Liikennejärjestelmäsuunnittelun prosessit Toimintamalli liikennejärjestelmän ja isojen hankkeiden suunnitteluprosessien kytkennöistä Ryhmä Lounais-Suomi 13.12.2013 Liikennevirasto: Teija Snicker-Järvinen, Siru Koski, Anton Goebel Trafi: Anders Granfelt Varsinais-Suomen Ely-keskus: Hanna Lindholm, Juha Mäki, Matti Kiljunen, Piritta Keto Sito Oy: Rauno Tuominen FCG Oy: Tuomas Miettinen Linea Konsultit Oy: Sakari Somerpalo Strafica Oy: Heikki Metsäranta
Saatteeksi LJ-suunnittelun kokonaisuus Hankesuunnittelun kokonaisuus Ryhmä tarkasteli edellisessä ennakkotehtävässä liikennejärjestelmäsuunnitelman laadinnan kytkentöjä muihin prosesseihin (maakunnan suunnittelu + liikennehallinnot). Kiinnostaviksi tunnistetuista jatkotarkastelujen kohteista oli 3. ennakkotehtävän antoon valittu liikennejärjestelmäsuunnittelun kytkentä isojen hankkeiden suunnitteluun samalla otetaan huomioon myös jatkuva liikennejärjestelmätyö. Varmuudeksi todetaan vielä käsitteellinen rajaus: Tehtävässä käsitellään LJS:sta vain hankesuunnitteluun liittyvää osaa ja hankesuunnittelusta vain alueen liikennejärjestelmän suunnitteluun liittyvää osaa. Toimintamallikuvauksen tulisi sisältää konkreettinen case, joksi Varsinais-Suomen alueella valittiin Turun kehätie. Toimintamallikuvaus on luonteeltaan tavoitteellinen, mutta esimerkkihankkeen kautta ajatuksellisesti testaten siitä tehdään käyttökelpoinen. 2 Liikennejärjestelmä
Nykytilanne (hankesuunnittelusta katsoen) LJS Lähtökohtia, perusteluja Päätös esisuunnittelun aloittamisesta Päätös suunnittelun aloittamisesta Esiselvitykset Yleissuunnitelma Tie-/ratasuunnitelma Hyväksymispäätös Hyväksymispäätös Toteutus Hankkeen suunnittelu ja päätöksenteko Teiden ja ratojen suunnittelu käynnistyy esiselvityksin, joiden käynnistämisestä päättää Ely-keskus tai Liikennevirasto. Esiselvityksillä ei ole virallista asemaa. Ne tarkastelevat hankkeen tarvetta ja vaihtoehtoja laajasti. Suunnittelun tarve on voinut tulla esille esimerkiksi valtakunnallisesti tai alueen liikennejärjestelmän suunnittelusta tai maankäytön suunnittelusta ja kehittymisestä. Hankkeen suunnittelu kytkeytyy kaavoitukseen ja alueiden kehittämiseen, kuten myös liikennejärjestelmän suunnittelu. Hankesuunnittelussa joudutaan käsittelemään ja ratkomaan liikennejärjestelmätasoisia kysymyksiä. Päätöksen varsinaisen lainvoimaisen suunnittelun aloittamisesta on yleensä tehnyt Ely-keskus ja joissain tapauksissa Liikennevirasto. Vuonna 2011 julkaistu Liikenneviraston menettelytapaohje suunnitteluperusteista kytkee hankesuunnittelun ja liikennejärjestelmäsuunnittelun. Suunnitteluperusteita ei kuitenkaan vielä ole varsinaisesti otettu käyttöön. Suunnitteluperusteita myös kehitetään edelleen.
