TIETEESSÄ HARRI HAIMAKAINEN LL, aluejohtaja Attendo MedOne Oy harri.haimakainen@attendo.fi ARTO VEHVILÄINEN LT, dosentti Sisä-Savon Lääkäriasema Oy Attendo MedOne Oy ESKO KUMPUSALO LKT, yleislääketieteen professori Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteen laitos, perusterveydenhuolto Terveyskeskusten toimivuus ei ole viime vuosina parantunut Lähtökohdat Vuosina 2008 2011 toteutettavan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) yhtenä päätavoitteena on perusterveydenhuollon toimivuuden parantaminen. Palvelujen saatavuutta on pyritty edistämään myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras-hanke) avulla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lääkärien näkemyksiä terveyskeskusten toimivuudesta vuonna 2010. Menetelmät Lääkärit arvioivat terveyskeskusten toimivuutta vuonna 2010 samalla 24-osioisella kyselyllä, jolla tietoja oli kerätty jo vuosina 2002 ja 2006. Vastauksista laskettiin summapisteiden keskiarvot. Maksimiarvo 120 pistettä kuvasi huonoiten toimivaa ja minimiarvo 24 parhaiten toimivaa terveyskeskusta. Tulokset Vastausprosentti oli 51. Terveyskeskusten toiminta kokonaisuudessaan ei ollut kyselyyn vastanneiden lääkärien mielestä kehittynyt vuodesta 2006 (summapisteet 66) vuoteen 2010 (summapisteet 66). Osaalueista terveyskeskusten sisäinen toiminta oli parantunut, mutta yhteistyö muiden tahojen oli heikentynyt. Potilastietojärjestelmät toimivat aiempaa huonommin. Lääkärien oman työn hallinta ei ollut kehittynyt. Päätelmät Vuodesta 2002 vuoteen 2006 jatkunut myönteinen kehitys terveyskeskuksissa on pysähtynyt. Lääkärien mielestä terveyskeskusten toimivuus ei ole parantunut Kaste-ohjelman ja Paras-hankkeen aikana. VERTAISARVIOITU VV Vuoden 2008 alussa kansallisessa kehittämisohjelmassa (Kaste) määriteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon yleiset kehittämistavoitteet ja toimenpiteet vuosille 2008 2011 (1). Ohjelman päätavoitteena on lisätä osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä parantaa palveluiden laatua, vaikuttavuutta ja saatavuutta sekä kaventaa alueellisia eroja. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon pyritään luomaan ehyet palvelukokonaisuudet ja hyvät toimintamallit sekä varmistamaan henkilöstön osaaminen ja riittävyys. Ongelmat pyritään ehkäisemään ennalta puuttumalla niihin mahdollisimman varhain. Kaste-ohjelman lisäksi valtiovalta on pyrkinyt parantamaan palveluita kansallisen terveyshankkeen sekä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen avulla (2,3). Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus 2006 -tutkimuksen mukaan kehitystä oli tapahtunut niissä toiminnoissa, joihin kansallisessa terveyshankkeessa oli osoitettu erityisiä voimavaroja (4). Myös päivystyksen keskittymisen ja siirtymisen ostopalvelutoiminnaksi arvioitiin edistäneen terveyskeskusten toimivuutta. Vuosien 2002 ja 2006 välillä kehitys oli myönteisintä lääkärien koulutukseen pääsyssä, potilastietojen kulussa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, lääkärien omassa työterveyshuollossa ja sijaisten saamisessa. Terveyskeskusten toimivuus parani eniten Itä-, Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä mutta vähiten Oulun ja Lapin lääneissä. Tässä tutkimuksessa selvitimme käytännön työtä tekevien terveyskeskuslääkärien arvioita terveyskeskusten toimivuuden muutoksista Paras-hankkeen sekä Kaste-ohjelman aikana vuosina 2006 2010. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko terveyskeskusten myönteinen kehitys jatkunut vuosien 2006 ja 2010 välillä. Aineisto ja menetelmät Itä-Suomen yliopiston on suorittanut Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus -tutkimukset vuosina 2002, 2006 ja 2010. Tutkimusten perus- 1283
