SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N226 E N S K Ä R TE H NYT A. F. TIGERSTEDT SUOMENTANUT W.W. WILKMAN

SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N226 E N S K Ä R TE H NYT A. F. TIGERSTEDT SUOMENTANUT W.W. WILKMAN

"jfy - / ' -r, >.. ;... -,,...., i. c - - "... -. -..... _.. l- V.:, ' - - n,. - _.... - / V

SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N 2 26 ENSKÄR. TEHNYT A. F. TIGERSTEDT. SUOMENTANUT W. W. WILKMAN. KUOPIO 1895. O. W. BACKMANIN KIRJAPAINO.

Karttalehti N:o 26, Enskär, kartoitettiin jo kevätkesällä 1890, vaikka esiintyneistä syistä karttalehden julkaiseminen on viipynyt aina tähän asti. Koska alue käsittää ainoastaan muutamia saaria Pohjanlahdessa joissa kallioperä on erittäin yksitoikkoinen ja useimmissa tapauksissa lähinnä idässä olevan karttalehden vastaavien osien kaltainen, jota Hj. Gylling ennen tarkkaan on selitellyt, niin riittänee tässä lyhyttajuinen ja niin sanoaksemvie summittainen kertomus. Helsingissä 1 p. Tammikuuta 1894. A. F. Tigerstedt.

Geolooginen karttalehti N:o 26, Enskär, käsittää osia seuraavista pitä- Karttalehden jistä: Pyhämaasta, Uudestakirkosta ja Uudestakaupungista sekä vih- maantieteeldoin myös pienen kulman Kivimaan pitäjää, jossa Enskärin majakka sijaitsee. Tämä alue on kokonaan saaristoa, sisältäen muutamia suurempia Alueen yleisaaria sekä suuren joukon pienempiä. Ainoastaan suuremmilla saa- nen lu onne. rilla on irtonaisia muodostuksia nähtävänä, kun taas kaikki muut ovat melkein yksinomaan paljasta kallioperää, jonka halkeamiin sentään usein kyllä puita ja pensaita on juurtunut. Ainoastaan pienimmät saaret ovat tykkänään kasvittomia. Vieläpä kaukana ulkona merellä oleva, yksinäinen saari Wäkkari on tosiaan vähän harvan ja kuihtuneen, mutta kuitenkaan ei niin aivan vähäpätöisen mäntymetsän kaunistama. Mikä on tälle saaristolle omituista ennen kauempana etelässä ja pitkin Suomenlahden rannikkoa olevaa, on kallioperän lakea muoto. Ainoastaan harvoin kohoavat saaret korkeilla ja jyrkillä rannoilla merestä, tavalisesti ovat kalliot matalia ja lakeita. Tämä on antanut aihetta joukolle omituisia asianhaaroja, sekä painanut tähän saaristoon aivan erityisen leiman. Kuten tunnettu, nousee suomalais-skandinaavilainen valli hitaasti mutta varmaan meren helmasta. Sen sijaan kun että nyt niinkuin muussa saaristossa on tavallista, meren alla olevan kallioperän korkeimmat huiput ensin tulevat yksityisten luotojen muodossa näkyviin, tavallisesti jotensakin syvän veden ympäröiminä, ilmaantuu täällä lakea kallioperä verrattain laajaperäisten, matalien karien muodossa, joittenka ala usein nousee yhteen tai kahteen kilometriin. Matalalla vedellä muodostavat ne joskus suuria maa-aloja, korkealla vedellä sitävastoin katoavat

6 kokonaan. Sellaiset lakeat ja matalat saaret sisässään lukemattomia matalia vesilätäkköjä sekä paksun meriruokokerroksen peittäminä ovat erittäin omituisia alueelle. Mutta myös jo korkealla yli vedenpinnan olevat saaret ja maat" tarjoovat samoista syistä omituisen ulkonäön. Ne muodostavat harvoin yksijaksoisia joukkoja, vaan ovat tavallisesti suurimmassa määrässä lahtien, salmien, järvien ja kaikellaisten pienempien vesijoukkojen leikkaamia. Monet niistä muodostavat senvuoksi sekasotkun, jonka läpikulkemiseen tarvitaan tarkkaa paikallistietoa. Kun tähän lisätään että kasvillisuus, suljetuilla suojatuilla lahdilla ja salmilla monesti peittää kalliot aina vesirajaan asti, niin voidaan helposti kuvitella mielessään tämän luonnonihanuudesta rikkaan seudun omituista luonnetta. Asukkaat ja Seutu on suhteellisesti tiheään asuttua, ja suuremmilla saarilla elinkeinot, löytyy kyliäkin, joissa on useita taloja. Että kuitenkaan ei mitään erityistä maanviljelystä täällä voi tulla kysymykseen, huomataan helposti. Kalastus on pää-elinkeinona ja on erittäin tuottava. Ei vähäistä tulonlähdettä tarjoo linnun- ja hylkeenpyynti. Näistä eläimistä näkyy nimittäin seutu olevan etenkin rikas ja eroaa myös sen kautta jyrkästi saaristosta Suomen etelärannikolla. Syynä tähän lienee kai osaksi se ravinnon rikkaus, jota suuret ruokojen peittämät karit tarjoovat osaksi on se luultavasti kuitenkin haettava siinä suuremmassa suojassa, jota eläinmaailma nauttii asukkaitten puolelta. Kiinteän kallioperän laatu. Niinkuin jo on mainittu on kiinteän kallioperän laatu erittäin yksitoikkoinen, kun se yksinomaan on gneissin, graniitin ja pegmatiittigraniitin muodostama. Kapean juonen muodossa tavataan myös diabaasia alueella. Gneissiä. Gneissiä tavataan kolmessa eri muodossa, osittain vaaleanharmaana kiillegneissinä eli tummanharmaana mustana sarvivälke-

