SEKSUAALI JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖÖN KUULUVAN NUOREN HYVINVOINTI JA AMMATILLINEN KOHTAAMINEN Vihko nuorten kanssa työskenteleville Essi Pitkänen Opinnäytetyö, syksy 2012 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Pitkänen, Essi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren hyvinvointi ja ammatillinen kohtaaminen. Vihko nuorten kanssa työskenteleville. Diak Etelä, Helsinki. Syksy 2012. 90s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK). Nuorten pahonvointi ja syrjäytyminen puhuttavat tällä hetkellä yhteiskuntaamme. Monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret saattavat haavoittua, koska yhteiskunnan rakenteissa ei oteta riittävästi huomioon heidän tarpeitaan. Asetelma voi johtaa nuorten huonovointisuuteen ja syrjintään. Opinnäytetyöni tavoitteena oli antaa tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten asemasta ja terveydentilasta, sekä tuoda esille konkreettisia keinoja seksuaali- ja sukupuoli-identiteettikysymyksiä pohtivan nuoren avoimeen ja ammatilliseen kohtaamiseen. Tein opinnäytetyöni yhteistyössä Seta ry:n kanssa. Opinnäytetyöni on produktiomuotoinen. Se koostuu teoriasuudesta ja vihkosta. Teoriaosuudessa käsitellään ongelmia, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret voivat kohdata nykyajan yhteiskunnassa, ja kerrotaan mitä ammattilaiset voisivat tehdä tukeakseen nuoren tervettä psyykkistä kasvua ja kehitystä. Opinnäytetyöni tuotoksena syntynyt vihko on suunnattu nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille ja sen sisältö on rakentunut opinnäytetyöni teoriaosuuden sekä Setan yhteyshenkilöideni näkemysten pohjalta. Vihkon sisältöä on arvioinut sen luonnosvaiheessa nuorisotyönohjaaja, nuoriso-ohjaaja sekä terveydenhoitaja. Arviointia varten järjestin lomakehaastattelun jokaisen ammattiryhmän edustajan kanssa. Vihkon sisällöstä olen keskustellut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa, jotka arvioivat sen sisältöä. Ammattilaiset ja nuoret arvioivat vihkon informatiiviseksi, tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Vihko julkaistaan Setan internetsivuilla 14.12.2012. Siitä lähtien se on saatavilla Setan koulutustilaisuuksissa, sekä messutapahtumilla joissa Seta on mukana. Lisäksi se jaetaan arviointiin osallistuneisiin työyhteisöihin. Asiasanat: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, nuoret, terveys, vihko, ammattilainen, kohtaaminen
ABSTRACT Pitkänen Essi Confronting sexual minority adolescents: a booklet for professionals. 90p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of my thesis was to make a booklet which consists of knowledge about sexual minority adolescents and their health conditions in society. The aim was also to provide information for professionals about how to sensitively and professionally confront sexual minority youth at work. This product was done in partnership with human rights organization Seta LGBTI Rights in Finland. The theoretical part of my thesis consists of information about sexual minorities and problems they might have to deal with in society. It also includes concrete examples how to confront a young person who is pondering questions concerning his or her sexual- or gender identity. The booklet was created according to the mutual vision and liaison with my contact persons from Seta. It was evaluated by a youth leader, youth work leader and school nurse, and in addition to that, I discussed the content with sexual minority youth. From these evaluations emerged that there is need for this kind of informative material at work with young people. Keywords: sexual minority, adolescents, health conditions, booklet, professionals, confronting
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 6 2 OPINNÄTETYÖN TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT... 8 2.1 Teoriatausta ja yhteistyön rakentuminen Setan kanssa... 9 2.3 Opinnäytetyö sosiaali- ja terveysalan sekä yhteiskunnallisen kehittämisen näkökulmasta... 10 3 SUKUPUOLEN JA SEKSUAALISEN SUUNTAUTUMISEN MONINAISUUS... 13 3.1 Seksuaali-identiteetti ja seksuaalivähemmistöt... 13 3.2 Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolivähemmistöt... 16 3.3 Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen kehittyminen nuoruudessa... 19 4 SEKSUAALI- JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖÖN KUULUVAT NUORET YHTEISKUNNASSA... 21 4.1 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa... 21 4.2 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja asenneilmapiiri... 22 4.2.1 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat normatiivisia asenteita... 25 4.2.2 Ulostulo ja transprosessi... 27 5 VÄHEMMISTÖSTRESSI... 30 5.1 Vähemmistöstressin käsite... 30 5.2 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistön kuuluvien nuorten terveydentila... 31 6 NUOREN AMMATILLINEN KOHTAAMINEN... 37 6.1 Kohti avointa hyväksyntää... 37 6.2 Keskustelun avaaminen PLISSIT- mallin avulla... 39 6. 3 Oman ammatillisuuden kehittäminen asenteita tutkimalla... 41 6. 4 Nuoren ammattillinen kohtaaminen... 42 6.5 Toimintaehdotuksia työympäristöissä... 45 7 VIHKO SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AMMATTILAISILLE... 48 7.1 Vihkon teoriasisältö... 49 7.2 Vihkon ulkonäköön liittyvät valinnat... 51 7.3 Vihkon lopullinen versio ja sen levittäminen... 53
8 OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI... 54 8.1 Ammattilaisten arviot produktista... 55 8.2 Nuorten tapaaminen... 58 8.3 Setan yhteyshenkilöideni palaute ja arviot... 59 8.4 Palautteen ja arvioinnin onnistumisen pohdinta... 60 9 YHTEISTYÖ SETAN KANSSA... 63 10 POHDINTA... 65 LÄHTEET... 69 LIITE 1: Vihko ammattilaisille... 76 LIITE2: Saatekirje ammattilaisille... 91 LIITE 3: Kyselylomake ammattilaisille... 92
1 JOHDANTO Nuoruus on tärkeää aikaa ihmisen kehityksessä. Nuori pohtii omaa identiteettiään ja rakentaa persoonaansa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Nuoruudessa myös seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvien asioiden pohdinta on ajankohtaista. Jos nuori on seksuaaliselta suuntautumiseltaan tai sukupuoleltaan valtaväestön normeista poikkeava, voi se aiheuttaa nuorelle eriasteista ahdistusta. Nuori saattaa myös joutua kiusatuksi koulussa tai muussa elinympäristössään. Kaikenlainen kiusaaminen nuoruusiässä voi olla erittäin haavoittavaa ja aiheuttaa ongelmia nuoren kehittyessä. Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen ovat puhuttaneet yhteiskuntaamme viime vuosina huomattavan paljon. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli saada ammattilaiset havaitsemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kohtaamia ongelmia ja antamaan asiallista tukea seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvien kysymysten kanssa kamppaileville nuorille. Tarkoituksena oli myös kertoa yleisluontoisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmstöistä, jotta kohdatessaan niihin kuuluvan nuoren ammattilaisella olisi jo valmiiksi jonkinlaista tietoa heistä. Opinnäytetyöni toteutettiin yhteistyössä ihmisoikeusjärjestö Seta ry:n kanssa. Opinnäytetyöni näkökulma on yhteiskunnallinen, koska monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat joutuvat nurkkaan ajetuiksi juuri sen vuoksi, että he poikkeavat yleisesti yhteiskunnassamme vallitsevasta ajatuksesta: sukupuolen ja seksuaalisuuden kahtiajaosta. Kyseisessä kahtiajaossa ihmiset yleensä luokitellaan tyttöihin ja poikiin, jotka rakastuvat aina vastakkaiseen sukupuoleen. Tämän jaottelun ulkopuolelle jäävät lesbot, homot, biseksuaalit, transsihmiset sekä intersukupuoliset ihmiset. Heidän näkymättömyytensä yleisessä, etenkin positiivisessa ja jokapäiväisessä, puheessa voi olla nuorelle loukkaavaa ja hämmentävää silloin, kun hän kamppailee seksuaaliseen suuntautumiseen ja trans- tai intersukupuolisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Tämä kaikki voi aiheuttaa oman seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kokemisen salailua ja hidastaa nuoren identiteetin kehittymisprosessia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkymättömyys vaikuttaa myös muiden ikätovereiden asenteisiin ja ajattelutapoihin, sekä aiheuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten syrjimistä ja kiusaamista.
