VESI- JA YMPARISIOHALLITUKSEN MONISIESAR]A. Nro 601 OSA 1 KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS OSA II TULUÄRVEN KASVILLISUUS OSA UI HIRVASJÄRVEN KASVILLISUUS

VESI- JA YMPARISIOHALLITUKSEN.... MONISIESAR]A Nro 601 OSA 1 KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS OSA II TULUÄRVEN KASVILLISUUS OSA UI HIRVASJÄRVEN KASVILLISUUS Heli Karjalainen

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUKSEN MONISTESARJA Nro 601 OSA 1 KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS OSA II TULUÄRVEN KASVILLISUUS OSA UI HIRVASJÄRVEN KASVILLISUUS Heli Karjalainen Kuorejärven kasvillisuus sivut 3 30 Tulijärven kasvillisuus sivut 31 58 Hirvasjärven kasvillisuus sivut 59 84 Vesi ja ympäristöhallitus Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Helsinki 1994

Tekijä on vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota Kainuun vesi ja ympäristö piirin virallisena kannanottona. Julkaisua saa Kamuun vesi ja ymparistopirnn toimistosta, osoite PL 115, 87101 Kajaam, puh. (986) 1631. ISBN 951 47 9768 X ISNN 0783 3288 Painopailcka: Vesi ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1994

KUOREJÄRVEN KASVILLISUUS

4

5 KUVAILULEHTI Julkaisija Vesi ja ympäristöhallitus ja Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Julkaisun päivämäärä Joulukuu 1994 Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Heli Karjalainen Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm Tutkimusraportti Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Julkaisun osat Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus Osa II Tulijärven kasvillisuus Osa 111 Hirvasjärven kasvillisuus Tävistelmä Kuorejärvi on Puolangalla sijaitseva valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva järvi. Järvellä on sen historian kuluessa tehty useita pinnanlaskuja niiteifävien rantaniittyjen aikaansaamiseksi. Järven keskiosaan on laskujen yhteydessä kaivettu uoma tasaamaan tulvahuippuja. Pinnan laskujen vuoksi Kuorejärvi on matala ja suurelta osin kasvillisuuden peitossa. Tässä työssä on Kuorejärvelle laadittu kasvillisuuskartta ja kaksi kasvillisuuslinjaa kasvillisuuden kehityksen seurantaa varten. Entinen järvenpohja on itäpäädystään jo pitkälle soistunut ja alkanut vähitellen metsittyä. Järven keskiosa on tiheän yhtenäisen korteikon vallassa. Pohjois, etelä ja länsireunastaan korteikko rajautuu järven vähäisiin avovesi alueisiin. Avovesialueet ovat vain noin 19 ¾ koko järven pinta alasta. Pohjois ja etelärannan tuntumassa vesialueet ovat hyvin kapeat ja matalat. Laajimmat ja syvimmät vesialueet sijaitsevatkin järven länsipäädyssä. Pohjois, etelä ja länsirantoja kiertää luhtainen rantaniitty, jota metsän puolella reunustaa vaihtelevan levyinen pensaikkovyöhyke. Avovesialueila kasvaa runsaasti kelluslehtisiä ja täysin kasvifiisuudesta vapaita alueita ei käytännöllisesti ole lainkaan. Alueelta määritettiin 69 taksonia, joista vesikasveja oli 19. Asiasanat (avainsanat) Luonnonsuojelualueet, lintuvesialueet, vesistöjen kiinnostus, Kainuu Muut tiedot Sarjan nimi ja numero Vesi ja ympäristöhallituksen monistesaija nro 601 Kokonaissivumäärä Kieli 26 (sivut 3 30) Suomi Jakaja Kainuun vesi ja ympäristöpiiri PL 115, 87101 Kajaani Puh. (986) 61631 ISSN 95 1 47 9768 X Hinta 36,60 mk Kustantaja Vesi ja ympäristöhallitus PL 250, 00101 Helsinki ISSN 0783 3288 Luottamuksellisuus Julkinen

6 PRESENTA TIQNSBLAD Utgivare Vatten och miljöstyrelsen och Kajanalands vatten och miljödistrikt Utgivningsdatum December 1994 Författare (uppgifter om organet: namn, oräförande, sekreterare) Heli Karjalainen Pubiikation (även den finska titeln) Del 1 Kuorejärvis växtlighet (Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus) Typ av pubilkation Uppdragsgivare Datum för tiilsättandet av organet Forskiningsrapport Kajanalands vatten och miljödistrikt Publikationens delar Del 1 Kuorejärvis växtlighet Del II Tulijärvis växtlighet Del III Hirvasjärvis växtlighet Referat Kuorejärvi är en i Puolanka belägen sjö, som är med i det riksomfattande skyddsprogrammet för fåelsjöar. Sjön har under sin historia undergått fiera sänkningar av vattenytan, vilket har gjorts för att åstadkonirna för mejning lämpiiga strandängar. 1 mellersta delen av sjön har i samband med sänkningama grävts en fåra för att jämna ut vattenytan då det svämmar över som mest. Till följd av sjösänkningar är Kuorejärvi grund och till en stor del övertäckt av vegetation. 1 detta arbete har det för Kuorejärvi utarbetats en karta över vegetation och två vegetationsiinjer för övervakning av växtlighetens utveckling. Den östra ändan av området som före detta var sjöbotten är redan försumpad i långt framskridet stadium och den har småningom börjat bii skogbeväxt. Den mellersta delen av sjön har erövrats av en mark mcd tätt, enhetligt fräkenbestånd. Den norra, södra och västra randen av fräkenbeståndet gränsar till sjöns till antalet få områden mcd öppet vatten. Områdena mcd öppet vatten är endast omkring 19% av arealen på hela sjön. 1 närheten av den norra och södra stranden är vattenområdena mycket smala och grunda. De djupaste och mest vidsträckta vattenområdena ligger just i den västra ändan av sjön. Dc norra, södra och västra strändema består av en strandäng av starr som på skogssidan är kantad av ett buskskogsbälte. Det växer rildigt mcd flytblad på områdena mcd öppet vatten, och det finns praktiskt taget ingalunda områden helt utan vegetation. På området bestämdes det 69 taxa, av vilka 19 var vattenväxter, Sakord (nyckelora7 Naturskyddsområden, fågelvattensområden, förbättringen av vattendrag, Kajanaland Ovrfga uppgifter $erians namn och nummar Vatten och miljöstyrelsens duplikatserie nr 601 ISBN ISSN 951 47 9768 X 0783 3288 Sidantal Spräk 26 (sidor 3 30) finska Pris 36,60mk Sekretessgrad Ofentlig Distribution Kajanalands vatten och miljödistrikt P3 115, 87101 Kajana tel (986)61631 För!ag Vatten och miljöstyrelsen P3 250, 00101 Helsingfors

7 SISÄLLYS 1 JOHDANTO. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 3 TUTKIMUSALUE 10 4 KASVILLISUUS 12 4.1 Yleiskuva 12 4.2 Rantaniityt 12 4.2.1 Pohjoinen rantaniitty 12 4.2.2 Eteläinen rantaniitty 13 4.3 Joki ja joen luusua 14 4.4 Kuorejoki 14 4.5 Koillisosan niityt ja suot 14 4.6 Vesialueet 15 4.6.1 Kelluslehtiset 15 4.6.2 Uposlehtiset 15 4.6.3 Irtokeijujat 15 4.6.4 Ilmaversoiset 16 4.7 Kasvilajisto ja kasvillisuuden ekologiaa 16 5 KASVILLISUUSLINJAT 21 6 KEHITYSNÄKYMIÄ 26 KIRJALLISUUS 27 LIITEEET 28 1. Kuorejärven kasvillisuuskartta 2. Kasvillisuuskartan symbolien selitykset

9 1 JOHDANTO Valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman tavoitteena on turvata arvokkaiden ja merkittävien lintuvesien säilyminen Suomessa (Komiteamietintö 1981). Vesilintujen kannalta hyvä järvi on rehevä, sen kasvillisuus on runsasta ja kasvillisuuden reuna on rikkonainen tai-joten linnuille sopivia suoja ja pesintäpaildcoja. Puolangalla sijaitseva Kuorejärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojelu ohjelmaan. Se on yksi yhdestätoista Kainuun alueella ohjelman puitteissa suojellusta lintuvesijärvestä. Kuorejärven veden pintaa on laskettu sen historian aikana useita kertoja. Tästä syystä se on matala ja suurelta osin luhtaniittyjen, rantasoiden ja korteikon peitossa. Tarkempi linnustokartoitus on tehty vuonna 1991 (Seppä 1993). Tällöin todettiin järven pitkälle edennyt umpeenkasvukehitys ja suositettiin pieniä kunnostustoimenpiteitä. Kuorejärvestä ei ole aiemmin tehty minkäänlaista kasvillisuusselvitystä. Tässä työssä on Kuorejärvelle laadittu kasvillisuuskartta ja perustettu kasvillisuuslinjoja järven kehityksen seurantaa varten. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Kuorejärven kasvillisuus kartoitettiin 30.8. 15.9.1993 kiertämällä alueen laajat rantaniityt ja suot jalkaisin ja vesialueet soutamalla. Maastossa tehtiin muistiinpanoja kasvilajistosta, lajisuhteista ja kasvustojen suuruuksista sekä tiheyksistä. Järvestä otettiin viistoja ilmakuvia 20.8.1993. Kuvia käytettiin maastomuistiinpanojen lisäksi apuna kasvillisuuskartan laatimisessa. Kasvillisuuskartan pohja piinettiin 1993 metsähallituksen toimesta otetusta väärävärikuvasta, josta oli apua myös kasvustojen mittasuhteiden tarkistamisessa. Peruskartoituksen lisäksi järvelle perustettiin kolme kasvillisuuslinjaa kasvillisuuden kehityksen seurantaa varten. Linjoista oli apua myös ilmakuvien tulkinnassa, Yksikkönä linjoilla käytettiin 0,25 m2 ruutua. Ruuduilta määritettiin kasvilajit ja niiden peittävyydet. Järvikortteesta laskettiin yksilömäärät. Lisäksi ruutujen keskeltä mitattiin vesisyvyys. Ruudun rajaamisessa käytettiin puukehikkoa, jota siirrettiin niittyalueilla eteenpäin kääntämällä se ympäri. Kortekasvustossa mutuja tehtiin aluksi yhtäjaksoisesti pitkin linjaa ja lopuksi viiden metrin välein. Vesialueella apuna käytettiin linjalle viritettyä narua, jossa oli merkit puolen metrin välein. Kasvillisuuslinjojen lisäksi Kuorejärvessä tehtiin kolme syvyyslinjaa, koska järvellä ei ole tehty tarkempaa syvyyskartoitusta. Syvyyslinjoilta määritettiin myös vesisammalen runsaus asteikolla 0 3. Linjojen sijainnit kuvassa 4. Pinta alatiedot laskettiin kasvillisuuskartasta punnitusmenetelmällä. Eräiden kasvilajien määrityksessä saatiin apua FL Veli Saarelta ja FK Tiina Käeltä.

10 3 TUTMMUSALUE Kuorejärven pinta ala on $0,2 ha. Tästä kasvillisuuden peitossa on 66 ha, josta 13,2 ha on pensoittunutta rantaniittyä. Avoveden pinta alaksi jää ainoastaan n. 15 ha, joka on n. 19 % järven pinta alasta. Suojelualuerajaus käsittää 150 ha (Komiteamietintö 1981), josta avoveden suuruudeksi on määritetty 20 ha, luhta ja ilmaversois kasvillisuuden alaksi 93 ha ja pensasto ja rantametsien alaksi 37 ha. Komiteamietinnön (1981) mukaan alueen rantaviivan pituus on 5,$ km. Kainuun vesi ja ympäristöpiiri on tehnyt Kuorejärvestä kaksi vesianalyysiä (tau lukko 1). Fosforin määrä on 1972 ollut melko korkea, lähes eutrofian rajalla. Typen määrä on kohtalaisen alhainen. Vuoden 1991 ravinnepitoisuudet eivät anna merkkejä rehevöitymisestä. Vesi on humuspitoista (Seppä 1993). Kahdesta näytteestä ei kuitenkaan saada kuvaa kuin hetkellisistä tilanteista. Kuorejärven vesi on vesi ja ympäristöhallinnon laadullisen käyttökelpoisuusluokituksen (1988) mukaan hyvää, tosin happipitoisuus on välttävä (Seppä 1993). Taulukko 1. Kuorejärven pintaveden kemiallisia ominaisuuksia vuosilta 1972 ja 1991, 27.4.72 27.6.91 Lämpötila ( C) 0,7 15,0 Happi (mg/l) 10,6 6,1 Happi (kyll. %) 77 61 Sameus (suod. 0,1x10) 0,90 1,9 (FTU) Kiintoaine (mg/l) Sähk.joht. (!IS/cm) 3$ 4,3 (ms/m) Alkaliniteetti (mval/l) 0,27 0,26 ph 6,5 6,4 COD M (mg/1 02) - Väriluku (PT mg/l) 95 100 0,1 14,5 Kok.typpi (Ig/l) 280 290 Nitraatti N (ig/l) Ammonium N (ig/l) <5 Kok. fosfori (g/l) 21 13 fosf. fosfori (g/l) Rauta (pg/l) 866 720 Mangaani Qig/l) A Klorofylli ([tg/l) 3 25 3,3 Järvi on Kuorejokea lukuunottamatta matala. Syvyyslinjoilta laskettu keskiarvo on 73 cm ja koko havaittu maksimisyvyys on 170 cm (kuvat 1 ja 2). Järven syvin alue kulkee Kuorejoen suulta luode kaakkosuuntaisesti lähtevänä uomana kohti keski järveä. Tämä alue lienee kaivettu järven laskujen yhteydessä.

j 11 Kuva 7. Kuorejärven veden syvyysllnjat. Linja Linja 1 2 Linja 3 E 0 20 40 60 80 100 120 0 E 20 40 60 > 80 100 120. 0 E 34 68 102 136 170 itfl jff 0 L\ r etaisyys m L+7H 0 etaisyys m t izj1h 0 etalsyys m -J 4 0 140 4 3 2 0 215 4 3 2 1 0 180 Kuva 2. Veden syvyys ja vesisammalen runsaus Kuorejärven syvyyslinjoilla. Vesisammalen runsaus lainkaan, 7=hieman, 2=kohtalaisesti ja 3=runsaasti. on ilmoitettu asteikolla: O=ei

12 4 KASVILLISUUS 41 Yleiskuva Kuorejärven umpeenkasvukehitys on saanut alkunsa useista pinnanlaskuista, joita tehtiin niitettävien rantaniittyjen laajentamiseksi. Viimeisin lasku tehtiin 1930 luvulla, jolloin järvestä laskevaa jokea perattiin ja järven keskelle kaivettiin syvänne tulva ja kesävesipintojen laskemiseksi (Seppä 1993). Rantaluhtien niittojen loputtua niityt ovat pensoittumassa. Paikoin pensaikko on jo erittäin tiheää ja vaikeakulkuista, Järven umpeenkasvu on kehittynyt pitkälle. Kasvillisuutta, etenkin ilmaversoisia ja kelluslehtisiä on erittäin runsaasti, Koillis ja kaakkoisosissa ovat laajat rahkasammalpohjaiset suoalueet paikoissa, joissa ranta kohoaa verrattaen kaasti. Lintulahden (kaakkoisosassa sijaitseva ilmeisesti ennen järveen kuulunut osa) perä onkin jo metsittynyttä rämettä. voimak Järvikorte (Equisetum fiuviatite) muodostaa järven keskiosaan laajan ja tiheän kasvuston. Kuorejärven avovesialueet sijaitsevat järven länsiosassa ja korte kasvuston pohjois ja etläreunoissa, joissa vesialueet ovat kuitenkin kapeat. Lisäksi korteikon keskellä on muutama erillinen avovesilaikku (liite 1). 4.2 Rantaniityt 4.2.1 Pohjoinen rantanhitty Pohjoisella rantaniityllä tarkoitetaan Kiiskilehdon kohdalla olevaa kapeaa ranta aluetta (kts. kasvillisuuskartta, liite 1). Saravaltainen niitty oli 30 40 metrin levyinen. Niityn valtalaji oli pullosara (Carex rostrata), joskin vesisaraa (C. aquatilis) esiintyi kohtalaisen runsaasti pullosaran seassa pitkin niittyä. Saraikon seassa oli runsaasti ruohoja. Terttualpi (Lysimachia thyrsiftora), raate (Menyanthes trifoliata) ja etenkin kuijenjalka (Potentitta patustris), olivat tyypillisiä satojen seuralaislajeja. Vehkaa (catta palustris) oli mukana paikoin, mutta selvästi vähemmän kuin edellisiä. Lisäksi niityllä viihtyivät rantamatara (Galium palustre) ja rimpivesiherne vuigaris), jota niityltä tavattiin melko runsaasti. (Utricularia Niityn kasvillisuus kasvoi suurimmalta osaltaan vesipinnalla. Seassa oli rahkasammalpohjaisia laikkuja, joissa kasvoi runsaasti kuijenjalkaa ja saroista mm. harmaasaraa (Carex canescens), riippasaraa (C. mageltanica) ja juurtosaraa (C. chordorrhiza). Juurtosaraa oli yleisesti myös suursarojen seurassa. Rimpipintaisella luhtaniityllä veden syvyys oli paikoin jopa 30 cm. Avoveteen rajoittuvan niityn reuna oli rikkonainen ja usein kapeat niemekkeet muodostuivat kelluvista kasvillisuuden peittämistä turvelautoista. Metsän reunassa oli vaihtelevan levyinen (2 10 metriä), niityn puolella matalana levittäytyvä pajupensaikko, joka oli leveämpi rannan länsi kuin itäosassa. Monin paikoin pajuja oli myös niityllä ja niityn veden puoleisella reunalla yksittäisinä matalina pensaina. Pajut olivat kiiltopajua (Salix phyticifotia) ja pohjanpajua

13 (S.tapponum). Pensaikkoon kuuluvaksi voitaneen laskea myös matalat koivut (Betula pubescens), joita oli melko runsaasti kuusivaltaisen metsän reunassa. Koivu reunuksen ja pajukon väliin jäi usein vyöhyke, jossa kasvoi runsaasti mm. jouhi vihvilää (Juncus flhformis) ja heiniä. Pajukon pohjafla oli jonkin verran rahka sammalta ja kenttäkerroksessa kasvoi jokapaikansaraa (Carex nigra), riippasaraa, kuijenjalkaa ja paikoin karpaloa (Vaccinium oxycoccos). Järven luoteisosaan laskee puro tiheän lepikon keskeltä. Aluskasvillisuus oli siellä tiheää ja lehtomaista. Siellä kasvoi runsaasti mesiangervoa (filipendula ulmaria), jonkin verran myrkkykeisoa (Cicuta virosa), rentukkaa (Cattha palustris), metsä tähteä (Trientalis europaea) ja orvokkia (Viola sp). Pullo ja vesisara kasvoivat korkeina ja tiheinä kasvustoina purossa ja lepikon reunassa. 4.2.2 Eteläinen rantaniitty Eteläisen rantaniityn kasvillisuus oli sen itäosaa lukuunottamatta melko homogee nista. Leveän niityn kasvillisuus oli pääosin yksitoikkoista pullosara raateikkoa, joka ulottui rantapensaikosta avoveteen asti. Mukana oli myös kohtalaisen mnsaasti vesisaraa, kuijenjalkaa ja terttualpia, mutta näiden esiintyminen oli edellisten esiintymistä satunnaisempaa. Kurjenjalka ja vesisara olivat runsaampia rantapensaikon tuntumassa kuin avoimella niityllä. Järvikortetta esiintyi sirotellusti muun kasvillisuuden seassa pitkin rantaniittyä. Vesirajassa se muodosti paikoin puhtaampiakin kasvustoja. Etelärannan itä ja länsipäädyt olivat kasvillisuudeltaan sekalaisempia. käosassaan edellä kuvattu pullosara raateikko rajoittui epämääräiseen korte sara alueeseen, joka vaihettui vähitellen suoksi. Eteläniityn länsipäätyyn laskee joitain metsäojia, jotka ovat aikojen kuluessa kuljettaneet runsaasti lietettä ja mineraaliainetta niitylle ja veteen. Mineraaliaineen huuhtoutuminen nopeuttaa järven umpeenkasvua. Alueiden reunamilla pullo ja vesisara muodostivat korkeita ja tuuheita kasvustoja. Järven länsipäädyn rantaniityillä kasvoi runsaasti pullosaraa. Seassa oli paljon terttualpia ja järvikortetta. Paikoin niityllä on kuivempia laikkuja, joissa kasvilhisuus oli harvempaa ja sekaisempaa. Koko niityllä esiintyi runsaasti myös juurtosaraa, vesisaraa, raatetta ja kuijenjalkaa. Pensasreunus oli leveimmihlään rannan itäosassa. Pensaikon niityn puoleinen reuna oli epätasainen ja rikkonainen, muodostaen vaihtelevan levyisiä kielekkeitä. Metsän puolella pensaikossa kasvoi myös hieskoivua (Betula bubescens) ja harmaaleppää (Ainus incana). Pensaikko vaihettuikin koivikon kautta korveksi. Rantaniityn kaltevuus oli selvästi havaittavissa. Leveän pensaikon pohjalla esiintyi etenkin metsän puolella rahkasammalta, mutta paikoin pajut kasvoivat myös rimpipinnalla. Kenttäkerroksessa kasvoi raatetta, järvikortetta, kurjenjalkaa, jokapaikansaraa, juurtosaraa ja rantamataraa. Pajuniemekkeiden välit olivat yleensä vesipintaisia ja niillä kasvoi pullosaraa, raatetta, terttualpia ja jonkin verran vehkaa ja jokapaikansaraa. Etelärannan länsipäädyn pensaikko oli edellistä huomattavasti kapeampi. Pensaikon niityn puoleisessa reunassa esiintyi runsaammin vesisaraa ja kuijenjalkaa kuin ulompana niityllä. Myös pajupensaikossa kasvoi runsaasti kuijenjalkaa. Mukana oli lisäksi jokapaikansaraa, vesisaraa ja juurtosaraa.

