Eduskunnan puhemiehelle

Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 284/2012 vp Lääkärikoulutuksen resurssien riittävyys yliopistoissa Eduskunnan puhemiehelle Suomen perusterveydenhuollon heikkenevä tila on ollut viime aikoina paljon esillä. Siihen liittyvästä eriarvoistumisen kasvusta muistutti muun muassa OECD:n viimeisin raportti, jonka mukaan Suomi on hoidon eriarvoisen käytön mukaan OECD-maiden kärjessä. Yhtenä syynä eriarvoistumiseen ja perusterveydenhuollon rapautumiseen on pidetty terveyskeskuksissa vallitsevaa lääkäripulaa. Pula on juonne 1990-luvun lama-aikana vähennetyistä koulutuksen aloituspaikoista, mikä johtui sen aikaisesta lääkärityöttömyydestä. Lääkärien aloituspaikat neuvotellaan opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kesken, vaikka peruskoulutus on ensiksi mainitun vastuulla. Alimmillaan aloituspaikkojen vuosittainen määrä oli 358 paikkaa vuonna 2000. Tämä näkyy erikoislääkärivajeena vasta näinä vuosina, sillä koulutus lääketieteen opiskelijasta erikoislääkäriksi kestää 10 15 vuotta. Onneksi lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen lisääminen vuodesta 2001 lähtien yli neljänneksellä on helpottanut syntynyttä vajetta, vaikka edelleenkin terveyskeskuslääkäreistä on pulaa. Tällä hetkellä lääketieteen opinnot aloittaa noin 600 oppilasta vuosittain. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuosi sitten selvityksen Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025, ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016. Siinä lääketieteen opetuspaikkoja ehdotetaan lisättäväksi jopa 200 paikalla. Aloituspaikkojen maltillinen lisääminen on sinänsä kannatettavaa, mutta miten tämä tullaan resursoimaan. On kestämätöntä kuvitella, että satojen uusien oppilaiden koulutus onnistuu samalla opettaja- ja resurssimäärällä kuin aiemmin. Lisäksi, resurssit on jo aiempien oppilasmäärälisäysten yhteydessä käytetty aivan loppuun, eikä 1980-luvun tasoista opetusta pienine oppilasryhmineen ole pystytty aikoihin takaamaan. Resurssien tärkeys juuri lääkäriopetuksessa liittyy ammatin korkeaan henkilökohtaiseen vastuuseen ja käytännönläheisyyteen. Lääkärin työtä ei opi ainoastaan kirjoja lukemalla ja massaluennoilla, vaan pienryhmäopetus "kädestä pitäen" -käytännön lääkärin työstä on oleellista. Erityisesti toimenpiteiden harjoittelu vaatii harjoitustiloja sairaaloissa, osaavia lääkäriopettajia ja potilaita. Ongelmana ovatkin jo nykyisellään liian isot opetusryhmät. Niissä ei pystytä takaamaan opiskelijoille välttämättömiä taitoja, kun yhä useampi toimenpide jää harjoittelematta ja kun opetusta, aikaa tai harjoitustiloja ei ole tarpeeksi kaikille. Opiskelijan henkilökohtaisella tasolla tämä riittämätön opetus heikentää valmiutta kohdata ja hoitaa potilas, se vähentää opintojen ja työn mielekkyyttä sekä lisää koettua stressiä. Saatu valmius ammattiin ei silloin ole välttämättä riittävä. Huolta riittämättömästä opetuksesta lisää myös se, että lääkärin tehtävä on tullut viime vuosina vaativammaksi mm. lääketieteellisen tietämyksen, lääkkeiden lisääntymisen, erikoistumisen, teknologian ja hoitomenetelmien parantumisen ja lisääntymisen kautta. Myös vastavalmistuneiden lääkäreiden riittämättömiä käytännön taitoja pidetään yhtenä syynä nykyi- Versio 2.0