7 Olennainen osa opinnäytetyötäni oli antaa konkreettisia keinoja kohdata seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori. Tätä tavoitetta tukeakseni suunnittelin opinnäytetyöhöni vihkon, josta löytyy tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta sekä käytännöllisiä keinoja, miten terveydenhoitoalan, sosiaalialan ja muidenkin alojen ammattilaiset voisivat kohdata vähemmistöön kuuluvan nuoren mahdollisimman avoimella asenteella. Opinnäytetyön raporttiosuudessa kerrotaan seksuaali- ja sukupuolivähemistöjen asemasta yhteiskunnassa ja erilaisten asenteiden aiheuttamista haasteista nuoren kasvulle, kehitykselle ja mielenterveydelle. Opinnäytetyöhön kuuluva vihko on työstetty teorian pohjalta ja se sisältää tietoutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista sekä heidän ammatillisesta kohtaamisesta. Opinnäytetyöni on tuotettu Seta ry:n tarpeisiin ja siksi Setan yhteyshenkilöni ovat olleet mukana työn arvioinnissa. Opinnäyetetyöni tuotoksena syntynyttä vihkoa ovat arvioineet myös ammattilaiset: terveydenhoitaja, nuorisotyönohjaaja ja kaksi nuorisoohjaajaa. Arviointimenetelmänä käytin lomakehaastattelua. Lisäksi olen keskustellut sisällön toimivuudesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa Helsingin seudun Setan, Hesetan nuorten illassa. Vihko arvioitiin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Vihko on työstetty arviointien pohjalta sisällöltään lopulliseen muotoonsa ja valmis vihko on saatavilla joulukuussa 2012.
8 2 OPINNÄTETYÖN TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet viimevuosina kasvussa. Nuorten pahoinvointi on yhteiskuntaamme tällä hetkellä puhutteleva huolenaihe ja jatkuvasti esillä julkisissa keskusteluissa. Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävin toimintakyvyn laskua ja kärsimystä aiheuttava syy nuorilla. Nuoruusiän mielenterveydelliset häiriöt vahingoittavat tärkeitä kehitystehtäviä, minkä vaikutus näkyy pitkälle aikuisuuteen toimintakyvyn laskuna ihmissuhteissa ja koulutuksessa. (Kaltiala Heino 2010, 107, 114.) Erilaisten tutkimusten ja selvitysten valossa tiedetään, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat huonovointisempia kuin valtaväestöön kuuluvat. He joutuvat kärsimään syrjinnästä ja heidän identiteettinsä kehitysprosessi viivästyy valtaväestöön verrattuna. (Nilsson 2010, 3.) Nuorten ongelmat tulisi ottaa vakavasti ja puuttua niihin entistä tehokkaammin. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Seta ry:n kanssa, jossa yhteyshenkilöinäni ovat toimineet koulutussuunnittelija Marita Karvinen ja nuorisokoordinaattori Anders Huldén. Yhteistyömme lähti käyntiin elokuussa 2011, kun kiinnostuin Setan koulullani järjestämästä luennosta ja siellä esiin nousseista aiheista, jotka käsittelivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria ja heidän kohtaamiaan ongelmia. Luennon jälkeen otin yhteyttä Setaan ja lähdimme rakentamaan opinnäytetyötäni yhteisten näkemystemme pohjalta. Seta ry on ihmisoikeusalan järjestö, jonka tavoitteena on ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin toteutuminen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Näihin tavoitteisiin Seta ja sen jäsenjärjestöt pyrkivät tekemällä muun muassa sosiaalija nuorisotyötä sekä tarjoamalla ammattilaisille ja opiskelijoille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää koulutusta. Setan tavoitteisiin kuuluu myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien ja lakisääteisen aseman parantuminen. (Seta 2012a.) Opinnäytetyöni perustuu pitkälti Setan toivomuksiin ja näkemyksiin sekä omiin intresseihini arvostavan ja suvaitsevan työn toteuttamiseksi erilaisten nuorten parissa. Lähtökohtamme työni toteuttamiselle oli halu auttaa erilaisia ja syrjäytyneitä nuoria. Opinnäytetyöni pohjalla on myös ajatus sosiaalialan työntekijän ammatillisista
9 kompetensseista. Vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten huomioiminen omassa työskentelyssä on olennainen osa työntekijän ammattieettistä pätevyyttä. Sosiaali- ja terveysalalla nuorten kanssa työskentelevien tulee aina ottaa huomioon vähemmistöön kuuluvat nuoret, yhtälailla kuin kaikki muutkin. 2.1 Teoriatausta ja yhteistyön rakentuminen Setan kanssa Ensimmäisessä yhteydenotossa Setaan, Marita Karvinen ja Anders Huldén toivat esille tarpeen materiaalipaketin luomisesta ammattiaisille. Anders Huldénin alkuperäinen ajatus oli, että valmistaisin vihkosen, jossa olisi esitelty vähemmistöstressin vaikutuksia nuorten mielenterveyteen ja mahdollisesti myös päihteidenkäyttöön sekä väännettäisiin konkreettisesti rautalangalla, mitä ammattilaiset voisivat tehdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten hyväksi. Vähemmistöstressi tarkoittaa vähemmistöasemassa olevan yksilön altistumista krooniselle stressille (Meyer 1995). Käsittestä vähemmistöstressi (minority stress), on puhuttu englanninkielisessä tutkimuksessa jo kauan, mutta sitä ei ole sinällään suomalaisissa tutkimuksissa hyödynnetty, liittyen mahdollisesti käsitteen hankalaan määrittelyyn ja sovellettavuuden vaikeuteen suomalaisessa tutkimuksessa. Vähemmistöstressi oli yksi opinnäytetyöni teoreettista viitekehystä ohjanneista valinnoistani. Huldén toi ensimmäisessä tapaamisessamme esille Setan vuonna 2009 tekemän ihmisoikeuspoliittisen selonteon työelämä- ja tasa-arvovaliolautakunnalle. Selonteossa käy ilmi tarve seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämisestä sekä sukupuolivähemmistöjen huomioimisesta ihmisoikeuspoliittisissa toimenpiteissä. Selonteossa kerrotaan myös, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat kokevat syrjintää yhtälailla kuin muutkin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. He kokevat syrjintää erilaisissa ympäristöissä, kuten työelämässä, koulussa, palveluissa ja vapaaajan harrastuksissa. Syrjintään toivottiin kiinnitettävän enemmän huomiota ja raportoitavan siitä entistä useammin. Selonteossa todettiin myös, että moniammatillista yhteistyötä on lisättävä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaa lainsäädäntöä uudistettava sekä tietoisuutta syrjinnättömästä kohtelusta, kuten myös alan tutkimusta, on lisättävä. (Seta 2009)