Nykytilanne (LJ-suunnittelusta katsoen) Päätös esisuunnittelun aloittamisesta Päätös suunnittelun aloittamisesta Hyväksymispäätös Hyväksymispäätös Esiselvitykset Yleissuunnitelma Tie-/ratasuunnitelma Toteutus Hankkeen suunnittelu ja päätöksenteko Hankkeita LJS Liikennejärjestelmäsuunnitelmiin on otettu eri suunnitteluvaiheissa olevia hankkeita sellaisenaan valmiina pakettina, jonka tärkeyteen suhteessa muihin isoihin hankkeisiin on otettu kantaa ja esitetty suunnittelun tuloksena priorisoitu hankelista (osana ljs:n tuotoksia). Useissa yhteyksissä on todettu tarve sille, että liikennejärjestelmäsuunnittelussa ja työssä pitäisi nykyistä paremmin päästä ottamaan kantaa hankkeiden sisälle. Vuonna 2011 julkaistun suunnitteluperusteiden menettelytapaohjeen mukaan liikennejärjestelmätasoinen esisuunnittelu tuottaa tietoa, jonka perusteella voidaan laatia hankekohtaiselle esisuunnittelulle tai yleissuunnittelulle ensimmäiset hankeperusteet. Yhdessäkään liikennejärjestelmäsuunnitelmassa ei tiettävästi vielä ole erityisesti määritelty suunnitteluperusteita hankkeille.
Ehdotettavan toimintamallin idea LJS osoittaa suunnittelutarpeiden kohteet ja määrittää näille tavoitteita suunnitteluperusteisiin alueen liikennejärjestelmän näkökulmasta osaksi suunnittelun käynnistyspäätöstä Hyväksytyt yleissuunnitelmat palaavat lj-työssä ylläpidettävään hankelistaan, josta saadaan kannanotot esim. valtakunnallisiin ohjelmiin Seuraavassa suunnitelmassa hankelista priorisoidaan uudelleen ja tehdään uusi kokonaisarvio suunnittelutarpeista A l u e e n k e h i t t ä m i n e n LJS Ajantasainen hankelista Erillisohjelma LJS J a t k u v a l i i k e n n e j ä r j e s t e l m ä t y ö
Suunnitteluperusteista Väylähankkeiden suunnitteluperusteiden menettelykuvaus (Liikenneviraston ohjeita 24/2011) kuvaa LJS:n osalta tavoiteltavan toimintatavan lähtökohdat yleispiirteisesti: Liikennejärjestelmäsuunnittelussa tarkastellaan kaikkia liikennemuotoja tie-, rata-, vesitie- ja lentoliikenteen maaliikennejärjestelyjä sekä niiden yhteistyötä ja rahoitusta. Liikennejärjestelmän kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa väylämuotojen ja maankäytön suunnittelulla ja vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys. Liikennejärjestelmäsuunnittelu tuottaa yleensä kehittämisohjelman, johon sisältyy erilaisia hankkeita tai toimenpiteitä koskien liikenneväyliä, joukkoliikennettä, kevyttä liikennettä, huolto- ja tavaraliikennettä, liikenneturvallisuutta, kapasiteetin lisäystä ja terminaaleja. Liikennejärjestelmäsuunnittelu ja tätä tarkentava esisuunnittelu tuottavat tietoa, jonka perusteella voidaan laatia hankekohtaiselle esisuunnittelulle tai yleissuunnittelulle ensimmäiset suunnitteluperusteet. Liikennejärjestelmätasoinen esisuunnittelu tuottaa erityisesti tavoitteita väylien palvelutasolle ja sen mukaiselle kehittämiselle. Prosessin edetessä suunnittelu, päätöksenteko ja sitovuus tarkentuvat. Tämän takia myös suunnitteluperusteita tarkennetaan vastaavasti suunnitteluvaiheen edellyttämään tarkkuuteen. Jo voimassa olevaan ohjeeseen (24/2011) ei esitetä tässä muutoksia vaan se esitetään otettavaksi käyttöön liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Suunnitteluperusteet menee kokonaisuudessa useisiin teknisiin määrittelyihin. LJS käsittelee hankkeen suunnitteluperusteista vain tavoitteita ja liikenteen palvelutasoa käsittelevää yläosaa
