6LVlOO\VOXHWWHOR (/b,1/bb.(7,(7((//,1(17,('(.817$ 17.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT... 239 17.2 YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS... 240 2SLQWRMHQNHVWR 0XXNRXOXWXV +DUMRLWWHOXXQMDRSLVNHOLMDYDLKWRRQRVDOOLVWXPLQHQ 17.3 TYÖHISTORIA... 241 2SLVNHOXDLNDLQHQW\ NRNHPXV 7\ NRNHPXVYXRQQDVXRULWHWXQWXWNLQQRQMlONHHQ 17.4 TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ... 241 17.5 TYÖLLISYYSTILANNE SYKSYLLÄ 2000... 242 7\ WW P\\V 17.6 NYKYINEN TYÖ... 244 <OHLVLPPlWDPPDWLW 1\N\LVHQW\ VXKWHHQDONDPLVDMDQNRKWDMDW\ VXKWHHQODDWX $VHPDW\ SDLNDQRUJDQLVDDWLRVVD 7\ QDQWDMDQWRLPLDOD 7\ QDQWDMDVHNWRULW 7\ SDLNDQVLMDLQWL 1\N\LVHQW\ QMD\OLRSLVWRNRXOXWXNVHQYDVWDDYXXV 17.7 TYÖNHAKUPROSESSI... 248 7\ QKDNXPHQHWHOPlWMDQLLGHQWXORNVHOOLVXXV 0LWlNDXWWDQ\N\LQHQW\ VDDWX" 7\ SDLNDQVDDQWLLQYDLNXWWDQHHWWHNLMlW 17.8 OPINTOJEN ANTI... 251 2SLWXQK\ G\QWlPLQHQQ\N\LVHVVlW\ VVl 2SLQWRMHQDQWDPDWYDOPLXGHW
17 ELÄINLÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA 17.1 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT Vuonna 1997 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneesta 62 henkilöstä kyselyyn vastasi 44, eli 71,0%. Eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet vastasivat kyselyyn yksittäisenä tiedekuntana aktiivisimmin. Kuitenkin tulokset on syytä suhteuttaa tiedekunnan pieneen kokoon ja verrattain pieneen vastaajamäärään. Kyselyyn vastanneista eläinlääketieteilijöistä 36 oli suorittanut vuonna 1997 eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon, kaksi eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon ja kuusi erikoiseläinlääkärintutkinnon. Seuraavassa kuvassa esitetään tarkemmin eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneiden kyselyyn vastanneiden prosentuaalinen jakautuminen vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. erikoiseläinlääkäri 13,6 % tohtori 4,5 % lisensiaatti 81,8 % Kuvio 123. Eläinlääketieteilijävastaajien prosentuaalinen jakautuminen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. N = 44. Naisia eläinlääketieteilijävastaajista oli 88,6%. Ruotsinkielisten osuus oli 15,9%. Vastaajat olivat syntyneet keskimäärin vuonna 1968 eli täyttivät tutkimusvuonna 32 vuotta. Miehet olivat keskimäärin noin vuoden naisia nuorempia. 239
Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tutkinnon suorittaneita tarkastellaan seuraavassa lähinnä yhtenä ryhmänä ja joiltakin osin myös vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan, jälkimmäisessä tapauksessa on kuitenkin syytä huomata eläinlääketieteen tohtoreiden ja erikoiseläinlääkäreiden hyvin pieni määrä. Myöskään sukupuolittaiset tarkastelut eivät ole kaikilta osin yleistettävissä miesten pienen määrän vuoksi. 17.2 YLIOPISTO-OPINNOT JA MUU KOULUTUS 17.2.1 Opintojen kesto Vuonna 1997 tutkinnon suorittaneet olivat kirjoittautuneet Helsingin yliopistoon ensimmäisen kerran keskimäärin vuonna 1991. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet keskimäärin vuonna 1990 ja erikoiseläinlääkärit ja tohtorit hieman myöhemmin. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden opinnot ylempään olivat vastaajien arvion mukaan kestäneet keskimäärin 6,5 vuotta mahdolliset välivuodet pois lukien. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla naisilla keskimääräinen opiskeluaika oli noin 6,5 vuotta ja miehillä 6,4 vuotta. 17.2.2 Muu koulutus Eläinlääketieteilijöistä 14% ilmoitti suorittaneensa jonkin tutkinnon tai tutkintoja ennen vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamaansa tutkintoa. Tässä kyseeseen voi tulla myös saman alan alempi tutkinto, esimerkiksi tohtorin aiemmin suorittama lisensiaatin tutkinto. Tämän lisäksi kyseeseen voivat tulla myös muiden alojen ja koulutusasteiden tutkinnot. Eläinlääketieteen lisensiaateista kenelläkään ei ollut vuonna 1997 suoritettua tutkintoa edeltävää tutkintoa. Kaikkia eläinlääketieteilijävastaajia tarkasteltaessa miehillä vuonna 1997 suoritettua