10 Ammattilaisilla, jotka työskentelevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa, tulisi olla tietoa kyseisiin vähemmistöihin liittyvistä erityiskysymyksistä ja tukemisen mahdollisuuksista, jotta nuorten kanssa pystyttäisiin työskentelemään rakentavasti (Ahling & Gäredal 2009, 4). Ruotsin RFSL Ungdomin eli ruotsalaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville nuorille tarkoitetun organisaation teettämän tutkimuksen mukaan heteronormatiivisuus vaikuttaa etenkin transnuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin ja monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat joutuvat kärsimään seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä väkivallan uhkasta. Etenkin ne, jotka eivät saa tukea vanhemmiltaan ja ystäviltään, kärsivät puutteellisesta hyvinvoinnista ja alhaisesta itsetunnosta. (Ahling & Gäredal 2009, 29 33.) Koska Suomessa ei ole kirjoitettu paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ammatillisesta kohtaamisesta ja tutkimuksia alueelta on vähän, opinnäytetyöni on rakennettu sisällöllisesti kattavaksi katsaukseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten todellisesta terveydentilasta. Siihen rinnalle on luotu lisäksi aihetta käsittelevä ja nuorten hyvinvointia tukeva materiaalin. 2.3 Opinnäytetyö sosiaali- ja terveysalan sekä yhteiskunnallisen kehittämisen näkökulmasta Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskeisiä tehtäviä ovat väestön terveyden edistäminen ja ylläpitäminen, sosiaalisen hyvinvoinnin ja kasvatuksen tukeminen sekä turvallisuuden edellytysten luominen. Ammattilaisten työssä korostuvat ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot sekä kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Työssä korostuu myös velvoite asettua heikompien ryhmien puolelle ja tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Toimintaa ohjaavat ammattieettiset periaatteet, joiden lisäksi työntekijän on hyvä tunnistaa omaa toimintaansa ohjaavat arvot, periaatteet ja päämäärät. (Talentia 2012; Super 2012.) Sisäasianministeriön teettämän tutkimuksen mukaan (Kankkunen, Harinen, Nivala & Tapio 2010), jopa kolmasosa lapsista ja nuorista tulee syrjityksi. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että syrjinnän kokemukset vaikuttavat nuorten elämään voimakkaasti,
11 muttamalla nuoren kuvaan itsestään, muista sekä maailmasta, negatiiviseksi. (Kankkunen, Harinen, Nivala & Tapio 2010, 3) Tästä huolimatta kunnissa puututaan huonosti esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kohtaamaan syrjintään, ja jopa 40 % joutuu kärsimään muiden loukkaavasta käytöksestä (Seta 2012b). Huomion kiinnittäminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten terveyteen, voisi vähentää ainakin kyseisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten mielenterveysongelmia. Laki määrittelee sen, että ihmisen psyykkistä hyvinvointia, toimintakykyä ja persoonallisuuden kasvua tulee edistää ja yhteiskunnassa tulee ehkäistä mielenterveyden häiriöiden syntyä kehittämällä elinolosuhteita (Mielenterveyslaki 1990/1116 1 ). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyyn puuttuminen on yksi alueista, joihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset voivat yrittää vaikuttaa. Yhdenvertaisuuslain mukaan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuutta on edistettävä sekä tehostettava syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa (Yhdenvertaisuuslaki 2004/21 1 ). Tasa-arvo lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää (Tasa-arvolaki 1986/609 1 ). Lisäksi Marita Karvinen on yhteistyössämme tuonut esille käsitteen itsemäärittelyoikeus, jolla tarkoitetaan henkilön oikeutta määritellä itse kuka hän on ja mitä hän tuntee. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia nuoria koskevien asioiden puheeksi ottaminen on tärkeää ja ajankohtaista. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tehtäviin kuuluu terveyden edistäminen ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät seikat ovat olennainen osa terveyttä. Terveyden edistämisen osatavoitteena on syrjäytymisen ehkäiseminen, terveellisten elämätapojen edistäminen ja väestöryhmien välisiin terveyseroihin puuttuminen sekä riskiryhmien, kuten nuorten, erityinen huomioiminen. Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteisiin kuuluu nuorten tupakoimisen, huumeidenkäytön ja alkoholin käytön väheneminen sekä nuorten miesten tapaturmaisten ja väkivaltaisten kuolemien aleneminen. Kunnan tehtäviksi on myös määritelty seksuaaliterveydestä huolehtiminen vahvistamalla ammattilaisten osaamista seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa ja jakamalla tarpeeksi tietoa seksuaaliterveyteen liittyvistä erityispalveluista, sekä antamalla opas- ja oheismateriaalia liittyen seksuaalisuuteen. Myös nuorten tukeminen ja korjaavat toimenpiteet ovat tärkeä hoitaa yhteistyössä eri ammattitahojen kanssa nuorten kehityksen turvaamiseksi. (Sosiaali- ja
12 terveysministeriö 2006, 17, 42, 61 62.) Opinnäyetyöni oheistuotteena valmistuva vihko on osa kansanterveysohjelmaa tukevista tavoitteista, koska tuotos on seksuaalisuuteen liittyvää opas- ja oheismateriaalia. Lisäksi sen on tarkoitus edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren hyvinvointia ja mileneterveyttä.
13 3 SUKUPUOLEN JA SEKSUAALISEN SUUNTAUTUMISEN MONINAISUUS Moninaisuus kuvaa hyvin nykyistä kulttuuriamme, kun sen muuttuessa ja kehittyessä elämäntavat ja valinnan mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Nykyään moninaisuuden, tai monimuotoisuuden voi katsoa käsittävän mitä aluetta tahansa, kuten sukupuolta ja seksuaalisuutta. (Jämsä 2008, 20.) Seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuudella halutaan yleensä tuoda esiin se, etteivät kaikki ihmiset ole heteroseksuaalisia ja se, etteivät myöskään heteroseksuaalisesti suuntautuneet ole keskenään samanlaisia (Lydén 2007, 5). Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta voi olla vaikea jäsentää ja luokitella, koska jotkut kokevat ne hyvin rikkaalla tavalla, sisältäen monia eri ulottuvuuksia ja kokemuksia itsestään, sukupuolestaan tai seksuaalisuudestaan (Jämsä 2008, 34). Joidenkin tutkijoiden mukaan jako kahteen sukupuoleen ja seksuaalinen suuntautuminen eivät myöskään ole pysyviä, vaan vaihtelevat läpi elämän (Lehto 2010, 17). Moninaisuus tulisi ottaa huomioon aina työskenneltäessä ihmisten parissa ja sen havaitsemiseen tulisi panostaa.. Kun huomaamme ympäristössämme moninaisutta, on ihmisten erilaisuutta helpompi hyväksyä. 3.1 Seksuaali-identiteetti ja seksuaalivähemmistöt Seksuaalisuudesta ja sukupuolesta puhuttaessa tehdään tieteellisissä teksteissä usein jako sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen orientaatioon eli suuntautumiseen ja seksuaaliseen identiteettiin (Lehto 2010, 18). Identiteetti on vastaus kysymykseen kuka ja mikä minä olen. Sen voi jakaa sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen identiteettiin. Sosiaalinen identiteetti on samaistumista erilaisiin ryhmiin esimerkiksi koulussa ja harrastuksissa. Henkilökohtainen identiteetti on oman yksilöllisyyden ja persoonallisten piirteiden tunnistamista sekä tarvetta tulla nähdyksi yksilönä. Identiteettiin liittyy kokemuksia menneisyydestä ja näkymiä tulevaisuudesta. Identiteettiin liittyvät kysymykset vaikuttavat merkityksellisesti terveyteen ja hyvinvointiin. (Nissinen 2006, 137 138.) Seksuaali-identiteetillä tarkoitetaan henkilön käsitystä itsestään ja toteutuvasta seksuaalisuudestaan. Seksuaali-identiteetti muovautuu yksilö- ja kulttuurihistoriallisesti sisältäen esimerkiksi kokemuksia oman seksuaalisuuden toteuttamisesta. (Lehto 2010, 18.)
