2. Laillisuus ja päätösvaltaisuus Kokous todettiin laillisesti koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

KEHITYSPOLIITTISEN TOIMIKUNNAN TÄYSISTUNTO 5.4.2006. Klo. 14:00 16:30 AKAVA talon 9. krs, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki AVUN TULOKSELLISUUS JA HARMONISAATIO MUISTIO 1. Kokouksen avaus ja kokousisännän tervetulosanat Puheenjohtaja Katja Syvärinen avasi kokouksen klo 14.13. Akavan puheenjohtajan Risto Piekan ollessa estynyt kansainvälisten asioiden asiamies Pia Björkbacka toivotti kehityspoliittisen toimikunnan tervetulleeksi Akavaan. Akavalla ei itsellään ole suoria kehitysmaa projekteja, mutta sen jäsenliitot tekevät kehitysyhteistyötä. Akava linjasi jo vuonna 2001 yhdessä SAK:n kanssa, että Suomella on varaa suunnata 0,7 prosenttia BKTL:taan kehitysyhteistyöhön. 2. Laillisuus ja päätösvaltaisuus Kokous todettiin laillisesti koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. 3. Edellisen täysistunnon pöytäkirjan hyväksyminen Edellisen täysistunnon pöytäkirja hyväksyttiin. 4. Teemakeskustelu: Neuvonantaja Tuukka Castrén, UM/KEO : Kehitysyhteistyön murros vaikuttavuuden lisäämiseksi. Mitä kansainvälisesti ja EU:ssa on tekeillä? Miten Suomi vastaa haasteeseen? OECD DAC:n vuonna 2003 tekemän selvityksen mukaan muutosta tarvitaan muun muassa siksi, että avun saajien pakottaminen noudattamaan avunantajien omia prioriteetteja ja systeemejä on raskas taakka. Konservatiivisen arvio mukaan keskivertomaassa Afrikassa 600 projektia vuosittain tuottaa yhteensä 2400 edistymisraporttia ja 1000 vierailua. Rinnakkaiset projektihallintojärjestelyt ohittavat kansalliset instituutiot ja vastuusuhteet, ja ovat ristiriidassa kapasiteetin kehittämispyrkimysten kanssa. Rahoituksen ennakoitavuus on heikkoa. Pohjimmiltaan on Castrénin mukaan kyse siitä, että vaikuttavankaan kehitysavun menetelmät eivät ole olleet kaikkein tehokkaimpia. Vaikuttavuutta on haettava lisää ja vastattava kotimaiseen keskusteluun, jossa kaikilta julkisena hallinnon aloilta vaaditaan suurempaa tehokkuutta. DAC:n rooli harmonisaation etenemisessä on ollut keskeinen. Harmonisaatiositoumukset esitetään usein pyramidina, jonka pohjataso on vähimmäistavoite ja ihannetaso ovat, kun kaikki osat toteutuvat. On kuitenkin huomattava, etteivät ne toteudu kaikissa tilanteissa, esim. hauraat valtiot, post konflikti tilanteet, vakava korruptio. 1. Ylin taso: Omistajuus 2. Keskitaso: Toimiminen kansallisten järjestelmien kautta 3. Alin taso: Donor käytäntöjen harmonisaatio

Suomen kehityspolitiikassa avun laatu on vahvasti esillä. Tavoitteena on saada lisää vaikuttavuutta, tuloksia ja tehoa kehitysyhteistyön laatua parantamalla. Suomi painottaa yhteistyömaiden omistajuutta, harmonisaatiota, keskittämistä sekä yhteistyömuotojen täydentävyyden parantamista. Harmonisaation eteenpäin viemisen menetelmiä ovat mm. voimavarojen vapauttaminen välttämällä päällekkäisyyksiä ja tiivistämällä yhteistyötä, yhteistyöhallituksen hallintojärjestelmien ja henkilöstön kapasiteetin vahvistaminen ja sen rakenteiden ja järjestelmien, myös taloushallintojärjestelmän käyttö, kori ja "pooli"rahoitus sekä budjettituki, jota pidetään usein harmonisoidumpana yhteistyömuotona. Pariisin julkilausuman allekirjoittivat DAC maat, YK järjestelmä sekä kansainväliset rahoituslaitokset. Julkilausumassa jatkettiin Roomassa sovittuja teemoja, luotiin operationaalista harmonisaatioagendaa ja käytännön toimintakehyksen sekä sen 12 seurantaindikaattoria. Tarvetta tai tilaa laajoille politiikkalinjauksille ei enää ollut, haasteen nähtiin nyt olevan käytännön toimeenpanossa. Seurantaindikaattorit 1. Toiminnalliset kehitysstrategiat (ainakin 75% kumppanimaista) 2. Luotettavat taloushallinto ja hankintajärjestelmät (50% kumppanimaista parempi tulos taloushallinnon ja 33 % maista parempi tulos hankintojen luotettavuudessa) 3. Apu osana budjettia (ainakin 