tutkintoa edeltäviä tutkintoja oli naisia useammin. Noin 19%:lla eläinlääketieteilijöistä oli tutkinto/tutkintoja, jotka he olivat suorittaneet vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamansa tutkinnon jälkeen. Eläinlääketieteen lisensiaateista 19% oli hankkinut tutkinnon/tutkintoja vuoden 1997 jälkeen. Kaikkia eläinlääketieteilijävastaajia tarkasteltaessa miehet olivat hankkineet tutkinnon/tutkintoja vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen hieman naisia useammin.. Lisävalmiuksia antavaa täydennyskoulutusta ilmoitti vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suorittamansa tutkinnon jälkeen hankkineensa lähes 40% eläinlääketieteilijöistä. Miesten ja naisten välillä ei ollut merkittävää eroa. Eniten lisävalmiuksia antavaa täydennyskoulutusta olivat hankkineet tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet. 17.2.3 Harjoitteluun ja opiskelijavaihtoon osallistuminen Noin 91% eläinlääketieteilijöistä ilmoitti osallistuneensa opintoihin liittyvään harjoitteluun yliopisto-opintojensa aikana. Naisista harjoitteluun ilmoitti osallistuneensa noin 92% ja miehistä 240
80%. Vuonna 1997 eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneista harjoitteluun ilmoitti osallistuneensa opintojensa aikana 97%. Yliopisto-opintojensa aikana ulkomailla opiskelijavaihdossa tai omatoimisesti opiskellen ilmoitti eläinlääketieteilijöistä olleensa noin 18%. Kaikki ulkomailla opiskelleet olivat naisia, joten naisista lähes 21% ilmoitti opiskelleensa ulkomailla. Kaikki ulkomailla opiskelleet olivat myöskin eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita, joten heillä vastaava luku oli 22%. Kansainväliseen työharjoitteluun ilmoitti yliopisto-opiskelujensa aikana osallistuneensa noin 9% eläinlääketieteilijöistä. Myös kaikki kansainväliseen työharjoitteluun oli osallistuneet olivat naisia, ja lisensiaatin tutkinnon suorittaneita, naisista kansainvälisessä työharjoittelussa oli siis ollut 10% ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneista noin 11%. 17.3 TYÖHISTORIA 17.3.1 Opiskeluaikainen työkokemus Eläinlääketieteilijöistä kaikki ilmoittivat omaavansa yliopisto-opintojensa ajalta oman alansa työkokemusta. Yliopisto-opiskelujen aikana hankitun oman alan työkokemuksen määrä oli keskimäärin 14 kuukautta kaikki tutkintoasteet huomioiden. Miehillä oman alan työkokemusta oli keskimäärin 5 kuukautta ja naisilla 15 kuukautta. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla oman alan työkokemusta oli keskimäärin 9,3 kuukautta ja tohtoreilla erikoiseläinlääkäreillä selvästi enemmän. 17.3.2 Työkokemus vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen Eläinlääketieteilijöillä oli ollut oman ilmoituksensa mukaan keskimäärin 4,5 työsuhdetta vuonna 1997 suoritetun tutkinnon jälkeen. Kaikki näistä työsuhteista olivat vastaajien arvion mukaan akateemista koulutusta vastaavia. Mukaan on laskettu myös mahdolliset valmistumishetkellä olleet ja nykyiset työsuhteet. Naisilla työsuhteita oli ollut kaikkiaan keskimäärin 4,7 ja miehillä keskimäärin 3,0. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneilla työsuhteita oli ollut keskimäärin 5,0, tohtoreilla 1,0 ja erikoiseläinlääkäreillä 2,8. 17.4 TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISHETKELLÄ Eläinlääketieteilijöistä noin 66% ilmoitti olleensa valmistumishetkellään vuonna 1997 opiskelualaansa vastaavassa työssä. Naisista opiskelualaansa vastaavassa työssä oli 72% ja miehistä viidennes, tässä on kuitenkin syytä huomioida miesvastaajien pieni määrä. Muita useammin opiskelualaa vastaavassa työssä valmistuessaan tutkintoonsa olivat tohtorit ja erikoiseläinlääkärit, mutta myös yli 60% eläinlääketieteen lisensiaateista. Opiskelualaansa vastaamattomassa työssä ei ilmoittanut olevansa eläinlääketieteilijöistä kukaan. 241
