Luennon tavoite Luusairaudet 30.10.2012 H4 Dosentti Irja Ventä Suukirurgian erikoishammaslääkäri Yliopistonlehtori Perehtyä leukaluissa ilmeneviin yleisimpiin luusairauksiin Oppia osteomyeliitin vaiheet ja hoitoperiaate Oppia hammaslääkärin käytössä olevat keinot osteoradionekroosin ehkäisemiseksi Osata osteoradionekroosi ja osteonekroosi Tunnistaa luusairauksista kliiniset ja röntgenologiset muutokset, jotka kertovat taustalla olevasta isommasta ongelmasta ja jotka voivat vaatia sinulta lähetteen tekoa 2 Luusairauksia 1. Osteomyeliitti = luuydintulehdus 2. Osteoradionekroosi = runsaan säteilytyksen aiheuttama kuolio 3. Fibro-osseaaliset leesiot 4. Endokrinologisia häiriöitä 1. Akromegalia = jättikärkisyys 2. Hyperparatyreoidismi = PTH:n liikaeritys 5. Pagetin tauti 6. Osteogenesis imperfekta = synnynnäinen luutumisvajaus 7. Dysplasia cleidocranialis = kasvuhäiriö solisluussa ja kallossa 8. Osteopetrosis = luun kovettuminen 3 1. Osteomyeliitti ICD10 = K10.21 Osteomyeliitit = Luuydintulehdus, luumätä Suomessa n. 50 uutta tapausta vuodessa Bakteerien aiheuttama luukudoksen laajaalainen tulehdus Alkaa luun ydinosista ja leviää sieltä korteksiin luukalvoon mahdollisesti ympäröiviin pehmytkudoksiin Esiintyy pääsääntöisesti alaleuassa Verenkierrolliset tekijät Tiheämpi luumassa Paksumpi korteksi Osteomyeliitin synty Prosessi alkaa bakteerien invaasiolla luuhun Yleensä paikallinen syy Odontogeeninen infektio (perikoroniitti, periapikaalinen pesäke) Peri-implantiitti Kirurginen toimenpide (esim. hampaan poisto) Trauma (esim. leukamurtuma) Joskus hematogeeninen leviäminen muusta fokuksesta leukaluuhun 5 6 1
Osteomyeliitille altistavat tekijät Terve ihminen saa harvoin osteomyeliitin Altistavina tekijöinä yleinen ja/ tai paikallinen immunosuppressio Huono ravitsemus, alkoholismi, iv-huumeet, diabetes, myeloproliferatiiviset tilat kuten leukemia, sytostaatit Luuston sairaudet (osteoporoosi, ostopetrosis, Pagetin tauti) Paikallinen sädehoito Osteomyeliitin kehittyminen Bakteeritulehduksen seurauksena suljetussa luuydintilassa tapahtuu verisuonten supistuminen verenkierron vähentyminen iskemia nekroosi märkäeritteen muodostuminen Kipu 7 8 Osteomyeliitin eteneminen Osteomyeliitin mikrobiologia Märkäerite lisääntyy läpäisee luukalvon leviää ympäröiviin pehmytkudoksiin muodostaa abskesseja ja fisteleitä verenkiertonsa menettäneitä luusaarekkeita = SEKVESTEREITÄ märkä voi levitä luukalvon alla luun pintaa pitkin, jolloin leviäminen on nopeaa Aiheuttajat samoja bakteereita, kuin hammasperäisissä infektioissa; useimmiten sekainfektioita Tavallisimpia aiheuttajia Streptokokit Peptostreptokokit (anaerobi kokki) Stafylokokit Eikenella- ja Aktinomyces-lajien bakteereita 9 10 Akuutin osteomyeliitin yleisimmät kliiniset oireet Osteomyeliittien (5 kpl) jako leukojen alueella Kasvokipu, korva- ja hammassärky Kuume, yleisoireet