Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 644/2001 vp Tulojen arviointiin perustuva asumistuki Eduskunnan puhemiehelle Tilanteessa, jossa asiakkaan tulot ovat vakiintumattomat, käytetään asumistukea määritettäessä tuloarviota. Tavallisimmin tulo arvioidaan asumistukikauden eli käytännössä vuoden pituiseksi ajaksi. Nykytilanteessa, jossa määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet voimakkaasti ja toisaalta vakituisissakin työsuhteissa vuorottelevat usein työ- ja lomautusjaksot, on tulojen arviointi etukäteen hyvin vaikeaa. Niinpä esim. siinä positiivisessa tilanteessa, että työ jatkuu oletettua pitempään, ei tehty vuosityötuloarvio pidä enää paikkaansa. Käytännössä tämä johtaa usein asumistuen takaisinperintään vuositulon noustessa arvioitua korkeammaksi. Asiakas on siis tilanteessa, jossa sosiaalietuudet pienenevät tai poistuvat palkkatyön jatkumisen myötä, ja lisäksi hän joutuu maksamaan takautuvasti takaisin aiempina kuukausina saatua asumistukea. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen tulojen arvioinnin aiheuttamista ongelmista asumistukea laskettaessa ja mitä hallitus aikoo tehdä, että asumistuen laskentaperusteena voidaan arvion sijasta käyttää todellisia, reaaliaikaisia tuloja? Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2001 Kari Rajamäki /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kari Rajamäen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 644/2001 vp: Onko hallitus tietoinen tulojen arvioinnin aiheuttamista ongelmista asumistukea laskettaessa ja mitä hallitus aikoo tehdä, että asumistuen laskentaperusteena voidaan arvion sijasta käyttää todellisia, reaaliaikaisia tuloja? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Asumistukijärjestelmän tavoitteena on auttaa pienituloisia ruokakuntia saavuttamaan ja säilyttämään kohtuullinen asumistaso sekä auttaa selviytymään sen edellyttämistä asumismenoista silloin, kun ruokakunnan pysyvät tulot edellyttävät tuen myöntämistä. Tuen myöntäminen on perustunut vuoteen 1991 asti kunnallisverotuksessa vahvistettuihin veroäyreihin ja tämän jälkeen pysyviin kuukausituloihin. Laissa pysyvien kuukausitulojen määrittelyä on täsmennetty voimaan tulleella lain muutoksella (195/1999) nimenomaisesti tilanteissa, joissa tulot vaihtelevat. Tuolloin asumistukilain 3 :ään lisättiin uusi momentti: "Jos kuukausitulot vaihtelevat, pysyvä kuukausitulo lasketaan keskiarvotulona sen tulon perusteella, jota ruokakunnan voidaan kohtuullisen arvion mukaan edellyttää saavan vuoden aikana. Kuukausituloksi voidaan arvioida vähintään työmarkkinatuen suuruinen tulo, jollei voida osoittaa, että henkilöllä ei ole mahdollisuutta hankkia vastaavan suuruista tuloa." Lain täsmennyksen tarkoituksena oli vahvistaa jo aiemmin sovellettua keskiarvotulon käyttöä pysyvän kuukausitulon määrittelyssä ja yhdenmukaistaa tuen myöntämismenettelyä. On luontevaa, että tuen mitoituksessa käytetään lähtökohtana vuoden mittaista tulojaksoa, koska tukea myönnetään aina vuodeksi kerrallaan. Tuen myöntäminen keskiarvotulolla on ollut yksittäistapauksissa ongelmallista ja tuensaajien vaikeasti ymmärrettävissä. Oman erityistilanteensa ovat muodostaneet sellaiset tapaukset, joissa tukeen on tehty takautuva välitarkistus keskiarvotulon perusteella, kun työssäolojakso onkin osoittautunut aikaisemmin arvioitua pitemmäksi. Tämä on johtanut useissa tapauksissa päätöksen oikaisemiseen takautuvasti ja liikaa maksetun tuen takaisinperimiseen. Usein on ollut kysymys siitä, että tuensaaja ei ole huomannut ilmoittaa työsuhteensa jatkumisesta pitempään kuin tukea myönnettäessä on arvioitu. Jos tukipäätöstä ei oikaistaisi, yhtä suurta tuloa saavat tuensaajat joutuisivat eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, onko keskiarvotuloon vaikuttava työsuhteen jatkuminen voitu ottaa huomioon jo tukea alunperin myönnettäessä vai onko se tullut tietoon vasta jälkikäteen. Asumistukea on viime aikoina kehitetty siihen suuntaan, että se yhä herkemmin ottaa huomioon tuensaajaruokakunnan taloudellisessa tilanteessa tapahtuvat muutokset. Viimeksi tuen tarkistamiseen kesken tukikauden johtavaa tulorajaa alennettiin joulukuun 2000 alusta lukien markasta markkaan kuukaudessa. Kuitenkaan tarkoituksena ei ole, että tukea myönnettäisiin kuukausitulojen vaihdellessa osalle vuotta, vaikka vuosiansion perusteella 2

