla. Häntä tosin oudoksuttaa lottovoiton maksu suoraan tilille, koska hän ei ole kirjoittanut tilinumeroaan mihinkään kuponkiin. Lisäksi hänellä on tapana vaimonsa kanssa tarkistaa lottonumerot varsin huolellisesti. Toisaalta he joskus huomaavat, että kuponkeja on unohtunut takintaskuun, eikä niitä ole tarkistettu pariin viikkoon. E päättää olla nostamatta vielä siinä ja suuntaa ajatuksensa aamupalaveriin. Palaverin jälkeen hän tekee päätöksen nostaa rahat, koska hän haluaa yllättää vaimonsa. Hän palaa lounastauolla automaatille, nostaa 10 000 euroa ja suuntaa matkatoimistoon, jossa hän tilaa kahdelle hengelle kahden viikon lomamatkan Australiaan. Arvioi tapausta rikosoikeudellisesti. 2. A som har stora ekonomiska svårigheter går mållös omkring på stan. Plötsligt upptäcker han ett föremål på marken som påminner om ett bankkort. A lyfter upp föremålet och märker att det finns en lapp med fyra siffror fastklistrad på baksidan av kortet. Han kan inte motstå frestelsen, utan går till närmaste bankomat. A matar in kortet, men innan han hinner slå in koden kommer B, som A känner sedan tidigare, gående emot honom och skriker med glad röst Hur går det, lyfter du pengar med ett stulet kort? A blir så till sig av frågan att han hastigt ger sig av och tar sig till nästa bankomat. Han matar in kortet och försöker slå in koden, men hinner inte heller denna gång slå in hela koden för han blir så distraherad av ett ungdomsgäng som skrålar bakom honom. A bestämmer sig för att ändå pröva kortet ännu en tredje gång. Han letar upp en avsides belägen bankomat och matar in koden som finns på lappen. Det visar sig dock att sifferkombinationen på lappen inte är koden för kortet utan någon annan sifferkod. Då A upptäcker detta blir han så irriterad att han avbryter aktiviteten och lämnar kortet på marken framför automaten. A fortsätter sin vandring tills han av en slump träffar sin före detta skolkompis C utanför bankens huvudingång. C berättar att han skall gå till banken för att förhandla om flexkredit. Då får A en idé som ha tycker att är genial. Han bestämmer sig för att också ansöka om flexkredit, men inte i sitt eget namn, utan i D:s namn. D är A:s halvbekant och A har senaste veckoslut lyckats komma åt D:s körkort med hjälp av vilket han vid behov kan styrka sin identitet. Både A:s och C:s kreditförhandlingar går snabbt och bankens representanter undertecknar kreditavtalet å bankens vägnar. Av en slump bestämmer sig både A och C för att ännu överväga lyftandet av kredit och meddelar därför banktjänstemännen att de återkommer följande dag. I praktiken kräver lyftandet av kredit bara att A och C vardera går till banken och undertecknar sitt respektive kreditavtal. Efter kreditförhandlingarna bestämmer sig A och C för att gå på kaffe tillsammans. A blir orolig när C berättar om utvecklingen av bankernas nya riskhanteringssystem som C har läst om i tidningen. A blir ångerköpt och bestämmer sig för att låta bli att gå till banken följande dag. C däremot ser ivrigt fram emot följande dag, för han har bestämt sig för att skaffa en ny soffgrupp för krediten. Han spenderar hela dagen i diverse möbelaffärer. Banktjänstemannen som förhandlat om krediten med C har efter förhandlingarna fördjupat sig i en sak gällande kreditfacilitet som är både invecklad och besvärlig och som krävt noggrannhet och uppmärksamhet. Hon bestämmer sig ändå för att ännu samma
dag ställa C:s papper i ordning, så att lyftandet av krediten följande dag skall löpa smärtfritt. Då hon klarat av den besvärliga uppgiften, kommer hon ihåg C:s kreditärende och tar tag i saken. Av någon anledning får hon den uppfattningen att saken redan var avklarad och att krediten kan utbetalas åt C. Banktjänstemannen bestämmer sig för att snabbt sköta ärendet för att följande morgon genast kunna ta itu med andra ogjorda uppgifter. Dagens stress hämnar sig, ty banktjänstemannen betalar av misstag krediten in på E:s konto. E har samma namn som C, är född på samma dag och har konto i samma bank. E märker