KIRJALLISUUTTA 1 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriö 31.1.2008. 2 Valtioneuvoston periaatepäätös terveydenhuollon turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö 11.4.2002. 3 Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 9.2.2007/169. www.finlex.fi. 4 Vehviläinen A, Valkonen O, Takala J, Kumpusalo E. Terveyskeskusten toimivuus on parantunut kansallisen terveyshankkeen aikana. Suom Lääkäril 2007;62:1157 61. 5 Kumpusalo E, Haggren O, Vehviläinen A, Liukko M, Kujala S, Takala J. Miten terveyskeskuslääkärit viihtyvät työssään? Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus vuonna 2002 - tutkimus I. Suom Lääkäril 2002;57:4235 9. 6 Vehviläinen A, Takala J, Haggren O, Vihola T, Kumpusalo E. Lääkärien arviot terveyskeskusten toimivuudesta. Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus 2002 -tutkimus II. Suom Lääkäril 2002;57:5063 7. 7 Vehviläinen A, Takala J, Haggren O, Roitto HM, Kumpusalo E. Miksi lääkärit lähtevät terveyskeskuksesta? Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus 2002 - tutkimus III. Suom Lääkäril 2003;58:189 93. 8 Vehviläinen A, Takala J, Haggren O, Tirkkonen K, Kumpusalo E. Lääkärien ehdotuksia terveyskeskustyön kehittämiseksi. Terveyskeskustyön nykytila ja tulevaisuus 2002-tutkimus IV. Suom Lääkäril 2003;58:663 7. 9 Vehviläinen A, Valkonen O, Takala J, Kumpusalo E. Lääkärien arviot kansallisen terveyshankkeen aikana terveyskeskustyössä tapahtuneista muutoksista. Suom Lääkäril 2007;62:1399 404. 10 Suomen Lääkäriliitto. Lääkärikysely 2009 tilastoja. 11 Heikkilä T, Vänskä J, Hyppölä H ym. Lääkäri 2008. Kyselytutkimus vuosina 1997 2006 valmistuneille lääkäreille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:19. 12 Vänskä J, Viitanen J, Hyppönen H ym. Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä kriittisiä. Suom Lääkäril 2010;65:4177 83. 13 Koskela T, Nykänen I, Kumpusalo E. Potilastietojärjestelmät eivät tue systemaattista preventiota tuloksia Epa-cardio -tutkimuksesta. Suom Lääkäril 2011 (hyväksytty julkaistavaksi). 14 Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Peruslinjauksia valmistelevan työryhmän väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:34. 1284 TAULUKKO 1. Lääkärien arviot 1 terveyskeskusten toimivuudesta sairaanhoitopiireittäin vuosina 2002, 2006 ja 2010. Sairaanhoitopiiri n 2002 n 2006 n 2010 Muutos 2006 2010 p-arvo 2 Pohjois-Savon 91 69,1 102 63,5 72 66,8 3,3 < 0,05 Helsingin ja Uudenmaan 314 69,9 328 66,5 264 66,6 0,1 ns Varsinais-Suomen 132 68,5 140 63,4 108 64,4 1,0 ns Satakunnan 73 67,6 65 67,1 49 66,2 0,9 ns Kanta-Hämeen 58 70,1 51 65,3 40 64,9 0,4 ns Pirkanmaan 150 67,8 151 66,3 99 66,0 0,3 ns Päijät-Hämeen 62 69,9 54 66,0 40 66,1 0,1 ns Kymenlaakson 48 72,3 37 73,8 17 69,4 4,4 ns Etelä-Karjalan 43 67,6 34 63,7 20 65,0 1,3 ns Etelä-Savon 29 71,0 