14 Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisen persoonallisuutta. Se on myös perustarve ja ihmisyyden osa, jota ei voida erottaa muista elämän osa-alueista. Seksuaalisuuteen liittyvät tapamme tuntea, ajatella, kokea ja reagoida sekä etsiä rakkautta, läheisyyttä, ihmissuhteita ja kosketusta. Näiden kautta seksuaalisuus vaikuttaa ihmisen henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen. (Rfsu 2012.) Seksuaalisuutta on myös ihmisen kokemus omasta ja toisen sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta sekä kyky tuntea henkistä ja fyysistä nautintoa siitä (Nazarenko 2011a, 49). Seksuaalisella suuntautumisella tarkoitetaan halun ja seksuaalisuuden kiinnostuksen kohteen suuntautumista tiettyyn sukupuoleen. Seksuaalinen suuntautuminen on eri asia kuin seksuaali-identiteetti. Sillä voidaan myös tarkoittaa myös kiinnostusta, joka on paljon muutakin kuin seksuaalista. Se on seksuaalisen, romanttisen ja emotionaalisen kiinnostuksen sekä tunne-elämän suuntautumista tiettyä sukupuolta oleviin ihmisiin. Jokaisella ihmisellä on seksuaalinen suuntautuminen. (Jämsä 2008, 30.) Seksuaalinen suuntautuminen määritellään yleensä kolmeen kategoriaan: heteroseksuaalisuuteen, homoseksuaalisuuteen ja biseksuaalisuuteen. Heteroseksuaalisuudessa yksilön seksuaalinen, romanttinen tai emotionaalinen kiinnostus kohdistuu vastakkaiseen sukupuoleen. Homoseksuaalisuudeksi määritellään homot ja lesbot, joiden kiinnostus kohdistuu samaa sukupuolta oleviin. Biseksuaalisuudesta puhutaan silloin, kun ihmisen kiinnostus kohdistuu toiseen yksilöön, olipa hän tyttö tai poika. (Jämsä 2008, 30 31.) Välttämättä esimerkiksi kaikki homoseksuaalisesti suuntautuneet eivät kuitenkaan miellä itselleen homoseksuaalista identiteettiä ja monet eivät halua määritellä seksuaalista identiteettiään lainkaan. Usein seksuaalinen suuntautuneisuus ja seksuaali-identiteetti ovat vahvasti sidoksissa yhteiskuntaan. Voidaan esimerkiksi puhua homoseksuaalisesti tuntevista, elävistä ja käyttäytyvistä ihmisistä, millä tarkoitetaan heidän seksuaalista orientaatiotaan. (Lehto 2010, 18). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista ihmisistä voidaan yleisesti käyttää lyhenteenä kirjainsanaa HLBTIQ? eli homot, lesbot ja biseksuaalit sekä transihmiset, intersukupuoliset ja queerit. Kysymysmerkki viittaa moninaisuuteen ja esittää ettei kirjainlyhennelmä pysty yksin määrittelemään koko seksuaalisuuden ja
15 sukupuolisuuden tuntemisen kirjoa. (Karvinen 2012a; Huldén 2011; Moring 2012.) Joskus seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät halua lainkaan määritellä omaa suuntautumistaan. Sekä tutkimuskirjallisuus että jotkut vähemmistöön kuuluvat saattavat käyttää luokittelun välttämiseksi seksuaalisesta suuntautumisesta käsitettä queer. Sana queer, joka on suoraan käännettynä englannin kielestä outo, on peräisin 1910- ja 1920-luvun Yhdysvalloista, jolloin ei-feminiiniset homomiehet alkoivat käyttää itsestään tätä käsitettä. (Lehto 2010, 19 20.) Sana queer voi myös käsittää sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ihmistä (Karvinen 2012b). Ihmiseltä saattaa puuttua myös täysin seksuaaliset halut. Tällaisia ihmisiä voidaan kutsua aseksuaalieiksi. He ovat hormonitoiminnaltaan ja muutenkin kuten kaikki muut, he vain eivät tunne seksuaalista vetovoimaa. Tämä on hyvin vähän tutkittu ilmiö. (Citylehti 2010.) Homoista, lesboista ja biseksuaaleista vähemmistöinä puhuminen ei välttämättä ole todenmukaista, koska esimerkiksi biseksuaalisten ihmisten tilastollista lukumäärää on vaikea saada. Sana seksuaalivähemmistö saatetaan usein myös yhdistää muihin seksuaalisiin erityismieltymyksiin. (Lydén 2007, 6.) Opinnäytetyössäni seksuaalivähemmistöillä tarkoitetaan kuitenkin edellä mainittuja vähemmistöjä: homoja, lesboja, biseksuaaleja tai seksuaalista identiteettiään määrittelemättömiä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kohdatessa nuoria olennaista on nuoren kohtaaminen omana itsenään ja moninaisuuden huomioiminen ihmisyydessä. Ammattilaisen on hyvä olla selvillä seksuaalisuuteen liittyvistä termeistä ja identiteetin muodostumisesta ja ihmisten luokittelemista on hyvä vältellä. Nuori haluaa tulla kohdatuksi ihmisenä, oli hänen seksuaalinen suuntautumisensa tai identiteettinsä mikä tahansa. Kuten heterokaan ei halua välttämättä erityisesti ottaa puheeksi omaa seksuaalisuuttaan tai siihen liittyviä asioita, ei seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen välttämättä sen enempää halua tuoda omaa suuntautumistaan esille. Sen vuoksi ammattilaisen on tärkeää huomioda seksuaalisuus ja sen tärkeys ihmisyydessä ja kehityksessä, sitä kuitenkaan erityisesti korostamatta. Moninaisuuden huomioimisesta puhutaan myös opinnäytetyöni vihkossa ja sillä tarkoitetaan nimenomaan moninaisuutta kaikessa, ei vain seksuaalisuudessa.