gneissinä, osittain myös punaisena hienorakeisena gneissinä. Tämän vuorilajin löytöpaikat ovat seuraavat: Wäkkarin eteläpää on harmaata sarvivälkegneissiä,,, keskikohta on punaista gneissiä,,, pohjoispää on harmaata kiillegneissiä sekä lähinnä sarvivälkegneissiä vähän punaista gneissiä, sittemmin pegmatiittigraniittia gneissimurtokappaleitten kanssa. Kulkusuunta on keskimäärin P 50 70 L, kaade pystysuorasta 65 :een E. Sinniskärillä löytyy harmaata kiille- ja sarvivälkegneissiä pyrokseeni- ja epidoottirikkailla kyhmyillä. Kerrat ovat paikoittain hyvin rypistyneitä; muuten on keskisuunta P 50 75 L tai I L:nen, kaade pystysuora tai jyrkästi eteläinen. Rönnskärillä on sekä punaista että harmaata gneissiä. Molemmat ovat erinomaisen selvästi kerrostuneita ja hyvin hienoliuskaisia sekä lohkeavat helposti ohueisiin, säännöllisiin levyihin. Tämän tähden voisi niitten teknillinen käytäntö tulla kysymykseen, jollei saari olisi niin matala, että louhos jo ensi alusta tulisi olemaan melkein merenpinnan rajalla. Suunta on P 30 70 L, kaade 30 45 vaakasuorasta PI:een. Niinkuin Wäkkarilla näkyy myös täällä harmaa gneissi kerrostuvan punaisen päälle, vaikka tämän ei suinkaan luonnollisesti tarvitse määrätä todellista geologista ikäsuhdetta. Puttsaaren pohjoispäässä muodostavat kiille- ja sarvivälkegneissi puoli-ympyränmuotoisen kaaren, 25 70 kaateella ympyrän keskipistettä kohti. Paljon suuremmassa määrässä kuin gneissiä tavataan graniittia Graniittia, karttalehdellä, ja on tosiaankin täällä vallitsevana vuorilajina. Väri on kaikkialla harmaa vähän vaihtelevilla muunnoksilla, joista erittäin vähäistä vivahdusta punaiseen voidaan monessa paikassa huomata. Rinnakkaisrakenne on selvään muodostunut ja riippuu mustien biotiittilevyjen yhdensuuntaisesta asemasta. Muut päämineraalit ovat: väritön eli vaaleanharmaa, jokseenkin harvoin siniseen vivahtava kvartsi sekä valkea eli harmaa ortoklaasi ja samanvärinen oligoklaasi. Joskus liittyy biotiittiin siellä täällä harvaan muskoviittihiukkasia. Rajoilla gneissiä vastaan juoksee graniitti-suonia ja juonia gneis- 7

8 siin, jotka joskus ovat hyvin täydellisesti tähän sekoittuneita. Graniitti sisältää myös itse jotenkin lukuisia gneissimurtokappaleita. Sisäisemmissä osissansa on se sitävastoin merkillisen vapaa sellaisista. Tälle graniitille omituista on monessa paikassa erinomainen tasaisuus ja puhtaus halkeamista, jonkatähden se arvattavasti ansaitsisi yleisempää huomiota raaka-aineena kiviteollisuudessa. Mitä lohkosuuntiin tulee, ei ole voitu huomata mitään säännönmukaisuutta. Muutamilla saarilla ovat molemmat pääsuunnat kohtisuorassa toisiansa vastaan, toisilla muodostavat ne enemmän tai vähemmän terävän kulman. Muutamilla paikoilla tavataan sitäpaitsi kolmas lohkosuunta vaakasuorien n. k. pohjahalkeamien muodossa. Pegmatiitti- Geoloogiselle karttalehdelle punaisella värillä merkitystä graniigramittia. tj s t a «on osa hyvin puhdasta pegmatiittigraniittia, jota muodostavat hyvin karkearakeinen jotenkin hyvin eroittunut valkoinen eli vaaleanpunainen maasälpä, väritön eli valkoinen kvartsi sekä muskoviitti- ja biotiitti-levyt ja kimput. Vuorilajin väri on osittain valkoinen, osittain se vivahtaa enemmän tai vähemmin punaiseen. Pegmatiitti ei esiinny täällä ainoastaan juonina muissa vuorilajeissa, vaan myös suorastaan vuoria muodostavana. Suuret saaret, niinkuin esim. useat Lökön saarista, Sammoluoto, Letonkari, Kivikari y. m. ovat kokonaan tätä vuorilajia, lukuunottamatta tosiaankin joskus hyvin lukuisia murtokappaleita muista vuorilajeista, joita tavataan pegmatiitissa. Kaikista pegmatiitin mineraaleista on maasälpä paraiten muodostunut. Joskus on sitä tavattu hyvinä kiteinäkin. Yksityisten mineraalien suuruus vaihtelee tavallisesti 0,5 1 kuutiodesimetriin, mutta yksityisiä paikkoja on, joissa maasälpä sekä myös kvartsi voivat muodostaa aina useampia neliödesimetriä suuria pintoja kallioissa. Kirjograniittimaiset muunnokset ovat hyvin tavallisia. Tämän vuorilajin suuren levenemisen johdosta olisi syytä odottaa, että jossakin tavattaisiin maasälpää ja kvartsia sen verran eroittuneina, että näitten mineraalien teknillinen käytäntö voisi tulla kysymykseen. Paha kyllä ei ole sellaisia paikkoja kuitenkaan tavattu; maasälvässä löytyy sitäpaitsi tavallisesti runsaasti kvartsia kirjograniittisesti yhteenkasvaneena, jonka tähden eivät toiveet tässäkään suhteessa näytä erittäin lupaavilta.