33 65,7 22 66,2 0,5 ns Itä-Savon 27 70,5 22 65,7 11 63,5 2,2 ns Pohjois-Karjalan 60 71,2 48 67,8 36 65,1 2,7 ns Keski-Suomen 95 65,8 99 62,9 72 65,0 2,1 ns Etelä-Pohjanmaan 57 62,6 65 59,5 41 59,3 0,2 ns Vaasan 53 69,8 43 66,7 32 65,5 1,2 ns Keski-Pohjanmaan 23 66,7 17 65,4 16 60,9 4,5 ns Pohjois-Pohjanmaan 106 67,6 124 64,8 90 63,2 1,6 ns Kainuun 22 69,2 15 71,5 7 60,4 11,1 ns Länsi-Pohjan 17 68,6 17 64,0 7 68,6 4,6 ns Lapin 44 67,8 36 65,1 26 63,3 1,8 ns Ahvenanmaan 4 67,0 2 77,5 0 - - - 1 Summapisteiden keskiarvo. 24=paras, 120 huonoin. 2 Tilastollisesti merkitsevä muutos vuosien 2006 ja 2010 välillä. ns = ei merkitsevä. joukon ovat muodostaneet ne lääkärit, jotka ovat tutkimusvuotta edeltävänä keväänä ilmoittaneet Suomen Lääkäriliiton tekemässä lääkärikyselyssä toimivansa terveyskeskustyössä. Terveyskeskusten toimivuutta mitattiin 24- osioisella kyselyllä, jossa lääkäreitä pyydettiin arvioimaan mm. työjärjestelyjä ja erilaisia yhteistyömuotoja viisiportaisella Likert-asteikolla (1=erittäin hyvin, 5=erittäin huonosti) (liitetaulukko 1). Liiteaineisto on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakari - lehti.fi > Sisällysluettelot > 15/2011). Vastauksista laskettiin summapisteiden keskiarvot, jossa minimiarviointipisteet (24) merkitsevät parhaiten toimivaa terveyskeskusta ja maksimiarviointipisteet (120) huonoiten toimivaa. Tutkimusmenetelmä ja tuloksia vuosien 2002 ja 2006 tutkimuksista on julkaistu aiemmin Suomen Lääkärilehdessä (4 9). Aineiston tilastolliseen analysointiin käytettiin kahden riippumattoman otoksen t-testiä, jonka avulla ryhmien keskiarvoja verrattiin pareittain. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa 0,05. Aineisto käsiteltiin SPSS for Windows 17.0 -tilasto-ohjelmalla. Tulokset Vuonna 2002 kyselylomake lähetettiin 3 275 terveyskeskuksessa työskentelevälle lääkärille, joista 2 419 (74 %) palautti sen. Neljä vuotta myöhemmin (2006) kyselylomake lähetettiin 3 309 lääkärille, joista 2 160 (65 %) palautti sen. Tähän vuonna 2010 tehtyyn tutkimukseen vastasi 3 271 lääkäristä 1 663 (51 %). Koska tutkimuksen kohdejoukko oli muodostettu edellisenä vuonna terveyskeskuksen työpaikakseen ilmoittaneista lääkäreistä, oli osa heistä ehtinyt vaihtaa työpaikkaa tai jäädä eläkkeelle. Näitä pois terveyskeskustyöstä siirtyneitä oli vastaajista 25 % vuonna 2002, 18 % vuonna 2006 ja 20 % vuonna 2010. Kyselyyn vastanneiden lääkärien mielestä terveyskeskusten toiminta kokonaisuudessaan ei ollut kehittynyt vuodesta 2006 (summapisteet 66) vuoteen 2010 (summapisteet 66). Terveys-
TIETEESSÄ KUVIO 1. Terveyskeskusten toimivuus 1 paikkakunnan koon mukaan vuodesta 2002 vuoteen 2010. 100 000 as. tai enemmän 50 000 99 999 as. 20 000 49 999 as. 10 000 19 999 as. 5 000 9 999 as. alle 5 000 as. 1 Lääkärien antamien summapisteiden keskiarvo, jossa 24 pistettä on parhaiten toimiva ja 120 huonoiten toimiva terveyskeskus. Ei tilastollisesti merkitsevää muutosta vuodesta 2006 vuoteen 2010. SIDONNAISUUDET Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Harri Haimakainen on Attendo MedOne Oyn osakas. Arto Vehviläinen, Esko Kumpusalo: Ei sidonnaisuuksia. LIITEAINEISTO www.laakarilehti.fi Sisällysluettelot SLL 15/2011 55 60 65 70 75 2010 2006 2002 keskuksissa edelleen työskentelevät antoivat toimivuudesta 