Kolmannen ryhmän muodostavat ne vastaajat, jotka ilmoittivat, että heillä oli valmistumishetkellään työpaikka tiedossa. Eläinlääketieteilijöistä tässä tilanteessa oli valmistuessaan tutkintoonsa vuonna 1997 noin 16%. Naisista noin 15%:lla ja miehistä viidenneksellä oli työpaikka tiedossaan valmistumishetkellään. Kaikki vastaajat, joilla oli työpaikka tiedossaan olivat eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. Päätoimisia perustutkinto-opiskelijoita eläinlääketieteilijöistä noin 8% ja päätoimisia jatkoopiskelijoita ei lainkaan. Perustutkinto-opiskelijana oli naisista 5% ja miehistä 20%. Niin ikään kaikki perustutkinto-opiskelijat olivat eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. Päätoimisena aikuisopiskelijana tai yrittäjänä eläinlääketieteilijöistä ei ollut valmistumishetkellään kukaan. Sen sijaan kotona (esimerkiksi äitiyslomalla tai lapsia hoitamassa) ilmoitti olevansa vain lähes 5% eläinlääketieteilijöistä. Miehistä kotona ei ollut valmistuessaan kukaan. Myös kaikki kotona olevat olivat eläinlääketieteen lisensiaatteja. Työttömänä työnhakijana valmistumishetkellään vuonna 1997 ei ollut eläinlääketieteilijöistä kukaan. Miehistä kaksi viidestä ja naisista noin 3% ilmoitti olleensa valmistuessaan jossakin muussa kuin edellä mainitussa tilanteessa: tämä tarkoitti eläinlääketieteilijöiden kohdalla varusmiespalveluksessa oloa tai satunnaisissa keikkatöissä olevia. tilanne valmistumishetkellä vuonna 1997 opiskelualaa vastaavassa työssä työpaikka tiedossa päätoiminen perustutkinto-opiskelija kotona (esim. äitiysloma, lastenhoito) muu tilanne yhteensä vuonna 1997 suoritettu tutkinto erikoiseläinlääkäri lisensiaatti tohtori yhteensä 61,1% 100,0% 83,3% 65,9% 19,4% 15,9% 8,3% 6,8% 5,6% 4,5% 5,6% 16,7% 6,8% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% Taulukko 47. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne valmistumishetkellä vuonna 1997 tutkintoasteen mukaan. N = 44. 17.5 TYÖLLISYYSTILANNE SYKSYLLÄ 2000 Eläinlääketieteilijöistä noin 61% ilmoitti olevansa työssä syksyllä 2000 vastatessaan kyselyyn. Miesten ja naisten välillä ei ollut eroa. Tutkinnon mukaan tarkasteltuna muita useammin työssä olivat vuonna 1997 tohtorin tutkinnon suorittaneet, joista kaikki ilmoittivat olevansa syksyllä 2000 työssä. Päätoimisia perustutkinto- tai aikuisopiskelijoita vastaajissa ei ollut lainkaan mutta sen sijaan päätoimisia jatko-opiskelijoita oli lähes 5%, miehistä jatko-opiskelijana oli viidennes ja naisista noin 3%. Kaikki jatko-opiskelijat olivat vuonna 1997 lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. Kotona äitiyslomalla tai lapsia hoitamassa oli vastaajista peräti neljännes. Miehistä kotona ei kuitenkaan ollut kukaan, joten naisista kotona oli lähes 29%. Kotona olijat olivat joko lisensiaatin tai erikoiseläinlääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneita. Yrittäjinä eläinlääketieteilijöistä oli 242
syksyllä 2000 hieman alle 5%, kaikki yrittäjät olivat naisia ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneita. Työttömänä eläinlääketieteilijävastaajista ei myöskään syksyllä 2000 ollut kukaan. Muussa kuin jossakin edellä mainitussa tilanteessa sen sijaan oli vastaajista noin 5%, kyseessä oli joko satunnaisten sijaisuuksien tekeminen tai tilanne, jossa vastaaja oli valinnut kaksi eri vaihtoehtoa. tilanne syksyllä 2000 työssä päätoiminen jatko-opiskelija yrittäjä kotona (esim. äitiysloma, lastenhoito) muu tilanne yhteensä vuonna 1997 suoritettu tutkinto erikoiseläinlääkäri lisensiaatti tohtori yhteensä 58,3% 100,0% 60,0% 60,5% 2,8% 20,0% 4,7% 5,6% 4,7% 27,8% 20,0% 25,6% 5,6% 4,7% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% Taulukko 48. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanne syksyllä 2000 vuonna 1997 suoritetun tutkinnon mukaan. N = 43. 