14 4.3 Joki ja joen luusua Kuorejärven itäpäätyyn laskeva joki on melko syvä (> 150 cm) ja leveä (3 4 m). Metsän keskellä virtaavalla joen osalla ei ollut paljon kasvillisuutta. Sieltä tavattiin ainoastaanjokunen ulpukka (Nuphar tutea). Alempana, ilmeisesti majavien rakentaman padon alapuolella, oli runsaammin ulpukkaa ja sen lisäksi hieman palpaldcoa (Sparganium spp.) ja upoksissa kasvavaa heinävitaa (Potamogeton gramineus). Joen kummallakin rannalla kasvoi runsaasti viiltosaraa (Carex acuta). Pajut muodostivat kummallekin rannalle tiheän pensaikkokielekkeen. Etelärannan pensaikko on leveä, tiheä ja korkea ja sen pohjalla joesta purkautuva vesi virtasi hiljalleen kohti keskijärveä. Myös aluskasvillisuus oli runsasta. Tupassara (Carex nigra subsp. juncetta) muodosti kiinteitä kasvustoja pensaiden keskelle. Pensaikossa ja joen rannassa kasvoi lisäksi mesiangervoa, mataroita ja hevonhierakkaa (Rumex longifotius). Edempänä järvellä joki leveni laajaksi, korkean ja tiheän kasvillisuuden sekaan soljuvaksi virraksi. Jokiveden vaikutuspiirissä oleva kasvillisuus oli tiheää ja korkeaa saraikkoa, joka vaihettui vähitellen keskijärven korteikoksi. Paikoin, lähinnä joen pohjoisella rannalla terttualpi ja raate muodostivat tiheitä yhtenäisiä kasvustoja sarakorteikon keskelle. 4.4 Kuorejoki Kuorejärven länsipäädystä laskee noin 10 15 metrin levyinen Kuorejoki Kiiminki jokeen. Kuorejoki on keskeltä syvä (>150 cm) ja sen vesikasvillisuus oli niukkaa, Kummallakin reunalla kasvoi hieman ulpukkaa ja upoksissa palpakkoa, ruskoärviää (Myriophytlum atternifiorum) ja purovitaa (Potamogeton alpinus). Joen suulla oli hieman myös uposlehtisenä heinävitaa, Virtaus oli joessa kohtalaisen kova ja se muuttuikin koskeksi muutaman kymmenen metrin päässä järvestä, Joen rantatöyräät nousivat jyrkästi sekametsään, jossa oli hieman lehtomaisia piirteitä. 4.5 Koillisosan niityt ja suot Pohjoisrannan itäosassa pensaikot muodostivat kymmenien metrien levyisiä kielekkeitä metsän reunasta kohti järven keskustaa. Kielekkeiden väleissä kasvoi yleensä rimpipinnalla pullosara ruohikkoa. Paikoin mukana oli myös runsaasti järvikortetta. Pensaikon kenttäkerroksessa kasvoi pullosaraa, runsaasti monitähkävillaa, järvi kortetta, kurjenjalkaa, raatetta, riippa ja jokapaikansaraa. Aivan koillisimman osan ja Ohtaniemen (kts. kasvillisuuskartta, liite 1) metsän reuna, olivat pitkälle soistuneita ja vähitellen metsittymässä olevia alueita. Ohtaniemen kohdalla vaihettuminen rämeestä rantakasvillisuudeksi oli vähittäistä. Nämä järvenosat olivat muuttuneet pitkälti jo terrestrisiksi. Kiiskilehdon ja Ohtaniemen väliin jäävä lahti oli koivuntaimista päätellen vähitellen metsittymässä, vaikkakin pohja oli edelleen melko märkää. Kuivempien mättäiden välisillä, osittain rahkasammalpohjaisilla kentillä kasvoi runsaasti järvikortetta.

15 Järven keskustaa lähestyttäessä korte runsastui ja vettä oli nilkkaan saakka. Muita kasvilajeja olivat mm. raate ja kujenjaika. Lahti erottui tiheällä ja korkealla pensaikolla muusta järvenrantaniitystä. 4.6 Vesialueet 4.6.1 Kelluslehtiset Kuorejärven kaikilla vapaanveden alueilla oli runsaasti kelluslehtisiä. Pohjanlumme (Nuphaea candida), uistinvita (Potamogeton natans) ja palpakkokasvustot peittivät vapaasta vedestä vajaat puolet. Avovesialueiden kartoitusta edeltävänä päivänä oli ollut rankkasateita, minkä vuoksi Kuorejärven veden pinta nousi n. 30 cm. Tästä syystä keiluslehtiset olivat suurimmalta osalta upoksissa ja peittävyyttä oli vaikea arvioida. Pohjanlumpeen yhtenäisimmät kasvustot sijaitsivat pohjoisella avovesialueella, Muualla se esiintyi lähinnä sirotellusti muun kasvillisuuden seassa. Suuren korteikon harvalla osalla pohjanlumme oli yleinen seuralaislaji. Uistinvitaa esiintyi kaikilla avovesialueilla ja se oli palpakoiden ohella yleisin kelluslehtinen. Vitakasvustot olivat ehkä tiheimmillään suojaisissa lahdekkeissa ja korteikon seassa olevissa pienissä lammikoissa. Palpakot olivat erittäin yleisiä kelluslehtisiä. Niitä esiintyi kaikilla vesialueilla, mutta runsaimmin suurien avovesialueiden keskiosissa. 4.6.2 Upostehtiset Purovitaa (Potamogeton alpinus) esiintyi paikoin pitkin järven vesialueita. Se kuitenkaan ollut erityisen runsas. Purovidoista osalla oli uposlehtien lisäksi kelluslehtiä ja normaalissa vesisyvyystilanteessa ne olisivatkin olleet paikoin pinnassa. Uposkasveista runsain oli pikkupalpakko. Sitä esiintyi kohtalaisen yhtenäisinä ja tiheinä kasvustoina etenkin järven Länsipäädyn avonaisemmilla vesialueilla on niin runsaasti kelluslehtisiä, että ne osin pohjois ja eteläosien kapeilla vesikaistaleilla. vaijostavat aiempaa kasvillisuutta ja uposlehtisiä on hieman vähemmän. Pikkuvitaa (Potamogeton brechtoldii) oli niukasti. Eniten sitä löytyi järven eteläosan kapealta vesikaistaleeita, mutta sieltäkin vain vähän, Järven koillisosassa korkean korteikon seassa olevilla kahdella lammella oli järven ainoat vesitähtiesiintymät. Vesitähti (CaJ!itriche sp) ja ilmeisesti isovesitähti (Ctatlitriche cophocarpa) muodostivat pari pientä kasvustoa kummallekin lammelle. Lammilta löytyi myös tähkä ärviää (Myriophytlum atternifiorum), jota muutoin tavattiin ainoastaan poh joisen vesikaistaleen itäpäädystä ja Kuorejoesta. ei 4.6.3 Irtokeijujat Irtokeijujista isovesihemettä (Utricularia vuigaris) tavattiin kohtalaisen runsaasti pitkin järven suojaisia vesialueita. Runsaimmat esiintymät olivat eteläreunan kapealla vesialueella. Rimpivesiheme keskijärven korteikossa. (U. intermedia) oli erittäin yleinen rantaniityillä ja

16 4.6.4 Ilmaversoiset Järvikorte oli ehdottomasti runsain ilmaversoinenjärvellä. Pioneerilajina se on kyennyt levittäytymään laajalle alueelle järven keskiosaan, jossa se muodostaa tiheän ja korkean, läpipääsemättömältä näyttävän kasvuston. Korteikon keskiosassa, kaakkois luode suunnassa, oli harvempi ja syvempi (mitattu syvyysmaksimi 78 cm) vyöhyke, jossa seuralaisina olivat kellus ja uposlehtiset. Tämä syvempi vyö muodostunee paikalle, joka on syvennetty järven laskun yhteydessä. Pohjois, itä ja eteläreunassa korteikko on tiheää ja vesisyvyys oli vain joitain kymmeniä senttimetrejä. Näillä alueilla seuralaisina oli joko ruohoja tai pullosaraa. Järvikaislasta (Schoenoplectus iacustris) löydettiin kolme pientä kasvustoa. Kaikki kolme sijaitsivat länsipäädyn rikkonaisella vesialueella. Suurin niistä oli n. 4 m2 suuruinen. Järven lounainen vesialue oli muutamaa suurempaa selkää lukuunottamatta pullo saran muodostamien pienten saarten täpiittämää. Paikoin saaret olivat veden pinnalla kelluvia turpeikkoja, jolloin kasvillisuus oli sekalaisempaa. Kelluvilla saarilla kasvoi pullosaran lisäksi esim. ruohoja ja myrkkykeisoa. Palpakoista rantapalpakko kasvoi Kuorejoen suun läheisyydessä ilmaversoisena, (Muoto oli kukkimaton, mutta kyseessä ei kuitenkaan liene harvinaiseksi luokiteltu haarapalpakko Sparganium erectum.) 4.7 Kasvilajisto ja kasvillisuuden ekologiaa Alueelta määritettiin 70 taksonia, Näistä 19 on vesikasveja. Mitään uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ei alueelta tavattu (ellei oteta lukuun mahdollista haarapalpakko esiintymää). Rantakasvillisuus oli paikoin monipuolista ja rehevää, lähes lehtomaista, mutta itse vesikasvillisuus oli lajistollisesti melko niukkaa, Taulukko 3. Kuorejärven vesi ja rantakasvilajit, niiden yleisyys tutkimusalueella ja Toivosen (1981) ravinnevaatimustason mukainen ryhmittely. Ravinteisuusryhmät: e=eutrofi, mmesotrofi, o=oiigotrofi ja i=indifferentti. Ilmaversoiset Equisetum fiuviatile (järvikorte) i Erittäin runsas. Muodostaa tiheän, yhtenäisen kasvuston järven keskiosaan. Myös rantaniityillä sirotellusti. Alisma ptantago aquatica m e Harvinainen. Kuorejoen suulla ja länsivesialueella (rantamosarpio) yksittäiset esiintymät. Schoenoptectus lacustris (järvikaisla) i Kolme pientä (2x2 ja 4x4) kasvustoa järven länsi päädyssä, Lysimachia thyrsiflora (terttualpi) i Runsaasti rantaniityillä ja korteikossa. Muodostaa paikoin puhtaampiakin kasvustoja korteikon ja vesi alueiden väleihin.

17 Kelluslehtiset Nuphar lutea (ulpukka) Nymphaea candida (pohjanlumme) Potamogeton natans (uistinvita) i i i Vesialueilla kohtalaisesti ja korteikossa hieman. Kohtalaisen yleinen. Runsaimmin pohjoisella ja koillisella vesialueella. Harvassa korteikossa seuralaislajina paikoin yleisesti. Erittäin runsas ja yleinen kaikilla vesialueilla. Sparganium gramineum (siimapalpakko) m Steriilimuoto. Runsaasti avovesialueilla. (Lajinmääritysvaraus) Sparganium emersum (laj inmääritys varaus) (rantapalpakko) Sparganium sp. (palpakot) Uposlehtiset P. berchtotdii (pikkuvita) P. gramineus (heinävita) P aipinus (J)urovita) Myriophyllum alternifiorum (tählcä ärviä) Sparganium minimum (pikkupalpakko) Callitriche sp (vesitähti). Cattitriche cophocarpa? (isovesitähti) Hippuris vuigaris (vesikuusi) Irtokeijujat m e m e m o m m o m Steriilimuoto. Kelluslehtisenä siimapalpakon kanssa samoilla alueilla. Runsaasti. (Yksi ilmaversoisesiintymä, ellei haarapalpakko.) Runsaasti. Kuten edellä. Paikoin vesialueilla. Lähinnä pohjoisen ja etelän kapeilla vesikaistaleilla. Niukka. Niukka. Esiintyy upoksissa kummassakin joessa. Kohtalaisen runsaasti kaikilla vesialueilla. Pääosin uposlehtisenä paikoin kelluslehtiäkin. Niukka. Tulijoessaja pohjoisella vesialueella hieman. Melko runsas, Matalilla avovesialueilla muodostaa tiheitäkin kasvustoja. Esim. järven eteläisellä kapealla avovesialueella runsaasti kukkivana. Niukalti koillisen pienellä vesialueella. Sama kuin edellä. Paikoin vesialueilla. Niukalti. Utricularia vuigaris (isovesiheme) i Kohtalaisen runsas. Pitkin järveä muun vesi kasvillisuuden seassa. U. intermedia (rimpivesiheme) o m Runsaasti rantaniityillä ja keskustan korteikossa.

1$ Levat Näkinpartainen Niukasti vesialueella. Usein vedessä kasvavat rantakasvit Carex rosfrata (pullosara) Erittäin yleinen. Rantaniittyjen yleisin sara. C. aquatilis (vesisara) m Yleinen. Kohtalaisesti rantaniityilä pullosaran seassa. Itäosassa, joen leveässä luusuassa erittäin runsaasti. C. acuta (viiltosara) m e Järven itäpäätyyn laskevan joen rannoilla runsaasti. Menyanthes trtfotiata (raate) o m Runsaasti kaikilla rantaniityillä ja paikoin kortei kossa seuralaislajina. Potentitta palustris (kuijenjalka) Erittäin yleinen. Rantaluhtien tyyppilajeja. Catla patustris (vehka) m/i Melko niukasti kohtalaisesti. Rantaniityillä sirotellusti. Vesirajassa runsaammin. Cattha patustris (rentukka) m Paikoin rantaniityllä ja itäisen joen rantatöyräällä. Cicuta virosa (myrkkykeiso) m Melko niukasti, Sirotellusti rantaniityillä. Muut rantakasvit Carex nigra subsp. nigra (jokapaikansara) Paikoin rantapensaikoissa ja niittyjen metsän puoleisilla reunoilla. C. nigra subsp. juncella (tupassara) Itäpäädyn laajan pensaikkoalueen kenttäkenoksessa jonkin verran. C. chordorrhiza (juurtosara) C. canescens (harmaasara) C. magellanica (nippasara) Kohtalaisesti saraniityiliä. Yleinen. Melko runsas. Paikoin niityillä, etenkin rahkapohjaisilla laikuilla. Kuten edellä. Catamagrostris purpurea (korpikastikka) Melko yleinen. Niukasti rantaniityillä. Itäosaan laskevan joen törmällä runsaammin. C. sricta (luhtakastikka) Niukka. Joen törmässä hieman. Deschampsia flexuosa (nurmilauha) Kuten edellä. Agrostris capiltaris (nurmirölli) Erittäin niukasti. Equisetum palustre (suokorte) Niukka. Paikoin suoalueilla.

19 Eriophorum angustifolium (monitähkävilla) Yleinen. Rantaniityilläja suoalueilla melko runsaasti. E. gracite (hoikkavilla) Kuten edellä. Juncus fihiformis (jouhivihvilä) Paikoin metsän reunoissa. Juncus atpinoarticutatus (rantavihvilä) Etelärannan hietikoiden reunoilla runsaasti. kohtalaisen Gatium patustre (rantamatara) Kuivemmilla rantaniityn osilla yleisesti. G. uliginosum (luhtamatara) Joenrantakasvillisuuden seassa niukasti. Vicia cracca (hiirenvima) Kuten edellä. Pedicutaris sceptrum carotinum (kaarlenvaltikka) Luoteisvesialueen saarekkeissa paikoin ja rantaniityillä sirotellusti. Esiintyminen niukkaa, mutta selvää. Retkeilykasvion mukaan laji harvinaistunut etenkin Etelä Suomessa. Rumex tongifotius (hevonhierakka) Joenrantakasvillisuuden seassa. Niukasti. Trientatis europaea (metsätähti) Luoteeseen laskevan puron lehtomaisessa kasvillisuudessa. fittpenduta ulmaria (mesiangervo) Parnassia patustris (vilukko) Kuten edellä ja lisäksi itäpäätyyn laskevan joen rannoilla. Niukka. Yksittäiset löydöt etelän rantapensaikosta. Pinus sytvestris (mänty) Rämeillä runsaasti. Sallx phylicifotia (kiiltolehtipaju) Runsaasti rantapensaikoissa. S. tapponum (johjanpaju) Runsaasti rantapensaikoissa. Niityillä sirotellusti. $. myrtiltoides (juolukkapaju) Paikoin rantarämeiden kenttäkerroksessa. pentandra (halava) Itäpäädyn laajassa joenvieruspensaistossa kohtalaisesti. Betula bubescens (hieskoivu) 3. nana (vaivaiskoivu) Ainus incana harmaaleppä) ympäristössä. Rannoilla yleinen. Rantarämeillä yleinen. Etenkin luoteisnurkkaan laskevan puron Picea abies (kuusi) Paikoin pohjoisella rantarämeellä. Rantametsä pohjoisessa ja lännessä vankkaa kuusikkoa.

