SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN P29 LAVANSAARI SUOMENTANUT J. E.AILIO. >»«

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN P29 LAVANSAARI T E H NYT HUGO BERGHELL. SUOMENTANUT J. E.AILIO. >»«

2 - b >t % v, -i- - ' : J- ' L, ' - -, ' S ' 'K?... : - -

3 SUOMEN GEOLOGINEN TUTK1MDS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N 9 29 LÅYÄNSÄÄRI TEHNYT HUGO BERGHELL SUOMENTANUT JULIUS AILIO KUOPIO, 1897 o. w. BACKMAN'JN KIRJAPAINO

4

5 Lavansaaren harttalehden N:o 29 on suurimmaksi osaksi tutkinut allekirjoittanut kesällä vuonna Lehden koilliskolkkaan sattuvan Koivistonsaaren eteläisimmän osan on kuitenkin kartoittanut ylioppilas A. Plathan jo kesällä vuonna Helsingissä, joulukuulla vuonna Hugo Berghell.

6

7 Lavansaaren karttalehti N:o 29 käsittää Koivistonsaaren eteläisimmän Karttalehden osan sekä Lavansaaren ja Seiskarin selkäsaaret ympäröivine luotoi- maantieteelli " nen ala. neen kaikki Koiviston pitäjän alaa. Näiden lisäksi sattuu karttalehden piiriin vielä yksinäinen ja pieni Närvön saari. Nämät likimäärin parisen kymmentä saarta tarjoavat ylimalkaan Seudun yleiaution näyn. Osaksi ovat ne aivan alastomia, osaksi vaivaisen havu- nen luonne - puukasvillisuuden verhoamia. Lavansaari, Seiskari ja Närvö. Vain kolme saarista on asuttua, nim. Lavansaaren ja Seiskarin väestö on sangen lukuisa ja noussee Väestö ja noin puoleentoista tuhanteen henkeen. Se on miltei yksin-omaan suo- elinkeinot, meapuhuvaa; ruotsiapuhuvia ovat tullivirkamiehet Lavansaarella. Venäläistä on sitä vastoin majakkaväki Seiskarilla kuin myös Närvössä, jossa se on saaren ainoana asujaimistona. Väestön pääelinkeinoina kesäiseen aikaan on purjehdus ja kivien kerääminen merenpohjasta, eli n. s.»kivienkalastus». Viimemainittua tointa harjoitetaan kaikkialla saarien loivilla rannoilla, ja se on kesäkauden kuluessa useimpain satain henkien jokapäiväisenä työnä. Kerätyt kivet kuljetetaan omilla jaaloilla Pietariin, jossa ne käytetään katukiviksi. Tällaista»kivienkalastusta» lienee jo harjoitettu noin parikymmentä vuotta, eikä minkäänlaista huomattavaa vähennystä kivien saannissa ole ollut huomattavissa. Aallot varmaankin kuljettavat kiviä lakkaamatta rannoille. Tavarain kuljetusta toimitetaan pääasiallisesti Pietarin ja Itämerenmaakuntain satamain välillä. Mutta myöskin Suomen satamiin, n. k. Helsinkiin, Turkuun ja vieläpä Ouluun asti lähettävät Pietarin kauppiaat Lavansaaren ja Seiskarin jaaloja kuljettamaan jauhoja, vuoriöljyä y. m. tavaraa.

8 6 Kalastus on kesäaikaan sivuelinkeinona. Talviaikaan antanee sitä vastoin silakkanuotanveto oikein hyviä tuloja. Se tapahtuu pienissä, siirrettävissä kojuissa jäällä Venäjän puolisen rannan läheisyydessä. Saaliin myynnistä ei kalastajilla ole pienintäkään huolta. Päivittäin saapuu nim. kalastuspaikoille venäläisiä kaupantekoon, ja ne tarjoilevat hintoja toinen toistensa kilvalla. Ylimalkaan on myöntäminen, että nämät selkäsaarelaiset ovat verraten voipaa väkeä. Lieneepä useilla henkilöillä säästöjäkin Pietarin pankeissa. Yleensä kuitenkiin sijoitetaan rahat alusten varustamiseen. Useimmilla talonpojilla on oma jaalansa ja sen lisäksi vielä osuutta toisiin. Jaalat ovat muuten joskus sangen suurikokoisiakin. Niinpä ovat 100 tonnin kantoiset ja sitäkin suuremmat varsin tavallisia. Köyhiä nimen-omaisessa merkityksessä ei ole juuri ollenkaan. Vaivaistalo tosin on olemassa, mutta siihen turvaudutaan perin harvoin. Vuoriperän laatu. Graniittia. Avoperäistä kalliota on vain Närvön saarella. Vuorilaji siellä on punertavaa, arkeeista graniittia. Se on enimmäkseen keskirakeista, mutta joskus myös hyvinkin hienorakeista. Toisinaan on se, esiytyessään joko pahkuramaisesti sulkeutuneina osueina, tai milloin säännöttöminä, milloin enemmän tai vähemmän säännöllisinä juonteina, karkearakeista ja pegmatiitintapaista. Tällaiset karkearakeiset osueet ovat varmaankin pidettävät kaikkki primaarimuodostumina. Muutamin paikoin lävistää graniittia tummia, suonimaisia osueita (arvatenkin gneissiä), ja itse vuorilajikin näyttää silloin tummahkolta, pinnalta useinkin puhtaan-harmaalta. Saari on aivan matala ja laakea, laineiden puhtaaksi huuhtelema, ja siellä on nähtävinä useita, hiidenkirnujen kaltaisia sorvaumia.

