OULULAISTEN ELINTARVIKEMYVMÄLÖIDEN MYVNTILÄMPÖTILOJEN VALVONTA HEINÄKUUSSA 1999 OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖVIRASTO RAPORTTI 2/2000
SISÄLLYSLUETTELO Sivu Johdanto 1 yleistä 2 Mikrobien kasvu elintarvikkeissa 2 Säilytyslämpötilojen vaikutus bakteerien kasvuun 2 Omavalvonta 3 Projekti 4 Tulokset 4 Tulosten tarkastelu 5
1 Johdanto: Elintarvikkeiden säilytys riittävän alhaisissa lämpötiloissa estää mm. ruokamyrkytyksiä. Tarkastuskäyntien yhteydessä oli havaittu kylmälaitteiden lämpötilojen olevan liian korkeita. Projektilla haluttiin selvittää todellinen tilanne yli 100 m 2 :n myymälöissä. Lämpötilamittauksista vastasi opiskelija Pia Vaaraniemi ja raportin laadinnasta terveystarkastajat Liisa Kippola ja Maarit Ukkola.
2 Oululaisten elintarvikemyymälöiden myyntilämpötilojen valvonta heinäkuussa 1999 Yleistä: Lämpötila on oleellisin tekijä elintarvikkeiden säilyvyydelle. Sen vaikutus elintarvikkeisiin on tunnettu jo paljon ennen kuin esimerkiksi mikrobien olemassaolosta tiedettiin mitään. Lämpötilan merkitys korostuu edelleen jatkuvasti kun uudentyyppiset elintarvikkeet asettavat suurempia vaatimuksia tuotteiden säi Iytykselle, kuljetukselle ja kaupanpidolle. Säilytyksen aikana elintarvikkeissa tapahtuu mikrobiologisia, entsymaattisia, kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia. Mikrobiologisten muutosten aiheuttajia ovat bakteerien, homeiden ja hiivojen toiminta. Kemialliset muutokset saavat aikaan mm. elintarvikkeiden hapettumista ja värimuutoksia. Fysikaalisia muutoksia ovat mm. kuivuminen ja aromien haihtuminen. Nämä muutokset aiheuttavat elintarvikkeissa laadun heikkenemistä ja elintarvikkeen pilaantumisen. Lämpötila vaikuttaa voimakkaasti näiden muutosten nopeuteen. Mikrobien kasvu elintarvikkeissa: Mikrobeja on käytännössä kaikissa muissa elintarvikkeissa paitsi steriloiduissa säilykkeissä ja esim. säteilytetyissä tuotteissa. Mikrobien kasvuun elintarvikkeissa vaikuttavat lämpötila, kosteus, hapen saatavuus, happamuus ja kasvua estävien aineiden läsnäolo ja elintarvikkeen koostumus. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus määrää, mitkä mikrobit elintarvikkeessa kasvavat ja kuinka voimakkaasti. Säilytyslämpötilojen vaikutus bakteerien kasvuun: 10 'C 1010 10 5 'C 10 8 ~ 7 10 El <:1 10 '" 8 1:... '" 10 5 ~ ll:l 10 4 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -~-~j!,,! - - o'c 10' 10' 1 2 3 4 5 7 10 Sällytysaika (vrk) 14 16 20 Mikrobien kasvu eri lämpötiloissa säilyletyssä jauhelihassa
3 10 8 C b 'Q -- ~.El I'C., ;tj.. li:l 104 d 10' 2 4 6 8 10 12 14 16 Aika lvrk) Mikrobimäärät tuoreessa kalassa säilytenynä +25 (a), +7 (b), +00 (e) ja 4 C:ssa Omavalvonta Elintarvikkeita käsittelevien ja kaupan pitävien myymälöiden ja muiden ns. elintarvikehuoneistojen omavalvonta on maassamme uusi käytäntö, joka perustuu Euroopan unionin elintarvikkeiden hygieniadirektiiviin. Tarkoituksena on järjestelmällinen elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvien vaarojen ennaltaehkäisy toiminnanharjoittajan omasta toimesta. Terveydensuojelulaissa määritellään toiminnanharjoittajan omavalvontavelvoite: Toiminnanharjoittajan on tunnettava elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvät hygieeniset vaarat yrityksessään ja laadittava suunnitelma ja toteutettava se terveyshaittoja aiheuttavien epäkohtien estämiseksi ja poistamiseksi (omavalvonta). Omavalvonta elintarvikemyymälöissä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että toiminnanharjoittaja itse valvoo ja varmistaa tuotteensa laadun ja turvallisuuden kautta koko elintarvikkeen käsittelyketjun alkaen tuotteiden hankinnasta ja päätyen myyntiin ja jätehuoltoon. Koska elintarvikkeiden pilaantumisessa mikrobiologiset riskit ovat suurimmat, olennaisimmat seikat omavalvonnassa liittyvät yleensä lämpötilaan ja aikaan. Tämä johtuu siitä, että mikrobit lisääntyvät runsaimmin tietyissä lämpötiloissa ja niiden määrä on suhteessa lisääntymisaikaan. Säännöllinen lämpötilaseuranta ja -mittaukset ovat tärkein osa omavalvontaa, ja lämpömittari on tärkein omavalvonnassa tarvittava laite.