20 Vaccinium oxycoccos (karpalo) Yleinen rannan suoalueilla. V utiginosum (juolukka) Rämeisillä suoalueilla yleinen. Metampyrum sytvaticum Rantametsien ja rämeiden reunoilla melko niukasti. (metsämaitikka) Rantametsissä (pohjoinen) yleinen. Rubus chamaemorus (lakka) Suoalueilla melko yleinen. Andromeda pohfotia (suokukka) Suoalueilla yleinen. Empetrum nigrum (variksenmaija) Rantarämeillä ja metsissä yleisesti. Sammalet fontinatis sp. Melko runsaasti kaikilla alueilla järven pohjassa. Polytrichum spp. (karhunsammalet) Rämeillä kohtalaisesti. Sphagnum spp. (rahkasammalet) Erittäin runsaasti soilla, paikoin niityillä. $phagnum squarrosum Paikoin niittyjenrahkasammallaikuilla. Luhtaisuuden (okarahkasammal) ilmentäjä. Warnstorfia sp. Saraniityillä kohtalaisesti. Elomuotoryhmistä Kuorejärvessä esiintyi eniten uposlehtisiä (taulukko 2). Toiseksi eniten oli kelluslehtisiä. Määrällisesti runsaimpia olivat ilmaversoiset ja kelluslehtiset, etenkin ilmaversoisista järvikorte. Muut elomuodot olivat lukuunottamatta uposkasveista pikkupalpakkoa, määrällisesti melko vähäisiä. Taulukko 4. Kuorejärven vesikasvien jaottuminen eri elomuotoryhmiin ja ryhmien prosenttiosuudet. Lem=lemnidit eli irtokellujat, ker=keratofyllidit eli irtokeijujat, elo=elodeidit eli uposlehtiset, iso=isodeidit eli pohjalehtiset, nym=nymfeidit eli keliuslehtiset ja hel=helofyytit eli ilmaversoiset. lem ker elo iso nym hei yht lajiluku 0 2 8 0 5 4 19 osuus (%) 0 11 42 0 26 21 100

21 5 KASVILLISUUSLINJAT Linja 1 sijaitee Kuorejärven pohjoisella rannalla (liite 1). Linja alkaa rannanosalle tyypillisellä niityllä ja päättyy vesialueen jälkeen tiheän korttikon keskelle. Linja alkaa 13,1 metrin päästä rantapuustosta. Puuston ja alkupisteen väliin jäi tiheä, matala, rahkamättäinen pajupensaikko. Linjan kokonaispituus oli 158,5 metriä ja ruutuja siltä käsiteltiin 196. Korteikon ruudut tehtiin kasvuston reunasta 11 metriin saakka perättäin ja siitä eteenpäin viiden metrin välein. Rantaniityn ruutujen määrä oli 68, vesialueen 98 ja korteikon 31. Koko linjan peittävin laji oli pikkupalpakko, jonka keskimääräinen peittävyys oli 17 %, sitä esiintyi 106 ruudussa ja sen maksimipeittävyys oli 90 %. Keskimääräinen syvyys koko linjalla oli 39 cm. Vyöhykekohtaisessa tarkastelussa rantaniityn peittävin laji oli pullosara (keskimääräinen peittävyys 9 %). Myös sen esiintymisfrekvenssi oli suurin 88 % (60/68). Suurin maksimipeittävyys (80 %) oli pikkupalpakolla, jota esiintyi niityn loppuosan pienessä syvässä lammikossa. Varsinaisen niityn lajeista suurin maksimipeittävyys oli raatteella (30 %) (taulukko 2) (kuva 3). Tarkastelussa ei ole otettu huomioon linjalla esiintyviä sammalia. Pikkupalpakolla oli vesialueen suurin esiintymisfrekvenssi (93/98) ja keskimääräinen peittävyys (29 %) (taulukko 2). Linjalla oli myös runsaasti kelluslehtisiä. Keskimäärin peittävin laji oli uistinvita (keskim. peittävyys 11 %), kun taas pohjanlumpeella oli suurin maksimaalinen peittävyys (68 %). Keskimääräinen vesisyvyys oli 54 cm ja maksimisyvyys 74 cm. (Linja tehtiin ennen aiemmin mainittua vedenpinnan nousua.) Korteikkoalueella järvikortteen keskimääräinen versotiheys oli 144 kpl/0,25 m2. Keskimääräistä tiheyttä pienentää kasvuston alkuruutujen pienet tiheydet. Muista lajeista korteikossa esiintyi uistinvitaa ja pohjanlummetta, kumpaakin kahdella ruudulla. Taulukko 5. Kuorejärven pohjoisen kasvillisuuslinjan (linja 1) lajien keskimääräiset, suurimmat ja pienimmät peittävyydet ja järvikortteen yksilömäärät (/0,25 m2) sekä lajien esiintymisfrekvenssit ruuduilla. Linja on jaoteltu kolmeen vyöhykkeeseen: niitty (ruudut 1 68), vesialue (69 165) ja korteikko (166 196). frekv.% k.a. min. max. NIITfY pullosara 88 9 0 24 rahkasammal 15 9 0 100 raate 62 8 0 30 vesisammal 28 7 0 60 pikkupalpakko 19 7 0 80 kuijenjalka 41 4 0 19 vehka 46 2 0 7 terttualpi 41 2 0 8 vesisara 26 2 0 16 harmaasara 16 1 0 4 isovesiheme 1 <1 0 1 uistinvita 4 <1 0 3 rantamatara 4 <1 0 1 rimpivesiheme 1 <1 0 1 järvikorte 1 <1 0 1

22 VESIALUE pikkupalpakko 96 29 0 90 vesisammal 100 27 3 80 uistinvita 70 11 0 50 pohjanlumme 29 8 0 68 pullosara 1 <1 0 8 raate 2 <1 0 6 vita 10 <1 0 3 isovesiheme 1 <1 0 3 järvikorte 2 <1 0 7 KORTEIKKO pohjanlumme 6 <1 0 3 uistinvita 6 <1 0 3 järvikorte 100 144 19 198

23 90 rimpivesiherne - 2 90 harmaasara 100 rahkasammal Ii - 90 vessara L L&..& 90 rantamatara - - - vehka - - -- - 90 isovesiherne - - 90 kurjenjalka aki. 11 90 pullosara.i I. I..Lh L. 90 taata.. -..k....l 1 90 terttualpi. - 2 90 vita 90 palpakko vesisammal pikkupalpakko - i - L 90-90 pohjanlumme - Lc - - ulstlnvlta 1-i - jarvikorte j - rfff[llijh1fm1 11[1hl 90 200 kpl Qcm vyys Kuva 3. Kasvillisuuslinja 7 (pohjoinen linja). Lajien peittävyydet prosentteina, järvikortteen yksilämäärä kpl/o,25 md ja veden syvyys cm. Huomaa mittakaavan vaihtelut.

24 Linja 2 sijaitsee Kuorejärven etelärannalla. Linja alkaa 13 metrin etäisyydeltä puustosta. Puuston ja linjan väliin jäi pajupensaikko, jonka kenttäkenoksessa kasvoi kuijenjalkaa, terttualpia ja juurto ja jokapaikansaraa. Alue muistuttaa vyöhymceit tensä puolesta linjaa 1, alussa on pensaikkovyöhyke, sen jälkeen niitty, kapea avovesialue ja linja loppuu keskelle korteikkokasvustoa. Niityn loppuosa on rikkonainen ja jatkokäsittelyssä linja onkin jaettu viiteen vyöhykkeeseen: nhitty, vesi 1, saraikko, vesi 2 ja korteikko. Koko linjan pituus on 183 metriä ja siitä määritettiin 169 ruutua. Korteikkovyöhykkeellä yhtäjaksoinen ruudutus tehtiin kasvuston reunasta 2$ metrin matkalla (50 ruutua) ja tämän jälkeen 19 ruutua viiden metrin välein. Taulukko 6. Kuorejärven eteläisen kasvillisuuslinjan (linja 2) lajien keskimääräiset, suurimmat ja pienimmät peittävyydet ja järvikortteen yksilömäärät (/0,25 m2) sekä lajien esiintymisfrekvenssit ruuduilla. Linja on jaoteltu viiteen vyöhykkeeseen: niitty (ruudut 1 54), vesi 1 (55 65), saraikko (66 88), vesi 2 (89 100) ja korteikko (101 169). frekv.% k.a. min. max. NIITTY pullosara 100 12 4 24 raate 80 $ 0 36 kuijenjalka 2$ 2 0 21 vesisammal 56 2 0 50 terttualpi 17 1 0 5 rimpivesiherne 31 <1 0 3 vehka 4 <1 0 3 juurtosara 2 <1 0 6 jokapaikansara 2 <1 0 6 pikkupalpakko 2 <1 0 3 rahkasammal 2 <1 0 2 järvikorte 6 <1 0 2 VESI 1 vesisammal 100 58 2 $0 pikkupalpakko 73 10 0 $0 iimpivesiherne 27 <1 0 3 SARAIKKO pullosara 100 $ 2 1$ raate 70 8 0 21 vesisammal 93 3 2 10 rimpivesiherne 43 1 0 3 VESI 2 vesisammal 100 39 2 80 pullosara 50 3 0 14 rimpivesiherne 5$ 1 0 3 pikkupalpakko 25 1 0 2 raate 17 1 0 5 järvikorte 33 5 0 25

- - J 25 KORTEIKKO raate 19 6 0 88 terttualpi 14 3 0 40 pullosara 25 <1 0 2 vesisammal 16 <1 0 2 rimpivesiheme 7 <1 0 3 kuijenjalka 1 <1 0 6 järvikorte 100 133 79 230 Niittyalue edusti etelärannalle tyypillistä pullosara raateikko niittyä. Pullosara esiintyikin alueen kaikilla ruuduilla ja raatteenkin frekvenssi oli korkea (43/54). Peittävyyksistä pullosaralla oli korkein keskimääräinen peittävyys (12 %) ja raatteelia suurin maksimi peittävyys (36 ¾) (taulukko 3). Viiden metrin levyisellä vesialuella oli runsaasti vesisammalta. Makrofyyteistä pikkupalpakkoa esiintyi runsaimmin (keskim. peittävyys 10 %). Vesialueen jälkeisen, noin 11 metrin levyisen saraikon valtalaji oli pullosara. Sitä esiintyi kaikissa 22 mudussa ja sen keskimääräinen peittävyys oli 8 % (taulukko 3). Vesialueen leveys oli linjan kohdalla 6 metriä. Aluetta hallitsi vesisammal. Makrofyyteistä pullosara oli runsain (3 % keskim. peittävyys). Keskimääräinen syvyys oli 37 cm. jokapaikanaata - J juuttoaata - rimpivesiherne 1 100 100 1 1100 vehka 7 100 kurjenjalka - j 1 100 pikkupalpakko - pullosara J 100 1 100 tetttualpl i 1 100 raate -. - - i jarvikorte ve sisammal - Ii ii - 7250 i0o 0 0 k4 syv j.-------- ----- - 50 1 00 Kuva 4. Kasvihisuuslinja 2 (eteläinen linja). Lajien peittävyydet prosentteina, järvikortteen yksilämäärä kpl/o,25 m2 ja veden syvyys cm. Huomaa mittakaa van vaihtelut.

26 Linjan korteikkoalueella ruuduilta laskettu keskimääräinen kortteen yksilötiheys oli 133 yks.10,25 m2. Yleisin seuralaislaji oli pullosara (17/69), vastaavasti suurin keskimääräinen peittävyys oli raatteella (6 %). Sen maksimipeittävyys oli 8$ %, joten esiintyessään raate kasvoi tiheinä, peittävinä kasvustoina kortteiden seassa. Kortetiheyden keskiarvo oli yhdistetyillä linjojen arvoilla 142 yks./0,25m2. Tästä laskelmasta on kasvuston reunimmaiset harvakortteiset mudut jätetty pois (ruutujen määrä 125), jotta saataisiin kuva laajan korteikon keskiosien tiheyksistä. Suuresta ruutumäärästä huolimatta tarkastelu antaa arvion ainoastaan korteikon reunaosien tiheyksistä. Kartoituksessa havaittiin, että korteikko oli länsireunan keskiosassa harvempaa. Näillä harvoilla alueilla veden syvyys oli yleensä huomattavasti suurempi, kuin kortekasvuston itäpäädyssä ja reunaosissa, 6 KEHITYSNÄKYMIÄ Vesikasvien kasvusyvyys määräytyy veden läpinäkyvyyden ja kasvilajin perusteella (Marstio 1979). Umpeenkasvavan järven mataloituessa sen keskiosiin muodostuu kasvisaarekkeita, jotka vähitellen laajenevat ja lopulta yhtyvät (Hellsten ym. 1990). Kehityksen edetessä järven vesialueen täyttää aluksi uposkasvit, sitten leviävät kelluslehtiset ja lopuksi ilmaversoiset (Helisten 1990). Näin on vähitellen käymässä myös Kuorejärvessä. Jo nyt ilmaversoiskasvillisuus on vallannut suuren osan järvestä ja vapaankin veden alueet alkavat olla upos ja kelluslehtikasvillisuuden vallassa. Lisäksi järvikorte pystyy yhden suotuisan kasvukauden aikana etenemään jopa kolme metriä. Veden pinnan väliaikaisten laskujen aikana korteikko kykenee levittäytymään erityisen nopeasti ja vaikka seuraavana kesänä olisikin normaali tilanne ei korteikko enää taannu (Helisten ym. 1990). Kuorejärvessä korteikon leviämiselle ei nähdäkseni ole mitään esteitä. Järven umpeenkasvu etenee korteikon laajenemisen kautta tai avovesialueella olevan kasvillisuuden mataloittavan vaikutuksen myötä. Luhtaiset ja pieniä vesipintoja sisältävät rantaniityt ovat lintujen kannalta arvokkaita (Komiteamietintö 1987). Sanioin vedessä kasvavien ilmaversoiskasvustojen ja avovesialueiden rikkonainen vuorottelu suosii linnustoa (Hellstcn ym. 1990). Kuorejärven mataluus ja tiheä kasvillisuus antavat puolisukeltajasorsille edullisen pesimäympäristön (Seppä 1993). Saraniityillä, joita Kuorejärvessä on runsaasti, viihtyvät tukkasotka, jouhisorsa, taivaanvuohi ja liro (Seppä 1993). Tällä hetkellä Kuorejärven rikkonainen kasvillisuus suosii vesilintuja. Myös korteikon keskelle jäävät vesilaikut antavat linnuille suojaisia levähdyspaikkoja. Suuri osa järvestä on kuitenkin tiheää ja edelleen laajemmalle levittäytyvää korteikkoa, joka on esteenä lintujen uinnille avovesialueelta toiselle. Lintukartoituksen yhteydessä Seppä (1993) on suositellut veden pinnan nostoa. Lievällä nostolla ei korteikkoa voida pienentää tai hävittää, mutta sen leviäminen saattaisi hidastua ja avovesialueiden pohjan ja pinnanmyötäinen umpeenkasvu hidastuisi, Korteikkoon olisi myös mielekästä tehdä linnuille siirtymäväyliä ja suojapaikkoja esim. avovesialueelta toiselle. Järven kasvillisuuden kehitystä tulisi seurata ilmakuvien ja/tai kasvillisuuslinjojen avulla, tehtiin järvellä kunnostustoimenpiteitä tai ei.

27 KIRJALLISUUS Eurola, 5. ja Kaakinen, E. 197$: Suotyyppiopas. WSOY. Porvoo. Helisten, 5 ja Nybom, C. 1990: Kasvillisuuden muutokset. Julkaisussa: Ilmavirta, V. (toim.), Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. Helsinki, Yliopistopaino, s. 159 166. ISBN 951 570 051 5. Hämet Ahti, L., Suominen, 1., Ulvinen, T., Uotila, P. ja Vuokko, 5. 1984: Retkeilykasvio. 2. painos. Forssan Kirjapaino Oy. Kalinainen, P. 1983: Enäjärven kasvillisuusselvitys 1983. Porin kaupungin tutkimuksia 56. Kalinainen, P. 1984: Ahlaisten jokisuiston ja Mustalahden vesikasvillisuus vuonna 1984. Porin kaupungin tutkimuksia 60/1984. Pori. Komiteamietintö 1981: Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Komiteamietintö 1981: 32. 197 pp. Helsinki. Komiteamietintö, 1987: Koijärven seurantatoimikunnan mietintö. 175. Ref. Hellsten ym. 1990. Komiteamietintö 1987/27:1 Lid, J. 1985: Norsk, svensk, finsk fiora. pp. 837. Det Noreske Samlaget. Oslo 1985. Lindman, C.A.M 1964: Pohjolan kasvit 1, Ilja III. pp. 223, pp. 221, pp. 241. Tammi. Helsinki. Marstio, 1979: Vedenpinnan korkeuden vaikutus vesikasveihin. Niemi, R.A. 1990: Makrofyytit vesien tilan seurannassa. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisusaija A 53. Helsinki 1990. Nybom, C. 1990: Kevättömän vesi ja rantakasvillisuus. Vesi ja ympäristöhallituksen monistesaria 279. Helsinki 1990. Nybom, C. 1981: Vesihallinnon käyttämät vesikasvustojen tutkimusmenetelmät. Vesihallituksen monistesarja 76. Helsinki 1981. Seppä, 5. 1993: Eräiden Kainuussa sijaitsevien lintuvesien linnuston, suojeluarvon ja kunnostustarpeen selvitys. Vesi ja ympäristöhallituksen monistesarja 433. Helsinki 1993. Taskinen, E. 1988: Nimisjärven ja Kaihlasen vesikasvillisuus. Vesi ja ympäristöhallituksen monistesarja 430. Helsinki 1988. Toivonen, H. 1981: Sisävesien suurkasvillisuus. Teoksessa: Meriläinen, 1. (toim.). Suomen Luonto 4. Vedet. s. 179 208. Helsinki. Uotila, P. 1979: Vesien putkilokasvit. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 55. 2. painos. Helsinki.

2$ LIITE 1 LIITE 1. KUOREJÄRVEN KASVILLISUUSKARTTA

29 LIITE 2 LIITE 2. KASVILUSUUSKARTAN SYMBOLIEN SELITYKSET [n Lehtimetsä I 4 1 Terttusipi, Lysimachia thyrsifiora 1 1 Kuusikko, korpi Raate, Menyanthes I 1 Räme Metsäojan kuljettamaa 1 1 Pensaikkoa, IMI tiheää Ii- 1 1 Pensaikkoa, harvaa [ ni J [r 1-1 Ulpukka, Nuphar lutea lietettä trifoiiata 1 l Ratamosarpio, P1isnapiantago [1 aquatica r1 Isovesiherne, Utrfcuiaria vuigaris II 1 1 f% 1 Vesikuusi, Hippuris 4 ti [1 [w*i Vesitähdet, Caiiitriche V P 1 V V F1 Puilosara, Carex w 1 Vesisara, Carex jw WJ Rantapaipakko, Sparganium ernersum Paipakko, Sparganium sp. 4j vijitosara, Vehka, Caiia vuigaris aquatiiis Carex acuta spp. It Siimapalpakko, Sparganium gramineus 1 Ruskoärvfä, Myriophyiium j 1 Pikkupaipakko, Sparganium minimium istinvita, Potamogeton natans 1v-] Sarat, Järvikaisia, Carex spp. Schoenopiectus aiterniforum iacustris I.21 r i Iz 1? 1 1 i Purovita, Pikkuvita, Potamogeton Potamogeton alpinus berchtoidii Heinävita, Potamogeton gramineus [1] Järvikorte, ji I tiheä Järvikorte, erittäin tiheä j 1 Rikkonainen Equisetum Equisetum 1 1 pieninä saarekkeina fiuviatiie vesialue, kasviilisuus 91 Pohjaniuntee, Nuphaea candida 9 j Kurjenjalka, Potentiila paiustris

TULUÄRVEN KASVILLISUUS Osail

*

33 KUVAILULEHTI Julkaisqa Julkaisun päivämäärä Vesi ja ympäristöhallitus ja Joulukuu 1994 Kainuun vesi ja ympäristöpifri TekUä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Heli Karjalainen Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Osa II Tulijärven kasvifiisuus Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen aseftamispvm Tutkimusraportti Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Julkaisun osat Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus Osa II Tulijärven kasvillisuus Osa 111 Hirvasjärven kasviifisuus Tiivistelmä Suomussalmen kunnassa sijaitseva Tulijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, johon on Kainuun alueelta valittu 11 kohdetta. Tässä työssä tehtiin Tulijärvelle vesi ja rantakasvillisuusselvitys. Alueelta laadittiin kasvillisuuskartta maastokayntien ja kesalla 1993 otettujen ilmakuvien perusteella Jarvelle perustettiin myos kolme kasvillisuushnjaa jarven kehityksen seurantaa varten Tuhjarvi on kauttaaltaan matala, vahitellen umpeen kasvava, soiden ymparoima pieni jarvi Jarven pinta ala on n 55 ha, josta avovettä on ainoastaan 35 %. Valtaosa kasvillisuudesta on rantoja kiertävällä, paikoin erittäin leveällä rantaluhdalla. Monin paikoin luhdat vaihettuvat vähitellen suoksi. Luhtaniittyjen vedenpuoleisilla reunoilla on paikoin kelluvia rahkasammalpohjaisia kenifiä. Vesialueella esiintyy runsaasti vesisammalta, joka kelluu joissam paikoin veden pinnalla laajorna lauttoma Muu vesilcasvillisuus on melko muklcaa ja vaatimatonta Yhtaan harvinaista tai erityisen vaatehasta lajia ei jarvelta löytynyt. Yhteensä alueelta määritettiin 59 taksonia, joista 11 oli ves&asveja. Asiasanat (avainsanat) Luonnonsuojelualueet, lintuvesialueet, vesistöjen kiinnostus, Kainuu Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN Vesi ja ympäristöhallituksen monistesaija nro 601 951 47 9768 X 0783 3288 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luoftamukselllsuus 28 (sivut 31 58) Suomi 36,60 mk Julkinen Jakaja Kustantaja Kainuun vesi ja ymparistopun Vesi ja ympanstohalhtus PL 114, 87101 Kajaani PL 250, 00101 Helsinki Puh. (986) 61631