felbetalningen följande morgon då han lyfter pengar för sin lunch. Innan E lyfter pengar kontrollerar han kontots saldo. E upptäcker till sin förvåning att 10 000 euro har kommit in på hans konto. Han funderar en stund på saken och kommer ihåg att han lottat för ett par veckor sedan kanske lottobollarna för en gångs skull har studsat till förmån för honom. Han är dock lite konfunderad över att vinsten betalats direkt in på hans konto, eftersom han inte har angivit sitt kontonummer på någon kupong. Dessutom brukar han och hans fru vara rätt noga med att kontrollera vinstnumren. Å andra sidan händer det ibland att kupongerna glöms i rockfickan och därför blir okontrollerade under några veckor. E bestämmer sig för att låta bli att lyfta pengarna och börjar fundera på sitt möte, som han skall ha på förmiddagen, i stället. Efter mötet bestämmer han sig för att lyfta pengarna, för han vill överraska sin fru. Under lunchrasten går han tillbaka till automaten, lyfter 10 000 euro och styr mot resebyrån där han reserverar en två veckors semesterresa till Australien för två personer. Ge din straffrättsliga bedömning av fallet. 3. A. A:lle on 20.1.2008 annettu henkilökohtaisesti tiedoksi haaste asiassa, joka koskee muun muassa kätkemisrikosta. Syyttäjän haastehakemuksen mukaan A oli 15.12.2002 ottanut huostaansa 140 CD-levyä, jotka hän oli tiennyt varastetuiksi. A oli myynyt levyt eri kirpputoreilla. Viimeisen levyn hän oli myynyt 1.2.2003. A kääntyy nyt sinun puoleesi saadakseen oikeudellisia neuvoja. Hän tunnustaa, että hän tiesi levyjen olleen varastettuja, mutta hän on kuitenkin sitä mieltä, että kätkemisrikoksen täytyy tänään 28.1.2008 olla jo vanhentunut. Mitä vastaat A:lle? (3 p.) B. B kuljettaa henkilöautoa alueella, jossa nopeusrajoitus on 50 km/h. B:n nopeus on 67 km/h. Voidaanko hänelle määrätä poliisin toimesta rikesakko, ja jos vastaus on myöntävä, mikä on rikesakon suuruus? (2 p.) C. C (syntynyt 14.1.1954) tuomitaan tänään 28.1.2008 käräjäoikeudessa törkeästä varkaudesta, varkaudesta ja näpistyksestä. Kaikki rikokset on tehty 2.8.2007 ja syyte nostettu 21.12.2007. Asiakirjoista ilmenee, että C on aiemmin 19.5.2007 tuomittu käräjäoikeudessa pahoinpitelystä (tekoaika 16.1.2007) 4 kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Tuomio on lainvoimainen. Minkälaisia yhteisiä rangaistuksia käräjäoikeus voi tänään tuomita C:lle? Tee selkoa eri vaihtoehdoista, jotka ovat tuomioistuimen käytettävissä. Ilmoita soveltuvat rangaistusasteikot yksittäisistä rikoksista ja mahdolliset yhteiset rangaistukset. (5 p.)
3. A. Den 20.1.2008 har A personligen delgetts stämning i ett mål rörande bl.a. häleri. Enligt åklagarens stämningsansökan hade A den 15.12.2002 mottagit 140 CD-skivor som han visste var stulna. A sålde skivorna på olika loppmarknader. Sista skivan sålde han 1.2.2003. A vänder sig till dig för att få juridiska råd. Han erkänner att han visste om att skivorna var stulna men menar att häleribrottet idag 28.1.2008 måste vara preskriberat. Vilket svar ger du A? (3 p) B. B framför sin personbil på ett område där hastighetsbegränsningen är 50 km/t. B håller en hastighet om 67 km/t. Kan han av polisen tilldelas ordningsbot och om svaret är jakande, vilken är storleken på ordningsboten? (2 p) C. C (född 14.1.1954) döms idag 28.1.2008 i tingsrätten för grov stöld, stöld och snatteri. Alla brotten har begåtts 2.8.2007 och åtal har väckts 21.12.2007. Ur handlingarna framgår att C tidigare dömts 19.5.2007 i tingsrätten för misshandel (begången 16.1.2007) till 4 mån ovillkorligt fängelse. Domen vann laga kraft. Hurudana gemensamma straff kan tingsrätten idag utdöma åt C? Redogör för de olika alternativen som står till domstolens förfogande. Ange de tillämpliga latituderna för de enskilda brotten och de eventuella gemensamma straffen. (5 p)
HELSINGIN YLIOPISTO OTK 28.1.2008 RIKOSOIKEUS /AINEOPINNOT NIMI 4.a. Miten konkreettinen vaara ja on omiaan-vaara eroavat toisistaan? (Fränden kirja) (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.)