Toimintamallin kuvaus 1. Liikennejärjestelmäsuunnitelman ohjelmoinnissa otetaan huomioon, että suunnitelmassa tulee ottaa kantaa hanketasoisen suunnittelun tavoitteisiin siten, että asia voidaan ottaa hankkeen suunnitteluperusteisiin. 2. Jollei lj-suunnitelman laadinta ole ajankohtainen, antaa Ely-keskus tai Liikennevirasto suunnitteluun tulevien hankkeiden lj-tason tavoitteiden määrittelyn liikennejärjestelmäryhmän tehtäväksi. 3. Liikennejärjestelmäsuunnitelman prosessissa tuodaan esille, määritellään ja käsitellään suunnittelutarpeita (kohteita) ja kohteisiin kytkettyjä tavoitteita. 4. Liikennejärjestelmäsuunnittelussa eri suunnittelukohteiden tavoitteet hyväksytään osana suunnitelmaa. Liikennejärjestelmäryhmä päättää sille määriteltäväksi osoitetuista tavoitteista. 5. Ljs:n tai liikennejärjestelmäryhmän määrittämät tavoitteet otetaan osaksi hankkeen suunnitteluperusteita ja käynnistymispäätöstä. 6. Hankkeen suunnitteluprosessissa sen suunnitteluperusteet tarkentuvat ottaen huomioon suunnittelun tarpeet, tehtävänanto ja rajaukset. Hankkeen suunnittelusta voidaan osoittaa ljprosessille erityisiä kysymyksiä ratkottavaksi (esim. läpiajoliikenne). 7. Hyväksytty hankkeen suunnitelma palaa lj-työn hankelistoille suunnitelman tason mukaiseen kohtaan. Jos kysymyksessä on edelleen esiselvitys, voidaan lj-työssä tarvittaessa täsmentää ljtason tavoitteita hankkeen yleissuunnittelua varten eli toimintamalli kiertää uudelleen alusta. 8. Yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen jälkeen hanke tulee lj-suunnittelun ajantasaiselle hankelistalle kokonaisuutena, jonka tavoitteisiin tai sisältöön ei tarvitse enää tuoreeltaan ottaa kantaa. Ajan myötä yleissuunnitelmia on taas tarpeen arvioida uudelleen.
Esimerkkejä, millaisia suunnitteluperusteita maakunnan LJS voisi antaa Turun kehätielle (Raisio Kaarina) Varsinais-Suomen liikennestrategian yleisistä tavoitteista ja linjapäätöksistä johdettavat tavoitteet hankkeen suunnitteluperusteisiin: Kehätie (osana E18-tietä, TEN ydinverkkoa, ex-runkoväyläverkkoa ja Livin valtaväyläverkkoa sekä erikoiskuljetusten reitistöä) tarjoaa homogeenisen ja sujuvan reitin Turun ja Naantalin satamien, Turun lentokentän sekä muun kaupunkiseudun ja koko maakunnan poikittaiselle raskaalle liikenteelle. Liittymä- ja rinnakkaiskatujärjestelyt suunnitellaan siten, että kantatien varsialueita voidaan hyödyntää työpaikkarakentamiseen. Erityisesti raskaan liikenteen yhteydet kantatielle ovat toimivat, ja paikallinen lyhytmatkainen liikenne käyttää pääosin katuverkkoa. Sujuva ja yhtenäinen jk+pp-yhteys Kehätien suunnassa sekä sujuvat ja turvalliset poikittaisyhteydet (ml. Turku Lieto pikapyörätien järjestelyt nykyisessä vt 10 eritasoliittymässä). Kantatien, liittymien ja katuverkon suunnittelussa sekä pysäkkijärjestelyissä otetaan huomioon kaupunkiseudun joukkoliikenneyhteyksien järjestäminen tienvarren maankäyttöalueille. Varsinais-Suomen liikennestrategian palvelutasotavoitteista johdettavat suunnitteluperusteet Liikenteellinen palvelutaso: tavoitteena HCM-luokka D (valtakunnallinen runkoyhteys kaupunkiseudulla). Liikenneturvallisuus: autoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn kannalta turvalliset suunnitteluratkaisut (nykyisin jakson liikenneturvallisuus ei ole keskimääräistä huonompi).