17.5.1 Työttömyys Eläinlääketieteilijöistä noin 14% ilmoitti olleensa työttömänä työnhakijana vähintään kerran sen jälkeen, kun valmistui tutkintoonsa Helsingin yliopistossa vuonna 1997. Naisilla vastaava luku oli noin 13% ja miehillä 20%. Miehistä työttömänä oli ollut siis kuitenkin vain yksi vastaaja. Kaikki työttömänä olleet olivat vuonna 1997 eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita, joista näin ollen noin 17% oli ollut joskus työttömänä. Tohtorin ja erikoiseläinlääkärin tutkinnon suorittaneista työttömänä ei oman ilmoituksensa mukaan ollut valmistumisensa jälkeen ollut kukaan. Työttömänä olleilla eläinlääketieteilijöillä työttömyysjaksojen keskimääräinen määrä oli 1,0 ja niiden yhteenlaskettu kesto keskimäärin noin 3,1 kuukautta. Työttömyysjaksojen määrässä ei ollut eroja naisten ja miesten välillä, mutta työttömyysjaksojen keskimääräinen yhteenlaskettu pituus oli miehillä lyhyempi. Valmistumishetkellään vuonna 1997 ja kyselyyn vastatessaan syksyllä 2000 eläinlääketieteilijöistä ei ollut työttömänä kukaan. Eläinlääketieteilijöiden hyvästä työllisyystilanteesta kertonee sekin, että kaikki vastaajat ilmoittivat, etteivät olleet osallistuneet suoritettuaan tutkintonsa vuonna 1997 työvoimatoimiston tukitoimin järjestettyyn työharjoitteluun. Kaikki vastaajat ilmoittivat niin ikään, etteivät olleet valmistumisensa jälkeen olleet työllistettynä. Kukaan vastaajista ei myöskään ollut osallistunut rekrytointipalveluiden, tiedekuntien, työvoimatoimiston, Apajan tai muun vastaavan tahon järjestämään työnhakukoulutukseen tai uraneuvontaan. 243
17.6 NYKYINEN TYÖ 17.6.1 Yleisimmät ammatit Kyselyyn vastanneista 44 eläinlääketieteilijästä 39 (89% )ilmoitti ammattinsa/ammattinimikkeensä. Vastaajista 30 ilmoitti toimivansa eläinlääkärinä, joista 12 kunnan-, kuntayhtymän- tai kaupungineläinlääkärinä, kolme klinikkaeläinlääkärinä, kaksi yksityiseläinlääkärinä ja 13 muissa tai tarkemmin erittelemättömissä eläinlääkärin tehtävissä. Lisäksi kaksi vastaajaa ilmoitti ammatikseen eläinlääkintätarkastajan, viisi toimi yliopistollisissa opetus-/tutkimustehtävissä ja kaksi johtotehtävissä. 17.6.2 Nykyisen työsuhteen alkamisajankohta ja työsuhteen laatu Oman ilmoituksensa mukaan eläinlääketieteilijät olivat aloittaneet nykyisessä työssään keskimäärin vuonna 1997. Miehet olivat aloittaneet nykyisessä työssään keskimäärin hieman yli vuoden naisia myöhemmin. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna pisimpään nykyisessä työssään olivat olleet vuonna 1997 tohtorin tutkinnon suorittaneet ja lyhimpään vuonna 1997 eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet. Edellisten nykyinen työsuhde oli alkanut keskimäärin vuonna 1994 ja jälkimmäisten keskimäärin 1998. Erikoiseläinlääkärit olivat olleet nykyisessä työssään keskimäärin vuodesta 1995. Eläinlääketieteilijöistä 38% ilmoitti olevansa määräaikaisessa työsuhteessa. Noin 46%:lla nykyinen työsuhde oli jatkuva. Miehet olivat naisia huomattavasti useammin määräaikaisessa työsuhteessa, naisilla määräaikaisia työsuhteita oli vain 34% ja miehillä 60%. Jatkuvassa työsuhteessa naisista oli puolet ja miehistä yksi viidestä. Omassa yrityksessään työskenteli noin 8% vastaajista ja freelancerina/toiminimellä noin 3% eläinlääketieteilijöistä. Kaikki omassa yrityksessään tai freelancerina/toiminimellä työskentelevät olivat naisia. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna määräaikaiset työsuhteet olivat yleisempiä eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneilla, joista puolet ilmoitti nykyisen työsuhteensa olevan määräaikainen. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneilla vastaava luku oli 40% ja erikoiseläinlääkäreillä 20%. Jatkuvassa työsuhteessa olivat muita useammin erikoiseläinlääkärit, joista jatkuvassa työsuhteessa oli 80%, vastaava luku lisensiaateilla oli 40% ja tohtoreilla 50%. Kaikki omassa yrityksessään tai freelancerina/toiminimellä työskentelevät olivat eläinlääketieteen lisensiaatteja. 17.6.3 Asema työpaikan organisaatiossa Eläinlääketieteilijöistä ilmoitti syksyllä 2000 kuuluvansa työpaikkansa organisaatiossa johtoasemaan hieman alle 6% ja lisäksi keskijohtoon viidennes. Eniten myös eläinlääketieteilijöitä työskenteli kuitenkin asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa, yhteensä 49%. Suurin osa näistä vastaajista toimi eläinlääkärin tehtävissä. Toimihenkilöihin ilmoitti kuuluvansa 244