Niinkuin jo ohimennen mainittiin, tavataan myös diabaasia tut- Diabaasia, kitulla alueella, vaikka ainoastaan kapeana juonena, risteillen eteläisimmän saaren läpi Lökön majakan luona. Juoni kulkee P 15 20 I suuntaan vähän mutkistelevalla juoksulla, mutta täydellisesti suorilla ja sileillä, pystysuorilla seinillä. 0,3 m, pohjoisessa lähes kaksi metriä. 9 Sen leveys on etelässä noin Muita teknillisesti käytettäviä mineraalia tai vuorilajeja ei löydy Teknillisesti kuin jo ennen mainittu harmaa graniitti. Sitä tavataan kuitenkin erikä y tettä y iä mineraalia tyisillä paikoilla sen verran eheänä, helposti lohottavana ja hyvällä j a vuoriasemalla, että tosiaan ansaitsisi tulla teknikoilta huomioon otetuksi. Kantakiviksi olisi se aivan epäilemättä erittäin sopivaa, katukiviksi sitävastoin luultavasti ei. Kelpaisiko se raaka-aineiksi hiotuille ja kiilloitetuille esineille on vielä vähän epävarmaa, ennenkuin sillä on tehty kokeita. Pienempiä muunnoksia väri vivahduksissa tavataan tämän graniitin eri lajeissa, ja silloin tulisi ensisijassa näitten joukossa löytää sellainen, joka hiomisen jälkeen olisi ostajien mieleen. Ehjän ja helposti murrettavan kiven löytöpaikoista mainittakoon tässä ainoastaan saaret: Peta-Tevaluoto, Nurmine, Tevaluoto, Witsaari, pohjoisosa Lotskäriä, muutamat paikat Ramsöholmalla y. m. lajeja. Irtonaiset muodostukset ynnä jää-aikakauden merkit. Irtonaisista muodostuksista on niinkuin mainittu karttalehti erit- irtonaiset täin köyhä. Ohut murtokivikerros, joka peittää kiinteät kalliot suu- uodos ~ tukset. remmillä saarilla, sekä vielä vähäpätöisempi hiekansekainen savipeite, joka esiintyy muutamissa leveämmissä laaksonuomissa, n. esim. Puttsaarella, on melkein kaikki mitä siinä suhteessa on mainittavaa. Tähän on kuitenkin vielä lisättävä muutamat hyökysora löydöt, jotka esiintyvät muutamilla saarilla hyvin muodostuneitten pengerten muodossa, aina saarien suojapuolella. Niin esim. löytyy Lökön saarilla 3 å 5 vallia erisuuruisista jotenkin puhtaiksi huuhdotuista vierinkivistä aina saarien huipuille asti eli noin 8 metrin korkeuteen. Wäk-

Jää-aikakau- 10 karilla löytyy neljä vallia, niinikään aina saaren huipuun asti eli noin 10 metrin korkeuteen yli merenpinnan. Jää-aikakauden merkeistä on tutkittu alue, omituista kyllä, eritden merk- t - n ^öyhä. Selviä pyörökallioita ei melkein löydy ollenkaan ja myös Kia. uurteita tavataan suhteellisesti harvoin. Uurrehavaannoista mainittakoon tässä seuraavat: *) Lökön saaret P 35 L. Riskenkari P 50 L. Wäkkari P 35 L (yhdessä selvien pyörökallioiden kanssa). Linniskär P 40 L. Santakari P 37 L. Pohjakari P 37 L. Rönnskär P 35 L. Väärinnäytös otaksuttu olevan 5 L.

"»' ', 'i- - - ' ' v,.... '.,... / v... n >

SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. Ilm ha r/ta estyneitä lcjitiä.'. Tuona/aisia karttnheh f fä. Tornio \Outu Mökkola Unsi/uu. fstiin a 'Sortava! rama