85 % avusta raportoidaan kumppanimaan budjetissa) 4. Koordinoitu kapasiteetin kehittäminen (50% avunantajien teknisestä avusta toteutetaan koordinoiduilla ohjelmilla yhdenmukaisesti maan kansallisen kehitysstrategian kanssa) 5. Taloushallinto tai hankintajärjestelmien käyttö (66 tai 33 %:n vähennys apuvirrasta tai hankinnoista, jotka eivät käytä kumppanimaan omia järjestelmiä ja 100 tai 90 % avunantajista käyttää kumppanimaiden omia järjestelmiä) 6. Päällekkäiset projektiyksiköt (66%:n vähennys päällekkäisyyksissä) 7. Ennakoitavuus (Sellaisen avun puolittaminen, joka maksetaan muulloin kuin suunniteltuna budjettivuonna 8. Avun sitomattomuus (Jatkuvaa kehitystä) 9. Ohjelmaperustaiset lähtökohdat (66 % avusta ohjelmaperustaisesti) 10. Avunantajien yhteistyö (40 % avunantajien kenttämissioista sekä 66 % maakohtaisesta analyyttisesta työstä yhteisiä) 11. Suoritusarvioinnit (66 %:n vähennys kumppanimaissa, joilla ei ole laadittuna läpinäkyviä suoritusarviointikehyksiä) 12. Yhteinen vastuuvelvollisuus (Kaikissa kumppanimaissa yhteisiä ja itsenäisiä arvioita) Erityisen haasteellisina Suomessa on pidetty kapasiteetin kehittämistä, teknistä apua, kansallisten järjestelmien käyttämistä, projektimallista eroon pääsemistä sekä oman kehityspolitiikan toimeenpanon arvioinnin avaamista kumppanimaille. EU:n harmonisaatiotyöryhmän toimintasuunnitelma hyväksyttiin marraskuussa 2004. esittää konkreettisia ja aikataulutettuja toimenpiteitä eri osa alueilla sekä toimenpiteiden seurantamekanismeja. Toimintasuunnitelman periaatteet ovat maakohtainen näkökulma harmonisaatioon, täydentävyys, avunantajien suhteellisten etujen huomiointi, harmonisaatioaloitteen avoimuus kaikille avunantajille, eri apumodaliteettien laaja käyttö (mm. budjettituki, korirahoitus, hanketuki) sekä sovittujen koordinaatiosuuntalinjojen käyttö ja fokusoituminen toimeenpanoon. EU:lla on valmiutta edistää kansainvälisellä tasolla harmonisaatiota. Yksittäistä eurooppalaista kehityspolitiikkaa ei ole olemassa, mutta European Consensuksessa pyritään nimenomaan täydentävyyteen. Täydentävyyden käytännön toimenpiteitä käydään juuri keskustelua;

Mikä on EU:n donorprofiili? Osallistuminen EU kysymyksiin tuo Suomelle mahdollisuuden puuttua suurin kysymyksiin ja prosesseihin. EU tason yhteistyön kautta voidaan vauhdittaa kansainvälisiä prosesseja. Globaalista kehitysrahoituksen kasvusta 80 % on tulossa EU:sta, jonka tulisi johtaa laadulliseen johtajuuteen määrällisen johtajuuden lisäksi. Haasteiksi Castrén nimesi harmonisaation jursidishallinnolliset mahdollisuudet, asennemuutoksen aikaansaamisen, ohjelmien suunnittelusyklien yhteensovittamisen sekä maksatuspaineet. Harmonisoidussa kehitysyhteistyössä on enemmän toimijoita, ja odotettavissa on, etteivät prosessit etene niin sujuvasti kuin omien kahdenvälisten hankkeiden osalta. Tuukka Castrén esitti KPT:lle joukon kysymyksiä Mitä on Suomen kehityspolitiikka harmonisaation jälkeen prioriteetit perustuvat kansallisiin kehityssuunnitelmiin menetelmät ovat yhteisiä kaikille prosessit ovat kumppaneiden omistamia mistä me päätämme? Eroaako kehitysrahoitus ja kehityspoliittinen dialogi toisistaan? Mikä on kansallisen kehityspolitiikan liikkumatila? First Secretary Mr. Chalwe Lombe, Sambian suurlähetystö, Tukholma: Sambia ja harmonisaatio. Herra Lombe kertoi harmonisaatioprosessin alkaneen Sambiassa 2003, ja Memorandum of Understanding:in allekirjoitetun vuoden 2004 alussa. Tavoitteena on tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisääminen. Sambiassa on luotu 1.) Aid Policy and Strategy for Zambia (APSZ), joka tavoitteena on listätä kehitysyhteistyön koordinaatiota. Tietyt heikkoudet ovat Sambian osalta olleet kehitysyhteistyölle leimaa antavia: heikot instituutiot, hallintokäytänteiden heikkous ja riittämättömyys, huono monitorointi, heikot vaikutusarvioinnit, koordinaation puute sekä vastuusuhteiden