Suurentuneet imusolmukkeet leuan alla ja kaulassa Hampaiden heiluminen ja fistelit myöhemmin Leuan huomattava palpaatioarkuus Tunnottomuus kasvojen alueella Turvotus, kuumotus ja punoitus kasvoissa Suunavaamisvaikeudet Lopulta leukaluun paljastuminen suussa, luusekvesterit Akuutti 1. Suppuratiivinen (=märkivä) Ei näy heti röntgenkuvassa (1-3 viikon päästä vasta) Voimakkaat oireet Krooninen 2. Suppuratiivinen Oireet lievemmät kuin akuutissa 3. Krooninen sklerosoiva (=luuta tiivistävä) A. Fokaalinen paikallinen B. Diffuusi laaja-alainen C. Garrén osteomyeliitti 11 12 2
2. Krooninen suppuratiivinen osteomyeliitti Oireet samoja, kuin akuutissa muodossa, mutta lievempiä Ajoittaisia akutisoitumisia märkävuotoineen, fisteleineen ja turvotuksineen Tyypillisesti huulen tuntohäiriöt ja krooninen leukakipu Rtg-kuva läiskäinen Voi esiintyä hyvinkin vähäisin oirein 13 Krooninen sklerosoiva osteomyeliitti 3. Fokaalinen Hampaassa alentunut tunto Rtg-kuvassa selkeä radio-opaakki massa hampaan juuren ympärillä tai hampaattomassa leuassa paikallisesti Hampaan hoito riittää 4. Diffuusi Kipu ja selkeä turvotus syklisesti Trismus, ei fisteliä Hampaat vitaalit Rtg-kuva vaihteleva: läiskäisyys, volyymin suurentuminen 14 Krooninen sklerosoiva osteomyeliitti Diffuusi sklerosoiva osteomyeliitti (DSO) (12-v tytön tapaus) 5. Garrén osteomyeliitti (Carl Garré, sveitsiläinen kirurgi, vuonna1893) Periosteaalireaktio tyypillinen Oireeton alamolaarin infektio Taustalla periapikaalinen abskessi tai alveoliitti Rtg-kuvassa paksuuntunut korteksi (sipulimainen kerroksellisuus) Hoidoksi syyllisen hampaan poisto ja antibioottikuuri Hoidollinen haaste Resistentti tavanomaiselle hoidolle Kudosnäytteissä reaktiivisia muutoksia Bakteeriviljelyt usein negatiivisia Diagnoosi perustuu kliinisiin ja radiologisiin löydöksiin Märkämuodostus puuttuu Selkeät tulehdusoireet puuttuvat Oireiden spontaania häviämistä ja luurakenteen tervehtymistä raportoitu Pahenemisvaiheissa vain lievää kuumeilua, laskon suurentumista 15 16 Diffuusi sklerosoiva osteomyeliitti (DSO) Pääasiallinen oire on kova, toistuva alaleuan kipu Tavanomaiset hammasperäiset syyt eivät selitä oiretta Hampaat ovat vitaalit Kasvokipu, hammassärky Turvotus alaleuan alareunassa Paineen tunne leuassa ja hampaissa Suunavaamisvaikeudet Uusiutumisvaiheet Osteomyeliitin hoito - akuutti Antibioottihoito ensisijainen Tehoaa vaihtelevasti, koska nekroottisten luusaarekkeiden ympärillä oleva sidekudos estää tehokkaasti antibiootin pääsyn kohteeseensa Kirurginen hoito rajallista alussa Irralliset hampaat, sekvesterit ja mahd. vierasesineet heti pois Abskessien dreneeraus Mahdollisen perustaudin tasapainoon saattaminen 17 18 3