3 Ministerin vastaus KK 644/2001 vp Kari Rajamäki /sd tuensaaja ei olisi lainkaan oikeutettu asumistukeen. Edelleenkin on lähtökohtana, että asumistuki ja toimeentulotuki toimivat yhdessä siten, että taloudellisen aseman heikentyessä tilapäisesti myös asumismenoihin tarvittava tuki annetaan toimeentulotukena. Toimeentulotuki voidaan mitoittaa täsmälleen oikean suuruiseksi lyhyellekin ajalle. Asumistuen myöntäminen niin, että tukea myönnettäisiin aina kulloisenkin kuukausitulon mukaan merkitsisi muutoksia asumistukien vuosittaisiin määriin ja kokonaisuudessaan huomattavaa asumistukimäärärahan lisätarvetta. Silloin kun on kysymys työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla olevasta noin markkaa kuukaudessa ansaitsevasta henkilöstä, jonka työssäolojakso ja työttömyysjakso ovat lähes yhtä suuret, vuoden aikana myönnettävä tuki on samaa suuruusluokkaa myönnettiinpä tuki erikseen työttömyyskuukausille tai keskiarvotulon perusteella koko vuodelle. Sen sijaan jos tulot ovat vähänkään korkeammat tai työttömyyskuukausien määrä pienempi kuin työssäolokuukausien määrä, tilanne on toinen. Asumistuen myöntäminen työttömyyskuukausien ajaksi riippumatta työssäoloajan tuloista lisää asumistuen määrää ja tuo asumistuen piiriin sellaisia ruokakuntia, jotka eivät keskiarvotulonsa perusteella saisi tukea lainkaan. Esimerkiksi jos työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saava yksinäinen henkilö ansaitsee puoli vuotta markkaa kuukaudessa, hän saa markan suuruisesta vuokrasta pääkaupunkiseudulla asumistukea keskiarvotulon mukaisesti 518 markkaa kuukaudessa ja markkaa koko vuoden aikana. Jos tukea myönnettäisiin erikseen työttömyyskuukausille, hän saisi puolen vuoden ajan täysimääräistä tukea markkaa kuukaudessa ja työssäolokuukausilta hän ei saisi tukea lainkaan. Tuen määrä olisi tällöin yhteensä markkaa vuodessa eli 984 markkaa enemmän kuin nykyisin. Jos ansiotulot olisivat puolen vuoden ajalta markkaa kuukaudessa, asumistukea myönnettäisiin tällöinkin työttömyyskuukausilta yhtä suuri määrä, markkaa kuukaudessa, vaikka nykyisin keskiarvotulojen perusteella ei tukea myönnetä näillä tuloilla lainkaan. Tällöin vuoden aikana maksettava tuki olisi markkaa suurempi kuin nykyisin. Nämä esimerkit osoittavat sen, että asumistuen kokonaismäärän kannalta ei ole yhdentekevää myönnetäänkö tuki erikseen työttömyysjakson ja työssäolon perusteella vai arvioidaanko sen tarvetta pitemmän ajan keskiarvotulon mukaisesti. Asumistuen myöntäminen pelkästään tilapäisesti alentuneen kuukausitulon perusteella tuo tuen piiriin sellaisia ruokakuntia, jotka eivät vuositulonsa perusteella olisi lainkaan tuen tarpeessa. Asumistukijärjestelmä tulee nykyisin pitkälle vastaan tilanteissa, joissa tulotaso on alentunut pysyvästi työttömyyden vuoksi. Tuki tarkistetaan kesken vuoden ja tulojen määrittelyssä käytetään keskimääräisiä tuloja. Viimeksi tuen perusteita on tämän vuoden alussa parannettu siten, että peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saava yksinäinen henkilö on edelleen oikeutettu täysimääräiseen asumistukeen. Asumistukea ei voida kuitenkaan eikä ole tarkoituksenmukaista mitoittaa taloudellisen aseman tilapäisten muutosten mukaisesti. Näissä tilanteissa toimeentulotukijärjestelmä tulee viime kädessä avuksi. Asumistuen muuttaminen siten, että se nykyistä enemmän määriteltäisiin hakemisajankohdan tulojen mukaan, lisäisi asumistuen maksatusta ja ulottaisi asumistuen nykyistä korkeammalle vuositulojen tasolle. Tämä lisäisi myös asumistukimäärärahan tarvetta, mikä jouduttaisiin rahoittamaan tiukentamalla muutoin tukiperusteita. Asumistuki tarkistetaan nykyisin aikaisempaa herkemmin tulotason muuttuessa. Työsuhteen keston ja keskimääräisen tulon oikea arviointi on entistä tärkeämpää ja myös vaikeampaa, kun tuki pyritään mitoittamaan aikaisempaa tarkemmin tulojen muuttuessa. Asumistuen tulon määrittelyä ja sen vaikutuksia tuensaajien asemaan seurataan ja sitä pyritään edelleenkin kehittämään siten, että se nykyistä paremmin vastaisi tuensaajan pysyvää tuen tarvetta. Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Kari Rajamäki /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 644/2001 rd: Är regeringen medveten om de problem som bedömningen av inkomsterna orsakar då bostadsbidraget räknas ut, och vad avser regeringen att göra för att man som grund för beräkningen av bostadsbidraget i stället för en uppskattning skall kunna använda de faktiska inkomsterna i realtid? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Syftet med bostadsbidragssystemet är att hjälpa låginkomsthushåll att uppnå och bibehålla en skälig boendenivå och att hjälpa dem att klara de boendeutgifter detta kräver, när hushållets stadigvarande inkomster förutsätter att bidrag beviljas. Beviljandet av stödet har ända fram till år 1991 byggt på de skatteören som fastställts i kommunalbeskattningen och därefter på de fasta månatliga inkomsterna. I lagen preciserades, genom en lagändring (195/1999) som trädde i kraft , definitionen av de fasta månadsinkomsterna uttryckligen med tanke på situationer då inkomsterna varierar. Då fogades till 3 lagen om bostadsbidrag ett nytt moment: "Om månadsinkomsterna varierar, beräknas den fasta månadsinkomsten som en genomsnittsinkomst på basis av den inkomst som hushållet enligt en rimlig uppskattning kan förutsättas erhålla under året. Som månadsinkomst kan uppskattas en inkomst som är minst lika stor som arbetsmarknadsstödet, om det inte kan påvisas att personen inte kan skaffa sig en inkomst som motsvarar detta belopp." Preciseringen av lagen syftade till att etablera den redan tillämpade genomsnittliga inkomsten vid definitionen av den fasta månadsinkomsten och till att förenhetliga förfarandet då bidraget beviljas. Det är naturligt att man vid dimensioneringen av stödet som utgångspunkt tar en inkomstperiod av ett år, eftersom stödet beviljas för ett år i sänder. Beviljandet av stödet på basis av genomsnittsinkomsten har i enstaka fall visat sig vara problematiskt, och bidragstagarna har svårt att förstå systemet. En särskild situation uppstår i fall då man på basis av genomsnittsinkomsten har gjort en retroaktiv mellantidsjustering i bidraget, då en period av sysselsättning har visat sig bli längre än vad man tidigare räknat med. Detta har i många fall lett till att beslutet har justerats retroaktivt och den överskjutande delen av bidraget har återindrivits. Det har ofta varit fråga om att bidragstagaren inte har kommit sig för med att meddela att hans anställning har fortsatt längre än vad man räknade med då stödet beviljades. Om stödbeslutet inte hade justerats, skulle bidragstagare som har lika stora inkomster komma i en olikvärdig ställning beroende på om man har kunnat beakta att en anställning som påverkar den genomsnittliga inkomsten fortsätter redan då stödet ursprungligen beviljades, eller om man först senare kommer underfund med att så är fallet. Bostadsbidraget har på sistone utvecklats i den riktningen att man allt lättare kan beakta förändringar i bidragstagarhushållets ekonomiska situation. Senast sänktes inkomstgränsen för en justering av bidraget mitt under bidragsperioden i början av december 2000 från mark till mark i månaden. Men avsikten är ju inte att bidraget, då inkomsten varierar, beviljas för en del av året, även om bidragstagaren på basis av års- 4