16 3.2 Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolivähemmistöt Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen kokemusta itsestään joko miehenä tai naisena, tai sitten jotain siltä väliltä. Tunne on vahvasti sidoksissa ihmisen biologiaan, mutta myös kulttuuriin, koska erilaisissa kulttuureissa määritellään eri tavoin se, millainen on tai miten tulee olla mies tai nainen. (Lehto 2010,18.) Sukupuoli-identiteetti kuuluu myös sosiaaliseen identiteettiin. Sosiaalinen identiteetti on tunne johonkin tiettyyn ryhmään kuulumisesta. Sukupuoli-identiteetti ei ole välttämättä pysyvä ja jatkuva vaan prosessissa. Siihen liittyy myös kokemus monimuotoisesta tai ristiriitaisesta sukupuolesta. (Huuska 2011, 225.) Kuten seksuaalinen suuntautuminen, myös sukupuoli voi siis olla moninainen ja sillä voi olla monia ilmenemistapoja. Sukupuoli voidaan määritellä monella eri tavalla, joista biologisella sukupuolella tarkoitetaan geneettistä, hormonaalista ja anatomista sukupuolta eli syntyneen lapsen sukusolun kromosomeja, ulkoisia rakenteellisia ominaisuuksia sekä nais- ja mieshormonien tuotantoa. Sukupuolen voi määritellä myös sosiaalisen ja aistillisen sukupuolen kautta. Sosiaalinen sukupuoli on kokemus omasta sukupuolesta ja siihen liittyvät, persoonalliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja juridiset ominaisuudet. Aistilliseen sukupuoleen liittyy oma kokemuksellinen ja aistillinen tuntemus omasta kehosta ja itsestä. Sukupuoli voidaan ryhmitellä myös koetun sukupuolen mukaan. (Vilkka 2010, 17 26.) Ihmisen sukupuolen muotoja, jotka poikkeavat yleisestä mies ja nainen -jaottelusta, on monia, ja niitä on yleisesti pidetty sairauksina ja häiriöinä. Toisaalta kulttuurissamme on myös ajateltu, että nämä sukupuolen muodot ovat osa luonnollista jatkumoa. (Huuska 2011, 222.) Sukupuolivähemmistöjä ovat transsukupuoliset, transgenderit ja transvestiitit. Yleisesti heistä voidaan käyttää sanaa transihmiset. Muita sukupuolivähemmistöön kuuluvia ovat intersukupuoliset. Sukupuolivähemmistöjen kokemus omasta sukupuolestaan voi olla vaikea sisällyttää muutamaan kategoriaan ja sukupuolen voi kokea myös moninaisena. (Karvinen 2012a.) Sukupuolesta puhuttaessa voidaan puhua myös cissukupuolisesta, joka ei ole transihminen eikä intersukupuolinen. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia. (Seta 2012c, 8) Transsukupuoliset ihmiset kokevat psyykkisen sukupuolensa olevan ristiriidassa fyysisten sukupuoliominaisuuksien kanssa ja he kokevat usein syntyneensä väärään
17 kehoon. Transsukupuoliset saattavat joskus pyrkiä ratkaisemaan sukupuolen ristiriidan korjaushoidolla, joka on vuosia kestävä prosessi. Prosessista käytetään nimenomaan käsitettä sukupuolen korjaus, vaikka jotkut saattavat vireheellisesti puhua sukupuolen vaihdosta. (Jämsä 2008, 34 35.) Sanaa sukupuolen korjaus käytetään siksi, että se ilmentää paremmin transihmisen sisäistä kokemusta, jossa hänen kehonsa ja henkilötunnuksensa korjataan vastaamaan sitä sukupuolta, jonka hän on jo aikaisemmin kokenut omakseen (Aarnipuu 2007a, 30). Sukupuolen korjaus tarkoittaa joko pelkän juridisen sukupuolen vaihtamista, hormonihoitoja tai kirurgisia toimenpiteitä (Vilkka 2010, 37). Sukupuolen korjauksesta on säädetty myös niin kutsutussa translaissa, joka määrittelee tarkemmin transihmiselle kuuluvat oikeudet. Naista, jonka alkuperäinen juridinen sukupuoli on ollut miehen, voidaan kutsua transnaiseksi. Vastaavasti miestä, joka on käynyt sukupuolen korjausprosessin läpi, voidaan kutsua transmieheksi. (Aarnipuu 2007a, 31.) Translaki määrittelee, että sukupuolen voi korjata vasta täysiikäinen henkilö (Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta 563/2002 1 ), mutta ajatukset sukupuolen mahdollisesta korjaamisesta ja hormonihidoista voi ottaa puheeksi jo nuorenkin kanssa, jos hän on siihen valmis. Kuitenkin sukupuolen vahvistamiseksi tarvitaan lääketieteellinen selvitys henkilön kokemuksesta kuulua vastakkaiseen sukupuoleen (Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta 563/2002, 1 ) ja sen saaminen voi viedä aikaa. Transvestiit (englanniksi cross dressing) kokevat ajoittain halua pukeutua toisen sukupuolen mukaisesti. He voivat olla miehiä tai naisia. (Vilkka 2010, 40 41.) Pukeutumisestaan esimerkiksi transvestiittimiehet voivat käyttää käsitettä tyttöily (Työministeriö 2005). Useimmiten ajatellaan, että transvestiitit ovat miehiä, koska mies, joka pukeutuu naisen vaatteisiin, on silmiinpistävämpi näky kuin nainen miehen vaatteissa. Naiset saattavat usein pukeutua miehen vaatteisiin, mutta sitä ei välttämättä tulkita samalla tavalla; se voidaan ymmärtää esimerkiksi vapaaksi itseilmaisuksi tai poliittiseksi teoksi (Leinonen 2006, 157). Naisten on helpompi liikkua sukupuolten rajamailla, eikä heidän pukeutumistaan kontrolloida samalla tavalla (Lehtonen 2000, 11). Suomessa transvestisuus diagnosoitiin kansainvälisellä tautiluokituksella ICD- 10:llä nuoruusikäisen tai aikuisen sukupuoli-identiteettihäiriöksi, kunnes Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päätti poistaa transvestisuuden mielenterveyshäiriöiden luokituksesta vuonna 2011 (Seta 2011). Tanskassa transvestisuus poistettiin psyykkisten häiriöiden luokituksesta jo vuonna 1994 (Leinonen 2006, 157).