seen terveyskeskusten lääkäripulaan, sillä kokemattomat ja vajavaisen käytännön opetuksen saaneet nuoret lääkärit eivät selviydy terveyskeskustyöstä. Osa lääketieteen opiskelusta tehdään käytännön harjoitteluna eri osastoilla sairaaloissa. Entä potilaan asema ja yksityisyys ylisuurten ryhmien kanssa, kun vuoteen ympärille ahtautuu 10 20 opiskelijaa seuraamaan hänen tutkimustaan ja hoitoaan? Myös potilaan yksityisyys kärsii erityisesti silloin, jos potilas sairastaa arkaluotoisena pidettävää sairautta. Tuskin kukaan pitää tästä tilanteesta ja sairaaloissa kohdataankin usein tilanteita, joissa potilaat kieltäytyvät olemasta ns. opetuspotilaita. Edellä mainittujen lisäksi niukat resurssit vaikuttavat negatiivisesti opetushenkilökuntaan ja työnmielekkyyteen. Nyt on jo vaikeuksia saada rekrytoitua osaavia ja kokeneita lääkäriopettajia. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan Suomen sairaaloissa voi sattua vuosittain kuolemaan johtavia hoitovirheitä jopa 700 1 700. Hoitovirheestä johtuvia kuolemia on merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia. Kansantaloudelle hoitovirheistä koituva lasku on iso. Lääkäriopetuksen tason heikkeneminen tuskin tulee vähentämään mahdollisuutta hoitovirheisiin. Riittävillä opetuksen resursseilla on siten myös potilasturvallisuutta lisäävä vaikutus. Julkisen tahon on vastattava riittävien terveyspalvelujen järjestämisestä, mutta sen on vastattava myös näiden palvelujen laadusta ja turvallisuudesta. Aloituspaikkoja on hyvä lisätä, mutta samalla on välttämätöntä taata resurssit opetukseen. Ilman resurssien lisäämistä, opiskelijamäärien nosto heikentää koulutuksen laatua ja sitä kautta terveydenhuoltomme tasoa ja potilasturvallisuutta, puhumattakaan opiskelijoiden, työuraansa aloittavien sekä opettajien hyvinvoinnista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten lääkäriopiskelijoiden aloituspaikkojen lisäys resursoidaan yliopistoissa, kuinka yliopistoa tuetaan suuremman oppilasmäärän kouluttamisessa ja miten taataan lääkärikoulutuksen laatu ja heitä opettavien henkilöiden työn mielekkyys? Helsingissä 11 päivänä huhtikuuta 2012 Hanna Tainio /sd 2

Ministerin vastaus KK 284/2012 vp Hanna Tainio /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna Tainion /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 284/2012 vp: Miten lääkäriopiskelijoiden aloituspaikkojen lisäys resursoidaan yliopistoissa, kuinka yliopistoa tuetaan suuremman oppilasmäärän kouluttamisessa ja miten taataan lääkärikoulutuksen laatu ja heitä opettavien henkilöiden työn mielekkyys? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Valtioneuvoston 15.12.2011 hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on lääketieteellisen koulutusalan 770 aloituspaikkamäärän tavoite vuodelle 2016. Aloituspaikkamäärätavoite merkitsee vuonna 2016 lääketieteessä 151 aloituspaikan lisäystä verrattuna vuoteen 2009. Yliopistokohtaisista koulutuslaajennuksista ja näiden ajoittumisesta sovitaan toukokuussa ministeriön ja yliopistojen välillä käytävissä kauden 2013 2016 sopimusneuvotteluissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö kävi alkuvuodesta yliopistojen ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa keskustelua lääketieteellisen koulutusalan aloituspaikkamäärien lisäämisen edellytyksistä. Esille nousi juuri keskeisesti koulutuksen laadun varmistaminen koulutusmäärien noustessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysikin yliopistoja tekemään esitykset missä laajuudessa ja millä aikataululla yliopistot voivat osallistua lääketieteellisen koulutuksen laajentamiseen. Lisäksi ministeriö pyysi yliopistoja selvittämään, mitä toimenpiteitä lääketieteellisen koulutusalan aloituspaikkamäärien lisääminen yliopistolta edellyttää (esim. tilat, infrastruktuuri, harjoittelu, opetusryhmät, opetushenkilökunnan määrä), jotta voidaan varmistua opetuksen ja tutkimuksen laadusta. Kaikki yliopistot ilmaisivat olevansa valmiita lääketieteellisen koulutusmäärien lisäämiseen. Koulutuksen määrällisistä lisäyksistä sovittaessa opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa huomioon yliopistojen esille nostamat laadulliset näkökulmat ja riittävät resurssit. Opetusja kulttuuriministeriö tukee yliopistoja esimerkiksi ajoittamalla lisäykset yliopistojen toivomalla tavalla, jotta riittävät tilat ja henkilöstömäärä voidaan parhaalla mahdollisella tavalla varmistaa. Aloituspaikkojen lisäyksestä aiheutuvat kustannukset katetaan hallituksen huhtikuussa päättämän määrärahakehyksen puitteissa. Yliopistot esittivät laajennuksesta aiheutuvan kustannuksia vuosittain 13 000 euroa opiskelijaa kohden. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole käytettävissä tarkoitukseen erillistä hankerahoitusta. Lisäkustannuksista osa katetaan yliopistojen laskennallisen perusrahoituksen vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden laskentakriteerin kautta. Pääosa lisäkustannuksista huomioidaan yliopistojen perusrahoitukseen sisältyvän strategiarahoituksen kohdentamisessa.yliopistolain (558/2009) mukaisesti yliopistoilla on opetuksen vapaus ja itsehallinto, mutta tehtävä järjestää toimintansa siten, että myös opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso. Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson 3

Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 284/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna Tainio /sd: Hur avsätts resurser vid universiteten för ökningen av nybörjarplatser för läkarstuderande, hur stöds universiteten när de utbildar ett större antal studerande och hur tryggaskvaliteten på läkarutbildningen och arbetets meningsfullhet för undervisningspersonalen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I Utvecklingsplanen för utbildning och forskning som Statsrådet godkände 15.12.2011 är målet att det 2016 ska finnas 770 nybörjarplatser inom det medicinska utbildningsområdet. Målet i fråga om studieplatser innebär att det 2016 finns 151 fler nybörjarplatser inom det medicinska området jämfört med 2009. I de avtalsförhandlingar för avtalsperioden 2013 2016 som förs mellan ministeriet och universiteten i maj avtalar man om universitetsvisa utvidgningar av utbildningen och tidpunkten för dem. Undervisnings- och kulturministeriet förde i början av året diskussioner med universiteten och social- och hälsovårdsministeriet om förutsättningarna för att öka antalet nybörjarplatser inom det medicinska utbildningsområdet. Som en central fråga lyftes fram hur kvaliteten på utbildningen säkerställs när omfattningen av utbildning ökar. Undervisnings- och kulturministeriet bad även universiteten utarbeta förslag till i vilken omfattning och inom vilka tidsramar universiteten kan delta i utvidgandet av den medicinska utbildningen. Dessutom bad ministeriet universiteten utreda vilka åtgärder ökningen av antalet nybörjarplatser inom det medicinska utbildningsområdet förutsätter av universiteten (t.ex. lokaliteter, infrastruktur, praktik, undervisningsgrupper, undervisningspersonalens antal) för att kvaliteten på undervisningen och forskningen ska kunna säkerställas. Alla universitet meddelade att de är beredda att öka omfattningen av den medicinska utbildningen. När den kvantitativa ökningen avtalas beaktar undervisnings- och kulturministeriet de kvalitativa aspekter och resursbehov som universiteten fört fram. Undervisnings- och kulturministeriet stöder universiteten till exempel genom att ökningen infaller på det sätt universiteten önskar, för att man på bästa möjliga sätt ska kunna säkerställa att lokalerna och personalantalet räcker till. De kostnader som ökningen av antalet studieplatser föranleder täcks inom den anslagsram som regeringen beslutat om i april. Enligt vad universiteten framfört kommer utvidgningen att föranleda kostnader om 13 000 euro per studerande varje år. Vid undervisnings- och kulturministeriet finns inte någon särskild projektfinansiering att tillgå för ändamålet. Av merkostnaderna täcks en del genom det beräkningskriterium i universitetens kalkylmässiga basfinansiering som baseras på andelen studerande som avlagt minst 55 studiepoäng. Huvuddelen av tilläggskostnaderna beaktas i allokeringen av den strategifinansiering som ingår i universitetens basfinansiering. Enligt universitetslagen (558/2009) har universiteten undervisningsfrihet och självstyrelse, men ska ordna sin verksamhet så att hög 4

Ministerns svar KK 284/2012 vp Hanna Tainio /sd internationell kvalitet säkerställs i undervisningen. Helsingfors den 2 maj 2012 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 5