sekavuus. Avunantajien osalta heikkouksia ovat olleet avun huono ennakoitavuus, raportointi ja tilintarkastuskäytäntöjen moninaisuus, budjettituen vähäinen määrä, teknisen avun huono hallinnointi ja missioiden liian suuri määrä. Avunantajat ovat myös tarkastelleet enemmän monitorointi kuin vaikutuksia. Toinen harmonisaation väline on 2.) Joint Assistance Strategy for Zambia, jonka tavoitteena on avun kytkeminen kansallisiin toimintoihin, hallintokulujen vähentäminen sekä tuen varmistaminen kansallisessa kehityssuunnitelmassa (National Development Plan, NDP) tunnistetuille prioriteettisektoreille. Donorien läsnöolo sektoreilla on ollut hyvin vaihtelevaa. Ministeriöt tulevat tekemään ehdotuksia kunkin sektorin edusmiehestä. Apuvirtojen seuraamiseksi ja kansallisen budjetin toimeenpanon tukemiseksi Sambian on perustamassa UNDP:n tuella 3.) Zambia Development and Assistance Database (ZDaAD) tietokantaa. Sambia preferoi suoraa budjettitukea ja suoraa sektoritukea, sillä hankemuotoinen tuki ei ole aikaansaanut yleistä taloudellisen tilanteen paranemista tai köyhyyden vähenemistä. Kestävä köyhyyden vähentäminen vaatii keskipitkän tai pitkävälin ei sidottua budjettitukea. Harmonisaatioprosessi on kriittisen tärkeä suoran budjettituen kehittämiselle. Sambian hallitus näkee budjetin yhtenä köyhyyden vähentämissuunnitelmien toimeenpanossa ja se on erittäin tärkeä osa PRSP II:sta. Julkisen varainkäytön tehostamisesta tavoitellaan PEMFA (Public Expenditure Management and Financial Accountability) ohjelmalla. Hallinnon uudistukseen avunantajien toivotaan reagoivan lisäämällä budjettitukea. Budjettituki lisää omistajuutta, kansallisten prioriteettien kunnioittamista,

poliittista dialogia, avunantajien harmonisaatiota, ennakoitavuutta, palveluntarjontaa, demokraattista vastuusta, hallinnon läpinäkyvyyttä ja vähentää hallintokustannuksia. Tämä kehittää palveluntarjontaa, jolloin kansalaiset alkavat näkemään palvelut ja budjettiprosessin uudella tavalla, millä on positiivinen vaikutus demokratiakehitykseen. Hannu Ohvo kysyi miten konsultatiivinen prosessi PRSP:n luominen oli? Chamwe Lomben mukaan prosessi kesti useita vuosia ja siihen osallistuivat kaikki relevantit tahot seminaarien ja työpajojen kautta. Konsultaatioprosessi eteni samanaikaisesti strategian eri valmisteluvaiheissa. Osallistuneita tahoja olivat mm. ministeriöt, kansalaisjärjestöt, alueellinen taso sekä kansallinen parlamentti. Pia Björkbacka kysyi mitä huonoja puolia budjettituelle on nähtävissä? Chamwe Lomben mukaan budjettitukeen siirtymisen kustannukset tulevat aluksi olemaan suuremmat, mutta budjettituki nähdään luonnollisena askeleena harmonisaation etenemiselle ja PRSP:lle. Sambialle se on osoitus avunantajien luottamuksesta. Kysymys siitä, mitkä donorit ovat mukana milläkin sektoreilla, on edelleen kesken. Olli Pekka Lehmussaari kysyi mistä nämä kustannukset tulevat? Chamwe Lomben mukaan aloituskustannusten kohonnut hinta tulee päällekkäisistä hallintomuodoista siirryttäessä hankehallintomuodosta pois. Sambian oman hallinnon kapasiteettia pitää nostaa. Ennen donorit ovat hoitaneet hallinnon myös ministeriöiden sisällä. Lähetystöneuvos Selma Honkanen ja lähetystöneuvos Keijo Ruokoranta, UM/ALI: Suomen kokemus: Sambia ja Tansania Selma Honkanen kertoi siitä, mitä Sambian harmonisaatioprosessi on Suomen yhteistyön osalta merkinnyt ja missä ollaan menossa. Harmonisaation käynnisti Nordic+, joka esitti hallitukselle yhteisen harmonisaatioaloitteen panemista käytäntöön. Sambian suunnittelu ja finanssiministeriö otti haasteen vastaan ja Sambia lupautui reformiprosessiin ja suunnittelemaan apupolitiikkaa ja strategiaa. Aloitteen vähimmäistavoitteena oli yhteistyön koordinoiminen ja apumodaliteettien muuttaminen vähintään yhteisrahoituksen suuntaan sekä hiljaisista periodeista sopiminen. Kun uutta yhteistyötä suunniteltiin, rahoituksen muutosta