1 (6) Lausuntoyhteenveto enimmäisluototussuhteen laskentaa koskevan määräyksen 3/2015 muutoksien johdosta annetuista palautteista Finanssivalvonta pyysi lausuntoa luototussuhteen laskennasta annettuihin määräyksiin ja ohjeisiin 3/2015 tehtävien muutosten takia 6.2.2017 mennessä. Muutetussa määräyksessä luoton määritelmä on muutettu kuluttajansuojalakiin ja luottolaitosten toiminnasta annettuun lakiin tehtyjä muutoksia vastaavaksi. Luototussuhteen laskennasta annettuun lukuun on lisätty uusi, vakuuksien arviointia koskeva luku. Erityistilanteisiin, joissa valvottava voi poiketa rajoituksista, on lisätty lisäluototus, jolla estetään tai korjataan merkittävä vakuuden arvon lasku. Lisäksi laskentakaavan määritelmiä, kiinnitettyjen panttikirjojen arvostamiseen sekä asumisoikeussopimusten ja osaomistussopimusten arvostamiseen liittyviä kohtia on täsmennetty. Lausuntoa pyydettiin Suomen Pankilta, Valtiovarainministeriöltä, Finanssialan keskusliitto ry:ltä, OP Osuuskunnalta, S-pankilta, Säästöpankkikeskukselta ja Kuntarahoitukselta. Kooste lausunnoissa esitetyistä kommenteista Finanssivalvonnan vastaus Yleisiä kommentteja 1) Muutokset vaativat järjestelmämuutoksia, joita ei voida toteuttaa esitetyssä aikataulussa. (FK, OP) Voimaantuloajankohtaa myöhennetään. 2) Ohjeeseen esitetään täsmennettäväksi sellaisten tilanteiden osalta, jossa useampi henkilö ostaa yhteisen asunnon, joka tulee ostajien omien, erillisten asuntolainojen vakuudeksi. Näissä tilanteissa laskenta tulisi tehdä takauslain mukaisesti eli kunkin velallisen luotolle tulisi kohdistaa vakuudeksi vain velallisen itsensä omistama osuus vakuudesta. Toisten osuuksia tulisi käsitellä laskennassa vierasvakuuksina.(op) Ei muutosta. Monimutkaistaa laskentakaavaa, muilla valvottavilta ei ole tullut vastaavia kommentteja.
2 (6) 3) Täytevakuuden arvon määrittämistä laskentakaavassa tulisi täsmentää siten, että varmistutaan siitä, että tällaisen vakuuden ensisijaiseen asuntopantiin kohdistuva tosiasiallinen rasitus ei syvänkään taantuman tilanteessa suuremmaksi kuin luototussuhdetta laskettaessa huomioon otettava rasitus (SP) Täytevakuuden arvo lasketaan luotonmyöntöhetken tilanteen mukaisesti siten, että ensisijainen asuntopantti realisoidaan laskennallisesti ensin, ja täytevakuuden luonteen mukaisesti laskentakaavaan merkitään täytevakuuden arvoksi vain se määrä, jota ensisijaisesta asuntopantista ei saada perityksi luotonmyöntöhetkellä. Täytevakuuden arvo ja sen tosiasiallinen rasitus voi muuttua luotonmyöntöhetken jälkeen. 