Kroonisen osteomyeliitin hoito Dekortikaatio Antibioottihoito Alkuun i.v. empiirinen (penisilliini, metronidatsoli tai klindamysiini) Lopullinen hoito viljelyvastauksen perusteella Jatkossa pitkäaikaisesta 6kk per os antibioottihoidosta voi olla apua Aggressiivinen kirurgia Kaikkien infektiofokusten poisto Kirurginen revisio terveeseen, vuotavaan luuhun saakka (sekvesterit ja granulaatiot pois) Alaleuassa bukkaalisen luun dekortikaatio Radikaali resektio ja rekonstruktio Tavoitteena parantaa alueen verenkiertoa Poistetaan ensin bukkaalinen korteksi Poistetaan myös inferiorinen korteksi Limakalvoperiosti laitetaan päälle: tulee suoraan kontaktiin luuytimen kanssa Haava suljetaan ompelein, dreenit 19 20 Perusteellinen revisio/ resektio Limakalvoperiosti-läppä nostetaan bukkaalisesti Poistetaan liikkuvat hampaat, sekvesterit, nekroottinen kudos ja luuytimen granulaatio Hermokanavaa vahingoittamatta Jää luudefekti Joditamponi vaihdetaan viikon välein Kroonisen osteomyeliitin hoito: yhteenveto Parantavaa hoitoa ei ole Myös kortikosteroidien on todettu helpottavan kipua Kivun hoito tärkeää Anti-inflammatorinen lääkitys Mieto opioidi tarvittaessa edellisen lisäksi Neuropaattinen kipulääkitys tarvittaessa Bisfosfonaattien käyttöä hoidossa tutkitaan HBO = ylipainehappihoito Kirurgia Seuranta useita vuosia 21 22 POTILAS, JOLLA EPÄILET OSTEOMYELIITTIÄ, KUULUU SUU- JA LEUKASAIRAUKSIEN POLIKLINIKALLE TARKEMPIIN TUTKIMUKSIIN JA DIAGNOOSIN TEKOA VARTEN => LÄHETE Ylipainehappihoito 23 4
Ylipainehappihoito HBO = Hyperbaric oxygen therapy Suomessa 1969 alkaen (TYKS) Nyt useita laitteita: Helsinki, Turku, Tampere ja Oulu Ylipainehappihoito käytännössä Potilas hengittää 100% happea korkeassa ilmanpaineessa (2,4 bar) maskilla tai hupulla 1,5 tuntia kerrallaan = yleisin hoitoaika Osteoradionekroosin hoitomalli: 20-30 hoitoa ennen kirurgiaa ja 10-20 kirurgian jälkeen Hoitosarjoissa hoitoja annetaan viitenä päivänä viikossa (viikonloppuna tauko) 25 26 Ylipainehapen vaikutus infektioissa - Estää anaerobisten mikrobien kasvua - Estää toksiinien muodostumista - Parantaa valkosolujen toimintaa iskeemisissä kudoksissa - Tehostaa antimikrobien vaikutusta YLIPAINEHAPPIHOIDON VAIKUTUS KUDOKSIIN Lisää hapen tarjontaa kudoksille Vähentää kudosturvotusta Parantaa iskeemisiä haavoja Lisää kapillaarisuonitusta iskeemisillä kudosalueilla Edistää luun ja sidekudosten muodostumista 27 28 YLIPAINEHAPPPIHOIDON INDIKAATIOITA 1. Kaasuemboliat 2. Sukeltajantauti 3. Kaasukuolio ja muut nekrotisoivat pehmysosainfektiot 4. Häkä- ja syanidimyrkytys 5. Krooninen osteomyeliitti 6. Osteo- ja osteoradionekroosi 7. Äkillinen kuulon menetys 8. Vaikea posttraumaattinen kudosiskemia 9. Huonosti paranevat ongelmahaavat (www.tyks.fi) Ylipainehappihoidon käyttö pään ja kaulan alueella Krooninen osteomyeliitti Osteoradionekroosi Sädetetyn luukudoksen kirurgiset toimenpiteet: implanttikirurgia, hampaan poistot, luun rekonstruktiot Hemimandibulektomia Pään ja kaulan alueen kirurgiset kielekkeet Krooninen pehmytkudosnekroosi 29 30 5