69 pistettä vuonna 2002, 65 vuonna 2006 ja 65 vuonna 2010. Myös terveyskeskuksesta pois lähteneet pitivät terveyskeskuksia vuonna 2010 (69) yhtä toimivina kuin vuonna 2006 (68). Vuonna 2010 terveyskeskuksissa edelleen työskentelevien lääkärien mielestä parhaiten toimivia osa-alueita olivat mahdollisuus konsultoida toista terveyskeskuslääkäriä, lääkärien yhteistyö, yhteistyö laboratorion ja röntgenin sekä yhteistyö hoitajien. Heikoimmin toimiviksi osa-alueiksi arvioitiin tutkimustoiminta terveyskeskuksessa, sijaisen saanti sekä yhteistyö potilasyhdistysten ja kunnan tai kunnan johtoryhmän (liitetaulukko 2). Liiteaineisto on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 15/2011). Vuodesta 2006 vuoteen 2010 eniten olivat parantuneet lääkärien oma työterveyshuolto, sijaisten saanti, lääkärien yhteistyö ja mahdollisuus konsultoida toista terveyskeskuslääkäriä. Sen sijaan tietotekniikan käyttö potilastyössä, mahdollisuus päästä ulkopuoliseen koulutukseen, ajanvaraus sekä yhteistyö yksityissektorin ja sosiaalitoimen olivat samaan aikaan merkittävästi heikentyneet (liitetaulukko 2). Töiden organisoinnissa, mahdollisuuksissa hallita omaa työtä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä ei ollut tapahtunut muutoksia. Etelä-Pohjanmaan, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien terveyskeskukset saivat lääkäreiltään parhaimmat arviot. Heikoimmat arviot saivat Kymenlaakson, Länsi-Pohjan ja Pohjois-Savon terveyskeskukset. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin terveyskeskusten toimivuus oli lääkärien mielestä huonontunut merkitsevästi (p < 0.05) neljän viime vuoden aikana (taulukko 1). Mieslääkärit arvioivat terveyskeskukset toimivammiksi kuin naislääkärit (63 vs 66) (p < 0,001). Erikoislääkärien mielestä terveyskeskukset toimivat paremmin kuin niiden vastaajien mielestä, jotka eivät olleet erikoistuneet eivätkä aikoneet erikoistua (65 vs 67) (p < 0,05). Työvuosien määrä terveyskeskuksessa ei vaikuttanut arvioon terveyskeskusten toimivuudesta. Parhaiten terveyskeskukset toimivat paikkakunnilla, joiden väestöpohja oli alle 20 000 asukasta. Terveyskeskusten toimivuus arvioitiin paremmaksi pienillä (5 000 19 999 asukasta) kuin keskisuurilla (20 000 49 999 asukasta) paikkakunnilla (p < 0,05). Vastaavasti keskisuurten paikkakuntien terveyskeskusten toimivuus oli parempi kuin suurten (100 000 asukasta tai enemmän) (p < 0,05) (kuvio 1). Pohdinta Tutkimustamme voidaan pitää varsin luotettavana ja edustavana, sillä vastausprosentti oli kohtuullisen korkea (51 %). Tutkimusjoukko vastasi hyvin terveyskeskuslääkärien perusjoukkoa iän ja sukupuolen osalta, kun tutkimusjoukkoa verrataan Lääkäriliiton tekemään lääkärikyselyyn vuodelta 2009. Vastausprosentti on laskenut Terveyskeskuksen nykytila ja tulevaisuus -tutkimuksissa vuodesta 2002 (74 %) ja edelleen vuodesta 2006 (65 %). Sama muutos on nähtävissä myös liiton vuosittaisissa lääkärikyselyissä (10) ja viimeksi Lääkäri 2008 -kyselyssä, jonka vastausprosentti oli 50,4 % (11). Pienissä sairaanhoitopiireissä vastausten lukumäärä jäi alhaiseksi, joten tutkimuksen tilastollinen tehokkuus jäi tältä osin heikoksi, mikä vaikeuttaa muutosten arviointia. Kansallisen terveyshankkeen aikana alkanut myönteinen kehitys terveyskeskustyössä on tämän strukturoidun 24 -osioisen toimivuusmit- 1285