4 Terveydensuojeluasetuksessa määritellään helposti pilaantuvien tuotteiden kuten maidon, einesten ja kalavalmisteiden enimmäismyyntilämpötilaksi +8 e C ja liha- ja lihavalmisteiden +7 ec. Kala-asetuksessa tuoreen kalan myynti- ja säi Iytyslämpötila on 0-3 ec, lisäksi Elintarvikevirasto suosittaa tyhjiöpakattujen kalavalmisteiden lämpötilaksi +3 ec. Suositus on annettu clostridium botulinum ruokamyrkytysbakteerin sekä Iisteria-bakteerien lisääntymisen estämiseksi. Monet valmistajat suosittelevat edellisiä alhaisempia lämpötiloja. Projekti: Tarkastuskäyntien yhteydessä tehdyissä mittauksissa oli havaittu suuriakin eroja kylmälaitteen ja tuotteiden lämpötilojen välillä. Em. seikkojen takia haluttiin selvittää minkälainen tilanne myymälöissä oli. Projektin ajankohdaksi valittiin heinäkuu, jolloin kylmälaitteet joutuvat kovalle rasitukselle. Tuotteiden lämpötilat mitattiin itsepalvelualtaista. Pakasteet jätettiin tällä kertaa projektin ulkopuolelle. Mittarina käytettiin infrapunalämpömittaria. Lämpötila mitattiin kalusteen molemmista päistä ja keskeltä, sekä päällimmäisistä ja keskimmäisistä tuotteista. Selvi~s tehtiin yli 100 m 2 :n elintarvikemyymälöissä, joita oli 59, näistä 8 oli yli 1 000 m :n suurmyymälöitä. Tulokset: 1) 52 % maitotaloustuotteiden pinnalta mitatuista lämpötiloista ylitti +8 ec. 18 % keskimmäisistä maitotaloustuotteista mitatuista lämpötiloista ylitti +8 ec. 2) 48 % makkara- ja lihatuotteiden päältä mitatuista lämpötiloista ylitti +7 DC. 15 % keskimmäisistä makkara- ja lihatuotteista mitatuista lämpötiloista ylitti +7 DC. 3) 42 % einestuotteiden päältä mitatuista lämpötiloista ylitti +8 ec. L% keskimmäisistä einestuotteista mitatuista lämpötiloista ylitti +8 ec. 4) 97 % tuoreen kalan pakkauksen päältä mitatuista lämpötiloista ylitti +3 e C. 84 % keskimmäisistä tuoreen kalan pakkauksista mitatuista lämpötiloista ylitti +3 e C. 5) 35 % kalavalmisteiden päältä mitatuista lämpötiloista ylitti +8 e C. 14 % keskimmäisistä kalavalmisteista mitatuista lämpötiloista ylitti +8 e C.
5 Tulosten tarkastelu: Myymälöiden omavalvonta lämpötilojen seurannan suhteen oli ollut puutteellista, koska lämpötilaylityksiä oli niin paljon. Lämpötiloja oli osittain myös seurattu kalusteiden mittareista joiden lukemat olivat paljon alhaisempia kuin itse tuotteiden. Eli laitteiden omat lämpömittarit antoivat liian hyvän kuvan säilytyslämpötiloista kuin mitä todellisuudessa oli. Altaiden korkeisiin lämpötiloihin oli yleisin syy niiden virheellinen täyttäminen. Allas oli joko ylitäytetty tai tuotteet oli aseteltu siten, ettei ilma päässyt kiertämään. Uusien työntekijöiden koulutus oli ollut puutteellista. Työntekijöiden kiire aiheuttaa myös ylitäyttöä; altaat täytetään aamulla mahdollisimman täyteen, ettei tuotteita tarvitsisi lisätä päivän aikana. Altaiden kunnossa oli myös puutteita. Osassa altaista eivät puhaltimet toimineet. Joissakin tapauksissa elintarvikkeet säilytettiin styrox- tai muovilaatikoissa, jolloin laatikot toimivat eristeenä kylmää vastaan. Kalusteissa, joissa tuotteet säilytettiin piikeissä, olivat päällimmäiset tuotteet paljon lämpimämpiä kuin seinän lähellä. Myyntiteknisistä syistä piikit täytetään aina täyteen. Jo mittaushetkellä annettiin palautetta lämpötiloista. Projektin jälkeen myymälöihin toimitettiin kirjalliset mittaustulokset. Tarkastusten yhteydessä keskusteltiin oikeista säilytyslämpötiloista, altaiden oikeasta täytöstä, ja tehtiin uusintamittauksia. Muutamissa tapauksissa jouduttiin laitteita korjaamaan tai uusimaan; yleensä säätö ja oikea täyttö laskivat lämpötiloja. Omavalvonnassa lämpötilavalvontaan on kiinnitetty enemmän huomiota. Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden säilyminen ihmiselle vaarattomana edellyttää huolellisen valmistamisen ja käsittelyn lisäksi niiden oikeaa säilytystä. Kylmäketjun on oltava katkeamaton valmistajalta tai tukusta kauppaan kuin myös kaupasta kotiin. Lähteet: Eeva Fieandt: Lämpötilan vaikutuksia elintarvikkeiden säilyvyyteen. Elintarvikevirasto Valvonta 2/1993 Antti Pönkä: Omavalvonta, merkinnät ja hygienia elintarvikemyymälöissä. Suomen Ympäristöterveys Oy 1997