18 Transgender-sanalla kuvataan ihmistä, joka kokee sukupuolensa monimuotoiseksi. He saattavat kokea elävänsä mieheyden ja naiseuden rajamailla tuntien, että heillä on sekä miehekkäitä että naisellisia piirteitä. Näitä he ilmaisevat eri tavoin eleillään, ilmeillään, elämäntyylillään ja pukeutumisellaan. Itsensä transgenderiksi mieltävät saattavat yleensä haluta elää ilman sukupuoliluokituksia. Myös transgenderit käyvät elämässään läpi sisäistä identiteettiprosessia, jonka aikana he selkiyttävät kuvaa omasta sukupuolestaan. Jotkut transgender-ihmiset myös haluavat sukupuolenkorjausprosessiin tai jonkinlaisia korjauksia omaan sukupuoleensa, esimerkiksi hormonihoidoin. (Aarnipuu 2007a, 31.) Intersukupuolisuudessa yksilön fyysiset ja synnynnäiset sukupuolta määrittelevät tekijät eivät ole tarkoin määriteltävissä miehen tai naisen ominaisuuksiksi. Aina näitä ominaisuuksia ei huomata lapsen syntyessä, vaan ne voivat tulla esiin vasta murrosiässä. (Lehtonen 2006, 13.) Intersukupuolisia lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 20. Lapsen synnyttyä väärin määritelty sukupuoli ja siihen tehdyt korjausleikkaukset voivat johtaa lapsen kehittyessä sukupuoliristiriitaan ja myöhemmin sukupuolen korjausprosessiin. (Tasa-arvovaltuutettu 2012.) Kuten muutkin lapset, myös intersukupuoliset ymmärtävät usein mihin sukupuoleen he kokevat kuuluvansa (Nazarenko 2011b, 25). Sukupuoleen liittyvät asiat haastavat ammattilaista aivan erityisellä tavalla, koska yhteiskunnassa sukupuolisuudesta on näkyvissä vain maskuliinisuus tai feminiinisyys. Sukupuolen kahtiajako on juurtunut yhteiskuntaamme siten, että monen ei tule edes ajatelleeksi toisen sukupuolta ja siinä ilmeneviä ominaisuuksia, miehekkyyttä tai naisellisuutta. Koska kasvatus sukupuoleen alkaa jo lapsuudessa, pidetään kaikkien kohdalla itsestäänselvyytenä sitä, mitä sukupuolta kohdattu ihminen on. Tytöt ja pojat erotetaan sen perusteella, missä ryhmässä he ovat ja miten he pukeutuvat; sukupuoli tulee kysenalaistetuksi vasta silloin kun ei pysty sanomaan kumpaan sukupuoleen ihminen kuuluu tai silloin kun toisessa henkilössä on korostetusti vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksia. Monesti tällainen kohtaaminen saattaa hämmentää ja viedä tilaa ihmisen kohtaamiselta omana persoonanaan. Siksi on tärkeää tietää, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja sukupuolelle kuin vain tyttö ja poika. Erilaisten vaihtoehtojen tietäminen ja moninaisuuden huomioiminen myös sukupuolessa auttaa ammattilaista suhtautumaan sukupuoleen ja sen variaatioihin luonnollisesti.
19 Sukupuolella ja sen eri muodoilla ei ole merkitystä ihmisyyden arvossa, kunhan ammattilainen osaa tarvittaessa auttaa nuorta havaitsemaan, käsittelemään ja määrittelemään erilaisuuttaan tai ainutlaatuisuuttaan. Nuori voi kokea ahdistusta myös silloin, jos hänen oletetaan kuuluvan johonkin tiettyyn sukupuoleen, vaikka hän olisikin jotain muuta. 3.3 Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen kehittyminen nuoruudessa Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin pinnalla nuorten elämässä. Nuoruudessa, joka sijoittuu karkeasti jaettuna ikävuosien 12 22 väliin, persoonallisuus rakentuu uudelleen ja jäsentyy pysyväksi. Myös psyykkinen ja fyysinen kasvu ovat merkityksellisiä. Keskeisin nuoruuden kehityksellisistä päämääristä on saavuttaa autonomia. Tämän saavuttamiseksi nuoren tulee irrottautua vanhemmista ja löytää heidät uudelleen aikuisella tavalla, jäsentää oma muuttunut ruumiinkuvnsaa, seksuaalisuutensa ja seksuaalinen identiteettnsäi. Ikätovereiden apu ja heihin turvautuminen ovat merkityksellisiä asioita nuoruuden kasvun ja kehityksen aikana. (Aalberg & Siimes 2007, 69 70.) Seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden pohja on kehittynyt jo lapsuudessa. Nuoruudessa keho otetaan uudelleen haltuun uteliaisuudella, johon kuuluu oman itsensä tutkiminen, muihin vertaileminen sekä tiedon etsiminen normaalista ja epänormaalista. Muiden kommentit omasta itsestään hämmentävät ja voivat olla haavoittavia etenkin varhaisnuoruudessa. Murrosiässä heräävät myös nuoren romanttiset tunteet, jotka kohdistuvat joko samaan tai vastakkaiseen sukupuoleen. (Cacciatore 2006, 206 208, 211.) Sukupuolirooliakin työstetään lapsuudesta asti ja murrosiässä koetaan vahvasti halua olla samanlainen kuin muut ja haetaan sitä kautta hyväksyntää itselleen. Tyttöjen ja poikien ryhmissä vahvistetaan jo lapsuudesta asti omaa sukupuolta ja murrosikäiset nuoret vastaanottavat jatkuvasti käsityksiä siitä kuinka tulee olla mies tai nainen sekä toteuttavat itseään muiden hyväksymällä tavalla. (Cacciatore 2006, 210 211.) Kun on kyse vähemmistöistä, nuorella menee aikaa oman identiteettinsä prosessoimiseen tavallista enemmän ja monen nuoren elämän täyttävät vuosiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät pohdinnat ja ihmissuhderatkaisut. Suurella
20 osalla tiedostamisvaihe ja siihen liittyvä hyväksymisprosessi ovat ajankohtaisia asioita kouluikäisenä, nuorilla miehillä hieman aikaisemmin kuin naisilla. Jotkut ovat kokeneet jo lapsuudesta asti olleensa erilaisia kuin valtaväestöön kuuluvat. (Lehtonen 2004, 129.) Joskus nuori pystyy itse käsittelemään omaa erilaisuuttaan ja parhaassa tapauksessa hänellä on ympäristössään kehitystä tukevia ja ymmärtäviä ihmisiä. Ammattilaisten tehtävänä on auttaa etenkin aikuisen tai muun positiivisen verkoston tuen ulkopuolella sekä syrjäytymisuhan alla olevia nuoria kehitys- ja kasvuvaiheen turvallisessa läpikäymisessä. Oli kysymys sitten heterosta, lesbosta tai transsukupuolisesta nuoresta, ammattilaisen ymmärtämys ja hyväksyntä nuorta ja hänen ajatuksiaan kohtaan, on olennaisen tärkeää. Kun nuori kasvaa ympäristössä, jossa on vahvasti määritelty millaiset ihmiset ovat hyväksyttäviä ja millainen käytös poikkeavaa, voi nuoren olla erittäin vaikeaa tuoda esille oma persoonallisuutensa, ainutlaatuisuutensa sekä muiden mielipiteistä poikkeavat ajatukset. Koska nuorten maailma voi olla hyvin raaka esimerkiksi toisten haavoittavien kommenttien vuoksi, voi nuori joutua jäämään ajatustensa kanssa yksin ja pohtia turhaan liian pitkään ja salassa esimerkiksi omaa erilaista sukupuolen kokemustaan. Koska nuorella ei vielä edes välttämättä ole todellista kuvaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja koska nykyään etenkin media värittää huomattavissa määrin nuorten mielipiteitä ja näkemyksiä maailmasta, on olennaisen tärkeää, että nuorella on joku turvallinen aikuinen, joka kannustaa ja tukee nuorta hänen persoonansa ja itsetuntonsa terveellisessä kehityksessä. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden lisäksi onkin työssä nuorten kanssa siis myös tärkeää huomioida nuoren ihmisen haavoittuvuus ja suojella häntä erityiseltä syrjinnältä.