34 PRESENTA TIONSBLAD Utgivate Vatten och miljöstyrelsen och Kajanalands vatten och miljödistrikt Utgivningsäatum December 1994 Färtaftare (uppgifter om organet: namn, ordförande, sekraterare) Nina Heikkinen Publikation (även den finska Del 11 Tulijäwis växtlighet tit&n) (Osa II Tulijärven kasvillisuus) Typ av publikation Uppdragsgivate Datum för tiilsällandet av organet Forskningsrapport Kajanalands vatten och miljödistrikt Publikationens delar Del 1 Kuorejärvis växtlighet Del II Tulijärvis växtlighet Del III Hirvasjärvis växtlighet Referat Suomussalmi liggande Tulijärvi är med det utvals Den i 11 skyddsobjekt mcd i programmet. strandvegetation för Tulijärvi. På basen av besök i det riksomfattande skyddsprogrammet för fågelvatten. i 1 1 Kajanaland har detta arbete utarbetades det en utredning om vatten och terrängen och dc flygbilder som togs sommaren 1993 ritades det en kaila över växtligheten på området. Det grundades även tre vegetationsiinjer för sjön för att följa mcd utvecklingen av sjön. Tulijärvi är en överallt grund, småningom igenväxande, av kärr omringad liten sjö. Arealen på sjön är c. 55 ha, var av endast 35% ar oppet vatten Storsta delen av vegetationen fmns pa en stailvis synnerligen bred strandang av starr, som utbreder sig längs strändema, På många ställen håller strandängama småningom på att bii kärr. På de sidor av maderna som ligger närmare vatten finns stäilvis fiytande fäit mcd vitmossa som grogrund, På vattenområdet förekommer det rikligt mcd vattenmossa som på några ställen fiyter i form av stora flak. Den övriga vattenvegetationen är tämiigen sällan förekommande och obetydlig. Det hiftades inte en enda sällsynt eller särskilt anspråksfull art i sjön. På området bestämdes det 59 taxa, av vilka 11 var vattenväxter. Sakord (nyckelord) Naturskyddsområden, fågelvattensområden, förbättringen av vattendrag, Kajanaland Qviga uppgifter Setiens namn och nummer Vatten och miljöstyrelsens duplikatserie nr 601 ISBN 951 47 9 768 X ISSN 0783 3288 Sidantal Språk 28 (sidor 31 58) Finska Pris Sekretessgrad 36,60 mk Ofentlig Distributian Kaj analands vatten och miljödistrikt PB 114, $7101 Kajana tel. (986)61631 Förlag Vatten och miljöstyrelsen PB 250, 00101 Helsingfors

35 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 3 TUTKIMUSALUE 4 KASVILLISUUS 4.1 Rantametsät, rämeet ja pensaikot 4.2 Rantaniityt 4.2.1 Laajuus ja tyypit 4.2.2 Eteläinen rantaluhta 4.2.3 Länsiranta 4.2.4 Pohjoiset niityt 4.2.5 Itärannan niityt 4.3 Vesialueet 4.3.1 Ilmaversoiset 4.3.2 Kellus ja uposlehtiset 4.3.3 Irtokeijujat 4.3.4 Vesisammalet 4.4 Tuli ja Hirvasjärven välinen puro 5 KASVILMISTO JA KASVILLISUUDEN EKOLOGIÄA 6 KASVILLISUUSLINJAT 6.1 Pohjoislinja (linja 1) 6.2 Keskilinja (linja 2) 6.3 Etelälinja (linja 3) 6.4 Vesisammalet 7 KASVILLISUUDEN KEHITYKSEN ARVIOINTI KIRJALLISUUS LIITfEET 1. Tulijärven kasvillisuuskartta 2. Kasvillisuuskartan symbolien selitykset 37 37 38 40 40 41 41 41 42 42 42 43 43 43 43 43 44 44 4$ 48 49 51 54 55 56 57

37 1 JOHDANTO Valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman (Komiteamietintö 1981) tarkoituksena on linnustollisesti monipuolisten vesialueiden suojelu. Vesilintujen kannalta hyvä järvi on rehevä, kasvillisuus on runsasta ja sen reuna on rikkonainen tarjoten linnuille sopivia suoja ja pesintäpaikkoja. Suomussalmen kunnassa sijaitseva Tulijärvi on yksi yhdestätoista Kainuussa sijaitsevasta lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvasta järvestä. Järvi on kauttaaltaan matala ja päiosa kasvillisuudesta on järven rannoilla leveänä luhtaisena niittynä. Keskelle Tulijärveä jäävä avovesialue on melko suuri ja yhtenäinen. Tulijärvellä on tehty linnustolaskenta vuonna 1990. Linnustoselvityksen yhteydessä todettiin Tuli järven umpeenkasvukehitys ja huomioitiin tarkemman kasvillisuuskartoituksen puuttuminen. Tämän työn tarkoituksena on laatia järvestä kasvillisuusselvitys ja arvioida edellytykset linnuston kannalta epäsuotuisan umpeenkasvukehityksen hidastamiselle. Selvitys palvelee näin mahdollista kunnostussuunnitelman laatimista ja toteutusta, sekä kasvillisuuden kehityksen seurantaa. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Tulijärven kasvillisuusselvitykseen liittyvät maastotyöt tehtiin 2.8. 3.9.1933 välisenä aikana. Maastossa järven rantaniityt kierrettiin jalan ja vesialueet kumiveneellä. Järvellä tehtiin havaintoja kasvilajistosta ja lajisuhteista sekä kasvustojen laajuuksista ja tiheyksistä. Kasvillisuuskartoitusta varten järvestä otettiin ilmakuvia 20.8.1993. Kuvien avulla laadittiin kasvillisuuskartan runko. Kartta täydennettiin maastomuistiinpanojen ja tarkistuskäyntien avulla. Karttapohjana käytettiin metsähallituksen vuonna 1989 ottamaa ilmakuvaa, joka pystysuoruutensa vuoksi oli käytännöllinen kasvillisuusvyöhykkeiden laajuuksia ja mittasuhteita arvioitaessa. Järven kasvillisuuden kartoituksen tueksi, kasvillisuuden tiheyksien arvioiniiseksi ja kasvillisuuden kehityksen seurannan helpottamiseksi perustettiin järvelle kolme kasvillisuuslinjaa (sijainnit kasvillisuuskartassa, liite 1). Linjat tehtiin määrittämällä 0,25 m2 muduilta kunkin kasvilajin peittävyys sekä laskemalla järvikortteen yksilömäärät. Lisäksi kunkin ruudun keskeltä mitattiin veden syvyys. Linjoilla kaksi ja kolme syvyys mitattiin myös niittyalueella. Ruutuja tehtiin yhtäjaksoisesti valittua linjaa pitkin. Niillä paikoilla, joissa oli runsaasti vesisammalta, veden syvyyden mittaus jäi epätarkaksi. Apuvälineenä ruutujen rajaamisessa käytettiin 0,25 m2 puukehikkoa, jota ranta alueella siirrettiin eteenpäin kääntämällä kehikkoa ympäri. Vesialueilla linjoille viritettiin naru, jossa oli merkit puolen metrin välein. Kasvillisuuslinjat merkittiin maastoon paaluilla. Linjojen alkupisteille määritettiin myös koordinaatit linjojen myöhemmän paikantamisen helpottamiseksi. Järveen asennettiin myös vedenkorkeusmittari veden syvyyden seurantaa varten (sijainti kuvassa 1). Eräiden kasvilajien osalta saatiin määritysapua lehtori Veli Saarelta ja fk Tiina Käeltä.

3$ 3 TUTKIMUSALUE Tulijärvi on Kuivasjärven kautta Kiantajärveen laskevan vesistöalueen latvajärviä. Tulijärven koillisnurkkaan laskee puro Hirvasjärvestä, jonka kasvillisuusselvitys on toisaalla tässa raportissa Jarvien vahnen yhteys ja sijainti on esitetty kuvassa 1 Tulijärven länsirannalta laskee Tulijoki Kiantajärveen. Tulijärvi on kauttaaltaan matala, syvimmän kohdan ollessa 1,4 metriä (kuva 2). Järven pinta ala rantasoineen ja nuttyineen on 57,1 ha (Koskela 1993 on saanut pmta alaksi 41,6 ha, mutta todennäköisesti hänen laskelmastaan puuttuu luoteisosan laaja suoalue, joka tässä on otettu mukaan kartoitukseen). Kasvillisuuden peitossa on 37,3 ha. Avoveden pmta alaks; jaa 19,$ ha, joka on 35 % jarven alasta Kom;team;et;nnon suojelualueen suuruus on Tulijärven alueella 75 ha. Tästä avoveden osuudeksi on laskettu 15, luhtaniittyjen 43 ja rantapensaikon ja metsän osuudeksi on arvioitu 4,2 ha (Komiteamietinto 1981) Kuivimpaan aikaan keskikesalla avovesialue on huomattavasti pienempi kuin kevättulvien aikaan. Veden pinnan korkeus oli kartoituksen aikaan vedensyvyysmittarissa 19 cm ja 18.9.1993 27 cm. 0 0.5 1km HIRVASJÄRVI ( f ( it ( + IJÄRVL 1 f 7207 Kuva 1. Tulijärven sijainti (Kuva lainattu Koskelan 1993 esittämästä,).

39 O 03 ala 7 \ 0 0,? Tu t)j dcvi 0,6 c9 0,9 Kuva 2. Tuhjärven syvyyskartta. Kainuun vesi ja ympäristöpiiri on tehnyt viisi vesianalyysiä Tulijärven pintavedestä vuosien 1988 ja 1990 välisenä aikana (taulukko 1). Analyysien perusteella ravinnetaso on melko korkea ja kohonnut kemiallinen hapenkulutus ja väriluku viittaisivat humuksen lisääntymiseen. Ravinnepitoisuudet ovat melko korkeat ja yhdessä tuotannosta kertovan korkean a klorofyllipitoisuuden kanssa ne kertovat Tulijärven lievästä rehevyydestä. Vesi ja ympäristöhallinnon (1988) mukaan Tulijärven vesi on laadullisen käyttökelpoisuuden yleisluokitukseltaan hyvän ja tyydyttävän välillä. Tämän hetkisestä tilanteesta ei ole tietoa.

40 Taulukko 1. Tulijärven pintaveden kemiallisia ominaisuuksia vuosilta 1988 1990. 14.6. 9.8. 30.5. 2.8. 17.7. 198$ 198$ 1989 1989 1990 Umpötila ( C) 12,0 13,7 10,$ 18,5 17,0 Happi (mg/l) 8,9 9,3 9,3 8,1 8,4 Happi (kyil. %) $3 89 $4 $6 $7 Sameus (FTU) 0,67 0,98 1,4 0,97 1,9 Kiintoaine (FTU) Sähk.joht. (ms/m). 1,7 1,7 1,4 1,8 1,9 6,2 2,1 Alkaliniteetti (mmol/l) 0,04 0,08 0,03 0,07 0,06 ph 6,3 6,8 5,9 6,5 6,4$ Väriluku (PT mg/l) 120 $0 120 120 180 COD Mn (mg/l 02) 17,0 16,2 18,3 17,4 24,8 Kok.typpi (cg/l) 490 530 470 570 760 Nitraatti N (g/l) 8 6 2 1 6 Ammonium N (.tg/l) 4 4 7 $ 6 Kok. fosfori (.cg/l) 23 28 37 32 31 Fosf. fosfori (ig/l) 2 1 13 2 3 Kloridi (g/l) 1,2 0,4 0,$ 0,8 Rauta (p.g/l) 350 540 510 490 $50 Mangaani (cg/l) $ 6 39 30 36 A Klorofylli (g/l) 4,9 6,0 9,3 2,2 5,9 Kok.rikki (pg/l) 0,70 0,75 1,1 0,5 4 KASVILLISUUS 4J Rantametsät, rämeet ja pensaikot Järven rantametsistä valtaosa oli hakattu. Hakkuuaukkojen reunaan oli jätetty muutaman metrin levyinen lehtipuinen suojavyöhyke pienentämään hakkuista vesistölle aiheutuvia haittavaikutuksia. Järven eteläosa ja lounaisnurkka rajoittuivat mäntyvaltaiseen matalaan rämeeseen. Pohjoisrannalla oli yhtenäinen mäntypuuvaltainen, hieman rämeinen metsä, jossa oli seassa myös lehtipuita. Koillisnurasta Hirvasjärveen kulkevan puron ympäristö oli lehtipuuvaltaista. Tulijärvestä laskevan Tulijoen suu ja joen varsi oli hakkuilta säästyneiltä osiltaan kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Tulijärven rantoja kiersi rantapensaikko. Paikoin pitkälle rantaniityille levittäytyvä pajukko oli valtaosaltaan kiiltopajua (Saiix phyliccfolia) ja pohjanpajua ($alix lapponum). Laajin yhtenäinen pensaikkoalue sijaitsi Tulijoen suulla, missä se oli erittäin tiheää ja vaikeakulkuista. Sen kenttäkerroksessa kasvoi mm. jokapaikansaraa (Carex nigra subsp. nigra) ja tupassaraa (Carex nigra subsp. junceita).

4; Myös itärannan niittyjä reunusti 3 7 metrin levyinen pajupensaikko, joka niemien käijissä ylsi usein veteen saakka. Pensaikon takana oli hakkuuaukkojen kohdalla kapea ja matala lehtipuureunus, jossa puusto oli lähinnä hieskoivua (Betuta bubescens). Seassa oli myös haapaa (Poputus tremuta) ja pajuista edellisten lisäksi halavaa (Salix pentandra). Paikoin rantapuusto oli kuollut ja pitkin rantoja törröttikin pystyyn kuivaneita puunrunkoja. Matalan pajukon ja puuston välissä kasvoi monin paikon rantavihvilää (Juncusflhformis), jonkin verran heiniä mm, kastikoita (Caiamagrostris spp.). Pajukon kenttäkerroksessa oli hannaasaraa (Carex canescens), juurtosaraa (Carex chordorrhiza) ja pullosaraa (Carex rostrata), sekä monin paikoin mohoja mm. kuijenjalkaa. Aivan eteläisimmältä ja pohjoisimmalta rannalta pajukko puuttui joiltain paikoin kokonaan. 4.2 Rantaniityt 4.2.1 Laajuus ja tyypit Rantaniityiksi nimitetään tässä kaikkia varsinaisen vesikasvillisuuden yläpuolella olevia alueita, jotka eivat ole rantapensaikkoa Nnttyjen yhteydessa kasitellaan myos jo pitkälle soistuneet ranta alueet, koska vaihettuminen varsinaisiksi niityiksi oli yleensä vähittäistä. Tulijärven avovesialuetta reunusti lähes joka puolella saravaltainen niitty, jossa oli usein luhtaisuutta ilmentäviä lajeja, kuten okarahkasammalta (Sphagnum squar rosum). Vähittäin suoksi vaihettuvat rantaniityt täyttivät järven eteläisimmän päädyn ja pohjoisesta, kapealla salmella muusta järvestä erottuvasta vesialueestakin oli jäl jellä vain rippeet. Turpeikkoinen rantaniitty oli keskijärven länsirannalla leveä ja itärannalla kapea. Sekä pohjois että eteläpäädyn niityt kasvoivat yhtenäisellä rahkasammalpohjalia, joskin paikoin niitä halkoivat kapeat rimpipintaiset alueet. Järven keskiosan ja pohjoisosan itäpäädyn niityt muodostivat erilaisen niittytyypin. Metsiin reunassa oli soistuvaa rahkapohjaista matalaa niittyä ja avoveden puolella oli selvärajaisia rahkapohjaisia kelluvia turpeikkoja. Näiden alueiden väliin jäi rimpipintainen sara järvikorte ruoho sekakasvusto. Vähittäin suoksi vaihettuvat rantaluhdat ovat merkki pinnanmyötäisestä umpeenkasvusta. Tulijärvellä rantaluhta vaihettui useimmilla alueilla vähittäin avo suon kautta matalaksi rämeeksi. 4.2.2 Eteläinen rantaluhta Tulijärven eteläpäädyn peitti rahkasammalpohjainen, kasvillisuudeltaan harva m;tty/suo Tyypilhsia lajeja olivat jarvikorte (Equzsetum fiuviatile), villat (Eno phorum spp) ja ruohovartiset kasvit, joista kuijenjalka muodosti paikoin tiheitä kasvustoja. Alueen muita mohoja olivat raate (Menyanthes trifoliata) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Kuijenjalka ja monitähkävilla (Eriophorurn angustifolium) muodostivat lahden niitylle kaksi ruskeanpunaisena ilmakuvissakin näkyvää laikkua, joissa villa kasvoi kukkimattomana. Pullosara, juurtosara ja riippasara (C. maget lanica) olivat niityn yleisimpiä saroja. Pullosara muodosti lähellä vesirajaa ja rimpipinnoilla tiheitä ja korkeita kasvustoja. Länsireunalla, rantapuuston tuntumassa,

42 kasvoi paikoin tiheästi jouhisaraa (Carex tasiocarpa). Niityn länsi ja eteläranta muuttuivat vähittäin matalaksi rämeeksi ja luhdan kasvilajistoon kuuluikin suo kasveista esim. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos), suokukka (Andromeda polifotia) ja vaivaiskoivu (Beiula nana). 4.2.3 Länsiranta Länsirantana käsitellään mökkiniemen ja kapean salmen länsipuolelle jäävää rannanosaa (liite 1). Laajat vesipinnalla olevat nhitynosat olivat upottavia ja hyllyviä ja niiden kasvillisuus oli kohtalaisen tiheää. Alueella vuorottelivat pullosara ja järvikortevaltainen kasvillisuus. Kumpikaan näistä ei muodostanut puhtaita kasvus toja, vaan seassa oli runsaasti mohoja ja suovilloja. Ulompana, rantaviivan vieressä oli kelluvia, rahkapohjaisia, kasvillisuudeltaan liarvahkoja niittyjä, jollaisia esiintyi pitkin länsi ja pohjoisrannan leveiden rantaluhtien reunoja. Näillä selvärajaisilla, melko tukevapohjaisilla laikuilla pullosara, kuijenjalka, terttualpi, raate, järvikorte ja suovillat kasvoivat harvahkona suomaisena sekakasvustona. Länsirannan luoteis nurkkaan jäi suoalue, jolla kasvoi jouhi, riippa ja harmaasaraa sekä suovilloja. 4.2.4 Pohjoiset niltyt Pohjoinen osa Tulijärveä erottuu muusta järvestä kapealla salmella (liite 1). Järvenosan niitty oli lännestä eteläniityn tavoin lähes yhtenäisen rahkasammalkentän peitossa. Laajaksi rämeeksi vähittäin vaihettuvan niityn kasvillisuus oli reunaosistaan harvaa. Kasvillisuuden valtaryhmänä olivat villat, joskin seassa oli mm. järvikortetta. Järvi korte ja pullosara muodostivat suurelle rahkakentälle sekakasvuston, jossa oli mukana mm, kurjenjalkaa ja villoja. Itäpäädyn niitty oli rikkonaisempi ja kasvillisuustyypit olivat selvärajaisempia. Avovesialueen reunassa kehui jo aienimissa kappaleissa kuvatun kaltaisia rahka niittyjä. Näiden laikkujen ja rannan väliin jäi vesipinnalla oleva järvikortevaltainen upottava vyöhyke (liite 1 ja kuva 3). Rannan puolella niitty oli kuivempi. Niityllä kasvoi, yleisen pullosaran lisäksi, harmaasaraa ja riippasaraa. Pohjoisrannalla oli myös järven toinen järvinioko Phragmites austratis) esiintymä toisen sijaittua pohjoisosan etelärannalla. Koillisosaan laskevan puron suulla kasvoi tiheä saraikko. Etelänpuoleisen rannan niitty oli pohjoisrannan niittyä huomattavasti kapeampi. Avoveden puolella oli kelluvia rahkakenttiä ja rannan puolella paikoin rimpipintaa. Lajisto oli samankaltainen kuin edellä. 4.2.5 Itärannan niityt Rantaniitty oli kapeimmillaan järven keskiosan itärannalla, puuttuen paikoin koko naan Rantanntyt olivat le ittayty neet lahinna pienten niemien valeihin aavim suojaisiin lahtiin. Luonteeltaan niityt ovat samankaltaisia kuten edellä, osin rahkapohjaisia, osin rimpipintaisia sekakasvustoja. Valtalajeina oli kuten muillakin nutyilla pullosara ja jar;korte ja seuralaisina runsaasti mohoja