Osteoradionekroosi = runsaan säteilytyksen aiheuttama kuolio 2. Osteoradionekroosi ICD10 = K10.26 Sädetys ei aina johda osteoradionekroosiin Vaara lisääntyy jos kokonaisannos > 50 Gy Osteoblastit ja verisuonitus vaurioituneet sädehoidon takia Mikä tahansa mitätönkin toimenpide, haava tai trauma sädetetyssä kudoksessa voi aiheuttaa hapen tarpeen, joka ylittää kudoksen kapasiteetin sitä hankkia: Hampaan poisto Proteesin painohaava Parodontiitti Trauman tai toimenpiteen seurauksena luunekroosi 32 Osteoradionekroosi Osteoradionekroosi Tavallisempi alaleuassa Alaleuan verisuonitus jo alkujaan rajallinen Kliiniset oireet ja löydökset Sädehoito aiheuttaa: Hyposellulariteetti = solumäärän lasku Verenkierto vähenee Pienten verisuonten infarktit, endarteriitti Luu nekrotisoituu = menee kuolioon Luun paranemiskyky olematonta Alaleuassa tavallisempi kuin yläleuassa Turvotus Trismus (sädetetty lihas tulee fibroottiseksi) Ankara kipu, parestesia tai anestesia Fistelit, limakalvon nekroosit, luun paljastuminen Luusekvesterien muodostus Patologiset murtumat myöhemmin 33 34 Hammaslääkärin osuus osteoradionekroosissa Hampaistosaneeraus ennen leukojen sädehoitoa: Periaatteet Sädehoidetusta leuasta ei saa koskaan poistaa hampaita >50 Gy kokonaisannos Infektiofokusten poisto ennen sädehoitoa Radikaali hammassaneeraus Hyvän suuhygienian ylläpito sädehoidon jälkeen Ongelmana kuiva suu ja hankalat anatomiset olosuhteet suusyöpäleikkauksen jälkeen Tiheät suun kontrollit ja tarvittavat hoidot Kaikki hampaat, joilla kyseenalainen tai huono ennuste, on poistettava ennen sädehoitoa Jos olet epävarma, niin valitse poisto Jos potilas ei ole aiemminkaan hoitanut hampaitaan, niin ei hän tee sitä sädehoidon jälkeenkään Erinomaisesti hoidettuun suuhun voi jättää enemmän hampaita 1 2 viikkoa ennen sädehoitoa tehdyt poistohaavat ehtivät parantua Poistot hellästi nostamalla limakalvoperiostikieleke, terävät luusärmät pyöristetään, haava suljetaan ompelein, antibioottikuuri 35 36 6
Osteoradionekroosi: Konservatiivinen hoito Suuhygienian tason parantaminen Suun huuhtelut suolaliuoksella ja klooriheksidiinillä Irtoproteesit pois Antibiootit eivät auta, ellei kyseessä sekundaariinfektio Osteoradionekroosi: Kirurginen hoito sairaalassa Kirurgia yhdistettynä HBO-hoitoon Nekroottinen luu poistetaan Vierasesineet poistetaan, esim. osteosynteesimateriaalit, implantit Infektiofokukset poistetaan, esim. persistoiva huono hammas Tarvittaessa laajat mikrovaskulaariset luu- ja pehmytkudosrekonstruktiot 37 38 Sädehoitoa leukaan saanut potilas vastaanotollasi ensi kertaa Potilas harvoin tietää, minne säteet on osuneet Kysy, missä potilas on hoidettu ja milloin Pyydä potilaan lupa tilata sädekartat sädehoitoklinikalta Osteoradionekroosin erotusdiagnostiikassa tulee kysymykseen Sädekartta: kokonaisannos Gy ja piirros päästä, minne säteet on suunnattu 