21 4 SEKSUAALI- JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖÖN KUULUVAT NUORET YHTEISKUNNASSA 4.1 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa Historialla on merkittävä vaikutus käsitysten muodostumiseen. Seksuaalisuutta, halua ja seksuaalisuuden suuntautumista on tarkasteltu hyvin eri tavalla ja käsitystä siitä on usein luotu heteroseksuaaliseen ajatteluun perustuen. 1700-luvulla seksuaalisuutta ja sukupuolta ei ymmärretty samassa merkityksessä kuin nykyään. Seksuaalikäsitykset muotoutuivat kristillisten maailmankuvan ja sen maallisen tulkinnan pohjalta, jossa vain heteroseksuaalisuutta pidettiin normaalina ja muuta seksuaalisia suuntautumisia poikkeavana. (Vilkka 2010, 49.) Koska heteroseksuaalisuus nähtiin lisääntymiseen tähtääväksi, luokiteltiin siksi muut seksuaalisuudet luonnottomiksi ja epänormaaleiksi. Ennen 1800-luvun loppua ihmisiä ei määritelty ollenkaan seksuaalisuuden perusteella. (Karkulehto 2006, 49.) 1800-luvun lopun lääketieteellinen ja luonnontieteellisbiologinen ajattelutapa loi seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta koskevat luokitukset sekä niiden rajat ja merkitykset. Tuolloin arkikielenkäyttöön tulivat sanat seksuaalinen, heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus. (Vilkka 2010, 50 52). Termi lesbo vakiintui käyttöön vasta 1970-luvulla (Lehtonen 2000, 11). Koska heteroseksuaalisuus on nähty normaalina, myös siihen liittyvä sukupuolten jako miehiin ja naisiin nähtiin luonnollisena (Karkulehto 2006, 50). 1500 1700-lukujen Suomessa oman sukupuolen mieltäminen muuksi kuin naiseksi tai mieheksi saattoi johtaa jopa kuolemanrangaistukseen, koska se koettiin Jumalan luomisjärjestyksen rikkomiseksi. Muissa kuin länsimaissa sukupuolen variaatioihin on suhtauduttu avoimemmin ja hyväksyvämmin ja monissa eri kulttuureissa on luokitukset monille eri sukupuolille. (Huuska 2010, 155 156.) Seksuaalisesta suuntautumisesta ja sen kohdistumisesta samaan sukupuoleen on siis oltu aikojen saatossa hyvinkin eri mieltä, eikä se vieläkään kaikkien keskuudessa ole hyväksyttävää tai normaalia. Syynä tähän voi pitää esimerkiksi sitä, että ennen vuotta 1971 homoseksuaalisuus määriteltiin rikokseksi. Sen jälkeenkin homoseksuaalisia tunteita pidettiin sairautena, jota voitiin pyrkiä parantamaan esimerkiksi
22 psykoterapiaistunnoissa. Näin oli vuoteen 1981 saakka, jolloin homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen takia kiellettiin kuitenkin vasta vuonna 1995 ja sen jälkeen syrjintään on tullut vielä lisäsuojaa yhdenvertaisuuslain kehittämisen myötä. Vuonna 2002 samaa sukupuolta olevat parit saivat mahdollisuuden rekisteröityyn parisuhteeseen ja kaikki, myös naisparit, saivat mahdollisuuden hedelmöityshoitoihin vuonna 2006. (Jokinen 2009, 8.) Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen eri muotoihin liittyvät käsitykset ja yksilöiden ajatukset erilaisuudesta ovat kehittyneet historian ja sen muutosten myötä. Historian vaikutuksen huomioiminen on olennaista myös silloin, kun pohditaan omien asenteiden kehittymistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Muiden mielipiteillä ja yleisellä asenneilmapiirillä on vaikutusta ajatusten muodostumisessa ja siksi olennaista asennetta pohtiessa on kiinniittää huomiota siihen mitä oikeasti ajattelee asioista ja mihin ajatus perustuu, koska asenteet ovat aina yksinkertaistettu kuva todellisuudesta. Muiden opitusta mallista pohjautuvat asenteet voivat olla rajallista tietoa ja saattavat muuttua ennakkoluuloiksi tai väärän ja rajallisen tiedon perusteella syntyväksi rasismiksi ja syrjinnäksi. Asenteet ovatkin joko positiivisia tai negatiivisia ja ne vaikuttavat aina käyttäytymiseemme. Opinnäytetyöni oppaassa pyydetään ammattilaista pohtimaan omia asenteitaan. Koska historialla on vaikutusta asenteiden muodostumiseen, on ammattilaistenkin hyvä tutustua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan; se voi avata käsityksiä siitä miksi Suomessa esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen asema on niin näkymätön. 4.2 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja asenneilmapiiri Seksuaali- ja sukupulivähemmistöjen asema ja sitä myötä myös asenteet näitä vähemmistöjä kohtaan ovat huomattavasti parantuneet. Asenteiden parantumista ovat olleet edesauttamassa ainakin lakia koskevat muutokset. Lainsäädäntö on kääntynyt sanktioinnista syrjinnän ehkäisemiseen 2000-luvun vaihteessa. (Lehto 2010, 22.) Olennaista asenneilmaston muuttumisessa myönteisemmäksi oli Suomen kulttuurisen kaapin rikkoutuminen 1990-luvun lopussa, jolloin Setan, Vasemmistoliiton ja Vihreiden aktiivinen sateenkaariperhepolitiikka toi näkyväksi kyseisiä vähemmistöjä (Kuosmanen 2007, 37). Kuitenkin edelleen kolmasosa miehistä ja hieman yli viidesosa
23 naisista haluaisi yhteiskunnan puuttuvan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Vielä pienempi määrä hyväksyisi miesten välisen seksisuhteen. (Kontula 2008, 89.) Joissakin maissa suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on edelleen todella huono ja vähemmistöt joutuvat kohtaamaan eriasteista syrjintää. Näin on etenkin kristittyjen äärioikeistolaisten keskuudessa sekä islamilaisissa maissa, joissa jopa 31 maata kieltää homoseksuaalisuuden lailla. Näiden aatteiden keskuudessa homofobia on lisääntynyt ja aiheuttanut varsinaisia viharikoksia seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Ruotsissa raportoidaan entistä enemmän sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia viharikoksia ja Suomessakin tapahtuu paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa katuväkivaltaa. Asenteissa on tapahtunut lähivuosina muutosta ja asenteet ovat lähinnä polarisoituneet, eli voimakkaasti hyväksyvien ja voimakkaasti hyväksymättömien joukot ovat kasvaneet. (Hänninen & Hänninen 2010, 126 134.) Naapurimaassamme Venäjällä seksuaalivähemmistöjen laillinen asema on aina ollut huono ja viimeisin osoitus siitä oli Pietarissa 29.2.2012 hyväksytty laki, joka kieltää homoseksuaalisuudesta alle 18-vuotiaille puhumisen (Metrolehti 2012). Useimmissa Afrikan maissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ja joissain siitä rangaistaan jopa kuolemalla (Kovero & Lehto 2010, 25). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvoinnin uhkana voi olla huonon asenneilmaston rantautuminen myös Suomeen (Hänninen & Hänninen 2010, 134 135). Seksuaalivähemmistöihin kohdistuviin kielteisiin asenteisiin vaikuttavat tiedon yksipuolisuus, huonot kokemukset, ryhmäsidonnaisuus, tarve oman identiteetin esittämiseen ja omat sisäiset ristiriidat. Kielteistä asennoitumista lisää myös erilaisen seksuaalisuuden näkeminen seksuaalisena käyttäytymisenä, ei rakkaus- ja parisuhteen olennaisena osana. (Nissinen 2006, 138.) Väestön suhtautuminen seksuaalisen suuntautumisen eri muotoihin on riippuvainen sukupuolesta, iästä, asuinseudusta, koulutustaustasta ja uskonnollisesta vakaumuksesta: keskimäärin hyvin koulutetut, suuremmissa kaupungeissa asuvat naiset suhtautuvat myönteisimmin homoseksuaalisiin suhteisiin. (Nissinen 2006, 138.) Nuorten asenteet ovat hyväksyvämpiä kuin iäkkäämmän väestön (Kontula 2008, 90). Suomi kuitenkin on vielä asenteiltaan hyväksyvimpiä Euroopan maita, kun kyseessä ovat saman sukupuolen väliset seksuaalisuhteet. Myös samaa sukupuolta olevien avioliittoa kannattaa 1990-luvun alusta alkaen yhä useampi väestöstä, etenkin nuorista. (Kontula 2008, 89 91.)
