PALAUTE SAADUISTA LAUSUNNOISTA RAHOITUSTARKASTUKSEN STANDARDILUONNOKSET LUOTTORISKIN VÄHENTÄMISTEKNIIKOISTA:

Transkriptio

1 1 (5) SAADUISTA LAUSUNNOISTA RAHOITUSTARKASTUKSEN STANDARDILUONNOKSET LUOTTORISKIN VÄHENTÄMISTEKNIIKOISTA: 4.3e Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin standardimenetelmää käytettäessä 4.3f Luottoriskin vähentämistekniikat sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä Rahoitustarkastus järjestää hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisten ja normien kohderyhmien kuulemisen jo sääntelyn valmisteluvaiheessa ja pyytää standardeista lausunnot muilta viranomaisilta sekä niiltä yhteisöiltä, jotka edustavat standardin kohderyhmiä. Kuuleminen ja palautteen antaminen edistävät viranomaistoiminnan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta sekä valvottavien sitoutumista Rahoitustarkastuksen sääntelyyn. Rahoitustarkastus on pyytänyt lausuntoja luottoriskin vähentämistekniikkoja koskevasta sääntelystä seuraavasti. Uudistettavaan vakavaraisuuskehikkoon liittyvä tulkinta luottoriskin vähentämistekniikoista lähetettiin lausunnolle Rahoitustarkastus sai tulkintaan kolme lausuntoa. Ensimmäisistä standardiluonnoksista 4.3e ja 4.3d lausuntopyynnöt lähetettiin ja Rahoitustarkastus sai luonnoksiin neljä lausuntoa. Toisista standardiluonnoksista 4.3e ja 4.3f lausuntopyynnöt lähetettiin Rahoitustarkastus sai luonnoksiin neljä lausuntoa. Lausunnoissa esille otetut kansalliset optiot Osassa lausuntoja on pidetty tärkeänä sitä, että Rahoitustarkastus käy säännöllisesti keskusteluja valvottavien kanssa valittavista kansalliseen harkintaan jätetyistä optioista ennen lopullisen kannan ottamista. Suomessa kansallisten optioiden voimaan saattamisessa ei tulisi lausuntojen mukaan merkittävästi poiketa muiden jäsenmaiden linjasta. Tämä on tärkeää mm. kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi, sillä suomalaisten pankkien kanssa kilpailee useita ulkomaisen sääntelyn piirissä olevia toimijoita. Kansallisen option säätämättä jättäminen juuri kilpailuneutraliteetin säilyttämiseksi tulisi lausuntojen mukaan rajata erityistapauksiin, ja perusteet tiukennukselle olisi tuotava esille Rahoitustarkastuksen standardeissa. Joidenkin lausunnonantajien mielestä edellä mainittu tavoite ei ole kaikilta osin toteutunut standardiluonnoksissa. Tärkeimmät lausunnonantajien mainitsemat kansalliseen harkintaan jätetyt optiot koskevat kiinteistövakuuksia sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmää käytettäessä. Lausunnoissa viitataan siihen, että Suomessa ei ole esitetty otettavaksi käyttöön mahdollisuutta olla vaatimatta yhden kiinteistövakuuden hyväksyttävyyttä koskevan edellytyksen täyttymistä: Velallisen takaisinmaksukyky ei ole riippuvainen kiinteistön arvon kehityksestä tai kiinteistön tuottamasta kassavirrasta. Velallisella on oltava kyky maksaa luotto muista lähteistä saaduilla tuloilla. Liikekiinteistövakuuksia koskevien lievennysten ulkopuolelle rajataan lausunnon antajan mukaan käytännössä kiinteistösijoitustoimin-

2 2 (5) taa harjoittavat velalliset, mikä antaa lausunnonantajien mukaan ulkomaisille rahoittajille merkittävän kilpailuedun suomalaisiin pankkeihin verrattuna. Lausunnoissa viitataan myös siihen, että Suomessa ei ole esitetty otettavaksi käyttöön mahdollisuutta sallia lievennyksiä asuin- ja liikekiinteistövakuuksia, liikekiinteistöleasingiä ja irtaimistoleasingiä koskeviin standardi-lgd -estimaatteihin (tappio-osuus - estimaatteihin). Myös tällä kannanotolla on katsottu olevan haitallisia vaikutuksia kilpailuneutraliteetin kannalta. Rahoitustarkastuksen kannat lausunnoissa viitattuihin kansallisiin optioihin Rahoitustarkastus toteaa, että se