KIRJALLINEN KYSYMYS 412/2003 vp Työhön hakeutumisen kannustavuuden parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Vanhasen hallituksen ohjelman eräs keskeinen tavoite on työllisyysasteen nosto ja työttömyyden alentaminen jokaisen TE-keskuksen alueella. Tavoitetta tukien pyritään takaamaan kansalaisten täysipainoinen osallistuminen työelämään ja vahvistamaan työn houkuttelevuutta. Hallitusohjelmassa painotetaan myös sitä, että työttömänä olevia ihmisiä on kannustettava aktiiviseen työnhakuun. Valitettavasti vain sangen usein törmään tapauksiin, jotka eivät ole omiaan kannustamaan työhön hakeutumiseen. Kyse on usein ihmisistä, jotka ovat työmarkkinatuella. Pyrkiessään hankkimaan työllä lisäansioita heille saattaa pahimmassa tapauksessa käydä niin, että työhön menon jälkeen käteen jäävä tulo pienenee. Työmarkkinatukihan vähenee, koska "jos hakijalla on satunnaisia tai osa-aikatyöstä saatuja tuloja, ne sovitellaan työmarkkinatuen kanssa yhteen siten, että maksettavasta työmarkkinatuesta vähennetään puolet maksetusta palkasta neljän viikon välein". Työmarkkinatukea koskeva säännös on perusteltu. On sinänsä oikein, että lisätulot vähentävät tukea. Mutta jos samaan tilanteeseen tulee vielä asumistuen tarkistaminen, niin voi käydä niin, että käteen jäävä tulo pienenee. Ja tämä ei todellakaan ole kannustamassa työhön hakeutumiseen. Asumistukea tarkistetaan, jos tuloissa tapahtuu huomattava muutos (HUMU). Vuonna 2002 HUMU-raja oli 160 euroa. Jos siis työmarkkinatuella oleva henkilö ansaitsee työllä lisäansioita esimerkiksi 200 euroa, niin verojen sekä alentuneiden työmarkkina- ja asumistukien seurauksena hänen käteen jäävä tulonsa voi olla pienempi kuin ennen työhön menoa. Lisäksi tulevat mahdolliset työmatka- ja ruokailukulut. Järjestelmän pitäisi mielestäni päinvastoin olla sellainen, että se joka tilanteessa kannustaa hakeutumaan työhön. Tässä tilanteessa korjausta kaipaisivat erityisesti asumistukea koskevat säädökset. Erityisesti asumistukeen vaikuttavan huomattavan muutoksen euromäärä tuntuu kovin alhaiselta. Se aiheuttanee paljon työtä ja johtaa myös pieniä lisäansioita hankkiville asumistukeen oikeutetuille ihmisille kohtuuttomia tilanteita. Asumistukeen liittyy mielestäni myös se epäkohta, että nykyisin asumistukiasiat on hajautettu eri ministeriöille. Yleinen asumistuki kuuluu ympäristöministeriölle, opiskelijoiden asumislisä opetusministeriölle ja eläkeläisten asumistuki sosiaali- ja terveysministeriölle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä korjatakseen tukijärjestelmämme sellaiseksi, että työhön hakeutuminen ja lisäansioiden hankkiminen on aina kannattavaa ja Versio 2.0
onko hallituksella selkeät suunnitelmat kaikkien asumistukiasioiden siirtämisestä yhteen ministeriöön? Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2003 Reijo Kallio /sd 2
Ministerin vastaus KK 412/2003 vp Reijo Kallio /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Reijo Kallion /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 412/2003 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä korjatakseen tukijärjestelmämme sellaiseksi, että työhön hakeutuminen ja lisäansioiden hankkiminen on aina kannattavaa ja onko hallituksella selkeät suunnitelmat kaikkien asumistukiasioiden siirtämisestä yhteen ministeriöön? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Asumistuki on tiukasti tarveharkintainen järjestelmä, jossa tukea myönnetään ruokakunnalle ruokakunnan yhteenlaskettujen bruttotulojen perusteella kohtuullisista asumismenoista. Tukea myönnetään aina vuodeksi kerrallaan, mutta tuen määrä tarkistetaan myös kesken tukikauden, jos ruokakunnan tulot nousevat tai laskevat vähintään 160 euroa kuukaudessa. Asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovitusta parannettiin vuonna 1998 voimaan tulleella uudistuksella. Tällöin yksin asuvilla täyteen asumistukeen oikeuttava tuloraja nostettiin työmarkkinatuen määrää vastaavalle tasolle. Tavoitteena oli työhön menon kannustavuuden lisääminen ja toimeentulotuen ja asumistuen yhteensovituksen parantaminen. Tämän jälkeen työmarkkinatukea saavan oikeus täysimääräiseen tukeen on säilytetty nostamalla täysimääräisen asumistuen rajaa työmarkkinatuen korotusta vastaavasti. Tulojen muutoksen perusteella tehtävän tarkistamisen kynnystä alennettiin 2 000 markasta 1 000 markkaan vuonna 2000. Käytännössä uusi tarkistusraja on osoittautunut ongelmalliseksi. Koko ruokakunnan tulotason muutosten mittarina se