NIMI 4.b. Poliisin voimankäyttöoikeus ja sen suhde hätävarjeluun. (Fränden kirja) (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.)
NIMI 5.a. Rahanpesuun liittyvät yksiköimisongelmat ( Talousrikokset ). (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.)
NIMI 5.b. Toimenpiteistä luopuminen ja huumausaineen käyttörikos ( Keskeiset rikokset ) (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.)
6. Tee selkoa Hopkins Burken esityksestä alaluvussa Klassinen kriminologia. (10 p) 7. Tee selkoa Fletcherin esityksestä luvussa Justice versus Legality. (10 p)
HELSINGFORS UNIVERSITET JK 28.1.2008 STRAFFRÄTT / ÄMNESSTUDIER NAMN 4.a. Hur skiljer sig konkret fara och ägnad att-fara från varandra? (Frändes bok) (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.)
NAMN 4.b. Polisens rätt till maktmedel och dess förhållande till nödvärn (Frändes bok). (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.)
NAMN 5.a. Penningtvätt och frågan om ett eller flera brott. (boken Talousrikokset ). (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.)
NAMN 5.b. Åtgärdseftergift och straffbart bruk av narkotika (boken Keskeiset rikokset ). (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.)
6. Redogör för Hopkins Burkes presentation i underkapitlet Klassisk kriminologi. (10p) 7. Redogör för Fletchers framställning om Justice versus Legality. (10 p) Tulokset tiistaina 12.2 klo 14.00 Resultaten tisdag 12.2 kl. 14.00
Mallivastaukset / Modellsvar Rikosoikeuden aineopintotentti 28.1.2008/tapaustehtävä 1 (prof. Raimo Lahti) Vastauksissa on edellytetty käsiteltävän seuraavanlaisia kysymyksiä kantoja riittävästi perustellen ja tutkintovaatimuksiin kuuluvaa oppimateriaalia hyödyntäen. Pääpaino arvostelussa on ollut niissä kysymyksissä, jotka mainitaan alla A:n ja B:n osuuksia käsittelevissä jaksoissa. A:n osuudesta Pelkistäen A:n osuutta koskevat olennaiset oikeusongelmat ovat: Onko kysymys yhdestä täytetystä surmaamisrikoksesta vai tahallisen surmaamisrikoksen yrityksestä ja kuolemantuottamuksesta? Täydentäviä kysymyksiä tällöin ovat, minkä erityisen rikostunnusmerkistön tai mitkä tunnusmerkistöt A:n menettely toteuttaa ja minkä sisältöinen A:n syyksiluettavuus on. Tahallisuusvaatimukseen liittyy kysymys, miten on suhtauduttava teon kohteesta erehtymiseen. Puhuminen C:n kadottamisesta viittaa hänen hukuttamiseensa eli surmaamisen tarkoitukseen; ts. käsillä on ilmeisesti tarkoitustahallisuus (dolus determinatus). Tähän nähden ei ole tarvetta pohtia alemmanasteisen tahallisuuden kuten todennäköisyystahallisuuden edellytyksiä. Seuraustahallisuuteen kuuluu tieto tavasta, jolla tietty seuraus syntyy, mutta kausaaliketjun tarkemmalle muodostumiselle ei yleensä anneta suurta merkitystä tekijän toiminnan arvioinnissa. Silloin kun teko on kiellettyä riskinottoa ja seuraus relevantti riskin suhteen kuten tapauksessa, ei Fränden (Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 140 141) mukaan tule kausaaliketjun epätavallisuudelle antaa merkitystä rikosvastuun määrityksessä. Tässä tapauksessa poikkeama kausaalikulusta oli melko vähäinen. Tapahtumasarja katsotaan tällaisen kannan mukaan yhdeksi kokonaisuudeksi eli tahalliseksi surmaamiseksi; arviointitapaa on tieteisopissa kutsuttu nimellä dolus generalis. Näin on vastaavanlaista syyksilukemistilannetta arvioinut Rovaniemen HO ennakkopäätöksessä KKO 1992:28. Jos pidetään kiinni syyllisyysperiaatteen tiukasta tulkinnasta, tapauksen teoista tuomitaan erikseen tahallisen surmaamisen yrityksenä ja kuolemantuottamuksena. Em. ratkaisussa