tarkasteltiin ensisijaisesti muutoksena ohjelma apuun. Sektoristrategiat kuitenkin puuttuvat useilta Sambian sektoreilta. Sektoritukea pienempiä yhteisrahoitushankkeita on syntynyt paljon. Prosessin edetessä alettiin puhua paljon työnjaosta, eli siitä että sektorit jaettaisiin avunantajien kesken. Tämä johtaa siihen, että sektorille täytyy määritellä edusmies (lead donor), joka käy Sambian hallituksen kanssa keskusteluja muiden donorien puolesta. Edusmiesjärjestely voi lähteä pienimuotoisesta yhteistyöstä, mutta ulottua aina kokonaisiin maaohjelmiin. Tämä on ollut Sambian harmonisaatioprosessin avainkysymyksiä. 2005 lopulla järjestetyssä harmonisaatiokokouksessa, jonka tarkoituksena oli kehittää yhteistä apustrategiaa JAS, Sambian hallitus esitti donoreille neljä kysymystä: 1) Onko avunantajille halukkuutta siirtyä pois ruuhkaisilta sektoreilta ja käyttää lead donor konseptia työjaon rationalisoimiseksi? 2) Ovatko avunantajat halukkaita käyttämään keskipitkän aikavälin menokehystä suunnittelutyökalunaan? 3) Ovatko avunantajat valmiita hyväksymään linjaministeriöiden lopullisen edusmiehen valintaoikeuden? 4) Miten avunantajat suhtautuvat yksittäisten projektien sulauttamiseen sektoriohjelmiin? Kysymyksiin vastattiin myöntävästi ja todettiin, että eri kysymyksissä eteneminen vie eripituisen ajan. Suomen osalta tämä edellyttää valmiutta toimia edusmiehen kautta ja vaihtaa yhteistyösektoreita. Avusta tulee entistä selkeämmin tukea Sambian omille kehityssuunnitelmille sen omien hallintomekanismien kautta. Suomen omia hankkeita olisi enää infrastruktuurissa ja innovatiivisissa

projekteissa. Mikä on tässä tilanteessa Suomen kehityspoliittisen ohjelman lisäarvo ja vaikutus? Suomen vaikuttamisstrategiat on mietittävä uudelleen ja pyrittävä edusmieheksi yhdellä sektorilla. Harmonisaatioajattelu perustuu omistajuuteen. Viidettä kansallista kehityssuunnitelmaa vuosille 2006 2010 ollaan laatumassa, jonka osa PRSP on. Suunnitelma lähtee kehitysyhteistyön osalta liikkeelle kehityssuunnitelman rahoitusvajeesta, jonka donorit täyttävät. Avunantajille on kiire saada selville omat toimintasektorinsa, jotta ne voidaan vahvistaa kansallisella tasolla. Seuraava yhteinen paperi on yhteinen apustrategia JAS, joka korvaa yksittäiset maastrategiat. Merkitsee yhteistyöneuvottelujen roolin muuttumista. Työjako näyttää olevan edelleen päällimmäinen kysymys. Eri sektorit saavat vaihtelevasti tukea ja ruuhkautumista halutaan purkaa. Donorit ovat epävirallisesti tehneet vapaaehtoisia asemoitumisia ja koordinoineet toimintojaan. Keijo Ruokoranta kertoi Tansaniassa harmonisaatioprosessin alkaneen jo 1990 luvun lopussa, kun donoreiden ja Tansania suhteet olivat aallonpohjassa. Ulkopuolisen raportoijan suositukset vuodelta 1997 johtivat TASesistrategian laatimiseen 2002, jossa oli jo hyvin paljon Pariisin deklaraatiossa allekirjoitteluja periaatteita. JAS prosessi käynnistyi Tansaniassa like minded ryhmän aloitteesta vuonna 2004, mutta mutta Tansanian rooli on ollut poikkeuksellisen aktiivinen. Varsinainen keskustelu suunnitelman sisällöstä on käyty sektoriministeriöiden kesken. Donoreita ainoastaan konsultoidaan. Kolme JAS luonnosta on valmistunut eri konsultaatioprosessien tuloksena. Huhtikuussa järjestetään JAS konsultaatiokokous Tansanian ja donoreiden välillä. JAS astuu voimaan uuden budjettituen alkaessa. Kaikki avunantajat ovat mukana prosessissa, myös multilateraalit järjestöt. Avunantajat eivät kuitenkaan lähde etenemään samaan tahtiin. Suurin osa donoreista on siirtynyt ohjelmatukeen ja budjettitukea antaa 14 donoria, eli kaikki muut paitsi USA ja Japani. Suomi on antanut budjettitukea vuodesta 2001 lähtien ja on osallistunut useisiin korirahoitusjärjestelmiin. Työjako ei ole edennyt yhtä pitkälle kuin esim. Sambiassa. Ensimmäinen työjakomatriisi on julkistettu. Tarkoitus laatia JAS:n liitteeksi konkreettinen