hieman alle 3% eläinlääketieteilijöistä ja työntekijöihin 11%. Muussa asemassa ilmoitti olevansa niin ikään 11% eläinlääketieteilijöistä. Prosentuaalisesti tarkasteltuna miehet työskentelivät selvästi naisia useammin asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan sekä työntekijän asemassa, johon miehistä ilmoitti kuuluvansa 80%. Lisäksi miehistä yksi viidestä ilmoitti kuuluvansa keskijohtoon. Koska miehiä kuului vain näihin kahteen ryhmään, olivat kaikki muissa asemissa työskentelevät naisia. johto 5,7 keskijohto 20,0 asiantuntija, tutkija, opettaja yms. 48,6 toimihenkilö 2,9 työntekijä muu 11,4 11,4 0 10 20 30 40 50 60 Kuvio 124. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden asema nykyisen työpaikkansa organisaatiossa syksyllä 2000. N = 35. Eniten johtoasemassa työskenteli tohtorin tutkinnon ja keskijohdossa tohtorin ja erikoislääkärin/erikoislääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneita. Asiantuntijan, opettajan, tutkijan tai muun vastaavan asemassa työskenteli sen sijaan yhtä paljon eläinlääketieteen lisensiaatin ja erikoislääkärin tutkinnon suorittaneita mutta ei lainkaan tohtoreita. Kaikki toimihenkilöihin ja työntekijöihin kuuluvat olivat eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneita. 17.6.4 Työnantajan toimiala Myöskään eläinlääketieteilijöistä lähes puolet noin 47% ei osannut sijoittaa työnantajansa toimialaa Tilastokeskuksen toimialaluokitukseen vaan valitsi luokan muu toimiala. Nämä vastaajat selvensivät valintaansa ilmoittamalla työnantajansa toimialaksi muun muassa eläinlääkinnän tai yhdistelmän useasta toimialaluokituksen luokasta. Noin 22% vastaajista ilmoitti työnantajansa toimialaksi terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ja noin 14% maatalouden, riistatalouden ja metsätalouden. Koulutus oli työnantajan toimiala noin 8%:lla vastaajista, yhtä yleinen toimiala oli muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut. Miesten työantajat edustivat ainoastaan terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimialaa, jonka lisäksi valtaosa miehistä oli valinnut luokan muu toimiala. Naisten työnantajien toimialat olivat sen sijaan jakautuneet hieman tasaisemmin edellä mainittuihin toimialaluokkiin. 245
17.6.5 Työnantajasektorit Eläinlääketieteilijöistä lähes 37% ilmoitti työskentelevänsä kunnan tai kuntainliiton palveluksessa. Seuraavaksi eniten, lähes 24%, eläinlääketieteilijöitä työskenteli yliopistojen, korkeakoulujen ja Suomen Akatemian palveluksessa. Seuraavaksi yleisimmät työnantajasektorit olivat yksityiset yritykset sekä muut valtion virastot, laitokset ja liikelaitokset, joissa molemmissa työskenteli noin 11% vastaajista. Saman verran oli myös itsenäisiä yrittäjiä/freelancereita. Lisäksi järjestöt ja säätiöt työllistivät noin 3% vastaajista. Miehistä 60% työskenteli yliopistojen, korkeakoulujen tai Suomen Akatemian palveluksessa ja 40% kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa. Naiset olivat siis jakautuneet huomattavasti tasaisemmin eri työnantajasektoreille. Kaikki tohtorit ilmoittivat työskentelevänsä yliopistojen, korkeakoulujen tai Suomen Akatemian palveluksessa, samoin 80% erikoiseläinlääkäreistä. Loput erikoiseläinlääkärit työskentelivät kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa. Eläinlääketieteen lisensiaatit työskentelivät huomattavasti tasaisemmin eri työnantajasektoreilla. yksityinen yritys 10,5 % itsenäinen yrittäjä/ freelancer 10,5 % muu 5,3 % yliopisto, korkeakoulu tai Suomen Akatemia 23,7 % järjestö tai säätiö 2,6 % muu valtion virasto, laitos tai liikelaitos 10,5 % kunta tai kuntainliitto 36,8 % Kuvio 125. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden työnantajaryhmät (nykyinen työ) syksyllä 2000. N = 38. 17.6.6 Työpaikan sijainti Myöskään eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden työpaikat eivät ole keskittyneet aivan yhtä voimakkaasti Uudenmaan suuralueelle kuin muilla tiedekunnilla keskimäärin, sillä eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneista puolet ilmoitti nykyisen työpaikkansa sijaitsevan Uudenmaan suuralueella. Etelä-Suomen suuralueella eläinlääketieteellisestä 246