KKO 1992:28 ylin oikeusaste katsoi tuomittujen tahallisuuden ulottuneen vain ruumiinvamman aiheuttamiseen, ja se tuomitsi syytetyt pahoinpitelyrikoksesta ja (törkeästä) kuolemantuottamuksesta. Tuomitut olivat erheellisesti luulleet uhrin kuolleen pahoinpitelyn seurauksena, vaikka hän tosiasiassa kuoli tukehtumalla, kun tuomitut olivat haudanneet tämän suohon. KKO:n mukaan syytettyjen olisi tullut tarkistaa, oliko heidän käsityksensä uhrin tilasta oikea, ja tämän laiminlyönti ja sitä seurannut suohon hautaaminen ilmensivät törkeää huolimattomuutta. Huomattakoon, että syytettyjen kuolemantuottamusvastuu olisi ollut perustettavissa pelkästään pahoinpitelyn osoittamaan kiellettyyn riskinottoon (teon huolimattomuuteen) suhteessa uhrin mahdolliseen kuolemaan.
Teon kohteesta erehtyminen eli error in objecto sive persona ei vaikuta A:n vastuuta lieventävästi, kun kohteet ovat rikosoikeudellisen suojan kannalta samanarvoisia kuten ihmiset surmaamisrikoksen kohteina. Ks. Frände, mts. 142. Surmaamisrikoksissa on vedettävä rajaa tapon (RL 21:1) ja murhan (RL 21:2) kesken. Mikään surmaamisen murhaksi kvalifioivista perusteista ei näytä olevan käsillä. Yllytyksestä avustamaan omaa rikosta ei lainkonkurrenssiperiaatteen vuoksi erikseen rangaista. Ks. Frände, mts. 312. B:n osuudesta Onko B:n osallisuus A:n täytäntöönpanemaan surmaamisrikokseen avunantoa (RL 5:6) vai tekijäkumppanuutta (RL 5:3)? Kummassakin tapauksessa B:llä tulee olla tahallisuus A:n täytäntöönpanemaan surmaamiseen. Tekijäkumppanuuteen vaaditaan yhteisymmärrystä ja riittävän merkittävää osuutta rikoksen toteuttamisessa yhteisesti toimivien osuuksien aineellisen painoarvon punninnassa. Ks. tarkemmin Frände, mts. 275 277, joka puhuu teonherruusvaatimuksesta. Oppikirjan samassa yhteydessä selostetaan ennakkopäätökset KKO 1995:119 ja KKO 1988:42, joista edellinen edustaa suositeltavampaa tekijäkumppanuusvastuun perustelutapaa. Tenttitapaus rinnastuu lähinnä KKO 1988:42:een, jossa olisi mielestäni ollut ylimmän oikeusasteen ratkaisusta poiketen perustellumpaa tuomita ko. syytetty avunannosta A:n tekemään tappoon (RL 21:1, 5:6). (Ks. tämän kysymyksen laatijan artikkelia vm. ratkaisun johdosta, JFT 1989 s. 100 118.) Edelleen on tullut pohtia B:n katumisen merkitystä. RL 5:2.2:n mukaan rikokseen osallisen vastuuvapaus tehokkaan katumisen vuoksi pätee vain, jos hän on saanut myös muun osallisen luopumaan rikoksen täyttämisestä tai muuten kyennyt estämään rikollisen seurauksen syntymisen taikka muulla tavalla poistanut oman toimintansa kausaalisen merkityksen rikoksen toteuttamisessa. Arviointi tämän säännöksen pohjalta näyttäisi johtavan tulokseen, ettei B:n katuminen lievennä hänen vastuutaan. A:n menettelyn kaksivaiheisuus puoltaa kuitenkin mielestäni B:n osalta (vahvemmin kuin A:n osalta) sitä edellä syyllisyysperiaatteen pohjalta puollettua vastuurakennelmaa, jossa B:lle luetaan syyksi avunanto tapon yritykseen ja kuolemantuottamus (RL 21:8). Vm. rikoksesta tuomitsemisen perusteena olisi silloin osaltaan se, että B oli laiminlyönyt vaaraa aiheuttaneen toimintansa synnyttämän velvollisuuden auttaa uhria (ex anal. KKO 1992:28). Muita kysymyksiä A:n ja B:n humalatilan merkitystä on tullut lyhyesti arvioida. Ks. erit. RL 3:4:4 ja Frände, mts. 193 194: pääsääntö on, ettei päihtyneenä rikoksen tekevä voi käyttää päihtymystä puolustuksenaan. C:n menettelyä on tullut lyhyesti kosketella paritus- ja petossäännösten kannalta (ks. RL 20:9 ja 36:1 3). Tapausselosteen niukkuuden vuoksi laajaan pohdintaan ei ole tarvetta.