24 Sukupuolivähemmistöjen asemaan vaikuttavat monet seikat. Esimerkiksi transsukupuolisuus on suhteellisen uusi käsite Suomessa: se määriteltiin omaksi käsitteekseen vasta 1950-luvulla (Lehtonen 2000, 11). Suomessa transsukupuolisuuden tutkimus alkoi kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuin monissa muissa maissa ja edelleen tutkimusta sukupuolen eri variaatioista on Suomessa vähän. Sitä on käsitelty erityisesti lääketieteellisenä ja yhteiskuntatieteellisenä kysymyksenä ja käsitteistö on siten vahvasti rakentunut lääketieteellisin ja juridisin termein. Transtutkimuksen puuttuminen ja sukupuolten erilaisten variaatioiden näkymättömyys yhteiskunnassa, ovat johtaneet siihen, ettei sukupuolensa moninaisesti kokevilla ole ollut itseään koskevaa käsitteistöä, sanoja joilla kuvata itseään. (Huuska 2010, 156 158.) Vieläkin esimerkiksi laissa transsukupuolisista käytetään nimitystä transseksuaali, joka on virheellinen käännös suoraan englannin kielen sanasta transsexual, transsukupuolinen. Nykyään tasa-arvolaki (Tasa-arvolaki 1986/609) kieltää syrjinnän sukupuolen korjausprosessin perusteella (Työministeriö 2005). Kattava transihmisten syrjintäsuoja jäi lain valmistuttua kuitenkin vielä avoimeksi ja nyt pohditaankin lain täydentämistä kaikilla sukupuolivähemmistöön kuuluvilla, päätettyä ensin kuuluuko lakimuutos tasaarvo- vai yhdenvertaisuuslain piiriin (Tasa-arvovaltuutettu 2012). Transvestisuus poistettiin tautiluokituksesta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen uudistettua tautiluokituksia vuoden 2012 alusta. Poistamisen arvellaan jatkossa parantavan tähän ihmisryhmään kuuluvien henkilöiden asemaa, koska heihin ei kohdisteta samanlaisia ennakkoluuloja. Se että ransvestisuus luokiteltiin mielenterveyden häiriöksi, aiheutti turhaa leimautumista ja syrjintää. Tämä vaikuttaa kielteisesti sekä transvestiittien että heidän läheistensä hyvinvointiin ja elämänlaatuun. (Seta 2011.) Nykyään transihmisetkin elävät sosiaalisessa todellisuudessa, jossa sukupuolirajojen ylittävää kokemusta ei pidetä enää niin hämmentävänä (Huuska 2011, 259). Koska syrjintää on edelleen nähtävissä yhteiskunnasamme ja uhkana on jopa asenneilmaston huononeminen suhteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, on olennaista, että asenteisiin puututaan jo silloin kun ihmiset ovat vielä kehitysvaiheessa. Ammattilaiset, jotka työskentelevät nuorten kanssa, näkevät nuorten asenteissa ja käyttäytymisessä yleistä asenneilmapiiriä, ja asenteiden negatiivisiin ilmenemismuotoihin, kuten rasismiin ja syrjintään, on tärkeää puuttua heti sen ilmettyä.
25 Jotta huonosta suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria kohtaan päästäisiin eroon, onkin ammattilaisten tärkeää antaa asiallista ja tosiasioihin perustuvaa tietoa. Tämä auttaisi nuorten keskuudessa vallitsevien ennakkoluulojen oikaisemisessa. Asiallisella tiedolla ja ammattilaisen puuttumisella on merkittävä rooli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten hyvinvoinnin parantamisessa. Tällä on kauaskantoiset vaikutukset esimerkiksi nuorten tulevaisuuteen ja mielenterveyteen sekä sosiaalisiin suhteisiin. Myös ammattilaisen on hyvä tutustua omiin asenteisiin kohdatessaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren ja pohtia millaisia tunteita nuoren kohtaaminen itsessään ammattilaisena herättää ja miksi. 4.2.1 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat normatiivisia asenteita Erityisiä asenteita, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret joutuvat kohtaamaan, ovat heteronormatiivisuus, sukupuolinormatiivisuus sekä homo-, bi- ja transfobia. Normit ovat yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä, jotka kertovat miten ihmisen tulee elää ja käyttäytyä. Yhteiskunta ja pienemmät yhteisöt asettavat jäsentensä noudatettavaksi normeja, joiden mukaan käyttäytyessään yksilöä pidetään normaalina. Suomessa vahvana normina pidetään heterosuhdetta ja ydinperhettä, johon kuuluvat eri sukupuolta olevat vanhemmat ja heidän lapsensa. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi suhdetta kahden naisen välillä pidetään normaalista poikkeavana. (Mäkinen 2008, 60.) Heteronormatiivisuus tarkoittaa hetero-perustaista ajattelutapaa, jossa ihmiset nähdään miehinä ja naisina ja jossa rakastutaan vastakkaiseen sukupuoleen. Se perustuu heteroolettamukseen, jossa oletetaan, että kaikki ihmiset ovat heteroita. (Lehtonen 2003, 29 32.) Sukupuolesta monia tutkimuksia tehnyt tutkija Judith Butler (2006, 48 54) on käsitteellistänyt heteronormatiivisuuden termillä heteroseksuaalinen hegemonia, joka perustuu sukupuolten kahtiajakoon ja sen haluttuun pysyvyyteen (Butler 2006). Heteroseksuaalinen hegemonia tarkoittaa institutionalisoitunutta heteroseksuaalisuuden ylivaltaa, joka tuottaa kulttuurisia nainen ja mies -malleja ja siten vaatii niiden olemassaoloa (Kangasvuo 2003a, 188 189; Butler 2006, 216). Ihmiset käyttäytyvät jatkuvasti heteronormatiivisesti sitä itse edes huomaamatta. Esimerkiksi kahta naista, joilla on lapsia keskenään, saatetaan kutsua lesbovanhemmiksi. Jo sanana se sisältää