tiedekunnasta valmistuneiden työpaikoista sijaitsi syksyllä 2000 noin 32%. Pohjois-Suomessa ilmoitti työpaikkansa sijaitsevan lähes 11% eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden työpaikoista, Itä-Suomessa 5% ja Väli-Suomessa noin 3%. Ulkomailla ei eläinlääketieteilijöistä työskennellyt kukaan. Väli-Suomi 2,6 % Pohjois- Suomi 10,5 % Itä-Suomi 5,3 % Uusimaa 50,0 % Etelä-Suomi 31,6 % Kuvio 126. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden nykyisen työpaikan sijainti suuralueen mukaan syksyllä 2000. N = 38. Miesten työpaikat sijaitsivat naisten työpaikkoja selvästi useammin Uudenmaan suuralueella, mutta tässä on syytä huomioida miesvastaajien pieni määrä. Erityisen voimakkaasti Uudenmaan suuralueelle olivat keskittyneet vuonna 1997 erikoiseläinlääkärin tutkinnon suorittaneet vastaajat. Kotiseudullaan 50 työpaikkansa ilmoitti sijaitsevan lähes 39% eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneista. Miesten ja naisten osuudessa ei ollut merkittävää eroa. Muita useammin työpaikka sijaitsi kotiseudulla erikoiseläinlääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneilla. 17.6.7 Nykyisen työn ja yliopistokoulutuksen vastaavuus Hieman yli 92% eläinlääketieteilijöistä ilmoitti nykyisen työnsä vastaavan täysin yliopistokoulutustaan. Hieman alle 8%:n mielestä nykyinen työ vastasi yliopistokoulutusta jonkin verran. Eläinlääketieteilijöissä ei ollut lainkaan vastaajia, jotka olisivat arvioineet työnsä sellaiseksi, joka ei vastaa yliopistokoulutusta lainkaan. Miehistä kaikki ilmoittivat työnsä vastaavan yliopistokoulutusta täysin, samoin kaikki erikoiseläinlääkärin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet. Tohtoreista sen sijaan puolet oli työssä, joka vastasi yliopistokoulutusta täysin ja puolet työssä, joka vastasi 50 Mukaan on laskettu myös ne pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat vastaajat, jotka ilmoittivat työpaikkansa sijaitsevan kotiseudullaan. 247
yliopisto-koulutusta jonkin verran. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneista työssä, joka vastasi yliopisto-koulutusta jonkin verran, oli noin 6%. Eläinlääketieteilijöistä kaikki ilmoittivat olevansa työssä, johon vaaditaan akateeminen tutkinto 17.7 TYÖNHAKUPROSESSI 17.7.1 Työnhakumenetelmät ja niiden tuloksellisuus Valmistuttuaan tutkintoonsa vuonna 1997 eläinlääketieteilijöistä yli puolet ilmoitti etsineensä työtä ottamalla oma-aloitteisesti yhteyttä työnantajiin tämä oli ollut eläinlääketieteilijöille myös tehokkain työnhakukeino, sillä noin 43% ilmoitti saaneensa työtä ottamalla itse yhteyttä työnantajaan. Seuraavaksi yleisimmät työnhakumenetelmät olivat työpaikkailmoittelun seuraaminen Internetissä ja ilmoitustauluilla, työmahdollisuuksien kyseleminen ystäviltä ja tutuilta sekä työn etsiminen ammattijärjestön kautta. Nämä menetelmät olivat olleet myös verrattain tehokkaita, sillä ensin mainitulla tavalla työtä oli saanut 17%, toiseksi mainitulla vajaa neljännes ja ammattijärjestön kautta peräti 29%. Yli 30% ilmoitti vastanneensa lehti-ilmoituksiin ja harkinneensa muita työllistymismahdollisuuksia palkkatyön asemesta. Lehti-ilmoitukseen vastaamalla työtä ilmoitti saaneensa 17% ja muita työllistymismahdollisuuksia kuin palkkatyötä harkitsemalla noin 7% vastaajista. Entisestä harjoittelupaikasta työtä ilmoitti hakeneensa noin viidennes ja työvoimatoimiston kautta noin kymmenys vastaajista. Ensin mainitulla tavalla oli työllistynyt viidennes ja jälkimmäiselläkin kymmenys vastaajista. Yliopiston rekrytointipalveluiden tarjoamia palveluja ilmoitti työnhaussaan hyödyntäneensä noin 3% eläinlääketieteilijöistä. 248
oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajaan muun työpaikkailmoittelun seuraaminen (Internet, ilmoitustaulut) työmahdollisuuksien kyseleminen ystäviltä ja tutuilta työn etsiminen ammattijärjestön kautta lehti-ilmoituksiin vastaaminen muiden työllistymismahdollisuuksien harkitseminen palkkatyön sijaan muu työnhakukeino työn hakeminen entisestä harjoittelupaikasta työvoimatoimisto yliopiston rekrytointipalveluiden tarjoaminen palveluiden käyttäminen 0 10 20 30 40 50 60 % saanut menetelmän avulla työtä käyttänyt menetelmää Kuvio 127. Työnhakukeinojen käyttö ja niiden tuloksellisuus vuonna 1997 Helsingin yliopistossa suoritetun tutkinnon jälkeen syksyyn 2000 mennessä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. 17.7.2 Mitä kautta nykyinen työ saatu? Peräti 45%:a eläinlääketieteilijöistä oli pyydetty tai heidät oli kutsuttu nykyiseen työhönsä. Ottamalla itse oma-aloitteisesti yhteyttä työnantajaan nykyisen työnsä oli saanut noin 13% eläinlääketieteilijöistä ja noin kymmenys muilla kuin kysymyksessä mainituilla keinoilla, seuraamalla työpaikkailmoittelua Internetissä ja/tai ilmoitustaululuilla sekä vastaamalla lehtiilmoitukseen. Noin 7% vastaajista ilmoitti saaneensa nykyisen työnsä sekä kyselemällä työmahdollisuuksista ystäviltä ja tutuilta että ammattijärjestön kautta. Miehistä peräti kolmea neljästä oli pyydetty nykyiseen työhönsä, loput miehet olivat työllistyneet vastaamalla lehti-ilmoitukseen. Naiset olivat sen sijaan saaneet nykyisen työnsä miehiä moninaisemmilla tavoilla. Naisista nykyiseen työhön oli pyydetty noin 41%:a. 249
pyydetty töihin/työnantaja ottanut yhteyttä tms. 45,2 ottanut itse yhteyttä työnantajiin oma-aloitteisesti 12,9 muu työnhakukeino seurannut muuta työpaikkailmoittelua (Internet, ilmoitustaulut) vastannut lehti-ilmoituksiin 9,7 9,7 9,7 kysellyt työmahdollisuuksia ystäviltä ja tutuilta etsinyt työtä ammattijärjestön kautta 6,5 6,5 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 % Kuvio 128. Työnhakumenetelmä, jolla Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneet ovat saaneet nykyisen työnsä. N = 31. 17.7.3 Työpaikan saantiin vaikuttaneet tekijät Eläinlääketieteilijöiden oman arvion mukaan siihen, että he saivat nykyisen työpaikkansa, vaikuttivat selvästi eniten oman alan työkokemus sekä henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona, itse luotu verkosto (työ- ja opiskelutoverit), aktiivinen työnhaku sekä sattuma ja/tai hyvä onni. Myös pääaineella oli yli 60% mielestä paljon merkitystä, pääaineella nämä vastaajat tarkoittivat mitä ilmeisemmin sitä, että olivat ylipäätään opiskelleet eläinlääketiedettä. Selvästi edellä mainittuja vähemmän merkitystä oli vastaajien arvion mukaan muilla opinnoilla ja koulutuksella, opiskeluaikaisella harjoittelulla, muulla kuin oman alan työkokemuksella, aiemmalla työsuhteella samaan työnantajaan, kielitaidolla sekä jollakin erityisosaamisella. Vielä näitäkin vähemmän merkitystä oli sivuaineilla, opinnäytetyön aiheella, opintomenestyksellä, työnantajalle tehdyllä opinnäytetyöllä, ulkomailla työskentelyllä ja opiskelulla, atk-taidoilla, suhteilla perheenjäseniin, sukuun ja tuttaviin sekä harrastuksilla. 250
pääaine sivuaineet opinnäytetyön aihe opintomenestys muut opinnot tai muu koulutus työnantajalle tehty opinnäytetyö opiskeluaikainen harjoittelu oman alan työkokemus muu työkokemus aikaisempi työsuhde samaan työnantajaan ulkomailla työskentely ulkomailla opiskelu kielitaito atk-taidot jokin erityisosaaminen suhteet (esim. perheenjäsenet, suku, tuttavat) itse luotu verkosto ja kontaktit (esim. työ-/opiskelukaverit) harrastukset henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoona oma aktiivinen työnhaku sattuma ja/tai hyvä onni 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % vaikutti paljon vaikutti hieman ei merkitystä Kuvio 129. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden arvio eri tekijöiden vaikutuksesta nykyisen työpaikan saamiseen. 