on pitänyt useita tiedotustilaisuuksia, joissa on käyty läpi Suomen kantoja kansalliseen harkintaan jätetyistä optioista ja joissa on annettu tietoa direktiiviin liittyvistä Rahoitustarkastuksen tulkinnoista. Rahoitustarkastus on kantojaan esitellessään tuonut esille sen seikan, että otetut kannat ovat alustavia ja niitä voidaan muuttaa, mikäli valvottavat esittävät perusteluja ja selvityksiä omien kantojensa tueksi. Rahoitustarkastuksen standardit eivät sisällä säännöksiä, jotka olisivat direktiivin vaatimuksia tiukempia. Tilanteissa, joissa Rahoitustarkastus ei ole implementoinut direktiivin suomaa mahdollisuutta lievennyksen sallimiseen, on Rahoitustarkastuksen käsityksen mukaan olemassa perusteet. Säännös siitä, että liikekiinteistövakuus on hyväksyttävä vakuus vain siinä tapauksessa, että velallisen takaisinmaksukyky ei ole riippuvainen kiinteistön arvon kehityksestä tai kiinteistön tuottamasta kassavirrasta, on kiinteistövakuuksia koskeva perusedellytys. Direktiivi antaa mahdollisuuden olla vaatimatta edellä mainitun edellytyksen täyttymistä. Tällöin kuitenkin olisi pystyttävä osoittamaan, että Suomen liikekiinteistömarkkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet ja että liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta syntyneet vuosittaiset tappiot eivät ole ylittäneet direktiivissä mainittuja määriä. Rahoitustarkastukselle ei ole esitetty tappioselvityksiä eikä Suomessa ole katsottu tällä hetkellä muutenkaan olevan edellytyksiä olla vaatimatta edellytyksen täyttymistä. Direktiiviin lisättiin vasta EU:n komissio- ja neuvostotyöskentelyssä uusia, saakka voimassa olevia lievennyksiä säädettyihin standardi-lgd -estimaatteihin. Lievennykset koskevat asuin- ja liikekiinteistövakuuksia, liikekiinteistöleasingiä sekä koneja laiteleasingiä. Rahoitustarkastus on katsonut kiinteistövakuuksia koskevien optioiden olevan maa- ja markkinakohtaisia. Suomen kiinteistömarkkinoilla hintaheilahtelut voivat olla suuria ja etenkin asuinkiinteistöjen hinnat ovat viime vuosina kohonneet erityisen paljon. Perusteita lievennysten käyttöönotolle ei ole katsottu tällä hetkellä olevan. Kohdevakuudellisen luotonannon ei kone- ja laiteleasingin osalta katsota olevan niin maakohtaisista markkinoista riippuvaista kuin kiinteistövakuudellisen luotonannon. Rahoitustarkastus on tarkistanut kantaansa tämän kansallisessa harkinnassa olevan option osalta ja katsoo, että standardi-lgd:n lievennys 40 %:sta 35 %:iin voitaisiin sallia myös Suomessa.

3 3 (5) Lausunnoissa esitettyyn kilpailuneutraliteettia koskevaan huoleen Rahoitustarkastus toteaa sen, että suuri osa jäsenmaista aikoo soveltaa vastavuoroista tunnustamista koskevia säännöksiä. Tällöin kotivaltion viranomainen tunnustaisi isäntävaltion säännöt konsolidoituja omia varoja laskettaessa ja kilpailuneutraliteetti tällä tavoin tulisi myös jatkossa säilymään. Lausunnoissa esitettyjä kommentteja, jotka eivät ole johtaneet muutoksiin Rahoitustarkastuksen standardeissa Rahoitustarkastukselle on esitetty, että valvottavaa ja sen konsolidointiryhmään kuuluvaa yritystä tulisi myös vakuusmielessä käsitellä yhdenmukaisesti, sillä luottolaitoksen vakavaraisuuslaskennassa ryhmäkohtaista tarkastelua pidetään ensisijaisena lähtökohtana. Näin ollen valvottavan kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvaan luottolaitokseen tehty talletus ja valvottavan kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit tulisi lausunnon antajan mukaan rinnastaa valvottavaan tehtyyn talletukseen ja valvottavan liikeeseenlaskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tarkasteltaessa rahoitusvakuuden hyväksyttävyyttä. Rahoitustarkastus katsoo, että vähimmäisvakavaraisuusvaatimuksen