toimintasuunnitelma, mikä on luultavasti helpompi prosessi kuin Sambiassa. Suomen tämän hetken toimiin JASilla ei ole lyhyellä tähtäimellä suurta vaikutusta. Suomi jatkaa toimimista ympäristö ja metsäsektorilla, sekä paikallishallinnon kehittämisohjelmassa. Opetussektorilla on kaavailtu Hollannin edustavan Suomea. Suomelle on kaavailtu edusmiehen roolia metsäsektorilla. Keskustelu Mirja Ryynänen sanoi omistajuuden olevan oleellinen osa harmonisaatioprosessia. Miten demokraattisesti PRSP:t on laadittu on tärkeä kysymys Kun kehitysmaiden omistajuutta kehitysyhteistyöstä pyritään vahvistamaan, samaan aikaan tulisi vahvistaa demokratian rakenteita. Näiden prosessien tulisi kulkea käsi kädessä, vaikuttaen rakenteellisesti monipuoluejärjestelmän laajenemiseen ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseen. Harmonisaatioon ei tule ladata epärealistisia tavoitteita. Missä on suomalainen lisäarvo? Miten huolehditaan suomalaisten aidon yhteyden kehitysmaihin ja oppimismahdollisuuksien säilymisestä? Kehitysyhteistyön tulisi olla prosessina molemminpuolinen. Jos kehitysyhteistyö supistuu luvuiksi budjetissa, kansalaisten sitoutuminen kehitysyhteistyöhän laskee. Chalwe Lombe sanoi haluavansa nähdä omistajuuskysymyksissä jatkumon, jossa siirryttäessä autoritäärisestä vallasta kohti toimivaa edustuksellista demokratiaa, hallituksen kyky puhua kansalaisten puolesta ja ajaa heidän etujaan jatkuvasti paranisi. Tällä jatkumolla kehitysyhteistyön toivotaan muuttuvan yhä enemmän hanketyöstä hallitustenväliseksi yhteistyöksi. Avunantajien täytyy luottaa kehitysmaiden omiin järjestelmiin, jotta niiden kapasiteettia voidaan vahvistaa. Yhteiskunnallisen järjestelmät muuttuvat hitaasti, ja

muutoksessa mukana olevat eivät välttämättä näe muutosta selvästi. Harmonisaation ongelmat ovat ennen kaikkea hallinnollisia (korruptio). PRSP:n tarkoitus on luoda instituutioita, ei auttaa yksilöitä. Heini Röyskön mukaan budjettituen positiivisena vaikutuksena on mainittava se, että tällöin voidaan nähdä kuinka paljon rahaa valtion hallinnolla todellisuudessa on käytettävissä. Varojen ohjautuminen paikallishallinnon tasolle tulee varmistaa, mikä korostaa vaikuttavuutta ja avun kontekstisidonnaista luonnetta. Vaikuttavuuden asiantuntemusta tarvitaan, erityisesti post konflikti maissa. Kehitysyhteistyön instrumenteissa tarvitaan nopeasti reagoivaa rahaa, joten paikallisen yhteistyön määrärahoja tulee lisätä samalla kuin projektityötä vähennetään. Apuriippuvuus on suuri kysymys. Mitä exit ohjelmista puhuminen tarkoittaa? Harmonisaatio vaatii kehitysyhteistyölle vahvaa kokonaisnäkemystä. Miia Toikka sanoi, että vaikka Pariisin julistus ei ratkaise kehitysyhteistyön kaikkia ongelmia, on se merkittävä konkreettinen edistysaskel. Kansalaisjärjestöjen mielestä Pariisin julistuksen ongelmia ja puutteita ovat: Indikaattoreiden base line selvitys, tietoa tulisi olla saatavissa donor kohtaisesti. Indikaattorit vahvistavat Maailmanpankin roolia, sillä operationaaliset kehitysstrategiat tarkoittavat käytännössä vaatimusta Maailmanpankin hyväksynnästä strategialle. Avun sitomista koskeva indikaattori on heikoin, siinä ei mainita lukua tai prosenttiosuutta. Poliittinen omistajuus on keskeinen asia, jolle julistus ei tuo konkretiaa. Talouspoliittisten ehtojen karsimisesta tulisi sopia prosessia eteenpäin viedessä. Kansalaisjärjestöjen yhteisen raportin mukaan kolmasosa EU maiden kehitysyhteistyövaroista ei mene kehitysmaihin. Nigerin ja Irakin velkahelpotukset veivät viime vuonna leijonanosan kehitysvaroista. ODA tulisi määritellä ennen kaikkea köyhyyden vähentämisen näkökulmasta. Tuukka Castrén sanoi Pariisin julkilausuman indikaattoreiden olevan osin vaatimattomia, johtuen dokumentin konsensusluonteesta. Maailmanpankin roolin vahvistuminen ja sen tuottaman tilastoaineiston käyttäminen johtuu osin siitä, ettei harmonisaatiossa olla haluttu luoda