on liian alhainen yhdessä sen kanssa että asumistuen pysyvät kuukausitulot määräytyvät usein työttömyys- ja työssäolojaksojen keskiarvotulojen mukaan. Nykyinen tilanne johtaa usein siihen, että tukipäätöstä joudutaan oikaisemaan takautuvasti, kun todelliset tulot ovat poikenneet arvioiduista Tästä aiheutuu liikamaksuja ja takaisinperintöjä. Tällöin syntyy tilanteita, jolloin ansiotyöhön menosta ei ole juuri ollut taloudellista hyötyä ja liikamaksun perintä saatetaan kokea rangaistuksena yrittämisestä. Ympäristöministeriö onkin selvittämässä Kansaneläkelaitoksen kanssa, voitaisiinko tulotarkistuksen raja nostaa takaisin aikaisemmalle noin 300 350 euron tasolle ja voitaisiinko tuki mitoittaa alun perin paremmin niin, että sitä ei jouduta oikaisemaan takautuvasti. Näillä uudistuksilla voidaan vähentää tukien kesken vuotta tapahtuvia tarkistuksia ja tuen takautuvia oikaisuja sekä tästä johtuvia takaisinperittävien tukien määriä. Toimenpiteet vaikuttavat omalta osaltaan siten, että aivan pienet tulon muutokset eivät välittömästi aiheuta asumistuen tarkistusta ja tällöin myös pienten lisäansioiden hankkiminen tulee mahdolliseksi ja tukijärjestelmä kannustaa paremmin myös pysyvämpään työsuhteeseen pyrkimistä. Työhön hakeutumisen kannustavuuden kannalta perusongelma on kuitenkin asumistuen tulorajojen alhaisuus. Täysimääräiseen asumistukeen oikeuttavat tulorajat ovat työmarkkinatuen tasolla, jolloin pienikin tulon nousu aiheuttaa asumistuen muutoksen. Kun asumistuen omavas- 3
Ministerin vastaus tuu kasvaa tulojen noustessa ja ansiotulovähennyksen vuoksi verotuskin on aikaisempaa alhaisemmalla tulotasolla progressiivinen, syntyy tilanteita, joissa bruttotulon kasvaessa käytettävissä oleva tulon nousu jää vähäiseksi. Kysymyksessä esitettiin myös epäkohtana sitä, että asumistukijärjestelmiä hallinnoidaan eri ministeriöistä. Kansaneläkelaitos maksaa ja myöntää kaikki asumistuet. Yleinen asumistuki liittyy asuntopoliittisen tuen kokonaisuuteen, johon kuuluvat myös asuntolainajärjestelmien tuet. Eläkkeensaajille maksetaan asumistukea eläkkeensaajien tukijärjestelmästä eläkkeen osana ja opiskelijoille asumislisää osana opintotukea. Eläkkeensaajien asumistukea ja asumislisää haetaan useimmiten perusetuuden, eläkkeen tai opintotuen hakemisen yhteydessä ja tuen suuruuden määrittelyssä käytetään samoja tuloja kuin perusetuudenkin mitoituksessa. Eri tukijärjestelmissä voidaan yhtä asumistukijärjestelmää paremmin ottaa huomioon kunkin järjestelmän piirissä olevan väestöryhmän erityispiirteet. Tuki voidaan myös mitoittaa paremmin kohderyhmän tarpeita vastaavasti ja valtiontaloudellisesti tehokkaammin. Useimmissa maissa eläkkeensaajilla on oma tukijärjestelmänsä, jossa niin kuin meilläkin tukiprosentti on hieman korkeampi kuin aktiiviväestölle suunnatussa tuessa. Eläkkeensaajien tuella pyritään turvaamaan mahdollisuus jatkaa asumista omassa kodissa eikä siinä ole tarkoituksenmukaista soveltaa samanlaisia asuntokannan tehokasta käyttöä edistäviä määrittelyjä, joita sovelletaan yleisessä asumistuessa. Tukijärjestelmiä on kehitetty ministeriöiden välisessä tiiviissä yhteistyössä. Tuen myöntämisperusteita on yhdenmukaistettu niin pitkälle kuin se on ollut valtiontaloudellisesti mahdollista. Tällä hetkellä asumistukijärjestelmien yhteensovitus toimii hyvin eikä tukijärjestelmien yhdistämiseen ole tarvetta. Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 2003 Ministeri Hannes Manninen 4
Ministerns svar KK 412/2003 vp Reijo Kallio /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Reijo Kallio /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 412/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att tillrättalägga vårt stödsystem så att det alltid är lönsamt att söka arbete och skaffa extra inkomster, och har regeringen klara planer för flyttning av samtliga bostadsbidragsärenden till ett och samma ministerium? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Bostadsbidraget ingår i ett strikt behovsprövat system, inom vilket stöd till skäliga boendekostnader beviljas ett hushåll på basis av de sammanlagda bruttoinkomsterna. Stödet beviljas alltid för ett år i sänder, men bidragsbeloppet kan också revideras under stödperioden, om hushållets inkomster ökar eller minskar med minst 160 euro i månaden. Sammanjämkningen mellan bostadsbidraget och utkomststödet förbättrades genom en reform som trädde i kraft år 1998. Då höjdes den inkomstgräns som berättigar till fullt bostadsbidrag för en ensamboende till en nivå som motsvarar arbetsmarknadsstödet. Avsikten var att det skulle bli mer attraktivt att söka arbete och att bättre samman-jämka utkomststödet och bostadsbidraget. Därefter har rätten för en person som får arbetsmarknadsstöd att få fullt stöd bevarats genom att gränsen för det fulla bostadsbidraget har höjts på ett sätt som motsvarar höjningen av arbetsmarknadsstödet. Tröskeln för en justering på basis av ändrade inkomster sänktes år 2000 från 2 000 mark till 1 000 mark. I praktiken har den nya justeringsgränsen visat sig problematisk. Som en mätare för ändrad inkomstnivå för ett helt hushåll är den alltför låg, utöver att de permanenta månadsinkomsterna inom bostadsbidraget ofta bestäms på basis av genomsnittliga inkomster under arbetslöshets- och arbetsperioder. Nuläget leder ofta till att ett beslut om stöd måste ändras retroaktivt. Det orsakar alltför stora utbetalningar och återindrivning. Då uppkommer situationer då det knappast länder till någon nytta att man tar ett förtjänstarbete, och uppbörden av de alltför stora betalningarna upplevs som ett straff för att man försökt. Miljöministeriet håller på att i samråd med Folkpensionsanstalten undersöka, om gränsen för inkomstjusteringen åter kunde föras till den tidigare nivån på ca 300 350 euro, och hur stödet från första början kunde dimensioneras bättre så att det inte behöver korrigeras retroaktivt. Dessa reformer syftar till att minska justeringarna av stödet mitt i året och i synnerhet de retroaktiva justeringarna och de därav föranledda återindrivningarna. Dessa åtgärder inverkar så att smärre inkomstförändringar inte omedelbart leder till någon förändring i bostadsbidraget, och då blir det också möjligt att skaffa små extra förtjänster, och stödsystemet sporrar till att söka en långvarigare anställning. Med tanke på hur människor kan sporras att söka arbete är grundproblemet i alla fall att inkomstgränserna för bostadsbidraget är så låga. De inkomstgränser som berättigar till fullt bostadsbidrag ligger i nivå med arbetsmarknadsstödet, och detta betyder att till och med en liten ökning av inkomsterna orsakar ändringar i bostads- 5
Ministerns svar bidraget. Eftersom självriskandelen i bostadsbidraget ökar med ökade inkomster, och också beskattningen på grund av avdraget i förtjänstinkomster är progressiv på allt lägre inkomstnivå, uppstår situationer där den inkomstökning som står till vederbörandes förfogande då bruttointäkterna ökar är mycket liten. Spörsmålet tar också som en olägenhet upp att bostadsbidragssystem administreras av olika ministeriet. Det är Folkpensionsanstalten som betalar och beviljar alla bostadsbidrag. Det allmänna bostadsbidraget är en del av den helhet som det bostadspolitiska stödet utgör och som dessutom omfattar stöden i bostadslånen. Dessutom betalas bostadsbidrag till pensionärer som en del av pensionen från stödsystemet för pensionärer, och studerande erhåller bostadstillägg som en del av studiestödet. Pensionärernas bostadsbidrag och bostadstillägget söks oftast i samband med den grundläggande rättigheten, nämligen pensionen eller studiestödet, och då storleken på stödet bestäms, används samma inkomster som ligger till grund för dimensioneringen av den grundläggande förmånen. Genom att det finns olika stödsystem är det lättare än i själva bostadsbidragssystemet att beakta särdragen hos den befolkningsgrupp som respektive system täcker, och att dimensionera stödet så att det bättre motsvarar behoven hos ifrågavarande grupp, samtidigt som det blir nationalekonomiskt mer effektivt. I många andra länder finns ett separat stödsystem för pensionärer, där stödprocenten på samma sätt som hos oss är något högre än i de bidrag som är avsedda för den aktiva befolkningen. Genom stödet till pensionärer är det meningen att så väl som möjligt underbygga deras möjligheter att fortsätta att bo kvar hemma, och det är inte ändamålsenligt att där tillämpa sådana definitioner som används i fråga om det allmänna bostadsbidraget och som avser att effektivera användningen av bostadsbeståndet. Stödsystemen har tagits fram i samarbete mellan ministerierna, och avsikten har varit att så långt som möjligt förenhetliga de grunder på vilka stödet beviljas, med tanke på de statsekonomiska möjligheterna. I detta nu fungerar sammanjämkningen av de olika stödsystemen, och det finns inga behov av att slå ihop dem. Helsingfors den 30 oktober 2003 Minister Hannes Manninen 6