17.8 OPINTOJEN ANTI 17.8.1 Opitun hyödyntäminen nykyisessä työssä Hieman alle 80% eläinlääketieteilijöistä kertoi hyödyntävänsä työssään jatkuvasti yliopistossa oppimiaan tietoja ja taitoja ja hieman yli viidennes ilmoitti opitusta olevan hyötyä jonkin verran. Naisten ja miesten välillä ei esiintynyt eroja. Kukaan eläinlääketieteilijöistä ei ilmoittanut ettei käytä työssään lainkaan oppimiaan tietoja ja taitoja. Tutkintoasteen mukaan tarkasteltuna eniten oppimaansa työssään hyödynsivät tohtorin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneet, joista kaikki ilmoittivat voivansa hyödyntää yliopistossa oppimiaan tietoja ja taitoja nykyisessä työssään jatkuvasti. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1997 suorittaneista samassa tilanteessa oli noin 78% ja erikoiseläinlääkäreistä 80%. 251
17.8.2 Opintojen antamat valmiudet Eläinlääketieteilijät kokivat yliopisto-opintojen kehittäneen erityisesti omalla alalla toimimiselle keskeisiä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Myöskin opitun soveltaminen käytäntöön sekä lisätietojen ja taitojen hankkimiskyky olivat alueita, joita yliopisto-opinnot olivat eläinlääketieteilijöiden mukaan kehittäneet merkittävästi. Hieman vähemmälle olivat jääneet omalla alalla toimimiselle keskeiset arvot ja asenteet, mutta näitäkin yli 80% eläinlääketieteilijöistä koki yliopisto-opintojen kehittäneet vähintään melko paljon. Kuva oman alan työmarkkinoista ja tieto työllistymismahdollisuuksista olivat jääneet edellä mainittuja vähemmälle myös eläinlääketieteilijöillä eivät kuitenkaan yhtä vähäiselle kuin kaikilla tiedekunnilla keskimäärin, sillä vain alle kymmenys eläinlääketieteilijöistä koki, ettei yliopistoopinnot olleet kehittäneet näitä osa-alueita lainkaan. Tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kokivat saaneensa erityisesti vuonna 1997 tohtorin tutkinnon suorittaneet ja arvoja ja asenteita puolestaan eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet, joilla niin ikään kuva työmarkkinoista ja työllistymismahdollisuuksista oli muita tutkintoasteita selkeämpi. Opitun soveltaminen käytäntöön ja lisätietojen ja taitojen hankkiminen olivat sen sijaan tohtoreilla kehittyneet muita paremmin. tiedolliset ja taidolliset valmiudet arvot ja asenteet kuva oman alan työmarkkinoista tieto työllistymismahdollisuuksista opitun soveltaminen käytäntöön lisätietojen ja -taitojen hankkimiskyky 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % paljon melko paljon jonkin verran ei lainkaan Kuvio 130. Yliopisto-opintojen antamat valmiudet Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. Työelämässä hyödyllisistä tieto- ja taitoalueista eniten olivat yliopisto-opintojen aikana kehittyneet eläinlääketieteilijöiden arvion mukaan oman alan teoreettinen osaaminen sekä käytännön taidot. Merkittävästi vastaajat kokivat saaneensa yliopisto-opinnoiltaan myös oman alan työkokemusta, oppimiskykyä sekä oma-aloitteisuutta. Lähes yhtä paljon olivat kehittyneet analyyttiset, systemaattisen ajattelun taidot ja sekä ongelmanratkaisukyky. Hieman edellä mainittuja vähemmälle olivat jääneet sosiaaliset taidot, joustavuus ja sopeutumiskyky, viestintä- ja kommunikointitaidot sekä tiimityötaidot. Vähiten yliopisto-opinnot 252
olivat eläinlääketieteilijöiden arvion mukaan kehittäneet yritystoiminnan perusteita, kielitaitoa ja tietotekniikan käyttötaitoa. teoreettinen osaaminen analyyttiset, systemaattisen ajattelun taidot oman alan työkokemus oman alan käytännön taidot yritystoiminnan perusteet kielitaito tietotekniikan käyttötaito sosiaaliset taidot joustavuus ja sopeutumiskyky oppimiskyky ongelmanratkaisukyky viestintä- ja kommunikointitaidot tiimityötaidot oma-aloitteisuus 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % paljon melko paljon jonkin verran ei lainkaan Kuvio 131. Yliopisto-opintojen kehittämät tieto- ja taitoalueet Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla. 253