1) Bisfosfonaattien sivuvaikutus ja Jos säteitä ei ole selvästikään suunnattu nyt hoidettavaan hampaaseen, voit hoitaa potilaan itse Tarvittaessa konsultoi suu- ja leukakirurgia 2) Tavallisen hampaanpoiston jälkeen paljastunut terävä luu 39 40 Bisfosfonaatin aiheuttama osteonekroosi Osteonekroosi (BRONJ) ICD10 = M87.1 Lääke syöpään, osteoporoosiin, Pagetin tautiin ja osteogenesis imperfectaan Devitaalin luun paljastuminen Muistuttaa kliinisesti osteoradionekroosia Eivät ole saaneet sädehoitoa alueelle Osteoradionekroosin hoidot eivät tehoa BRONJ = bisphosphonate-relatedosteonecrosis of the jaw Ensimmäinen tapaus raportoitu vuonna 2003 Lääke estää osteoklastien toimintaa Yleensä alaleuassa Pitkäaikainen intravenöösi antotapa korkeilla annoksilla todennäköisempi aiheuttaja kuin per os 41 42 7
Bisfosfonaatin kauppanimiä Aclasta, Alendronat, Bondronat, Bonefos, Bonviva, Clodrobon, Didronate, Fosamax, Fosavance, Optinate, Pamidronat, Pamifos, Risedronat, Riseos, Riseratio, Vionate ja Zometa (2010) Osteonekroosin ehkäisy Lääkettä saavien hyvä suuhygienia Säännöllinen hammashoito Vältettävä kirurgisia toimenpiteitä Ennen lääkehoidon aloitusta perusteellinen hammaslääkärin tutkimus ja hoito Intravenöösin hoidon alettua luuhun ulottuvaa kirurgiaa vältettävä Oraalisessa hoidossa oleville elektiivistä suukirurgiaa voi tehdä Nekroosin riski kasvaa 3 vuoden käytön jälkeen Andersson et al. 2010 43 44 Hoitokaavoja Osteonekroosin hoito Kortikosteroidit yhdessä bf:n kanssa lisää riskiä Alle 3 vuotta oraalista bf:ää käyttäneet ja kortikosteroidia saavat: 3 kk tauko bf:n käyttöön ennen ja jälkeen suukirurgiaa Yli 3 vuotta bf:ää käyttäneet: harkittava 3+3kk taukoa bf:n käyttöön Konsultoi hoitavaa lääkäriä Potilasta informoitava osteonekroosin vaarasta kirurgiaan liittyen spontaanistikin Nekroottisen kudoksen poisto Kivun hoito Tulehduksen hallinta Purskuttelut klooriheksidiinillä Bisfosfonaatin käytön lopetus Tarvittaessa radikaalimpi kirurgia (jos patologisia murtumia, ekstraoraalisia fisteleitä) Andersson et al. 2010 Andersson et al. 2010 45 46 Fibro-osseaaliset leesiot Monimuotoinen ryhmä luusairauksia, joissa normaali luu korvautuu sidekudoksella, joka myös mineralisoituu 3. Fibro-osseaaliset leesiot Jako Kehitykselliset Reaktiiviset Neoplasiat Histopatologiset piirteet eri leesioissa saattavat muistuttaa toisiaan, joten lopullinen diagnoosi perustuu synteesiin: Kliininen kuva + radiologiset piirteet + PAD 48 8