43 4.3 Vesialueet 4.3.1 Ilmaversoiset Ilmaversoisista järvikorte muodosti pienen kasvuston eteläniityn itäreunafle. Korteikko oli n. 20 m x 50 m suuruinen (kuva 4 ja liite 1). Seuralaislajeina kasvoi hieman pullosaraa ja joitain ruohoja. Myös pohjoisella salmialueella sijaitsi korteikko, jonka seassa kasvoi melko runsaasti pullosaraa. Rantaluikka (Eteocharis patustris) muodosti pohjoisen kapeassa salmessa pari pienehköä (alle 1 m2) kasvustoa, muutoin sitä esiintyi siellä täällä pitkin nilttyjä. Osa niityillä esiintyvistä luikista oli todennäköisesti mutaluikkaa (Eleocharis mamillata). Lajeja on vaikea erottaa toisistaan ilman mikroskooppia. 4.3.2 Keltus ja uposlehtiset Kelluslehtikasvillisuus ei ollut Tulijärvellä erityisen hyvin kehittynyt. Keskellä avovesialuetta oli laaja, melko tiheä ulpukka (Nuphar lutea) kasvusto, jonka seassa oli myös uistinvitaa (Potamogeton natans). Siimapalpakko (Sparganium gramineum) (lajinmääritysvarauksella) muodosti kapean, tiheähkön vyöhykkeen 20 30 metrin päähän niityn reunasta. Lukuunottamatta näitä ja paria pienempää ulpukkakasvustoa, kelluslehtiset esiintyivät sirotellusti pitkin järveä. Pohjoisosassa ei palpakkoa ollut juun kelluslehtisena, paitsi kapeassa salmessa, jossa sita oli muihin alueisiin nahden runsaasti. Uposlehtisiä oli järvellä vähän. Purovitaa (Potamogeton alpinus) ja pikkuvitaa (Potamogeton berchtotdii) esiintyi siellä täällä pitkin matalaa rantavettä paikoissa, joissa sammalta oli vähän. Järven keskiosassa vitoja oli enemmän suojaisalla itärannalla. Pohjoisen kapeassa salmessa olivat järven runsaimmat uposlehtiskasvustot. Alue oli ilmeisesti suuremman virtauksen vuoksi lähes vapaa vesisammalista ja kapea, matala, korkeamman vesikasvillisuuden suojaama alue antoi etenkin pikkuvidalle oivalliset kasvumahdollisuudet. Vesikuusta Hippuris vuigaris) oli järven pohjoisosassa rantaniityn tuntumassa ja joissain niittyjen keskelle jäävissä lammikoissa. 4.3.3 Irtokeijujat Irtokeijujista järvellä esiintyi ainoastaan isovesihemettä (Utricularia vuigaris). Sitä oli niittyjen keskelle jäävissä pienissä vesisaarekkeissa sekä sirotellusti vesisammalikon seassa pitkin järveä. 4.3.4 Vesisammalet Vesisammalta oli järvellä runsaasti. Valtaosa sammalikosta oli lampisirppisammalta (Drepanoctadus trichophyllus), joka peitti suurelta osin vesialueen pohjan. Keskellä, syvimmissä kuopakkeissa oli kuitenkin paikkoja, joissa sitä ei vielä ollut, Itärannan tuntumassa sammalta oli runsaasti. Suojaisissa luhtaniityn lahdekkeissa sammal kehui

44 veden pinnalla tai oli paksuna vaippana välittömästi pinnan alapuolella. Pinnassa kelluvaa sammalta oli runsaimmin järven eteläpäädyssä, korteikon tuntumaan jäävässä pyöreässä lahdessa (liite 1). Myös järven pohjoisosan vesialueella oli runsaasti vesisammalta. Lahden pohjoisrannalla se kehui paikoin pinnassa leveänä lauttana. Pohjoisosan etelänpuoleisissa lahdekkeissa sammalta oli sekä pinnalla että lähellä pintaa kelluvana kasvustona, kuitenkin vähemmän kuin pohjoisrannalla. 4.4 Tuli ja Hirvasjärven välinen puro Tuli ja Hiivasjärven välisen puron pituus on noin $50 metriä. Puro kapenee Hirvasjärven pään 1,5 metristä Tulijärven pään 0,5 metriksi. Järvien puoleen väliin puro kulkee tasaisesti laskevaa rinnettä pitkin (järvien välinen korkeusero on 9 metriä). Tulijärven päässä veden virtaus olikin melko voimakasta. Puron alajuoksulla oli hiekkapohja ja kasvillisuus puuttui lähes kokonaan. Puolessa välissä puroa ja puron yläjuoksulla esiintyi kohtalaisesti palpakkoa ja purovitaa. 5 KASVILAJISTO JA KASVILLISUUDEN EKOLOGIÄA Tulijärven ranta ja vesikasvilajisto oli niukka ja melko vaatimaton. Taksonimääräksi saatiin 59. Mitään harvinaista tai erityisen vaateliasta lajia ei tavattu. Vesikasveista Tulijärvestä löytyi ainostaan 13 lajia (taulukko 2 ja 3). Lajeista suurin osa on ilmaversoisia. Myös määrällisesti ilmaversoiset olivat vesikasveista suurin ryhmä. Syynä lajimäärän pienuuteen on pohjalehtisten täydellinen puuttuminen kasvistosta. Pohjalehtisten puuttuminen johtunee vesisammalten erittäin runsaasta määrästä. Taulukko 2. Vesikasvilajiston jakaantuminen eri elomuotoryhmiin. Lem=lemnidit eli irtokellujat, ker=keratophyllidit eli irtokeijujat, elo=elodcidit eli uposkasvit, nym=nymfeidit eli kelluslehtiset, hel=hclofyytit eli ilmaversoiset. (Uposlehtisiin on tässä jaottelussa laskettu järvessä uposlehtisenä muotona esiintyvä purovita, joka voi esiintyä kelluslehtisenäkin.) lem ker elo iso nym hel yht lajiluku 0 1 3 0 4 5 13 % 0 $ 23 0 31 3$ 100 Myös ravinnevaatimuksiltaan Tulijärven lajisto on vaatimatonta. Suurin osa lajeista on indiiferenttejä ja loppujen vaatimustaso on mesotrofia tai oligotrofia. Eutrofiaa ilmentäviä lajeja ei tavattu lainkaan. Ainoastaan pikkuvita edustaa meso eutrofiaa,

45 Taulukko 3. Tulijärven vesi ja rantakasvilajit, niiden yleisyys tutkimusalueella ja Toivosen (1984) ravinnevaatimustason mukainen ryhmittely. Ravinteisuusryhmät: e=eutrofi, m=mesotrofi, o=oligotrofi, i=indifferentti. Vesikasvit: Equisetum fiuviatite (järvikorte) i Erittäin yleinen. Muodostaa eteläpäädyssä yhden puhtaamman kasvuston. Esiintyy pitkin rantaniittyjä yleisenä, paikoin ninsaanakin. Eteocharis patustris (rantaluikka) o (i) Paikoitellen. Pohjoisosan kapeassa salmessa pari puhdasta kasvustoa, muuten saraikossa joissain paikoin. E. mamillata (mutaluikka) Saraniityillä kohtalaisesti. Osa E.palustriksesta saattaa olla tätä. Phragmites australis (järviruoko) i Harvinainen. Pohjoisosan kummankin rannan saraikon seassa muutama esiintymä. Lysbnachia thyrsiflora (terttualpi) i Erittäin yleinen ja runsas. Saraikoissajakorteikoissa seuralaisena. Reunustaa usein niittyjen veden puoleista reunaa yhdessä muiden ruohojen kanssa. Sparganium gramineum m Kohtalaisesti. Suurella avovesialueella keskellä (siimapalpakko) satunnaisesti rannan tuntumassa muodostaa paikoin tiheämmänkin vyöhykkeen. Sparganium sp (jalpakko) Vähän. Suojaisissa saraikon sekaan jäävissä lahdelmissa jonkin verran ja pohjoisosan kulkuväylällä runsas esiintymä. Nuphar lutea (ulpukka) i Kohtalaisesti. Yleinen avovesialueella sirotellusti koko alueella ja keski itäosan pitkittäinen paikoin tiheäkin kasvustovyö. Potamogeton natans (uistinvita) i Yleinen. Suurella avovesialueella ulpukan seassa runsaasti. Potamogeton berchtotdii m e Vähän. Peräosan vesialueella paikoin suurehkoja (pikkuvita) kasvustoja, Ison avovesialueen itärannalla paikoin, ei runsaana. Potamogeton alpinus (purovita) o i Paikoin rannalla ja purojen vesissä uposkasvina. Usein pikkuvidan kanssa samoilla paikoilla. Utricutaria vuigaris (isovesiheme) i Lammikoissa. Paikoin vesisammalen seassa avovesialueella,

46 Hippuris vutgaris (vesikuusi) o m Harvinainen. Joissain suojaisissa lammikoissa ja lahdelmissa. Levät Näkinpartainen Siellä täällä vesisammalen seassa. Rantakasvit Menyanthes trifotiata (raate) Catta patustris (vehka) o m m/i Erittäin yleinen, lähes kaikissa rantaluhdissa ja saraikkojen ja korteikkojen reunoissa ja seassa. Niukasti. Pohjoisosan saraikon reunassa, vesirajassa. Potentilta patustris kmjenja1ka 1 Erittäin runsas kaikkialla. Luhdissa ja saraikkojen seassa kautta koko järven. Carex rostrata (pullosara) 1 Erittäin yleinen. Saraikkojen valtalaji. Kautta koko järven sekä rantaluhdissa että märällä vesipinnalla ja vedessä. C. tasiocarpa (jouhisara) C. magettanica (riippasara) C. canescens (harmaasara) 1 Paikoitellen runsaasti. Saraikkojen kuivemmilla mättäiköillä kohtalaisesti. Esiintyminen paikoittaista. Saraikkojen kuivemmilla mättäiköillä kohtalaisesti. Esiintyminen paikoittaista. C chordorrhiza (juurtosara) Saraikoissa yleisesti kukkimattomana tai kukkivana. C. nigra subsp nigra (jokapaikansara) C. nigra subsp juncetla (tupassara) Rantapajukoissa yleinen. Joen rantapensaikossa isoja tuppaita. Peucedanum patustre (suoputki) Harvinainen. Pohjoisosan rantaluhdissa paikoin. SatLt phyticifolia (kiiltolehtipaju) Runsaasti rantapensaikossa ja paikoin niityillä yksittäin. lapponum (pohjanpaju) Kuten edellä. S. myrtittoides (juolukkapaju) Matalana rämeikön reunassa paikoin. pentandra (halava) Paikoin rannan lehtipuuvyöhykkeessä. Epitobium patustre (suohorsma) E.angusttfotium (maitohoisma) Niukka. Rantaluhdassa sirotellusti. Niukka. Hakkuuaukkojen reunamilla. Gatium palustre (rantamatara) Niukka. Rantaniityillä paikoitellen pitkin järveä.

47 Betuta bubescens (hieskoivu) Populus tremula (haapa) Sorbus aucuparia (pihlaja) Pinus sylvestris (mänty) Picea abies (kuusi) Juncus fihformis (jouhivihvilä) Andromeda pohfolia (suokukka) Vaccinium oxycoccos (karpalo) Vaccinium vitis ideae (puolukka) Vaccinium utiginosum (juolukka) Empetrum nigrum (variksenmaija) Juniperus communis (kataja) Catamagrostris purpurea (korpikastikka) Deschampsia flexuosa (metsälauha) Deschampsia cespitosa (nurmilauha) Betuta nana (vaivaiskoivu) Ledum palustre (suopursu) Rubus chamaemorus (lakka) Eriophorum gracite (hoikkavilla) E. angustifolium (monitähkävilla) Runsaasti. Reunustaa lähes koko järven ranta alueita. Jätetty suojavyöhykkeeksi hakkuuaukkojen reunoille. Paikoin lehtipuisella rantakaistaleella, Harvinainen. Niukka. Paikoin matalana rantapuuston seassa. Yleinen rämeeseen rajoittuvilla rantaosilla. Paikoin rantapuustossa. Paikoin rannan tuntumassa. Yleinen. Rämeisillä rannoilla jonkin verran. Sama kuin edellä. Hakkuuaukkojen reunoilla. Etelän suoalueella ja itärannalla. Kohtalainen. Sama kuin edellä. Hakkuuaukkojen reunoilla. Rannoilla paikoin. Pohjoisen rantaluhdassa hieman. Paikoin rannalla hakkuuaukkojen reunamilla. Paikoin rannalla. Rantarämeiden reunassa paikoin. Kuten edellä. Lakka. Etelän suoalueella. Yleinen. Sekä kukkivana, että kukkimattomana saraikon seassa runsaasti. Yleinen. Saraikon seassa luhtaisilla niltyillä. Sammalet Drepanocladus trichophyttus (lampisirppisammal) Spahgnum spp. (rahkasammalet) o m Runsaasti pitkin järven pohjaa. Paikoin pinnalla kelluvana mattona. Useita lajeja. Yleinen, runsas.

48 S. squarrosum (okarahkasammal) Melko yleinen Sphagnumin joukossa. Muodostaa yhtenäisiä laikkuja sinne tänne pitkin järven rantaluhtaa. Pseudobryum cinclioides Kohtalaisesti saraniityillä. (kiiltolehväsammal) Potytrichastrum cinctidioides Rämeisellä reunuksella. (karhunsammal) Warnstorfla exannulata Runsaasti kaikilla saraniityillä. Hytocomium sptendens Rantametsissä yleinen. (metsäkerrossammal) 6 KASVILLISUUSLINJÄT 6.1 Pohjoislinja (linja 1) Linja 1 sijaitsee järven pohjoisrannalla (liite 1). Sen alkupisteen koordinaatit ovat 7208053.298 4470780.900. Linjan kokonaispituus oli 233 metriä ja siltä käsiteltiin 407 mutua. Alkuosa linjasta (16 metriä) oli rahkasammalpohjaista ruoho ja saravaltaista niittyä (kuva 3). Tämän jälkeen alkaa järvikortevaltainen vyöhyke. Linjan keskiosassa oli uusi rahkapohjainen niitty, jossa järvikortteen tiheys oli pieni. Tällä linjanosalla suurin peittävyys oli kuijenjalalla. Raatteen peittävyys kasvoi linjan niittyalueen loppuosassa kohtalaisen suureksi. Myös järvikortteen tiheydet olivat melko suuria. Vesialueella esiintyi vesisammaleen seassa hieman ulpukkaa, palpakkoa, purovitaa ja pikkuvitaa. Taulukko 4. Kasvillisuuslinjan kaikista muduista, peittävyyksien keskiarvot (k.a. %), peittävyyksien minimi ja 1 lajien esiintymisfrekvenssit (fr %) prosentteina maksimiarvot. Lajisto on järjestetty kesimääräisen peittävyyden mukaan suuruusjäijestykseen. laji fr % k.a. % min % maks. % rahkasammal 39 22 0 100 vesisammal 39 21 0 90 raate 47 7 0 56 kuijenjalka 34 4 0 36 terttuatpi 38 2 0 32 pullosara 38 1 0 28 monitähkävilla 22 <1 0 6 hoikkavilla 18 <1 0 4 harm./riip.sara 10 <1 0 4 purovita 2 <1 0 4

49 palpakko 2 <1 0 1 juurtosara <1 <1 0 4 rantavihvilä <1 <1 0 4 jokapaikansara <1 <1 0 8 pikkuvita <1 <1 0 1 ulpukka <1 <1 0 8 rantamatara 1 <1 0 1 järvikorte 57 29 0 145 Järvikortteella oli linjan suurin esiintymisfrekvenssi (230/407) (taulukko 3). Keskimäärin peittävin makrofyyttilaji oli raate, jota esiintyi lähes puolella linjan ruuduista Jarvikortteen keskimaaramen versomaara oli koko linjalla 27 kpl/0,25 rn2 Tarkasteltaessa ainoastaan nhita koeruutuja, joissa kortetta esiintyi, on vastaava tihey 51 kpl/0,25 m2. Linjan vesialueen keskisyvyys oli 25 cm ja suurin syvyys 100 cm. 6.2 Keskilinja (linja 2) Linjan 2 alkupisteen koordinaatit ovat 7207609.743 4470395.485, Linjan kokonaispituus on 75 metriä ja mutuja siitä käsiteltiin 149. Linjan alkuosasta 15 met riä oli vesipintaista sararuohikkoa, jossa oli myös hieman järvikortetta. Raatetta oli koko alueella runsaasti, kun taas terttualpin ja kuijenjalan esiintyminen oli korte valtaisella linjan osalla satunnaisempaa (kuva 4). 28 metrissä alkoi rahka sammalpohjainen niitty, jonka valtalajeja olivat raate, pullosara ja kuijenjalka. Jos sammalia ei oteta huomioon, kuijenjalalla oli suurin keskimääräinen ja maksimipeittävyys (taulukko 4). Suurin esiintymisfrekvenssi oli pullosaralla (94/149). Keskimääräinen kortetiheys oli linjalla melko pieni, vain 5 kpl/0,25 m2. Vastaava keskimääräinen tiheys niillä ruuduilla, joissa kortetta esiintyi oli 1$ kpl/0,25 m2. Veden syvyyden keskiarvo oli 29 cm. Kasvillisuusalueen vesisyvyyden (keskim. 10 cm) ja kortetiheyden välillä on positiivinen korrelaatio (p<0,001, df=1). Järvikortteen esiintyminen oli keskittynyt linjan alkuosan vetisemmille alueille. Niityn vesirajassa oli runsaasti vesisammalta. Sammalen määrä pieneni järven keskiosaa kohti.

50 0 ) U fl ) a 0 0. m n 0 n 0 0 0 0 - E 00 3 1 c ------1 -- 1 C flefl ii ii Kuva 3 Kasvillisuuslinja 1 ja veden syvyys cm. Huomaa mittakaavan vaihtelut. Lajien pe#tavyydet prosentteina, jarwkortteen yksilomaara kpl/o,25 m2

51 Taulukko 5. Kasvillisuuslinjan 2 lajien esiintymisfrekvenssit (fr %) prosentteina kaikista muduista, peittävyyden keskiarvo (k.a. %), peittävyysprosentin minimi ja maksimiarvot. Lajisto on järjestetty keskimääräisen peittävyyden mukaiseen suuruusjäijestykseen. laji & % k.a. % min % maks. % rahkasammal 35 28 0 100 vesisammal 50 26 0 100 raate 1 9 0 38 kuijenjalka 51 5 0 2$ pullosara 63 3 0 24 terttualpi 37 2 0 14 sarasp 10 <1 0 5 monitähkävilla 7 <1 0 $ rantamatara 7 <1 0 1 suoputki 5 <1 0 3 juurtosara 4 <1 0 1 hoikkavilla 3 <1 0 1 karpalo 3 <1 0 1 palpakko 3 <1 0 1 rantaluikka 2 <1 0 1 suohorsma 2 <1 0 1 uistinvita 1 <1 0 6 vehka <1 <1 0 5 kastikka <1 <1 0 1 järvikorte 31 5 0 70 6.3 Etelälinja (linja 3) Linja kolme sijaitsee järven lounaisosassa. Alkupisteen koordinaatit ovat 7207633.354 4470395.342. Linjan kokonaispituus on 79 metriä, alkupisteen sijaitessa kolmen metrin päässä rantapuustosta. Linjalla oli erittäin vähän rahkasammalta. Sen sijaan vesisammaha oli kasvillisuuden seassa runsaasti. Rantaniitty jakautui kolmeen vyöhykkeeseen, alkuosan korte nioho vyöhyke (pituus 20 metriä), keskiosan matalaan pullosara moho kasvillisuuteen (16 metriä) ja loppuosan korte terttualpi kasvustoon (21 metriä) (kuva 5). Vesialue oli vesisammalen vallassa. Linjan ympäristössä oli harvahkosti kelluslehtisiä, mutta linjalle osui ainoastaan yksi palpakko. Linjan makrofyyteistä suurin esiintymisfrekvenssi oli terttualpilla (77/128), joka oli myös keskimäärin linjan peittävin laji (taulukko 5). Keskimääräinen kortetiheys niille muduille, joilla sitä esiintyi oli 72 kpl/0,25 m2. Myös koko linjalle laskettu yksilötiheyden keskiarvo oli melko korkea (40 kpl/m2).