laskenta tapahtuu yksittäisen valvottavan tasolla. Direktiivissä on nimenomaisesti mainittu tapaukset, joissa valvottavaa ja sen konsolidointiryhmään kuuluvaa yritystä voidaan käsitellä yhdenmukaisesti. Lausunnon antajan esille ottamassa tapauksessa tällaista nimenomaista mainintaa ei direktiivissä ole. Rahoitustarkastus ei näin ollen ole muuttanut standardin säännöksiä tältä osin. Rahoitustarkastukselle on esitetty, että sen pitäisi poistaa direktiiviin vastaisena standardin säännös, jonka mukaan rahasto-osuudet sellaisessa sijoitusrahastossa, jonka säännöt sallivat sijoitusrahaston sijoittaa varojaan muihin kuin sijoitustensa suojaamistarkoituksessa tehtyihin johdannaissopimuksiin, eivät ole hyväksyttäviä rahoitusvakuuksia. Direktiivissä luetellaan yksiselitteisesti rahoitusinstrumentit, jotka katsotaan hyväksyttäviksi rahoitusvakuuksiksi. Sijoitusrahasto-osuudet katsotaan hyväksyttäviksi rahoitusvakuuksiksi vain silloin, kun sijoitusrahasto saa sijoittaa pelkästään mainittuihin rahoitusinstrumentteihin. Lisäksi direktiivissä todetaan, että kuitenkaan se, että sijoitusrahasto sijoittaa johdannaissopimuksiin, joilla suojataan rahaston sijoituksia, ei estä sijoitusrahastoosuuksien lukemista hyväksyttäväksi vakuudeksi. Rahoitustarkastuksen käsityksen mukaan standardin säännös perustuu nimenomaisesti direktiiviin. Näin ollen, mikäli sijoitusrahastolla on sääntöjensä mukaan mahdollisuus sijoittaa varojaan johdannaissopimuksiin esimerkiksi salkun hoidon tehostamiseksi, eivät tällaisen sijoitusrahaston sijoitusrahastoosuudet täytä hyväksyttävän rahoitusvakuuden edellytyksiä. Rahoitustarkastuksen mielestä se, että suomalaisten sijoitusrahastojen säännöt pääsääntöisesti sallivat myös muussa kuin suojaamistarkoituksessa tehdyt johdannaissopimukset, ei oikeuta Rahoitustarkastusta antamaan direktiivistä poikkeavaa tulkintaa.

4 4 (5) Standardissa esitetään myös tulkintaa siitä, millainen liikekiinteistövakuuden on oltava, jotta se olisi hyväksyttävä vakuus vakavaraisuuslaskennassa. Lausunnon antajan käsityksen mukaan Rahoitustarkastus poikkeaa direktiivin säännöksistä hyväksyessään vain tietyt erityisvaatimukset täyttävät kohteet. Liikekiinteistökohteita koskevat erityisvaatimukset, joita Rahoitustarkastus on sisällyttänyt standardeihin, perustuvat Euroopan komission kiinteistövakuudellista luotonantoa koskevaan työpaperiin. Lähtökohtana on se, että liikekiinteistöä, joka ei sijaitse keskeisellä paikalla tai joka soveltuu vain tiettyä tarkoitusta varten, ei voida pitää hyväksyttävänä vakuutena. Se ei täytä luottoriskin vähentämistekniikoiden perusedellytystä siitä, että vakuuden on oltava likvidi ja sen arvon on oltava riittävän vakaa, jotta se voitaisiin ottaa huomioon vakavaraisuusvaatimuksen laskemisessa. Rahoitustarkastukselle on esitetty edelleen, että standardin 4.3f kiinteistövakuuksia käsittelevään lukuun 9 tulisi selvyyden vuoksi lisätä viittaus asunto-osakeyhtiöille myönnettävien luottojen käsittelyyn. Rahoitustarkastus ei ole tehnyt standardiin muutoksia, sillä asunto-osakeyhtiöiden käsittelyyn on tullut muutoksia vain luottoriskin standardimenetelmässä. Muutokset eivät koskeneet sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmää. Standardeihin lausuntojen johdosta tehdyt muutokset Sekä standardia 4.3e että standardia 4.3f koskevat muutokset Finnvera Oyj:n antamien takausten rinnasteisuus Suomen valtion takauksiin on lisätty Finnvera Oyj:tä koskevan lakimuutoksen myötä. Valvottavaluottolaitoksen itsensä liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit voidaan rinnastaa valvottavaluottolaitokseen tehtyihin talletuksiin ja valvottavan itsensä liikkeeseenlaskemiin sijoitustodistuksiin tai