Fibro-osseaaliset kasvaimet Fibroottinen dysplasia Luukudos korvautuu fibro-osseaalisella Kehitys alkaa lapsena Luutuva fibrooma Neoplasia (=uudiskavu) etiologialtaan Myös juveniili muoto Semento-osseaaliset dysplasiat Reaktiivisia luusairauksia, oireettomia Periapikaalinen tai floridi = leuoissa laaja-alaisesti Fibro-osseaaliset leesiot Fibroottinen dysplasia ICD10 = K10.83 (leukaluun) 49 Fibroottinen dysplasia (osattava) Fibroottisen dysplasian löydökset Hitaasti kasvava hyvänlaatuinen luusairaus Diagnosoidaan usein jo lapsena Mono-ostoottinen tai polyostoottinen Yläleuassa useammin kuin alaleuassa Yläleuan fibroottinen dysplasia on oikeastaan kraniofakiaalinen dysplasia eikä niinkään puhtaasti mono-ostoottinen Tunkeutuu myös vieressä oleviin luihin: zygoma, orbita, sfenoidaaliluu, frontaaliluu Kivuton luun ekspansio Voi aiheuttaa merkittäviä ulkonäöllisiä deformiteettejä Aiheuttaa joskus toiminnallisia häiriöitä Hermokanavakompressiot Voi tukkia poskiontelot Saattaa siirtää hampaita (pysyvät stabiileina kuitenkin) Yleensä sammuu kasvun päätyttyä 51 52 Fibroottisen dysplasian hoito Pienet muutokset Biopsia ja seuranta Luutuvan fibrooman ja fibroottisen dysplasian erottaminen toisistaan: Isot muutokset Muutoksen kasvamisen pysähdyttyä Kirurginen reduktio, shaving, jos esteettisesti tai toiminnallisesti hankala Ei poisteta kokonaisuudessan, vain muotoilu Luutuvan fibrooman röntgenlöydös on tarkkarajainen ja leikkauksessa irtoaa helposti ympäristöstään 53 54 9
Akromegalia Endokrinologisia luusairauksia 4. Akromegalia Kasvuhormonin liikatuotanto kasvuvaiheen jälkeen (kasvulinjojen sulkeutumisen jälkeen) Luuston liikakasvu - Pehmytkudosten liikakasvu - Metaboliset ongelmat Yleisyys: miehet = naiset Havaitaan tavallisesti 40-45 vuoden iässä ICD10 = E22.0 56 Akromegalian syitä A. Kasvuhormonin (GH) liikatuotanto Hypofyysin (=aivolisäke) adenooma tavallisin B. Kasvuhormonin vapauttajahormonin (GRH) liikatuotanto C. Ektooppinen liikatuotanto Karsinoidi Saarekesolukasvain Keuhkojen pienisolukarsinooma Lisämunuasien kuorikerrosadenooma Feokromosytooma Akromegalian tyypilliset kasvonpiirteet Alaleuan progenia Karkeat kasvonpiirteet Nenä kasvaa Otsa korostuu Iho paksuuntuu Kookkaat huulet 57 Akromegalian kliiniset oireet ja löydökset Tyypilliset kasvonpiirteet Isot, lapiomaiset kädet Väsymys, uniapnea, kuorsaus Päänsärky Hypertensio, kardiomegalia Nivelsärky, nivelrikko Karpaalitunnelioire, proksimaalinen lihasheikkous Hyperprolaktinemia, kuukautishäiriöt, hirsutismi Struuma, hypertyreoosi Glukoosi-intoleranssi, hyperinsulinismi, diabetes Akromegalian suulöydökset Alaleuan progenia Angle III-purenta Hampaiden viuhkaantuminen Hampaiden diastemat Limakalvot paksuuntuvat Makroglossia Kielen punoitus Vakokieli 59 60 10
Akromegalian hoito Kirurginen tuumorin poisto Joskus sädehoito Ortognaattinen kirurgia Suurentuneesta kielestä johtuvat ongelmat 5. Hyperparatyreoidismi ICD10 = E20 61 Hyperparatyreoidismi = Lisäkilpirauhasen liikatoiminta PTH:n tuotanto lisääntynyt > Ca mobilisoituu luusta > luun mineraalitiheys vähenee > hyperkalsemia Taustalla Lisäkilpirauhasen kasvain tai Munuaisten vajaatoiminta tai D-vitamiinin puute Hyperparatyreoidismi Kliiniset oireet ja löydökset Oppikirjan klassinen kuvaus: Stones, bones, groans