KUVIO 2. Terveyskeskusten toimivuus 1 osa-alueittain vuodesta 2002 vuoteen 2010. Yhteistyö laboratorion ja röntgenin Yhteistyö kunnan/ kunnan johtoryhmän Yhteistyö erikoissairaanhoidon Mahdollisuus hankkia tutkimusvälineitä ja instrumentteja Yhteistyö terveyskeskuksen johtoryhmän Yhteistyö potilasyhdistyksen Mahdollisuus hallita omaa työtä Töiden organisointi terveyskeskuksessa Hoitotulosten seuranta Tutkimustoiminta terveyskeskuksessa Yhteistyö vastaanottoavustajien Yhteistyö hoitajien Potilastietojen kulku erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuksen välillä Toimipaikkakoulutus Yhteistyö sosiaalitoimen Yhteistyö yksityissektorin Ajanvaraus Yhteistyö fysioja ravitsemusterapeuttien Mahdollisuus päästä ulkopuoliseen koulutukseen Mahdollisuus konsultoida toista terveyskeskuslääkäriä Lääkärien yhteistyö Mahdollisuus saada sijainen tarvittaessa Lääkärien oma työterveyshuolto Tietotekniikan käyttö potilastyössä 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 2010 2006 2002 1 Likert-asteikko (1 = erittäin hyvin, 2 = melko hyvin, 3 = kohtalaisesti, 4 = melko huonosti, 5 = erittäin huonosti) tarin perusteella arvioiden pysähtynyt. Terveyskeskusten toiminnan kokonaisuus ei ole parantunut vuosina 2006 2010 kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta kehittämisohjelmasta huolimatta. Osa-alueista terveyskeskuksen sisäinen yhteistyö oli tehostunut, kun taas yhteistyö muiden tahojen oli heikentynyt. Huolestuttavaa on myös, etteivät lääkärien oman työn hallinta, töiden organisointi eikä yhteistyö erikoissairaanhoidon olleet kehittyneet neljän viime vuoden aikana. Vuonna 2002 vanhimmat lääkärit pitivät terveyskeskusten toimivuutta parempana kuin nuoret, mutta vuosina 2006 ja 2010 vastaavaa ikäluokkien välistä eroa ei ollut havaittavissa. Jokaisella tutkimuskerralla mieslääkärit arvioivat terveyskeskusten toiminnan paremmaksi kuin naiset. Naislääkärien työoloihin onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota, koska yhä suurempi osa perusterveydenhuollon lääkäreistä on jatkossa naisia. Lääkärien erikoistumista kannattaa tukea, koska kaikkina vuosina erikoislääkärit arvioivat terveyskeskukset toimivammiksi kuin erikoistumattomat. Koulutus vahvistaa lääkärien valmiuksia toimia perusterveydenhuollon monipuolisina osaajina. Paras-hankkeen myötä perusterveydenhuollon palvelut keskittyvät. Vuosina 2002, 2006 ja 2010 parhaiten toimiviksi koettiin pienet, alle 20 000 asukkaan terveyskeskukset. Niissä lääkärit pystyvät ilmeisesti vaikuttamaan paremmin omaan työhönsä kuin suurissa yksiköissä. Palveluita keskitettäessä on huolehdittava lääkärien mahdollisuuksista vaikuttaa omaan työhönsä. Vain siten voidaan turvata lääkärityövoiman saatavuus perusterveydenhuoltoon. Kaikkina tutkimusvuosina parhaat arviot sai terveyskeskusten sisäinen toimintaympäristö. Yhteistyö lääkärien kesken sekä hoitajien oli entisestään parantunut vuodesta 2006 vuoteen 2010. Tähän lienevät vaikuttaneet terveyskeskusten uudet työnjakomallit, kuten lääkäri-hoitajatyöparimalli, sekä tutor-lääkäritoiminnan yleistyminen. Merkittävin myönteinen muutos oli lääkärien oman työterveyshuollon paraneminen. Silti sen arvioitiin toimivan vain kohtalaisesti. Samoin kuin vuosina 2002 ja 2006, terveyskeskusten huonoiten toimivat osa-alueet olivat 1286