- - 52 raasal11m& 1 1 1 III 100 40 kastikia 40 rantanttata 40 karpab 40 s<c4t9 1 40 ro41t&*aiia - 40 ti 40 40 DYtki 40,..rI0Sara - 40-200 40 rp/1a 40 pior d. terla b. krjenja&a - rate - h. - - --- JI&h.iJ.L,J..j.Åj LA dhki. L 1 40 40 20 papakko - 1 J 20 100 syyys Kuva 4. Kasvillisuuslinja 2. Lajien peittävyydet prosentteina, järvikortteen yksilämäärä kpl/o,25 m2 ja veden syvyys cm Huomaa mittakaavan vaihtelut

53 100 r&*asarnnial 40 paju 50 monitanzava 50 rantamatara 50 auohorana 50 vahgrno 50 LrIosara 50 hdkkaiiia 50 palpakko riippasara sara harrnaasara 1 50 50 50 50 rantaltikka raate pdosara - -1LL 1 - - J.1d i 1. 50 50 50 kujenjalka 200 k[ jarvkocte 50 teritualpi veskammalet syvyys -- -----.- II] noy:y 0 o 100 50 100 cm Kuva 5. Kasvillisuuslinja 3. Lajien peittävyydet prosentteina, järvikortteen yksilämäärä kpl/o,25 m2 ja veden syvyys cm. Huomaa mittakaavan vaihtelut.

54 Taulukko 6. Kasvillisuuslinjan 3 lajien esiintymisfrekvenssit (fr %) prosentteina kaikista ruuduista, peittävyyksien keskiarvot (k.a. %), peittävyyksien minimi ja maksimiarvot. Lajisto on järjestetty keskimääräisen peittävyyden mukaiseen suuruusjäijestykseen. laji ft % k.a. % min % maks. % vesisammal $8 76 0 100 terttualpi 60 6 0 28 kurjenjalka 46 4 0 4$ raate 31 3 0 30 pullosara 48 2 0 16 hoikkavilla 23 <1 0 3 rantamatara 7 <1 0 1 rahkasammal 6 <1 0 3 suohorsma 5 <1 0 1 monitähkävilla 3 <1 0 3 palpakko 3 <1 0 1 juurtosara 2 <1 0 1 paju 2 <1 0 8 harmaasara 2 <1 0 2 riipasara 2 <1 0 1 rantaluikka 1 <1 0 4 vesiheme <1 <1 0 1 järvikorte 55 40 0 159 6A Vesisammalet Suurimman avovesialueen poikki tehdyllä linjalla vesisyvyys vaihteli 50 ja 85 cm:n välillä ja keskisyvyys oli 64 cm (kuva 6). Vesisammalta esiintyi yhtä pistettä lukuunottamatta koko linjan matkalla, 0 3 20fl 1. etais jvs m kuva 6. Vesisammalen runsaus ja vesisyvyys Tulijärvessä.

55 7 KASVILLISUUDEN KEHITYKSEN ARVIOINTI Tulijärven muoto on antanut hyvän lähtökohdan vähittäiselle umpeenkasvulle. Järvi on pitkä ja kapea, jolloin sinne jää kasvillisuudelle suotuisia, rauhallisia ja suojaisia levittäytymisalueita. Eteläpäädyn pitkälle kehittyneen soistumisen eräänä syynä on todennäköisesti veden heikko virtaus. Järven vesi poistuu keskiosassa sijaitsevan Tulijoen kautta ja eteläisimmän alueen virtaus on jäänyt pieneksi. Yhdessä järven mataluuden kanssa tämä on mahdollistanut alueen soistumisen. Pohjoispääty erottuu muusta järvestä kapealla salmella. Päädyn eristyneisyys on nopeuttanut sen kasvillisuuden levittäytymistä. Itäosaan laskeva pieni puro ei ole jaksanut pitää koko lahtialuetta vapaana kasvillisuudesta, mutta todennäköisesti juuri veden virtaus on kuitenkin pitänyt pohjoispäädyn keskiosan avoimena. Vähittäinen umpeenkasvu ja soistuminen on normaali kehityskulku tämän kaltaisilla pienillä, soiden ympäröimillä vesialueilla. Tulijärven kehitystä on luultavasti ollut vauhdittamassa ympäristön rämeiden ja metsien voimalliset ojitukset ja aukkohakkuut, toimenpiteistä aiheutuvien ravinnekuormitusten vuoksi. Huolimatta tämän hetkisen avovesialueen melko suuresta osuudesta, umpeenkasvukehitys ei suosi monipuolisen vesilinnuston säilymistä alueella. Järven rahkapohjaiset rantaniityt ovat yhtenäisiä ja avoveden ja kasvillisuuden raja ei ole erityisen rikkonainen. Kuivat luhtatyypit, etenkin sammaloituneet, ovat vaarassa vähitellen pensoittua (Kalinainen 1984). Tämän vuoksi on mahdollista, että Tuli järvelle joudutaan jossain vaiheessa harkitsemaan kunnostustoimenpiteitä, jos se halutaan pitää nykyisessä kunnossa. Tulijärven vedenpintaa voisi lievästi nostaa, jolloin haitallisen kasvillisuuden levittäytyminen hidastuisi. Niittyjen päälle nouseva vesi myös lisäisi rantaviivan vaihtelevuutta ja loisi vesilinnuille tarpeellisia suojapaikkoja. Monin paikoin rantaluhta kelluu paksulla turvelautalla. Tästä saattaa olla se seuraus, että luhta nousee veden mukana pintaan ja tällöin välitön hyöty veden nostosta jäisi saavuttamatta. Eräs vedenpinnannostolla saavutettava hyöty saattaisi olla harmillisten sirppisammalten leviämisen hidastuminen vapaanveden alan ja sen mukana aallokkoisuuden lisääntymisen myötä. Kunnostustoimenpiteiden tarpeellisuutta tulee harkita linnuston arvolle saatavan hyödyn ja kunnostuksesta aiheutuvien kustannusten mukaan. Alueen kasvillisuuden kehitystä tulisi seurata säännöllisesti joko ilmakuvien tai kasvillisuuslinjojen avulla.

56 KIRJALLISUUS Eurola, S. ja Kaakinen, E. 1978: Suotyyppiopas. WSOY. Porvoo. 1-lämet Ahti, L.,Suominen, 1., Ulvinen, T., Uotila, P. ja Vuokko, S. 1984: Retkeilykasvio. 2.painos. Forssan Klijapaino Oy. Kalinainen, P. 1983: Enäjärven kasvillisuusselvitys 1983. Porin kaupungin tutkimuksia 56. Kalinainen, P 1984 Ahlaisten jokisuiston ja Mustalahden vesikasv;lhsuus vuonna 1984 Porin kaupungin tutkimuksia 60/1 984. Pori. Komiteamietintö 1981: Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Komiteamietintö 1981: 32. 197 pp. Helsinki. Lid, J. 1985: Norsk, svensk, finsk Fiora. 837 pp. Det Noreske Samiaget. Oslo 1985. Lindman, C.A.M 1964: Pohjolan kasvit 1, Ilja III. pp.223, pp.221, pp.241. Tammi. Helsinki. Koskela, J 1993 Tuli, Hirvas ja Raatejarven seka Suomussalmen Saari3arven linnuston, suojeluarvon ja kunnostustarpeen selvitys. Vesi ja ympäristöhallinnon monistesarja Nro. 432. Marstio, E 1979 Jarven kunnostammen vesisyvyytta hsaamalla Tampereen tekmllinen korkeakoulu, Rakennustekniikanosasto, Vesitekniikka. Tampere. Niemi, R.A. 1990: Makrofyytit vesien tilan seurannassa. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisusaija A 53. Helsinki 1990. Toivonen, 1984. Nybom, C. 1981: Vesihallinnon käyttämät vesikasvustojen tutkimusmenetelmät. Vesihallituksen monistesaija 76. Helsinki 1981. Nybom, C 1990 Kevattoman vesi ja rantakasvilhsuus Vesi ja ymparistohaihtuksen monistesaija 279. Helsinki 1990. Taskinen, E. 1988: Nimisjärven ja Kaihlasen vesikasvillisuus. Vesi ja ympäristöhallituksen monistesarja 430. Helsinki 1988. 1 on unen, H 1981 Sisavesien suurkasvillisuus Teoksesa Merilainen, J (toim) Suomen Luonto 4. Vedet. s. 179 208. Helsinki. Uotila, P. 1979: Vesien putkilokasvit. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 55. 2. painos. Helsinki,

57 LIITE 1. TULUARVEN KASVILLISUUSKARTTA LIITE1 HirvGsjärves Lnskevo puro lulijoki

58 LIITE 2 LIITE 2. KASVILLISUUSKARTÄN SYMBOLIEN SELITYKSET Kuusi [ Kurjenjalka, Potencilla palustris t Rme [ t Raate, [ 0 [ co A Mänty Vaalea lahnaruoho, Isoetes ] echinospora Lehtipuut Vehka, Calla ] rjj Pensaikko 3ärvikorte, Equisetum [ Nuphar lutea Rantaluikka, Eleocharis j Potamogeton natans viilat, Eriophorum t 1 Ulpukka, Q ] Uistinvita, Purovita,, Potamogeton Suoutki, Peucedanurn palustre berchtoldii [/7/ Ei ] Siinapalpakko, Vesikuusi, Hippuris vuigaris [ Sparganium gramineum [ Pikkupalpakko, sparganium minimum [ Heinä j Järviruoko, Phragmites ij Merivita, Potamogeton filiformis V Isovesiherne, Utricuiaria vuigaris [ Pullosara, Carex rostrata j lerttualpi, Lysimaehia thyrsiflora [ \] Jouhisara, Carex Sarat, Carex spp

O OOO Osa III HIRVASJÄRVEN KASVILLISUUS

ao 0 1 0 1 1 1 s r 4

61 KUVAILULEHTI Julkaisija Vesi ja ympäristöhallitus ja Kainuun vesi ja ympäristöpiiri Julkaisun päivämäärä Joulukuu 1994 Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Heli Karjalainen Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Osa III Hirvasjärven kasvifiisuus Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimiellmen asettamispvm Tutkimusraportti Kainuun vesi ja ympanstopnn Julkaisun osat Osa 1 Kuorejärven kasvillisuus Osa 11 Tulijärven kasvillisuus Osa III Hirvasjärven kasviliisuus Tiivistelmä Hirvasjärvi on Suomussalmen kunnassa sijaitseva valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluva 23 ha kokoinen jarvi Jarven vapaanveden pinta ala on noin kolmasosa koko jarven pmta alasta, lopun ollessa valtaosaltaan sara jarvikortevaltaista sekaniittya Niityt kasvavat monin paikoin kelluvalla turpeikolla Rantoja kiertava mitty on kapeimmillaan järven pohjoisrannalla. Länsirannalta se jatkuu itäänpäin melko yhtenäisenä alueena, muodostaen keskelle järveä laajan, osin rahkoiftuneen sekakasvustoisen luhtaniityn. Kasvillisuuskartoituksessa alueelta määritelliin 53 taksonia, joista 11 oli varsinaisia vesilcasveja. Vesialueet, erityisesti järven eteläosa, on sirppisammalen valloittamaa. Sammal kelluu suojaisimmissa paikoissa veden pinnalla ja on näin edistämässä järven umpeenkasvua. Kelluslehtisiä on järvellä niukasti. Uposkasveja esiintyy runsaimmin järven pohjoisosissa, missä vesisammalta on vähemmän kuin eteläosissa. Pohjalehtisiä ei tavattu lainkaan. Myöskään mitään harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ei tavattu Hirvasjärven umpeenkasvukehityksen hidastamiseksi on järvelle suunniteltu lievää vedenpinnan nostoa. Noston hyötyjä olisi vapaanveden alueen lisaantyminen, rahkasammalten ja pensaistojen levittaytymisen hidastuminen ja mahdollisesti vesisammalten osittainen taantummen Kelluvien turpeikkojen melko runsas esiintyminen saattaa pienentaa kunnostustoimenpiteestä saatavaa hyötyä. Asiasanat (avainsanat) Luonnonsuojelualueet, lintuvesialueet, vesistöjen kunnostus, Kainuu Muut tiedot Sarjan nimi ja numero Vesi ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 601 Kokonaissivumäårä Kieli 24 (sivut 59 82) Suomi Jakaja Kainuun vesi ja ympäristöpiiri PL 116, 87101 Kajaani, puh. (986) 61631 ISBN 951 47 9768 Hinta 36,60 mk Kustantaja Vesi ja ympäristöhallitus PL 250, 00101 Helsinki ISSN 0783 3288 Luo ffamukselllsuus Julkinen

62 PRESENTATIQNSBLAD Utgivare Vatten och miljöstyrelsen och Kajanalands vatten och miljödistrikt Utgivningsdatum December 1994 Förtattare (uppgifter om organet namn, ordförande, sekreterare) Heli Karjalainen Pubilkation (även den finska titein) Del III Hirvasjärvis växtlighet (Osa III Hirvasjärven kasvifiisuus) Typ av pubilkation Uppdragsgivare Datum för tiilsättandet av organet forskningsrapport Kajanalands vatten och miljödistrikt Publikationens delar Del 1 Kuorejärvis växtlighet Del II Tulijärvis växtlighet Del III Hirvasjärvis växtlighet Referat Hirvasjärvi är en i Suomussalmi belägen sjö på 23 ha som är mcd i det riksomfaftande skyddsprogrammet för fågelsjöar. Arealen på äppet vatten är cirka en tredjedel av arealen på hela sjön, resten är till största delen starr och sjöfräkendominerad blandäng. Angama växer på många ställen på fiytande torviager. Angen som omger strändema är som smalast på norra stranden av sjön. från västra stranden sträcker den sig österut som tämligcn enhetligt område utgörande mitt på sjön en vidsträckt mad, som delvis består av blandvegetation, överväxt av vitmossa. Vid kartläggningen av vegetationen på området bestämdes det 53 taxa, av vilka 11 var egentliga vattenväxter. Vattenområdena, i synnerhet den södra delen av sjön, är erövradc av vattenkrokmossa. Mossan fiyter på dc mest skyddade ställena på vattenytan och bidrar sålunda till att sjön blir igenväxt. Flytblad finns det knappt om på sjön. Subakvata växter förekommer det rildigast i dc norra delama av sjön, där det är mindre vattenmossa än i dc södra delama. Bottenbladsväxter fanns det inte alls. Det förekom inte heller några sälisynta arter eller arter i utsatt läge. för att förlångsamma igenväxningsutvecklingen har man för sjön planerat på en lindrig höjning av vattenytan. Några av dc nylliga följdema av höjningen skulle vara att området mcd öppct vatten ökar, områden mcd vitmossa och snår utbreder sig långsammare ocg möjligen ail förekomsten av vattenmossa delvis minskar. Den tämligen rikliga förekomsten av fiytande torviager kan minska nyttan av förbättringsåtgärden. Sakord (nyckelord) Naturskyddsområdcn, fågelvattensområden, förbättringcn av vattendrag, Kajanaland Ovriga uppgifter Seriens namn och nummer Vatten och miljöstyrclscns duplikatscric nr 601 ISBN ISSN 95 1 47 9768 X 0783 328$ Sidantal Språk 24 (sidor 59 82) finska Pris Sekretessgrad 36,60 mk Ofcntlig Distribution Kajalands vattcn och miljödistrikt P3 116, 87101 Kajana tel(9$6)61631 Förag Vatten och miljöstyrelsen P3 250, 00101 Helsingfors

63 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 65 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 65 3 JÄRVEN HYDROLOGIAA JA YLEISPIIRTEITÄ 66 4 KASVILLISUUS 67 4.1 Rantarämeet ja metsät 4.2 Nevat 6$ 4.3 Saraikot ja korteikot 68 4.4 Kelluslehtiset ja irtokeijujat 6$ 4.5 Uposlehtiset 69 4.6 Vesisammalet ja levät 69 67 5 6 7 KASVILAJISTO JA KASVILLISUUDEN EKOLOGIAA 70 KASVILLISUUSLINJAT 74 KASVILLISUUDEN KEHITYKSEN ARVIOINTI 80 KIRJALLISUUS 82 LIHTEET $3 1. Hirvasjärven kasvillisuuskartta 2. Kasvillisuuskartan symbolien selitykset

65 1 JOHDANTO Valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman tavoitteena on turvata arvokkaiden ja merkittävien lintuvesien säilyminen Suomessa (Komiteamietintö 1981). Suojeluohjelman päämääränä on valitun alueen pitäminen sekä vesialueensa että ympäristönsä puolesta toimivana ja eheänä, ohjelman kriteerit täyttävänä lintuvetenä, Suomussalmella sijaitseva Hirvasjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan Se on osa kolmen jarven muodostamaa yhtenaista suojelualuetta Hirvasjärven vedenpintaa on laskettu vuosisadan alkupuolella ja tällä hetkellä se on kauttaaltaan matala ja suurelta osin luhtaniittyjen peitossa. Tarkempi linnustokartoitus on tehty vuonna 1988 ja tällöin todettiin järven pitkälle edennyt umpeenkasvu ja suositeltiin lievää vedenpinnan nostoa hidastamaan kasvillisuuden epäsuotavaa kehitystä (Koskela 1993). Järveltä aiemmin puuttuva kasvillisuuskartoitus on tullut erityisen tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi. Tässä työssä on Hirvasjärvelle laadittu kasvillisuuskartta ja perustettu kasvillisuuslinjoja järven kehityksen seurantaa varten. Nämä antavat pohjan mahdollisten kunnostustoimien vaikutusten arvioimiseen ja kasvillisuuden muutosten seurantaan. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Hirvasjärven kasvillisuusselvitykseen liittyvät maastotyöt tehtiin 13.7. 3.9. 1993 välisenä aikana. Järven ranta alueet kierrettiin jalan ja saavuttamattomissa olevat niittyalueet sekä avovesialueet kartoitettiin veneestä. Maastossa tehtiin muistiinpanoja lajistosta, yhteisöistä ja lajien runsaussuhteista sekä kasvustojen suumuksista ja tiheyksistä. Kasvillisuuskartan laadinnassa käytettiin apuna viistoja ilmakuvia, jotka otettiin 20.8.1993 sekä metsähallituksen toimesta vuonna 1989 otettua pystysuoraa kartoituskuvaa, jota käytettiin kasvillisuuskartan pohjana. Hirvasjärveen perustettiin kolme kasvillisuuslinjaa järven kehityksen seurantaa varten. Linjoista oli apua myös ilmakuvien tulkinnassa. Linjojen paikoiksi pyrittiin valitsemaan erilaisia kasvillisuustyyppejä edustavat alueet. Yleensä kasvillisuuslinjojen pituus määräytyy kasvillisuuden esiintymisrajan mukaan. Hirvasjärvessä kasviliisuus kattoi jossain muodossa koko järven ja linjojen loppupisteiksi jouduttiin valitsemaan paikka, josta kasvillisuus jatkui samankaltaisena eteenpäin. Yksikkönä linjoilla käytettiin 0,25 m2 mutua. Ruuduilta määritettiin kasvilajit ja niiden peittävyydet. Järvikortteesta laskettiin yksilömäärät. Lisäksi mutujen keskeltä mitattiin veden syvyys Ruudun rajaamisessa kaytettnn puukehikkoa, jota siirrettiin niittyalueilla eteenpäin kääntämällä se ympäri. Ruutujen väliin jäi muutaman senttimetrin väli, minkä vuoksi mutujen lukumäärät ja linjojen pituudet eivät täysin vastaa toisiaan. Vesialueella apuna käytettiin linjalle viritettyä narua, jossa oli merkit puolen metrin välein. Linjojen alkupisteet merkittiin maastoon paaluilla. Lisäksi alkupisteille määritettiin koordinaatit linjojen myöhemmän paikantamisen varmistamiseksi. Järveen laitettiin myös vedenkorkeusmittari vesisyvyyden muutoksien seurantaa varten. Varsinaisten kasvillisuuslinjojen lisäksi Hirvasjärvellä tehtiin neljä linjaa, joilta mitattiin veden syvyys 5 10 metrin välein. Linjoilta määritettiin myös vesisammalen runsaus. Näin pyrittiin saamaan kuva vesisammalen levittäytymisestä ja mahdollisista