Rikosoikeuden soveltamisalasta ja syyteoikeuden järjestelystä on tullut huomata asianomaiset säännökset ja niiden sovellettavuus. Ks. RL 1:1 (Suomen aluevedet ovat Suomen aluetta) ja RL 1:12.1:n 2 k. (valtakunnansyyttäjän syytemääräys on tarpeen). Rikosoikeus 28.1.2008, kysymys 2, mallivastaus/jt Oikeustapaukseen liittyy useita rikosoikeudellisia kysymyksiä, jotka on selkeintä käsitellä jakamalla tapaus ajallisesti seuraaviin vaiheisiin: 1) pankkikortin käyttö, 2) luoton hakeminen ja 3) rahojen nostaminen tililtä. Pankkikortin käyttö A:n voidaan periaatteessa katsoa syyllistyneen kahteen otteeseen luvattoman käytön yritykseen (RL 28:7.2), kun hän syötti pankkikortin automaattiin, mutta ei ehtinyt vielä arvuutella tunnuslukua. Kyse on toisin sanoen yrityksestä käyttää luvattomasti toisen irtainta omaisuutta. Maksuvälinepetoksen (RL 37:8) tunnusmerkistö täyttyy vasta siinä vaiheessa, kun maksuvälinettä käytetään. Näin ollen vasta kolmas kerta eli tunnusluvun arvuuttelu täytti (lievän) maksuvälinepetoksen (RL 37:8) tunnusmerkistön. Kuten korkein oikeus on ratkaisussa KKO 1999:110 (ään.) todennut, tunnusmerkistö täyttyy jo silloin, kun maksuvälinettä käytetään sille tyypillisessä tarkoituksessa. Maksuvälinepetoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei toisin sanoen edellytä tapauksen kaltaisessa tilanteessa sitä, että maksuvälineen haltija kärsisi taloudellista vahinkoa tai rahojen saanti olisi ollut todennäköistä. Katson kuitenkin, että tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää vähintään tunnusluvun arvuuttelua. Yritysopin käyttöala kutistuu tässä rikostyypissä olemattomiin. Vaikka A:n menettelyä pidettäisiin alusta lähtien maksuvälinepetoksena, hänen tekonsa olisi joka tapauksessa yksiköitävä yhdeksi rikokseksi. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä omaksutun luonnollisen katsantokannan mukaan hänen tekonsa muodostaa ajallisesti, paikallisesti, henkilöllisesti ja motivaatioperustaltaan yhden rikoksen. Luoton hakeminen Mikäli A on anastanut D:n pankkikortin, hän on syyllistynyt varkauteen (RL 28:1) tai näpistykseen (RL 28:3). Jos kortti anastettiin D:ltä, hän ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa A:n myöhemmästä menettelystä. Tapausselosteen perusteella ei ole mahdollista päätellä D:n mahdollista rikosoikeudellista vastuuta siinä tilanteessa, että hän olisi lainannut ajokortin A:lle. Käytännössä kyse voisi olla enintään avunannosta petokseen (RL 36:1). A syyllistyi joustoluottoa hakiessaan petokseen yritykseen (RL 36:1.3). Hän oli aloittanut petossäännöksessä tarkoitetun täytäntöönpanotoimen eli erehdyttämisen välittämällä virheellistä informaatiota pankin henkilökunnalle. A oli saanut aikaan myös vaaran petoksen täyttymisestä. Luoton nostaminen olisi edellyttänyt enää hänen käyntiään pankissa ja luottosopimuksen allekirjoittamista. Vaara petoksen täyttymisestä oli todellinen, sillä A:lla oli hallussaan D:n ajokortti, jonka avulla hän olisi voinut todistaa henkilöllisyytensä.