5 Ministerns svar KK 644/2001 vp Kari Rajamäki /sd inkomsten över huvud taget inte vore berättigad till bostadsbidrag. Utgångspunkten är alltjämt att bostadsbidraget och utkomststödet fungerar i kombination så att då den ekonomiska situationen tillfälligt försvagas, kan utkomststöd också beviljas som bidrag till boendeutgifterna. Utkomstbidraget kan dimensioneras till exakt rätt storlek också för en kortare period. Om bostadsbidraget beviljades så att det utbetalades enligt inkomsten per månad, skulle detta innebära ändringar i de årliga bostadsbidragsbeloppen och allt som allt leda till ett stort behov av ytterligare anslag för bostadsbidrag. Då det är fråga om en person som i form av arbetsmarknadsstöd eller grunddagtraktamente förtjänar ca mark månaden och som är sysselsatt ungefär lika länge som han är arbetslös under året, ligger det årliga bidrag som han beviljas i samma storleksklass, vare sig stödet beviljas separat för arbetslöshetsmånaderna eller på basis av den genomsnittliga inkomsten för hela året. Men om inkomsterna däremot är ens lite högre eller antalet arbetslöshetsmånader mindre än antalet sysselsatta månader, är situationen en annan. Om bostadsbidraget beviljas för de månader då vederbörande är arbetslös, oavsett inkomsterna under sysselsättningstiden, ökar detta bostadsbidragsbeloppet och för inom ramen för bostadsbidraget in sådana hushåll som på basis av sina genomsnittliga inkomster över huvud taget inte borde få stöd. Om till exempel en ensam person som får arbetsmarknadsstöd eller grunddagtraktamente under ett halvt år förtjänar mark i månaden, får han för en hyra på mark i huvudstadsregionen på basis av genomsnittsinkomsterna ett bostadsbidrag på 518 mark i månaden och mark för hela året. Om stödet beviljades separat för arbetslöshetsmånaderna, skulle han under ett halvt år få hela stödbeloppet på mark i månaden, och under de månader då han har sysselsättning skulle han inte alls få stöd. Det sammanlagda stödbeloppet skulle då uppgå till mark om året, dvs. 984 mark mer än för närvarande. Om hans förtjänstinkomster under ett halvt år uppgår till mark i månaden, skulle han likaså för arbetslöshetsmånaderna få ett lika stort bidrag, mark i månaden, även om man på basis av de nuvarande genomsnittliga inkomsterna inte alls beviljar stöd för sådana inkomster. Då skulle bidraget under ett år vara mark större än för närvarande. Dessa exempel visar att det med tanke på det totala bostadsbidragsbeloppet inte är likgiltigt om bidraget beviljas separat under arbetslöshetsperioder och sysselsättningsperioder, eller om behovet bedöms på basis av en längre period i enlighet med de genomsnittliga inkomsterna. Om bostadsbidraget beviljades enbart på basis av en tillfälligt lägre månadsinkomst, kommer sådana hushåll inom ramen för bostadsbidraget vilka på basis av sin årsinkomst inte alls behöver stöd. Bostadsbidragssystemet kan nuförtiden i stor utsträckning anlitas i situationer där inkomstnivån har sänkts permanent på grund av arbetslöshet. Bidraget revideras mitt i året, och vid definitionen av inkomsterna används genomsnittsinkomsten. Grunderna för stödet förbättrades i början av året, så att en ensam person som har grunddagtraktamente eller arbetsmarknadsstöd alltjämt är berättigad till fullt bostadsbidrag. Bostadsbidrag kan dock inte dimensioneras enligt tillfälliga förändringar i den ekonomiska situationen, det är inte ändamålsenligt. I sådana situationer kan man i sista hand anlita utkomststödssystemet. En omläggning av bostadsbidraget så att man i större utsträckning än nu skulle bestämma bidraget på basis av inkomsterna vid ansökningstidpunkten skulle öka utbetalningen av bostadsbidrag och utsträcka bidraget till en högre årsinkomstnivå än för närvarande. Detta skulle också öka behovet av anslag för bostadsbidrag, och finansieringen skulle ske genom någon annan skärpning av grunderna för bidraget. Bostadsbidraget justeras numera enklare än förr då inkomstnivån förändras. En korrekt uppskattning av anställningsförhållandets längd och den genomsnittliga inkomsten är allt viktigare än förr och likaså svårare, eftersom stödet skall dimensioneras noggrannare än förr i enlighet med de föränderliga inkomsterna. Det sker en kontinuerlig uppföljning av definitionen av inkomsterna för bostadsbidraget och av dess verkningar på bidragstagarens situation, och 5

6 Ministerns svar strävan är att alltjämt utveckla systemet så att det bättre än nu skall motsvara bidragstagarens stadigvarande behov av stöd. Helsingfors den 6 juni 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 6