66 syvyyden mukaisista riippuvuuksista. Syvyyslinjojen ja vedenkorkeusmittarin sijainnit on esitetty kuvassa 1. Järven pinta alatiedot laskettiin punnitusmenetelmällä. Eräiden kasvilajien määrityksessä auttoivat lehtori Veli Saari ja fk Tiina Käki. 3 JÄRVEN BYDROLOGIAA JA YLEISPIIRTEITÄ Hirvasjärven keskimääräinen syvyys on 70 cm (laskettu syvyyslinjojen arvoista) ja suurin pituus 840 metriä. Järven pinta ala on 22,4 ha (Koskelan 1993 arvio 23,6 ha), josta kasvillisuus peittää noin 70 ¾. Vapaanveden pinta alaksi jää ainoastaan 6,7 ha, Tuli, Hirvas ja Raatejärven suojelualueen rajaus on yhteensä 73 ha maa ja 72 ha vesialuetta (Komiteamietintö 1981). Hirvasjärven osaksi tästä tulee 34 ha, josta vesialueen suuruudeksi on laskettu 3 ha, luhta ja ilmaversoiskasvillisuuden alaksi 23 ha ja pensasto ja rantametsäalueiden alaksi 8 ha (Komiteamietintö 1981). Järven vedenlaadusta on tietoa vähän. Vesi on vuonna 1990 otetun pintavesinäytteen perusteella Vesi ja ympäristöhallinnon (198$) käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvän ja erinomaisen väliltä (Koskela 1988) (taulukko 1). Ravinnepitoisuudet ovat aihaisia ja p11 on alueen soisuudesta huolimatta lähellä neutraalia. Yhdestä näytteestä tehtyihin johtopäätöksiin täytyy kuitenkin suhtautua varauksella. Taulukko 1. Hirvasjärven pintaveden kemiallisia ominaisuuksia vuodelta 1990. 17.7.1990 Lämpötila ( C) 18,0 Happi (mg/l) 8,$ Happi (kyil. %) 93 Sameus (VFU) 0,90 Kiintoaine (FTU) 1,4 Sähk.joht. (ms/m) 1,9 Alkaliniteetti (mmolll) 0,10 p11 6,53 Väriluku (PT mg/l) 90 COD Mn (mg/l 02) 13,9 Kok.typpi (xg/l) 440 Nitraatti N ([cgfl) 2 Ammonium N (tigfl) 6 Kok. fosfoii (ig/l) 12 Fosf. fosfori (ig/l) 2 Rauta (p.g/l) 590 Mangaani (tg/l) 2$ A Klorofylli (g/l) 4,9 Hirvasjärven runsas kasvillisuus muodostui lähinnä sara järvikorte ruoho sekakasvustoisista luhtaniityistä. Rantoja kiertävä saraniitty kellui monin paikoin veden puoleisesta reunastaan paksuilla turvelautoilla. Niitty oli kapeimmillaan pohjoisrannalla (10 20 m). Itäreunasta niitty leikkautui pieneltä matkalta tienpenkereeseen. Märän

67 luhtaniityn ja rantametsän väliin jäi usein vaihtelevan levyinen neva räme reunus. Rahkasammal oli paikoin vallannut niityn pohjakerroksen ja näin nekin näyttäisivät olevan soistumassa. Tarkan rantaviivan määrittäminen oli tästä syystä vaikeaa. Tässä kartoituksessa tutkimusalueen rajana pidettiin puuston alkamista. Eräs silmiinpistävä piirre oli lähes koko järveä kiertävä pystyyn kuolleiden puiden, lähinnä koivun rungoista muodostuva vyöhyke. Vyöhyke oli 2 5 metrin levyinen ja sijaitsi 5 20 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Reunus puuttui osalta etelä ja itärantaa, Järveä ympäröivistä metsistä suurin osa oli ojitettu. Pitkät ojat halkoivat myös länsipäädyn luhtaniittyjä. Ojien ja metsän väliin jäävällä kaistaleella kasvoi rahkasammalpohjalla suokasveja ja myös ojat olivat paikoin rotevan rahkasammalen peitossa. Myös järven keskiosa oli laajoilta alueilta kasvillisuuden peitossa. Kasvillisuus jatkui keskeltä järveä lähes yhtenäisenä länsirannalle saakka. Niitty oli hyllyvää ja paikoin upottavaa, kuten rantaniittykin. Keskialueella oli suuria rahkasammalpohjaisia laikkuja, joiden kasvillisuus oli yleensä harvaa ja matalaa ja laikut muistuttivatkin lähinnä nevaisia suotyyppejä. Ruohoja saattoi olla tiheästikin. Saravaltaiset ja kortevaltaiset sekakasvustot vuorottelivat rahkaisten kenttien väleihin jäävillä rimpipinnoilla. Järvi muistuttaa kasvitieteellisessä jaottelussa ulpukkajärveä (Nuphar tyyppi). Toivonen (1981) on kuvannut ulpukkajärven pääpiirteiksi rahkasammalpohjaisen nevareunuksen, jonka tyyppilajeja ovat pullosara (Carex rostrata), jouhisara (C. tasiocarpa) ja riippasara (C. magelianica). Upos ja pohjalehtiset puuttuvat usein kokonaan, mutta sen sijaan vesisammalet, etenkin lampisirppisammal (Drepanocladus trichophyllus), ovat erittäin mnsaita. Ulpukkajärvet ovat karuja ja niitä esiintyy koko Suomessa. Hirvasjärvessä rahkasammalpohjainen reunus oli paikoitellen kapea ja nevainen suoreunus sai useissa paikoin rämeisiä piirteitä. Soistuneen reunan ja avoveden väliin jäi lisäksi usein jo edellä kuvatun kaltaisia rimpipintaisia luhtaniittyjä, joiden saralajisto oli kuitenkin samankaltainen ulpukkatyypin järvien kanssa. Hirvasjärven kellus ja uposlehtiskasvillisuus oli heikosti kehittynyt tai luultavasti vesisammalten mnsauden myötä taantunut, Pohjalehtisiä ei järvestä tavattu lainkaan. 4 KASVILLISUUS 4.1 Rantarämeet ja metsät Hinrasjärveä reunusti monin paikoin kapea räme. Kaakkois ja etelärannan rämeen puusto muodostui matalista hieskoivuista (Betula bubescens) ja männyistä (Pinus sytvestris) ja pensaikko kiilto (Salix phyliczfotia) ja pohjanpajuista (Salix lapponum), Pensaikko ei ollut kovin tiheä eikä leveä, Pajupensaat olivat enemmänkin sirotellusti pitkin luhtaniittyjä kuin varsinaisena vyöhykkeenä. Pajut ja matalat koivut muodos tivat yhdessä kuolleiden puunninkojen kanssa pohjoisrannan niemien kärkiin leveät reunukset. Rämeisen reunuksen kenttäkenoksessa kasvoi tyypillisiä suokasveja kuten vaivaiskoivua (Betula nana), juolukkaa (Vaccinium uliginosum), vaiveroa

68 (Chamaedaphne catyculata), suokukkaa (Ändromeda polifolia), lakkaa (Rubus chamaemorus) ja karpaloa (Vaccinium oxycoccos). Trofiatasoltaan rämeen kasvilajit edustavat oligotrofiaa. Saroista esiintyi mm. jokapaikansaraa (Carex nigra subsp nigra). Rämereunus oli kaakkoisrannalla muutaman metrin levyinen ja etelärannalla hieman kapeampi. Pohjoisrannalla ranta nousi melko jyrkästi rämeiseksi metsäksi. 4.2 Nevat Luhtaisuudella tarkoitetaan suotyyppimäärityksessä Eurolan ja Kaakisen (1978) mukaan pintavcsivaikutusta, erityisesti puro, joki ja järviveden vaikutusta. Luhtaisilla suotyypeillä tavataan runsaasti rantavyöhykkeen kasvilajeja (Eurola ym. 1978). Hirvasveden keskiosan rahkasammalpohjaisten alueiden kasvillisuus muistutti enemmän suo kuin vesikasvillisuutta. Mukana oli jonkinverran luhtaisuutta ilmentäviä lajeja, kuten harmaasaraa (Carex canescens) ja kuijenjalkaa (Potentitta palustris). Kcnttäkenoksen valtalajeja olivat yleensä saroista pullosara ja paikoin jouhisara tai juurtosara (Carex chordorrhiza) ja riippasara, joita oli myös muiden satojen seassa. Muita yleisiä lajeja olivat villat (Eriophorum spp.), raate (Menyanthes trifoliata) ja järvikorte (Equiserum fiuviatite). Nämä kaikki lajit ovat suotyyppiluokituksen mukaan suursaranevoille tunnusomaisia lajeja. Monin paikoin järven ranta vaihettui vähitellen rämeestä nevaiseksi suoksi, jossa nevaisuuden ilmentäjistä tavattiin ainakin kalvasrahkasammalta (Sphagnum papillosum). 4.3 Saraikot ja korteikot Hirvasjärven kasvillisuus oli pääosin sarakorteikkoa, joka kasvoi paikoin vedessä, paikoin kelluvilla turvelautoilla. Saraikkojen yleisimmät lajit olivat pullosara ja jouhisara. Vesisara (Carex aquatilis) muodosti yhden pienen (n. 3 m2) kasvuston järven pohjoisrannalle ja yhden keskellä järveä olevalle niitylle. Vedessä pullosara kasvoi totevana muf)dostaefl tiheitä kasvustoja. Rantaa kiertävillä ja keskellä jäiweä sijaitsevilla rahkapohjaisilla niityillä sen versot olivat matalia ja kasvutiheys harvaa. Saraikossa kasvoi kortteen lisäksi runsaasti kurjenjalkaa, raatetta ja terttualpia (Lysimachia thyrszfiora). Järvessä ei ollut tiheitä puhtaita kortekasvustoja. Laajin yhtenäinen kortevaltainen alue löytyi keskeltä järveä. Siellä järvikorte muodosti pitkän kasvuston etelärannan tuntumasta luoteisnurkkaa kohti, Seuralaislajcina kortevaltaisissa kasvustoissa olivat raate, kuijenjalka ja pullosara. Järvikortetta oli runsaasti myös saravaltaisissa rantaluhäissa, sekä pohjoisen vesialueen länsiosassa harvakseltaan pitkin järveä. 4Å Kelluslehtiset ja irtokeijujat Kelluslehtisiä oli Hirvasjärvessä erittäin vähän. Konnanulpukka (Nuphar pumita) oli erittäin harvinainen kuten ulpukkakin (Nuphar tutea). Uistinvidan (Potamogeton natans) esiintyminen oli rajautunut lähinnä etelärannan tuntumaan, jossa sitä kasvoi yhdessä suojaisessa lahdessa kohtalaisen runsaasti. Kelluslehtisistä palpakon (Sparganium sp) esiintyminen keskittyi pohjoisrannan läheisyyteen. frtokeijujista Hirvasjärvestä löytyi pikkuvesihemettä (Utricularia minor). Sitä esiintyi paikoitellen vesisammalen seassa avovedessä ja satojen seassa rimpipinnalla.

69 4.5 Uposlehtiset Uposlehtisten esiintyminen keskittyi järven pohjoisrannan läheisyyteen. Tällä alueella vesisammalta oli vähemmän kuin muualla, jolloin uposlehtisille jäi kasvutilaa. Pikkuvita (Potamogeton brechtoldii) muodosti pohjoisella järvenosalla kohtalaisen tiheitä ja laajoja kasvustoja. Toinen uposlehtisenä esiintyvä vita oli purovita (Potamogeton atpinus), joka oli hieman edellistä harvinaisempi. Purovitaa esiintyi paitsi samalla alueella pikkuvidan kanssa, myös Tulijärveen laskevan puron suulla. Pikkupalpakkoa (Sparganium minimum) ja palpakoita kasvoi pohjoisrannalla samalla alueella kuin muitakin uposlehtisiä. 46 Vesisammalet ja levät Vesisammalista runsaimpana esiintyi lampisirppisammal. Lampisirppisammal muo dosti etenkin järven etelä ja itäosien helofyyttikasvillisuuden reunoille jääviin poukamiin yhtenäisiä vedenpinnalla kelluvia mattoja. Järven keski ja eteläosassa sammal oli pohjalla lähes yhtenäisenä kettona. Vähiten vesisammalta oli järven pohjoisosassa. Lampisirppisammal on yksi umpeenkasvua nopeuttava tekijä Hirvasjärvessä. Makrofyytit pystyvät levittäytymään suhteellisen helposti ja nopeasti pinnalla kel luvalle sammalmatolle. Runsaat vesisammalesiintymät rajoittavat myös muun kasvillisuuden esiintymistä. Levistä järvellä esiintyi näkinpartainen. Se muodosti pitkin pohjoisosan avovesi aluetta vesisammalen sekaan parin neliömetrin suuruisia kasvustoja. Kuva 1. Pinnassa olevan lampisirppisammalen esiintyminen sekä sammal-syvyys -linjojen ja vedensyvyysmiftarin paikat Hirvasjärvessä.

70 Linja 1 o 210 180 150 120 90 60 30 Linja 2 E 0 20 9taisy7s m 3 0 etsyy_r, 4 Linja 3 o 150 100 50 0 0 elasyy9 m 3 Linja 4 etasj m Kuva 2. Syvyysprofiillt ja vesisammalen runsaus syvyysllnjoilla. Runsausluokittelu 0= ei ole, 7= hieman, 2= kohtalaisesti ja 3= erittäin runsaasti. 5 KASVILAJISTO JA KASVILLISUUDEN EKOLOGIÄA Hirvasjärven kasvilajisto oli niukka ja melko vaatimaton, Kasvillisuuskartoituksessa tavattiin 52 taksonia, joista 11 on luokiteltavissa vesikasveiksi, kahdeksan on sammalia ja yksi on levä. Varsinaisia vesikasveja on sekä lajistollisesti että määrällisesti vähän (taulukko 2). Kelluslehtisiä oli neljää lajia, uposkasveja neljää ja irtokeijujia yhta lajia Pohjalehtisia ei jarvesta loytynyt lamkaan, mika ainakin osit tain johtunee vesisammalen runsaasta määrästä. Taulukko 2. Hirvasjärven vesikasvien jaottuminen eri elomuotoryhmiin ja ryhmien prosenttiosuudet Lem=lemmdit ei; irtokellujat, ker=keratofyllid;t eli irtokeijujat, elo=elode;d;t eli uposlehtiset, iso=isode;dit eli pohjalehtiset, nym=nymfe;d;t eli kelluslehtiset ja hel=helofyytit eli ilmaversoiset. lem ker elo iso nym hei yht lajiluku 0 1 4 0 4 2 11 osuus (%) 0 8 36 0 36 18 100 Hirvasjärven kasvillisuuskartoituksessa tavatut kasvilajit, niiden yleisyys tutkimusalueella ja lajin ravinteisuusryhmä Toivosen 1981 mukaan. Ravinteisuusryhmät: m = mesotrofi, o = oligotrofi, i = indiiferentti.

71 Vesikasvit Kelluslehtiset Nuphar pumila (konnanulpukka) Harvinainen. Pari esiintymää. Nuphar lutea (ulpukka) i Harvinainen. Muutama esiintymä etupäässä järven eteläosassa. Potamogeton natans (uistinvita) i Kohtalaisen niukka. Järven eteläosassa runsaammin. Keskellä järveä satunnaisesti muutama esiintymä. Sparganium sp (palpakot) Kohtalainen. Runsaimmin järven pohjoisella avovesialueella. Uposlehtiset Potamogeton aipinus (purovita) o i Kohtalaisen runsas. Kasvaa pohjoisella avovesialueella pitkin pohjaa muodostaen laajoja harvahkoja kasvustoja. Potamogeton berchtotdii (pikkuvita) m e Kohtalaisen runsas. Kasvaa pohjoisella avovesialueella pitkin pohjaa melko tiheälti muodostaen laajoja kasvustoja. Sparganium minimum (pikkupalpakko) o m Kohtalaisesti. Esiintyminen kuten edellä. Hippuris vutgaris (vesikuusi) o m Melko niukasti suojaisissa lahdissa. Myös ilmaversoisena. Ilmaversoiset Equisetum fiuviatite (järvikorte) i Runsas. Kautta koko järven sekä luhtaniityillä että vedessä. Lysimachia thyrszflora (terttualpi) i Melko runsas. Muun kasvillisuuden seassa pitkin järveä. Irtokeijujat Utricularia minor (pikkuvesiheme) i Melko niukasti. Märillä luhtaniityillä ja hieman avovedessä.

72 Vesisammalet Drepanoctadus trichophytlus o m Erittäin runsas. Etelän vesialueilla paikoin pinnassa, muutoin pohjoisinta vesialuetta (lampisirppisammal) lukuunottamatta järven pohjan peittävänä mattona. Eteläisellä alueella esiintyminen rikkonaisempaa. Levät Näkinpartainen Kohtalaisesti. Pohjoisella vesialueella paikoin vesisammalen ja vitojen väleissä, Rantakasvit Carex rostrata (pullosara) i Runsas. Luhtaniiftyjen tyyppilaji sekä rannoilla että keskijärven niityillä. C. tasiocarpa (jouhisara) Runsas. Luhtaniittyjen toinen tyyppisara. C. aquatitis (vesisara) Erittäin niukka. Kaksi pientä kasvustoa. C. chordorrhiza (juurtosara) Erittäin runsas. Saraikossa kohtalaisesti. Muodostaa paikoin riippasaran kanssa tiheitä kasvustoja kcskijärven niittyisillä saarilla. C. magellanica (riippasara) Kohtalainen. Paikoin saraikossa, mutta edellistä ehkä kuivemmissa paikoissa, rahkapohjaisilla niityillä. Kts. myös edellinen laji. C. canescens (harmaasara) Kohtalainen. Sirotellusti kuivemmissa saraikoissa ja nevareunuksilla. C. pauciflora (rahkasara) Niukka. Pohjoisrannan nevaisissa lahdissa aivan metsän puoleisella reunalla. C. echinata (tähtisara) Niukka. Nevojen reunoilla. Eteocharis patustris (rantaluikka) Niukka kohtalainen. Paikoin saraikon seassa. Etelässä vapaanveden reunassa paikoin yhtenäisiä pieniä kasvustoja. Eriophorum gracite (hoikkavilla) Melko runsas. Pitkin niittyjä usein kukkimattomana. E. angusttfotium (monitähkävilla) Melko runsas, Usein myös kukkimattomana. Menyanthes trifotiata (raate) o m Runsas. Pitkin niittyjä saraikon seassa ja vesirajassa.

73 Potentilla palustris (kuijenjalka) i Runsas. Kaikilla alueilla. Calamagrotris purpurea (korpikastikka) Pinus sytvestris (mänty) Salix phyliczfotia (kiiltopaju) Niukka. Paikoin niityillä. Rantarämeissä yleisesti. Kohtalaisesti rannoilla. S. lapponum (pohjanpaju) Kohtalaisesti rannoilla. $.myrtittoides (juolukkapaju) Betuta nana (hieskoivu) Equisetum palustre (suokorte) Dactytorhiza maculata (maariankämmekkä) Pyrota sp. (talvikki) Metampyrum sytvaticum (metsämaitikka) Ledum patustre (suopursu) Chamaedaphne catyculata (vaivero) E,npetrum nigrum (variksenmarja) Vaccinium myrtiltus (mustikka) Paikoin rantametsän kenttäkerroksessa. Kohtalaisesti rannoilla. Niukka. Joissain paikoin saraikon reunassa. Erittäin niukka. Pohjoisrannalla kaksi yksilöä. Erittäin niukka. Yksi yksilö pohjoisrannalla. Niukka kohtalainen. Metsien reunoissa. Niukka kohtalainen. Rantarämeissä paikoin. Ympärystän rämeessä runsaasti. Kohtalainen. Rämereunuksella yleinen. Kuten edellä. Niukka kohtalainen. Metsän reunoissa joissain paikoin. Vaccinium utiginosum (juolukka)kuten edellä. Rubus chamaemorus (lakka) Niukka kohtalainen. Rämereunuksilla. Ympäröivässä rämeessä yleinen. Vaccinium oxycoccos (karpalo) Kohtalainen. Niittyjen rahkapohj aisilla osuuksilla sekä rannoilla että keskellä järveä. Drosera rotundtfotia (pyöreälehtikihokki) Niukka. Pohjoisrannan nevoilla hieman. Androrneda potifotia (suokukka) Kohtalainen. Kuten muut suovarvut.