TIETEESSÄ Suurin huononnus oli tapahtunut tietotekniikan käytössä potilastyössä. Tästä asiasta tiedettiin Terveyskeskusten toiminta parani vuosina 2002 2006. Perusterveydenhuollon ongelmia on viime vuosina pyritty poistamaan mm. Kaste-ohjelman ja Parashankkeen avulla. Tämä tutkimus opetti Terveyskeskusten toiminta ei ole parantunut vuosina 2006 2010 kehittämis hankkeista huolimatta. Terveyskeskusten sisäinen yhteistyö on vahvistunut, mutta ulkopuolisten tahojen heikentynyt. Lääkärien oman työn hallinta ja terveys keskusten yhteistyö erikoissairaanhoidon eivät olleet kehittyneet. tieteellinen tutkimustoiminta, sijaistilanne sekä yhteistyö potilasyhdistysten ja kunnan edustajien. On huolestuttavaa, että näissä ei ole tapahtunut kehitystä neljän viime vuoden aikana. Ainoastaan sijaisten saanti oli parantunut, mutta sen arvioitiin edelleen olevan melko vaikeaa. Tutkimustoimintaan on panostettu mm. Itä-Suomen yliopiston perusterveydenhuollon tutkijakoulun ja Helsingin yliopiston Akateeminen terveyskeskus -ohjelman kautta. Tuloksemme osoittavat, että yliopistojen ja terveyskeskusten välistä yhteistoimintaa on tarpeen edelleen lisätä. Suurin huononnus oli tapahtunut tietotekniikan käytössä potilastyössä. Myös muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on saatu vastaavanlaisia tuloksia. Joka kolmas lääkäri arvioi potilastietojärjestelmän toimimattomuuden vaarantaneen potilasturvallisuuden (12). Potilastietojärjestelmät eivät myöskään tue systemaattista preventiota (13). Tietotekniikan ongelmat on ratkaistava, sillä ne haittaavat jo monin tavoin terveyskeskusten perustoimintaa. Tutkimuksemme mukaan terveyskeskusten ja sosiaalitoimen yhteistyö on edelleen heikentynyt. Tuoreessa selvityksessään sosiaali- ja terveysministeriö linjaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä yhtenä kokonaisuutena (14). Tämän tutkimuksen perusteella asia vaatii lisätutkimusta. Kiitokset: Informaatikko Sami Kärkkäinen I tä-suomen yliopistosta on suorittanut suurimman osan tietojen tallennuksesta ja osallistunut käytettävien tilastollisten menetelmien suunnitteluun. Haluamme kiittää myös kaikkia tutkimukseen osallistuneita kollegoita. HARRI HAIMAKAINEN M.D. UEF School of Medicine, Primary Health Care harri.haimakainen@attendo.fi ARTO VEHVILÄINEN ESKO KUMPUSALO ENGLISH SUMMARY No positive changes in health centre functionality during the past four years Background In 2002 Finnish primary health care was in a crisis and the National Health Project was therefore launched. The study showed remarkable positive changes in 2006. The Project to Restructure Finnish Local Government and Services was launched in 2005 while the National Development Programme for Social Welfare and Health Care covers the period 2008 2011. Improving primary health care has been one of the missions of these projects. Methods In the years 2002, 2006 and 2010, GPs working at Finnish health centres were asked to evaluate the functionality of their health centres on a 24-item questionnaire. The total scores for all items were calculated, value 120 representing the worst functioning and value 24 the best functioning heath centres. Results The response rate was 51%. GPs judged that there were no changes in health centre functionality between the years 2006 (total score 66) and 2010 (total score 66). Conclusions The positive development that took place in health centres from 2002 to 2006 seems to have stopped, despite the Project to Restructure Local Government and Services and the National Development Programme for Social Welfare and Health Care. 1287