Esimerkkejä, millaisia suunnitteluperusteita Kehätien (Raisio Kaarina) suunnittelu voisi kaivata Kehätien status valtakunnallisessa liikennejärjestelmässä E18-tie, runkoverkko, seudullinen kehätie: Miten esimerkiksi otetaan huomioon valtatien 1 ja Turun kehätien jatkuvuudet Kirismäessä; ovatko molemmat suunnat yhtä tärkeitä? Tavoitetilanne Viitteitä tie- ja liittymätyyppien määrittelyyn (moottoritie vai sekaliikennetie, liittymätyypit eri jaksoilla), viitteitä nopeustasojen määrittelyyn eri jaksoilla? Liikenteen hallinnan tavoitteet (E18-tie, muu tie)? Keskeiset palvelutasotasotavoitteet Joukkoliikenteen tavoitteet Miten kehitetään, keskeiset solmupisteet, liityntäliikenne, laatukäytävät? Kevyen liikenteen tavoitteet (laatukäytävä, yhteyksien tarve ja laatu) Seudun kehittämiseen liittyvät muut tavoitteet Onko esimerkiksi keskustan raskaan liikenteen rajoittaminen lähtökohtana? Valtatieverkon järjestelyt (tässä kohteessa valtatien 10 kehittämisperiaatteet kääntö valtatielle 9 vai Liedon eteläinen ohitus etenee maakuntakaavassa, ei vielä päätöstä)? Satamatoimintojen muutokset (jos vaikeaan asiaan muodostuisi ljs:ssa muodostunut yhteinen näkemys)?
Toimintamallin arviointia 1 1. Mikä on toimintamallin lisäarvo (a) suunnitteluprosessin ja (b) suunnittelun sisällön kannalta käytännön liikennejärjestelmätyössä? Onko toimintamalli valmis käyttöönotettavaksi alueilla? Liikennejärjestelmätason prosessissa määritellyt tarpeet ja tavoitteet saadaan suunnitteluperusteita hyödyntäen siirrettyä tarkemman suunnittelun lähtökohtiin. Ljs:n määrittämille suunnitteluperusteille saadaan prosessissa poliittinen päätös ja osana hankkeen suunnitteluperusteita alueelta syntyneille suunnitteluperusteille saadaan Liikenneviraston päätös. Esisuunnittelun ohjaus saa prosessin, jota sillä ei toistaiseksi ole. LiVin päätöksillä voidaan ohjata hankkeita valtakunnallisten tavoitteiden kannalta tasapuolisesti eri puolilla Suomea, jolloin etenkin päätieverkon kehittämisperiaatteisiin saataisiin yhtenäisyyttä. Suunnittelukohteen järjestelmätason keskeiset lähtökohdat, tavoitteet ja päämäärät siirtyvät seuraavan suunnitteluvaiheen käynnistämiseen sellaisina kuin ne ovat muodostuneet liikennejärjestelmäsuunnittelun prosessin tuloksena. Suunnittelukohteesta tulee/voi tulla tarkentavia kysymyksiä lj-työlle. Toimintamalli on otettavissa käyttöön, koska kysymys on ensi vaiheessa jo olemassa olevan suunnitteluperusteiden menettelytapaohjeen soveltamisesta käytäntöön.
Toimintamallin arviointia 2 2. Mitä toimintamallin käyttöönotto edellyttää (a) Livin ja ELY-keskusten ja (b) muiden toimijoiden kannalta? Edellyttääkö toimintamallin käyttö lisäresursseja? Livin/Ely-keskusten tulee huolehtia liikennejärjestelmäsuunnitelmassa ja -työssä siitä, että vireillä olevat tai liikennejärjestelmätyössä hahmottuvat esisuunnittelukohteet tulevat käsittelyyn ja että niille määritellään sopivalla tavalla hankesuunnittelua ohjaavat yleiset suunnitteluperusteet. Liikennejärjestelmäsuunnitelmalta tai -työltä edellytetään kaikkiaan yksityiskohtaisempaa ja priorisoivaa lähestymistapaa suunnittelukohteittain määriteltävien tavoitteiden ja lähtökohtien määrittelyyn. Prosessissa tarvitaan myös vuoropuhelua ko. aiheen osalta ja voidaan joutua perehtymään nykyistä tarkemmin hankekohtaisiin lähtökohtiin ja päätavoitteisiin. Kaikkiaan liikennejärjestelmätyön resurssitarve tämän seurauksena hieman lisääntyy hanketason suunnittelussa vastaavasti hieman vähenee, kun liikennejärjestelmätasolta tulee suunnittelun yleisiä lähtökohtia jo valmiiksi sillä tasolla käsiteltyinä. Liikennejärjestelmäsuunnittelun ja -työn ohjausmahdollisuudet hanketason suunnitteluun kasvavat.