uusia tiedontuottamisen tapoja, vaan käytetään olemassa olevaa aineistoa. Nina Suomalainen kysyi tuetaanko harmonisaatiolla aidosti demokraattisia prosesseja? PRSP konsultaatioiden aitous on jättänyt toivomisen varaa. Ollaanko kehitysyhteistyössä menossa oikeaan suuntaan, kun uudenlainen kehitysapu vaatii uudenlaiset prosessit? Muokataanko kehitysmaiden julkisja budjettihallinnon prosesseja donoreiden toiveiden mukaisiksi? Sektoreista ympäristö ja metsäsektorit voivat tulevaisuudessakin tarjota tilaa suomalaiselle lisäarvolle. Eurooppalaisille kansalaisjärjestöhankkeille tulee aina olemaan kysyntää, mutta ei saa nousta itseisarvoksi. Jeremy Gouldin mukaan omistajuuden puuttumisen riskit ovat todellisuutta esimerkiksi Sambiassa. Tuukka Castrénin mukaan budjettituen vaatimat uudet rakenteet kehitysmaissa ovat suunnitteluprosesseja, joilla donorit voivat varmistua varainkäytön tarkoituksenmukaisuudesta ja jotka tukevat kansallisten resurssien hallinnoinnin laadun paranemista. Olli Pekka Lehmussaari totesi omistajuuden olevan uudehko termi, jota on hankala mitata ja operationalisoida päätöksentekotilanteissa. Hallituksen omistajuutta ajatellessa mennään helposti poliittisen omistajuuden puolelle. Vuoden 1998 venäjän yhteiskunnallisen omistajuuden puutteesta johtuneen maksutasekriisin kaltaisia ongelmia tulee olemaan myös kehitysmaissa. Onko avunantajien ja kehitysmaiden hallitusten preferenssien yhteen sovittaminen sovittamaton ongelma? Odotus rahavirtojen kasvusta on keskeinen kysymys. Kasvavan ODA:n ja velkahelpotuksista vapautuvien varojen lisäksi kehitysmaihin voi virrata markkinarahaa ja rahoituslaitosten uusia lainoja. Mikä on kehitysmaiden absorptiokyky? Kehitysavun huonoa tuloksellisuutta tarkastellessa on päädytty siihen, että kyse on ollut myös absorptiokyvyn huonoudesta, valuuttakurssit vahvistuneet ja kilpailukyky heikentynyt kehitysavun myötä (dutch disease). Timo Lappalainen sanoi, ettei absorptiokyvyn tärkeyttä kyseenalaisteta, mutta sen etsimisen motiivit saattavat olla kyseenalaiset. Suomi on pihi mies, joka ei

halua puhua määrästä vaan laadusta, eikä halua puhua laadusta vain absorptiokyvystä. Kansalaisjärjestöjen tukeminen on tärkeää sekä kohdemaiden että Suomen sitoutumisen kannalta, osa kansainvälisyyskasvatusta. Ilkka Lakaniemi sanoi toimikunnan seuraavan varmuudella kysymyksiä absorptiokyvystä sekä sektorijaosta. Yksityinen sektori näkee harmonisaation erittäin positiivisena. Keskustelukumppaneiden määrän vähentäminen tekee dialogista yksityiselle sektorille helpompaa. EUtason harmonisaatio ja EU:n ulkopoliittinen rooli ja sen vahvistaminen ovat tärkeitä kysymyksiä, joiden edistäminen vaatii johtajuutta. Mark McGilllivray sanoi kaikilla mailla olevan rajoittunut absorptiokyky. Kehitysmaat voivat vaikuttavuuden säilyttäen ottaa 30 40% BKT:stään kehitysapuna. Joissakin maissa luku on paljon matalampi, hauraissa maissa noin puolet tästä. Apumuotojen muuttuessa tulee painetta suuremman budjetin ja julkishallinnon hallitsemiseen. Budjettituki ei ole taikasauva kehitykselle. Budjettituen omaksumiskapasiteetti vaihtelee suuresti. Kehitysyhteistyöhankkeiden määrä on kasvanut valtavasti viime vuosikymmenten aikana, mikä on huolestuttavaa. Kalle Laaksonen kertoi sekä Tansanian että Sambian Human Development Index sijoituksen laskeneen 1990 luvulla. 