74 Sammalet Sphagmum squarrosum (okarahkasammal) Muodostaa noin 1 m2 kokoisia laikkuja pit kin luhtaniittyjä. Myös muun rahkasammaleen seassa sirotellusti, papillosum (kalvasrahkasammal) Paikoin suoreunuksella. Nevaisuuden ilmentäjä. S.majus (vajorahkasammal) L.ajinmääritysvaraus. Kuljuissa ja ojissa runsaasti. S. fuscurn (ruskorahkasammal) Kuivimmilla suoreunuksilla mättäisesti. Sphagnum spp (rahkasammalet) Runsaasti. Rannoilla vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä ja keskellä järveä laajoina kenttinä luhtaniittyjen seassa. Warnstorfia exannulata (sirppisammal) Kohtalaisesti saraniityillä. Pseudob,yum cictidioides (kiiltolehväsammal) Paikoin saraniityillä. 6 KASVILLISUUSLINJAT Kasvillisuuslinjoista linjat 1 ja 2 edustavat lähinnä luhtaniittyjen kasvillisuutta (liite 1). Eteläisimmän linjan (linja 2) keskiosa kulkee vesialueen halki, mutta koska tämä osa järvestä oli vesisammalen valloittamaa, vedestä ei tavattu upos tai kelluslehtisiä lainkaan. Linja 3 sijaitsee järven pohjoisrannalla, jossa rantaniitty oli kapea ja vesialue kohtalaisen laaja. Linja 1 sijaitsee järven koillisrannalla (liite 1). Sen alkupisteen koordinaatit ovat 7208632.574 4472399.179. Linjan kokonaispituus oli 119,7 metriä ja ruutujen määrä 234 kappaletta Linja alko; yhtenaisella rahkasammalpohjaisella suolla (0 12,3 m), jolla kasvoi monitähkävillaa, pullosaraa sekä hieman jouhisaraa. Jouhisaravaltainen vyöhyke alkoi 19,3 metristä ja sen esiintyminen loppui 45,7 metriin. Linjanosalla esiintyi myos pullosaraa, rahkasammalta, monitahkavillaa ja jarvikortetta, mutta nii den peittävyydet jäivät pieniksi. Järvikorte runsastui 30 metrin kohdalla ja jatkuva esiintyminen loppui 65,5 metrissä. Tämän jälkeen kortetta oli satunnaisena ja harvalukuisena muun kasvillisuuden seassa. Raatteen, terttualpin ja kuijenjalan esiintyminen keskittyi linjan loppupuolelle. Näistä raatteen peittävyys oli suurin

75 (keskim. 1,1 %), vaikka sen ja kuijenjalan esiintymisfrekvenssit olivat yhtä suuret (66/234). Suurimmat esiintymisfrekvenssit olivat pullosaralla (215/234), hoikka villalla (1 19/234), järvikortteella (99/234) ja rahkasammalella (90/234). Suurin keskimääräinen peittävyys oli kaikista kasvillisuusryhmistä rahkasammalella (22,5 ¾) ja makrofyyteistä pullosaralla (3,9 %) (kuva 3) (taulukko 3). Taulukko 3 Linjan 1 kasvilajit, niiden esnntymisfrekvenssi prosentteina kaikista linjan muduista (frekv. %) ja peittävyyksien keskiarvot (k.a. %), minimi ja maksimi peittävyydet prosentteina, sekä järvikorte yksilömäärinä /0,25 m2. frekv.% k.a. % min. max. rahkasammal 38 22.5 0 100 vesisammal 15 9.0 0 100 pullosara 92 3.9 0 28 jouhisara 27 2.4 0 36 raate 2$ 1.1 0 21 kuijenjalka 2$ 0.9 0 20 hoikkavilla 51 0.8 0 8 riippasara 0.5 0 8 monitähkävilla 1$ 0.4 0 $ riippa/harm. 6 0.2 0 9 juurtosara 6 0.1 0 4 karpalo 5 0.1 0 10 sara 4 0.0 0 2 paju 4 0.0 0 0.4 hannaasara 2 0.0 0 1 terttualpi 2 0.0 0 1 pikkuvesiheme 2 0.0 0 0.4 järvikorte 42 11.7 0 74

- - - 76 ra*asaflma sara 1 3 paj m&itan<a1ia prksara 30 arvkorte hantoi raae tarttuai bij -. - 30 krjenjaika - - -- - 30 riipasara harrnaasara _ -- :: rippa/harmaasata 30 karpab jjftosara 30 rrjheme 7 00 vesxsamna1et cm 100 Kuva 3. Kasvillisuuslinja 7. Kasvilajien peittävyydet (%), järvikortteen tiheydet (kpl/o,25 m2) ja veden syvyys linjan 7 näyteruuduilla. Huomaa mittakaavojen muutokset.

- 77 Linjan 2 alkupisteen koordinaatit ovat 7208188.659 4472196.589. Piste sijaitsee 3 metrin päässä puuston reunasta järvelle päin. Linjan pituus oli 103 metriä ja ruutuja siitä määritettiin 182 kappaletta. Linjan alkuosa kulki saraniityllä, jonka leveys linjan kohdalla oli n. 44 metriä. Keskimäärin peittävin makrofyyttilaji oli pullosara (4,83 %). Sen peittävyys oli paikoin jopa 40 % Myös sen esiintymisfrekvenssi oli suurin (108/182). Kuijenjalka oli ruohovartisista kasveista runsain. Sen esiintymisfrekvenssi oli 65/182 ja keskimääräinen peittävyys 2,9 %. Linjan keskiosassa oleva vesialue oli lampisirppisammalikon vallassa. Vesialueen alkuosassa sammal kehui pinnalla lähes yhtenäisenä lauttana 33 metrin matkalla (kuva 4) (tauluklco 4). rai*asammal lilil 1 piosara _i..jimllijlj ij*lå 1 å;h x 100 40 40 moritakavia 40 piisara hontcwiia taata 50 jarvorta -.n..a.. Wk. 0..o. JJ, -.a,u - 40 ter1tuaip kirjenjalka LIftLL1 50 40 riippasara 7 40 juulosara 1 40 sara 1 100 vessammaiet ]40 pkkuherne syvyys 0 cm Kuva 4. Kasvillisuuslinja 2. Kasvilajien peittävyydet (%) ja järvikortteen tiheydet (kpl/o,25m2) ja veden syvyys näyteruuduilla. Huomaa mittakaavojen muutokset.

78 Taulukko 4. Linjan 2 kasvilajien esiintymisfrekvenssi prosentteina kaikista linjan ruuduista (frekv. %) ja peittävyyksien keskiarvot (k.a. %), minimi ja maksimi peittävyydet (%), sekä järvikorte yksilömäärinä /0,25 m2. frekv.% k.a. % min. maks. rahkasammal 38 28.4 0 100 vesisammal 59 39.2 0 100 pullosara 59 4.8 0 40 jouhisara 2 0.0 0 5 raate 4 0.2 0 9 kujenjalka 36 2.9 0 24 hoikkavilla 5 0.1 0 1 riippasara 0 0.0 0 1 monitähkävilla 9 0.1 0 3 juurtosara 2 0.0 0 3 terttualpi 7 0.2 0 10 pikkuvesiheme 2 0.0 0 1 järvikorte 30 1.0 0 12 sarasp 4 0.1 0 4 Linjan 3 alkupisteen koordinaatit ovat 7208629.305 4472099.576, kokonaispituus on 63,3 metriä ja alkupiste sijaitsee 3,5 metriä rämeen reunasta niitylle päin. Linjalta määritettiin 127 ruutua. Alussa oli 1,5 metrin rahkasammalpohjainen kaistale, minkä jälkeen alkoi vesipinnalla kasvava kasvillisuus. Kuolleiden puunrunkojen vyöhyke loppui 11,5 metrin etäisyydellä rannasta. Pullosaravaltainen luhtaniitty loppui 21,7 metrissä, josta alkoi vapaanvedenalue. Vesialueen alkuosassa oli melko runsaasti pikkuvitaa. Vesisammal runsastui linjan loppuosassa. Makrofyyteistä pullosaralla oli sekä suuriu keskimääräinen peittävyys että esiintymisfrckvenssi (85/127) (taulukko 5) (kuva 5). Taulukko 5. Linjalla 3 esiintyvien kasvilajien esiintymisfrekvenssit (frekv. %) peittävyyksien keskiarvot (k,a. %), minimit ja maksimit (%), sekä järvikorte yksilömäärinä /0,25 m2. ja frekv. % k.a. ¾ min. max. vesisammal 41 10.6 0 50 pullosara 67 2.3 0 11 rahkasammal 4 1.9 0 100 riippasara 11 0.8 0 14 pikkuvita 29 0.7 0 8 raate 6 0.5 0 13 hentovilla 25 0.4 0 4 monitähkävilla 12 0.3 0 7 juurtosara 5 0.2 0 7 palpakko 6 0.1 0 2 pikkuvesiheme 5 0.0 0 1 harmaasara 2 0.0 0 4 kuijenjalka 2 0.0 0 1 suokorte 0 0.0 0 1 järvikorte 72 5.6 0 43

79 100 rahkasammal 1 20 jjstosara II 20 motaai 1 20 hgntiia - ] 20 rippasara 20 caate 20 kii1njalka 20 harmaasara 8 cra - ] 20 20 punosara - 100 kpj jarvkocte kktmta 1L a... im.ii...l..j 20 20 palpakko ] 20 ksiherne - 100 veslsantnalet -.L.. 0 cm Kuva 5. Kasvillisuuslinja 3. Kasvilajien peittävyydet (%) järvikortteen tiheydet (kpi/o25 tri2) ja veden syvyys näyteruuduilla. Huomaa mittakaavojen muutokset. Tarkasteltaessa kaikkien linjojen tuloksia yhdessä, esiintymisfrekvenssiltään yleisin laji oli pullosara, jota esiintyi 408:ssa mudussa ruutujen kokonaismäärän ollessa 543 (75 %:lla näyteruuduista). Toiseksi yleisin makrofyytti oli järvikorte, jolla frek venssi oli 245/543 (45 %). Jos sammalia ei oteta huomioon, pullosaralla oli myös suurin keskimääräinen peittävyys (4 %). Järvikortteen keskimääräinen tiheys oli 6 kpl/0,25 m2. Suurin yksittäinen peittävyys oli pullosaralla (40 %) linjan 2 rantaniityn puolessa välissä.

80 Linjoille 1 ja 2 osui kummallekin kortevaltaiset vyöhykkeet (kuvat 3 ja 4). Linjan 1 korteikon keskimääräinen yksilötiheys oli 28 kpl/0,25 m2 ja linjan kolme 6 kpl 0,25m2 (laskuissa käytetty vain niitä mutuja, joissa kortetta esiintyi). 7 KASVILLISUUDEN KEHITYKSEN ARVIOINTI On todennäköistä, että matala ja sammaloitunut Hirvasjärvi jatkaa pitkälle edennyttä umpeenkasvuaan. Tämän hetkinen tilanne ei linnuston kannalta ole vielä hälyttävä, mutta jos alue aiotaan pitää arvokkaana lintuvetenä, olisi kehitys saatava pysähtymään tai edes hidastumaan. Lintuvesien suojeluohjelman puitteissa sallitaan jonkinasteisia kunnostustoimenpiteitä. Ohjelman yleisiin tavoitteisiin kiijattujen toimenpideohjeiden mukaan vedenpinnan nosto voidaan suorittaa siinä tapauksessa, että tavoitteena on umpeenkasvun ehkäiseminen (Komiteamietintö 1981). Hirvasjärvessä vedenpinnan nosto voisi hidastaa kasvillisuuden levittäytymistä. Kalinainen (1983) on arvioinut luhtaniittyjen pensoittumisen ja rahkasammaloittumisen hidastuvan, jos vesipinta saadaan nostettua riittävän korkealle. Lievä nosto parantaa tavallisesti olosuhteita myös lisäämällä vesitilavuutta. Näin rehevöityminen vähenee, rantaviiva pitenee ja avovesialue kasvaa (Komiteamietintö 1981). Myös Hirvasjärven runsas vesi sammalisto voi lisääntyneen vesimassan ja mahdollisen aallokkovaikutuksen myötä taantua. Haitoiksi suojeluohjelmassa mainitaan liiallisen noston aiheuttama ilmaversoiskasvillisuuden tuhoutuminen ja rannoilta huuhtoutuvat ravinteet ja humus. Noston suuruuden tarkalla arvioinnilla on haittatekijöiden minimoinnissa ratkaiseva merkitys. Karkeana rajana voidaan ohjelman mukaan pitää ilmaversoiskasvillisuuden suurinta kasvusyvyyttä. Ongelmana vedenpinnan noston hyötyjä arvioitaessa on luhtaniittyjen osittainen kelluvuus, Vaarana onkin, että kelluvan turpeikon päällä kasvavat niittyalueet nou sevat veden mukana ja hyöty toimenpiteestä jäisi tältä osin saavuttamatta. Myös vcsisammalet saattavat nousta veden mukana. Kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa ja siitä saatavia hyötyjä arvioitaessa pitäisi huomioida muilta lintuvesijärviltä saadut kunnostuskokemukset. Erään lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvan järven, Euran Koskeljärven veden pintaa nostettiin kaksi vuotta sitten hidastamaan sen umpeenkasvukehitystä. Linnuston ja kasviilisuudcn kehitystä on seurattu tiiviisti. Biologi Janne Lampolahden mukaan serantatyörvhmä havaitsi, että ensimmäisinä vuosina kunnostuksen jälkeen linnusto taantui jonkin verran (Hurme 1993). Pinnan noston seurauksena valo väheni pohjalla ja siellä kasvaneet sirppisammaleet kuolivat, nousivat pintaan ja veivät kasvutilaa korteikolta, Korteikko on kyseisellä järvellä vesilintupoikueiden tärkein mokailualue ja tämän vuoksi linnusto siis taantui. Tilanne palautui ennalleen, kun jäät ja kevättulvat veivät kuolleen sammalmaton mennessään. Luhta alueen vettymisen myötä kahlaajat ja lokkilinnut olivat lisääntyneet. Koskeljärvi on suuri ja aivan toisen tyyppinen kuin Hirvasjärvi. On kuitenkin mahdollista, että sirppisammalet käyttäytyvät samalla tavalla, jos valon määrä vähenee pohjalla riittävästi. Lievällä vedenpinnan nostolla ei liene laajamittaista vaikutusta järveä ympäröivään metsään. Paikoin rantaniitylle levittäytyvä ja välittömästi niittyjen reunoilla kasvava puusto ja pensaikko tulee kuitenkin veden vaikutuspiiriin. Tämän todennäköisesti

81 kuolevan puuston ja jo kuivien puunrunkojen poistoa tulisi harkita jälkitoimenpiteitä suunniteltaessa. Mahdolliset kolopuut tulisi kuitenkin säästää. Kasvillisuuden kehitystä tulisi seurata ilmakuvien ja/tai kasvillisuuslinjojen avulla, kunnostettiin järveä tai ei. Kaikki alueilla tehtävät toimenpiteet tulisi suorittaa ajankohtana, josta on linnustolle vähiten haittaa.

82 KIRJALLISUUS Eurola, 5. ja Kaakinen, E, 197$: Suotyyppiopas. WSOY. Porvoo. Hurme, T. 1993: Koskeljärvi säilyy linnuilla. Suomen luonto (11). s.22 25. Hämet Ahti, L,Suominen, J,, Ulvinen, T., Uotila, Forssän Kirjapaino Oy. P. ja Vuokko, 5. 1984: Retkeilykasvio. 2.painos. Katinainen, P. 1983: Enäjärven kasvillisuusselvitys 1983. Porin kaupungin tutkimuksia 56. Komiteamietintö 1981: Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Komiteamietintö 1981. Helsinki. Koskela, J. 1993: Tuli, Hirvas ja Raatejärven sekä Suomussalmen Saarijärven linnuston, suojeluarvon ja kunnostustarpeen selvitys. Nro, 432. Vesi ja ympäristöhallinnon monistesarja Lid. 1. 1985: Norsk, svensk, finsk Fiora. pp. $37. Det Noreske Samiaget. Oslo 1985. Lindman, C.A.M 1964: Pohjolan kasvit 1, II ja fil. pp.223, pp.221, pp.241. Tammi. Helsinki. Marstio, E. 1979: Järven kunnostaminen vesisyvyyttä lisäamällä. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikanosasto, Vesitekniikka. Tampere. Niemi, RA. 1990: Makrofyytit vesien tilan seurannassa. saija A 53. Helsinki 1990. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisu Nyhom, C. 1981: Vesihallinnon käyttämät vesikasvustojen tutkimusmenetelmät, Vesihallituksen monistesaija 76. Helsinki 1981. Nybom, C, 1990: Kevättömän vesi sarja 279. Helsinki 1990. ja rantakasvillisuus. Vesi ja ympäristöhallituksen moniste Taskinen, E. 1988: Nimisjärven ja Kaihlasen vesikasvillisuus. monistesarja 430. Helsinki 1988. Vesi ja ympäristöhallituksen Toivonen, H. 19$1:Sisävesien suurkasvillisuus. Teoksessa: Meriläinen, 4. Vedet. s. 179 208. Helsinki. J. (toim.). Suomen Luonto Uotila, P. 1979: Vesien putkilokasvit. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 55. 2. painos. Helsinki.

VJIIIVNSf1f1SITIIÄSVN N1ÄUVfSVAMIH 1 LLIfl 1 alin > - 0.4 -.4 = << -4= -4 0 (< >? < 0 -, 2- = < >» o - < - -3 =<== > - << -.4 - = -4 0-4 -. = 4 < 0 ;, p0 0 - o k) > \J4.4 -d -, 2 4.4.4.4 0 = > :- o :-s 0-0 >.4 -.4.4.4.4 -.4.4 t) - > -d : > J 4Q 0 0 - / 7 / / 1/ / / :4.4 C.4 - / / / 0 0 - -4.4.4 < > t>-.- = 4 4.4.4.4-4 -4-4-4.4 =.4-4 = =.4 = J) = -r <.4.4 <.42 t.. 1 0 1) L4\ j -, i 1 - fl >.4 --.4.4 :- --.4.4 -.4 -d -.4< <.4 (3.4 < 3 D.4 =.4,4--14 =.4-4 -4.4 :<r?:.4 - D< <: : <.4 - > -,< - -> <.4.4.4 _ := < -: 0 - - 0 -d - =A = - 0 0 0 0

84 LIITE 2. LIITE 2 KASVILLISUUSKARTAN SYMBOLIEN SELITYKSET Mntymets Saraia Carex spp. Lehtimetsä [ iiioja, Eriophorum spp Pensaikko [ Rahkasamalpohja t1 Kuivuneita puunrunkoja [J] Heiniä Rantavihvilä, Järvikorte, Juneus filiformis Equisetum fiuviatile Ulpukka, Nuphar lutea Kurjenjalka, Potentilia palustrie Konnanuipukka, Nuphar 1a J Raate, Menyanthes trifoiiata Pikkupalpakko, Sparganium minimum Terttualpi, Lysirnachia thyrsiflor Palpakko, Sparganium sp Vesiherne, Utricularia Uistinvita, Potamogeton natans V5ikSi, Hippuris vulgaris Purovita, Potamogeton aipinus (uposi)[ j Rantaluikka, Eleocharis palusris Pikkuvita, Potamogeton brechtoldii Vesisara, Carex aquatiiis vj Puliosara, Carex Jouhisara, Carex Iasiocarpa

1 1$ 4 JO.Ooo :. $0 O 0 0