Yritys jää kuitenkin rankaisematta, koska A luopui vapaaehtoisesti rikoksen täyttämisestä (RL 5:2). Vaikka C:n puheet vaikuttivat ratkaisevasti A:n päätöksentekoon ja saivat A:n pohtimaan kiinnijäämisriskiä, A:n menettelyä on pidettävä korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2003:78 mukaisesti vapaaehtoisena. Luopuminen on tulkittavissa vapaaehtoiseksi myös tilanteessa, jossa myöhemmän ilmitulemisen seuraukset ovat luopumisen motiivina. Syytetylle tarjotaankin vastuuvapaus tilanteessa, jossa luopumisen motiivina on esimerkiksi pelko kiinnijäämisestä, ellei syyttäjä kykene esittämään näyttöä ulkoisista esteistä. Petos (RL 36:1) olisi täyttynyt vasta luottosopimuksen allekirjoitushetkellä. Tällöin pankille olisi syntynyt tunnusmerkistössä edellytettyyn taloudelliseen vahinkoon rinnastettava taloudellisen vahingon vaara. En pidä täysin poissuljettuna sitä, että A:n menettely tulkittaisiin tehokkaaksi katumiseksi. Tämä tulkinta edellyttää kuitenkin perusteellista analyysiä yrityksestä luopumisen ja tehokkaan katumisen välillä sekä petoksen tunnusmerkistön systematiikan hyvää jäsentämistä. Kyse olisi yksinkertaistaen siitä, että petoksen yritys oli päättynyt siinä vaiheessa, kun pankkivirkailija oli allekirjoittanut pankin puolesta luottosopimuksen. Tunnusmerkistössä edellytetty seuraus ei ollut kuitenkaan syntynyt, koska se olisi edellyttänyt A:n käyntiä pankissa. A oli vapaaehtoisesti estänyt tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen syntymisen, koska hän ei ollut mennyt pankkiin. Näin ollen kyse olisi tehokkaasta katumisesta. C ei ole menetellyt tapauksessa rikosoikeudellisesti moitittavalla tavalla. Tapausselosteessa on nimenomaisesti korostettu A:n menetelleen täysin itsenäisesti ilman, että C:lla olisi ollut minkäänlaista roolia A:n luottoneuvotteluissa. Rahojen nostaminen E:n tilille erehdyksessä rahat siirtänyt pankkivirkailija ei ole syyllistynyt tapauksessa rikokseen. Hänen menettelyyn ei voida pitää tahallisena. Eri asia on, miten virkailijan menettelyä olisi arvioitava vahingonkorvausoikeudellisesti. E syyllistyi kavallukseen (RL 28:4) anastaessaan eli nostaessaan tililtään erehdyksen kautta haltuunsa saamat varat. Anastetun omaisuuden arvo puoltaisi jopa törkeän kavalluksen (RL 28:5) tunnusmerkistön täyttymistä, mutta tekoa ei välttämättä pidettäisi kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Ratkaisevaa on E:n tietoisuus rahojen alkuperästä. Kavallus ei ole seurausrikos, joten tahallisuutta on arvioitava niin sanotun olosuhdetahallisuuden avulla. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on esitetty erilaisia malleja. Näistä voidaan mainita korkeimman oikeuden käyttämä todennäköisyystahallisuus (KKO 2006:64), Fränden tasapainomalli ja eräiden kirjoittajien (muun muassa Koponen, Tolvanen ja Tapani) puoltama välinpitämättömyysmalli, jonka keskeisenä vaatimuksena on tiettyjen seikkojen pitäminen varteenotettavana mahdollisuutena. Tahallisuusarviointi keskittyy siihen, mitä E:n on täytynyt konkreettisista seikoista päätellä. Tässä tapauksessa on varsin riidatonta, että hän ei ole voinut uskottavasti katsoa rahojen olevan peräisin lottovoitosta. Sen sijaan hänen on täytynyt olla tietoinen siitä, että varat ovat tulleet erehdyksessä hänen tililleen, eikä hänellä näin ollen ole oikeutta nostaa niitä.