1990 luvun puolivälissä Tansanian BKT:stä puolet oli ulkopuolista apua, ja maata vaivasi "dutch desease", vaikka kotimainen hintarakenne oli hyvin erilainen. Avun perille menoon on kiinnitettävä huomiota. Koskeeko harmonisaatio vain maa ja aluekohtaista kehitysapua, vai kattaako se laajemmin multilateraalit järjestöt, humanitäärisen avun ja kansalaisjärjestöt. Kehitysyhteistyöärjestelmää kehitettäessä on tarvetta asennemuutokseen. Harmonisaaatio on hyvä asia omistajuuden kannalta, mutta miten kehitysvastuksellista asennekasvatusta toteutetaan jos projekteja toteuttavat vain kansalaisjärjestöt? Hannu Ohvon mukaan kehitysrahoituksesta keskusteltaessa, nostetaan usein esille kehitysavun tehottomuus. Pitää puhua sekä laadusta että määrästä. Aikaisemmin tehdyistä virheistä tulee oppia. Syynä ovat olleet muun muassa, toimijoiden runsaslukuisuus ja huono koordinaatio. Näiden ongelmien suhteen budjettituki on omistajuuden lisäämisen väline. Kysymys siitä, puhutaanko kehitysyhteistyöstä vai kehitysrahoituksesta on toissijaista jos muutoksia saadaan aikaan. Donoreiden tulee pitää hyvä hallinto korkealla agendallaan toiminnan uskottavuuden nimissä. Erityisesti jos ollaan tekemisissä epädemokraattisten hallitusten kanssa. Hallinnon laadun heikentymiseen tulee reagoida aktiivisesti rahoitusta vähentämällä. Korruptiosta ei voida puhua liikaa, sillä se on köyhien näkökulmasta yksi suurimpia ongelmia. Virkamiesten matalat palkat ruokkivat korruptiota. Kysymysten herättäminen velkahelpotusten sisällyttämisestä ODA:an ei tarkoita niiden vähättelyä. Suvi Virkkunen kysyi kuinka kattava harmonisaation aikaan saama kehitysyhteistyön murros todella on. Miten suuressa osassa kehitysmaita harmonisaatio on edennyt helposti? USA ja Japani ovat poissa harmonisaatiokehityksestä? Mark McGillivreyn kommentti kehitysyhteistyöprojektien määrän lisääntymisestä antaa harmonisaatiosta huolimatta päinvastaista viestiä. Tuukka Castrén totesi harmonisaation kattavan periaatteessa kaiken Suomen kehitysyhteistyön, mutta olevan konkreettisimmillaan kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä. YK järjestelmälle harmonisaatio on iso haaste. Kansalaisjärjestöjen työn ja humanitäärisen avun suhde harmonisaation on epäsuorempi. Hän oli samaa mieltä Suvi Virkkusen kanssa, että harmonisaatiota tulisi toteuttaa kaikissa kehitysyhteistyön kumppanimaissa. Joissain maissa kansallisen omistajuuden mukaan toimiminen on vaikeampaa, mutta erityisesti vaikeissa tilanteissa, joissa kansallinen kapasiteetti on huono, avunantajayhteistyötä tulee parantaa. Haasteena on saada kaikki donorit mukaan prosessiin. Eurooppalaiset donorit ovat valmiimpia käytännön tason harmonisaatioon, johon vaikuttaa myös vertaispaine. Tuukka Castrénin mukaan harmonisaation herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, miten ja missä maissa Suomi tekee kahdenvälistä kehitysyhteistyötä. Kansallisen läpinäkymättömyyden kysymykset

ovat merkittäviä kaikissa apumodaliteeteissa. Harmonisaation kautta donorit saa paremman mandaatin käydä hallitusten kanssa keskustelua köyhyyden vähentämissuunnitelmien prioriteettien määräytymisestä. Jeremy Gould sanoi harmonisaation välillisten kustannusten laskemisen olevan myönteinen asia. Omistajuus on perusedellytys järkevälle harmonisaatiolle, mutta velka ja apuriippuvuuden takia sille ei ole perustaa. Toinen ongelma on ehdollisuus. Kehitysvarojen sitominen uusliberalistisiin ehtoihin, murentaa poliittista omistajuutta. Talousreformit; markkinoiden vapauttaminen, maataloustukien poistaminen, ovat heikentäneet vähäosaisten asemaa. Pientuottajien asema on epäedullinen omilla sisämarkkinoillaan, he eivät voi kilpailla ulkomailta tulevan subventoidun ruoan kanssa. Teollisuuden osalta ongelma on vielä vaikeampi, kun kehitysmaihin virtaa halpoja teollisuustuotteita. Kolme mahdollista lopputulosta: 1.harmonisaatio vähentää kehitysavun välillisiä kustannuksia, mutta lisää velkaa. Velka syventää ja pitkittää apuriippuvuutta. 