and moans Stones Munuaiskivet Bones Luun demineralisaatio, periosteaalinen resorptio, murtumat Abdominal groans Vatsa-haava, pankreatiitti Psychic moans Neurologiset oireet, muistinmenetys, depressio, psykoosi 63 64 Hyperparatyreoidismi Hyperparatyreoidismi hampaistossa Kliinisesti Osa oireettomia Väsymys, heikkous Anoreksia, pahoinvointi Jano, polyuria Depressio Munuaiskivet Lamina dura kadonnut Korteksi kadonnut Periodontaaliraot leventyneet Hampaiden irtoaminen Luukivut, päänsärky Luun resorptio ja fibrotisoituminen Kystamaiset muutokset = Brown tumor Patologiset murtumat 65 66 11
Hyperparatyreioidismille tyypillistä: Brown tuumori Saanut nimensä väristään hemosideriinistä Tavallisempi alaleuassa kuin yläleuassa Voi olla myös muissa kehon luissa Sentraalisen ja/tai perifeerisen jättisolugranulooman histologia Hyperparatyreoidismin hoito Kasvaimen poisto Lääkehoitona D-vitamiini Kalsiumaineenvaihdunnan normalisoiminen Jos hampaiden poistoja tarvitaan, leukamurtuman vaara otettava huomioon Luumuutokset korjautuvat spontaanisti perussairauden hoidon jälkeen 67 68 6. Pagetin tauti = Osteitis deformans ICD10 = M88.80 yläleuka (tuki- ja liikuntaelinten sairauksien luokassa) Mikä on Pagetin tauti? Hitaasti kehittyvä luusairaus Syy tuntematon Luukipu, päänsärky, kuurous, näköhäiriöt, huimaus ja asteittainen luun paksuuntuminen Yhdessä tai useassa luussa: kallo, ristiluu, selkäranka, reisiluu, rintalasta, lantio Useammin miehillä kuin naisilla Yleensä yli 40-vuotiailla 70 Pagetin taudin suulöydökset Asteittainen alveoliharjanteiden paksuuntuminen Hampaattomilla potilailla proteesien sopimattomuus Hampaat liikkuvia ja vaeltavat Parodontaaliraot ja lamina dura eivät aina näy Yleisempi yläleuassa kuin alaleuassa Pagetin taudin kliininen merkitys hammaslääkärin kannalta Deformiteetit leukaluissa Proteeseja saattaa joutua suurentamaan ja muuttelemaan Patologiset murtumat harvoin leuoissa Hampaan poisto saattaa vaikeutua merkittävästi Hypersementoosit Hampaan poiston jälkeen viivästynyt haavan paraneminen 71 72 12
Pagetin tauti Leukojen alueella huomioitavaa Pagetin taudin diagnoosi Kirurgiaa kaiken kaikkiaan vältettävä! Aktiivissa vaiheessa runsaasti AV-shuntteja, joten merkittävä vuotoriski Skleroottisessa vaiheessa inflammaatioherkkyys lisääntynyt, jolloin osteomyeliitin riski lisääntynyt merkittävästi Seuraa potilasta Osteosarkoomariski Diagnoosi varmistuu kudosnäytteellä ja rtgkuvilla Rtg-kuvissa Luiden paksuuntuminen ja deformoituminen Taudin alussa diffuusia luukatoa, myöhemmin uudisluuta Läiskäinen luurakenne kuin pumpulia Labroissa tyypillistä seerumin alkalinen fosfataasi (AFOS) koholla Erotusdiagnoosi osteomyeliitti, fibroottinen dysplasia 73 74 Pagetin taudin hoito Useimmiten ei tarvita Perinnöllisiä luusairauksia Kalsitoniini ja bisfosfonaatit hidastavat taudin 7. Osteogenesis imperfecta