9 7 Irtonaiset maalajit. Irtonaisista muodostumista Lavansaarella ja Seiskarilla on mo- Murtokivireeni- eli murtokivisora laajimmalle levinnyttä. Lavansaarella on soraa, moreeni ylimalkaan hyvin puhtaaksi huuhdottua ja hietaista, Seiskarilla taas savista ja useimmiten kovaan sullottua. Molemmilla saarilla, mutta vallankin Seiskarilla, pistäytyy moreenista näkyville lukuisia vapaiksi huuhdotuita kiviä. Näiden välissä on usein moreenisoran peitteenä karkeahkoa tai hienohkoa hietaa tai puhtaaksi huuhdottua soraa ja joskus myös pieniä latiskakivivalleja kaikki siis viitaten merenhyökyjen lujaan vaikutukseen ennen mainittujen moreenialain kohoamista nykyiselle korkeudelleen. Moreenisoran pinta on usein paikoin jotakuinkin kuopikasta. Hietakerrostumat ovat laajalle levinneitä.»hiedaksi yleensä» Hietaa on kartalle merkitty kaikki hieta, joka ei selvästi esiydy lentohiedan y' eensä - tapaisena. Kuitenkin on hyvin oletettavaa, että suuri osa siitäkin hiedasta on alkujaan ollut lentohietaa. Näin lienee ainakin kaiken hiedan laita Seiskarilla, vaikka siellä lentohiedaksi on merkitty vain pitkin saaren itäistä rantaa esiytyvä pari sataa metriä leveä vyöhyke, joka on ani-alastonta, ja yhä vieläkin tuulien tuiskuteltavaa. Kuopanteet ovat täyttyneet joko pienillä lammikoilla tai ohuella turvemutapeitteellä. Kuitenkin on myöskin lännempänä tavattava, nykyään metsittynyt hieta alkuaan esiytynyt lentohiedan tapaisena, kuten m. m. viittaa hiedan usein paikoin aaltomainen pintamuodostelu ja niin-ikään nuo toisinaan hyvinkin ryhmyiset männyt, muodoiltaan lentohiedalle niin omituisia. Suuri osa»yleensä hiedaksi» kartoitetuista kerrostumista on Rantasoraa enemmän tai vähemmän vierinkivien sekaista rantasoraa, joka on^a sen ta P ai " sia muodosmuodostunut viimeisen maankohoamisen aikana. Seuraava valokuva tumia, (siv. 8) Mousourista esittää sellaista rantasoraa sen tavallisimmassa olomuodossa. Nykyisiä rantoja reunustaa monin paikoin lukuisat, irrallaan olevat, pyöristyneet kivet ja lohkareet, jotka toisinaan, kuten ku-

10 8 vamme näyttää, ovat hajallaan, harvemmassa tai taajemmassa, toisinaan taas ovat kasauneet kylki-kylkeen ja päällekkäinkin suuriin joukkoihin. Nämät kivikasaumat eivät kuitenkaan koskaan nouse korkeammalle kuin pari kolme metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämä seikka viittaa kenties siihen, että»vuossatainen maankohoaminen» nykyään on mitä vähäisin näissä seuduissa. Rantasora on vuorilaji-laadulleen paraasta päästä muodostunut rapakivivuorilajien useista eri toisinnoista. Vähemmässä määrässä esiytyy kiille- ja sarvivälkegneissiä, punaista ja harmaata graniittia, dioriittia ja diabaasia. Lentohietaa. Lentohietakerrostumia esiytyy ei ainoastaan karttaan merkityillä paikoilla, vaan muuallakin, kuten esim. useimmin paikoin Peninsaaren Rantasoraa Mousourin koilliskärjessä. rannoilla, vaikka niitä ei ole voitu kartoittaa mittakaavan pienuuden takia. Suurenmoisin lentohietamuodostuma on Suurenhiedanlahden lähellä, noin 200 m-n päässä sisämaahan päin. Se kohoaa noin 14 m korkeammalle länsipuolella olevaa hietatasankoa. Tämä lentohietamuodostuma vetäytyy lakkaamatta maalle päin, mutta nykyään hillinnee sitä kuitenkin etenemästä vastassa oleva metsikkö. Lavansaaren kir-