Oulun kaupungin ympäristöviraston raportteja: 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 5/1992 6/1992 7/1992 8/1992 9/1992 10/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 6/1993 7/1993 1/1994 2/1994 3/1994 1/1995 1/1996 2/1996 3/1996 4/1996 5/1996 1/1997 2/1997 3/1997 4/1997 5/1997 6/1997 1/1998 2/1998 3/1998 4/1998 5/1998 6/1998 7/1998 1/1999 2/1999 3/1999 4/1999 5/1999 6/1999 1/2000 Elintarvikkeiden myymäläkohtainen hygieeninen tasoselvitys. Savustettujen ja hiillostettujen kalojen laatu vähittäismyymälöissä, kesä -92. Jauhelihan laatu, kesä -92. Leipomoiden leipien ruokasuola vuonna 1992. Kalojen elohopeapitoisuus vuonna 1992. Pizza täytteet ja salaatiupizzeriat kevät -92. Elintarvike kuljetusautojen ilman lämpömittaukset kesällä 1992. Elintarvike myymälöiden pakastehuoneiden ilman lämpötilamittaukset kesällä 1992. Kasvisten ja vihannesten raskasmetallit 1992. Päiväkotien ja koulujen pakastelaitteiden lämpötilamittaukset syksyllä 1992. Rottasota, syksy 1993. Elintarvikkeiden lämpötilavalvonta. Lenkki-, nakki- ja leikkelemakkaroiden lisäaineet sekä myyntipäällysmerkinnät 1993. Kinkkujen lisäainetutkimus 1993. Suurtalouksien keittojen ja kastikkeiden sekä pakattujen ruokaleipien ja kalavalmisteiden ruokasuolatutkimus 1993. Tuoteturvallisuusprojeklil1993. Pakkausmerkinnät. Oulun uhanalaiset lajit. Putkilokasvit. Ruokasuola- ja rasvapitoisuus oululaisten koulujen ym. vastaavien laitoskeittiöiden laatikkoruoassa. NikkeIin esiintyminen Oulun kaupungin ala- ja yläasteiden oppilaiden koruissa ym. käyttöesineissä 1994. Muovin käyttö keskustan ravintoloissa ja ruokapaikoissa Oulussa 1995. Jätehuoltotarkastukset kesällä 1996. Ympäristöasioiden hoito auto- ja korjaamoalaila Oulussa 1996. Ympäristöasioiden hoito rakennusalalla Oulussa 1996. Otsonimittaukset Nokelassa kesällä 1996. Hammashoidossa syntyvien ongelmajätteiden kartoitus Oulussa 1996. Ympäristöviraston kestävän kehityksen ohjelma 1997. Rengaskierrätys Oulussa 1996. Selvitys. Ympäristöasioiden hoito elektroniikka-alalla Oulussa 1997. Selvitys.. Biojätteen erilliskeräyksen toteutuminen elintarvikemyymälöissä ja ravintoloissa Oulussa 1997 Graafisen alan valokuvauskemikaalijätteet Oulussa 1997. Raportti lihaa käsittelevien elintarvikemyymälöiden hygieniatasosta ja omavalvonnan toteutumisesta Oulussa 1997. Oulun kaupunkilintuatlas. Välituloksia laskentakaudelta 1997. Tuoteturvallisuuskartoitus 1998. Toimintolaskenta Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Solariumien käyttöpaikkatarkastus Oulun kaupungin alueella. Pizzojen suolapitoisuustutkimus ja pizzaraaka-aineiden mikrobiologinen laatu. Markkinavalvontaprojekti 1998. Leikkikentät. Kalaprojekti 1998. Yhteenveto kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutumisesta Oulun kaupunkiorganisaaliossa 1998. Biojätteen erilliskeräyksen toteutuminen Oulun alueella 1999. Selvitys. Ympäristöasioiden hoito metalli- ja konepaja-alalla Oulussa 1999. Selvitys. Peltiseen päällykseen pakattujen säilykkeiden laatu vuonna 1998. Kasvisten raskasmetallit 1999. Yhteenveto koulujen kestävän kehityksen tuloksista. Kevät 1999. Jäätelöprojekti 1999. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori, PL 34 90015 OULUN KAUPUNKI