muihin käteiseen verrattaviin instrumentteihin Takauksen luonteiseksi luottosuojaksi katsotaan kaikki sellaiset sitoumukset, jotka täyttävät standardin mukaiset vähimmäisvaatimukset. Edellytykset voivat muun muassa täyttyä myös muiden kuin takauslaissa tarkoitettujen takausten osalta. Mikäli valvottava varmistaa asianmukaisin panttauksin jo vakuutta vastaanotettaessa, että määräaikaistalletuksen eräännyttyä talletussumma jää edelleen pankkiin vakuudeksi, myös alle vuoden määräaikaistalletus voidaan ottaa vakavaraisuuslaskennassa huomioon. Tämä siitä huolimatta, että luottosuojaa ei direktiivin mukaan saa ottaa huomioon, jos luottosuojan alkuperäinen juoksuaika on alle yksi vuosi. Luottolaitosten liikkeeseen laskemat arvopaperit, joilla ei ole hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa ulkoista luokitusta, mutta jotka noteerataan hyväksytyssä pörssissä, ovat hyväksyttäviä vakuuksia. Hyväksyttävyyden edellytyksenä kuitenkin on, että valvottava pystyy osoittamaan Rahoitustarkastukselle, että arvopaperilla on tähän tarkoitukseen riittävä likviditeetti ja että muut hyväksyttävyyden edellytykset täyttyvät. Valvottavan on sisäisesti määriteltävä se, koska arvopaperin voidaan katsoa olevan likvidi. Määrittely ja sitä koskevat selvitykset on dokumentoitava ja Ra-

5 5 (5) talle on tarkastuksilla kyettävä osoittamaan, että vakavaraisuuslaskennassa hyväksikäytettyjen arvopapereiden voidaan katsoa täyttävän asetetut edellytykset. Pankkitalletukset on lisätty sijoitusrahaston hyväksytyksi sijoituskohteeksi määritettäessä sitä, koska sijoitusrahasto-osuudet katsotaan hyväksyttäväksi rahoitusvakuudeksi. Vain standardia 4.3e koskevat muutokset: Standardiin 4.3e on lisätty viittaus kiinteistövakuuksia koskeviin säännöksiin: Luottoriskin standardimenetelmässä kiinteistövakuutta ei käsitellä luottoriskin vähentämistekniikkana, vaan kiinteistövakuudelliset saamiset on oma vastuuryhmänsä. Tästä syystä kiinteistövakuuksia koskeva sääntely sisältyy kokonaisuudessaan luottoriskin standardimenetelmää koskevaan standardiin 4.3c. Vain standardia 4.3f koskevat muutokset: Lisätiedot Sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmää (FIRB) käyttävän valvottavan, joka soveltaa takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajaan Rahoitustarkastuksen luvalla luottoriskin standardimenetelmää, ei tarvitse täyttää vaatimusta, että luottosuojan tarjoajan on oltava luokiteltu FIRB:an vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Kiinteistövakuuden arviointia ja vakuuden arvon seurantaa koskeviin säännöksiin on tehty useita täsmennyksiä. Kohdevakuudellisen rahoituksen vähäriskisyys on tunnustettu yhdenmukaisella tavalla niin, että osamaksurahoitus voidaan rinnastaa leasingiin, mikäli leasingille asetetut vaatimukset täyttyvät. Leasingiä koskevia vähimmäisvaatimuksia on muutettu niin, että osamaksu- ja leasingrahoitukselle yhteinen omistusoikeudellinen elementti on tunnustettu (vuokralle antajan omistusoikeus tai siihen rinnastettava oikeus kohdevakuuteen) Muut fyysiset vakuudet kuin kiinteistöt, arvopaperit, saamiset, käteinen raha ja kulta hyväksytään vakuudeksi, mutta se edellyttää, että valvottavalla on riittävät selvitykset hyväksyttävyyden edellytysten täyttymisestä. Selvitysten on pidettävä sisällään tiedot vakuuksien realisointiajoista, realisointikustannuksista ja hintakehityksestä. Saadut lausunnot julkaistaan Rahoitustarkastuksen Internet-kotisivuilla standardiluonnoksia koskevien lausuntopyyntöjen yhteydessä, ellei lausunnon lähettäjä ole erityisesti kieltänyt julkaisemista. Lisätietoja standardeista antaa Rahoitustarkastuksen Vakavaraisuusvalvontaosastolla pankkitarkastaja Taina Erovaara-Williams, puhelin