11 9 kon itäpuoliset lentohietamuodostumat sitä vastoin lähenevät taloja yhä enemmän ja enemmän. Täällä on koetettu turvautua lentohiedan etenemiseltä laatimalla sen eteen korkeata lauta-aitaa. Siten on yritetty suojata esim. kirkon itäpuolella olevaa niittyä. Hieta on kuitenkin jo kinostunut korkealle aitaa vastaan pitkin sen pituutta, eikä kauvoja kestäne, ennenkuin aita huomataan tarkoitukseensa liian matalaksi, ja hieta alkaa lentämään sen ylitse, jolloin tietysti sen sijaan on laadittava korkeampi aita edellistä lännemmäksi. Kartalle merkityissä suomaissa on turve enimmäkseen vetistä Turvetta, turvemutaa, joka kasvaa harvaa kuusimetsää. Pohja ei ole saavutettavissa noin metrin pituisella käsikairalla. Majakkaniemellä tavataan suureen maakiveen vesimerkiksi ha- Vesimerkki. katturea vuosiluku Se on hyvin syvään kaivettu, piirut ovat parin sentimetrin syvyisiä. Toukokuun 28 p-nä v merkitsin sen olevan 2 dm ylempänä Suomen lahden pintaa. Helposti ymmärrettävistä syistä ei tämän vesimerkin nojalla tietysti saata vetää mitään johtopäätöksiä»vuossataisen maankohoamisen» määrästä näissä seuduissa. Että kohoamista kuitenkin on tapahtunut, joskin nykyisin mahdollisesti vain mitättömässä määrässä (vrt. siv. 8), ilmenee tarkastaessa tutkimuksen pohjana käytettyä Lavansaaren karttaa, joka on laadittu samana vuonna kuin vesimerkkikin on hakattu. Tällä kartalla ovat esim. Majakkaniemi ja Koukouri, jotka nykyään ovat toistensa yhteydessä, kapean salmen erottamia. Ja helposti voipi tulla vakaumukseen siitä, että voittomaa tosiaankin on seurauksena rantaviivan siirtymisestä, sillä mitään rantamuodostumia ei ole syntynyt, vaan maalaji on tavallista kovaan sullounutta murtokivisoraa pinnalla olevine suurine kivineen. Kappelinlahden lounaisessa mutkassa olevat lentohietamuodostu- Muinais_ mat ovat siitä hauskoja, että ne sisältävät helmoissaan muinaisjään- jäännöksiä, nöksiä. Hiedasta pistäytyvät näkyville arvatenkin pienehkön kirkon tai hautauskappelin mädäntyneet seinät, joiden vieressä eteläpuolella sijaitsee vanha hautuumaa. Kirkko on suorakaiteen muotoinen ja

12 10 sen noin 9,8 m-n pituinen pitkäsivu ulottuu lännestä itään, noin 4,2 m-n pituinen lyhytsivu pohjoisesta etelään. Se on ollut jaettuna kahteen osastoon; pienempään 4,2 m-n pituiseen, joka antaa länteen, ja suurempaan, 5, 6 m-n pituiseen, joka on itäänpäin. Muinaisella hautuumaalla tavataan lukuisia luurangon osia ja hampaita; vieläpä on nähtävissä kokonaisia luurankojakin mädäntyneissä puuarkuissa. Väestön kertomuksen mukaan ovat useimmat ruumiit haudatut kasvot alaspäin. Muuan minun huomaamani luuranko oli kuitenkin kyljellään. Arkuista on löydetty lukuisia vaskirahoja kuudenneltatoista sataluvulta. Lieneepä kaivettu esille hopearahojakin. Arvatenkin on paikka alkujaan ollut metsän ympäröimää, vaikka se sittemmin on poishakattu, ja tuuli on täten saanut vapaan vallan tuiskuttaa hietaa ja paljastaa luurankoja. Paikan itäisellä sivulla pistäytyykin hiedasta näkyville vanha poikkisahattu hongankanto, joka on useita desimetrejä läpimitaltaan.

13 - i * Pf. ". 'k. ^ < K f : * "^-t Sr* ' ' -1,... -, -.-,. ; f -, T. J f» - r* X. -f - }.. h - <. ' * - f; 1 A>-'C, V K 1 ) - A.-

14 SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. Ilm estyneitä kartta Ich titx. Työn alaisia karttalehtiä- LOulu t henttu i xtortarai