TIETEESSÄ LIITETAULUKKO 1. Terveyskeskustyön osiot, joiden toimivuutta lääkäreitä pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla. 1. Lääkärien yhteistyö 2. Yhteistyö vastaanottoavustajien 3. Töiden organisointi terveyskeskuksessa 4. Yhteistyö terveyskeskuksen johtoryhmän 5. Yhteistyö hoitajien 6. Mahdollisuus hallita omaa työtä 7. Mahdollisuus konsultoida toista terveyskeskuslääkäriä 8. Mahdollisuus päästä ulkopuoliseen koulutukseen 9. Mahdollisuus saada sijainen tarvittaessa 10. Mahdollisuus hankkia tutkimusvälineitä ja instrumentteja 11. Yhteistyö laboratorion ja röntgenin 12. Yhteistyö fysio- ja ravitsemusterapeuttien 13. Yhteistyö yksityissektorin 14. Yhteistyö potilasyhdistyksen 15. Yhteistyö erikoissairaanhoidon 16. Yhteistyö sosiaalitoimen 17. Yhteistyö kunnan/kunnan johtoryhmän 18. Ajanvaraus 19. Tietotekniikan käyttö potilastyössä 20. Potilastietojen kulku erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuksen välillä 21. Lääkärien oma työterveyshuolto 22. Toimipaikkakoulutus 23. Hoitotulosten seuranta 24. Tutkimustoiminta terveyskeskuksessa a
LIITETAULUKKO 2. Lääkärien arvioima 1 terveyskeskusten toimivuus vuosina 2002, 2006 ja 2010 muutoksen suuruuden (2006 2010) mukaisessa järjestyksessä. Miten toimii terveyskeskuksessasi 2002 2006 2010 muutos p-arvo 2 2006 2010 Tietotekniikan käyttö potilastyössä 2,34 2,31 2,63 0,32 < 0,001 Lääkärien oma työterveyshuolto 3,56 3,30 3,05 0,25 < 0,001 Mahdollisuus saada sijainen tarvittaessa 4,15 3,92 3,78 0,14 < 0,001 Lääkärien yhteistyö 2,09 2,03 1,90 0,13 <0,001 Mahdollisuus konsultoida toista terveyskeskuslääkäriä 2,10 1,94 1,82 0,12 <0,001 Mahdollisuus päästä ulkopuoliseen koulutukseen 2,36 1,97 2,06 0,09 <0,01 Yhteistyö fysio- ja ravitsemusterapeuttien 2,32 2,26 2,19 0,07 <0,01 Ajanvaraus 2,77 2,60 2,67 0,07 <0,01 Yhteistyö yksityissektorin 3,04 3,04 3,11 0,07 <0,05 Yhteistyö sosiaalitoimen 2,89 2,92 2,99 0,07 <0,01 Toimipaikkakoulutus 2,94 2,54 2,48 0,06 <0,05 Potilastietojen kulku erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuksen välillä 3,09 2,79 2,85 0,06 <0,05 Yhteistyö hoitajien 2,16 2,07 2,02 0,05 <0,05 Yhteistyö vastaanottoavustajien 2,17 2,12 2,08 0,04 ns Tutkimustoiminta terveyskeskuksessa 3,91 3,92 3,88 0,04 ns Hoitotulosten seuranta 3,28 3,10 3,13 0,03 ns Töiden organisointi terveyskeskuksessa 2,80 2,70 2,68 0,02 ns Mahdollisuus hallita omaa työtä 2,90 2,72 2,70 0,02 ns Yhteistyö potilasyhdistyksen 3,48 3,46 3,48 0,02 ns Yhteistyö terveyskeskuksen johtoryhmän 3,09 2,91 2,90 0,01 ns Mahdollisuus hankkia tutkimusvälineitä ja instrumentteja 2,95 2,84 2,83 0,01 ns Yhteistyö erikoissairaanhoidon 2,60 2,49 2,48 0,01 ns Yhteistyö kunnan/kunnan johtoryhmän 3,56 3,46 3,45 0,01 ns Yhteistyö laboratorion ja röntgenin 1,96 1,94 1,94 0 ns 1 Likert-arviointiasteikko (1=erittäin hyvin, 5=erittäin huonosti). 2 Tilastollisesti merkitsevä muutos vuosien 2006 ja 2010 välillä. ns = ei merkitsevä. b