4) Luvun 4.3 ohjeen kohdassa (18) on syytä selventää, että myös kolmannelle henkilölle asuntovakuudesta annettava täytevakuus rasittaa ensisijaista asuntopanttia ja vaikuttaa siten luototussuhteeseen. (SP) Täsmennetään seuraavasti: AP tarkoittaa ensisijaista asuntopanttia rasittavaa velallisen muuta kuin rahoitettavaan kohteeseen kohdistuvaa luottoa (esim. kulutusluotot), velallisen toiseen luottoon annettua panttausta tai kolmannelle taholle annettua panttausta 5) Yleishuomiona FK toteaa, että sekä AP- että MEL-käsitteiden sisällyttäminen laskentakaavaan lisää väärintulkintojen ja sekaannusten riskiä. Olisikin harkittava, voitaisiinko MEL-käsitteestä luopua ja kaikki muut vakuuksiin kohdistuvat luotot käsitellä AP:n alla. Tämä ratkaisu yksinkertaistaisi laskentaa ja käytännön toteuttamista sekä parantaisi vertailtavuutta. Jälkikäteen ei yleensä ole mahdollista yhdistää lainaa ja lainan käyttötarkoitusta (rahoitettava kohde). Vaikka asuntovakuus on pantattu tietyn luoton vakuudeksi, luottoa ei ole välttämättä käytetty kyseisen asuntovakuuden hankintaan tai peruskorjaukseen. Ei muutosta. Ehdotus tarkoittaisi merkittävää muutosta laskentakaavaan. Nyt esitetty muutos on linjassa pankkien kanssa käytyjen aiempien keskustelujen kanssa. Lukukohtaiset kommentit
3 (6) LUKU 4.1 KOHTA 4: Kohdassa viitataan kolmanteen henkilöön, ilmausta tulisi täsmentää. Kohdassa tulisi huomioida reaalivakuuksien lisäksi myös institutionaaliset takaukset, vakuuksien panttaamisen sijasta tulisi käyttää ilmaisua vakuuden antamisesta. (OP,FK, S-pankki) Täsmennetään ehdotetun mukaisesti: 15 luvun 11 :ssä tarkoitetut vakuudet ovat pantattu sekä haettavan luoton vakuudeksi että kolmannelle taholle tai vastaavasti luotonhakijalle myönnettyjen vastuiden vakuudeksi. LUKU 4.1 KOHDAT 5-7: Kenellä on dokumentointivelvollisuus jos kyseessä on pankkien välinen jälkipanttitilanne? (S-pankki) Dokumentointivelvollisuus on sillä valvottavalla, joka ottaa vakuuden huomioon enimmäisluototussuhteen laskennassa. LUKU 4.1 KOHTA 2: Vakuuksien käyvän arvon arviointi. Kuluttajansuojalaki ja sen esityöt eivät anna tukea Fivan sanamuodolle. Fivan sanamuoto, valvottavan on varmistettava, että hyväksyttävien vakuuksien käyvän arvon arvioinnissa noudatetaan kansainvälisiin arviointistandardeihin perustuvia luotettavia arviointikäytäntöjä ja arviointi tapahtuu luottoprosessista riippumatta tulisi muuttaa muotoon käyvän arvon arvioinnissa käytetään luotettavia arviointimenetelmiä, joissa huomioidaan kansainvälisesti tunnustetut arvonmääritysstandardit ja arvioitsija on riittävän riippumaton luoton myöntämisestä. (FK) LLL 15 luvun 11 :n 7 momentin mukaan Fiva voi antaa määräyksiä pykälässä tarkoitettujen vakuuksien käyvän arvon tarkemmasta määrittelystä. Määräys koskee vain niitä vakuuksia, jotka pankki ottaa huomioon enimmäisluototussuhdetta laskiessaan. Sanamuoto muutettu ehdotetun mukaisesti: käyvän arvon arvioinnissa käytettään luotettavia arviointimenetelmiä, joissa huomioidaan kansainvälisesti tunnustetut arvonmääritysstandardit ja arvioitsija on ammattitaitoinen ja riittävän riippumaton luoton myöntämisestä. Sanamuotoon on lisätty myös ammattitaitovaatimus siten, että teksti kuuluu: arvioitsija on ammattitaitoinen ja riittävän riippumaton..