etenemistä Muista bisfosfonaattien sivuvaikutus! Oireenmukainen kipulääkitys ICD10 = Q78.0 - hampaistomuutokset K00.51 75 Osteogenesis imperfekta Osteogenesis imperfecta Kliiniset oireet ja löydökset Yleisin periytyvä luustosairaus Kollageenimetabolian häiriö Syntyy luuta, jossa korteksi ohut ja luu poroottista Synnynnäinen osteoporoosi Jotkut muodot letaaleja jo perinataalisesti, kun äärimmäisen hauraat luut ja lukuisia murtumia Vaikeusaste vaihtelee Luustossa: Murtuma-alttius Deformiteetit Nivelten yliliikkuvuus Kuulon häiriö Siniset skleerat Purentavirhe Hammasmuutokset = dentinogenesis imperfecta Sekä maito- että pysyvissä hampaissa 77 78 13
Osteogenesis imperfecta Leukojen alueella huomioitavaa Hampaat translusentit, rusehtavan sinertävät = dentinogenesis imperfecta Kiille lohkeaa helposti Tämän jälkeen alla oleva dentiini kuluu huomattavan nopeasti Purentavirheet Puhkeamattomia molaarihampaita 8. Dysplasia cleidocranialis ICD10 = Q75 (luiden synnynnäiset epämuodostumat) Hampaiden poistot atraumaattisesti 79 Dysplasia tai dysosotosis cleidocranialis Dysplasia cleidocranialis Perinnöllinen luuston sairaus Koskee solisluita, kalloa ja kasvoja Solisluut Puuttuvat tai hypoplastiset Liitännäislihakset puuttuvat Hartiat kapeat, painuneet Iso pää Otsa, parietaalialueet prominoivat Leveä nenä Hypertelorismi Suturat, fontanellit sulkeutuvat myöhään tai ei koskaan Suulaki korkea Runsaasti ylilukuisia hampaita Puhkeamattomia hampaita 81 82 Yhteenveto Jokaisen tällä luennolla esitetyn luusairauden diagnosointi ja hoito kuuluu erikoissairaanhoitoon Ethän edes biopsoi Hammaslääkärin on erityisesti tiedettävä osteomyeliitin, osteonekroosin ja osteoradionekroosin ehkäisemiseen liittyvät seikat Opettele lisäksi hyvin ne kliiniset ja röntgenologiset muutokset, jotka voivat kieliä jostakin vakavammasta ja edellyttävät sinulta lähetettä Oppikirjassa Meurman, Murtomaa, LeBell, Autti: Therapia Odontologica, Hammaslääketieteen käsikirja, uusin painos 2008 Osteomyeliitti, osteoradionekroosi s. 186-189, 779-781, 826-827 Fibro-osseaaliset kasvaimet s. 206-209, 812-813 Pagetin tauti s. 225 Osteogenesis imperfecta s. 567-568, 1217 Dysosotosis cleidocranialis, osteopetroosi s. 1216-1217 Akromegalia s. 953, 1150 Hyperparatyreoosi s. 954, 1154-1155 Hupp, Ellis, Tucker: Contemporary Oral and Maxillofacial Surgery, uusin painos 2008 Osteomyeliitti p. 333-334 Osteoradionekroosi p. 366-375 Bisfosfanaatin aiheuttama p. 376-379 83 84 14
Muut lähteet Andersson L, Kahnberg K-E, Pogrel MA. Oral and maxillofacial surgery. Wiley-Blackwell, United Kingdom, printed in Singapore 2010. Korpi et al. Hammaslääkärilehti 2008 Laskaris G. Pocket atlas of oral diseases. 2. painos, Thieme, Stuttgart 2006. Peterson LJ, Indresano AT, Marciani RD, Roser SM. Principles of oral and maxillofacial surgery. Lippincott Company, Philadelphia 1992. 85 15