3. Harmonisaatio vahvistaa vallassa olevia säilyttämään vallan tukemalla poliittisen järjestelmän status quota. Laura Torvinen; UM/GLO kertoi harmonisaatioagendaa toimeenpantavan myös multilateraaleissa järjestöissä. Järjestöt ovat sitoutuneet, ei vain Pariisin deklaraatioon, vaan sitä edeltäneisiin normatiivisiin tavoitteisiin ja DAC:n työhön. Erityisesti Maailmanpankki on ollut aloitteellinen harmonisaation eteenpäinviemisessä maatasolla. Alueelliset rahoituslaitokset ovat myös keskeisiä toimeenpanijoita. Rakenteellisen muutokset ovat osa hallintostruktuurin muutosta mikä on välttämätöntä kehitysmaiden yhteiskunnan kehitykselle. Scaling up agendam taustalla on MDG:n saavuttaminen, joka vaatii avun lisäämistä sekä laadullista kehittämistä. Mitä instrumenttia eri tilanteissa käytetään, on toinen kysymys. Harmonisaatiossa on kyse avunantajien ja avunantajien sidosryhmien valmiudesta muuttua. 5. KPT:n lausunto Kansallisen kestävän kehityksen strategian luonnokseen Suvi Virkkunen esitteli lausunnon kestävän kehityksen kansallisen strategian lausunnoksi. Lausuntoluonnos lähetetään seuraavana aamuna sähköisesti jäsenille, ja heillä on maanantaiaamupäivään asti aikaa kommentoida luonnosta. Luonnoksen pääasiallinen huomio on se, että strategian esittelemät ongelmat ovat globaaleja, mutta ratkaisut kansallisia. Toimikunta ehdottaa lausuntoluonnoksessa globaalinäkökulman vahvistamista, tekstiä muokkaamalla ja toimenpiteiden uudelleenharkinnan kautta. Politiikka alojen läpikäymisen pitäisi sisältää globaali ulottuvuus, mikä vahvistaisi kehityspolitiikan kytköstä koko strategiaan. Strategian lisäarvoa ja kytköstä jo tehtyihin linjauksiin pyydetään selkiyttämään. Heini Röysköltä ja Marcus Ademolalta saaduista yksityiskohtaisista huomioita on lausuntoon otettu vain osa, koska se liikkuu pääsääntöisesti korkeammalla politiikkatasolla. Kalle Laaksonen piti lausuntoluonnoksen lähtökohtia hyvinä ja totesi globaalihallinnon hoitamisessa Suomessa oltavan pahasti myöhässä. 6. Muut asiat Palautekeskustelu vuosilausunnosta ja seminaarista 8.3.2006 sekä lausunnon pohjalta käytyjen / käytävien keskustelujen tilanne Suvi Virkkunen esitteli listan vuosilausunnon pohjalta käydyistä keskusteluista ja tulevista keskusteluista. Katja Syvärinen totesi julkisuuden vuosilausunnon ympärillä olleen tänä vuonna vähäisempää, mutta että itse lausunto on saanut kohtuullisen hyvän vastaanoton. Vaikuttamisstrategian vieminen eteenpäin erityisesti omissa taustatahoissa on tärkeää. Kalle Laaksonen ja Nina Suomalainen kannattivat keskustelutilaisuuden järjestämistä yksityissektorin kanssa. Timo Lappalainen totesi KPT:n

olevan ehkä turhaa järjestää omaa kansalaisjärjestötapaamistaan. Hannu Ohvo kannatti kansalaisjärjestötapaamisen järjestämättä jättämistä. Tilannekatsaus valtiontalouden kehyspäätöksestä Hannu Ohvo totesi "0,7 junan" jo menneen, mikä tulisi huomioida voimakkaasti toimikunnan seuraavassa vuosilausunnon fokusta ajateltaessa. Katja Syvärinen totesi, että koska kehitysrahoituksesta kuitenkin on olemassa puoluekokouspäätöksiä, niin sitovat tavoitteet tulisi saada myös hallitusohjelmaan KPT:n loppukevään ohjelma Suvi Virkkunen kertoi Maaria Seppälän tekemän selvityksen ensimmäisen version saadun eilen. Toimikunnan 4.5. järjestettävää työpajaa tulee markkinoida aktiivisesti. Toimikunnan järjestämä matka Nepaliin on varmistunut, ajankohta on 12. 18.5.. Kahden muun matkan suunnittelu on vielä kesken. Budjettitukimatkan osalta on ollut keskustelua matkan yhdistämisestä Finnfundin hallintoneuvoston matkaa ja toimikunnan osallistumisesta budjettitukiteemamatkaan valtionvarainministeriön ja UM:n edustajien kanssa ensi vuonna. "Hyviä uutisia kehitysyhteistyöstä" seminaari järjestetään 29.9.2006. UKKMI:n kanssa pyritään järjestämään keskustelutilaisuus EU pj kaudesta ennen sen alkamista. Osallistujat 1. Katja Syvärinen 2. Helena Lukko 3. Kalle Laaksonen 4. Mirja Ryynänen 5. Heidi Röyskö 6. Nina Suomalainen 7. Pia Björkbacka 8. Hannu Ohvo 9. Ilkka Lakaniemi 10. Timo Lappalainen 11. Miia Toikka 12. Timo Tuovinen 13. Olli Pekka Lehmussaari 14. Suvi Virkkunen 15. Eeva Rask 16. Laura Torvinen 17. Selma Honkanen 18. Jari Gustafsson 19. Keijo Ruokoranta 20. Tuukka Castrén 21. Mark McGillivrey 22. Chalwe Lombe 23. Sheryl Hinkkanen 24. Jeremy Gould 25. Riikka Isomäki 26. Pasi Rajala