4 (6) LUKU 4.1 KOHTA 3: Rakennettavan ja peruskorjattavan kohteen käyvän arvon arviointia koskevan kohdan täsmentäminen. (FK, OP) Määräystä täsmennetään ehdotetun mukaisesti: Mikäli luotto myönnetään rakennettavan tai peruskorjattavan kohteen rahoittamiseen, vakuuden arvona on käytettävä arvioitua käypää arvoa, kun vakuudeksi tuleva rakennettava kohde on valmistunut LUKU 4.1 KOHTA (7) FK kiinnittää huomiota siihen, onko Finanssivalvonnalla oikeus määrätä LLL 15:11 perusteella, että laskennallinen kohdistaminen on dokumentoitava ja miten laskennallinen realisointi on suoritettu? Lisäksi ohjeen perusteeksi voi lisätä KSL 7a:13, jossa on säädetty arvion säilyttämiseen liittyvistä velvollisuuksista. FK ehdottaa dokumentointivelvollisuuden poistamista kokonaan (luvun 4.1 kohtaa (7) poistettavaksi kokonaan. Lisätään valtuutussäännökseksi LLL 9 luvun 24, jonka mukaan Fiva voi antaa määräyksiä 10 :ssä tarkoitetusta luottoriskin ja vastapuoliriskin hallinnasta. Luottoprosessissa syntyvät selvitykset ovat osa luottodokumentaatiota, jotka valvottava on velvollinen säilyttämään. LUKU 4.1 KOHTA 5 Kohdan 5 ehdotettu laskentatapa rajoittaa LTC:n 100 %:in tai korkeammaksi, mikäli lainaan tulee täytevakuus. Esimerkki: Asiakas nostaa lainan 120 000 euroa, johon tulee ostettava kohde vakuudeksi, käyvällä arvolla 100 000 euroa. Lainaan tulee lisäksi täytevakuus, jota eivät rasita muut lainat. Täytevakuuden käypä arvo on 80 000 euroa. Kohdan 5 kuvausta noudattaen täytevakuuden arvoksi LTC-laskennassa voidaan asettaa korkeintaan 20 000 euroa (120 000 100 000), jolloin laskennallinen LTC on 100 %. Laskennallinen LTC ei koskaan voi olla pienempi kuin 100 %, koska täytevakuuden arvo on maksimissaan lainan ja EAP:n erotuksen suuruinen. Nyt kohdassa 5 ehdotettu tulkinta käytännössä poistaisi mahdollisuuden hyödyntää täytevakuuksia LTC- Sanamuotoa täsmennetään seuraavasti: Täytevakuuden arvo lasketaan luotonmyöntöhetken tilanteen mukaisesti siten, että ensisijaiset vakuudet realisoidaan laskennallisesti ensin. Täytevakuuden arvoksi laskentakaavaan merkitään täytevakuuden luonteen mukaisesti vain se määrä, mitä ensisijaisista vakuuksista ei saada perityksi luotonmyöntöhetkellä. Laskelma täytevakuuden laskennallisesta arvosta on tehtävä kuten kohdassa (7) todetaan. Mikäli vakuudesta annetaan täytevakuus kolmannelle taholle, annettu vakuus rasittaa ensisijaista vakuutta siltä osin, kun täytevakuuden saajan muut vakuudet eivät riitä kattamaan saatavaa.
5 (6) laskennassa. Tämä on vastoin Luottolaitoslakia, joka sallii myös muiden esinevakuuksien kuin ostettavan asunnon huomioon ottamisen täysimääräisesti luototussuhteen laskennassa. Tämän vuoksi FK vaatii kyseisen kohdan poistamista. Laskelma täytevakuuden laskennallisesta arvosta on tehtävä kuten kohdassa (7) todetaan. LUKU 4.2, KOHTA 8 FK kiinnittää huomiota siihen, että kohdan aiempi muotoilu oli Laskennassa huomioitavat vakuustyypit, kun taas uudessa versiossa sanamuoto on Laskennassa hyväksyttävät vakuustyypit. FK ei näe perusteluita uudelle muotoilulle. Ei muutosta. Sanamuoto vastaa määräyksessä omaksuttua. LUKU 4.3, KOHTA 18 Kohdan MEL-määritelmän uusi muotoilu on epäselvä, koska on epäselvää, mihin jälkimmäisen virkkeen sana luotto viittaa. Lisätään täsmennys, luotolla tarkoitetaan MEL-luottoa. FK ehdottaa AP:n määrittelyn muuttamista seuraavasti: AP tarkoittaa ensisijaista asuntopanttia rasittavaa velallisen muuta kuin rahoitettavaan kohteeseen kohdistuvaa luottoa (esim. kulutusluotot) tai velallisen toiseen luottoon tai kolmannen tahon luottoon annettua panttausta. Täsmennetään seuraavasti: AP tarkoittaa ensisijaista asuntopanttia rasittavaa velallisen muuta kuin rahoitettavaan kohteeseen kohdistuvaa luottoa (esim. kulutusluotot), velallisen toiseen luottoon tai kolmannelle taholle annettua panttausta.
6 (6)